Iätön klassikko Chaplinin poika (The Kid) on vuonna 1921 valmistunut mykkäelokuva jonka on ohjannut, tuottannut ja käsikirjoittannut Charles Chaplin.
Elämäni koirana (Mitt liv som hund) on Reidar Jönssonin omaelämäkerralliseen romaaniin perustuva ruotsalainen Lasse Hallströmin ohjaama elokuva vuodelta 1985. Kaksitoistavuotias Ingemar asuu tuberkuloosia sairastavan äitinsä kanssa. Kun äidin tila huononee, poika lähetetään maalle setänsä luo. Utelias ja energinen poika tutustuu erikoislaatuisiin ihmisiin ja ensilempikin tekee salakavalasti tuloaan. Ingemar kuitenkin suree kotiin jäänyttä koiraansa ja avaruuteen lähetettyä Laikaa.
Mustalaisten aika **** Emir Kusturican ohjaama jugoslavialainen elokuva vuodelta 1989. Kusturica sai elokuvasta Cannesin elokuvajuhlilla parhaan ohjaajan palkinnon | Santa Sangre**** Alejandro Jodorowskyn viides pitkä elokuva on raju symbolistinen kauhuspektaakkeli ja vinksahtaneen sirkusperheen pojan kasvutarina. |
Thomas Vinterbergin hieno elokuva nelikymppisestä pikkukaupungin lastentarhanopettaja Lucasista, (Mads Mikkelsen), jolla on asiat melko lailla kunnossa, kunnes eräs tarhan lapsista syyttää häntä valheellisesti seksuaalisesta ahdistelusta. Lucaksen elämä alkaa suistua raiteiltaan ja hänet syrjäytetään yhteisön ulkopuolelle ”sairaana” henkilönä. Lucas uskoo, että tilanne korjaantuu itsestään ja totuus tulee julki, samalla puhdistaen hänen maineensa.
Pont- Neufin rakastavaiset kertoo kodittomista nuorista Alexista ja Michellestä, jotka ovat juuttuneet maailmojen väliin, Pont- Neufin sillalle. Alex ( Denis Lavant) on päihteilevä tulennielijä ja Michelle ( Juliette Binoche) sokeutuva kuvataiteilija, jotka yrittävät selviytyä karusta arjesta kadulla, jonne voi joutua kuka tahansa elämän haavoittama herkkä ihminen. Leon Caraxin runollisesta elokuvasta löytyy viitteitä niin Vigon L'Atalanteen kuin Chaplinin Kaupungin valoihin. Se on paitsi elokuva rakkaudesta myös rakkaudentunnustus elokuvalle, ja Pariisille.
Peter Jacksonin tositapahtumiin perustuva elokuva tyttöjen välisestä ystävyydestä. Pauline (Lynskey) tapaa Julietin (Winslet), ja tytöistä tulee erottamattomat. Yhdessä he maalaavat, muovaavat savihahmoja, kirjoittavat tarinoita ja kehittävät Borovniaksi ristimänsä fantasiamaailman. Paulinen ja Julietin suhteen tiivistyessä heidän vanhempansa alkavat huolestua ja tytöt halutaan erottaa toisistaan. Eroon joutumista pelkäävät tytöt suunnittelevat pakoa ja päättävät lopulta murhata Paulinen äidin Honoran.
Populäärimusiikkia Vittulajänkältä (ruots. Populärmusik från Vittula) on Mikael Niemen vuonna 2000 kirjoittama romaani, josta on tehty näytelmä- ja elokuvaversiot. Kirja kertoo Ruotsin Pajalasta kotoisin olevan pojan kasvutarinan aikuiseksi kaikkine siihen kuuluvine vaiheineen. Ensimmäisen kerran kirja ilmestyi suomeksi vuonna 2001. Tapahtumaympäristönä kuvataan Ruotsin pohjoisosassa sijaitsevan Norrbottenin pientä kuntaa Pajalaa minäkertojana toimivan Matti-pojan silmin. Kirja kuvailee tarkasti elämää 1960–1970-lukujen Ruotsin jo vaurastuneessa yhteiskunnassa, jossa ihmiset materiaalisen puutteen sijasta kärsivät syrjäisen pikkukunnan asukkaina identiteetin puutteesta ja tuntevat itsensä alempiarvoiseksi verrattuna "oikean Ruotsin" ihmisiin.
Näkymätön Elina on ruotsalais-suomalainen Klaus Härön ohjaama draamaelokuva vuodelta 2003. Se perustuu Kerstin Johansson i Backen romaaniin Som om jag inte fanns (suom. Näkymätön Elina).Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Tornionjokilaaksoon 1950-luvun alkuun. Elina on ruotsinsuomalainen kymmenvuotias koululainen, jonka isä on juuri kuollut. Palattuaan sairastelun jälkeen kouluun Elina joutuu kahnauksiin koulunsa suomenkielisten ruotsalaistamista ajavan opettaja Tora Holmin kanssa.
Salaisuuksia ja valheita on Mike Leigh’n ohjaama elokuva vuodelta 1996. Se kertoo nuoresta mustaihoisesta naisesta (Marianne Jean-Baptisten näyttelemä Hortense Cumberbatch), joka adoptioäitinsä kuoltua lähtee etsimään biologista äitiään (Brenda Blethynin roolihahmo Cynthia Rose Purley). Hortensen saapuminen Cynthian elämään järisyttää tämän perheen arkea ja Hortense kohtaa myös ihonväriinsä liittyviä ennakkoluuloja.
Valkoinen oleanteri (White Oleander) on vuonna 2002 ensi-iltansa saanut Peter Kosminskyn ohjaama koskettava draama. Elokuva perustuu Janet Fitchin samannimiseen romaaniin, ja sen pääosissa nähdään Alison Lohman, Michelle Pfeiffer, Robin Wright Penn ja Renée Zellweger.
Valkoinen oleanteri seuraa Astrid-tytön selämää teini-iästä aikuisuuteen. Kun Astrid vielä käy koulua, hänen intohimoisesti taiteeseen ja elämään suhtautuva äitinsä tuomitaan miesystävän murhasta elinkautiseen. Tyttö joutuu sosiaaliviranomaisten holhoukseen ja vaihtuvien sijaiskotien kierteeseen. Kasvaessaan aikuiseksi hän oppii, mitä muiden miellyttäminen, huumeet, kateus, miehet, rakkaus, vankeus ja luovuttaminen merkitsevät. Michelle Pfeifferin loistavasti esittämä tarkkanäköinen taiteilijaäiti palvoo ja suojelee tytärtään vankilastakin käsin. Hän on kuin oleanteri: kaunis ja pitkään kukkiva mutta vaarallinen.
Sijaiskotien äiteinä nähdään muun muassa Robin Wright Penn ja Renée Zellweger. Wright Penn tekee hauskan roolityön entisenä narkomaanina, joka on vaihtanut aineriippuvuuden uskontoriippuvuuteen ja löytänyt elämälle tarkoituksen sijaisäitiydestä, miesten miellyttämisestä ja stereotyyppisestä feminiinisyyden tehostamisesta.
Masentunut ja näyttelijänurallaan epäonnistunut sijaisäiti Claire yrittää löytää kadonneen elämänilonsa kuntoilun ja feng-shuin jälkeen sijaislapsesta ja takertuu Astridiin vimmaisesti. Kolmantena sijaisäitikokelaana on rehellisen raadollinen venäläinen maahanmuuttaja Rena, joka antaa sijoitetuille hyödyllisiä elämänohjeita ja opettaa heitä selviytymään mutta käyttää heitä myös ilmaisena työvoimanaan.
Elokuvan visuaalinen ilme ja näyttelijäntyö on kauttaaltaan hyvää ja elokuvassa on toiveikas loppu.
Oliver Twist kertoo samannimisestä pojasta, joka viettää elämänsä ensimmäiset vuodet orpokodissa. Pian yhdeksänvuotissyntymäpäiviensä jälkeen hänet myydään ruumisarkkutehtailijan apupojaksi. Uudessa kodissa ilmenee kuitenkin varsin pian ongelmia ja Oliver karkaa Lontooseen. Hän ajautuu kaltevalle pinnalle, taskuvarkaiden joukkoon, jota johtaa vastenmielinen kieroilija Fagin. Tarinasta on tehty useampikin elokuvaversio.
3D-animaationa toteutettu Coraline ja toinen todellisuus kertoo pienestä tytöstä (äänenä Dakota Fanning), joka muuttaa vanhempiensa kanssa vanhaan taloon omituisten naapurien keskelle. Töihinsä uponneet vanhemmat ovat tylsiä, ja niinpä löytöretket sateisena päivänä tuovat eteen suljetun oven. Topakka sankaritar pääsee sen kautta toiseen todellisuuteen, toisen äidin ja isän luo. Aluksi toinen koti vaikuttaa unelmien täyttymykseltä, mutta liiasta hattarastakin tulee huono olo. Ja tästä seikkailu vasta alkaa.
Pedro Almodóvar on tuottanut 43-vuotiaan Isabel Coixetin kirjoittaman ja ohjaaman kuvauksen kuolevan viimeisistä toiveista ja halusta saada asiat lähtövalmiiksi.
23-vuotias kahden lapsen äiti Ann (Sarah Polley) elää onnellista ja vastuuntuntoista elämää, joka muuttuu silmänräpäyksessä, kun Ann kuulee lääkärin vastaanotolla, että hän tulee kuolemaan muutamien kuukausien kuluttua. Annin on aika toteuttaa kaikki elämättömät unelmat ja valmistautua väistämättömään.
”Elämäni ilman minua on yhtäaikaisesti hirveän surullinen ja käsittämättömän kaunis elokuva. Realistinen, valojen ja varjojen kautta toimiva kuvaus ja rauhallisesti soljuva kertomus rytmittyvät Annin tuntemusten mukaan. Koskettavinta elokuvassa on katsojien empatiat keräävä päähenkilö Ann, jolle sairaudesta tulee yksinäinen vankila. Samalla Annille, ja katsojalle, avautuu erilainen ja yksityinen maailma, joka on toisaalta täynnä kipua ja surua, mutta myös pieniä onnen kokemuksia. Tarina osoittaa, että kuolemankin jälkeen elämän on jatkuttava kaikesta huolimatta ja omia unelmia on tärkeätä tavoitella viimeiseen asti.”
Käsikirjoittaja Kjell Sundstedt:n äidin ja tämän sisarusten kohtaloon löyhästi perstuva Uusi ihminen (ruots. Den nya människan) on vuonna 2007 ensi-iltansa saanut Klaus Härön ohjaama ruotsalais-suomalainen draamaelokuva. Elokuva sijoittuu 1950-luvun Ruotsiin, ja kuvitteellisen kertomuksen aiheena on viranomaisten teettämät köyhien ja sairaiden naisten steriloinnit. Ruotsissa sterilointiin hankittiin periaatteessa oma suostumus, mutta tosiasiassa tyttöjä usein painostettiin leikkaukseen.
Päähenkilö on köyhän perheen vanhin tyttö, 17-vuotias Gertrud. Äidin kuoltua kunnan viranomaiset päättävät sijoittaa lapset kasvateiksi, mutta Gertrud on liian vanha ja sijoitetaan nuorten naisten työkotiin Odenslundiin. Työkodista vapauteen pääsemisen edellytyksenä on sterilointi, jotta kunnalle ei tulisi lisää elätettäviä. Gertrud on ensin halukas sterilisoitavaksi, mutta alkaa vastustaa käytäntöä. Hän tulee raskaaksi talonmiehelle, joka ei halua ottaa vastuuta lapsesta. Gertrud päätyy lopulta psykiatriseen sairaalaan.
Ohjaaja Stephen Frearsin elokuva kertoo tositapahtumiin pohjautuvan kertomuksen Philomena Lee-nimisen naisen (Judi Dench) surullissävytteisestä elämästä. Philomenan isä jättää tyttärensä nunnaluostariin, jossa tehtyä kuolemansyntiä pitää maksaa takaisin kivuliaalla synnytyksellä, pakkotyöllä luostarin hyväksi ja omasta lapsesta eroon joutumisella. Philomenan Anthony-poika luovutetaan adoptiovanhemmille sen kummemmin äidiltä kyselemättä. Koko aikuisikänsä Philomena yrittää selvittää poikansa kohtaloa.
Toisaalla elokuvan nykyhetkessä brittihallituksen tiedottaja Martin Sixsmith (Steve Coogan) saa julkisuuteen lipsahtaneiden varomattomien sanojen vuoksi kenkää. Pohtiessaan seuraavaa urasiirtoaan hän törmää sattumalta Philomenan tarinaan, ja näkee siinä mahdollisuuden uuden journalistisen uran avaukseen. Philomena oli nuorena nunnana joutunut pakkoadoptoimaan aviottoman poikansa eikä ollut kuullut pojastaan sen koommin. 50 vuoden päästä äiti ei enää kestänyt asian salaamista ja päätti etsiä poikansa toimittajan, Martin Sixsmithin, avulla.
Adam Elliotin animaatio aikuisen ja lapsen ystävyydestä. Australiassa asuu pieni tyttö, Mary. Eräänä päivänä hän päättää ottaa selvää siitä, millaista elämä on Amerikassa. Hän nappaa puhelinluettelosta sattumanvaraisesti yhden nimen, joka on Max Jerry Horovitz. Kirjeenvaihdon alettua Mary ja Max alkavat tuntea toisensa ystäviksi, vaikka ikäeroa on reilusti. Molempia yhdistää elämässä alisuoriutuminen ja epävarmuus.
Äideistä parhain on Suomen vuoden 2006 Oscar-ehdokkaaksi valittu draamaelokuva, joka sai ensi-iltansa 30. syyskuuta 2005. Pääosia Klaus Härön ohjaamassa elokuvassa esittävät Topi Majaniemi, Marjaana Maijala, Esko Salminen, Aino-Maija Tikkanen, Michael Nyqvist sekä Maria Lundqvist. Elokuva Äideistä parhain pohjautuu Heikki Hietamiehen kirjoittamaan samannimiseen romaaniin Äideistä parhain.
Elokuvan tarina sijoittuutalvi- ja jatkosodan aikaan, jolloin Suomesta evakuoitiin Ruotsiin yli 70 000 sotalasta. Elokuva kertoo Eero Lahti -nimisen pojan (lapsena Topi Majaniemi, aikuisena Esko Salminen) tarinan. Eeron isän (Kari-Pekka Toivonen) kaaduttua jatkosodassa pojan äiti (Marjaana Maijala) vaipuu syvään masennukseen ja päättää lähettää pojan sotalapseksi Ruotsiin. Ruotsissa Eero sijoitetaan erääseen skånelaiseen perheeseen. Tarina kuvaa muun muassa Eeron hankaluuksia ylittää ruotsin kielimuuri sekä hänen uuden äitinsä Signen (Maria Lundqvist) tuntemaa mielipahaa, sillä kasvattiäiti olisi tahtonut perheeseen pojan sijasta tytön. Sen lisäksi Eero ikävöi kovasti takaisin biologisen äitinsä luokse ja pelkää jatkuvasti joutuvansa hylätyksi.
Kautokeinon kapina (norj. Kautokeino-opprøret) on norjalainen Nils Gaupin ohjaama elokuva vuodelta 2008. Se sai ensi-iltansa Tromssan kansainvälisellä filmifestivaalilla tammikuussa 2008. Suomen ensi-ilta oli vuoden 2008 Sodankylän elokuvafestivaaleilla. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1850-luvun Lappiin, ja erityisesti vuoden 1852 Koutokeinon kansannousun ympärille. Ohjaaja Gaupilla on henkilökohtainen yhteys tapahtumiin, sillä hän on itse yhden kapinallisen jälkeläinen.
Ruth-niminen kauppias (Mikael Persbrandt) myy viinaa alkoholismiin taipuville saamelaisille. Viinan ostamisesta syntyneet velat vaaditaan maksamaan poroilla. Elen-niminen saamelainen (Anni-Kristiina Juuso) kieltäytyy maksamasta kohtuutonta velkaa, sillä tämä tietäisi perinteisen elinkeinon loppumista. Ruth vangitsee osan velkaantuneista saamelaisista, Elen onnistuu vapauttamaan vangitut henkilöt oikeudessa. Kauppias vaatii poroja edelleen korvauksena, elinkeinon menettämisen pelossa saamelaiset eivät tähän suostu. Tapahtumat johtavat lopulta vuoden 1852 Koutokeinon kansannousuun.
Hans Petter Molandin ohjaama elokuva isän ja tyttären suhteesta. Aberdeenissa asuva kuolemansairas äiti antaa tyttärelleen(Lena Hedley) tehtäväksi hakea alkoholisoitunut isä (Stellan Skarsgård)Norjasta sairasvuoteen viereen. Isä ei kuitenkaan ole mikä tahansa helposti rahdattava paketti, vaan kaiket päivät viinapulloa lutkuttava rähjäinen mies.
Koskettavan hauska ja elämänmyönteinen tarina, joka tarjoaa laajan kosketuspinnan samaistua katsojalle kuin katsojalle. Päähenkilö Elling (Per Christian Ellefsen) on äidin huomissa varttunut hentoinen mammanpoika, joka äidin kuoleman jälkeen joutuu mielenterveyslaitokseen. Kuntoutuksen jälkeen Elling lähetetään kookkaan huonetoverinsa Kjell Bjarnen (Sven Nordin) kanssa Osloon sopeutumaan todelliseen yhteiskuntaan.
Hans Fabian Wullenweberin lasten action-elokuva kiipeämistä harrastavasta tytöstä ( Julie Zangenberg), joka päättää sairaan isänsä leikkauksen rahoittaakseen tehdä pankkiryöstön.
Clint Eastwoodiin ohjaus Changeling –vaihdokas perustuu vuonna 1928 Los Angelesissa sattuneeseen tositapahtumaan. Elokuva kertoo 9-vuotiaana kadonneen Walter Collinsin tapauksesta. Poliisi palauttaa yksinhuoltajaäiti Christinelle (Angelina Jolie) väärän pojan suostumatta kuuntelemaan naisen vastaväitteitä. Käydessään puolustamaan oikeuksiaan pastori Gustav Brieglebin (John Malkovich) avustuksella Christinelle valkenee, että juttuun liittyvät niin kaupungin korruptoituneet poliisivoimat kuin Kanadaan paennut sarjamurhaajakin. Monivaiheinen elokuva kertoo koskettavan tarinan lastaan kuumeisesti etsivästä äidistä ja tämän omapäisyyden hinnasta.
An American Crime perustuu Yhdysvaltoja kuohuttaneeseen rikokseen Indianan osavaltiossa, kun 16-vuotias Sylvia Likens kuoli kidutuksesta saamiinsa vammoihin tilapäisen huoltajansa Gertrude Baniszewskin kotona.
Häiriinnyttävintä tarinassa on kuinka kyseinen nainen, Gertrude Baniszewski, onnistui manipuloimaan kuusi omaansa ja useita naapuruston lapsia, niin nuoria kuin vanhempiakin, mukaan kiduttamaan tyttöä.
Tekojen taustalla on tuulesta temmattuja syytöksiä Sylvian käytöksestä kuten varastelu, valehtelu ja huoraaminen, joten Baniszewski perustelee tekonsa sillä, että Sylvian on opittava kuria ja saatava rangaistuksensa. Useat aikuiset kuulevat Sylvian fyysisistä rankaisuista omilta kidutukseen mahdollisesti osallistuneilta lapsiltaan tai näkevät itse Sylvian saaman väkivaltaisen kohtelun, mutta yksikään aikuinen ei siihen puutu. Vasta kun rangaistukset – kellariin lukitseminen, jokapäiväinen kidutus ja nälkiinnyttäminen – tappavat Sylvian, saa poliisi lopulta selville, mitä Baniszewskin talossa on tapahtunut usean kuukauden ajan.
Sleepers – katuvarpuset on vuonna Barry Levinsonin ohjaama 1996 ensi-iltansa saanut draamaelokuva, joka perustuu kirjailijan Lorenzo Carcaterran samannimiseen teokseen. Kirjailija itse väittää tarinan olevan totta, mutta riittävää näyttöä asialle ei ole.
Elokuva kertoo neljästä nuoresta katolisessa yhteisössä kasvavasta pojasta Johnista, Michaelista, Tommysta ja Lorenzosta, joiden elämään kuuluu niin kirkko kuin mafia. Viattomaksi tarkoitetun kepposen seurauksena pojat joutuvat vuodeksi Wilkinsonin poikakotiin ja raa´an kidutuksen ja pedofilian kohteiksi perverssin Sean Nokesin johtamalle ostastolle. Nokesin julmat teot jättävät ikuiset arvet poikiin ja jokainen kantaa synkkää salaisuutta sisällään kunnes aikuisena tulee aika maksaa takaisin.
Peter Mullanin tositapahtumiin perustuva elokuva valottaa adopiota, äärimmilleen vietyä siveyden ihannointia, mielenterveyspotilaiden kohtelua, kirkon valtaa jne. Se kertoo naisten elämästä yhdessä nunnien ylläpitämisistä Megdalenan pesuloista, joiden kuuluisin asukki leinee laulaja Sinead O´Connor. Samantyyppisiä "organisaatioita" on ollut ja lienee edelleen kaikkialla Euroopassa.
Elokuva käsittelee kirkon ylläpitämää naisiin kohdistuvaa alistamista ja on saanut myönteistä huomiota usean ihmisoikeuksia puolustavan järjestön taholta.
Magdalenan pesulat olivat nunnien ylläpitämiä pesuloita, jonne päätyivät "epäsiveät" tytöt ja naiset. Ehkäisy ja abortti olivat kiellettyjä ja häpeä siitä, että oma tytär sai aviottoman lapsen, oikeutti vanhemat hylkäämään lapsensa ja lähettämään hänet vangiksi pesulaan. Raiskatutkin naiset olivat syyllisiä, joista haluttiin päästä eroon. Pesulaan saattoi päätyä pelkästä flirttailusta ja sinne säilöttiin myös kehitysvammaisia, prostituoituja ja mielenterveysongelmista kärsiviä. Pesuloissa kuri oli kova , olot ankeat, ruoka surkeaa ja raskasta työtä tehtiin täydessä hiljaisuudesta päivästä ja vuodesta toiseen. Tytöt ja naiset elivät kuin vankilassa ja pienestäkin "kurittomuudesta" sai kovan rangaistuksen. Osa tytöistä karkasi, mutta elämä pesulan ulkopuolella ei ollut helppoa. Nunnien suhtautuminen naisiin oli julmaa ja nöyryyttävää ja naiset pantiin maksamaan ”synneistään” raskaalla työllä ilman palkaa. Painostuksen alla osa naisista päätyi itse nunniksi.
Sisaret halusivat pitää naisistaan kiinni hinnalla millä hyvällä. Osa naisista oli täysin laitostuneita ja aivopestyjä. Osa taas haaveili ja suunnitteli karkaamista tai sitten alistui kohtaloonsa.
Gilbert Grape (What's Eating Gilbert Grape) on ruotsalaisen ohjaaja Lasse Hallströmin vuonna 1993 ohjaama elokuva. Elokuvan pääosissa esiintyvät Johnny Depp, Juliette Lewis, Darlene Cates, Mary Steenburgen ja Leonardo DiCaprio. Elokuva perustuu Peter Hedgesin kirjaan. Gilbert Grape on tarina nuoresta miehestä ( Depp), joka elättää perheensä tekemällä töitä paikallisessa ruokakaupassa . Gilbertin veli Arnie( DiCaprio) on henkisesti rajoitteinen, ja Gilbert joutuukin katsomaan vähän väliä tämän perään.
Australiassa aboriginaalien kulttuuri joutui hävityksen kohteeksi, kun hallitus määräsi kaikki puoliveriset aboriginaalilapset internointileirille tarkoituksenaan kouluttaa heistä palvelijoita valkoisille. Myös 14-vuotias Molly pikkusiskojensa Daisyn ja Gracien kera siirretään kodistaan kauaksi pois.
Molly tekee pian pakosuunnitelman. Tyttöjen edessä on 2000 kilometriä pitkä kotimatka, jossa vain luja usko voi viedä heidät koko Australian mantereen jakavaa jänisaitaa pitkin perille. Surullisiin tositapahtumiin perustuva elokuva kuvaa jäljittäjät kintereillään pakenevien tyttöjen rakkautta ja tahdonvoimaa intensiivisesti.
Elokuva on tositapahtumiin perustuva ahdistava kuvaus 13- vuotiaasta Kerrystä ( Brooke Kinsella) , jota ei vaivaa mikään muu kuin epäluotettavat ja väkivaltaiset aikuiset hänen ympärillään.
Kun äiti ja tämän uusi miesystävä alkavat ahdistella Kerryä seksuaalisesti, tyttö karkaa isänsä luo, joka houkuttelee tytön rahapulassaan prostituutioon. Opettaja ilmoittaa tytöstä lastensuojeluun mutta sosiaalityöntekijät, opettaja ja tytön ystävät eivät saa yhteisvoiminkaan tytön äidin miesystävää tuomittua seksuaalisesta väkivallasta vaan syytteet raukeavat. Tyttö päätyy sijaisperheen kautta lastensuojelulaitokseen, jossa seksuaalinen väkivalta jatkuu ja laitoksen työntekijä raiskaa tytön. Lopulta Kerry pääsee turvalliseen hoitokotiin ja toipuminen voi alkaa.
Tapaus Isaiah (DVD-levityksessä käytetty nimeä Lapsi on minun, engl. Losing Isaiah) on vuonna 1995 ensi-iltansa saanut Stephen Gyllenhaalin ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva, jonka pääosissa ovat Jessica Lange ja Halle Berry. Sivurooleissa ovat muun muassa Samuel L. Jackson, Cuba Gooding Jr. ja David Strathairn. Valkoinen sosiaalityöntekijä (Jessica Lange) adoptoi hylätyn mustan Crack-vauvan vastoin kollegoidensa neuvoja ja päätyy oikeustaistoon raitistuneen biologisen äidin kanssa. Elokuva sisältää tärkeän viestin adoptio- ja biovanhempien yhteistyön tärkeydestä.
Elokuva perustuu tositarinaan sankarillisesta sosiaalityöntekijä Margaret Humphreystä, joka paljastaa ja saattaa maailmanlaajuisen huomion kohteeksi Nottinghamin köyhien lasten laittomat huostaanotot kodeistaan ja turvakodeista pakkotyöhön Australiaan ja Kanadaan ja auttaa yhdistämään perheet.
Lokakuun liike suosittelee seuraavia dokumentteja:
Palkittu dokumentti Arvo kertoo vakavasti sairaan lapsen ja hänen äitinsä elämästä tämän päivän Suomessa. Äiti Raisa Lehtomäki on taistellut 12-vuotiaan Arvon hoidon ja samalla elämän puolesta.
”Hyvä suomalainen terveydenhuolto on kupla. Tuo kupla puhkeaa kun ihminen sairastuu ja terveydenhuollon raadollisuus paljastuu”, hän toteaa.
Ohjelma herättää pohtimaan myös ihmisarvoa. Voiko sitä mitata? Miksi ihmisarvo ei ole kaikille yhtäläinen? Miksi väsyneelle perheelle tarjotaan lasten huostaanottoa eikä siivousapua? Kuka määrää lapselle elvytyskiellon?
"Lapsia otetaan Suomessa huostaan väärin perustein. Lasten elvytyskieltoja tehdään ilman vanhempien suostumusta. Raha on syrjäyttänyt ihmisarvon terveydenhuollossa", Lehtomäki väittää.
Tiikeriä etsimässä on koskettava tarina CP-vammaisesta Heljästä. Peter Walleniuksen dokumentissa keskeisessä roolissa ovat myös naisen avustajat, joista Heljä on täysin riippuvainen. Ehkä eniten Heljä kaipaisi pysyvää ihmissuhdetta, jottei hänen tarvitsisi tukeutua hoitajiinsa niin täysin.
Kymmenvuotiaaksi saakka Heljästä piti huolta hänen oma äitinsä, mutta tämä kuoli rintasyöpään. Oma isä ei lupauksistaan huolimatta huolehtinut tyttärestään kunnolla.Vammansa lisäksi Heljä kamppailee epävakaan persoonallisuutensa ja raha-asioiden kanssa. Dokumentin aikana jälleen yksi hänen avustajistaan sanoutuu hommasta irti, koska Heljä on niin hankala persoona. Retuperällä olevia raha-asioitaan Heljä ratkaisee prostituutiolla. Vieraillessaan Jaana Kauppisen puheilla Pro-Tukipisteessä hän kertoo joutuneensa eriarvoiseen asemaan valintojensa tähden niin viranomaisten kuin avustajiensa silmissä.
Vaihtuvat avustajasuhteet tuntuvat Heljästä pahalta, ja hän toivoisikin elämäänsä pysyvämpää ihmissuhdetta. Erään avustajansa kanssa Heljälle vaikuttaa kuitenkin muodostuneen avustaja-hoidokki-suhdetta syvempää ystävyyttä.
Seksuaalista väkivaltaa, simputusta, raippoja ja pitkiä eristysrangaistuksia. Näitä kaikkia löytyy Suomen koulukotien historiasta.
Toimittaja Ari Lehikoisen dokumentti antaa äänen poikakodeissa 1950 - 60 -luvulla olleille. Heille, joita ei ole yleensä kuultu eikä kuunneltu.
Pete Middletonin ohjaama dokumentti lastensuojelun tuomareiden, sijaiskasvattajien ja sosiaalityöntekijöiden epäpyhästä liitosta ja kolmen miljardin arvoisesta vuosittaisesta lapsikaupasta.
Kun isää epäillään insestistä, kansankodin viranomaisia ei pysäytä mikään - vaikka epäily osoittautuisi aiheettomaksi.
Tämän sai kokea Ruotsin Sandvikenissä asuva Jennin ja Thomasin perhe. Silminnäkijä esittää Ruotsissa suurta kohua aiheuttaneen Uppdrag Granskningin ohjelman perheen painajaisesta.
Tapahtumat alkoivat yhdestä puhelinsoitosta syyskuussa 2010. Jennin sisko teki ilmoituksen, joka johti perheen 3- ja 6-vuotiaiden tytärten kiireelliseen huostaanottoon. Isää epäiltiin tyttären seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lapset oli otettu huostaan suoraan koulusta ja päiväkodista, ilman että vanhemmille edes ilmoitettiin etukäteen.
- Raskainta oli voimattomuuden tunne. Että lapset voidaan viedä noin vain, sanoo Thomas.
Columbinen koulusurmien jälkeen pikkukaupunki juhli karismaattista tuomaria Mark Ciavarellaa, joka otti päättäväisesti tehtäväkseen pitää lapset kurissa ja nuhteessa. Kunnes yksi vanhemmista, 17-vuotiaan pojan äiti Sandy Fonzo, uskalsi kyseenalaistaa tuomarin motiiveja.
Dokumentti paljastaa surullisenkuuluisan tapauksen amerikkalaisen tuomioistuimen toiminnasta.
Dokumentti paljastaa surullisenkuuluisan tapauksen amerikkalaisen tuomioistuimen toiminnasta.
Lahjotut tuomarit määräsivät pieniinkin rikkeisiin syyllistyneitä lapsia ja nuoria yksityisiin laitoksiin, jotka toimivat vain rahan vuoksi. Lapset tuomittiin ilman avustajaa tai mahdollisuutta saada tietää oikeuksistaan.
Tosielämän trilleri näyttää, kuinka monet olivat sekaantuneet skandaaliin ja kuinka kohtalokkaat seuraukset nuorten kohtelulla olivat. Sandy Fronzon poika teki itsemurhan, kun tämä joutui kohutun tuomarin Ciavarellan päätöksellä laitokseen.
Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ Salassapitovelvoite ei estä sosiaalityöntekijän näkökulmaa
☞ Rikkaiden talouspopulismi ja natsisympatiat
☞ Helsingissä ei vieläkään kontaktoiduta ja kuulla lasta
☞ Toivosta ei kannata luopua
☞ Sijaishuollon Hullunkuriset Riskiperheet
☞ Kuka tarkkailee ketä - Rajaton sosiaalityöntekijä
☞ Pihakoivu- lapsibisnesryppään tehokas asiakashankinta ja rahastus
☞ Väkivalta sijaishuollossa onkin biovanhempien syytä ja sijoitettujen tietämättömyyttä?