Toivon, että joku rustaisi väitöskirjan tai julkaisun teemasta normaaliuden pandemia ja siihen liittyvät vainoharhat. Saisimme tämän maapallon suurimman sairauden oikein diagnosoitua, jonka jälkeen kun tulee laajempi sairaudentunto, aloitettua globaalin parantumisen. Normaaliuden tuottamat estot ylisopeutumisen yhdenmukaistavine itsesensuureineen lukitsevat niin paljon yksilöissä ja yhteisöissä. Luovia ratkaisuja ja hengen aarteita ei tohdita nostaa valoon kun ne on mapitettu sosiaalisen häpeän mappiin vanhuudenhöperön arkistovirkailijan toimesta.
Meille on kuitenkin annettu elettäväksi vain päivä kerrallaan, aina vain tämä päivä ja asenteeksi suhtautua tuleviin tekemisiimme siten, että ”jos Luoja suo ja elämme”. Hallitus on kriisissä, hiekalle rakennettu on sortumassa. On luotettava siihen, että Jumala itse on jo kouluttanut valmiiksi ne vastuunkantajat, jotka ottavat kopin.
Oikein suunnattu viha on energiaa. Se ei aiheuta syöpää, jos se ei jää oman organismin sisään. Vihaa ei suunnata toisiin ihmisiin katkeruuden juuresta vaan poispurettaviin vääryyden rakenteisiin. Viha voi olla oikeuden ase ja esiaste. Palava rakkaus ilmaisee itsensä ärjyvänä ja liekehtivänä vihana. Rakkaus vihaa vääryyttä. Jumalan viha kohdistuu kaikkeen ihmisten vääryyteen.
Normaaliuden synti on pysyvä kompromissi suhteessa pyhyyteen, mukautuminen ja sopeutuminen maailman manipulaatioon ja yleiseen mielipiteeseen toisten ihmisauktoriteettien muuttuessa valintoja ohjaaviksi epäjumaliksi jo ilmoitetun Jumalan tahdon sijaan.
Syntiä seuraava normaaliuden panepidemiaksi levinnyt sairaus ilmenee esteinä ja estoina; rakkauden ja kutsumuksen tukahduttamista seuraavana masennuksena. Alisuorittaminen, normaalina sinnittely on syyllisyyden tila. Ihmisen omatunto ei lakkaa kolkuttamasta jos jättää vastaamatta oman elämänsä haasteeseen. Vakan alle suljettu tuli polttaa vakan, tulee burn out.
Ulos palaminen on ihana ajatus, vapautua tulen avulla vielä viimeisistäkin siteistä ja päästä ulos. Kärventää pois marionettia hyppyyttävät langat. Palata takaisin alkuun. Täysin yksin tähtitaivaan alle. Siihen alkuun, jossa Jumala loi taivaan ja maan, jota mikään uskonto traditioineen ei rasittanut. Alku on mainio asema ja ulkona saa hyvin happea ja hiljaisuutta kuulla sielunsa kuiskaukset. Potkut normaaliuden näyttämöiltä voivatkin olla onnenpotkut.
Rakkauden vastavoima ei ole viha vaan pelko ja pelkuruus.
Jokainen sortuminen, murtuminen ja vääristä rooleistä ulos palaminen avaa vielä yhden armon mahdollisuuden kuunnella sitä oman ydinalueen kutsumusta, joka vaatii toteutumistaan. "Sairastuminen" voi olla siten juuri se avattu väylä ulos normaaliuden virheellisesti työkykyisyyden toteemiksi nostetusta näennäisterveyden kaavasta.
Kun tauti on tarpeeksi yleinen, sitä virheellisesti aletaan pitää terveytenä. Ja jos joku terveesti alkaa siitä poiketa ja parantua, hänet saatetaan yleisöäänestyksellä väärän tiedon varassa leimata sairaaksi ja tuota ainoaa tervehtymisen orastavia oireita ilmaisevaa aletaan sitten hoitaa takaisin ruotuun, takaisin lauman pandemia-aitaukseen. Traagista on, että kun tarpeeksi moni huutaa perään, nuo huudot uskoo ja alkaa toteuttaa annettua roolia yleisön pyynnöstä- koska muuta roolia joukkoon liittyminen ei tarjoa. Yleisöäänestyksellä totuus ristiinnaulitaan.
Kaikissa on Kristus. Kun yhteistä samaistavaa ja sopeuttavaa ajatusta ei ole, niin jumalallisella on mahdollisuus saada oma puheenvuoro. Me olemme Jumalan ruumis, hänen tahtonsa inkarnoituminen täällä maan päällä. Emme ole organisaatioiden ketju vaan organismi, jolle maapallo on annettu yhteiseksi kodiksi. Jumala on kehottanut rakastamaan ja elämään rauhassa annetuissa rajoissa. Hän on antanut täydellisen kauniin planeetan itseään korjaavine ekosysteemeineen, jossa on tilaa ja ravintoa kaikille kun asiallisesti elellään. Kielletty on vain leikkimästä Jumalaa.
Kaikki muutos alkaa kuitenkin ensin ydinalueelta, tästä mikä on silmien edessä, oman puseron sisältä. Ensin tehdään tili itsestä Jumalalle, peloton ja perusteellinen itsetutkinta ja tunnustetaan omat synnit, hoidetaan oma koti, oma tontti ja omat lähisuhteet.
Jos ennen itsetuntemusta lähtee vallankahvailemaan ja kahjoilemaan, se on riskikäyttäytymistä, josta varoittavana esimerkkinä meillä on jo nykypoliitikkojen lisäksi vanha Aatu. On siis tavattoman tärkeää, että ihmiset, jotka annettua valtaa käyttävät ovat tietoisia omista tunteistaan ja omista henkilökohtaisista motiiveistaan.
Viha ja rakkaus eivät ole vastavoimia. Pelko ja rakkaus ovat.
Vanhassa Testamentissa kehotetaan olemaan pelkäämättä ja ryhtymästä omavoimaisesti taistelemaan vihollista vastaan. Mooseksen kirjassa luvataan, että Luoja itse taistelee puolestamme. Jeesus kehottaa pidättäytymään kostosta ja tekemästä pahalle vastarintaa. Hän lupaa antaa lohdutuksen ja levon niitä pyytäville; Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
Ottamalla tämän sanan avukseen ja ollen Jumalan sanan toteuttaja Mohandas Gandhi kaatoi kourallisella suolaa aikansa suurimman sotilasimperiumin. Tämä on osoitus siitä, että Jumala sotii ihmisten puolesta kun ihmiset itse kieltäytyvät väkivallasta. Paniikissa ei kannata koskaan alkaa toimia. Ikinä ei ole kiire. Kiirehtivän jalka astuu harhaan. Ei ole myöskään pakko tehdä valintoja, jos epävarmuus on liian suuri.
Voimme kantaa huolemme Jumalalle, asettua koko painollamme luottavaiseen rentouteen Luojamme varaan ja antaa kaikki huolemme hänen hoidettavakseen kiitoksen kanssa; ” Sinä, joka tiedät kaiken, vaikuta nyt minussa tahtomisiini ja tekemisiini, että sinun hyvä tahtosi tapahtuisi. Valitse sinä minussa ja minun kauttani, tapahtukoon sinun tahtosi. ”
Muita Lokakuun liikkeen uusia julkaisuja
☞ Banaali paha piiloutuu byrokratiaan
☞ Saturnaliasta jouluun ja jumalasta kinkuksi
☞ ILOSANOMA
☞ Joulupukin perseraiskaus
☞ Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!
☞ Armotonta sopeuttamista
☞ Lastensuojelun moniammatillinen yhteistyö hävittää niin vuorovaikutuksen kuin vastuun
☞ Tarja Hiltusen väitöskirja sijaishuollon propagandan välineenä
☞ Lapset puheeksi vai huoli puheeksi?
☞ SOS- lapsikylän rankat otteet
Meille on kuitenkin annettu elettäväksi vain päivä kerrallaan, aina vain tämä päivä ja asenteeksi suhtautua tuleviin tekemisiimme siten, että ”jos Luoja suo ja elämme”. Hallitus on kriisissä, hiekalle rakennettu on sortumassa. On luotettava siihen, että Jumala itse on jo kouluttanut valmiiksi ne vastuunkantajat, jotka ottavat kopin.
Oikein suunnattu viha on energiaa. Se ei aiheuta syöpää, jos se ei jää oman organismin sisään. Vihaa ei suunnata toisiin ihmisiin katkeruuden juuresta vaan poispurettaviin vääryyden rakenteisiin. Viha voi olla oikeuden ase ja esiaste. Palava rakkaus ilmaisee itsensä ärjyvänä ja liekehtivänä vihana. Rakkaus vihaa vääryyttä. Jumalan viha kohdistuu kaikkeen ihmisten vääryyteen.
Normaaliuden synti on pysyvä kompromissi suhteessa pyhyyteen, mukautuminen ja sopeutuminen maailman manipulaatioon ja yleiseen mielipiteeseen toisten ihmisauktoriteettien muuttuessa valintoja ohjaaviksi epäjumaliksi jo ilmoitetun Jumalan tahdon sijaan.
Syntiä seuraava normaaliuden panepidemiaksi levinnyt sairaus ilmenee esteinä ja estoina; rakkauden ja kutsumuksen tukahduttamista seuraavana masennuksena. Alisuorittaminen, normaalina sinnittely on syyllisyyden tila. Ihmisen omatunto ei lakkaa kolkuttamasta jos jättää vastaamatta oman elämänsä haasteeseen. Vakan alle suljettu tuli polttaa vakan, tulee burn out.
Ulos palaminen on ihana ajatus, vapautua tulen avulla vielä viimeisistäkin siteistä ja päästä ulos. Kärventää pois marionettia hyppyyttävät langat. Palata takaisin alkuun. Täysin yksin tähtitaivaan alle. Siihen alkuun, jossa Jumala loi taivaan ja maan, jota mikään uskonto traditioineen ei rasittanut. Alku on mainio asema ja ulkona saa hyvin happea ja hiljaisuutta kuulla sielunsa kuiskaukset. Potkut normaaliuden näyttämöiltä voivatkin olla onnenpotkut.
Rakkauden vastavoima ei ole viha vaan pelko ja pelkuruus.
Jokainen sortuminen, murtuminen ja vääristä rooleistä ulos palaminen avaa vielä yhden armon mahdollisuuden kuunnella sitä oman ydinalueen kutsumusta, joka vaatii toteutumistaan. "Sairastuminen" voi olla siten juuri se avattu väylä ulos normaaliuden virheellisesti työkykyisyyden toteemiksi nostetusta näennäisterveyden kaavasta.
Kun tauti on tarpeeksi yleinen, sitä virheellisesti aletaan pitää terveytenä. Ja jos joku terveesti alkaa siitä poiketa ja parantua, hänet saatetaan yleisöäänestyksellä väärän tiedon varassa leimata sairaaksi ja tuota ainoaa tervehtymisen orastavia oireita ilmaisevaa aletaan sitten hoitaa takaisin ruotuun, takaisin lauman pandemia-aitaukseen. Traagista on, että kun tarpeeksi moni huutaa perään, nuo huudot uskoo ja alkaa toteuttaa annettua roolia yleisön pyynnöstä- koska muuta roolia joukkoon liittyminen ei tarjoa. Yleisöäänestyksellä totuus ristiinnaulitaan.
Kaikissa on Kristus. Kun yhteistä samaistavaa ja sopeuttavaa ajatusta ei ole, niin jumalallisella on mahdollisuus saada oma puheenvuoro. Me olemme Jumalan ruumis, hänen tahtonsa inkarnoituminen täällä maan päällä. Emme ole organisaatioiden ketju vaan organismi, jolle maapallo on annettu yhteiseksi kodiksi. Jumala on kehottanut rakastamaan ja elämään rauhassa annetuissa rajoissa. Hän on antanut täydellisen kauniin planeetan itseään korjaavine ekosysteemeineen, jossa on tilaa ja ravintoa kaikille kun asiallisesti elellään. Kielletty on vain leikkimästä Jumalaa.
Kaikki muutos alkaa kuitenkin ensin ydinalueelta, tästä mikä on silmien edessä, oman puseron sisältä. Ensin tehdään tili itsestä Jumalalle, peloton ja perusteellinen itsetutkinta ja tunnustetaan omat synnit, hoidetaan oma koti, oma tontti ja omat lähisuhteet.
Jos ennen itsetuntemusta lähtee vallankahvailemaan ja kahjoilemaan, se on riskikäyttäytymistä, josta varoittavana esimerkkinä meillä on jo nykypoliitikkojen lisäksi vanha Aatu. On siis tavattoman tärkeää, että ihmiset, jotka annettua valtaa käyttävät ovat tietoisia omista tunteistaan ja omista henkilökohtaisista motiiveistaan.
Viha ja rakkaus eivät ole vastavoimia. Pelko ja rakkaus ovat.
Vanhassa Testamentissa kehotetaan olemaan pelkäämättä ja ryhtymästä omavoimaisesti taistelemaan vihollista vastaan. Mooseksen kirjassa luvataan, että Luoja itse taistelee puolestamme. Jeesus kehottaa pidättäytymään kostosta ja tekemästä pahalle vastarintaa. Hän lupaa antaa lohdutuksen ja levon niitä pyytäville; Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
Ottamalla tämän sanan avukseen ja ollen Jumalan sanan toteuttaja Mohandas Gandhi kaatoi kourallisella suolaa aikansa suurimman sotilasimperiumin. Tämä on osoitus siitä, että Jumala sotii ihmisten puolesta kun ihmiset itse kieltäytyvät väkivallasta. Paniikissa ei kannata koskaan alkaa toimia. Ikinä ei ole kiire. Kiirehtivän jalka astuu harhaan. Ei ole myöskään pakko tehdä valintoja, jos epävarmuus on liian suuri.
Voimme kantaa huolemme Jumalalle, asettua koko painollamme luottavaiseen rentouteen Luojamme varaan ja antaa kaikki huolemme hänen hoidettavakseen kiitoksen kanssa; ” Sinä, joka tiedät kaiken, vaikuta nyt minussa tahtomisiini ja tekemisiini, että sinun hyvä tahtosi tapahtuisi. Valitse sinä minussa ja minun kauttani, tapahtukoon sinun tahtosi. ”
Muita Lokakuun liikkeen uusia julkaisuja
☞ Banaali paha piiloutuu byrokratiaan
☞ Saturnaliasta jouluun ja jumalasta kinkuksi
☞ ILOSANOMA
☞ Joulupukin perseraiskaus
☞ Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!
☞ Armotonta sopeuttamista
☞ Lastensuojelun moniammatillinen yhteistyö hävittää niin vuorovaikutuksen kuin vastuun
☞ Tarja Hiltusen väitöskirja sijaishuollon propagandan välineenä
☞ Lapset puheeksi vai huoli puheeksi?
☞ SOS- lapsikylän rankat otteet
RSS Feed
