Suomen lastensuojelu on huono esikuva
Helsingin Sanomien asenteellisen artikkelin mukaan asiakkaiden pelot, taikausko ja väärinymmärrykset määrittävät, miten lastensuojelun palveluihin ja avun tarjoamiseen suhtaudutaan - eivät empiiriset havainnot, kokemukset ja tutkimustiedot lastensuojelusta.
Espoon lastensuojelun työntekijät luovat kirjoituksessa kuvaa taikauskoisista "toisista", joihin ei pidä samaistua ja joiden aiheellinen epäluottamus lastensuojelua kohtaan ratkeaa "valistamalla".
”Kerran päivystykseen tuli ilmoitus virolaisesta perheestä. Äiti itki puhelimessa, että tuletko sinä heti ottamaan lapsen pois. Pelot ja epätietoisuus eivät siis koske vain kaukaa tulevia perheitä”, sosiaaliohjaaja Merike Mikk tietää Helsingin Sanomissa.
Jutussa ei kerrota, että pelot ja epätietoisuus ovat perusteltuja ja pitkälti lastensuojelun oman toiminnan tulosta. Alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet, tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, toimivat avohuollon tukimuodot ja oikeussuojakeinot perheille, kriittinen journalismi ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.
Lokakuun Liike on kirjoittanut virolaisen äidin kohtelusta Vantaan lastensuojelussa:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kauhutarina-tosielamasta-vantaalaisvauva-sijoitettiin-kiireellisesti-poliisien-ja-sosiaalityontekijoiden-voimin
https://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/-kauhutarina-tosielamasta-osa-2-tukea-vai-vainoamista
https://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kauhutarina-tosielamasta-osa-3-vantaalaisaiti-ei-saanut-tarvitsemaansa-apua-miksi
https://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kauhutarina-tosielamasta-osa-4-kunnioita-tarkkailijaasi
Vantaan Sanomien saamien salaisten asiakirjojen mukaan Vantaan lastensuojelusta ollaan kaikessa hiljaisuudessa tekemässä sijoitusbisnestä.
Lapset SIB Vantaa- ohjelmassa ovat mm. algoritmejä rahoittava yksityinen S-pankin omistama rahastoyhtiö FIM, pääosin sijaishuollon edunvalvojista koostuva Lastensuojelun Keskusliitto, maahanmuuttajien kotouttamista kehittävä Epiqus, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra sekä pelättyjä perhetyöntekijöitä perhekumppaneina kaupitteleva SOS-Lapsikylä.
Vantaan lastensuojelun pomo Anna Cantell- Forsbom on kutsunut lastensuojelun väärinkäytöksistä raportoineita alaisiaan omiin muroihin pissijöiksi.
Suomalainen psykoanalyysi ei sovi vientituotteeksi
Psykokulttuurin ja - puheen leviämiseen on vaikuttanut olennaisesti sosiaalitieteissä uskonnon aseman saavuttanut psykoanalyysi, jonka Aulikki Kananoja tuotti sosiaalityöhön case workin myötä.
Väitetään, että maailmassa on kolme maata, jossa freudilaisella psykokultturilla on erittäin voimakas kulttuurinen asema: Ranska, Argentiina ja Suomi (Hamilo, 2007, 48). Suomi on yksi harvoista maista, joissa potilaan psykoanalyysi voidaan korvata valtion varoista. Erilaiset terapeuttiset painotukset ovat levinneet myös oikeuslaitoksen ja oikeudellisten käytäntöjen piiriin.
Psykokulttuurin l. arjen psykologisoitumisen keskeisinä piirteina on pidetty mm. psykosektorin ammattikuntien kuten psykologien, psykiatrien ja erilaisten neuvoja-ammattien syntyä ja voimakasta kasvua, yhä uusien käyttäytymismallien määrittelyä psykologisiksi "häiriöiksi” ja "uhripuheen" nousua eli ihmisten lisääntyvää halua omaksua jonkinlainen uhri- tai sairausidentiteetti (Kivivuori, 1992).
Kulttuurihistorioitsija Richard Websterin mukaan freudilaisuus on uskonlahko joka on onnistunut saamaan aikaan oman pankin jossa se lyö omaa valuuttaa jota kukaan muu ei voi osoittaa vääräksi (Roos, 2000, YKP).
Psykoanalyysi rönsyineen täyttää kaikki pseudotieteen tuntomerkit: se on auktoriteettiuskoista ja subjektiivista eli tutkimustulokset riippuvat siitä, kuka ja minkä lahkon analyytikko tutkimukset tekee (Niemelä, Skeptikko 3/2006).
Psykoanalyysin vanhanaikaiset teoriat sairaista lastensuojeluperheistä ohjaavat sijaisvanhempia ja lastensuojelun työntekijöitä etsimään perheistä sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat varmoja jo työtään aloittaessaan. Tosiseikkaselvittelyn ja sijaishuollon ilmeiseen väkivaltaan puuttumisen sijaan koulukuraattorit, sosiaalityöntekijät ja terapeutit keskittyvät etsimään perheistä oletettuja salaisia traumoja psykoanalyysin virheellisiin tutkimus -ja työmenetelmiin ja kehäpäätelmiin turvautuen.
Viron ei kannata toistaa Suomen lastensuojelun virheitä
Onko Suomen psykoanalyyttisten harhaoppien syövyttämän lastensuojelun ammatillisuusihanne ja ongelmat levitetty myös Viroon suomalaisen ja virolaisen lastensuojelun koulutusyhteistyön tuloksena?
Suomen ammattikorkeakouluissa ja myös yliopistoilla opiskelee virolaisia uskoen saavansa hyvää opetusta lastensuojelun sosiaalityöstä. Koulutusyhteistyötä on tehty myös mm. Tallinnan sosiaaliviraston kanssa.
Espoon johtava sosiaalityöntekijä, Kokoomuksen Riina Mattila kehottaa virolaisen Lastekaitseliit:n nettisivuilla Viron kansalaisia ilmiantamaan Suomessa asuvia sukulaisiaan ja tuttaviaan Suomen lastensuojelulle.
Vielä muutama vuosi sitten Tallinnan sosiaalityöntekijät vaikuttivat avuliailta ja maalaisjärkisiltä auttajilta, jotka eivät pelänneet fyysistä työtä ja joilla oli riittävästi haasteita aitojen absoluuttisesta köyhyydestä ja päihdeongelmista kärsivien avuntarvitsijoiden kanssa ilman lastensuojelullista jargonia, "huolta" ja teoretisointia.
Valitettavasti jo tuolloin työntekijöissä oli havaittavissa turhaa alemmuudentunnetta ja katteetonta ihailua suhteessa suomalaiseen lastensuojeluun, jonka vaikuttavuudesta ei ole tutkimusnäyttöä mutta jonka vuosittaiset kustannukset ovat ylittäneet jo miljardi euroa.
Ainakin Stalinin ajoista selviytyneillä auttajilla luulisi löytyvän enemmän vastustuskykyä psykopropagandaa ja sen tuottamaa tuhlausta ja urkintaa kohtaan. Monissa asioissa esim. lasten kuulemisessa ja tietojärjestelmissä Suomella olisi opittavaa Virosta. Virossa kansallinen sähköinen potilastietojärjestelmä toteutettiin kymmenellä miljoonalla eurolla, Suomessa hankkeen hinnaksi on arvioitu 350–450 miljoonaa euroa pääkaupunkiseudulla ja Sitran Accenturella teettämän investointiarvion mukaan potilastietojärjestelmän maanlaajuiset investointikustannukset olisivat jopa 1,8 miljardia euroa.
Sosiaalityöntekijöiden mielivaltaan, kontrolliin ja kuvitelmiin perustuva, asiakkaan toiveet ohittava lastensuojelun malli on aikaansaanut suomalaisen lastensuojelun kriisiin. Tällainen malli ei sovi vientituotteeksi toisin kuin sosiaalityön opettajat Maija Jäppinen ja Meri Kulmala ovat esittäneet.
Tallinnan lastensuojelun kielitaitoisen johdon kannattaa hakea lastensuojelumallinsa huostaanottoennätyksiä hallussapitävän Suomen sijaan vaikkapa Portugalista, Hollannista tai Skotlannista, joilla on osaamista erityisesti päihdepalveluissa.
Suomi on päihdekuntoutuksen kehitysmaa. Kuntaliiton raportti kertoo, että Suomessa nuoria huostaanotetaan mielenterveys- ja päihdepalvelujen puutteen vuoksi.
Päihdehoidossa samoin kuin lastensuojelussa toimii edelleen vanhanaikainen tiedemaailman siunaama komentotalous: tilataan palveluja tietty yksikkö ja annetaan hoitoa tietyn yksikön verran. Tuloksilla ei ole ollut väliä, hoitojen tulosten ja vaikuttavuuden tutkimus on ollut olematonta kummassakin. Kun tuloksia ei tule, avuntarvekin pysyy suurena ja asiakasvirta on taattu. Ihminen on vain nimi paperissa, joka kulkee viranomaiselta toiselle apua saamatta.
Kunnat ja STEA (RAY) ylläpitävät toimimatonta päihdehuoltoa ja lastensuojelua syytämällä rahaa tehottomille toimijoille, hankkeille ja hoidoille, jotka estävät aidon kilpailun ja tuloksellisten hoitojen ja toimintakäytäntöjen käyttöönoton.
Niin päihdehoidossa kuin lastensuojelussa ammatillista osaamista tärkeämpää on ollut hakurahamenettelyn osaaminen ja oikeiden suhdeverkostojen ylläpito. Valitettavasti tässä suhde- ja valtapelissä on menetetty ja menetetään säästettävissä olevia ihmishenkiä.
Suomen matkiminen johtaa lastensuojelun kaaokseen
Elintason ja suomalaisperäisen lastensuojelullisen "osaamisen" kohottua Tallinnan lastensuojelu on kaaoksessa. Viron eduskunta ja sosiaaliministeri on joutunut puuttumaan asiakirjoja panttaavien ja mutudiagnooseja ja turhia huostaanottoja tekevien "osaajien" toimintaan. Virolaisia on kuohuttanut mm. pienen 4- vuotiaan Martinin kohtalo, joka joutui asumaan lastenkodissa yli 400 päivää ja oli vähällä joutua salaa adoptoiduksi kun lastensuojelijat eivät halunneet antaa poikaa häntä hoitaneen tädin perheeseen.
Suomalainen media on niin keskittynyt suomalaisen lastensuojelun imagonkiillotukseen, ettei huomaa eikä uutisoi mitä lastensuojelussa muualla tapahtuu. Suomalaiseen valtamediaan uskova jää lastensuojelunkin osalta uutispimentoon.
Virolaisen äidin kertomuksessa Viron lastensuojelun toiminnasta toistuvat tyypilliset suomalaisen lastensuojelun väärinkäytökset: tiedonhankinnan ja päätöksenteon vakavat puutteet, työntekijöiden arvaamaton ja salainen toiminta vanhemman selän takana, kyvyttömyys yksilöidä suunnitellun tai jo tehdyn sijoituksen perusteita ja asiakirjojen fabrikointi ja panttaaminen.
Virolainen äiti kertoo kohtelustaan Viron lastensuojelussa:
"Minä halusin myös oikein kovasti saada tietää, että mitä hirveää olen sitten tehnyt lapselleni. Kysyin sitä useita kertoja, mutta lastensuojeluviranomaiset eivät kertoneet eikä näyttäneet minulle syyteasiakirjoja. Lopuksi otin yhteyttä Viron tasavallan eduskuntaan (Riigikogu). Käännyin Viron sosiaaliministerin puoleen, kerroin hänelle asian. Hän oli oikein ymmärtävä, koska myös hänellä on samanikäinen lapsi. Hän sanoi että lainmukaisesti minulla on täysi oikeus tutustua omaan asiakirjakansiooni ja etteivät viranomaiset saa sitä kieltää.
Ministeri auttoi minut pääsemään minun omaa perhettä koskevan asiakirjankansion luokse ja lopuksi luin kaiken. Eipä siellä ollutkaan mitään, hämärää lörpöttelyä vain, lauseet hyvin sekavia ja jotkut seikat vain puhdasta valhetta. Siellä väitettiin, että 10-v lapseni koulutunneilla hakkaa päätänsä seinää ja koulupöytää vasten ja huutaa ja itkee.
Kirjoitin kouluun ja kysyin luokanopettajalta, onko tämä totta ja miksi minä äitinä en siitä mitään tiedä!? Opettaja kirjoitti vastaukseen, että tyttäreni on luokansa parhaita oppilaita niin oppimiselta kuin myös hyvältä käyttäytymiseltä ja mitään erikoista ei ole koulutunneilla ikinä tapahtunut.
Vein opettajan vastauksen lastensuojelulle ja niin tapaus lopetettiin.
Perhettämme tämä tapahtuma vaurioitti kovasti, puoli vuotta kesti tämä "lastensuojelun tutkinta" ja nyt saamme kärsiä ikävistä jälkiseurauksista. Lapselleni seurasi tästä kaikesta vakava masennus eivätkä psykologitkaan pysty ihmeisiin esim. palauttamaan menetettyä luottamusta. Lukiessani kauhistuttavia kertomuksia Suomen lastensuojelusta, pitääkö minun vain todeta itselleni: "Loppu hyvin, kaikki hyvin"?
Kohti jaettua asiantuntemusta ja toimijuutta
Ben Furman väittää, että jos haluamme luoda väestöä palvelevan hoitojärjestelmän, meidän on rakennettava se yhteistyössä, tasa-arvoisina kumppaneina muiden ammattiryhmien, potilaiden, omaisten, maallikoiden, kokemusasiantuntijoiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Furmanin suositukset pätevät myös sosiaalipalvelujärjestelmän uudistamiseen:
Meidän pitäisi tiedostaa lääkkeiden haitat ja vaarat ja turvautua niihin vain poikkeustapauksissa.
Meidän tulisi ottaa potilaiden, kokemusasiantuntijoiden ja omaisten ääni kuuleviin korviin. Meidän pitäisi kerätä palvelujen käyttäjiltä ja heidän omaisiltaan aktiivisesti palautetta ja pyytää heitä osallistumaan aktiivisesti toimivien ja heitä palvelevien järjestelmien suunnitteluun.
Meidän tulisi ottaa etäisyyttä lääketeollisuuteen ja sen diskursseihin.
Meidän tulisi luopua psykiatrisista diagnooseista ja käyttää sen sijaan luonnollista kieltä kirjatessamme tietoja palvelujen käyttäjistä papereihin ja tietokonejärjestelmiin.
Meidän tulisi kokonaan kyseenalaistaa sokea uskomme psykoterapian autuaaksi tekevään vaikutukseen. Ihmiset hyötyvät yhtä lailla muistakin, yhteiskunnalle huomattavasti edullisemmista auttamisen muodoista kuten vertaistuesta, kokemusasiantuntijoiden tuesta, tietoisuustaitojen opettelemisesta, internetin itseapuohjelmista, kursseista, maallikoiden ohjaamista keskusteluryhmistä jne.
Meidän tulisi luopua ajatuksesta, että päätöksenteon tulee olla ammattilaisten käsissä.
Suomesta poiketen Viron päättäjät ja media uskaltavat asettua puolustamaan kansalaisten oikeusturvaa lapsibisnestoimijoita vastaan- vielä toistaiseksi. Virossa -toisin kuin Suomessa- väärinkäytöksiin syyllistynyt lastensuojelija saa myös potkut virastaan. Koit – kappaleen sanojen mukaista selän suoristamista kanssaveljiltään ja – sisariltaan toivoo nykyään moni suomalainen.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vakivalta-sijaishuollossa-onkin-biovanhempien-syyta-ja-sijoitettujen-tietamattomyytta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/aila-paloniemi-kesk-kansan-kahtiajakoa-edistamassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/venajan-lastensuojelun-perhehoidon-painajainen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/komissio-selvittamaan-ensikotien-rikoksia-ja-olosuhteita
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helyn-tarina-miun-lastani-ette-vie
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoitokumppanit-suomessa-kestavasti-kehittyvaa-monikansallista-lapsibisnesta
Helsingin Sanomien asenteellisen artikkelin mukaan asiakkaiden pelot, taikausko ja väärinymmärrykset määrittävät, miten lastensuojelun palveluihin ja avun tarjoamiseen suhtaudutaan - eivät empiiriset havainnot, kokemukset ja tutkimustiedot lastensuojelusta.
Espoon lastensuojelun työntekijät luovat kirjoituksessa kuvaa taikauskoisista "toisista", joihin ei pidä samaistua ja joiden aiheellinen epäluottamus lastensuojelua kohtaan ratkeaa "valistamalla".
”Kerran päivystykseen tuli ilmoitus virolaisesta perheestä. Äiti itki puhelimessa, että tuletko sinä heti ottamaan lapsen pois. Pelot ja epätietoisuus eivät siis koske vain kaukaa tulevia perheitä”, sosiaaliohjaaja Merike Mikk tietää Helsingin Sanomissa.
Jutussa ei kerrota, että pelot ja epätietoisuus ovat perusteltuja ja pitkälti lastensuojelun oman toiminnan tulosta. Alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet, tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, toimivat avohuollon tukimuodot ja oikeussuojakeinot perheille, kriittinen journalismi ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.
Lokakuun Liike on kirjoittanut virolaisen äidin kohtelusta Vantaan lastensuojelussa:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kauhutarina-tosielamasta-vantaalaisvauva-sijoitettiin-kiireellisesti-poliisien-ja-sosiaalityontekijoiden-voimin
https://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/-kauhutarina-tosielamasta-osa-2-tukea-vai-vainoamista
https://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kauhutarina-tosielamasta-osa-3-vantaalaisaiti-ei-saanut-tarvitsemaansa-apua-miksi
https://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kauhutarina-tosielamasta-osa-4-kunnioita-tarkkailijaasi
Vantaan Sanomien saamien salaisten asiakirjojen mukaan Vantaan lastensuojelusta ollaan kaikessa hiljaisuudessa tekemässä sijoitusbisnestä.
Lapset SIB Vantaa- ohjelmassa ovat mm. algoritmejä rahoittava yksityinen S-pankin omistama rahastoyhtiö FIM, pääosin sijaishuollon edunvalvojista koostuva Lastensuojelun Keskusliitto, maahanmuuttajien kotouttamista kehittävä Epiqus, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra sekä pelättyjä perhetyöntekijöitä perhekumppaneina kaupitteleva SOS-Lapsikylä.
Vantaan lastensuojelun pomo Anna Cantell- Forsbom on kutsunut lastensuojelun väärinkäytöksistä raportoineita alaisiaan omiin muroihin pissijöiksi.
Suomalainen psykoanalyysi ei sovi vientituotteeksi
Psykokulttuurin ja - puheen leviämiseen on vaikuttanut olennaisesti sosiaalitieteissä uskonnon aseman saavuttanut psykoanalyysi, jonka Aulikki Kananoja tuotti sosiaalityöhön case workin myötä.
Väitetään, että maailmassa on kolme maata, jossa freudilaisella psykokultturilla on erittäin voimakas kulttuurinen asema: Ranska, Argentiina ja Suomi (Hamilo, 2007, 48). Suomi on yksi harvoista maista, joissa potilaan psykoanalyysi voidaan korvata valtion varoista. Erilaiset terapeuttiset painotukset ovat levinneet myös oikeuslaitoksen ja oikeudellisten käytäntöjen piiriin.
Psykokulttuurin l. arjen psykologisoitumisen keskeisinä piirteina on pidetty mm. psykosektorin ammattikuntien kuten psykologien, psykiatrien ja erilaisten neuvoja-ammattien syntyä ja voimakasta kasvua, yhä uusien käyttäytymismallien määrittelyä psykologisiksi "häiriöiksi” ja "uhripuheen" nousua eli ihmisten lisääntyvää halua omaksua jonkinlainen uhri- tai sairausidentiteetti (Kivivuori, 1992).
Kulttuurihistorioitsija Richard Websterin mukaan freudilaisuus on uskonlahko joka on onnistunut saamaan aikaan oman pankin jossa se lyö omaa valuuttaa jota kukaan muu ei voi osoittaa vääräksi (Roos, 2000, YKP).
Psykoanalyysi rönsyineen täyttää kaikki pseudotieteen tuntomerkit: se on auktoriteettiuskoista ja subjektiivista eli tutkimustulokset riippuvat siitä, kuka ja minkä lahkon analyytikko tutkimukset tekee (Niemelä, Skeptikko 3/2006).
Psykoanalyysin vanhanaikaiset teoriat sairaista lastensuojeluperheistä ohjaavat sijaisvanhempia ja lastensuojelun työntekijöitä etsimään perheistä sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat varmoja jo työtään aloittaessaan. Tosiseikkaselvittelyn ja sijaishuollon ilmeiseen väkivaltaan puuttumisen sijaan koulukuraattorit, sosiaalityöntekijät ja terapeutit keskittyvät etsimään perheistä oletettuja salaisia traumoja psykoanalyysin virheellisiin tutkimus -ja työmenetelmiin ja kehäpäätelmiin turvautuen.
Viron ei kannata toistaa Suomen lastensuojelun virheitä
Onko Suomen psykoanalyyttisten harhaoppien syövyttämän lastensuojelun ammatillisuusihanne ja ongelmat levitetty myös Viroon suomalaisen ja virolaisen lastensuojelun koulutusyhteistyön tuloksena?
Suomen ammattikorkeakouluissa ja myös yliopistoilla opiskelee virolaisia uskoen saavansa hyvää opetusta lastensuojelun sosiaalityöstä. Koulutusyhteistyötä on tehty myös mm. Tallinnan sosiaaliviraston kanssa.
Espoon johtava sosiaalityöntekijä, Kokoomuksen Riina Mattila kehottaa virolaisen Lastekaitseliit:n nettisivuilla Viron kansalaisia ilmiantamaan Suomessa asuvia sukulaisiaan ja tuttaviaan Suomen lastensuojelulle.
Vielä muutama vuosi sitten Tallinnan sosiaalityöntekijät vaikuttivat avuliailta ja maalaisjärkisiltä auttajilta, jotka eivät pelänneet fyysistä työtä ja joilla oli riittävästi haasteita aitojen absoluuttisesta köyhyydestä ja päihdeongelmista kärsivien avuntarvitsijoiden kanssa ilman lastensuojelullista jargonia, "huolta" ja teoretisointia.
Valitettavasti jo tuolloin työntekijöissä oli havaittavissa turhaa alemmuudentunnetta ja katteetonta ihailua suhteessa suomalaiseen lastensuojeluun, jonka vaikuttavuudesta ei ole tutkimusnäyttöä mutta jonka vuosittaiset kustannukset ovat ylittäneet jo miljardi euroa.
Ainakin Stalinin ajoista selviytyneillä auttajilla luulisi löytyvän enemmän vastustuskykyä psykopropagandaa ja sen tuottamaa tuhlausta ja urkintaa kohtaan. Monissa asioissa esim. lasten kuulemisessa ja tietojärjestelmissä Suomella olisi opittavaa Virosta. Virossa kansallinen sähköinen potilastietojärjestelmä toteutettiin kymmenellä miljoonalla eurolla, Suomessa hankkeen hinnaksi on arvioitu 350–450 miljoonaa euroa pääkaupunkiseudulla ja Sitran Accenturella teettämän investointiarvion mukaan potilastietojärjestelmän maanlaajuiset investointikustannukset olisivat jopa 1,8 miljardia euroa.
Sosiaalityöntekijöiden mielivaltaan, kontrolliin ja kuvitelmiin perustuva, asiakkaan toiveet ohittava lastensuojelun malli on aikaansaanut suomalaisen lastensuojelun kriisiin. Tällainen malli ei sovi vientituotteeksi toisin kuin sosiaalityön opettajat Maija Jäppinen ja Meri Kulmala ovat esittäneet.
Tallinnan lastensuojelun kielitaitoisen johdon kannattaa hakea lastensuojelumallinsa huostaanottoennätyksiä hallussapitävän Suomen sijaan vaikkapa Portugalista, Hollannista tai Skotlannista, joilla on osaamista erityisesti päihdepalveluissa.
Suomi on päihdekuntoutuksen kehitysmaa. Kuntaliiton raportti kertoo, että Suomessa nuoria huostaanotetaan mielenterveys- ja päihdepalvelujen puutteen vuoksi.
Päihdehoidossa samoin kuin lastensuojelussa toimii edelleen vanhanaikainen tiedemaailman siunaama komentotalous: tilataan palveluja tietty yksikkö ja annetaan hoitoa tietyn yksikön verran. Tuloksilla ei ole ollut väliä, hoitojen tulosten ja vaikuttavuuden tutkimus on ollut olematonta kummassakin. Kun tuloksia ei tule, avuntarvekin pysyy suurena ja asiakasvirta on taattu. Ihminen on vain nimi paperissa, joka kulkee viranomaiselta toiselle apua saamatta.
Kunnat ja STEA (RAY) ylläpitävät toimimatonta päihdehuoltoa ja lastensuojelua syytämällä rahaa tehottomille toimijoille, hankkeille ja hoidoille, jotka estävät aidon kilpailun ja tuloksellisten hoitojen ja toimintakäytäntöjen käyttöönoton.
Niin päihdehoidossa kuin lastensuojelussa ammatillista osaamista tärkeämpää on ollut hakurahamenettelyn osaaminen ja oikeiden suhdeverkostojen ylläpito. Valitettavasti tässä suhde- ja valtapelissä on menetetty ja menetetään säästettävissä olevia ihmishenkiä.
Suomen matkiminen johtaa lastensuojelun kaaokseen
Elintason ja suomalaisperäisen lastensuojelullisen "osaamisen" kohottua Tallinnan lastensuojelu on kaaoksessa. Viron eduskunta ja sosiaaliministeri on joutunut puuttumaan asiakirjoja panttaavien ja mutudiagnooseja ja turhia huostaanottoja tekevien "osaajien" toimintaan. Virolaisia on kuohuttanut mm. pienen 4- vuotiaan Martinin kohtalo, joka joutui asumaan lastenkodissa yli 400 päivää ja oli vähällä joutua salaa adoptoiduksi kun lastensuojelijat eivät halunneet antaa poikaa häntä hoitaneen tädin perheeseen.
Suomalainen media on niin keskittynyt suomalaisen lastensuojelun imagonkiillotukseen, ettei huomaa eikä uutisoi mitä lastensuojelussa muualla tapahtuu. Suomalaiseen valtamediaan uskova jää lastensuojelunkin osalta uutispimentoon.
Virolaisen äidin kertomuksessa Viron lastensuojelun toiminnasta toistuvat tyypilliset suomalaisen lastensuojelun väärinkäytökset: tiedonhankinnan ja päätöksenteon vakavat puutteet, työntekijöiden arvaamaton ja salainen toiminta vanhemman selän takana, kyvyttömyys yksilöidä suunnitellun tai jo tehdyn sijoituksen perusteita ja asiakirjojen fabrikointi ja panttaaminen.
Virolainen äiti kertoo kohtelustaan Viron lastensuojelussa:
"Minä halusin myös oikein kovasti saada tietää, että mitä hirveää olen sitten tehnyt lapselleni. Kysyin sitä useita kertoja, mutta lastensuojeluviranomaiset eivät kertoneet eikä näyttäneet minulle syyteasiakirjoja. Lopuksi otin yhteyttä Viron tasavallan eduskuntaan (Riigikogu). Käännyin Viron sosiaaliministerin puoleen, kerroin hänelle asian. Hän oli oikein ymmärtävä, koska myös hänellä on samanikäinen lapsi. Hän sanoi että lainmukaisesti minulla on täysi oikeus tutustua omaan asiakirjakansiooni ja etteivät viranomaiset saa sitä kieltää.
Ministeri auttoi minut pääsemään minun omaa perhettä koskevan asiakirjankansion luokse ja lopuksi luin kaiken. Eipä siellä ollutkaan mitään, hämärää lörpöttelyä vain, lauseet hyvin sekavia ja jotkut seikat vain puhdasta valhetta. Siellä väitettiin, että 10-v lapseni koulutunneilla hakkaa päätänsä seinää ja koulupöytää vasten ja huutaa ja itkee.
Kirjoitin kouluun ja kysyin luokanopettajalta, onko tämä totta ja miksi minä äitinä en siitä mitään tiedä!? Opettaja kirjoitti vastaukseen, että tyttäreni on luokansa parhaita oppilaita niin oppimiselta kuin myös hyvältä käyttäytymiseltä ja mitään erikoista ei ole koulutunneilla ikinä tapahtunut.
Vein opettajan vastauksen lastensuojelulle ja niin tapaus lopetettiin.
Perhettämme tämä tapahtuma vaurioitti kovasti, puoli vuotta kesti tämä "lastensuojelun tutkinta" ja nyt saamme kärsiä ikävistä jälkiseurauksista. Lapselleni seurasi tästä kaikesta vakava masennus eivätkä psykologitkaan pysty ihmeisiin esim. palauttamaan menetettyä luottamusta. Lukiessani kauhistuttavia kertomuksia Suomen lastensuojelusta, pitääkö minun vain todeta itselleni: "Loppu hyvin, kaikki hyvin"?
Kohti jaettua asiantuntemusta ja toimijuutta
Ben Furman väittää, että jos haluamme luoda väestöä palvelevan hoitojärjestelmän, meidän on rakennettava se yhteistyössä, tasa-arvoisina kumppaneina muiden ammattiryhmien, potilaiden, omaisten, maallikoiden, kokemusasiantuntijoiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Furmanin suositukset pätevät myös sosiaalipalvelujärjestelmän uudistamiseen:
Meidän pitäisi tiedostaa lääkkeiden haitat ja vaarat ja turvautua niihin vain poikkeustapauksissa.
Meidän tulisi ottaa potilaiden, kokemusasiantuntijoiden ja omaisten ääni kuuleviin korviin. Meidän pitäisi kerätä palvelujen käyttäjiltä ja heidän omaisiltaan aktiivisesti palautetta ja pyytää heitä osallistumaan aktiivisesti toimivien ja heitä palvelevien järjestelmien suunnitteluun.
Meidän tulisi ottaa etäisyyttä lääketeollisuuteen ja sen diskursseihin.
Meidän tulisi luopua psykiatrisista diagnooseista ja käyttää sen sijaan luonnollista kieltä kirjatessamme tietoja palvelujen käyttäjistä papereihin ja tietokonejärjestelmiin.
Meidän tulisi kokonaan kyseenalaistaa sokea uskomme psykoterapian autuaaksi tekevään vaikutukseen. Ihmiset hyötyvät yhtä lailla muistakin, yhteiskunnalle huomattavasti edullisemmista auttamisen muodoista kuten vertaistuesta, kokemusasiantuntijoiden tuesta, tietoisuustaitojen opettelemisesta, internetin itseapuohjelmista, kursseista, maallikoiden ohjaamista keskusteluryhmistä jne.
Meidän tulisi luopua ajatuksesta, että päätöksenteon tulee olla ammattilaisten käsissä.
Suomesta poiketen Viron päättäjät ja media uskaltavat asettua puolustamaan kansalaisten oikeusturvaa lapsibisnestoimijoita vastaan- vielä toistaiseksi. Virossa -toisin kuin Suomessa- väärinkäytöksiin syyllistynyt lastensuojelija saa myös potkut virastaan. Koit – kappaleen sanojen mukaista selän suoristamista kanssaveljiltään ja – sisariltaan toivoo nykyään moni suomalainen.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vakivalta-sijaishuollossa-onkin-biovanhempien-syyta-ja-sijoitettujen-tietamattomyytta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/aila-paloniemi-kesk-kansan-kahtiajakoa-edistamassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/venajan-lastensuojelun-perhehoidon-painajainen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/komissio-selvittamaan-ensikotien-rikoksia-ja-olosuhteita
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helyn-tarina-miun-lastani-ette-vie
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoitokumppanit-suomessa-kestavasti-kehittyvaa-monikansallista-lapsibisnesta
RSS Feed
