Miltä tuntuisi, jos jokainen yrityksesi hoidattaa särkevää hammasta päättyisi epäilyyn mielenterveysongelmasta tai huostaanoton uhkaan?
Monelle homeongelmaa oirehtivalle tilanne on tuttu.
Marian (nimi muutettu) painajainen alkoi riitaisan eron ja kodin yläkertaan tulleen vesivahingon myötä.
Sen jälkeen alkoi sairastelu.
Aluksi Maria ei osannut epäillä sairastelun yhteyttä vesivahinkoon. Hän ihmetteli, miksi hänen lapsiaan yskitytti ja väsytti koko ajan eikä keskittymisestä tullut mitään. Tulehdukset ja ihottumat seurasivat toisiaan. Lasten päätä särki, iho muuttui punaiseksi röhelmäksi, ikenistä ja nenästä vuoti verta, niveliä kolotti ja vatsaan koski. Toisella lapsista oli vielä homeoireilun lisäksi vaativa 1- tyypin diabetes.
Lääkäri totesi Marialla ja lapsilla monikemikaaliyliherkkyyden ja kehotti muuttamaan.
Myös terveystarkastaja suositteli oireiden perusteella välitöntä muuttoa asunnosta.
Marian ex-mies piti vaimonsa oireilua kuviteltuna. Hän leimasi vaimonsa mielenterveysongelmaiseksi.
Viimeinen niitti oli anafylaksia. Kun Maria heräsi letkuista hengenvaarallisen allergisen reaktion jälkeen hän päätti, että nyt saa riittää ja lähti lastensa kanssa evakkoon – ensin hotelliin ja sieltä ensi- ja turvakotiin. Vanhassa puurakennuksessa sijaitsevassa ensi- ja turvakodissa oireilu paheni.
Huosta ratkaisuna home-ongelmaan?
Lastensuojelun työntekijät uhkasivat ottaa perheen lapset huostaan, koska perhe oli asunnoton. Äiti soitti asianajajalle, joka valisti äitiä oikeuksistaan ja ilmoitti, että asunnottomuus ei ole huostaanoton peruste.
Lastensuojelu suostui perhesijoitukseen terveeseen rakennukseen, jossa perhe alkoi toipua.
Kuukauden kuluttua perhe siirtyi uuteen vuokra-asuntoon; ilman vaatteita, huonekaluja tai mitään entisestä elämästä. Äiti yritti hakea lainaa pankista, mutta oli liian köyhä asiakkaaksi. Toimeentulotukea hän ei saanut entisten tulojensa perusteella. Sosiaalitoimen antama pieni rahasumma kului samasta toimistosta vaadittujen lääkärintodistusten hankkimiseen. SPR:stä sanottiin, että perhettä voitaisiin auttaa, jos talo olisi palanut, mutta ei homeongelman takia. Marian ja lapset pelasti ennakkoperintö ja kirkon diakonian apu. Diakonian seteleillä perhe sai haettua astioita, vaatteita ja leluja. Perintö riitti sohvaan, lasten sänkyihin ja televisioon. Puisen keittiönpöydän äiti kerjäsi osamaksulla huonekalukaupasta. HOME sweet home -sisäilmaoireilusta kärsivien nettiyhteisö keräsi äidille kolehdin elämiseen.
Kaikki alkoi järjestyä, mutta lapset reagoivat muuttoon ja uuteen tilanteeseen kiukuttelemalla. He kaipasivat tuttuja leluja, kavereita ja leikkipaikkoja. Lastensuojelu puuttui tilanteeseen ja uhkasi jälleen huostaanotolla. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden mielestä lapset reagoivat negatiivisesti muuttoon. Heillä oli myös huoli äidin jaksamista. Äiti ihmetteli, miten lapsia hyödyttäisi vielä äidinkin menetys huostaanotossa kaikkien muiden menetettyjen asioiden lisäksi. Lastensuojelu leimasi äidin vastustuksen huostaanottoa kohtaan ”aggressiivisuudeksi”.
Homeen aiheuttamien terveysongelmien lisäksi Marialle tuli nyt uusi pelko ja ongelma – lastensuojelu. Entisen avomiehen juteltua lastensuojelun työntekijöiden kanssa Maria huomasi muutoksen heidän suhtautumisessaan: osa sosiaalityöntekijöistä liittoutui Marian ex-miehen puolelle. Työntekijät alkoivat epäillä sekä äidin homeoireilua että äidin kertomaa avoliitossa koetusta väkivallasta, jonka johdosta äiti kävi myös terapiassa.
Isä sai valvottujen tapaamisten sijaan yhteishuoltajuuden.
Lapsista tehtiin isän luona käyntien jälkeen lastensuojeluilmoituksia lasten kertomien ja muuttuneen käytöksen johdosta niin kriisikeskuksesta, lasten kerhosta, sukulaiselta kuin naapurista. Ilmoitusten mukaan lapset ovat kertoneet isän hoidossa tapahtuneista laiminlyönneistä; lasten ulkoilun ja pesun laiminlyönneistä ja isän harjoittamasta nipistelystä, kaljoittelusta ja väkivallalla uhkaamisesta. Myös koulukuraattori haastatteli toista lapsista ja teki kuulemansa perusteella lastensuojeluilmoituksen.
Lastensuojelu ei noteerannut ilmoituksia. Marian mukaan olosuhdeselvitykseenkin kirjattiin vain isän näkemys.
Puoskarointia perheen kustannuksella
Maria oli jo aiemmin yrittänyt hakea apua perheneuvolasta, mutta heitä ei otettu asiakkaiksi, koska kyseessä oli perheneuvolan mukaan ”huoltajuustaistelu”. Lääkäri totesi lasten vammat, mutta isä selitti jäljet jonkun muun tekemiksi. Maria vei lapset yksityiselle lastenpsykiatrille ja käynnisti oikeuspsykiatrisen tutkinnan.
Maria ja lapset painostettiin MIM-videointiin (Marschak Interaction Method), joka psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava.
Kuten suurin osa lastensuojelun arviointi- ja tutkimusmenetelmistä sekin perustuu vain arvioitsijan subjektiivisiin näkemyksiin – ja usein myös sosiaalityöntekijöiden ennakkotiedotukseen mahdollisista löydettävistä puutteista. Ne vääristävät tutkintaa ja siitä tehtyjä tulkintoja.
Oikeuspsykiatrisen tulkitsemien MIM-tulosten mukaan lapset olivat ahdistuneita ja pelokkaita. Vaikka lapset näyttivät videolla isän satuttavan, puristavan poskia ja nipistävän, tutkimuksen lopputulos oli, että lapset eivät ole kokeneet väkivaltaa.
Videoinnista tehdyissä asiakaskirjauksissa lasten peloton kontakti tutkijoihin ja silmiin katsominen on tulkittu vaurioituneen äiti-lapsi-kiintymyssuhteen osoittimiksi.
Tutkimustilanne ei ollut neutraali tai puolueeton, sillä lastensuojelu oli varustanut tutkijat tarkistamattomilla etukäteistiedoilla. Tutkiva lääkäri myöntääkin lausunnossaan saaneensa ennakkotiedotusta ”äidin aggressiivisesta käyttäytymisestä”.
Tänä vuonna (2014) poliisi keskeytti Marian käynnistämän lapsen pahoinpitelytutkinnan oikeuspsykiatrisen yksikön otettua siihen kantaa vuonna 2011 tekemänsä tutkimuksen pohjalta. Marian kokemaa parisuhdeväkivaltaa ei huomioitu missään tutkimuksissa, sillä sen katsottiin olevan lapsiin liittymätön asia. Oikeuspsykiatrinen yksikkö mitätöi toisten lääkäreiden toteaman koko perheen homeoireilun sanoin ”äidin realiteetteja vääristevä ahdistuneisuus ja pelokkuus vaarantaa poikien psyykkisen ja fyysisen terveyden”.
Marian mukaan Jyväskylän sosiaalitoimi hävitti tärkeitä hänen vanhemmuuttaan puoltaneita todisteita esim. lasten lääkärintodistukset ja kriisikeskuksen tekemän lastensuojeluilmoituksen. Äiti koki silloisen sosiaalityöntekijän harjoittaman huostaanotolla uhkailun niin painostavana, että päätti – juuri siedettävän asunnon löydettyään – muuttaa toiseen paikkaan. Muutto tulkittiin yhteistyökyvyttömyydeksi.
"Viranomaiset eivät tiedä mitään home-oireilusta eivätkä myöskään usko oirehtivia. Jokaiseen palaveriin pitää pyytää juristi ja homeoireilusta lääkärintodistus yksityiseltä, ja se maksaa", Maria kertoo ja suosittaa kouluttamaan lastensuojelun työntekijät persoonallisuushäiriöiden tunnistamiseksi.
"Jokainen lastensuojeluilmoitus on käsiteltävä yhteispalaverissa, jossa ovat paikalla ilmoittaja(t), molemmat vanhemmat ja lastensuojelu, jottei toinen vanhempi pääse ohjelmoimaan valheillaan työntekijöitä toisen selän takana."
Viranomaisten asenteiden lisäksi Maria kamppailee huoltajuudesta ja pitääkseen lapset puhtaassa sisä-ilmassa.
"Haasteellisinta on ollut oppia elämään niin, että välttää huonot rakennukset ja silti kykenee luomaan lapsille normaalin elämän."
Oikeudessa isä sai huoltajuuden, vaikka isän kaikissa perushoidollisissa lapsenhoitotaidoissa todettiin puutteita. Isä ei esimerkiksi osannut hoitaa diabetestä, ei tiennyt mikä on avaava astmalääke eikä myöskään ottanut vakavasti omia puutteitaan lapsenhoidossa.
Homehtuva rakennuskanta
Maria purkaa nyt pettymystään toimimalla aktiivisesti toisten home-oireilevien hyväksi. Suomessa ovat homeessa kotien lisäksi myös päiväkodit, koulut, terveyskeskukset, sairaalat, liikuntatilat, kirjastot ja kaupat.
Usein koulujen irtaimisto pinnoitetaan myrkyllisellä aineella, joka rupeaa aikaa myöten hilseilemään ja imeytyy elimistöön. EU on kieltänyt kyseisen pinnoitteen, mutta sen tilalle on otettu uusi yhtä myrkyllinen.
Monet koulut ovat aikapommeja; ne on usein rakennettu asuntorakentamiseen kelpaamattoman maan, esimerkiksi suon, päälle tai salaojittamattomalle tontille, ja niissä on tasakatto. Rakentamisen tahti on liian kova ja urakat äärimmilleen kilpailutettuja. Rakennusmateriaalit jätetään vettymään ulos, aliurakoitsijat tekevät vain oman toimenksiantonsa eikä kokonaisuutta valvo kukaan.
Kiinteistöhuoltoyhtiöt antavat kiinteistönhoitajille bonuksia säästöistä kiinteistönhoitokuluissa, joten tilojen lämmityksestä ja ilmanvaihdosta tingitään eikä ilmanvaihtokanavia huolleta.
Koulujen ja muiden laitosten henkilökunnalla ei ole lupa kertoa sisäilmaongelmia koskevista yhteydenotoista tai niiden määrästä vanhemmille. Tieto homevaurioista ja -oireiluista pidetään piilossa. Tarkastuskäynneistä ilmoitetaan laitoksille etukäteen ja usein tilat tuuletetaan perusteellisesti ennen sisäilmatutkijoiden tuloa, jotta mitään ei löytyisi. Lisäksi näytteet otetaan satunnaisesti vain joistakin tiloista, ei esimerkiksi kaikista luokista ja homeisista tiloista, ja vuotavista katoista korjataan vain osa. Tutkimusraportteja pantataan, vaikka ne ovat julkisia asiakirjoja.
Marian mukaan homevaurioiden ja -oireilun kieltäminen tulee kalliiksi:
"Ihmiset ovat työkyvyttömiä ennenkuin tulevat edes työikään. Raha ei saisi ratkaista asennetta rakentamiseen tai korjaamiseen, vaan terveys."
"Jo siinä vaiheessa kun nousee sisäilmaongelmaepäily, kaikille tiloissa oleskeleville tulisi tiedottaa asiasta."
Homepakolaiset ry:n mukaan ”lääkärikoulutukseen ei Suomessa vielä sisälly erilaisten altisteiden tunnistamista, niihin liittyvien oireiden diagnosointia ja hoitoa. Kummallista kyllä, valtion viranomaiset kouluttavat edelleen ympäristömyrkkyjen aiheuttamien sairastumisten olevan psykosomaattispohjaisia. Myös harhaluulo, että sisäilmasairaus olisi vain astmaa, elää sitkeästi. Työsarkaa siis riittää, ja lääkärikoulutuksen ja yleisen tietotaidon saaminen ajanmukaiselle tasolle on yksi yhdistyksen päätavoitteista. Tämä on perusedellytys sille, että maahan saadaan luotua uusia tukijärjestelmiä, jotka estävät sairastuneiden putoamisen normaalielämästä.”
Maria odottaa uutta oikeudenkäyntiä ja lapsia takaisin luokseen. Hän toivoo, että viranomaiset eivät enää tulevaisuudessa leimaisi homeoireisia. Altistuneet lapset asuvat nyt isällään, jonka mielestä lasten astma, homealtistus ja -oireilu sekä haju- ja kemikaaliyliherkkyys on kuvittelua.
Uusi oikeuskäsittely on keväällä. Maria pelkää, etteivät lapset pysy hengissä siihen asti.
Lokakuun Liike kysyy seuraajiltaan:
Oletko joutunut lastensuojelun asiakkaaksi home-oireilun takia?
Miten sinua kohdeltiin?
Esittikö lastensuojelu huostaanottoa ratkaisuksi homeongelmaan?
Lisätietoa homeongelmista:
https://www.youtube.com/watch?v=XHPwiEMQ1S4
http://homepakolaiset.fi
https://www.facebook.com/pages/Home-ja-kosteusvaurioista-sairastuneet/294836493869477
Monelle homeongelmaa oirehtivalle tilanne on tuttu.
Marian (nimi muutettu) painajainen alkoi riitaisan eron ja kodin yläkertaan tulleen vesivahingon myötä.
Sen jälkeen alkoi sairastelu.
Aluksi Maria ei osannut epäillä sairastelun yhteyttä vesivahinkoon. Hän ihmetteli, miksi hänen lapsiaan yskitytti ja väsytti koko ajan eikä keskittymisestä tullut mitään. Tulehdukset ja ihottumat seurasivat toisiaan. Lasten päätä särki, iho muuttui punaiseksi röhelmäksi, ikenistä ja nenästä vuoti verta, niveliä kolotti ja vatsaan koski. Toisella lapsista oli vielä homeoireilun lisäksi vaativa 1- tyypin diabetes.
Lääkäri totesi Marialla ja lapsilla monikemikaaliyliherkkyyden ja kehotti muuttamaan.
Myös terveystarkastaja suositteli oireiden perusteella välitöntä muuttoa asunnosta.
Marian ex-mies piti vaimonsa oireilua kuviteltuna. Hän leimasi vaimonsa mielenterveysongelmaiseksi.
Viimeinen niitti oli anafylaksia. Kun Maria heräsi letkuista hengenvaarallisen allergisen reaktion jälkeen hän päätti, että nyt saa riittää ja lähti lastensa kanssa evakkoon – ensin hotelliin ja sieltä ensi- ja turvakotiin. Vanhassa puurakennuksessa sijaitsevassa ensi- ja turvakodissa oireilu paheni.
Huosta ratkaisuna home-ongelmaan?
Lastensuojelun työntekijät uhkasivat ottaa perheen lapset huostaan, koska perhe oli asunnoton. Äiti soitti asianajajalle, joka valisti äitiä oikeuksistaan ja ilmoitti, että asunnottomuus ei ole huostaanoton peruste.
Lastensuojelu suostui perhesijoitukseen terveeseen rakennukseen, jossa perhe alkoi toipua.
Kuukauden kuluttua perhe siirtyi uuteen vuokra-asuntoon; ilman vaatteita, huonekaluja tai mitään entisestä elämästä. Äiti yritti hakea lainaa pankista, mutta oli liian köyhä asiakkaaksi. Toimeentulotukea hän ei saanut entisten tulojensa perusteella. Sosiaalitoimen antama pieni rahasumma kului samasta toimistosta vaadittujen lääkärintodistusten hankkimiseen. SPR:stä sanottiin, että perhettä voitaisiin auttaa, jos talo olisi palanut, mutta ei homeongelman takia. Marian ja lapset pelasti ennakkoperintö ja kirkon diakonian apu. Diakonian seteleillä perhe sai haettua astioita, vaatteita ja leluja. Perintö riitti sohvaan, lasten sänkyihin ja televisioon. Puisen keittiönpöydän äiti kerjäsi osamaksulla huonekalukaupasta. HOME sweet home -sisäilmaoireilusta kärsivien nettiyhteisö keräsi äidille kolehdin elämiseen.
Kaikki alkoi järjestyä, mutta lapset reagoivat muuttoon ja uuteen tilanteeseen kiukuttelemalla. He kaipasivat tuttuja leluja, kavereita ja leikkipaikkoja. Lastensuojelu puuttui tilanteeseen ja uhkasi jälleen huostaanotolla. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden mielestä lapset reagoivat negatiivisesti muuttoon. Heillä oli myös huoli äidin jaksamista. Äiti ihmetteli, miten lapsia hyödyttäisi vielä äidinkin menetys huostaanotossa kaikkien muiden menetettyjen asioiden lisäksi. Lastensuojelu leimasi äidin vastustuksen huostaanottoa kohtaan ”aggressiivisuudeksi”.
Homeen aiheuttamien terveysongelmien lisäksi Marialle tuli nyt uusi pelko ja ongelma – lastensuojelu. Entisen avomiehen juteltua lastensuojelun työntekijöiden kanssa Maria huomasi muutoksen heidän suhtautumisessaan: osa sosiaalityöntekijöistä liittoutui Marian ex-miehen puolelle. Työntekijät alkoivat epäillä sekä äidin homeoireilua että äidin kertomaa avoliitossa koetusta väkivallasta, jonka johdosta äiti kävi myös terapiassa.
Isä sai valvottujen tapaamisten sijaan yhteishuoltajuuden.
Lapsista tehtiin isän luona käyntien jälkeen lastensuojeluilmoituksia lasten kertomien ja muuttuneen käytöksen johdosta niin kriisikeskuksesta, lasten kerhosta, sukulaiselta kuin naapurista. Ilmoitusten mukaan lapset ovat kertoneet isän hoidossa tapahtuneista laiminlyönneistä; lasten ulkoilun ja pesun laiminlyönneistä ja isän harjoittamasta nipistelystä, kaljoittelusta ja väkivallalla uhkaamisesta. Myös koulukuraattori haastatteli toista lapsista ja teki kuulemansa perusteella lastensuojeluilmoituksen.
Lastensuojelu ei noteerannut ilmoituksia. Marian mukaan olosuhdeselvitykseenkin kirjattiin vain isän näkemys.
Puoskarointia perheen kustannuksella
Maria oli jo aiemmin yrittänyt hakea apua perheneuvolasta, mutta heitä ei otettu asiakkaiksi, koska kyseessä oli perheneuvolan mukaan ”huoltajuustaistelu”. Lääkäri totesi lasten vammat, mutta isä selitti jäljet jonkun muun tekemiksi. Maria vei lapset yksityiselle lastenpsykiatrille ja käynnisti oikeuspsykiatrisen tutkinnan.
Maria ja lapset painostettiin MIM-videointiin (Marschak Interaction Method), joka psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava.
Kuten suurin osa lastensuojelun arviointi- ja tutkimusmenetelmistä sekin perustuu vain arvioitsijan subjektiivisiin näkemyksiin – ja usein myös sosiaalityöntekijöiden ennakkotiedotukseen mahdollisista löydettävistä puutteista. Ne vääristävät tutkintaa ja siitä tehtyjä tulkintoja.
Oikeuspsykiatrisen tulkitsemien MIM-tulosten mukaan lapset olivat ahdistuneita ja pelokkaita. Vaikka lapset näyttivät videolla isän satuttavan, puristavan poskia ja nipistävän, tutkimuksen lopputulos oli, että lapset eivät ole kokeneet väkivaltaa.
Videoinnista tehdyissä asiakaskirjauksissa lasten peloton kontakti tutkijoihin ja silmiin katsominen on tulkittu vaurioituneen äiti-lapsi-kiintymyssuhteen osoittimiksi.
Tutkimustilanne ei ollut neutraali tai puolueeton, sillä lastensuojelu oli varustanut tutkijat tarkistamattomilla etukäteistiedoilla. Tutkiva lääkäri myöntääkin lausunnossaan saaneensa ennakkotiedotusta ”äidin aggressiivisesta käyttäytymisestä”.
Tänä vuonna (2014) poliisi keskeytti Marian käynnistämän lapsen pahoinpitelytutkinnan oikeuspsykiatrisen yksikön otettua siihen kantaa vuonna 2011 tekemänsä tutkimuksen pohjalta. Marian kokemaa parisuhdeväkivaltaa ei huomioitu missään tutkimuksissa, sillä sen katsottiin olevan lapsiin liittymätön asia. Oikeuspsykiatrinen yksikkö mitätöi toisten lääkäreiden toteaman koko perheen homeoireilun sanoin ”äidin realiteetteja vääristevä ahdistuneisuus ja pelokkuus vaarantaa poikien psyykkisen ja fyysisen terveyden”.
Marian mukaan Jyväskylän sosiaalitoimi hävitti tärkeitä hänen vanhemmuuttaan puoltaneita todisteita esim. lasten lääkärintodistukset ja kriisikeskuksen tekemän lastensuojeluilmoituksen. Äiti koki silloisen sosiaalityöntekijän harjoittaman huostaanotolla uhkailun niin painostavana, että päätti – juuri siedettävän asunnon löydettyään – muuttaa toiseen paikkaan. Muutto tulkittiin yhteistyökyvyttömyydeksi.
"Viranomaiset eivät tiedä mitään home-oireilusta eivätkä myöskään usko oirehtivia. Jokaiseen palaveriin pitää pyytää juristi ja homeoireilusta lääkärintodistus yksityiseltä, ja se maksaa", Maria kertoo ja suosittaa kouluttamaan lastensuojelun työntekijät persoonallisuushäiriöiden tunnistamiseksi.
"Jokainen lastensuojeluilmoitus on käsiteltävä yhteispalaverissa, jossa ovat paikalla ilmoittaja(t), molemmat vanhemmat ja lastensuojelu, jottei toinen vanhempi pääse ohjelmoimaan valheillaan työntekijöitä toisen selän takana."
Viranomaisten asenteiden lisäksi Maria kamppailee huoltajuudesta ja pitääkseen lapset puhtaassa sisä-ilmassa.
"Haasteellisinta on ollut oppia elämään niin, että välttää huonot rakennukset ja silti kykenee luomaan lapsille normaalin elämän."
Oikeudessa isä sai huoltajuuden, vaikka isän kaikissa perushoidollisissa lapsenhoitotaidoissa todettiin puutteita. Isä ei esimerkiksi osannut hoitaa diabetestä, ei tiennyt mikä on avaava astmalääke eikä myöskään ottanut vakavasti omia puutteitaan lapsenhoidossa.
Homehtuva rakennuskanta
Maria purkaa nyt pettymystään toimimalla aktiivisesti toisten home-oireilevien hyväksi. Suomessa ovat homeessa kotien lisäksi myös päiväkodit, koulut, terveyskeskukset, sairaalat, liikuntatilat, kirjastot ja kaupat.
Usein koulujen irtaimisto pinnoitetaan myrkyllisellä aineella, joka rupeaa aikaa myöten hilseilemään ja imeytyy elimistöön. EU on kieltänyt kyseisen pinnoitteen, mutta sen tilalle on otettu uusi yhtä myrkyllinen.
Monet koulut ovat aikapommeja; ne on usein rakennettu asuntorakentamiseen kelpaamattoman maan, esimerkiksi suon, päälle tai salaojittamattomalle tontille, ja niissä on tasakatto. Rakentamisen tahti on liian kova ja urakat äärimmilleen kilpailutettuja. Rakennusmateriaalit jätetään vettymään ulos, aliurakoitsijat tekevät vain oman toimenksiantonsa eikä kokonaisuutta valvo kukaan.
Kiinteistöhuoltoyhtiöt antavat kiinteistönhoitajille bonuksia säästöistä kiinteistönhoitokuluissa, joten tilojen lämmityksestä ja ilmanvaihdosta tingitään eikä ilmanvaihtokanavia huolleta.
Koulujen ja muiden laitosten henkilökunnalla ei ole lupa kertoa sisäilmaongelmia koskevista yhteydenotoista tai niiden määrästä vanhemmille. Tieto homevaurioista ja -oireiluista pidetään piilossa. Tarkastuskäynneistä ilmoitetaan laitoksille etukäteen ja usein tilat tuuletetaan perusteellisesti ennen sisäilmatutkijoiden tuloa, jotta mitään ei löytyisi. Lisäksi näytteet otetaan satunnaisesti vain joistakin tiloista, ei esimerkiksi kaikista luokista ja homeisista tiloista, ja vuotavista katoista korjataan vain osa. Tutkimusraportteja pantataan, vaikka ne ovat julkisia asiakirjoja.
Marian mukaan homevaurioiden ja -oireilun kieltäminen tulee kalliiksi:
"Ihmiset ovat työkyvyttömiä ennenkuin tulevat edes työikään. Raha ei saisi ratkaista asennetta rakentamiseen tai korjaamiseen, vaan terveys."
"Jo siinä vaiheessa kun nousee sisäilmaongelmaepäily, kaikille tiloissa oleskeleville tulisi tiedottaa asiasta."
Homepakolaiset ry:n mukaan ”lääkärikoulutukseen ei Suomessa vielä sisälly erilaisten altisteiden tunnistamista, niihin liittyvien oireiden diagnosointia ja hoitoa. Kummallista kyllä, valtion viranomaiset kouluttavat edelleen ympäristömyrkkyjen aiheuttamien sairastumisten olevan psykosomaattispohjaisia. Myös harhaluulo, että sisäilmasairaus olisi vain astmaa, elää sitkeästi. Työsarkaa siis riittää, ja lääkärikoulutuksen ja yleisen tietotaidon saaminen ajanmukaiselle tasolle on yksi yhdistyksen päätavoitteista. Tämä on perusedellytys sille, että maahan saadaan luotua uusia tukijärjestelmiä, jotka estävät sairastuneiden putoamisen normaalielämästä.”
Maria odottaa uutta oikeudenkäyntiä ja lapsia takaisin luokseen. Hän toivoo, että viranomaiset eivät enää tulevaisuudessa leimaisi homeoireisia. Altistuneet lapset asuvat nyt isällään, jonka mielestä lasten astma, homealtistus ja -oireilu sekä haju- ja kemikaaliyliherkkyys on kuvittelua.
Uusi oikeuskäsittely on keväällä. Maria pelkää, etteivät lapset pysy hengissä siihen asti.
Lokakuun Liike kysyy seuraajiltaan:
Oletko joutunut lastensuojelun asiakkaaksi home-oireilun takia?
Miten sinua kohdeltiin?
Esittikö lastensuojelu huostaanottoa ratkaisuksi homeongelmaan?
Lisätietoa homeongelmista:
https://www.youtube.com/watch?v=XHPwiEMQ1S4
http://homepakolaiset.fi
https://www.facebook.com/pages/Home-ja-kosteusvaurioista-sairastuneet/294836493869477
RSS Feed
