STM:n 2,3 miljoonalla rahoittaman Lapsen paras- yhdessä enemmän hankkeen opiskeluhuoltoryhmät ohjaavat koulukuraattoreita ohittamaan koulukiusaamisen ja sijaishuollon kaltoinkohtelun selvittämisen ja keskittymään oletettuihin kodin ongelmiin. Opiskeluhuoltoryhmien ohjeistukset siirtävät ADHD lapsia psykiatrian palveluihin ja tuovat kouluille psykiatriset sairaanhoitajat, psykologiset arvioinnit ja monialaiset asiantuntijaryhmät ja lisäävät näin diagnoosien, lähetteiden, lastensuojeluilmoitusten ja huostaanottojen määrää.
Lapsen paras- yhdessä enemmän hankkeen "innovaatio" on "koulukieltäytymiseen" puuttuminen koulukieltäytymismittareineen ja automaattinen lastensuojeluilmoitus kun vaikkapa koulukiusatun tai sairastavan lapsen poissaolot ylittävät tietyn tuntimäärän. Kyseessä on yritys tuoda takaisin lasten lainvastaisiin ja turhiin huostaanottoihin ja mielisairaalakyydityksiin johtanut psykoanalyyttinen koulupelko- diagnoosi. Hankkeen ansiosta perheet ajetaan väkisin lastensuojeluun ja -psykiatriaan.
STM:n olisi syytä tutkia tarkasti hankkeen seuraukset perheille, hyvittää haitat ja kieltäytyä vastaavien projektien rahoituksesta tulevaisuudessa.
Psykoanalyysin vanhoja harhaoppeja ujutetaan lastensuojeluun erilaisissa "muutoshankkeissa"
Psykoanalyysia yritetään ujuttaa myös muihin lastensuojeluhankkeisiin- vieläpä markkinoiden sitä uutuutena ja innovaationa.
Psykoanalyysin virheellisiksi todistetut taustaoletukset ja teoriat löytyvät yllättävän monista LAPE- hankkeen osista: perheiden monitoimijaisesta arvioinnista, systeemisen lastensuojelun toimintamallista eli Hackneyn mallista, perhehoidosta ja perhetyöstä ja - kuntoutuksesta, jotka keskittyvät asiakkaiden edunvalvonnan sijaan työntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvontaan.
Koulukieltäytymisestä puhutaan silloin kun lapsi kieltäytyy kokonaan menemästä kouluun, poistuu kesken koulupäivän tai on pois koulusta kokonaisia päiviä. Koulukieltäytyminen on lintsaamisesta poikkeava monitahoinen ongelma, jonka taustalla voi olla koulussa tapahtuneita asioita kuten kiusaamista, kaverisuhdepulmia, ristiriitoja opettajan kanssa , oppimisen vaikeuksia ja ahdistuneisuutta. Aikaisemmin ilmiöstä käytettiin nimitystä koulupelko tai koulufobia (Ojanen 1997; Melvin 2015).
"Koulukieltäytymiseen puuttuminen" on yritystä tuoda psykoanalyysin koulupelko- diagnoosi ja laitoskyyditykset takaisin lastensuojeluun
Koulukieltäytymisen käsite on vanha koulupelko-diagnoosi uudessa paketissa.
Koulupelko- diagnoosilla kyydittiin 90- luvulla lainvastaisesti satoja lapsia tahdonvastaiseen pakkohoitoon mielisairaalaan. Psykoanalyyttisen näkemyksen mukaan koulupelon syy oli huonossa äiti- lapsisuhteessa ja ongelman hoitoon tarvittiin pitkäaikaista huostaanottoa, psykoanalyyttistä perheterapiaa ja vuosia kestävää lastenpsykiatrista sairaalahoitoa, jossa lapsi erotettiin läheisistään. Yksi näiden mielisairaalakyydistysten avainhenkilöistä oli Pohjola- kodin omistavan Nuorten Ystävien oma lastenpsykiatri Irma Moilanen, josta Lokakuun Liike on kirjoittanut: https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-irma-moilasen-koulupelko-diagnoosi-koulukiusattujen-huostien-ja-mielisairaalakyyditysten-veruke
Kun lapset järjestelmällisen väkivallan seurauksena kieltäytyivät puhumasta psykopuoskareille ja suostuivat puhumaan vain vanhemmilleen, heidät leimattiin mutisti- diagnoosilla. Lasten vanhemmat saivat perusteettoman syytöksen " perhesalaisuuden ylläpidosta", tavallisimmin valheellisen insestisyytteen, jolla selitettiin lasten haluttomuus puhua psykoanalyytikoille.
Myös nykyisen "koulukieltäytymiseen puuttumisen" seurauksena lapsia on siirretty lasten kasvun , kehityksen ja koulutuksen vaarantaviin olosuhteisiin valvomattomaan sijaishuoltoon.
Nuorten tieto, tarpeet ja kokemukset ohitetaan jälleen
Teija Halkolan tutkimuksessa (2015) nuorten oman äänen perusteella koulukieltäytymiseen vaikuttavat taustatekijät ovat psyykkinen hyvinvointi, kiusaamisesta vapaa koulu ja inhimillinen opettaja, nuorta kunnioittava vuorovaikutus sekä toimivat kaverisuhteet koulussa ja vapaa-ajalla. Nuoret kaipasivat kouluun ”ihmistä”, jolla olisi rosoista kosketuspintaa ja rohkeutta puuttua esimerkiksi koulukiusaamiseen.
Mielen supervoimat –foorumin nuorten mukaan kokemukset koulukiusaamisesta vaikeuttavat kouluun menemistä. ”Vaikka siihen puuttui omat ja kiusaajan vanhemmat, opettaja ja rehtori, se ei loppunut koskaan kokonaan.”
Nuorten mielestä palavereissa on liikaa aikuisia paikalla, myös sellaisia, jotka eivät tunne nuorta ja hänen tilannettaan. Monialaisiin palavereihin liittyy vahvoja tunteita mietteliäisyydestä vastenmieliseen oloon ja ahdistukseen. Palavereihin on ahdistava mennä. Nuoren mielipide kysytään (jos kysytään) tapaamisen alussa, mutta se koetaan ennemmin retoriseksi kysymykseksi. Vastauksilla ei juurikaan ole merkitystä.
Nuorten mielestä heitä ei aidosti kuulla eikä arvosteta palavereissa, vaan asioista päätetään heidän puolestaan. ”Mä oon ollu ihan hiljaa ja mitä sitä vastaamaan, kun niitä ei kiinnosta mun mielipide. Tiimi vastaan minä.”
Nuoret kokevat, että palavereissa vallitsee asetelma vastakkain olemisesta eikä nuoren kanssa olla samalla puolella. Monialaiset palaverit näyttäytyvät heidän silmissään ongelmalähtöisinä. Ongelmat ja haasteet nähdään vahvasti, ja niiden ratkaiseminen koetaan tärkeimmäksi. Pitäisi saada aikaan nopeita ratkaisuja. Ne tarjoillaan nuorelle valmiina ratkaisuina. ”Vaikka sanoisin mitä, ni sillä ei oo mitään merkitystä.”
Nuoret lähettivät foorumissa myös kirjeitä aikuisille:
"Hyvä Erityisopettaja!
Toivoisin, että osaisit ottaa muidenkin näkemykset ja mielipiteet paremmin huomioon. Sinun ei aina tarvitse yrittää hallita kaikkea. Antaisit muidenkin ehdotuksille arvoa ja oppisit ymmärtämään, että sinun mielipiteesi ei ole aina oikea vastaus. Oppisit paremmat yhteistyökyvyt.”
”Hyvä aikuinen,
Toivoisin, että olisit ymmärtäväisempi ja kuuntelisit myös muita, etkä vain omia mielipiteitäsi. Koko maailma ei pyöri sinun ympärillä ja valitettavasti sinun on joskus huomioitava myös muut ihmiset ja heidän tunteet ja mielipiteet. Omat asiasi voit päättää niin kuin haluat, mutta oppilaiden asioita ei voi yksin päättää, etkä voi sanoa miten tehdä, toimia tai tuntea. Jatkossa toivoisin ymmärtäväisempää, empaattisempaa ja kuuntelevaisempaa käytöstä…”
Valitettavasti niin STM kuin koulujen aikuiset ovat ohittaneet nuorten viestit. Koulujen koulukuraattorit ovat omaksuneet psykoanalyysin harhaopit ja pyrkivät suojelemaan lapsia vain vanhemmiltaan. He eivät koe tehtäväkseen suojella oppilaita koulukiusaamiselta tai sijaishuollon harjoittamalta koulutuspolut katkaisevalta kaltoinkohtelulta.
Kun vanhemmat siirtävät lapsensa turvaan kotiopetukseen koulu- ja viranomaiskiusaamisen täyttämistä kouluista, opettajat ja koulukuraattorit rankaisevat heitä lastensuojeluilmoituksilla.
Nuoret ovatkin toivoneet oppilashuoltopalavereihin omia asiamiehiä/ tukihenkilöitä varmistamaan nuorten oikeusturva. Lokakuun Liike suosittelee taltioimaan oppilashuollon palaverit ja ottamaan niihin AINA mukaan oman asiamiehen.
Nuoren Polun puhelinpäivystyksessä havaittua:
Lapsen paras- yhdessä takaisin 90- luvun psykopuoskarointiin?
"Eräät kunnat ovat ryhtyneet käyttämään lapsen tai nuoren huostaanoton perusteena diagnoosia ”koulukieltäytyminen”. Näin tapahtuu jopa Tampereella, jossa osaamista ja asiantuntijoita koulukiusaamisen rehelliseen tunnistamiseen pitäisi olla tai juuri sen vuoksi, että taitoa siihen on.
Vanhan koulupelko-diagnoosin korvaaminen koulukieltäytyminen-diagnoosilla on taannuttanut suomalaisen lastensuojelun 90-luvulle. Tuolloin viranomaistahojen toimia leimasivat pyrkimykset salata koulun kyvyttömyys tai haluttomuus puuttua koulukiusaamiseen.
Motiivi koulukiusattujen lasten huostaanottoihin näyttää olevan samantyyppinen, kuin 90-luvulla: koulukiusattujen oppilaiden piilottaminen ja siirtäminen pois koulupiiristä muualle näkymättömiin asumaan/olemaan, kasvatettavaksi tynnyrissä.
Muinoin koulukiusattuja lapsia ja nuoria suljettiin sairaalakouluihin psykiatristen sairaaloiden suljetuille osastoille. Työtavasta luovuttiin, tai itse asiassa se kiellettiin jo ennen vuodenvaihdetta 1999-2000.
Yhteneväisyyksiä koulukiusattujen lasten nykyisten huostaanottojen ja 90-luvulla pakkohoitoon sairaalakouluihin teljettyjen lasten ja nuorten kohtelussa on. Räikeimpänä niistä näkyy lapsen ja nuoren eristäminen kodistaan, muista läheissuhteistaan (todistajista) ja oppilastovereistaan. Menettelytapa on mm. lastensuojelulain ja monien muiden säädösten mukaan kielletty.
Koulukiusatun lapsen tai nuoren riski joutua sijoituspaikassaan kohtuuttomien, mielivaltaisin perustein ja rangaistusten kaltaisesti ja pitkäaikaisiksi asetettujen tapaamis- ja yhteydenpitorajoitusten alaiseksi vastaa samaa, kuin 90-luvulla yleinen koulukiusattujen lasten pakkohoito psykiatrisissa sairaaloissa.
Yhteneväistä näissä on sekin, että rangaistusten asettajat ansaitsevat taloudellisesti itse sitä enemmän, mitä rajummat pakkotoimet ja rajoitukset he asettavat. Edunsaajana 90-luvun lopulle asti oli kunta tai sairaalakuntainliitto, nyt lapsen ja nuoren sijoituslaitos. Maksajana on valtio.
Ahneus voittaa lapsen edun ja saa rajoituksista päättävät laitokset niskuroimaan laillisuusvaatimuksia ja jopa laillisuusvalvojien päätöksiä vastaan.
Sijoituslaitoksiin sijoitetulle lapselle ja nuorelle asetettujen rajoitustoimenpiteiden ehdot ovat tarkkaan juridisesti säädellyt. Läheskään aina niitä ehtoja ei noudateta. Jos biovanhemmat tuolloin vaativat toimimaan lakien, asetusten ja lainvoimaisten ohjeiden mukaan, sekin johtaa helposti tiukennettuihin lapsen tai nuoren kaikkien tapaamisten ja yhteydenpidon rajoituksiin. Rajoitusten syyksi tuntuu kelpaavan mikä tahansa tekosyy.
Lapsen vanhempien oikeutetut laillisuusvaatimukset johtavat helposti sijoituslaitoksen taholta esitettyihin syytöksiin, joiden mukaan biovanhemmat ovat ”yhteistyökyvyttömiä”. Sitä käytetään tapaamisrajoitusten ja muiden pakkoimien jatkamisen perusteena ja huostaanoton pitkittämiseen.
Pahimmassa joskaan ei mitenkään harvinaisessa tapauksessa sijoituslaitoksesta ilmoitetaan lastensuojeluun, että [laillisia menettelytapoja vaatineet] biovanhemmat ovat ”yhteiskyvyttömiä”. Pelkästään tällä perusteella huostaanottoa jatketaan jopa vuosilla. Toisin sanoen oikeudettomasti, vain omaa etua ajava laitos palkitaan vedätyksestään vuosiksi eteenpäin jopa 100.000 – 150.000 eurolla per lapsi per vuosi.
Sellaisenaan, ilman lastensuojelulaitoksen väliintuloa, lastensuojelu käyttää koulukieltäytyminen-diagnoosia lapsen kiireellisen sijoituksen ja huostaanoton perusteena sillä tulkinnalla, että lapsen biovanhemmat ovat itse kasvattaneet lapsensa pelkäämään koulua ja että vanhemmat itse aiheuttavat lapsen kieltäytymisen kouluunmenosta. Vanhemmat ovat siis lastensuojelun "minulla on huoli" -tulkinnan mukaan kyvyttömiä kasvattamaan lastaan ja vaarantavat lapsen koulunkäynnin ja sosiaalisen kasvun. Nuo ovat juuri niitä sanoja, joita ”alan ammattilaiset” monistavat päätöksiinsä (vrt. huostaanoton perusteiden tehtailu eli fabrikointi; se on: pelkät huhut, oletukset, väärät ilmiannot, luulot ja intuitiot huostaanottopäätöksiin monistettuina perusteina).
”Yhteistyökyvyttömyys” on myös lastensuojelun omaehtoinen tulkinta silloin, kun vanhemmat vaativat lastensuojelulta laillisia menettelytapoja. Nämä ovat niitä tapauksia, joissa ”minulla on huoli”-väite lapsen koulunkäynnin ”laiminlyömisestä” on viestitetty lastensuojelulle koulun taholta.
Tyypillisesti nämä ovat myös niitä tapauksia, joissa koulukiusaamiset kiistetään, kiusaamisesta ei sallita puhua, eivätkä oppilaan kiusaamisesta ja muusta epäasiallisesta kohtelusta tehdyt ilmoitukset johda mihinkään jatkotoimiin.
Kieli on valtaa. Joka fakkisanaston uutuudet parhaimmin taitaa ja osaa olla innovatiivinen uusia termejä keksimään, hän hallitsee muita. Siinä toteutuu vanhan laulun sanat: ”Nimet muuttuu vain, ja niillä peitetään, ettei mikään muutu lain, ihminen säilyy entisellään...” (Olavi Virta, Istanbul).
Koulukieltäytymisen perusteella tehdyt huostaanotot vastaavat täysin koulukiusattujen pakkohoitoa 90-luvulla perusteettoman, vääränsisältöiseksi selitetyn ja nykyisin jo hylätyn koulupelko-diagnoosin vuoksi.
Erityinen riskialue huostaanottoihin koulukieltäytymisen vuoksi näyttää olevan ns. Väli-Suomi. Tämä viitannee siihen, että lastensuojelun valvonta alueella ei toimi."
Esko Leipälä
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-paras-yhdessa-enemman-turhia-lastensuojeluilmoituksia-ja-jaaveja-arviointeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-paras-yhdessa-enemman-huostaanottoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/missa-piileksivat-huostaanotettujen-ja-koulukiusattujen-koulukuraattorit
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/useimmat-kodin-ulkopuolelle-sijoitetut-jaavat-vaille-toisen-asteen-tutkintoa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/heiliolainen-lastensuojelunakemys-lastensuojelukriisin-ja-oikeusturvaongelmien-aiheuttajana
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-katkaista-sijaishuollon-riskiperheiden-ongelmien-ylisukupolvinen-periytyminen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-muistuttaa-uskonnollista-aivopesua
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-2-mim
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/omat-vanhemmat-eivat-saa-terveystietoja-lapsesta
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/39-varhaisen-puuttumisen-katastrofi-eli-kaamea-suihinotto
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/ylojarvi-koulu-ja-lastensuojelu-piinasivat-perhetta-vuosia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/koulukiusaaminen-kirjataan-uhrin-patologiaksi-seurauksena-vaaria-diagnooseja-ja-turhia-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/barometrin-kertomaa
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/kun-avun-saanti-maksaa-lapsen-verran
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-irma-moilasen-koulupelko-diagnoosi-koulukiusattujen-huostien-ja-mielisairaalakyyditysten-veruke
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-ja-perheiden-ongelmat-vahenevat-sijoitukset-lisaantyvat-ilman-tietoa-sijoitussyista
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kotiopetus-on-tuloksellista-ja-turvallista-miksi-lastensuojelu-piinaa-kotikoululaisia
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/kotikoulu-on-oiva-vaihtoehto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palveluihin-palaa-miljardeja-silti-nuoret-syrjytyvt
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/homeoireileva-lapsi-vietiin-psykiatriseen-hoitoon-aidin-tietamatta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-seuraa-valheellisesta-insestisyytteesta-ja-puoskaroinnista