Oululainen 15-vuotias huostaanotettu nuori on pyytänyt turvapaikkaa kirkolta.
Kirjoitan kirjassani Salassa pidettävä – suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa? (RADIUM-kirjat, 2013) 13-vuotiaasta Juusosta, joka myös pyysi omalta seurakunnaltaan turvaa. Lastensuojelun työntekijät olivat ottaneet Juuson huostaan ja sijoittaneet hänet lastenkotiin. Juuson turvapaikka-asia ei edennyt.
Juuso pyysi lastenkodissa, että saisi edes käydä kirkossa. Hänelle ei annettu siihen lupaa. Sen sijaan hänet vietiin lääkäriin, joka teki lähetteen ravitsemusterapeutille ja tarjosi mahdollisuutta kriisiapuun nuorisopsykiatrian poliklinikalla. Juuso alkoi käydä kriisiterapiassa.
Juuso kirjoitti alkuvuonna 2008:
”Olen Juuso, 13 vuotta. Pidän itseäni vielä lapsena, koska olen vielä lapsi. Perheeseeni kuuluu äiti, isäpuoli, joka on minulle kuin isä niin hyvinä kuin vaikeina hetkinä, sekä pikkuveli, joka on minun paras kaverini. Perheeseeni kuuluu myös minun oma isäni, koira ja kissa.
Tämä huostaanotto on ollut liian iso rangaistus minulle. En ole saanut unta, eikä ruoka maita. En kestä enää tätä paikkaa – valehtelua, rangaistuksia, yksi ahdistelee minua. Tämä ei ole elämää.
Haluan vain perheeni takaisin ja elämäni. Auta minua pääsemään tästä kärsimyksestä pois. Minun on niin ikävä perhettäni. Pyydän, auta minua. Surullinen, peloissaan oleva, ahdistunut Juuso.”
Miksi sosiaalityöntekijä ei armahtaisi minua?
Juuso alkoi kirjoittaa lastenkodissa kirjaa ja antoi sille nimeksi ”Elämän vaiheena painajainen”.
Juuso kysyi:
Miksi aikuiset valehtelevat?
Miksi joudun tekemään töitä selkä kipeänä?
Miksi minut riistettiin rakastavalta perheeltäni?
Miksi sosiaalityöntekijä vihaa minua näin paljon?
Miksi pitää valehdella eikä ajatella lasta?
Eikö lapsen paikan pitäisi olla turvallinen?
Miksi lapsuuteni halutaan pilata?
Miksi aikuiset huutaa, kiroilee ja tekee rangaistuksia täällä ilman syytä?
Miksi minut on otettu huostaan laittomasti?
Miksi kukaan ei kuuntele minua?
Miksi minua kohdellaan kuin rikollista?
Miksi minua hyväksi käytetään?
Miksi en saa tavata perhettäni?
Miksi olen koulukiusattu?
Minua kiusattiin koulussa, hakattiin, lyötiin, haukuttiin, syrjittiin, potkittiin, kiristettiin, revittiin.
Miksi sosiaalityöntekijä ei armahtaisi minua?
Hallinto-oikeus päätti palauttaa koulukiusatun Juuson kotiin asumaan, mutta kunnan sosiaalijohtaja ei suostunut noudattamaan hallinto-oikeuden päätöstä eikä Juuso saanut asua kotonaan.
Juuso kuoli 19-vuotiaana kesällä 2013 lastensuojelun jälkihuollon hylkäämänä asunnottomana kadulle.
Juuson vanhemmat halusivat kertoa poikansa tarinan. Heidän toiveenaan oli, että Juuson elämänkohtalo koskettaisi ihmisten sydämiä ja joku toinen samassa tilanteessa oleva lapsi saisi juuri tällä hetkellä kokea elämässään paljon parempaa.
Juuson äidin toive on: ”Jos vaikka kivisydämet pehmenisivät, ihmiset alkaisivat miettiä. Joku muu ehkä pelastuu.”
Lastensuojelutyössä ei aina tunneta perus- ja ihmisoikeuksia
Eduskunnan oikeusasiamies on nimennyt 10 keskeistä suomalaista perus- ja ihmisoikeusongelmaa. Hän on todennut muun muassa
- ettei perus- ja ihmisoikeuksia oteta aina vakavasti, ihmisoikeuskoulutus ja -kasvatus on vajavaista.
- lastensuojelussa työntekijöiden vaihtuvuus on suuri, koulutus ja kokemus on puutteellista.
- sijaishuollon valvonta on riittämätöntä.
- perheiden tukipalvelut ovat riittämättömiä.
- kiusaamiseen puuttuminen on riittämätöntä.
- koulunkäynnin ja oppimisen tuen saatavuus riippuu lapsen asuinpaikasta, kotikunnan taloustilanteesta ym.
(Lähde: ”Toteutuvatko perus- ja ihmisoikeudet Suomessa?” Tampereen yliopisto 10.12.2013)
Perheille aiheutuu vakavia ongelmia viranomaisen passiivisuustilanteista. Näissä tapauksissa lastensuojelun virkamiehet kieltäytyvät yhteistyöstä perheen kanssa tai neuvottelut ovat pelkkä muodollisuus, jonka lopputulos on ennakkoon päätetty. Virkamiehet eivät kenties suostu tekemään asianmukaisia päätöksiä hakemuksiin (esim. huostaanoton lopettaminen, yhteydenpito lapsen ja vanhemman välillä, tukitoimien saantia koskevat hakemukset, asiakirjapyynnöt). Lastensuojelun työntekijä voi käyttää rajatonta valtaansa tekemättä mitään (viivytys- ja uuvutustaktiikka).
Eräässä oululaisessa tapauksessa perheen huostaanoton lopetushakemukseen tehtiin päätös noin 9 kuukauden kuluttua ja vasta sen jälkeen, kun lakimies oli ilmoittanut tekevänsä asiassa tutkintapyynnön poliisille virkatoiminnan lainmukaisuudesta.
Viranomaisen passiivisuustilanteet syntyvät useimmiten niissä tapauksissa, joissa perhe on ollut tyytymätön saamiinsa peruspalveluihin ja uskaltaa niitä arvostella. Yleensä palvelua käyttävän tahon palaute otetaan vastaan pyrkien parantamaan palveluja ja asiakastyytyväisyyttä, lastensuojelussa tilanne voi ajautua täydelliseen konfliktiin.
Sijaishuollon valvonnan puute voi johtaa lapsen kannalta hänen etunsa vastaisiin tilanteisiin, kun sijaishuoltotahon annetaan määrätä lapsen asian etenemisestä. Virkamiestyön delegointi taloudellista etua nauttivalle taholle johtaa usein siihen, ettei perheen jälleenyhdistämistä huomioida. Valvonnan ja asianmukaisen ohjauksen puuttuessa lapsen luonnolliset ikävän tunteet tulkitaan ja nimetään väärin ja usein sijaishuollon jatkamista puoltavalla tavalla.
Maahamme on syntynyt seuraavanlainen tilanne, joka vaatisi pikaisesti valtiovallan toimia:
Lastensuojelutyön aiheuttamat kärsimykset
Sosiaalialan työn tavoitteena on hyvän tekeminen, ihmisten auttaminen, puutteen ja kärsimyksen vähentäminen, muutos ja kehitys (Talentia ry, ammattieettinen lautakunta, 2005). Sosiaalityön tavoitteet ja käytännön toteutus ovat liian monen perheen kohdalla täysin vastakkaiset. Lastensuojelun laatuongelmien takia liian monelle perheelle aiheutuu kärsimystä.
Liian monen perheen rikkoo omaan totuuteensa uskova, vallankäyttöön ihastunut lastensuojelun virkamies ilman, että asiassa olisi kyse lainkaan lapsen suojelemisesta tai parhaan ratkaisun etsimisestä lapselle ja perheelle.
Virkavastuuta ei tunnisteta
Mikään taho ei ota vastuuta siitä, että lastensuojelun virkamies saadaan yksittäisessä tapauksessa noudattamaan lakia ja hyvän hallinnon velvoitteita. Näin siitä huolimatta, että toimiva yhteiskunta edellyttää sekä kansalaiselta että virkamieheltä lainkuuliaisuutta. Lain noudattamisen velvoite ei voi koskea ainoastaan kansalaista. Virkavastuusäännökset tulee uudistaa.
Jalkautuvan ihmisoikeusvalvojan tarve on huutava
Virkavastuusäännösten uudistamista odoteltaessa on välttämätöntä etsiä muunlaiset keinot näihin kärjistyneisiin ja pikaista ja varhaista puuttumista edellyttäviin tilanteisiin. Sosiaalitoimistoon jalkautuvan ihmisoikeusvalvojan avulla perheiden oikeusturva voitaisiin turvata niin, että lakien ja hyvän hallinnon periaatteiden noudattaminen toteutuu ja asiaan saadaan käytännönläheinen ja perhettä eheyttävä ja tukeva ratkaisu. Tällaisen valvojan virka asettuisi luontevasti Valtiontalouden tarkastusviraston yhteyteen, koska kyse on yhteiskunnan rajallisten voimavarojen oikeasta kohdentamisesta.
Valvojan virkamiehille jakama työkalupakki sisältäisi lastensuojelutyön keskeiset lainsäännökset kotitehtävineen. Ihmisoikeusvalvoja valvoisi konfliktia purettaessa, että pakin sisältö on lastensuojelutyössä sisäistetty. Ellei lapsen asioista vastaava työntekijä sopeudu noudattamaan lakeja tai osoittautuu ominaisuuksiltaan sopimattomaksi, varmistetaan, ettei hän hoida enää lasten asioita.
Valvonnan alla olevan sosiaalitoimiston nimi julkaistaan Virallisessa lehdessä ja paikallisissa sanomalehdissä hallinnon läpinäkyvyyden turvaamiseksi ja avoimen kansalaisarvioinnin toteuttamiseksi.
Turvatalo lastensuojelun pakolaisille
2000-luvun Suomi on ajautunut tilanteeseen, jossa sijaishuollon kaltoinkohtelemat ja lastensuojelutyön laiminlyömät kiusatut lapset ja perheet tarvitsisivat välttämättä turvataloja. Lastensuojeluviranomaiset tekevät vuosittain karanneista lapsista jopa 3500–4000 virka-apupyyntöä poliisille.
Lue myös Lokakuun liikkeen tiedote: Varatuomari Leeni Ikonen avustaa kirkolta turvapaikkaa hakenutta huostanuorta
Kirjoitan kirjassani Salassa pidettävä – suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa? (RADIUM-kirjat, 2013) 13-vuotiaasta Juusosta, joka myös pyysi omalta seurakunnaltaan turvaa. Lastensuojelun työntekijät olivat ottaneet Juuson huostaan ja sijoittaneet hänet lastenkotiin. Juuson turvapaikka-asia ei edennyt.
Juuso pyysi lastenkodissa, että saisi edes käydä kirkossa. Hänelle ei annettu siihen lupaa. Sen sijaan hänet vietiin lääkäriin, joka teki lähetteen ravitsemusterapeutille ja tarjosi mahdollisuutta kriisiapuun nuorisopsykiatrian poliklinikalla. Juuso alkoi käydä kriisiterapiassa.
Juuso kirjoitti alkuvuonna 2008:
”Olen Juuso, 13 vuotta. Pidän itseäni vielä lapsena, koska olen vielä lapsi. Perheeseeni kuuluu äiti, isäpuoli, joka on minulle kuin isä niin hyvinä kuin vaikeina hetkinä, sekä pikkuveli, joka on minun paras kaverini. Perheeseeni kuuluu myös minun oma isäni, koira ja kissa.
Tämä huostaanotto on ollut liian iso rangaistus minulle. En ole saanut unta, eikä ruoka maita. En kestä enää tätä paikkaa – valehtelua, rangaistuksia, yksi ahdistelee minua. Tämä ei ole elämää.
Haluan vain perheeni takaisin ja elämäni. Auta minua pääsemään tästä kärsimyksestä pois. Minun on niin ikävä perhettäni. Pyydän, auta minua. Surullinen, peloissaan oleva, ahdistunut Juuso.”
Miksi sosiaalityöntekijä ei armahtaisi minua?
Juuso alkoi kirjoittaa lastenkodissa kirjaa ja antoi sille nimeksi ”Elämän vaiheena painajainen”.
Juuso kysyi:
Miksi aikuiset valehtelevat?
Miksi joudun tekemään töitä selkä kipeänä?
Miksi minut riistettiin rakastavalta perheeltäni?
Miksi sosiaalityöntekijä vihaa minua näin paljon?
Miksi pitää valehdella eikä ajatella lasta?
Eikö lapsen paikan pitäisi olla turvallinen?
Miksi lapsuuteni halutaan pilata?
Miksi aikuiset huutaa, kiroilee ja tekee rangaistuksia täällä ilman syytä?
Miksi minut on otettu huostaan laittomasti?
Miksi kukaan ei kuuntele minua?
Miksi minua kohdellaan kuin rikollista?
Miksi minua hyväksi käytetään?
Miksi en saa tavata perhettäni?
Miksi olen koulukiusattu?
Minua kiusattiin koulussa, hakattiin, lyötiin, haukuttiin, syrjittiin, potkittiin, kiristettiin, revittiin.
Miksi sosiaalityöntekijä ei armahtaisi minua?
Hallinto-oikeus päätti palauttaa koulukiusatun Juuson kotiin asumaan, mutta kunnan sosiaalijohtaja ei suostunut noudattamaan hallinto-oikeuden päätöstä eikä Juuso saanut asua kotonaan.
Juuso kuoli 19-vuotiaana kesällä 2013 lastensuojelun jälkihuollon hylkäämänä asunnottomana kadulle.
Juuson vanhemmat halusivat kertoa poikansa tarinan. Heidän toiveenaan oli, että Juuson elämänkohtalo koskettaisi ihmisten sydämiä ja joku toinen samassa tilanteessa oleva lapsi saisi juuri tällä hetkellä kokea elämässään paljon parempaa.
Juuson äidin toive on: ”Jos vaikka kivisydämet pehmenisivät, ihmiset alkaisivat miettiä. Joku muu ehkä pelastuu.”
Lastensuojelutyössä ei aina tunneta perus- ja ihmisoikeuksia
Eduskunnan oikeusasiamies on nimennyt 10 keskeistä suomalaista perus- ja ihmisoikeusongelmaa. Hän on todennut muun muassa
- ettei perus- ja ihmisoikeuksia oteta aina vakavasti, ihmisoikeuskoulutus ja -kasvatus on vajavaista.
- lastensuojelussa työntekijöiden vaihtuvuus on suuri, koulutus ja kokemus on puutteellista.
- sijaishuollon valvonta on riittämätöntä.
- perheiden tukipalvelut ovat riittämättömiä.
- kiusaamiseen puuttuminen on riittämätöntä.
- koulunkäynnin ja oppimisen tuen saatavuus riippuu lapsen asuinpaikasta, kotikunnan taloustilanteesta ym.
(Lähde: ”Toteutuvatko perus- ja ihmisoikeudet Suomessa?” Tampereen yliopisto 10.12.2013)
Perheille aiheutuu vakavia ongelmia viranomaisen passiivisuustilanteista. Näissä tapauksissa lastensuojelun virkamiehet kieltäytyvät yhteistyöstä perheen kanssa tai neuvottelut ovat pelkkä muodollisuus, jonka lopputulos on ennakkoon päätetty. Virkamiehet eivät kenties suostu tekemään asianmukaisia päätöksiä hakemuksiin (esim. huostaanoton lopettaminen, yhteydenpito lapsen ja vanhemman välillä, tukitoimien saantia koskevat hakemukset, asiakirjapyynnöt). Lastensuojelun työntekijä voi käyttää rajatonta valtaansa tekemättä mitään (viivytys- ja uuvutustaktiikka).
Eräässä oululaisessa tapauksessa perheen huostaanoton lopetushakemukseen tehtiin päätös noin 9 kuukauden kuluttua ja vasta sen jälkeen, kun lakimies oli ilmoittanut tekevänsä asiassa tutkintapyynnön poliisille virkatoiminnan lainmukaisuudesta.
Viranomaisen passiivisuustilanteet syntyvät useimmiten niissä tapauksissa, joissa perhe on ollut tyytymätön saamiinsa peruspalveluihin ja uskaltaa niitä arvostella. Yleensä palvelua käyttävän tahon palaute otetaan vastaan pyrkien parantamaan palveluja ja asiakastyytyväisyyttä, lastensuojelussa tilanne voi ajautua täydelliseen konfliktiin.
Sijaishuollon valvonnan puute voi johtaa lapsen kannalta hänen etunsa vastaisiin tilanteisiin, kun sijaishuoltotahon annetaan määrätä lapsen asian etenemisestä. Virkamiestyön delegointi taloudellista etua nauttivalle taholle johtaa usein siihen, ettei perheen jälleenyhdistämistä huomioida. Valvonnan ja asianmukaisen ohjauksen puuttuessa lapsen luonnolliset ikävän tunteet tulkitaan ja nimetään väärin ja usein sijaishuollon jatkamista puoltavalla tavalla.
Maahamme on syntynyt seuraavanlainen tilanne, joka vaatisi pikaisesti valtiovallan toimia:
Lastensuojelutyön aiheuttamat kärsimykset
Sosiaalialan työn tavoitteena on hyvän tekeminen, ihmisten auttaminen, puutteen ja kärsimyksen vähentäminen, muutos ja kehitys (Talentia ry, ammattieettinen lautakunta, 2005). Sosiaalityön tavoitteet ja käytännön toteutus ovat liian monen perheen kohdalla täysin vastakkaiset. Lastensuojelun laatuongelmien takia liian monelle perheelle aiheutuu kärsimystä.
Liian monen perheen rikkoo omaan totuuteensa uskova, vallankäyttöön ihastunut lastensuojelun virkamies ilman, että asiassa olisi kyse lainkaan lapsen suojelemisesta tai parhaan ratkaisun etsimisestä lapselle ja perheelle.
Virkavastuuta ei tunnisteta
Mikään taho ei ota vastuuta siitä, että lastensuojelun virkamies saadaan yksittäisessä tapauksessa noudattamaan lakia ja hyvän hallinnon velvoitteita. Näin siitä huolimatta, että toimiva yhteiskunta edellyttää sekä kansalaiselta että virkamieheltä lainkuuliaisuutta. Lain noudattamisen velvoite ei voi koskea ainoastaan kansalaista. Virkavastuusäännökset tulee uudistaa.
Jalkautuvan ihmisoikeusvalvojan tarve on huutava
Virkavastuusäännösten uudistamista odoteltaessa on välttämätöntä etsiä muunlaiset keinot näihin kärjistyneisiin ja pikaista ja varhaista puuttumista edellyttäviin tilanteisiin. Sosiaalitoimistoon jalkautuvan ihmisoikeusvalvojan avulla perheiden oikeusturva voitaisiin turvata niin, että lakien ja hyvän hallinnon periaatteiden noudattaminen toteutuu ja asiaan saadaan käytännönläheinen ja perhettä eheyttävä ja tukeva ratkaisu. Tällaisen valvojan virka asettuisi luontevasti Valtiontalouden tarkastusviraston yhteyteen, koska kyse on yhteiskunnan rajallisten voimavarojen oikeasta kohdentamisesta.
Valvojan virkamiehille jakama työkalupakki sisältäisi lastensuojelutyön keskeiset lainsäännökset kotitehtävineen. Ihmisoikeusvalvoja valvoisi konfliktia purettaessa, että pakin sisältö on lastensuojelutyössä sisäistetty. Ellei lapsen asioista vastaava työntekijä sopeudu noudattamaan lakeja tai osoittautuu ominaisuuksiltaan sopimattomaksi, varmistetaan, ettei hän hoida enää lasten asioita.
Valvonnan alla olevan sosiaalitoimiston nimi julkaistaan Virallisessa lehdessä ja paikallisissa sanomalehdissä hallinnon läpinäkyvyyden turvaamiseksi ja avoimen kansalaisarvioinnin toteuttamiseksi.
Turvatalo lastensuojelun pakolaisille
2000-luvun Suomi on ajautunut tilanteeseen, jossa sijaishuollon kaltoinkohtelemat ja lastensuojelutyön laiminlyömät kiusatut lapset ja perheet tarvitsisivat välttämättä turvataloja. Lastensuojeluviranomaiset tekevät vuosittain karanneista lapsista jopa 3500–4000 virka-apupyyntöä poliisille.
Lue myös Lokakuun liikkeen tiedote: Varatuomari Leeni Ikonen avustaa kirkolta turvapaikkaa hakenutta huostanuorta
RSS Feed
