Viime aikoina ollaan saatu sosiaalisessa mediassa lukea karmeita päivityksiä Kurikan lastensuojelusta.
Eri medioiden otsikoissa on jo pitkään ollut muitakin lastensuojelutarinoita, toinen toistaan karmeampia. Kovin vähän on löytynyt positiivista kerrottavaa lastensuojelusta. Lähes poikkeuksetta tarinoista tulee esiin, että sossu on tehnyt väärin, ollut julma perheitä kohtaan, painostanut, uhkaillut ja riistänyt lapset perheistä.
Poliisikin liittyy vahvasti moniin tapauksiin, varsinkin lasten noutotilanteissa, näin myös Kurikan tapauksessa. Poliisin läsnäolo ja tyyli monissa tilanteissa on myös herättänyt paljon keskustelua ja ihmetystä. Miksi poliisi niin aktiivisesti puolustaa toista viranomaista ja toimii lähes täysin heidän tahtotilan mukaisesti.
Onko lopullinen syy raha, vai joku muu? Sitä emme vielä tiedä.
Kurikan tapauksen juuret juontaa kauemmaksi menneisyyteen ja matkalla on tapahtunut yhtä sun toista. Ei kuitenkaan mitään sellaista, että olisi tarvittu näin voimakkaita viranomaistoimia tai niin suuria poliisioperaatioita, mistä nyt valitettavasti ollaan saatu lukea.
Tapaus kokonaisuudessaan on myös jakanut mielipiteitä puolesta ja vastaan, mikä on ihan hyvä: jokainen saa olla omaa mieltä lukemansa perusteella. Itse hyvin läheltä seuranneena voin vain todeta, että alun perin varsinainen ongelma on ollut pieni ja se olisi voitu viranomaisen puolelta hoitaa hyvin pienillä satsauksilla. Näin ei kuitenkaan ole toimittu.
Nyt lähemmin tapaukseen Kurikka, ja tähän hetkeen. Tilanne näyttäisi olevan ratkeamassa, tai ainakin tilanteeseen on löydetty ne ratkaisun avaimet, joita tässä tarvitaan.
Maaliskuussa perheen kiireellisesti sijoitetut pojat kertoivat mielipiteensä hatkaamalla laitoksesta, aivan kuten Perhe K:n kaksospojat tekivät. Karkaaminen saattoi olla tässä tapauksessa se ainoa keino, jolla tilanteessa päästiin eteenpäin: sen myötä vaihtui sosiaalityöntekijä ja nyt uudet työntekijät ovat tekemässä perheen kanssa hämmästyttävän hyvää yhteistyötä, ainakin vielä tässä vaiheessa ja toivottavasti jatkossakin.
Poikia ei aleta rankaisemaan pitkiä aikoja erilaisilla rajoituspäätöksillä, joita tietenkään ei saa rangaistusluontoisesti käyttääkään, vaan ns. hyvän kautta ja yhdessä eteenpäin. Palaverissa keskustellaan rakentavasti, mietitään mahdollisia keinoja, tavataan ja kuunnellaan lapsia tiuhaan ja mikä tärkeintä, nähtävästi otetaan lapsen mielipide huomioon.
Asiakassuunnitelmaakin työstetään todenteolla ja puhutaan kotiinpäin tehtävästä lastensuojelutyöstä.
Näyttää myös vahvasti siltä, että kotiinpäin tehtävää työtä aletaan nyt tehdä eettisin periaattein ja pojatkin saavat mahdollisuuksia näyttää, tarvitseeko heidän hatkata ja osaavatko he elää normaalia perhe-elämää. Yksi tärkeä avainsana tässä on luottamus.
Luottamuksesta puhuttiin viimeisimmässä palaverissa useamman kerran ja myös perheen ulkopuolisia tukihenkilöitä kuunneltiin palaverissa, heille myös vastattiin, jos jotain kysyivät tai ehdottivat.
LUOTTAMUS, TAHTOTILA, KUNNIOITUS & YHTEISTYÖ
Yhteishenki oli käsin kosketeltavissa ja vanhemmille pojille annettiin alkuperäistä ajatusta huomattavasti nopeammalla aikataululla mahdollisuus päästä lyhyelle kotilomalle, rassaamaan mopoja perheen äidin esityksen mukaisesti.
Puhuttiin kotikäynneistä ja niiden toteuttamisesta käytännössä, missä perheen koira on kotikäyntien aikana, ettei kenenkään tarvitse pelätä isokokoista koiraa. Kaikki näyttää siis olevan niin, että perheen kanssa voidaan työstää lastensuojeluasiaa yhdessä eteenpäin.
Varmasti tästä voisi kirjoittaa enemmänkin hyvää, jos kirjoittaisi yksityiskohtaisemmin kaikista eri asioista. En nyt koe, että se olisi tarpeellista, enkä siihen välttämättä kykenekään.
Kuitenkin se, mitä haluan tuoda esiin, on: yhteistyön merkitys, luottamus, tahtotila ja toisten kunnioittaminen. Näitä miettiessä ja tilannetta seuratessa vierestä, on hyvä jatkaa hyvillä mielin eteenpäin.
☞ Pihakoivu- lapsibisnesryppään tehokas asiakashankinta ja rahastus
☞ Sijaishuollon Hullunkuriset Riskiperheet
☞ Johdoton Helsinki kuormittuu johtamattomuudesta
☞ Kirkon ja sosiaalityön (epä)pyhä liitto
☞ Sosiaalityön koulutus tuottaa ja ylläpitää lastensuojelun ongelmia
☞ Elokuvia lastensuojelun asiakkaille
☞ Salassapitovelvoite ei estä sosiaalityöntekijän näkökulmaa
☞ Rikkaiden talouspopulismi ja natsisympatiat
☞ Helsingissä ei vieläkään kontaktoiduta ja kuulla lasta
☞ Toivosta ei kannata luopua
☞ Kuka tarkkailee ketä - Rajaton sosiaalityöntekijä