Poor me, the Finlandite, I wonder who I'm working for
Sosiaalityön professori Maritta Törrösen mukaan vastavuoroisuus on tie hyvinvointiin. Vastavuoroisuus on yksinkertaisimmillaan antamista ja saamista mutta liittyy myös sosiaaliseen tukeen ja yhteisötoimintaan.
Sosiaalityön professori Maritta Törrösen mukaan vastavuoroisuus on tie hyvinvointiin. Vastavuoroisuus on yksinkertaisimmillaan antamista ja saamista mutta liittyy myös sosiaaliseen tukeen ja yhteisötoimintaan.
 Maritta Törrönen Kuvankaappaus: blogs.helsinki.fi Vastavuoroisuuden edellytyksenä on välittävä demokratia ja aktiivinen eriarvoisuuden vähentäminen. Boudieun mukaan vastavuoroisuutta vahvistavat
(Bourdieu 1984, Törrönen 2013). Vastavuoroisuus edellyttää sitä, että toinen osapuoli tai toiset osapuolet pitävät vastapuolen toimintaa hyväksyttävänä tai laillisena. Arvojen vastainen toiminta johtaa arvoristiriitaan ja vähentää ihmisen hyvinvointia. (Törrönen 2013.) | Eduskunnan oikeusasiamies on todennut lastensuojelun vanhustyön ohella Suomen suurimmaksi ihmis- ja perusoikeusongelmaksi. Viimeaikaiset sosiaalityön tutkimukset raportoivat yhdenmukaisesti paitsi vastavuoroisuuden katoamisesta myös jatkuvista laillisuusongelmista sosiaalityössä. Kai Alhasen mukaan sosiaaliviranomaisten harjoittamaa suojeluvaltaa uhkaa yhtäältä tehottomuus ja toisaalta taas liukuminen kohti mielivaltaisuutta (2014, 69). Ritva Poikela tarkasteli tutkimuksessaan asiakassuunnitelman ja asiakastyön käytännön välistä suhdetta ja sai tutkimustuloksen, jonka mukaan suunnitelman tavoitteet asetettiin tarjolla olevan palveluvalikon mukaan, ei asiakkaan tarpeen kautta. Kaikissa tapauksissa perheen oma tarve ohitettiin tai sitä ei edes havaittu, jollei ollut olemassa palvelua, joka olisi vastannut tarpeeseen. Työntekijät määrittelivät, jopa perheelle kertomatta, omia tavoitteita työllensä. Hyvistä aikomuksista huolimatta palveluiden toteuttaminen ei tuottanut toivottua helpotusta perhe-elämään. Näennäisestä asiakaskeskeisyydestä huolimatta työ oli viranomaiskeskeistä. Anitta Jokisen mukaan asiakastyön ja laadunvalvonnan välineeksi tarkoitettua asiakassuunnitelmaa käytetään sosiaalityön toimenpiteiden oikeuttamiseen. |
Johanna Hiitolan väitöskirja totesi, että huostaanottopäätöksiin vaikuttaa lapsen kaltoinkohtelun sijaan perheiden imago; vauraus ja kunnollisen status.
Tarja Hiltusen väitöskirjassa väkivaltaa kokeneet äidit eivät saaneet apua palvelujärjestelmästä ennen, aikana tai jälkeen huostaanoton. Juuri kenelläkään Hiltusen haastattelemista äideistä ei ollut luottamusta tai toimivaa kontaktia sosiaalityöntekijöihin. Jotkut äidit pelkäsivät pyytää apua (Hiltunen, 2015 , 140 ).
Huddersfieldin yliopiston sosiaalityön professori Brigid Featherstonen mukaan markkinaperustainen neo-liberalismi, seulauskulttuuri ja riskiregiimiin perustuva lastensuojelun malli ovat puristaneet pois humaanin sosiaalityön mahdollisuudet. Sosiaalityössä on tullut tavaksi auttamisen sijaan syyttää ja vastuuttaa köyhiä ja sairaita asiakkaita omasta kohtalostaan.
Sheffieldin sosiaalityön professori Kate Morris paheksuu, että köyhistä perheistä puhutaan nykyisin luonnonkatastrofeina ja "riskiperheinä" , joista lapset tulee pelastaa ja kehottaa tunnistamaan ja nimeämään haavoittuvuuksia ilman, että niitä käännetään riskien osoittimiksi. Perheisiin kohdistuvat lisääntyvät lastensuojelulliset tutkimukset ovat usein perusteettomia , turhia ja tuottavat riskileimoja.
Ongelmien rehellisen raportoinnin sijaan sosiaalityössä pyritään vaientamaan ongelmista kertovat.
Välittävästa demokratiasta plutokratiaksi ja auttamisen kehitysmaaksi
Vuorovaikutusharjoitukset eivät enää auta, kun välittävistä demokratioista siirrytään plutokratioihin. Adam Smithin mukaan kapitalismin ensimmäinen ja tärkein edellytys on vahva moraalinen selkäranka. Ilman tätä moraaliulottuvuutta kapitalismi romahtaa plutokratiaksi ( rahavallaksi). Professori Jorma Sipilän mukaan syrjäyttämisestä on tullut kilpailuyhteiskuntamme ydintoimintaa. Myös Heikki Patomäki on puhunut rapautuvan demokratian, neoliberalismin ja hyödykkeistämisen vastakkainasetteluja ja alistamista tuottavista vaikutuksista.
Filosofian professori Domenico Losurdo todistaa teoksessaan Liberalismin musta kirja länsimaisen liberalismin ja rahavallan yhteyden orjuuteen ja rasismiin ( 2013).
Professori Juho Saari muistuttaa, ettei ihmisten perusturvasta, terveydestä ja arjesta huolehtimisen tarkoituksena ole tuottaa voittoa vaan lisätä kansan hyvinvointia. Hänen mukaansa sosiaalipolitiikan ydin ei ole kasvun ja työllisyyden tukeminen vaan eriarvoisuuden vähentäminen. Hän pitää kansan sisäistä jakautumista erittäin vakavana asiana ja varoittaa, että kansalaiset voivat pitää instituutioiden muuttumista merkkinä hyvinvointivaltiosopimuksen yksipuolisesta purkamisesta.
Epävarmuuteen ja yksityiseen varautumiseen kehottava huoli- ja riskipuhe itsessään tuottaa ja ylläpitää huolia ja riskejä ja muuttaa valintoja ja käyttäytymistä. Bourdieu on korostanut, että epävarmuuden lisääminen voi olla tietoista politiikkaa, joka palvelee joidenkin väestöryhmien taloudellista etua tai valtaintressejä. (Bourdieu 1999, 113.)
"Tuomas Malinen on osoittanut, että plutokratiassa on heikko talouskasvu ja että plutokratia johtaa yleiseen kurjistumisen kierteeseen.
Rikkaille kertyvä raha ei siirry kulutukseen, vaan kasaantuu yhä kasvaviksi sijoituksiksi ja investoinneiksi - ei tuotantoon tai työpaikkoja luoviin elinkeinoihin, vaan keinotteluun. Tulojen jyrkkä ja epätasa-arvoinen jakautuminen voi Malisen tutkimuksen mukaan vähentää köyhempien perheiden koulutusmahdollisuuksia. Syy ei ole ainoastaan opiskelun itsensä kalleus, vaan rajahyöty: ei ole mitään mieltä kituuttaa köyhyysrajalla vuosikausia, jos työnsaantikin on kaupan päälle epävarmaa. Kun köyhien kaikki rahat menevät elämiseen, he eivät voi sinnitellä vuosia yliopistoissa opintotuella, toisin kuin rikkaiden perheiden lapset. Näin myös henkisen ja sosiaalisen pääoman kasvu yhteiskunnassa vähenee".
Syrjäytyneitä essentialisoiva syrjäytymismispuhe onkin ansa ja räikeän politikoinnin väline. Se on sosiaalista putoamista pelkäävän rapautuvan keskiluokan omaa kunnollisuutta korostavaa tarvetta erottautua "riskiperheistä" ja yritystä räpiköidä pinnalle vetämällä toisia alas.
Sosiaalityön tutkija Tuula Helneen (2002) mukaan syrjäytyneistä puhumalla vedetään rajoja ja heikennetään syntyvän yhteisyyden mahdollisuuksia. Syrjäyttävällä diskurssilla oikeutetaan syrjäyttämisen politiikka. Siksi toiseutta ja syyllistämistä legitimoivaa puhuntaa tulee kritisoida. Samoin tulee kritisoida sosiaalityön tarvetta pitäytyä yksilöpsykologisoinnissa yhteisö- ja ympäristösosiaalityön näkökulmien omaksumisen sijaan.
Kun rahavalta yhdistyy harvainvaltaan, hallintoeliitti alkaa käyttää valtaa ensisijaisesti talouselämän intressien hyväksi, kaappaa niitä valvomaan asetetut elimet omaksi intressiryhmäkseen ja kavaltaa yhteisiä varoja omaksi hyväkseen. Hallintoalamaisista tulee pelkkiä tylyttämisen kohteita.
Usein plutarkiassa suuryritykset saavat mellastaa miten haluavat, kun taas pienyrityksiä rangaistaan mitä pikkumaisimmalla sääntö-, direktiivi-, lupa- ja lakiviidakolla. Sanotaan, että mitä pankkiryöstö on pankin perustamiseen verrattuna?, ja paras tapa ryöstää pankki on omistaa sellainen - kyllä valtio tulee aina pelastamaan, kun plutarkiassa eletään"( lähde).
Sosiaalityöhön sovellettuna mitä lapsen ryöstö on sijaishuoltopankin perustamiseen verrattuna? Paras tapa ryöstää lapsi on omistaa sijaishuoltopankki. Valtio vieläpä rahoittaa toiminnan kokonaan. Ilman valvontaa tai tulosvastuuvelvoitteita.
Vastavuoroinen viha- perusmuotoinen talio vs. medikalisoitu kosto
Koska sosiaalityön palvelujärjestelmät ja toimintakäytännöt on luotu työntekijöiden edunvalvontaan eikä asiakkaille, ainoaksi vastavuoroisuuden alueeksi jäävät tunteet.
Sosiaalityössä vastavuoroista tuntuu olevan pääasiassa viha, joka syntyy kun hyväosaiset keskiluokkaiset naiset alkavat auttamisen sijaan kontrolloida ja tylyttää työväenluokkaisia, huono-osaisia äitejä. Sekä asiakkaat että sosiaalityöntekijät tuntevat vihaa mutta heidän vihansa ja vihapuheensa saa erilaisia ilmenemismuotoja ja niihin myös suhtaudutaan eri tavoin. Asiakkaiden viha realisoituu verkossa, sosiaalityöntekijöiden verkostoissa. Asiakkaiden vihapuhe yleensä tunnistaa ja tunnustaa subjektin ja objektin ”minä vihaan tuota ämmää joka ei toimi/ toiminut kuten haluan”, on tilanteista ja aikarajoitettua, se tunnistetaan helpommin vihapuheeksi ja perustuu toimivien oikeussuojakeinojen ja valitusreittien puutteessa turhautuvalle Talio- periaatteelle (Hammurabin laki), joka on mainettaan parempi: Talio tunnistaa vastavuoroisuuden, suhteellisuuden ja korvaavuuden, rajoittaa vihan/koston alkuperäiseen väärintekijään ja sopeuttaa vihan/ koston laajuuden koetun vääryyden laajuuteen: "työpaikka lähti alta määräämäsi perhekuntoutuksen takia- aion kammeta sinut virastasi".
Sosiaalityöntekijöiden viha ja vihapuhe perustuu kätketylle ja kielletylle kostonhimolle, joka piilottaa vihan subjektin ja objektin. Sosiaalityöntekijän tunne "minä vihaan tuota ämmää joka ei toimi/ toiminut kuten haluan " kääntyy muotoon " meillä on herännyt huoli lapsesta, jonka edun viranomaisvastainen äiti vaarantaa". Kosto kohdistuu Talio- periaatteen vastaisesti myös kostonkohteen perheeseen ja laajenee kostettavaa loukkausta/vääryyttä laajemmaksi kattaen nykyhetken lisäksi tulevaisuuden (75 vuotta arkistoitavat asiakaskirjaukset) ja sosiaalityöntekijä- asiakas- suhteen lisäksi lapsi-vanhempi- suhteen ja niin lapsen kuin vanhemman sosiaaliset suhteet, terveydenhoidon ja vakuutusturvan. Tyypillinen huostaanoton perustelu on: "Asiakkaan viranomaisvastaisuus on osoitus psyykkisestä häiriintyneisyydestä, joka vaarantaa lapsen kasvua ja kehitystä- haetaan huostaanottoa lapsen ja vanhemman vastustuksesta huolimatta."
Islantisaatiosta ratkaisu sosiaalityön ongelmiin
Toimivat ratkaisut ovat usein yksinkertaisia ja edellyttävät ensisijaisesti rohkeutta. Gandhi kaatoi aikansa suurimman sotilasimperiumin kourallisella suolaa. Islanti sai taloutensa kuntoon kieltäytymällä noudattamasta IMF:n, OECD:n ja Maailmanpankin neuvoja ja uhkauksia. Se kaatoi velkapankkinsa, kieltäytyi maksamasta niiden puolesta, pisti pankkiirit vankilaan, erotti koko eduskunnan ja laati uuden perustuslain. Nyt se on velaton maa, jossa on käytännössä täystyöllisyys. Islannin valtio jakoi jokaiselle lapsiperheelleen pari vuotta tuntuvan rahasumman osoituksena prioriteeteistaan.
Vastavuoroisuuden mahdollistamiseksi sosiaalityön pitäisi hylätä neoliberalistinen riskiregiimi islantisaation hengessä ja palata sosiaalityön perustehtäviin.
1) Verorahoitteisen toiminnan on palveltava ensisijaisesti kansalaisia; ei yrityksiä tai järjestöiksi naamioituvia piiloyrityksiä. Hallituksen lakimuutoksilla terästettävä LAPE- kärkihanke on virkistävä korjausliike ohi THL:n , EK:n ja lastensuojelujärjestöjen epäpyhän kolminaisuuden ja oikea ohjausväline kohti ihmisoikeussopimusten toteutumista. Turhat ja vanhanaikaiset lähinnä sijaishuollon asiakashankintaa hyödyttävät sosiaalityön työmenetelmät esim. psykoanalyysi ja varpu joutavat menetelmien hautasmaalle asiakaslähtöisen ja oikea-aikaisen tuen tieltä. Lastensuojelu ja vanhustenhoito on otettava pois monikansallisilta yrityksiltä.
2) Pelastetaan ihmiset, ei instituutioita. Sosiaalityön tehtävä ei ole sijais- ja vanhushuollon yritysten voittojen turvaaminen tai virkailijoiden edunvalvonta. Lastensuojelun tehtävä ei ole lastensuojelun julkisuuskuvan pelastaminen. Sosiaalinen raportointi on osa sosiaalityön ammattietiikkaa- ei asiakkaiden rankaisu sosiaalisesta raportoinnista.
3) Mitä isompi palkka ja valta, sitä enemmän tulee olla myös vastuuta. Vastuutuksen ei pidä enää rajoittua vain niihin, joilla ei ole resursseja. Myös bisnesten johtajat ja omistajat pantakoon vastuuseen bisnestensä kuluista ja väärinkäytöksistä. Kaltoinkohdelluille asiakkaille kuuluu automaattinen hyvitys ilman monimutkaisia oikeusprosesseja.
4) Hallintoalamaisille tulee taata kunnon oikeusturva tai vapaa aseenkanto-oikeus. Kun rahavalta muuttuu sietämättömäksi eikä oikeussuojakeinoja ole, hallintoalamaisilla tulee olla oikeus puolustaa itseään ja kapinoida tarpeen tullen voimakeinoja käyttämällä.
Eriarvoisuuden vähentäminen on vastavuoroisuuden toteutumisen paras ja ainut tae.
Kansalaiset voivat auttaa kaatamaan korruptoituneen sosiaalibisneksen kieltäytymällä rahoittamasta ja tukemasta sen toimintaa ja toimintaa oikeuttavia diskursseja, paljastamalla ja tekemällä näkyväksi sen väkivaltaisia käytäntöjä ja liittymällä vaikkapa ThinkChildSafe tai Anonymous- Op Expose CPS (Child Protection Services) kampanjoihin.
Keskustelutilaisuus vastavuoroisesta sosiaalityöstä pidetään Tiedekulma Aleksissa perjantaina 22.4.2016 klo 15–17.
Lue myös:
☞ Anonymous tutkii lastensuojelun laittomuuksia - liity mukaan!
☞ Moniongelmaisia perheitä vai ongelmiin keskittyviä viranomaisia?
☞ Koulukiusaamisesta yhteisölliseen huoltokiusaamiseen
☞ Lastensuojelu myönteisessä muutoksessa
☞ Miten toipua palvelujärjestelmän väkivallasta?
☞ Mielivaltainen oikeusjärjestelmä tuomitsee 4-vuotiaan elinkautiseen rikoksista, jotka hän on toteuttanut vuoden ikäisenä
☞ Vihapuhe ja -käytännöt tutkittava puolueettomasti
☞ Sosiaalihuoltolain henkilökunnan ilmoitusvelvollisuuden esteet
☞ Turkulaisia vanhuksia pahoinpideltiin vuosia- kerro tietosi!
☞ Vihapuhe sosiaalityössä
☞ Mitä vihapuhe on?
☞ Muutos on alkanut lastensuojelussa
☞ Tekorikos vai tekemällä tehty rikosprosessi?
☞ Työttömän oikeusturva heikko
☞ Puhejudoa epäkohtien korjaamisen sijaan
Tarja Hiltusen väitöskirjassa väkivaltaa kokeneet äidit eivät saaneet apua palvelujärjestelmästä ennen, aikana tai jälkeen huostaanoton. Juuri kenelläkään Hiltusen haastattelemista äideistä ei ollut luottamusta tai toimivaa kontaktia sosiaalityöntekijöihin. Jotkut äidit pelkäsivät pyytää apua (Hiltunen, 2015 , 140 ).
Huddersfieldin yliopiston sosiaalityön professori Brigid Featherstonen mukaan markkinaperustainen neo-liberalismi, seulauskulttuuri ja riskiregiimiin perustuva lastensuojelun malli ovat puristaneet pois humaanin sosiaalityön mahdollisuudet. Sosiaalityössä on tullut tavaksi auttamisen sijaan syyttää ja vastuuttaa köyhiä ja sairaita asiakkaita omasta kohtalostaan.
Sheffieldin sosiaalityön professori Kate Morris paheksuu, että köyhistä perheistä puhutaan nykyisin luonnonkatastrofeina ja "riskiperheinä" , joista lapset tulee pelastaa ja kehottaa tunnistamaan ja nimeämään haavoittuvuuksia ilman, että niitä käännetään riskien osoittimiksi. Perheisiin kohdistuvat lisääntyvät lastensuojelulliset tutkimukset ovat usein perusteettomia , turhia ja tuottavat riskileimoja.
Ongelmien rehellisen raportoinnin sijaan sosiaalityössä pyritään vaientamaan ongelmista kertovat.
Välittävästa demokratiasta plutokratiaksi ja auttamisen kehitysmaaksi
Vuorovaikutusharjoitukset eivät enää auta, kun välittävistä demokratioista siirrytään plutokratioihin. Adam Smithin mukaan kapitalismin ensimmäinen ja tärkein edellytys on vahva moraalinen selkäranka. Ilman tätä moraaliulottuvuutta kapitalismi romahtaa plutokratiaksi ( rahavallaksi). Professori Jorma Sipilän mukaan syrjäyttämisestä on tullut kilpailuyhteiskuntamme ydintoimintaa. Myös Heikki Patomäki on puhunut rapautuvan demokratian, neoliberalismin ja hyödykkeistämisen vastakkainasetteluja ja alistamista tuottavista vaikutuksista.
Filosofian professori Domenico Losurdo todistaa teoksessaan Liberalismin musta kirja länsimaisen liberalismin ja rahavallan yhteyden orjuuteen ja rasismiin ( 2013).
Professori Juho Saari muistuttaa, ettei ihmisten perusturvasta, terveydestä ja arjesta huolehtimisen tarkoituksena ole tuottaa voittoa vaan lisätä kansan hyvinvointia. Hänen mukaansa sosiaalipolitiikan ydin ei ole kasvun ja työllisyyden tukeminen vaan eriarvoisuuden vähentäminen. Hän pitää kansan sisäistä jakautumista erittäin vakavana asiana ja varoittaa, että kansalaiset voivat pitää instituutioiden muuttumista merkkinä hyvinvointivaltiosopimuksen yksipuolisesta purkamisesta.
Epävarmuuteen ja yksityiseen varautumiseen kehottava huoli- ja riskipuhe itsessään tuottaa ja ylläpitää huolia ja riskejä ja muuttaa valintoja ja käyttäytymistä. Bourdieu on korostanut, että epävarmuuden lisääminen voi olla tietoista politiikkaa, joka palvelee joidenkin väestöryhmien taloudellista etua tai valtaintressejä. (Bourdieu 1999, 113.)
"Tuomas Malinen on osoittanut, että plutokratiassa on heikko talouskasvu ja että plutokratia johtaa yleiseen kurjistumisen kierteeseen.
Rikkaille kertyvä raha ei siirry kulutukseen, vaan kasaantuu yhä kasvaviksi sijoituksiksi ja investoinneiksi - ei tuotantoon tai työpaikkoja luoviin elinkeinoihin, vaan keinotteluun. Tulojen jyrkkä ja epätasa-arvoinen jakautuminen voi Malisen tutkimuksen mukaan vähentää köyhempien perheiden koulutusmahdollisuuksia. Syy ei ole ainoastaan opiskelun itsensä kalleus, vaan rajahyöty: ei ole mitään mieltä kituuttaa köyhyysrajalla vuosikausia, jos työnsaantikin on kaupan päälle epävarmaa. Kun köyhien kaikki rahat menevät elämiseen, he eivät voi sinnitellä vuosia yliopistoissa opintotuella, toisin kuin rikkaiden perheiden lapset. Näin myös henkisen ja sosiaalisen pääoman kasvu yhteiskunnassa vähenee".
Syrjäytyneitä essentialisoiva syrjäytymismispuhe onkin ansa ja räikeän politikoinnin väline. Se on sosiaalista putoamista pelkäävän rapautuvan keskiluokan omaa kunnollisuutta korostavaa tarvetta erottautua "riskiperheistä" ja yritystä räpiköidä pinnalle vetämällä toisia alas.
Sosiaalityön tutkija Tuula Helneen (2002) mukaan syrjäytyneistä puhumalla vedetään rajoja ja heikennetään syntyvän yhteisyyden mahdollisuuksia. Syrjäyttävällä diskurssilla oikeutetaan syrjäyttämisen politiikka. Siksi toiseutta ja syyllistämistä legitimoivaa puhuntaa tulee kritisoida. Samoin tulee kritisoida sosiaalityön tarvetta pitäytyä yksilöpsykologisoinnissa yhteisö- ja ympäristösosiaalityön näkökulmien omaksumisen sijaan.
Kun rahavalta yhdistyy harvainvaltaan, hallintoeliitti alkaa käyttää valtaa ensisijaisesti talouselämän intressien hyväksi, kaappaa niitä valvomaan asetetut elimet omaksi intressiryhmäkseen ja kavaltaa yhteisiä varoja omaksi hyväkseen. Hallintoalamaisista tulee pelkkiä tylyttämisen kohteita.
Usein plutarkiassa suuryritykset saavat mellastaa miten haluavat, kun taas pienyrityksiä rangaistaan mitä pikkumaisimmalla sääntö-, direktiivi-, lupa- ja lakiviidakolla. Sanotaan, että mitä pankkiryöstö on pankin perustamiseen verrattuna?, ja paras tapa ryöstää pankki on omistaa sellainen - kyllä valtio tulee aina pelastamaan, kun plutarkiassa eletään"( lähde).
Sosiaalityöhön sovellettuna mitä lapsen ryöstö on sijaishuoltopankin perustamiseen verrattuna? Paras tapa ryöstää lapsi on omistaa sijaishuoltopankki. Valtio vieläpä rahoittaa toiminnan kokonaan. Ilman valvontaa tai tulosvastuuvelvoitteita.
Vastavuoroinen viha- perusmuotoinen talio vs. medikalisoitu kosto
Koska sosiaalityön palvelujärjestelmät ja toimintakäytännöt on luotu työntekijöiden edunvalvontaan eikä asiakkaille, ainoaksi vastavuoroisuuden alueeksi jäävät tunteet.
Sosiaalityössä vastavuoroista tuntuu olevan pääasiassa viha, joka syntyy kun hyväosaiset keskiluokkaiset naiset alkavat auttamisen sijaan kontrolloida ja tylyttää työväenluokkaisia, huono-osaisia äitejä. Sekä asiakkaat että sosiaalityöntekijät tuntevat vihaa mutta heidän vihansa ja vihapuheensa saa erilaisia ilmenemismuotoja ja niihin myös suhtaudutaan eri tavoin. Asiakkaiden viha realisoituu verkossa, sosiaalityöntekijöiden verkostoissa. Asiakkaiden vihapuhe yleensä tunnistaa ja tunnustaa subjektin ja objektin ”minä vihaan tuota ämmää joka ei toimi/ toiminut kuten haluan”, on tilanteista ja aikarajoitettua, se tunnistetaan helpommin vihapuheeksi ja perustuu toimivien oikeussuojakeinojen ja valitusreittien puutteessa turhautuvalle Talio- periaatteelle (Hammurabin laki), joka on mainettaan parempi: Talio tunnistaa vastavuoroisuuden, suhteellisuuden ja korvaavuuden, rajoittaa vihan/koston alkuperäiseen väärintekijään ja sopeuttaa vihan/ koston laajuuden koetun vääryyden laajuuteen: "työpaikka lähti alta määräämäsi perhekuntoutuksen takia- aion kammeta sinut virastasi".
Sosiaalityöntekijöiden viha ja vihapuhe perustuu kätketylle ja kielletylle kostonhimolle, joka piilottaa vihan subjektin ja objektin. Sosiaalityöntekijän tunne "minä vihaan tuota ämmää joka ei toimi/ toiminut kuten haluan " kääntyy muotoon " meillä on herännyt huoli lapsesta, jonka edun viranomaisvastainen äiti vaarantaa". Kosto kohdistuu Talio- periaatteen vastaisesti myös kostonkohteen perheeseen ja laajenee kostettavaa loukkausta/vääryyttä laajemmaksi kattaen nykyhetken lisäksi tulevaisuuden (75 vuotta arkistoitavat asiakaskirjaukset) ja sosiaalityöntekijä- asiakas- suhteen lisäksi lapsi-vanhempi- suhteen ja niin lapsen kuin vanhemman sosiaaliset suhteet, terveydenhoidon ja vakuutusturvan. Tyypillinen huostaanoton perustelu on: "Asiakkaan viranomaisvastaisuus on osoitus psyykkisestä häiriintyneisyydestä, joka vaarantaa lapsen kasvua ja kehitystä- haetaan huostaanottoa lapsen ja vanhemman vastustuksesta huolimatta."
Islantisaatiosta ratkaisu sosiaalityön ongelmiin
Toimivat ratkaisut ovat usein yksinkertaisia ja edellyttävät ensisijaisesti rohkeutta. Gandhi kaatoi aikansa suurimman sotilasimperiumin kourallisella suolaa. Islanti sai taloutensa kuntoon kieltäytymällä noudattamasta IMF:n, OECD:n ja Maailmanpankin neuvoja ja uhkauksia. Se kaatoi velkapankkinsa, kieltäytyi maksamasta niiden puolesta, pisti pankkiirit vankilaan, erotti koko eduskunnan ja laati uuden perustuslain. Nyt se on velaton maa, jossa on käytännössä täystyöllisyys. Islannin valtio jakoi jokaiselle lapsiperheelleen pari vuotta tuntuvan rahasumman osoituksena prioriteeteistaan.
Vastavuoroisuuden mahdollistamiseksi sosiaalityön pitäisi hylätä neoliberalistinen riskiregiimi islantisaation hengessä ja palata sosiaalityön perustehtäviin.
1) Verorahoitteisen toiminnan on palveltava ensisijaisesti kansalaisia; ei yrityksiä tai järjestöiksi naamioituvia piiloyrityksiä. Hallituksen lakimuutoksilla terästettävä LAPE- kärkihanke on virkistävä korjausliike ohi THL:n , EK:n ja lastensuojelujärjestöjen epäpyhän kolminaisuuden ja oikea ohjausväline kohti ihmisoikeussopimusten toteutumista. Turhat ja vanhanaikaiset lähinnä sijaishuollon asiakashankintaa hyödyttävät sosiaalityön työmenetelmät esim. psykoanalyysi ja varpu joutavat menetelmien hautasmaalle asiakaslähtöisen ja oikea-aikaisen tuen tieltä. Lastensuojelu ja vanhustenhoito on otettava pois monikansallisilta yrityksiltä.
2) Pelastetaan ihmiset, ei instituutioita. Sosiaalityön tehtävä ei ole sijais- ja vanhushuollon yritysten voittojen turvaaminen tai virkailijoiden edunvalvonta. Lastensuojelun tehtävä ei ole lastensuojelun julkisuuskuvan pelastaminen. Sosiaalinen raportointi on osa sosiaalityön ammattietiikkaa- ei asiakkaiden rankaisu sosiaalisesta raportoinnista.
3) Mitä isompi palkka ja valta, sitä enemmän tulee olla myös vastuuta. Vastuutuksen ei pidä enää rajoittua vain niihin, joilla ei ole resursseja. Myös bisnesten johtajat ja omistajat pantakoon vastuuseen bisnestensä kuluista ja väärinkäytöksistä. Kaltoinkohdelluille asiakkaille kuuluu automaattinen hyvitys ilman monimutkaisia oikeusprosesseja.
4) Hallintoalamaisille tulee taata kunnon oikeusturva tai vapaa aseenkanto-oikeus. Kun rahavalta muuttuu sietämättömäksi eikä oikeussuojakeinoja ole, hallintoalamaisilla tulee olla oikeus puolustaa itseään ja kapinoida tarpeen tullen voimakeinoja käyttämällä.
Eriarvoisuuden vähentäminen on vastavuoroisuuden toteutumisen paras ja ainut tae.
Kansalaiset voivat auttaa kaatamaan korruptoituneen sosiaalibisneksen kieltäytymällä rahoittamasta ja tukemasta sen toimintaa ja toimintaa oikeuttavia diskursseja, paljastamalla ja tekemällä näkyväksi sen väkivaltaisia käytäntöjä ja liittymällä vaikkapa ThinkChildSafe tai Anonymous- Op Expose CPS (Child Protection Services) kampanjoihin.
Keskustelutilaisuus vastavuoroisesta sosiaalityöstä pidetään Tiedekulma Aleksissa perjantaina 22.4.2016 klo 15–17.
Lue myös:
☞ Anonymous tutkii lastensuojelun laittomuuksia - liity mukaan!
☞ Moniongelmaisia perheitä vai ongelmiin keskittyviä viranomaisia?
☞ Koulukiusaamisesta yhteisölliseen huoltokiusaamiseen
☞ Lastensuojelu myönteisessä muutoksessa
☞ Miten toipua palvelujärjestelmän väkivallasta?
☞ Mielivaltainen oikeusjärjestelmä tuomitsee 4-vuotiaan elinkautiseen rikoksista, jotka hän on toteuttanut vuoden ikäisenä
☞ Vihapuhe ja -käytännöt tutkittava puolueettomasti
☞ Sosiaalihuoltolain henkilökunnan ilmoitusvelvollisuuden esteet
☞ Turkulaisia vanhuksia pahoinpideltiin vuosia- kerro tietosi!
☞ Vihapuhe sosiaalityössä
☞ Mitä vihapuhe on?
☞ Muutos on alkanut lastensuojelussa
☞ Tekorikos vai tekemällä tehty rikosprosessi?
☞ Työttömän oikeusturva heikko
☞ Puhejudoa epäkohtien korjaamisen sijaan
RSS Feed
