
Äidistä oli tehty lastensuojeluilmoitus, minkä jälkeen lastensuojeluväki juoksutti äitiä luokseen, vaikka äiti sanoi treenaavansa neljästi viikossa tunnin kerrallaan:
"Sinä aikana en huomioi vauvaani vaan häntä huomioi hänen ISÄNSÄ. Että kaikki ne 23 muuta tuntia vuorokaudessa olen huomioimassa häntä."
Lokakuun liike lähettää taisteluterveisiä kyseiselle äidille, joka on oululainen; eikä se tieto yllätä ketään:
"Lastensuojeluasiakkuus todellakin periytyy, kuten viisaat lastensuojelijat sanovat: kohta on joka toinen laps suomenmaan ilmiannettu!
Eipä siis muuta kuin kevään kunniaksi ilmoituksia tehtailemaan ja selvityksiä pyytelemään – vaikkapa nyt sitten kuntoilua harrastavista, liian hyväkroppaisista naapureista! Sitten saavat raskaan, matalapalkkaisen, vastuullisen ja julkisesti turhaan parjatun hyväntekeväisyystyön tekijät punoa kutkuttavaa huolidekkaria työpäivien ratoksi.
Kauan eläköön lastensuojelulaki, joka antaa yksittäiselle työntekijälle rajattomat valtaoikeudet jyrätä halutessaan perustuslakia!
Eläköön Suomi!
Eläköön viranomaisyhteistyö ja moniammatilliset työtiimit, jotka kokoustavat asiakkaansa selän takana!
Kukkahattu päästä!"
– Lokakuun liike
Lapsestanne Axxxx Vxxxxxxxxxx on tehty lastensuojeluilmoitus.
Siis.. mitä?!
Kädet tärisee, tulee hiki, itku luomien takana. Ehdin miettiä puolen minuutin aikana koko elämänsä kirjon, mitä ihmettä olen tehnyt, että tällaista tapahtuu. Soitan, soitan soitan. Kukaan ei vastaa. Istun eteisessä oven takana portaalla ja itken. Samaan aikaan kuulen lasten kikattelun, vauva tykkää kun hänen otsalleen puhaltaa. Isommat sisarukset tietävät tämän.
Itku on voimakas ja epätoivoinen. Yritän soittaa kirjeessä näkyvään numeroon, en yhtä, en kahta, en kolmea kertaa vaan useamman kymmenen kertaa. Lopulta, viimein, joku vastaa.
Ilmoitus on tehty lokakuussa. Ilmoitus on jäänyt jonnekin, en ymmärrä mihin, koneiston syövereihin kai.
Kirje on päivätty viime perjantaina. Puoli vuotta on siis ehtinyt kulua. Virkailija (vai miksi heitä tulisi kutsua, en tiedä) kertoo, että ilmoitus on tehty anonyymisti ja facebookin tekstien tiimoilta.
tässä vaiheessa olen pudonnut jo ihan totaalisesti kärryiltä.
Kyseessä on siis huoli, etten minä huomioi vauvaa, treenaan paljon ja onpahan vauva ollut jopa mukana salilla.
Siis mitä?
...
(Lue lisää täältä.)