Niin psykiatrian kuin lastensuojelun moniammatillisessa yhteistyössä tuntuvat häviävän perustehtävän ja vastuun lisäksi myös ammattilaisten yhteistyöprosesseissaan tekemät rikokset, jotka päätyvät harvoin tutkintaan. Yleensä moniammatillinen viranomaissuojelu toteutetaan siten, että:
a) Esitutkinta estetään (yleensä perustelemattomalla "ei aihetta epäillä rikosta"-päätöksellä).
b) Jos teko päätyy syyteharkintaan, syyttäjä tekee syyttämättäjättämispäätöksen, josta ei ulkopuoliselle selviä mitään niistä todellisista syistä, jotka tämän päätöksen aiheuttivat.
c) Viimeistään oikeuslaitoksessa viranomainen vapautetaan ja tämän jälkeen valituksen tutkiminen estetään tarvittaessa joka valitusasteessa.
Tuomareiden virka- ja lahjusrikoksia omaelämäkerrassaan listannut siviilioikeuden emeritusprofessori Erkki Aurejärven mukaan niin syyttäjät kuin tuomaritkin tekevät myös vääriä ratkaisuja. Aurejärvi on listannut oikeusmurhien syitä, joista moni pätee myös lastensuojeluun ja hallinto- oikeuskäsittelyyn, jossa operoidaan manipuloiduilla dokumenteilla ilman tosiseikkaselvittelyä ja näyttövelvoitetta:
1. Resurssipula ja kiire
2. Laiskuus
– Monet ratkaisut vedetään hatusta. Tuomari ei aina viitsi perehtyä aineistoon. On monia tapauksia, joissa tuomari ei tunne juttua yhtään. Todisteet ovat jossain pahvilaatikoissa avaamattomina, eikä tuomari ole opetellut edes kantajan nimeä.
3. Ylimielisyys
– Kun istuu käräjäsalin kuninkaana tai kuningattarena, alkaa helposti luulla itsestään liikoja.
4. Koskemattomuus
– Vääristä tuomioista ei seuraa tuomareille mitään. Ikinä ei tule virkasyytettä. Aina voi vedota siihen, että on tehnyt tuomion parhaan harkintakykynsä mukaan.
5. Sattuma
– Korkeimpaan oikeuteen myönnetään valituslupia alle sata. Kun määrä tulee täyteen, ne, mitkä sattuvat olemaan pinon pohjimmaisena, eivät pääse käsittelyyn.
6. Kesäajan vaikutus
– Tämä kuulostaa hullulta, mutta yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan tuomarit langettavat keskimäärin 5% tavallista pidempiä tuomioita kesäaikaan siirtymisen jälkeisenä maanantaina.
7. Tuomareiden taikausko
– Tätäkään ei uskoisi, mutta huomattava osa myös suomalaisista tuomareista lukee ja uskoo horoskooppeihin.
8. Tyhmyys ja ammattitaidottomuus
– Käräjäoikeuteen ja hovioikeuteen pääsee heppoisin kriteerein. Siellä palkka ja arvostus eivät myöskään ole kohdillaan. Korkein oikeus on Suomessa ainoa paikka, jossa on ammattitaitoisia ja arvostettuja tuomareita.
9. Hyvä veli -verkostot
– Pienillä paikkakunnilla tällä on suuri merkitys. Vaasassa on esimerkiksi sekä hovioikeus että käräjäoikeus. Kun tuomarit ja asianajajat ovat hirviporukoista lähtien koko ajan tekemisissä toistensa kanssa, on vaikea olla objektiivinen.
Muistan eräänkin vaasalaisen hovioikeuden tuomarin kertoneen, kuinka kiusallista oli, kun he olivat muuttaneet käräjäoikeuden tuomiota: ‘Ai sä menit sitten muuttamaan sitä mun tuomiota!’ Puhumattakaan vapaamuurariudesta.
10. Pienet piirit
– Lapissa ajetaan pitkien matkojen takia kimppakyydillä. Samassa autossa oikeuden puheenjohtaja, syyttäjä ja paikallinen asianajaja. Siinä on vaikea pärjätä, jos on eri mieltä.
11. Herkkähipiäisyys
– Jos asianajaja tai syytetty on tullut loukanneeksi tuomaria, siitä rokotetaan. Olen itse saanut kokea tämän. Erään tapauksen yhteydessä sanoin ääneen, että tämä vielä muuttuu hovissa.
Se meni hoviin ja minä voitin sen, mutta kostoksi tuomari hylkäsi seuraavan juttuni.
12. Rasismi
– Vanha sanonta sanoo, että "mustalaisuus on puoli näyttöä". Tuomari, joka on tuominnut useita maahanmuuttajia, tekee yleistyksiä.
13. Sukupuoli
– Koska henkirikoksen tekijöistä suurin osa on miehiä, mies tuomitaan herkemmin kuin nainen.
14. Ulkonäkö
– Jos syytetyllä on tatuointeja ja risaiset vaatteet tai hän tekee muuten vastenmielisen vaikutuksen, saa todennäköisemmin tuomion.
15. Ilmeet ja eleet
– Jos syytetty keskeyttää muiden puhetta ja käyttää alatyylisiä ilmauksia, se alentaa näyttökynnystä.
Mutta myös mitättömiltä tuntuvat seikat, kuten hiusten pyyhkiminen, nenän kaivaminen tai silmien muljauttelu vaikuttaa. Sekä syytetyn että asianajajan pitää esiintyä kunnioittavasti.
16. Kohteliaisuus
– Tuomarille kumartaminen on tärkeää. Muistan eräänkin tapauksen, kun romanipoika oli syytteessä. Poika tuli sisään ja pokkasi oikein kahteen kertaan ja sanoi naistuomarille: ‘Kun te olette niin kauniskin, niin olen varma, että ette halua tuomita syytöntä miestä.’ Tämä varmasti auttoi muutaman syytekohdan katsomisessa läpi sormien.
17. Kateus
– Eräs vanhempi naistuomari oli selvästi kateellinen nuorille kauniille naisille. Siinä ei nuorella kauniilla puolustusasianajajalla ollut mahdollisuuksia.
18. Vanhojen muisteleminen
– Jos esimerkiksi Virtanen on syytettynä varkauksista voi tuomari muistaa, että “tää on niitä Virtasen poikia. Ennen sotia tämän isä varasti meiltä kanoja! Pistetään häkkiin.”
19. Paheksunta
– Ilkka Kanerva sai aikanaan käräjäoikeudessa lahjusten ottamisesta tuomion, kun kaksi naistuomaria eivät tykänneet Iken ja Johanna Tukiaisen viestittelystä.
20. Ihastuminen
– Tuomari halusi iskeä nuoren naisjuristin, ja se vaikutti selvästi.
Aiheellista kritiikkiä ja teräviä havaintoja suomalaisesta oikeusjärjestelmästä, poliisista ja erityisesti valtakunnansyyttäjänvirastosta on esittänyt toimittaja Mikko Niskasaari. Niskasaaren mukaan poliisit ja syyttäjät tekevät mielivaltaisia ratkaisuja, väärentävät todisteita, varmistavat toisilleen syytesuojan, ja käyvät kriitikkonsa kimppuun aparaattien koko voimalla.
Oikeusmurhia mahdollistavat tekijät
Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun, sosiaalityöntekijöiden vallan huippuunsa nostaneeseen lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit, moniammatillinen yhteistyö ja heikko oikeuslaitos. Samat ongelmalliset asiat ja painotukset löytyvät lähes kaikista nykyisistä lastensuojelun "uudistushankkeista".
Sosiaalialan arveluttavat ammatillisuusihanteet, puuttuva valvonta ja kadonnut historiallinen muisti takaavat, että alalle on taas valmistumassa psykoanalyysin harhaoppeihin luottava, vanhempia demonisoiva ja patologisoiva, vääriä syytöksiä fabrikoiva ja aiemmat tutkimusvirheet toistava auttajina esiintyvien puoskareiden sukupolvi.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan "lastensuojelun ja perhetyön riskilistat näyttävät luovan ennakko- olettamia, jotka ohjaavat työtä. Perheitä ei kohdatakaan avoimesti vaan perheisiin liitetään ennakko- oletusten mukaisia ominaisuuksia, jos tiedossa on lastensuojelun asiakkuus. Asiakkuus voi siis aikaan saada yllättäviä seurauksia, kun työntekijät etsivät sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat työtään aloittaessaan vakuuttuneita. On kirjoitettu paljon tiedonkulun puutteista viranomaisten kanssa mutta vaiettu siitä miten vakavasti tiedonsaanti saattaa vinoutua poliisin ja sosiaaliviranomaisten yhteistyössä. Lastensuojelun riskilistojen synnyttämät ennakkoluulot voivat siirtyä poliisitutkintaan ja aiheuttaa ennakko- olettamia, jotka ohjaavat tutkintaa".
Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roos on käyttänyt vuonna 2001 seuraavaa luetteloa havainnollistaakseen sitä kuinka heikoissa kantimissa oikeusturva on lastensuojelukysymyksissä. On järkyttävää, että 16 vuotta myöhemmin kaikki keskeiset oikeusturvapuutteet ovat yhä olemassa eivätkä mitkään lastensuojelun uudistushankkeet niihin puutu.
1. Viranomaisilla on oikeus kerätä tietoja ilman sen lupaa, jota tietojen keruu koskee. (periaatteessa pitäisi kertoa, mutta ainakaan vielä näin ei tehdä)
Näiden tietojen ei tarvitse olla varmistettuja eikä luotettavia. Riittää että viranomainen itse uskoo tiedon luotettavuuteen.
2. Kuka tahansa voi tehdä lastensuojeluilmoituksen, myös anonyymisti. Tämä on viranomaisten velvollisuus, mutta tavallisia kansalaisia kannustetaan myös tekemään ilmiantoja.
3. Sama viranomainen tekee selvitykset, toimii ensi asteen tuomioistuimena, päättää toimenpiteistä ja toteuttaa ne (tarvittaessa poliisin avustamana).
4. Viranomainen on asiassa syyttävänä osapuolena mutta hänen oletetaan voivan myös samanaikaisesti olla puolueeton asiantuntija. Vain viranomaisella on oikeus päättää tutkimuksesta, asiantuntijalausunnoista ym.
5. Vaikka kyse on usein hyvin pienistä lapsista joille aika on aivan olennainen tekijä, tai lyhytaikaisista kriiseistä joiden jälkeen tilanne palautuu ennalleen, ei viranomaisilla ole mitään kiirettä, sitovia aikarajoja paitsi kiireellisen sijoituksen vahvistamisen suhteen. Viranomainen voi jopa tarkoituksellisesti viivyttää asioiden käsittelyä omilla valituksillaan.
6. Huostaanottotuomio on sillä tavoin poikkeuksellinen että se annetaan määräämättömäksi ajaksi. Tuomitun velvollisuus on osoittaa että hän on parantunut, viranomaisten ei tarvitse todistaa että on perusteita jatkaa huostaanottoa. Ja vaikka oltaisiinkin sitä mieltä, että huostaanotolle ei ole enää perusteita, niin viranomaisilla ei ole mitään erityistä velvoitetta lopettaa huostaanottoa (koska lapsen etu voikin vaatia että lapsi jää sijaisperheeseen).
7. Toisaalta lastensuojeluviranomaisen ei tarvitse ilmoittaa tietoonsa tullutta lapsen pahoinpitelyä poliisille (tähän mm. Mirjam Kalland on vedonnut vastustaessaan huostaanottojen siirtämistä hallinto-oikeuksilta käräjäoikeuksiin). Tämä saattaa johtaa sellaisiin paradokseihin, että lastensuojelu saa tehdä ratkaisuja asioissa joissa henkilö voisi saada useamman vuoden vankeusrangaistuksen.
Siis kaiken kaikkiaan: sekä lain mukaan että käytännössä viranomaiselle on tehty suhteellisen helpoksi ylläpitää lastensuojelutoimia kun taas perheille on erittäin vaikeaa vastustaa viranomaistoimia. Viranomaissuoja on erittäin hyvä, perheen suoja erittäin heikko.
Viranomaisen harkintavalta on myös varsin suuri.
On selvää, että tuskin kukaan haluaa joutua tällaisen viranomaiskohtelun kohteeksi.
Lapsen edun doktriini johtaa virheisiin ja totalitarismiin
Sosiaalipsykologi Anu Suomela on tutkinut lastensuojelun psykologista todistelua. Kylmäävät havainnot voi lukea täältä: http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
Suomelan mukaan ongelmallista lastensuojeluasioiden hallinnollisessa käytössä on se, että lastensuojelun menettelytapoja ei käytännön tilanteissa säätele laki, vaan toimiin ryhdytään ‘lapsen edun’ -doktriinin perusteella, joka johtaa totalitarismiin. Doktriini ei ota huomioon lainsäädännön kokonaisuutta ja käytännössä se johtaa länsimaisten oikeusperiaatteiden vastaiseen tilanteeseen, jossa henkilön on viranomaisen edessä todistettava syyttömyytensä lapsen edun vastaiseen toimintaan, kun lastensuojelun puolelta esitetään moninaisia toteen näyttämättömiä väitteitä lapsen vaarantamisesta.
Lastensuojeluasioiden käsittelyssä toimitaan siis inkvisition periaatteella, joka ei ole ihmisoikeussopimuksen mukainen menettely. Sen vuoksi keskeiseksi ongelmaksi nousee se, miten viranomainen näyttää väitteensä toteen. Hallinnollisissa oikeuskäsittelyissä ei perinteisesti ole vaadittu viranomaiselta mitään perustelua esittämälleen näytölle, pelkkä virkavastuisuus riittää takuuksi siitä, että viranomaisen esittämät seikat ovat tutkittuja ja tosia.
Kaiken yli menevä doktriini lapsen edusta on olennainen syy, miksi viranomainen säännöllisesti harhautuu näihin päättelyvirheisiin (Edvardsson, Bo, Kritisk uträdningsmetodik, Stockholm, 1996):
1) Confirmation bias: etsitään vain yhdensuuntaisia todisteita, esim. vain niitä, jotka puhuvat huostaanoton puolesta.
2) Enumeratio imperfecta: ei oteta huomioon kaikkia ilmiötä selittäviä mahdollisuuksia. Esim. lapsen poikkeava käyttäytyminen päiväkodissa voi johtua myös päiväkodin olosuhteista, eikä vain kodista.
3) Seuraamuksella vahvistaminen: takaperoinen päättely oireista (seuraamuksista) syihin, jossa ei nähdä oireiden (seuraamusten) monitulkintaisuutta. Esim. lapsella on oireita, joita liitetään seksuaaliseen hyväksikäyttöön, joten päätellään, että häntä on hyväksikäytetty.
4) Tilastollisten todennäköisyyksien kääntäminen nurinpäin: esim. 'seksuaalinen hyväksikäyttö on yleisempää kuin luullaankaan'.
5) Yhteenlaskuvirhe: useita triviaaleja seikkoja yhteenlaskemalla päädytään syytöstä/väitettä tukevaan kannanottoon. Esim. Lapsella on tapaamisen jälkeisenä päivänä vatsakipuja, seuraavalla viikolla hän ei halua mennä kouluun, isä on nähty päivällä ravintolassa, josta päätellään, ettei tapaamisia tule järjestää.
6) Perusfrekvenssivirhe: pidennetään tarkkailujaksoa, jolloin saadaan esiin väitettä tukevaa käyttäytymistä, joka kuitenkin kuuluu normaalin variaation piiriin. Isä sai viisi vuotta sitten sakot rattijuopumuksesta, nyt hänet on nähty humalassa.
7) Attribuutiovirhe: tilannesidonnainen käyttäytyminen selitetään henkilön pysyväksi piirteeksi. Esim. Äiti käyttäytyy aggressiivisesti viranomaisia kohtaan huostaanottotilanteessa, jolloin määritellään, että hän on persoonallisuudeltaan väkivaltainen.
8) Moralistinen virhe: jos henkilöllä on joitakin asian kannalta ei-relevantteja, huonoja ominaisuuksia tai tekoja, ne todistavat hänet syylliseksi muihinkin tekoihin. Esim. isällä on useita lyhyitä vankeusrangaistuksia, joten hän on syyllistynyt lapsensa seksuaaliseen hyväksikäyttöön.
9) Doktriini nollavaikutuksesta: ei oteta huomioon tutkijan tai tutkinnan vaikutusta tutkittavan käyttäytymiseen. Esim. vanhemmat käyttäytyvät tunteettomasti tavatessaan lapsiaan viranomaisten valvoessa tilannetta.
10) Non sequitur: tehdään epäjohdonmukaisia ja perustelemattomia johtopäätöksiä.
Keinoja ehkäistä mielivaltaa ja oikeusturvaongelmia
Anu Suomela esitti lastensuojelun oikeusturvapuutteiden korjaamiseksi yli 20 vuotta sitten joukon välttämättömiä uudistusehdotuksia, jotka edelleen odottavat toteuttamistaan:
1) Lastensuojelulakiin tulee kirjata viranomaisen velvollisuudeksi pyrkiä aktiivisesti perheen jälleenyhdistämiseen.
2) Lastensuojelutyöntekijä tulee nimetä perhetyöntekijäksi, jonka tehtävä on pitää perhe yhdessä.
3) Vastasyntynyttä ei saa lastensuojelullisin perustein eristää vanhemmistaan. Jos äidin psyykkinen oireilu vaatii kontrollia, on perheelle järjestettävä laitos tai perhesijoitus. Rintamaidon tuotanto tulee pitää yllä, jotta lapsi voi lääkityksen vähennyttyä saada rintamaitoa.
4) Lapseen kohdistuvien rikosten selvittely tulee siirtää sosiaalitoimelta poliisin tehtäväksi. Ja perättömistä ilmiannoista täytyy määrätä rangaistus.
5) Huoltosuunnitelman välttämättömyyttä tulee korostaa ja sen sisällön kriteerit tulee mainita myös laissa. Huoltosuunnitelmasta tulee ilmetä konkreettisesti ja vanhempien käyttäytymisen tasolla, minkä olosuhteiden vallitessa lapsi voidaan kotiuttaa.
6) Perheen suojelussa tulee käyttää ensisijaisesti 13 §:ssä mainittuja tukitoimia. Taloudellisen tuen ensisijaisuutta tulee korostaa. Sen jälkeen käytetään nk. jalkautuneita työntekijöitä, kodinhoitajan sijoittamista kotiin tai oheishuoltajan määräämistä vanhemmalle.
7) Jos vanhempi ilmoittaa tarvitsevansa oheishuoltajan, se on hänelle viivytyksettä nimettävä ilman sosiaalitoimen pitkällistä lausunto- ja tutkintamenettelyä.
8) Jos huostaanotto joudutaan tekemään, on ensimmäinen vaihtoehto se, että lapsi on kotonaan huostaanotettuna, jolloin viranomaisella on täysi kontrolli tilanteeseen.
9) Jos lapsi joudutaan siirtämään pois kodista, hänet tulee sijoittaa tuttuun ympäristöön ja tuttujen ihmisten luo.
10) Tapaaminen on lapsen fundamentaalinen oikeus. Huostaanotetun lapsen tapaamisoikeutta koskevia säädöksiä tulee entisestään tarkentaa, ja jättää lastensuojeluviranomaiselle vain hyvin rajattu tulkinta-oikeus. Lastensuojelulaitosten käytännöt tulee tarkentaa siten, ettei ole mahdollista estää lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta. Yli kuukauden kestävä rajoitus tulee aina käsitellä lääninoikeudessa. Asetuksen 9 § tulee korjata siten, että mainitaan myös perheeseen sijoitetun lapsen tapaamisoikeus.
11) Salassapitomääräyksiä ja sosiaalitoimen tiedonsaantia koskevia oikeuksia tulee selkeyttää ja tiukentaa siten, että henkilöllä on ehdoton oikeus päättää mitä tietoja ja missä muodossa viranomainen voi luovuttaa lastensuojeluviranomaiselle. Sairaskertomuksia ei tule koskaan luovuttaa, vaan asiat on ilmaistava lausuntomuodossa.
12) On perustettava maksusitoumusjärjestelmä, jonka kautta varaton henkilö voi hakeutua sellaisten yksityisten palvelujen käyttäjäksi, joita ei voida velvoittaa luovuttamaan salassa pidettäviä tietoja.
13) Perheiden oikeusturvan parantamiseksi tulee lastensuojelulakiin kirjata viranomaisen velvollisuudeksi antaa kielteisessä tapauksessa valituskelpoinen päätös, sekä velvollisuus neuvoa ja ohjata, miten tyytymätön asiakas saa lastensuojeluasian vireille.
14) Lastensuojelun kirjausmenetelmä tulee muuttaa siten, että faktamateriaali erotetaan työntekijän omista tulkinnoista. Lastensuojeluilmoitus tulee tutkia selkeän, yhtenäisen kaavan mukaan ja kirjata todistajalausunnot kuten poliisitutkinnassa. Aiheettomat lastensuojeluilmoitukset tulee poistaa tiedoista.
15) Asiakirjojen luovuttamisvelvollisuutta tulee korostaa kansalaisen oikeusturvan tärkeänä ehtona, eikä asiakirjoista saa veloittaa, jos niitä pyydetään vain kerran vuodessa.
16) Lääneihin tulee perustaa sosiaalitoimen asiamiesjärjestelmä. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus tulee muuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon oikeusturvakeskukseksi.
17) Oikeusasiamiehen toimistoon tulee perustaa perheasiamiehen virka.
18) Lasten huostaanottoihin liittyvät asiat tulee siirtää käräjäoikeuteen.
J.P. Roos on ehdottanut asiakkaiden oikeusturvan varmistamiseksi niinikään lähes 20 vuotta sitten seuraavia toimenpiteitä, jotka edelleen odottavat toteutumistaan:
1. Tahdonvastainen huostaanotto on nähtävä oikeusprosessina jonka osallisilla on samat oikeusturva kuin muissakin prosesseissa, mukaan luettuna oikeus ilmaiseen oikeudenkäyntiin.
2. Tahdonvastainen huostaanotto olisi alun alkaen käsiteltävä yleisessä tuomioistuimessa, ei hallinnollisessa tuomioistuimessa.
3. Perheiden omat sosiaalityöntekijät eivät saisi olla tekemisissä huostaanottojen kanssa. Heidän ei ole pakko kertoa tietojaan, paitsi jos kyse on pahoinpitely- tai väkivaltaepäilyistä, jolloin heillä pitäisi olla ehdoton velvollisuus raportoida tiedossaan olevista pahoipitelyistä.
4. Huostaanottojen käsittelyajoissa tulee olla tiukat rajat, vähintään yhtä tiukat kuin alle 18-vuotiaiden rikollisen suhteen (oikeuskäsittely kaksi viikkoa tapahtuman jälkeen). Viranomaisten oikeutta valittaa ja hyödyntää valitusaikoja tulee voimakkaasti rajoittaa (lapsen edun nimissä!).
5. Sosiaalityöntekijöiden tulee perustaa toimintansa juridisesti pitävään näyttöön, ei huhupuheisiin ja muihin toisen käden tietoihin. Asiakkaita koskevan tiedon tulee olla aikarajoitettua ja relevanttia.
6. Vanhemmilla tulee olla oikeus käyttää omia asiantuntijoita tai vaikuttaa siihen keitä asiantuntijoita käytetään ja heidän tulee saada aineisto käyttöönsä (sillä lasta ei voi alistaa useille toisiaan seuraaville tutkimuksille).
7. Asiantuntijalausuntojen tulee koskea vain todellisia olosuhteita ja niitä koskevaa näyttöä, ei löysiä teoreettisia olettamuksia. Asiantuntijalausunnolta tulee edellyttää että asiantuntija on tavannut henkilön (tai osapuolet).
8. Tietojen keruun tulee olla avointa ja asiakkaiden tulee saada tietää mitä tietoja heistä kerätään ja keille tietoja annetaan. Luottamuksellista tietoa saa kerätä vain tuomioistuimen luvalla, aivan kuten puhelinkuuntelu edellyttää lupaa.
9. Huostaanottojen tulee olla määräaikaisia siten että viranomaisten on säännöllisin väliajoin perusteltava huostaanoton jatkumista, ei niin että vanhempien tai lasten tulee perustella huostaanoton lopettamista.
Tässä Lokakuun Liikkeen ehdottamia keinoja hillitä lastensuojelun puoskarointia ja vääriä syytteitä:
- Asiakkaille lakisääteinen oikeus kieltäytyä kyseenalaisista lastensuojelun "arvioinneista" ja "terapioista".
-Katarina Finnilän asenneseula seksuaalisen hyväksikäytön tutkimuksiin osallistuville ammattilaisille.
-Psykiatreille, psykologeille ja sosiaalityöntekijöille vastuu- ja korvausvelvoitteet, rajaus ulos psykoterapiakilpailutuksista ja ammatinharjoituskielto toistuvista väärinkäytöksistä.
-Väärinkäytöksistä automaattinen korvaus asiakkaille ilman raskaita oikeustoimia.
- STEA:n tuki pois epäeettisiltä ja - tieteellisiltä tutkimusmenetelmiltä ja toimintakäytännöiltä ja järjestöiltä, jotka niitä toistuvasti käyttävät.
- AVI: lle ja Valviralle lisää valvontaresursseja.
- Psykologiliiton, KELA:n ja valvontaviranomaisten puututtava repressoituneen muistin ja muihin psykoanalyysin vääriksi osoitettuihin olettamiin perustuviin "hoitoihin."
- Yliopistojen hylättävä epätieteellisiä menetelmiä markkinoivat luennoitsijat ja opettajat.
- Vallan kolmijako- oppi voimaan myös lastensuojelussa. Lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta ei saa olla saman toimijan käsissä.
- Psykologien ja sosiaalityöntekijöiden koulutukseen ja valmistumisen ehdoksi asiakaspalvelu-, lainsäädäntö-, valvonta- ja huuhaan tunnistus-testin läpäiseminen.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on todennut, että Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia. Toteamukseen on helppo yhtyä.
Oikeusmurhia tapahtuu edelleen eikä vääriä päätöksiä saada edelleenkään oikaistua. On käsittämätöntä ettei yksikään lastensuojelun uudistushankkeista tartu lastensuojelun vakaviin oikeusturvapuutteisiin.
Lastensuojelun johtamisen suurin ongelma on, että johdon rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla. Väärin toimivasta johtajasta ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja , muutosjohtaja, konsultti tai terapeutti.
Puuttuvien jääviyssääntöjen ja vastuu- ja korvausvelvoitteiden takia ”epäonnistumista” on lupa jatkaa koko virkaura monessa eri roolissa: kunnallisena virkamiehenä, lastensuojelun edunvalvojana, asiantuntijana, ammattiyhdistysaktiivina, järjestötyöntekijänä tai yksityisen sijaishuollon kouluttajana tai yrittäjänä.
Kuntalaiset voivat vain seurata voimattomina sivusta kun vakaviin oikeusturvaloukkauksiin jatkuvasti syyllistyvä ammattitaidoton työntekijä siirtyy johtavaksi sosiaalityöntekijäksi, sosiaaliasiamieheksi, hallinto- oikeuden asiantuntijajäseneksi, perheneuvolan tai perhetukikeskuksen johtajaksi, ja lopulta perusturva- ja sosiaalijohtajaksi. Lasten kaltoinkohtelu sijaishuollossa jatkuu valtion, kuntien, järjestöjen ja STEA:n tuella.
Perustellusti voi väittää, että lastensuojelun johtamisongelmat ja väärinkäytökset uhkaavat jo – sosiaalityön mandaatin ja legitimiteetin lisäksi- yhteiskuntarauhaa.
http://www.kaapeli.fi/pesue/artikkeleita/kriittinen_kannanotto_95.htm
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/huostaanottokirja.htm
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/246
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/205
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/154
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/hallinto-oikeuksien-toiminnasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hiljainen-tieto-ei-kuulu-sosiaalityohon
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kenen-etua-turvaa-sosiaaliasiamies
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-seuraa-valheellisesta-insestisyytteesta-ja-puoskaroinnista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/noitaroviot-roihuavat-edelleen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaarinan-sosiaalitoimiston-sattuva-haalahja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-tyomenetelmat-osa-1-avohuollon-olemattomat-tukitoimet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
a) Esitutkinta estetään (yleensä perustelemattomalla "ei aihetta epäillä rikosta"-päätöksellä).
b) Jos teko päätyy syyteharkintaan, syyttäjä tekee syyttämättäjättämispäätöksen, josta ei ulkopuoliselle selviä mitään niistä todellisista syistä, jotka tämän päätöksen aiheuttivat.
c) Viimeistään oikeuslaitoksessa viranomainen vapautetaan ja tämän jälkeen valituksen tutkiminen estetään tarvittaessa joka valitusasteessa.
Tuomareiden virka- ja lahjusrikoksia omaelämäkerrassaan listannut siviilioikeuden emeritusprofessori Erkki Aurejärven mukaan niin syyttäjät kuin tuomaritkin tekevät myös vääriä ratkaisuja. Aurejärvi on listannut oikeusmurhien syitä, joista moni pätee myös lastensuojeluun ja hallinto- oikeuskäsittelyyn, jossa operoidaan manipuloiduilla dokumenteilla ilman tosiseikkaselvittelyä ja näyttövelvoitetta:
1. Resurssipula ja kiire
2. Laiskuus
– Monet ratkaisut vedetään hatusta. Tuomari ei aina viitsi perehtyä aineistoon. On monia tapauksia, joissa tuomari ei tunne juttua yhtään. Todisteet ovat jossain pahvilaatikoissa avaamattomina, eikä tuomari ole opetellut edes kantajan nimeä.
3. Ylimielisyys
– Kun istuu käräjäsalin kuninkaana tai kuningattarena, alkaa helposti luulla itsestään liikoja.
4. Koskemattomuus
– Vääristä tuomioista ei seuraa tuomareille mitään. Ikinä ei tule virkasyytettä. Aina voi vedota siihen, että on tehnyt tuomion parhaan harkintakykynsä mukaan.
5. Sattuma
– Korkeimpaan oikeuteen myönnetään valituslupia alle sata. Kun määrä tulee täyteen, ne, mitkä sattuvat olemaan pinon pohjimmaisena, eivät pääse käsittelyyn.
6. Kesäajan vaikutus
– Tämä kuulostaa hullulta, mutta yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan tuomarit langettavat keskimäärin 5% tavallista pidempiä tuomioita kesäaikaan siirtymisen jälkeisenä maanantaina.
7. Tuomareiden taikausko
– Tätäkään ei uskoisi, mutta huomattava osa myös suomalaisista tuomareista lukee ja uskoo horoskooppeihin.
8. Tyhmyys ja ammattitaidottomuus
– Käräjäoikeuteen ja hovioikeuteen pääsee heppoisin kriteerein. Siellä palkka ja arvostus eivät myöskään ole kohdillaan. Korkein oikeus on Suomessa ainoa paikka, jossa on ammattitaitoisia ja arvostettuja tuomareita.
9. Hyvä veli -verkostot
– Pienillä paikkakunnilla tällä on suuri merkitys. Vaasassa on esimerkiksi sekä hovioikeus että käräjäoikeus. Kun tuomarit ja asianajajat ovat hirviporukoista lähtien koko ajan tekemisissä toistensa kanssa, on vaikea olla objektiivinen.
Muistan eräänkin vaasalaisen hovioikeuden tuomarin kertoneen, kuinka kiusallista oli, kun he olivat muuttaneet käräjäoikeuden tuomiota: ‘Ai sä menit sitten muuttamaan sitä mun tuomiota!’ Puhumattakaan vapaamuurariudesta.
10. Pienet piirit
– Lapissa ajetaan pitkien matkojen takia kimppakyydillä. Samassa autossa oikeuden puheenjohtaja, syyttäjä ja paikallinen asianajaja. Siinä on vaikea pärjätä, jos on eri mieltä.
11. Herkkähipiäisyys
– Jos asianajaja tai syytetty on tullut loukanneeksi tuomaria, siitä rokotetaan. Olen itse saanut kokea tämän. Erään tapauksen yhteydessä sanoin ääneen, että tämä vielä muuttuu hovissa.
Se meni hoviin ja minä voitin sen, mutta kostoksi tuomari hylkäsi seuraavan juttuni.
12. Rasismi
– Vanha sanonta sanoo, että "mustalaisuus on puoli näyttöä". Tuomari, joka on tuominnut useita maahanmuuttajia, tekee yleistyksiä.
13. Sukupuoli
– Koska henkirikoksen tekijöistä suurin osa on miehiä, mies tuomitaan herkemmin kuin nainen.
14. Ulkonäkö
– Jos syytetyllä on tatuointeja ja risaiset vaatteet tai hän tekee muuten vastenmielisen vaikutuksen, saa todennäköisemmin tuomion.
15. Ilmeet ja eleet
– Jos syytetty keskeyttää muiden puhetta ja käyttää alatyylisiä ilmauksia, se alentaa näyttökynnystä.
Mutta myös mitättömiltä tuntuvat seikat, kuten hiusten pyyhkiminen, nenän kaivaminen tai silmien muljauttelu vaikuttaa. Sekä syytetyn että asianajajan pitää esiintyä kunnioittavasti.
16. Kohteliaisuus
– Tuomarille kumartaminen on tärkeää. Muistan eräänkin tapauksen, kun romanipoika oli syytteessä. Poika tuli sisään ja pokkasi oikein kahteen kertaan ja sanoi naistuomarille: ‘Kun te olette niin kauniskin, niin olen varma, että ette halua tuomita syytöntä miestä.’ Tämä varmasti auttoi muutaman syytekohdan katsomisessa läpi sormien.
17. Kateus
– Eräs vanhempi naistuomari oli selvästi kateellinen nuorille kauniille naisille. Siinä ei nuorella kauniilla puolustusasianajajalla ollut mahdollisuuksia.
18. Vanhojen muisteleminen
– Jos esimerkiksi Virtanen on syytettynä varkauksista voi tuomari muistaa, että “tää on niitä Virtasen poikia. Ennen sotia tämän isä varasti meiltä kanoja! Pistetään häkkiin.”
19. Paheksunta
– Ilkka Kanerva sai aikanaan käräjäoikeudessa lahjusten ottamisesta tuomion, kun kaksi naistuomaria eivät tykänneet Iken ja Johanna Tukiaisen viestittelystä.
20. Ihastuminen
– Tuomari halusi iskeä nuoren naisjuristin, ja se vaikutti selvästi.
Aiheellista kritiikkiä ja teräviä havaintoja suomalaisesta oikeusjärjestelmästä, poliisista ja erityisesti valtakunnansyyttäjänvirastosta on esittänyt toimittaja Mikko Niskasaari. Niskasaaren mukaan poliisit ja syyttäjät tekevät mielivaltaisia ratkaisuja, väärentävät todisteita, varmistavat toisilleen syytesuojan, ja käyvät kriitikkonsa kimppuun aparaattien koko voimalla.
Oikeusmurhia mahdollistavat tekijät
Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun, sosiaalityöntekijöiden vallan huippuunsa nostaneeseen lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit, moniammatillinen yhteistyö ja heikko oikeuslaitos. Samat ongelmalliset asiat ja painotukset löytyvät lähes kaikista nykyisistä lastensuojelun "uudistushankkeista".
Sosiaalialan arveluttavat ammatillisuusihanteet, puuttuva valvonta ja kadonnut historiallinen muisti takaavat, että alalle on taas valmistumassa psykoanalyysin harhaoppeihin luottava, vanhempia demonisoiva ja patologisoiva, vääriä syytöksiä fabrikoiva ja aiemmat tutkimusvirheet toistava auttajina esiintyvien puoskareiden sukupolvi.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan "lastensuojelun ja perhetyön riskilistat näyttävät luovan ennakko- olettamia, jotka ohjaavat työtä. Perheitä ei kohdatakaan avoimesti vaan perheisiin liitetään ennakko- oletusten mukaisia ominaisuuksia, jos tiedossa on lastensuojelun asiakkuus. Asiakkuus voi siis aikaan saada yllättäviä seurauksia, kun työntekijät etsivät sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat työtään aloittaessaan vakuuttuneita. On kirjoitettu paljon tiedonkulun puutteista viranomaisten kanssa mutta vaiettu siitä miten vakavasti tiedonsaanti saattaa vinoutua poliisin ja sosiaaliviranomaisten yhteistyössä. Lastensuojelun riskilistojen synnyttämät ennakkoluulot voivat siirtyä poliisitutkintaan ja aiheuttaa ennakko- olettamia, jotka ohjaavat tutkintaa".
Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roos on käyttänyt vuonna 2001 seuraavaa luetteloa havainnollistaakseen sitä kuinka heikoissa kantimissa oikeusturva on lastensuojelukysymyksissä. On järkyttävää, että 16 vuotta myöhemmin kaikki keskeiset oikeusturvapuutteet ovat yhä olemassa eivätkä mitkään lastensuojelun uudistushankkeet niihin puutu.
1. Viranomaisilla on oikeus kerätä tietoja ilman sen lupaa, jota tietojen keruu koskee. (periaatteessa pitäisi kertoa, mutta ainakaan vielä näin ei tehdä)
Näiden tietojen ei tarvitse olla varmistettuja eikä luotettavia. Riittää että viranomainen itse uskoo tiedon luotettavuuteen.
2. Kuka tahansa voi tehdä lastensuojeluilmoituksen, myös anonyymisti. Tämä on viranomaisten velvollisuus, mutta tavallisia kansalaisia kannustetaan myös tekemään ilmiantoja.
3. Sama viranomainen tekee selvitykset, toimii ensi asteen tuomioistuimena, päättää toimenpiteistä ja toteuttaa ne (tarvittaessa poliisin avustamana).
4. Viranomainen on asiassa syyttävänä osapuolena mutta hänen oletetaan voivan myös samanaikaisesti olla puolueeton asiantuntija. Vain viranomaisella on oikeus päättää tutkimuksesta, asiantuntijalausunnoista ym.
5. Vaikka kyse on usein hyvin pienistä lapsista joille aika on aivan olennainen tekijä, tai lyhytaikaisista kriiseistä joiden jälkeen tilanne palautuu ennalleen, ei viranomaisilla ole mitään kiirettä, sitovia aikarajoja paitsi kiireellisen sijoituksen vahvistamisen suhteen. Viranomainen voi jopa tarkoituksellisesti viivyttää asioiden käsittelyä omilla valituksillaan.
6. Huostaanottotuomio on sillä tavoin poikkeuksellinen että se annetaan määräämättömäksi ajaksi. Tuomitun velvollisuus on osoittaa että hän on parantunut, viranomaisten ei tarvitse todistaa että on perusteita jatkaa huostaanottoa. Ja vaikka oltaisiinkin sitä mieltä, että huostaanotolle ei ole enää perusteita, niin viranomaisilla ei ole mitään erityistä velvoitetta lopettaa huostaanottoa (koska lapsen etu voikin vaatia että lapsi jää sijaisperheeseen).
7. Toisaalta lastensuojeluviranomaisen ei tarvitse ilmoittaa tietoonsa tullutta lapsen pahoinpitelyä poliisille (tähän mm. Mirjam Kalland on vedonnut vastustaessaan huostaanottojen siirtämistä hallinto-oikeuksilta käräjäoikeuksiin). Tämä saattaa johtaa sellaisiin paradokseihin, että lastensuojelu saa tehdä ratkaisuja asioissa joissa henkilö voisi saada useamman vuoden vankeusrangaistuksen.
Siis kaiken kaikkiaan: sekä lain mukaan että käytännössä viranomaiselle on tehty suhteellisen helpoksi ylläpitää lastensuojelutoimia kun taas perheille on erittäin vaikeaa vastustaa viranomaistoimia. Viranomaissuoja on erittäin hyvä, perheen suoja erittäin heikko.
Viranomaisen harkintavalta on myös varsin suuri.
On selvää, että tuskin kukaan haluaa joutua tällaisen viranomaiskohtelun kohteeksi.
Lapsen edun doktriini johtaa virheisiin ja totalitarismiin
Sosiaalipsykologi Anu Suomela on tutkinut lastensuojelun psykologista todistelua. Kylmäävät havainnot voi lukea täältä: http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
Suomelan mukaan ongelmallista lastensuojeluasioiden hallinnollisessa käytössä on se, että lastensuojelun menettelytapoja ei käytännön tilanteissa säätele laki, vaan toimiin ryhdytään ‘lapsen edun’ -doktriinin perusteella, joka johtaa totalitarismiin. Doktriini ei ota huomioon lainsäädännön kokonaisuutta ja käytännössä se johtaa länsimaisten oikeusperiaatteiden vastaiseen tilanteeseen, jossa henkilön on viranomaisen edessä todistettava syyttömyytensä lapsen edun vastaiseen toimintaan, kun lastensuojelun puolelta esitetään moninaisia toteen näyttämättömiä väitteitä lapsen vaarantamisesta.
Lastensuojeluasioiden käsittelyssä toimitaan siis inkvisition periaatteella, joka ei ole ihmisoikeussopimuksen mukainen menettely. Sen vuoksi keskeiseksi ongelmaksi nousee se, miten viranomainen näyttää väitteensä toteen. Hallinnollisissa oikeuskäsittelyissä ei perinteisesti ole vaadittu viranomaiselta mitään perustelua esittämälleen näytölle, pelkkä virkavastuisuus riittää takuuksi siitä, että viranomaisen esittämät seikat ovat tutkittuja ja tosia.
Kaiken yli menevä doktriini lapsen edusta on olennainen syy, miksi viranomainen säännöllisesti harhautuu näihin päättelyvirheisiin (Edvardsson, Bo, Kritisk uträdningsmetodik, Stockholm, 1996):
1) Confirmation bias: etsitään vain yhdensuuntaisia todisteita, esim. vain niitä, jotka puhuvat huostaanoton puolesta.
2) Enumeratio imperfecta: ei oteta huomioon kaikkia ilmiötä selittäviä mahdollisuuksia. Esim. lapsen poikkeava käyttäytyminen päiväkodissa voi johtua myös päiväkodin olosuhteista, eikä vain kodista.
3) Seuraamuksella vahvistaminen: takaperoinen päättely oireista (seuraamuksista) syihin, jossa ei nähdä oireiden (seuraamusten) monitulkintaisuutta. Esim. lapsella on oireita, joita liitetään seksuaaliseen hyväksikäyttöön, joten päätellään, että häntä on hyväksikäytetty.
4) Tilastollisten todennäköisyyksien kääntäminen nurinpäin: esim. 'seksuaalinen hyväksikäyttö on yleisempää kuin luullaankaan'.
5) Yhteenlaskuvirhe: useita triviaaleja seikkoja yhteenlaskemalla päädytään syytöstä/väitettä tukevaan kannanottoon. Esim. Lapsella on tapaamisen jälkeisenä päivänä vatsakipuja, seuraavalla viikolla hän ei halua mennä kouluun, isä on nähty päivällä ravintolassa, josta päätellään, ettei tapaamisia tule järjestää.
6) Perusfrekvenssivirhe: pidennetään tarkkailujaksoa, jolloin saadaan esiin väitettä tukevaa käyttäytymistä, joka kuitenkin kuuluu normaalin variaation piiriin. Isä sai viisi vuotta sitten sakot rattijuopumuksesta, nyt hänet on nähty humalassa.
7) Attribuutiovirhe: tilannesidonnainen käyttäytyminen selitetään henkilön pysyväksi piirteeksi. Esim. Äiti käyttäytyy aggressiivisesti viranomaisia kohtaan huostaanottotilanteessa, jolloin määritellään, että hän on persoonallisuudeltaan väkivaltainen.
8) Moralistinen virhe: jos henkilöllä on joitakin asian kannalta ei-relevantteja, huonoja ominaisuuksia tai tekoja, ne todistavat hänet syylliseksi muihinkin tekoihin. Esim. isällä on useita lyhyitä vankeusrangaistuksia, joten hän on syyllistynyt lapsensa seksuaaliseen hyväksikäyttöön.
9) Doktriini nollavaikutuksesta: ei oteta huomioon tutkijan tai tutkinnan vaikutusta tutkittavan käyttäytymiseen. Esim. vanhemmat käyttäytyvät tunteettomasti tavatessaan lapsiaan viranomaisten valvoessa tilannetta.
10) Non sequitur: tehdään epäjohdonmukaisia ja perustelemattomia johtopäätöksiä.
Keinoja ehkäistä mielivaltaa ja oikeusturvaongelmia
Anu Suomela esitti lastensuojelun oikeusturvapuutteiden korjaamiseksi yli 20 vuotta sitten joukon välttämättömiä uudistusehdotuksia, jotka edelleen odottavat toteuttamistaan:
1) Lastensuojelulakiin tulee kirjata viranomaisen velvollisuudeksi pyrkiä aktiivisesti perheen jälleenyhdistämiseen.
2) Lastensuojelutyöntekijä tulee nimetä perhetyöntekijäksi, jonka tehtävä on pitää perhe yhdessä.
3) Vastasyntynyttä ei saa lastensuojelullisin perustein eristää vanhemmistaan. Jos äidin psyykkinen oireilu vaatii kontrollia, on perheelle järjestettävä laitos tai perhesijoitus. Rintamaidon tuotanto tulee pitää yllä, jotta lapsi voi lääkityksen vähennyttyä saada rintamaitoa.
4) Lapseen kohdistuvien rikosten selvittely tulee siirtää sosiaalitoimelta poliisin tehtäväksi. Ja perättömistä ilmiannoista täytyy määrätä rangaistus.
5) Huoltosuunnitelman välttämättömyyttä tulee korostaa ja sen sisällön kriteerit tulee mainita myös laissa. Huoltosuunnitelmasta tulee ilmetä konkreettisesti ja vanhempien käyttäytymisen tasolla, minkä olosuhteiden vallitessa lapsi voidaan kotiuttaa.
6) Perheen suojelussa tulee käyttää ensisijaisesti 13 §:ssä mainittuja tukitoimia. Taloudellisen tuen ensisijaisuutta tulee korostaa. Sen jälkeen käytetään nk. jalkautuneita työntekijöitä, kodinhoitajan sijoittamista kotiin tai oheishuoltajan määräämistä vanhemmalle.
7) Jos vanhempi ilmoittaa tarvitsevansa oheishuoltajan, se on hänelle viivytyksettä nimettävä ilman sosiaalitoimen pitkällistä lausunto- ja tutkintamenettelyä.
8) Jos huostaanotto joudutaan tekemään, on ensimmäinen vaihtoehto se, että lapsi on kotonaan huostaanotettuna, jolloin viranomaisella on täysi kontrolli tilanteeseen.
9) Jos lapsi joudutaan siirtämään pois kodista, hänet tulee sijoittaa tuttuun ympäristöön ja tuttujen ihmisten luo.
10) Tapaaminen on lapsen fundamentaalinen oikeus. Huostaanotetun lapsen tapaamisoikeutta koskevia säädöksiä tulee entisestään tarkentaa, ja jättää lastensuojeluviranomaiselle vain hyvin rajattu tulkinta-oikeus. Lastensuojelulaitosten käytännöt tulee tarkentaa siten, ettei ole mahdollista estää lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta. Yli kuukauden kestävä rajoitus tulee aina käsitellä lääninoikeudessa. Asetuksen 9 § tulee korjata siten, että mainitaan myös perheeseen sijoitetun lapsen tapaamisoikeus.
11) Salassapitomääräyksiä ja sosiaalitoimen tiedonsaantia koskevia oikeuksia tulee selkeyttää ja tiukentaa siten, että henkilöllä on ehdoton oikeus päättää mitä tietoja ja missä muodossa viranomainen voi luovuttaa lastensuojeluviranomaiselle. Sairaskertomuksia ei tule koskaan luovuttaa, vaan asiat on ilmaistava lausuntomuodossa.
12) On perustettava maksusitoumusjärjestelmä, jonka kautta varaton henkilö voi hakeutua sellaisten yksityisten palvelujen käyttäjäksi, joita ei voida velvoittaa luovuttamaan salassa pidettäviä tietoja.
13) Perheiden oikeusturvan parantamiseksi tulee lastensuojelulakiin kirjata viranomaisen velvollisuudeksi antaa kielteisessä tapauksessa valituskelpoinen päätös, sekä velvollisuus neuvoa ja ohjata, miten tyytymätön asiakas saa lastensuojeluasian vireille.
14) Lastensuojelun kirjausmenetelmä tulee muuttaa siten, että faktamateriaali erotetaan työntekijän omista tulkinnoista. Lastensuojeluilmoitus tulee tutkia selkeän, yhtenäisen kaavan mukaan ja kirjata todistajalausunnot kuten poliisitutkinnassa. Aiheettomat lastensuojeluilmoitukset tulee poistaa tiedoista.
15) Asiakirjojen luovuttamisvelvollisuutta tulee korostaa kansalaisen oikeusturvan tärkeänä ehtona, eikä asiakirjoista saa veloittaa, jos niitä pyydetään vain kerran vuodessa.
16) Lääneihin tulee perustaa sosiaalitoimen asiamiesjärjestelmä. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus tulee muuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon oikeusturvakeskukseksi.
17) Oikeusasiamiehen toimistoon tulee perustaa perheasiamiehen virka.
18) Lasten huostaanottoihin liittyvät asiat tulee siirtää käräjäoikeuteen.
J.P. Roos on ehdottanut asiakkaiden oikeusturvan varmistamiseksi niinikään lähes 20 vuotta sitten seuraavia toimenpiteitä, jotka edelleen odottavat toteutumistaan:
1. Tahdonvastainen huostaanotto on nähtävä oikeusprosessina jonka osallisilla on samat oikeusturva kuin muissakin prosesseissa, mukaan luettuna oikeus ilmaiseen oikeudenkäyntiin.
2. Tahdonvastainen huostaanotto olisi alun alkaen käsiteltävä yleisessä tuomioistuimessa, ei hallinnollisessa tuomioistuimessa.
3. Perheiden omat sosiaalityöntekijät eivät saisi olla tekemisissä huostaanottojen kanssa. Heidän ei ole pakko kertoa tietojaan, paitsi jos kyse on pahoinpitely- tai väkivaltaepäilyistä, jolloin heillä pitäisi olla ehdoton velvollisuus raportoida tiedossaan olevista pahoipitelyistä.
4. Huostaanottojen käsittelyajoissa tulee olla tiukat rajat, vähintään yhtä tiukat kuin alle 18-vuotiaiden rikollisen suhteen (oikeuskäsittely kaksi viikkoa tapahtuman jälkeen). Viranomaisten oikeutta valittaa ja hyödyntää valitusaikoja tulee voimakkaasti rajoittaa (lapsen edun nimissä!).
5. Sosiaalityöntekijöiden tulee perustaa toimintansa juridisesti pitävään näyttöön, ei huhupuheisiin ja muihin toisen käden tietoihin. Asiakkaita koskevan tiedon tulee olla aikarajoitettua ja relevanttia.
6. Vanhemmilla tulee olla oikeus käyttää omia asiantuntijoita tai vaikuttaa siihen keitä asiantuntijoita käytetään ja heidän tulee saada aineisto käyttöönsä (sillä lasta ei voi alistaa useille toisiaan seuraaville tutkimuksille).
7. Asiantuntijalausuntojen tulee koskea vain todellisia olosuhteita ja niitä koskevaa näyttöä, ei löysiä teoreettisia olettamuksia. Asiantuntijalausunnolta tulee edellyttää että asiantuntija on tavannut henkilön (tai osapuolet).
8. Tietojen keruun tulee olla avointa ja asiakkaiden tulee saada tietää mitä tietoja heistä kerätään ja keille tietoja annetaan. Luottamuksellista tietoa saa kerätä vain tuomioistuimen luvalla, aivan kuten puhelinkuuntelu edellyttää lupaa.
9. Huostaanottojen tulee olla määräaikaisia siten että viranomaisten on säännöllisin väliajoin perusteltava huostaanoton jatkumista, ei niin että vanhempien tai lasten tulee perustella huostaanoton lopettamista.
Tässä Lokakuun Liikkeen ehdottamia keinoja hillitä lastensuojelun puoskarointia ja vääriä syytteitä:
- Asiakkaille lakisääteinen oikeus kieltäytyä kyseenalaisista lastensuojelun "arvioinneista" ja "terapioista".
-Katarina Finnilän asenneseula seksuaalisen hyväksikäytön tutkimuksiin osallistuville ammattilaisille.
-Psykiatreille, psykologeille ja sosiaalityöntekijöille vastuu- ja korvausvelvoitteet, rajaus ulos psykoterapiakilpailutuksista ja ammatinharjoituskielto toistuvista väärinkäytöksistä.
-Väärinkäytöksistä automaattinen korvaus asiakkaille ilman raskaita oikeustoimia.
- STEA:n tuki pois epäeettisiltä ja - tieteellisiltä tutkimusmenetelmiltä ja toimintakäytännöiltä ja järjestöiltä, jotka niitä toistuvasti käyttävät.
- AVI: lle ja Valviralle lisää valvontaresursseja.
- Psykologiliiton, KELA:n ja valvontaviranomaisten puututtava repressoituneen muistin ja muihin psykoanalyysin vääriksi osoitettuihin olettamiin perustuviin "hoitoihin."
- Yliopistojen hylättävä epätieteellisiä menetelmiä markkinoivat luennoitsijat ja opettajat.
- Vallan kolmijako- oppi voimaan myös lastensuojelussa. Lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta ei saa olla saman toimijan käsissä.
- Psykologien ja sosiaalityöntekijöiden koulutukseen ja valmistumisen ehdoksi asiakaspalvelu-, lainsäädäntö-, valvonta- ja huuhaan tunnistus-testin läpäiseminen.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on todennut, että Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia. Toteamukseen on helppo yhtyä.
Oikeusmurhia tapahtuu edelleen eikä vääriä päätöksiä saada edelleenkään oikaistua. On käsittämätöntä ettei yksikään lastensuojelun uudistushankkeista tartu lastensuojelun vakaviin oikeusturvapuutteisiin.
Lastensuojelun johtamisen suurin ongelma on, että johdon rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla. Väärin toimivasta johtajasta ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja , muutosjohtaja, konsultti tai terapeutti.
Puuttuvien jääviyssääntöjen ja vastuu- ja korvausvelvoitteiden takia ”epäonnistumista” on lupa jatkaa koko virkaura monessa eri roolissa: kunnallisena virkamiehenä, lastensuojelun edunvalvojana, asiantuntijana, ammattiyhdistysaktiivina, järjestötyöntekijänä tai yksityisen sijaishuollon kouluttajana tai yrittäjänä.
Kuntalaiset voivat vain seurata voimattomina sivusta kun vakaviin oikeusturvaloukkauksiin jatkuvasti syyllistyvä ammattitaidoton työntekijä siirtyy johtavaksi sosiaalityöntekijäksi, sosiaaliasiamieheksi, hallinto- oikeuden asiantuntijajäseneksi, perheneuvolan tai perhetukikeskuksen johtajaksi, ja lopulta perusturva- ja sosiaalijohtajaksi. Lasten kaltoinkohtelu sijaishuollossa jatkuu valtion, kuntien, järjestöjen ja STEA:n tuella.
Perustellusti voi väittää, että lastensuojelun johtamisongelmat ja väärinkäytökset uhkaavat jo – sosiaalityön mandaatin ja legitimiteetin lisäksi- yhteiskuntarauhaa.
http://www.kaapeli.fi/pesue/artikkeleita/kriittinen_kannanotto_95.htm
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/huostaanottokirja.htm
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/246
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/205
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/154
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/hallinto-oikeuksien-toiminnasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hiljainen-tieto-ei-kuulu-sosiaalityohon
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kenen-etua-turvaa-sosiaaliasiamies
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-seuraa-valheellisesta-insestisyytteesta-ja-puoskaroinnista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/noitaroviot-roihuavat-edelleen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaarinan-sosiaalitoimiston-sattuva-haalahja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-tyomenetelmat-osa-1-avohuollon-olemattomat-tukitoimet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
RSS Feed
