Valkeakosken lastensuojelussa on törmätty jopa ala-asteikäisiin huumeidenkäyttäjiin ja -levittäjiin, uutisoi Iltalehti.
Nuorimmillaan kyse on noin 11-12-vuotiaista.
Iltalehden tietojen mukaan syyskuussa Valkeakoskella tehtiin ratsia yksityiseen lastenkotiin. Huumeita ei löydetty mutta neljää nuorta epäillään huumeiden käyttörikoksesta ja huumausainerikoksesta.
Tapaukset ovat jo siirtyneet lähes kokonaisuudessaan syyttäjälle.
Valkeakoskella on kuluvan vuoden aikana tehty lähes 20 kiireellistä sijoitusta lastensuojelussa. Luvussa on mukana nuorten ja vanhempien päihteidenkäytöstä johtuvia sijoituksia. Määrä on suuri paikkakunnan kokoon nähden. Kaupungin sosiaali- ja perhepalvelujen johtaja Soile Merilän mukaan lastensuojelussa ilmoituskynnystä on nyt huomattavasti laskettu, jos nuoren epäillään käyttävän huumeita. Heille pitää välittää viesti, että näin ei voi toimia, Merilä kertoo.
Hän painottaa, että kiireellisesti sijoitettavan alaikäisen on oltava "todellisessa vaarassa" oman itsensä tai kodin olosuhteiden vuoksi. Teini-ikäiset viedään tällaisessa tilanteessa tavanomaisesti perhetukikeskuksiin.
Sosiaaliviranomaiset näkevät epäkohdan siinä, että päihdekuntoutusta tarvitsevat nuoret eivät helposti pääse asianmukaiseen hoitopaikkaan eli hoitamaan riippuvuuttaan.
Lehden haastatteleman rikoskomisarion Antti Uusipaikan mukaan kyse on enimmäkseen kannabiksesta, mutta myös amfetamiinista ja huumaavista lääkkeistä.
Myös perhetyön tiiminvetäjä Joni Kumlander toteaa kannabiskokeilujen olevan yhtä yleisiä kuin ensimmäisten tupakkakokeilujen ja tietää, että kannabiksen lisäksi liikkeellä on myös kovia huumeita.
Valkeakoskella siis ratkotaan lasten päihdeongelmia sijoituksilla lastensuojelulaitoksiin, joissa päihdeongelmat tunnetusti jätetään hoitamatta / pahenevat.
Kannabiskokeilun vuoksi tehty sijoitus altistaa nuoren usein kovempien huumeiden kokeilulle ja käytölle lastensuojelulaitoksissa.
Lastensuojelun asiakkuus hankaloittaa päihdeongelmien hoitoa
HuosTa- tutkimuksessa havaittiin, että lastensuojelun asiakaslapsista jopa 85 prosenttia on jäänyt vaille jotain tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan "yli 60 prosenttia lapsista ja nuorista, joiden kohdalla on tarvittu tai harkittu sijoitusta oman kodin ulkopuolelle ja joilla on todettu päihdepalvelujen tarve, on jäänyt ilman tätä palvelua. Sijoitustilanteessa joka kolmas mielenterveysongelmissa oleva lapsi tai nuori ei ole saanut mielenterveyspalveluja".
Huomaamatta on jäänyt, että palveluja vaille jääminen on usein suoraa seurausta lastensuojelun asiakkuudesta.
Usein lastensuojelun asiakkuus estää- ei edesauta- palvelujen saantia.
Lastensuojelun asiakkuus voi sekä vaikeuttaa jo olemassaolevan päihdeongelman hoitoa, että altistaa aiemmin päihteettömän nuoren päihteille sijoitusten kautta, joissa raittiit ja päihdeongelmaiset nuoret pannaan samoihin usein heikosti valvottuihin yksiköihin.
Päihdekuntoutuspalvelujen täyttöastetta ja rahoitusta eivät tunnu haittaavan puuttuva näyttö asukkien päihteidenkäytöstä, puuttuvat hoitotulokset eikä sekään, että palvelunkäyttäjät raportoivat niin ammattitaidottomuudesta kuin laittomuuksista.
Ikolan (2010, 47) tutkimuksessa päihdekuntoutuspalveluissa keskeisimmiksi nuorten kokemiksi asioiksi nousi henkilökunnan välinpitämättömyys, leimaaminen, vaitiolon rikkominen ja tietämättömyys. Myös Mikkosen ja Tepposen ( 2014) tutkimuksessa toistuivat samat tekijät: "tutkimuksessa mielestämme kävi ilmi se, että nuoret kokevat päihdekuntoutuksen pääasiallisesti negatiivisesti. Kaikissa kuntoutumisen vaiheissa yleisimmiksi tunteiksi nousivat turhautuminen ja vihan eri muodot."
Psykoanalyytikkojen asenteelliset käsitykset päihteidenkäyttäjistä vaikuttivat kohtalokkaasti päihdeongelmien hoitoon Suomessa ja aiheuttavat yhä potilaiden hoidon eväämistä ja pompottelua päihdehuollon ja psykiatrian välillä.
Rauno Mäkelän mukaan psykoanalyysissä alkoholistien katsottiin omaavan yhtenäisen persoonallisuuden rakenteen, johon sisältyy oraaliseen fiksaatioon pohjautuva regressiivinen luonnehäiriö. Psykoanalyytikkojen terapiakokemukset "tuottivat käsityksen, että alkoholiriippuvaiset ovat sopimattomia kaikenlaiseen psykoterapiaan ja ovat sen vuoksi ”vaikeahoitoisia” tapauksia.
Neuropsykiatrisista häiriöistä kärsivillä nuorilla on usein sijoituksen aikana syntynyt päihdeongelma
Revitty elämä- kirjan kirjoittaja Marleena Kajaste toteaa, että palveluihin palaa miljardeja mutta nuoret syrjäytyvät silti. Hän väittää, että monilla neuropsykiatrisista häiriöistä kärsivillä nuorilla on sijoituksen aikana tai lastensuojelun pakkotoimien aikana syntynyt päihdeongelma.
Sijoituspaikoissa ja perhekodeissa nuoret voivat jopa kasvattaa kannabista, käyttää huumeita ja tulla raskaaksi alaikäisenä. Lapsia lääkitään vahvoilla lääkkeillä ja seurauksena voi olla jo alaikäisenä lapsen vaikea lääkeriippuvuus.
Valvonta ei aina toimi, eikä sijoituksella saada poistettua alkuperäisiä terveydellisiä ongelmia; päinvastoin ongelmat usein lisääntyvät sijoituksen aikana.
Seurauksena on lasten ja nuorten vieraantuminen vanhemmistaan ja niistä läheisistä, joilla on tunneside nuoreen ja mahdollisuus tukea nuorta.
Jälkihuolto, jota joillakin paikkakunnilla tarjotaan nuorille, ei pysty auttamaan huonokuntoisia nuoria, joilla monilla on vaikeat, hoitamattomat neuropsykiatriset ongelmat ja tästä johtuvat päihde- ja mielenterveysongelmat.
Varatuomari Leeni Ikonen kertoo, että "lapsiin kohdistetaan sijaishuollossa pakkoa, eristämistä ja epäasiallisia kasvatuskeinoja, simputusta, jotka aikaansaavat uhmaa, vihaa ja epäluottamusta viranomaisia kohtaan.
Lapset sairastuvat, kun heidät erotetaan vanhemmistaan ja läheisistään. Kun lapsi ahdistuu koti-ikävässään, hänen sanotaan oireilevan ja hänelle syötetään psyykenlääkkeitä.
Kelan tutkimusten mukaan vain murto-osa nuorista selviää lastensuojelun toimista. Tutkimuksen mukaan teini-iässä sijoitetuista pojista 80 % oli vielä 23-24 -vuotiaina ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta.
Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle aikaansaa suuren riskin syrjäytymiselle. Tästä huolimatta maassamme on päädytty sijoittamaan noin 17 000 lasta kodin ulkopuolelle. Sijoitustoimintaan liittyy erityinen piirre; kunnat ovat valmiit maksamaan huomattavia summia (jopa yli 20 000 euroa kuukaudessa) siitä, että lapsi syrjäytetään.
Lastensuojelun toimintatapoihin kuuluu edelleen lapsen vieroittaminen vanhemmistaan ja suvustaan, vaikka laki velvoittaa tukemaan lapsen ja hänen läheistensä yhteydenpitoa. Mistä johtuu, että lastensuojelulakiin kirjattu perheen jälleenyhdistämisen velvoite ei toteudu, vaan lastensuojelun työntekijät pitävät väkisin lapsia huostaanotettuina lapsen täysi-ikäisyyteen saakka? Syrjäyttämisen lopullinen niitti tapahtuu, kun 18 -vuotias huostaanotettu lähtee maailmalle ja läheisin ihminen löytyy kunnan sosiaalitoimistosta."
LSKL:n kyselyyn vastanneista huostattujen vanhemmista valtaosa kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse huostaanoton aikana. Vanhemmille ei usein tehdä edes asiakassuunnitelmaa. Lasten kotiinpaluuta estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
Huostaanotettuja lääkitään turhaan, liikaa, väärin ja valvomatta
Lastensuojelussa lapsen päihdeongelma ei välttämättä parane, vaan muuttaa vain muotoaan tai jopa pahenee. Myös sijaishuollossa käytetään päihteitä- laillisesti.
Monissa ulkomaisissa lastensuojelututkimuksissa on kiinnitetty huomiota huostaanotettujen lasten turhaan ja runsaaseen lääkitykseen, jolla korvataan muun hoidon puutteita. Lapsia saatetaan lääkitä koska hoitohenkilökuntaa ei ole tarpeeksi tai terapiaa ei voida/haluta antaa.
Lääkärilehden mukaan myös suomalaislapsilla on yhä enemmän psykoosilääkitystä. Tutkijat pohtivat, joudutaanko lääkkeillä korvaamaan puutteita muussa hoidossa.
Todennäköinen tapa saada turha, jopa virheellinen diagnoosi ja psyykelääkitys on päätyä lastensuojelun sijaishuoltoon, jossa psykiatrisella diagnoosilla oikeutetaan niin tehdyt päätökset, korotetut vuorokausimaksut kuin koveneva vallankäyttö.
Aku Kopakkalan mukaan lasten psyykelääkitys on usein turhaa ja vaarallista. Tutkimusten mukaan nimenomaan masennuslääkkeet aikaansaavat monille kaksisuuntaisen mielialahäiriön.
Sijoitetun saama diagnoosi on usein epämääräinen esim. rajaton käytös, epätyypillinen käytöshäiriö tai vuorovaikutushäiriö, mutta vuorokausimaksu on tarkka; pahimmillaan jopa 800e / lapsi.
Perhekotiyrittäjä Kari "Käpy" Björkman on todennut, että ”kerran sisään tullutta sijoitusta ei mielellään lasketa menemään niin kauan kun kunta maksaa hänestä hoitokorvauksen. ” Lastensuojelulain hengen vastaisesti huostaanotoista pyritään tekemään pitkäaikaisia/pysyviä. Keskimäärin 7 vuotta kestävän huostaanoton aikana sijoitetulle annettu väärä lääkitys voi aiheuttaa korjaamattomia vaurioita.
Päivi Santalahti ja Andre Sourander toteavat lääkehoidon määrän lisääntymisen heijastavan selkeästi hoitokulttuurin eikä psyykkisten oireiden määrän muutosta. Kirjoittajat tuovat esiin myös sen mielenkiintoisen seikan, että Suomessa on kansainvälisesti katsottuna paljon lastenpsykiatreja suhteessa väkilukuun.
Souranderin mukaan ministeriö rahoittaa lasten mielenterveystyötä kehittäviä hankkeita, joista puuttuu vaikuttavuuden seuranta.
Tieteellisen tutkimuksen liittäminen hankkeisiin on hänen mukaansa jopa kielletty.
– Se on tuhoisa päätös. Emme tiedä, mikä projekti on tuottanut hyvinvointia tai ehkäissyt mielenterveysongelmia.
Iceheartsin toiminnanjohtaja Ville Turkka on huolissaan lasten lääkitsemisestä. – Lapset saattavat tulla leirille dosetti täynnä lääkkeitä. Ylivilkas poika on helppo lamauttaa lääkkeillä hiljaiseksi, Turkka sanoo.
– En ymmärrä kuinka lapsi voi kasvaa aikuiseksi kun hän ei opi käsittelemään hankalia tunteita, koska ei tunne. Lääke ei koskaan korvaa ihmistä, hän jatkaa.
Tutkimustieto ei kuitenkaan näy vaikuttavan toimintakäytäntöihin sen paremmin psykiatriassa kuin sosiaalityössä. Hämmästyttävän moni kunta on valmis maksamaan lumehoidoista.
Moniammatillinen yhteistyö takaa sen, ettei lapsesta ja hänestä tehdystä diagnoosista, lääkityksestä ja muista usein vääristä päätöksistä kanna vastuuta kukaan.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kemiallinen-vakivalta-lastensuojelussa-tunnistusohjeet
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ehkaisevaa-paihdetyota-vai-moraalista-paniikkia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/laulavan-uutisankkurin-blogi/ssri-hiljaiset-sivuoireet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/laakarin-kaksoisrooli-ja-maasta-paennut-potilas
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tue-lapsia-ja-perheita-ala-lapsibisnesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana