Tarja Vierulan väitöskirja Lastensuojelun asiakirjat vanhempien näkökulmasta pyrkii tutkimaan vanhempien kokemuksia asiakirjoista ja samaan aikaan kiistämään lastensuojelun harjoittaman asiakirjafabrikoinnin, joka on monien vanhempien keskeisin kokemus lastensuojelun kirjaamisesta. Vierula tunnistaa ja tunnustaa yksipuolisen kirjaamisen olemassaolon mutta ei valehtelua eikä väärentämistä. Hän ei tunnu myöskään tunnistavan sen paremmin asiakirjaväärentämisen muotoja kuin motiiveja esim. taloudellisia intressejä.
Lastensuojelun harjoittamassa asiakirjaväärentämisessä ei ole kyse vain asiakkaiden haavoittuneista identiteeteistä tai institutionaalisen järjestyksen ylläpidosta. Kun lastensuojelu estää kirjauksillaan sairaan lapsen tutkimukset , käyvän hoidon ja vammaisstatuksen on kyse rikoksesta; tapon yrityksestä ja hengenvaarasta, elämästä ja kuolemasta.
Vierula näkökulma on valikoiva sosiaalinen konstruktionismi, joka ei tässä tapauksessa tunnista eikä hyväksy väärentämisen olemassaoloa. Vierulalla on olemassa ainoastaan erilaisia samanarvoisiksi oletettuja mutta todellisuudessa sosiaalityöntekijöiden näkemysten ensisijaisuutta ja moitteettomuutta korostavia näkökulmia dokumentointiin. Samoin kuin moniammatillisuus, moninäkökulmaisuus tuntuu hävittävän vastuun lisäksi myös itse rikoksen. Vääryyttä ei saa kutsua vääryydeksi koska se syyllistää syyllistä.
Lastensuojelun asiakirjaväärentäminen on kuitenkin objektiivisesti havaittavissa ja todistettavissa oleva tosiasia, josta Vierula yrittää tehdä pelkkää asiakkaiden subjektiivista ja tulkinnanvaraista kokemusta ja tulkintaa.
Pyrkimys on eettisesti yhä epäilyttävä kuin jos valvontakameran nauhalle tallentunut joukkoraiskaus yritettäisiin kiistää rikoksena ja tehdä siitä pelkkä uhrin subjektiivinen kokemus ja "näkökulma", jonka kanssa rikoksentekijän näkökulma on tasa-arvoinen.
Vierulan selityksiä soveltaen rikoksessa on kyse vain siitä, että monitoimijainen ryhmä koodaa tapahtuman ja uhrin vastustelun kielellisesti ja käsitteellisesti uudelleen niin, että tiedosta tulee käyttökelpoista institutionaalisen järjestyksen toiminnan, suojelun ja ylläpidon kannalta.
Tutkijan mukaan rikosta ei ole ja uhri voi vain valita tapansa rikoksen kieltävän ja uhria syyllistävien tutkintapöytäkirjojen lukemiseen: lukemisesta vetäytymiseksi , silmäileväksi, ihmetteleväksi, analyyttisesti eritteleväksi ja vastakarvaiseksi lukutavaksi.
Vastustava, tapahtuneen rikoksen kirjaamisen oikeellisuuden kyseenalaistava lukutapa on kuitenkin tutkijan mielestä huono sillä siihen liittyy epäkohtien korjaamiseen pyrkivää aktivismia , viranomaistoiminnan ja - järjestelmän demonisointia ja lainsäädännöllisten rakenteiden suoma oikeus taistella päätöksiä vastaan.
Logiikka muistuttaa takapajuloiden raiskaajien logiikkaa. Uhrin tulisi luopua vastustuksesta ja mennä sen sijaan naimisiin raiskaajansa kanssa. Työmenetelmäksi suhteen läpikäymiseen kirjausten ja menneiden tapahtumien osalta suositellaan dialogista ihmettelyä.
Samalla tavoin kuin sosiaalityön työkäytännöissä on valmiiksi päätettynä mutudiagnoosi, johon kehitellään sopivat oireet tai rangaistus, johon fabrikoidaan sopivat rikokset, väitöskirjassa on teoria, johon asiakkaiden kokemukset runnotaan. Väitöskirjaa lukiessa ihmettelee mihin vanhempien haastatteluja ylipäätään tarvittiin. Varsinkaan "vastakarvaisten" vanhempien ääni ja havainnot eivät kuulu eivätkä juuri vaikuta toimintasuosituksiin.
Vierula tarjoaa esimerkkinä sosiaalitoimen asiakirjojen virheistä aviomiehen kirjaamisen avomieheksi, joka tuskin on edustava tai kuvaava esimerkki vanhempien näkökulmasta.
Omituista on myös kritiikitön luottamus sosiaalityöntekijöiden motiivien ja palvelujärjestelmän moitteettomuuteen. Asiakkailla olisi luultavasti ollut esittää tallenteita palavereista ja niistä tehtyjä kirjauksia, joista olisi voinut tarkistaa kirjaamisen laadun , luonteen ja käytännöt.
Vierula ujuttaa tutkimukseensa piiloisia institutionaalista järjestystä edistäviä arvotuksia. Esimerkiksi asiakkaiden (tutkijan mielestä ilmeisesti suositeltava) neutraali lukutapa asiakirjoihin kertoo, että asiakkaan elämässä on asiakirjojen oikeellisuutta tärkeämpiäkin arvoja esim. lapsen hyvinvointi. Eikö juuri asiakirjojen oikeellisuuden varmistaminen takaa lapsen hyvinvoinnin, palveluihin pääsyn ja käyvän hoidon?
Vierulan tutkimus itsessään tuottaa ja ylläpitää asiakkaita alistavaa ja haavoittavaa institutionaalista järjestystä ja valheellista auttamisnarratiivia, jota Vierula joutuu tekohengittämään vielä monta vuotta erilaisissa sosiaalialan vertaistukiryhmissä ja - tilaisuuksissa ennenkuin pääsee eläkkeelle puhumaan totta ja tekemään rakenteellista sosiaalityötä eli auttamaan asiakkaita.
Huolestuttavaa on, että sosiaalityössä on meneillään valikoivan sosiaalisen konstruktionismin trendi, jossa tutkijat ja opinnäytetöiden tekijät yrittävät profiloitua asiakaslähtöisiksi väittämällä tutkivansa asiakkaiden kokemuksia samaan aikaan kun pyrkivät tosiasiassa kiistämään asiakkaiden kokemukset ja diskvalifioimaan ja marginalisoimaan asiakkaiden tuottaman tiedon.
Tutkimusten tarkoituksena ei tunnu olevan asiakkaita haavoittaneiden epäkohtien tutkiminen vaan poisselittäminen, akateeminen meritoituminen, kollegoiden suojelu ja sosiaalityön maineen pelastaminen. Lastensuojelun epäkohdat kielletään lastensuojelun valheellisen imagonrakennuksen edistämiseksi.
Opinnäytetöissä ihmetyttää se, etteivät sen paremmin tutkijat kuin työntekijät koe työskentelyn lainalaisuutta tai oikeudenmukaisuutta onnistumisena tai sen edellytyksenä.
Hallintokanteluja tutkineen Ritva Haapalan mukaan asiakkaat jäivät vaille lakisääteisiä palveluja, heitä ei kuultu ja asiakirjoissa oli virheitä. Asiakkaiden tyytymättömyyden syyt liittyivät juuri menettelytapojen oikeudenmukaisuuteen, jakavaan oikeudenmukaisuuteen sekä vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuuteen ( Haapala, 2012, 112).
Gerald Leventhal (1980) esitti kuusi menettelytapojen oikeudenmukaisuuden (procedural justice) sääntöä:
1. johdonmukaisuus: menettelyä sovelletaan johdonmukaisesti kaikkina aikoina kaikkiin ihmisiin samoin.
2. puolueellisuuden estäminen: päätöksentekijällä ei saisi olla omia intressejä, ennakkoluulottomuus.
3. tiedon tarkkuus: menettelyn tulisi perustua oikeaan ja tarkkaan tietoon.
4. oikaistavuus: mahdollisuus oikaista päätöksenteon perustana olevia tietoja.
5. edustavuus: kaikilla joita asia koskee, on mahdollisuus vaikuttaa päätökseen.
6. eettisyys: menettelytapa ei sisällä vilppiä tai lahjontaa tai yksityisyyden loukkausta.
Leventhalin säännöt toteutuvat lastensuojelussa vain satunnaisesti tai ei lainkaan.
Miksi asiakaslähtöisyyttä korostavat lastensuojelun tutkijat ja työntekijät unohtavat laadusta / onnistumisesta oikeudenmukaisuuden, vaikka se on merkittävin asiakkaiden tyytymättömyyden aihe?
Sosiaalityön tutkimusten johtopäätökset ja toimintasuositukset ovat usein shokeeraavaa luettavaa eivätkä taatusti voimaannuta tutkimukseen osallistuneita asiakkaita. Esimerkiksi koti-ikävää potevien sijoitettujen haastatteluihin perustuvan väitöskirjan suosituksena lasten kokemaan koti- ikävään ( koti- ikävä koettiin ongelmaksi!) oli ehdotus vanhempien ja lasten yhteydenpidon tukemisen lopettamisesta ja adoptio.
Eettinen ennakkotarkistus olisikin paikallaan ennenkuin erilaisia sosiaalityön opinnäytetyöntekijöitä päästetään tapaamaan haastateltavia, jotka toivottavasti osaavat kieltäytyä tutkimuksista, joissa tutkimus on toissijaista verrattuna sosiaalityön imagonkiillotukseen, joka sanelee tutkimuksen tulokset ja toimintasuositukset.
Lokakuun Liike on yrittänyt valottaa lastensuojelun asiakirjoja lasten ja vanhempien näkökulmasta.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-2
Yksipuolinen valikoiva kirjaaminen
Suurin osa asiakkaista ei edes lue asiakirjojaan ennenkuin käytännön työssä ilmenee laittomuuksia tai asiakas huomaa, että avohuollon tukitoimien esim. perhetyön tarkoitus onkin tuottaa huostaanotto.
Jotta lastensuojelun tuki olisi toimivaa, sen pitäisi olla asiakaslähtöistä, tarpeenmukaista ja oikea-aikaista. Asiakaslähtöisyys ja tarpeenmukaisuus eivät valitettavasti toteudu edes avohuollon tukitoimia suunniteltaessa. Käytäntönä on, että sosiaalityöntekijä määrittelee asiakkaan ongelman ja tukimuodot- usein asiakasta kuulematta.
Avohuollon tukitoimiksi kutsuttujen arviointien ja asiantuntijaistuntojen päämäärä on usein vian löytäminen perheestä. Kotiapua tai terapiaa pyytäneitä asiakkaita yritetään painostaa huostaanotolla uhkaamalla huostaanottoja tuottavien "avohuollon tukitoimien" esim. perhetyön tai perhekuntoutuksen arviointeihin ja tarkkailuun. Hallinto- oikeutta varten kirjataan , että tarpeenmukaisia tukitoimia on annettu ja tukitoimiksi voidaan merkitä esim. tyhjänpäiväinen kokous, puhelinsoitto, uimahallin lippu, asiakkaan oma käynti työvoimatoimistossa, päivähoito tai turha mt- tai päihdeseulaus.
Asiakaspaperinsa tilanneelle asiakkaille selviää pian, että lastensuojelun asiakirjat on koottu syytöskirjelmiksi, joihin on kerätty kaikki asiakkaan vähänkin epäilyttävään valoon saattava materiaali epämääräisistä lähteistä ilman aikarajausta, faktantarkastusta tai lähdekritiikkiä. Asiakirjoista on pääsääntöisesti poistettu kaikki asiakkaiden vanhemmuutta tukeva ja lastensuojelujärjestelmän kyseenalaiseen valoon saattava materiaali.
Myös aluehallintovirasto on huomannut valikoivan kirjaamisen ja kehottaa kirjaamaan kaikki tarpeelliset tiedot.
"Asiakassuunnitelman laatimisen lisäksi lastensuojelun työntekijöiden tulee merkitä lasta ja nuorta koskeviin asiakaskirjoihin lastensuojeluasian vireille tulosta lähtien kaikki lapsen tai nuoren tarvitsemien lastensuojelutoimenpiteiden järjestämiseen vaikuttavat tiedot sekä toimenpiteiden suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan kannalta tarpeelliset tiedot" Etelä-Suomen AVI ohjeistaa.
Sosiaalityöntekijöiden pääasialliset motiivit asiakirjafabrikointiin ovat selustanvarmistelu puuttumattomuussyytöksiä vastaan, varautuminen asiakkaiden kanteluihin ja valituksiin , oman ammatillisuuden ja päätösten oikeuttaminen ja sijaishuollon edunvalvonta ja suhdeverkostojen ylläpito.
Sosiaalityöntekijöitä rangaistaan vain puuttumatta jättämisestä, ei turhasta/väärästä puuttumisesta joten kirjauskäytännöistä tuleekin helposti oman selustan varmistelua mahdollisia tulevia puuttumattomuussyytöksiä vastaan.
Sosiaalityöntekijät voivat varautua etukäteen myös asiakkaiden kanteluita ja valituksia varalta ja pyrkiä kirjauksissaan romuttamaan todennäköisten valittajien uskottavuuden sopivilla leimoilla ja vihjauksilla.
Asiakaskirjauksia ja -kertomia voi tutkia myös sosiaalityöntekijöiden ja sosiaalityön ammatillisuuden ja asiantuntijuuden performatiiveina. Niiden avulla sosiaalityöntekijä ylevöittää toimintaansa, suorittaa ja todistelee asiantuntijuuttaan.
Asiakirjaväärentäminen liittyy usein myös sosiaalityöntekijän itse valitseman ja valmentaman sijaisvanhemman tai tutun sijaishuoltoyrittäjän edunvalvonta ja väärinkäytösten pimittäminen.
Yleensä tällä lähinnä valikoivaa kirjaamista sisältävän fabrikoinnin asteella asiakas pyrkii vain pääsemään irti" avohuollon tukitoimista" katuu katkerasti avunpyyntöään, nuolee haavansa hiljaisuudessa , syyttää itseään luottavaisuudesta ja tekee vakaan päätöksen pysyä jatkossa erossa lastensuojelusta.
Sepittely eli valehtelu
Enemmän ärtymystä herättää lastensuojelun sepittely eli valehtelu esim. asiakkaan lausumien väärin sanoittaminen, yritykset sommitella asiakkaille vääriä diagnooseja tai lavastaa perheeseen ylisukupolvisia ongelmia.
Tällainen kirjauskäytäntö on asiakkaalle usein shokki. Lisäjärkytys seuraa kun asiakkaalle kerrotaan, että lastensuojelu ei oikaise valheellisia kirjauksia vaikka valheellisuus olisi todistettavissa viranomaisen omilla dokumenteilla. Asiakas voi ainoastaan pyytää lisämään oikaisuvaatimuksensa- jota kukaan ei lue- asiakirjojen liitteeksi.
Tässä vaiheessa osa asiakkaista kääntyy aluehallintoviraston puoleen.
Valitusprosessien tulokset typistyvät usein AVI:n lastensuojelulle lähettämiin ohjauskirjeisiin, joissa ilmenee kiusallisen selkeästi millaista on "lastensuojelun toiminnan kannalta käyttökelpoiseksi tranformoitu tieto":
"Usein toistuva puute asiakassuunnitelmien kirjaamisessa on, ettei niihin ole merkitty lainkaan asianomaisten näkemyksiä tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä."
"Asiakassuunnitelmia jätetään päivittämättä, vaikka aiemmin suunniteltu tilanne on muuttunut olennaisesti, eikä asiakkaan tuen tarve vastaa enää aiemmin suunniteltua"
"Asiakassuunnitelmaa kirjatessaan viranomaisen ei pidä luoda käsitystä, että asiat ovat tulleet sovituiksi asianomaisten kanssa yhteisymmärryksessä, mikäli näin ei ole tapahtunut. On erittäin tärkeää, että asiakassuunnitelmaan kirjataan huolellisesti asianomaisten eriävät näkemykset tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä"
Voi aiheellisesti kysyä mihin tähtää toiminta, jonka kannalta käyttökelpoiseksi transformoitu tieto tarkoittaa väärennettyjä rekisterimerkintöjä , väärennettyjä diagnooseja ja asiakkaiden lausumien virheellistä kirjaamista?
Kiinnostavaa olisi tietää, mitä lastensuojelun osa-aluetta mahtavat palvella seuraavat kirjaamiskäytännöt:
Sosiaalityöntekijä väitti äidille, että tästä oli tehty lastensuojeluilmoitus äitiysneuvolasta ja neuvolasta.
Kun äiti soitti neuvoloihin, kummassakin oltiin tietämättömiä tehdyistä ilmoituksesta ja molemmat tahot kiistivät tehneensä mitään ilmoitusta. Neuvolakorteissa päin vastoin mainittiin hyvin jaksaminen, reipas iloinen ja terve vauva ja erikseen vauvan kohdalla, että ei huolta äitisuhteesta taikka jaksamisesta.
Valheelliset huolimerkinnät kuitenkin jäivät äidin asiakaskirjauksiin.
Päähuolena oli sosiaalityöntekijän tuntema huoli siitä, ettei köyhällä äidillä ollut aviomiestä. Äiti yritti rauhoitella sosiaalityöntekijää ilmoittaen talonsa olevan velaton ja että hänellä ei ollut lainkaan asumiskuluja. Sosiaalityöntekijä kirjasi äidin kertoman: ”Huoli äidin taloudellisesta tilanteesta, riittävätkö rahat asumiskulujen ja muiden menojen jälkeen esim. lasten leluihin ja harrastuksiin?”
Ani Leikoniemi kuvailee lastensuojelun asiakaskirjauksia: "Veljeni oli kirjattu huostahakemuksessa( ilmeisesti ylisukupolvisen itsetuhoisuuden lavastamiseksi) tehneen polttoitsemurhan. Tämä valhe kumottiin hallinto-oikeudessa virkatodistuksella (veli elää). Minun väitettiin pitävän ruokatilanteita "lähinnä pikniktyyppisinä", kun kerran oli nähty poikani syövän lasten tv:tä katsoessa omenan paloja, kurkun paloja ja ituja. Sosiaalityöntekijät kirjasivat, että poika on minulle jotenkin näkymätön, joka vain kulkee mukana. Kun kerroin sossulle harrastavani elokuva-avustajana toimimista, se kirjattiin siten, että minä jollakin lailla kuvittelen näytteleväni.”
Tässä lähinnä sepittelyä sisältävän fabrikoinnin vaiheessa asiakas saattaa yrittää jo nostaa oikeusjutun vain huomatakseen ettei poliisi tutki, koska syyttäjä ei syytä eikä tuomari tuomitse.
Väärentäminen
Eniten vanhempia raivostuttaa lastensuojelun harjoittama tarkoitushakuinen väärentäminen, jonka tarkoitus on perustella tuleva usein turha ja lainvastainen huostaanotto tai huostaanoton jatkaminen.
Tiedon tranformointi käyttökelpoiseksi on outo käsite sille, että vanhemmille väärennetään eli kirjataan valheellisesti ja ilman mitään näyttöä päihde- tai mielenterveysongelma, rikosrekisterimerkintöjä tai insestisyyte.
tai lapsille kirjataan henkilökunnan antama mutudiagnoosi .
Vuonna 2010 Vuoden Sijaisperheeksi valittu pariskunta tunnusti poliisille mm. nipistäneensä, tönineensä, piiskanneensa, tukistaneensa, tönineensä, huutaneensa, pesseensä lasten suut saippualla ja löylyttäneensä lapsia "leikinvarjolla".
Lokakuun Liike haastatteli taannoin sijaisperheessä pahoinpideltyjen lasten biologista äitiä:
Mä ilmoitin useasti vuosina 2007-2010 lastensuojelulle, että jotain tapahtuu mun lapsille, mutta kukaan ei ottanut minua vakavasti. Viimeinen todiste mun omasta mielestä oli vuonna 2009, kun mä huomasin mustelmia pikkupoikani pyllyn ja pippelin ympärillä, kun olin pyyhkimässä pyllyä.
Tein välittömästi lastensuojeluilmoituksen, mutta sosiaalityöntekijä ei edes kirjoittanut ylös ilmoitustani. Poika oli aina täynnä mustelmia ja Orvokin vastaus oli aina, että hän ja pojat riehuu yhdessä."
"Lastensuojelu reagoi niin, että mulle laitettiin jatkuvasti rajoituspäätöksiä. Siksi näin lapsia vähemmän ja vähemmän. Vuonna 2010 Orvokki pakotti tytärtäni laittamaan rajoituksen mulle niin, ettemme nähneet toisiamme koko sinä vuonna.
Mä olin ypöyksin kaikki nämä vuodet, kun tappelin tyttären ja kuopuksen sosiaalityöntekijän kanssa. Hän luuli, että koska mä olin niin yksin, hän voi tehdä mitä vaan. Mitä enemmän taistelin, sitä pahempia asioita luki papereissa, ja sitä enemmän rajoituspäätöksiä tehtiin."
Tässä Vierulalle lisää asiakkaiden käytännön kokemuksia lastensuojelun toiminnan kannalta käyttökelpoiseksi transformoidusta tiedosta:
Vierula ei tunnu havaitsevan sen paremmin väärentämisen motiiveja, ilmenemismuotoja kuin seurauksia. Hän aliarvioi erityisesti väärentämisen seuraukset.
Kansan kahtia jakanut lastensuojelu on jo rapauttanut monien asiakkaiden ja heidän läheistensä luottamuksen yhteiskuntaan, viranomaistoimintaan ja oikeuslaitokseen ja tulee ilman pikaista puuttumista rapauttamaan myös yhteiskuntarauhan ja kansantalouden.
Kun ihmiselle tuotetaan tahallisesti hänen ja hänen lastensa koko loppuelämään vaikuttava valheellinen stigma, jota hän ei voi korjata kysessä on sosiaalinen raiskaus. Tilannetta pahentaa entisestään, ettei väärentäjä joudu väärinkäytöksestään minkäänlaiseen vastuuseen tai korvausvelvollisuuteen. Moni päättää lastensuojelun seurauksena ajaa yritystoimintansa alas ja irtisanoutua työpaikastaan koska ei halua tukea veroilla elämänsä haavoittavimman kokemuksen mahdollistamista toisille perheille.
Moni väärentämisen seurauksena lastensuojelulaitoksessa koko lapsuutensa laiminlyöty nuori, lastensuojelun asiakirjaväärennösten vuoksi erityislapsensa hoidon eväämisen tai kuoleman kokenut äiti tai lapsensa menettänyt seksuaalirikolliseksi leimattu perheenisä ei kuittaa sosiaalista raiskaustaan ja vuosien kärsimystään sillä " eletty korvaa luetun" vaan julkaisee kokemuksensa varoittaakseen toisia ja alkaa aktiivisesti selvittää raiskaajiensa työhistoriaa ja muita uhreja- tavoitteenaan saada oikeutta- jos ei muuten niin oman käden kautta.
Professori J.P. Roos ohjeistaa lastensuojelun asiakkaita seuraavasti: ”Missä vain voitte, kieltäkää tietojenne luovutus muille viranomaisille. Kysykää lastensuojeluviranomaisilta ovatko he pyytäneet tietoja teistä ja ilmoittakaa, että haluatte aina tietää kun he keskustelevat teidän asioistanne jonkun viranomaisen kanssa (lain mukaan näin pitäisi tapahtua automaattisesti). Pyytäkää saada nähdä kaikki teitä koskevat tiedot ja vaatikaa (kirjallisesti) korjattavaksi niissä olevat virheet (joita niissä tavallisesti on runsaasti!). Vain tällöin teillä on jonkinlaisia mahdollisuuksia puolustautua tilanteessa, jossa lapsenne halutaan ottaa teiltä pois.”
Sosiaalityöntekijän ”sanoitukset” säveltää poliisi ja sovittaa hallinto-oikeus. Tuottajana häärii voitontavoitteluun tähtäävä sijaishuolto. Niistä muodostuu lastensuojeluperheille helvetin portit avaavia tritonuksia.
Lastensuojelussa tarvittaisiin lastensuojelun ja sijaishuollon liiketoimintaa palvelevan tiedon transformaation sijaan rewildingia eli villiinnyttämistä , lastensuojelun ja sijaishuollon liiketoiminnan käytössä olleiden perheiden palauttamista luonnontilaisiksi.
Vierulan näkemyksiin voi tutustua sosiaalityön tutkimuksen Janus- lehdessä:
https://journal.fi/janus/article/view/50654
Januksenkasvoisen lastensuojelun kultti on sekava ja monimuotoinen.
Nykyään Janusta kutsutaan markkinavoimiksi, uusliberalismiksi ja vapaaksi markkinataloudeksi.
Lapsibisneksen toimijoiden pääasiallinen intressi on saada omalle omaisuudelleen mahdollisimman suuri tuotto hinnalla millä hyvänsä.
Tätä intressiä palvelee myös sijaishuollon edunvalvojaksi ryhtynyt lastensuojelu kirjaamis- ja muine käytäntöineen.
Kielellisesti ja kulttuurisesti vanhempien näkökulmasta uudelleenkoodattuna: lastensuojelun nykyiset asiakirjat ovat ars:ista ja niistä tehdyt yliopistotutkimukset anuksesta.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-2
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakarin-ja-sosiaalityontekijan-moninakokulmainen-yhteistyo-tapausesimerkki
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
RSS Feed
