Helsingissä on havaittavissa sosiaalitoimea kuormittavia outoja toimenpiteitä, jotka eivät ole kunnan etu.
Lastensuojelun toiminnassa ongelmana ei ole vain alhainen kyky moniammatilliseen yhteistyöhön, kritiikin vastaanottamisen heikkous ja lapsien kuulemattajättäminen, asiakkaiden diagnosointi ilman ammatillista kompetenssia hulluiksi sekä asioiden selvittelyssä asianomaisiin kontaktoitumisen väliin jättäminen joka johtaa teorioihin ilman tutkimusta eli objektiivisuuden puutteeseen.
Helsingissä ei ole asiakasta neuvovaa puhelinta sosiaalitoimella lastensuojelullisissa asioissa. Helsingin kunta ilmoittaa lastensuojelujen tarpeenselvitysten puhelinnumerot sekä sosiaalipäivystyksen puhelinnumeron myös neuvovaksi puhelimeksi ja tiedottavaksi tahoksi, mutta kun näihin numeroihin soittaa, on vastaus:
A) en tiedä mitään lapsesi asioista, enkä voi kommentoida.
B) numero on vain kiireellisille asioille, joissa me lähdemme heti toimimaan.
C) meillä on täällä resurssipula.
Usein neuvotaan tekemään kantelu aluehallintovirastolle, jos on tyytymätön sosiaalivirkailijan toimintaan.
Jostain kummasta johtuen ohitetaan yhteistyön hakeminen sosiaalivirkailijan esimiehen avustuksella.
On hämmentävää, että Helsingissä suhtaudutaan rakentavaan kritiikkiin niinkin negatiivisesti, että järjestään muistutukset käsitellään ilman asianmukaista muistutuksen tutkimista, ilman lakiin tutustumista, ilman muistuttajan tapaamista ja vuorovaikutuksellista tutkivaa keskustelua ja vastineessa todetaan ilman hallintolain mukaista perustelua, että esimiestahon mielestä pienintäkään virhettä ei ole ikinä tehty missään asiassa. Pahimmillaan muistuttaja leimataan vielä vastineessa yhteistyökyvyttömäksi.
Lastensuojelussa ei Helsingissä tahdota korjata toimintaa toteuttamaan lastemme ja perheidemme perus- ja ihmisoikeuksia ja kohtaamaan asiakas ja asianomaiset todella.
Mitä maksaa muistutusten käsittely sosiaalitoimelle ja sitten näiden käsittelyjen hatarat toimenpiteet aiheuttaessaan kantelun tarpeen aluehallintovirastolle? Ei ole ihme, ettei ole varaa hoitaa lasten asioita. Aikaa ja resursseja kuluu muistutusten ja kanteluiden vastineiden kirjoitteluun sen sijaan, että korjaaviin toimenpiteisiin lähdettäisiin heti paremman yhteistyön toteutumiseksi ja asiakaslähtöisen työskentelyn saavuttamiseksi.
Jos tahdot Helsingissä saada vastuusosiaalityöntekijän toiminnasta keskustella tämän esimiehen eli johtavan sosiaalityöntekijän kanssa ja pyydät tälle puhelinnumeroa, ei tämä vastaa vaikka jättäisit viikoittain puolen vuoden ajan yhteydenottopyynnön hänen vastaajaansa. Sama pätee myös sosiaalityön päällikköön, joka toimii johtavien sosiaalityöntekijöiden esimiehenä. Johtajuutta ei voi saavuttaa, sillä johtaja ei tahdo tehdä asiakkaan kanssa yhteistyötä asiakkaan edun toteutumiseksi. Johtajat ilmoittavat, että eivät tee asiakastyötä. Mitä työtä he sitten tekevät, sillä ilman asiakastyötä ei voi toteuttaa johtajuuttakaan asiakastyössä?
On hankalaa kehittyä, jos ei huomaa kehitystarpeita eikä tahdo niihin edes tutustua. Kuinka voi lastensuojelu Helsingissä kehittyä, jos se on tahdoton ottamaan vastaan kritiikkiä, tutkimaan asiakaslähtöisesti tarkkaan kritiikin aihelmat ja muuttamaan toimintaansa asiakaslähtöiseksi?
Huolestuttavaa Helsingissä on, että lastensuojelun ylin johto sekä sosiaali- ja terveysviraston johto on ottanut kannakseen, ettei lastensuojelun sisällä ole sisäisiä ongelmia. Johto siis ilmoittaa erikoisesta asiasta: ”Helsingin lastensuojelu on täysin valmis ja kehityksessään saavuttanut täydellistymisen.” Jos oletus on, että ongelmia ei ole, miten niitä voisi korjata?
Tällä hetkellä lasten ja heidän perheiden oikeusturva ei toteudu Helsingissä johtamisen toiminnallisten tapojen takia. Ainut keino saada muutosta lastensuojelun toimintaan on kannella aluehallintovirastoon. Kanteluprosessi kestää puolitoista vuotta, joten kanneltu asia, joka voi käsitellä jopa pidempää ajankohtaa kuten yhtä tai kahta vuotta, koska vanhempi saattaa havahtua liian myöhään lastensuojelun vääriin toimintatapoihin, pääsee eskaloitumaan aluehallintoviraston käsittelyprosessin ajan, sillä sosiaalitoimi ei myönnä itse virheitään, vaan tarvitsee huomautuksen.
Helsingissä voi myös kysyä, eikö lastensuojelu ole aiemmin saanut huomautuksia aluehallintovirastolta, Valviralta ja hallinto-oikeudelta? Eikö ole jopa käräjäoikeus tuominnut Helsingin sosiaalivirkailijoista ainakin kaksi? Miksi sitten yhä tarvitaan kanteluprosessia, eikä toimintaa ole saatu muutettua sellaiseksi, että vanhempien ei tarvitse kannella lastensuojelun toiminnasta? Onko tosiaan niin, että vain kaksi sosiaalivirkailijaa on tehnyt Helsingissä virheitä ja se johti yhden lapsen kuolemaan ja muuten toiminta on ollut täysin moitteetonta ja asiakkaiden vanhempien kannat ovat osoitus vanhempien yhteistyökyvyttömyydestä?
Helsingissä resurssipulan vuoksi lastensuojeluilmoituksia ei käsitellä. Myös asenteellisuus vaikuttaa lastensuojeluilmoitusten käsittelyyn, kun sosiaalivirkailija on haluton niitä käsittelemään. Ilmoitus voidaan kirjata vireillepanona ehkä lapsen rekisteriin, mutta ilmoituksen käsittelystä ei tehdä virallista käsittelyasiakirjaa ja vanhempia ei kohdata, vaikka lapsella olisi avohuollon asiakkuus.
Tarpeenselvityksessä ei myöskään käsitellä lastensuojeluilmoituksia tavaten lasta ja perhettä, eikä ilmoituksia siis todella käsitellä. Sosiaalivirkailija voi kirjata ilmoituksen käsittelyasiakirjaan jotain yleisluontoista Suomen lastensuojelun toiminnasta, mutta jättää kokonaan ilmoituksen aihelmat käsittelemättä sekä perustelematta omaa toimintaansa. Vanhemmat saavat sitten näistä kirjauksista vain arvailla mitä sosiaalivirkailija on ajatellut lapsen asioista, sillä pohdintaa ei ole kirjattu auki.
Myös tarpeenselvitys voidaan aloittaa lastensuojeluilmoitusten jälkeen ilman resursseja kohdata edes sitä yhtä tai kahta kertaa perhettä lastensuojeluilmoitusten kohdalla. Resursseja ei siis ole käsitellä lastensuojeluilmoitusta ja antaa neuvoja siihen, että ilmoituksia ei tulisi lisää, mutta kolme kuukautta kestävään tarpeenselvitykseen onkin resursseja.
Kukaan ei edes todella tiedä mitä on tarpeenselvitys, sillä se on täysin kiinni kunnasta ja sosiaalivirkailijasta joka toteuttaa tarpeenselvityksen. Tarpeenselvitys voi olla sekava tutkimus vanhempien kokemuksista sen enempää edes itse koetusta ratkaista mahdollisia haasteita jo tarpeenselvityksen aikana.
Eli lastensuojeluilmoituksia ei tutkita, sitten ei edes tutkita onko tarvetta tarpeenselvitykselle ja kukaan ei tiedä onko tarpeenselvittäminen toimintana edes tarpeenselvittämistä vain nimetty vain sellaiseksi.
Lastensuojeluasiakkuuden tarvehan täyttyy jos lastensuojeluilmoitusten käsittelyn aikana ei toteudu tilanteen korjaantumiseksi uuden suunnan löytyminen ja jos tarpeenselvityksen aikana tarpeenselvityksen antama tuki ja ratkaisukeskeiset neuvot eivät auta ja saa aikaan muutosta. Mutta jos ilmoituksia ei käsitellä ja ei tutkita onko tarvetta tarpeenselvitykselle ja aloitetaan tarpeenselvitys, jonka selvittämistavoista ei kukaan tiedä mitään, mihin menevätkään resurssimme ja toteutuuko todella tuo varhainen tuki?
Lisäksi on tärkeää huomioida, kuinka kuormittavaa on lastensuojelullisen työn vastaanottaminen vanhemmalle, jos työskentely ei turvaa kenenkään oikeusturvaa eikä aja lapsen ja perheen perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista ja todella tue voimaannuttavin ratkaisukeskeisin tuin, joiden suunnittelun takana olisi todellinen tutkimustyö. Tällaisen kokemuksen vastaanottaminen on kamalaa vanhemmalle ja lapselle, joka tahtoisi kyetä luottamaan viranomaiseen. Tuo kokemus aiheuttaa henkistä pahoinvointia, kriisioireilua ja kuormittumista samalla kun luottamus viranomaiseen laskee ja aiheuttaa polarisoituneen tilanteen syvenemistä myös tässä muodossa. Joku voi sairastua jopa mielenterveydeltään lastensuojelun epäoikeudenmukaisten toimintojen takia. Kuinka moni jättää Helsingissä muistuttamatta, kantelematta tai edes ottamatta yhteyttä ylikuormitettuun sosiaaliasiamieheen, koska ei yksinkertaisesti enää kykene ja jaksa taistella oikeuksiensa puolesta? Kriisissä voi myös kadota kyky hahmottaa ongelmaa, joka johtuu lastensuojelun toiminnasta ja näin sanoittaa sitä kirjallisessa muodossa kanteluun. Toisilla ei ole myöskään kirjallisia lahjoja tai tietotaitoa ottaa kantaa ihmisoikeusasioihin ja he tarvitsisivat tähän tuen. Moniko kantelu jää siis toteutumatta moninaisista syistä, vaikka ne olisivat tarpeellisia?
Todella moni vanhempi noissa lastensuojelun uhrit –keskusteluryhmissä kertoo, ettei ole voimia valittaa, eikä taito kirjoittaa valitusta. Pelko siitä, että kirjoittaa valituksenkin väärin (kun sosiaalitoimi on polkenut vanhemman itsetunnon ihan alas) estää valittamisen. Nämä ihmiset tarvitsisivat sosiaaliasiamiehen tuen kantelun kirjoittamiseen ja joissakin kunnissa sosiaaliasiamies auttaakin, mutta Helsingissä ei tällaiseen ole resursseja sosiaaliasiamiehellä, jonka tehtävänä on myös auttaa vanhuksia ja muita sosiaalitoimen uhreja.
On tärkeää huomata, että Helsingissä on kaksi sosiaaliasiamiestä, jotka vastaavat kaikesta sosiaalialan asioinnista, kun asiakkaita pohdittaa työmenetelmät ja tarvitaan tukea muutokseen työmenetelmissä. Kuinka kaksi ihmistä kykenisi vastaamaan Helsingissä tarpeeseen, kun ainakin lastensuojelussa näkemyksenä on, että sisäisesti ei lähdetä mihinkään korjaaviin toimenpiteisiin ellei aluehallintovirasto huomauta ja silloinkin sosiaalitoimi voi väittää vastaan sekä tehdä ihan mitä vain ja kanteluprosessi saa alkaa uudelleen?
Helsinki ei taida olla Suomessa ainut kaupunki, jonka lastensuojelu kuormittaa itse itseään näin älyttömällä toimintatavalla. Tähän olisi saatava järkevä muutos ja se kaiketi saisi hyvän alkusysäyksen, jos johtavuuteen saataisiin ihan THL:sta saakka vaihtuvuutta ja johtajiksi asetettaisiin ihan oikeita johtavuudesta ja johtamisesta kiinnostuneita johtajia jotka ymmärtävät johtamisen merkityksen. Johtaja voi johtaa ihan kädestä pitäen ohjeistaen ja työntekoon osallistuen rinnalla työntekijää perehdyttäen vuorovaikutuksellisen kohtaamisen saloista yksilöiden yksilöllisten tarpeiden selvittämiseen.
Helsingissä myös yhä syrjäytetään vanhempia. Myös Vilja Eerikan äiti syrjäytettiin ja tämä maksoikin Helsingin sosiaalitoimelle lapsen hengen. Yhä silti syrjäytellään vanhempia joko tuomarin huoltopäätöksen takia, huostaanottopäätöksen takia tai sosiaalivirkailijan oman tykkäämisen ja asenteellisuuden takia, eikä vanhemmuuden tukeminen ja lapsen olosuhteiden selvittäminen ole objektiivista. Tämähän myös lisää resurssien kulua ongelmia aiheuttaen ja on kanteluun riittävä syy. Laki määrää tukemaan vanhempia ja lapsen kiintymyssuhteita ja vanhemman syrjäyttäminen ja tuen ulkopuolelle jättäminen on tuon lain vastaista.
Sinä aikana, kun odotamme muutoksia Helsinkiin, unohtakaa esimiehen puheille pyrkiminen sekä sosiaalitoimelle muistuttaminen tai sosiaaliasiamieheen yhteydenottaminen ja kannelkaa suoraan. Jäätte monelta kuormittumiselta, kun ette joudu havaitsemaan uudelleen ja uudelleen, kuinka teistä ja erityisesti lapsestanne ei välitetä kunnassanne, koska välittämiseen ei ole johtajuutta ja resurssit ovat menneet jo ajat sitten johtavuuden puuttumisen takia järjettömiin toimenpiteisiin ja toimintamalleihin. Kannattaa myös kannella siitä, että joutuu kantelemaan ja johtajuutta ei siis ole.
Täällä mieron tiellä muistutan lastensuojelun johtajia, ettei sähköjohdosta ole mitään hyötyä lampun syttymiselle, jos ette osaa pistää pistoketta pistorasiaan, hiiret hyppivät pöydällä, jos kissa viedään taloudesta ja joukossa tyhmyys tiivistyy, jos ette kuuntele yksilöitä ja ota yksilöiden tarpeita huomioon. Velka kasvaa, jos ette maksa takaisin ajoissa ja konkurssikin voi tulla eteen jos jätätte maksut huomioimatta.
THL - Johtamisen tueksi:
https://www.thl.fi/fi/web/paatoksenteko-talous-ja-palvelujarjestelma/johtamisen-tueksi
THL - Lasten ja perheiden palvelut ja niiden johtaminen (LapsYTY):https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/hankkeet/22485
THL - Palvelut ja niiden johtaminen:
https://www.thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tutkimustietoa/palvelut-ja-niiden-johtaminen
Lastensuojelun toiminnassa ongelmana ei ole vain alhainen kyky moniammatilliseen yhteistyöhön, kritiikin vastaanottamisen heikkous ja lapsien kuulemattajättäminen, asiakkaiden diagnosointi ilman ammatillista kompetenssia hulluiksi sekä asioiden selvittelyssä asianomaisiin kontaktoitumisen väliin jättäminen joka johtaa teorioihin ilman tutkimusta eli objektiivisuuden puutteeseen.
Helsingissä ei ole asiakasta neuvovaa puhelinta sosiaalitoimella lastensuojelullisissa asioissa. Helsingin kunta ilmoittaa lastensuojelujen tarpeenselvitysten puhelinnumerot sekä sosiaalipäivystyksen puhelinnumeron myös neuvovaksi puhelimeksi ja tiedottavaksi tahoksi, mutta kun näihin numeroihin soittaa, on vastaus:
A) en tiedä mitään lapsesi asioista, enkä voi kommentoida.
B) numero on vain kiireellisille asioille, joissa me lähdemme heti toimimaan.
C) meillä on täällä resurssipula.
Usein neuvotaan tekemään kantelu aluehallintovirastolle, jos on tyytymätön sosiaalivirkailijan toimintaan.
Jostain kummasta johtuen ohitetaan yhteistyön hakeminen sosiaalivirkailijan esimiehen avustuksella.
On hämmentävää, että Helsingissä suhtaudutaan rakentavaan kritiikkiin niinkin negatiivisesti, että järjestään muistutukset käsitellään ilman asianmukaista muistutuksen tutkimista, ilman lakiin tutustumista, ilman muistuttajan tapaamista ja vuorovaikutuksellista tutkivaa keskustelua ja vastineessa todetaan ilman hallintolain mukaista perustelua, että esimiestahon mielestä pienintäkään virhettä ei ole ikinä tehty missään asiassa. Pahimmillaan muistuttaja leimataan vielä vastineessa yhteistyökyvyttömäksi.
Lastensuojelussa ei Helsingissä tahdota korjata toimintaa toteuttamaan lastemme ja perheidemme perus- ja ihmisoikeuksia ja kohtaamaan asiakas ja asianomaiset todella.
Mitä maksaa muistutusten käsittely sosiaalitoimelle ja sitten näiden käsittelyjen hatarat toimenpiteet aiheuttaessaan kantelun tarpeen aluehallintovirastolle? Ei ole ihme, ettei ole varaa hoitaa lasten asioita. Aikaa ja resursseja kuluu muistutusten ja kanteluiden vastineiden kirjoitteluun sen sijaan, että korjaaviin toimenpiteisiin lähdettäisiin heti paremman yhteistyön toteutumiseksi ja asiakaslähtöisen työskentelyn saavuttamiseksi.
Jos tahdot Helsingissä saada vastuusosiaalityöntekijän toiminnasta keskustella tämän esimiehen eli johtavan sosiaalityöntekijän kanssa ja pyydät tälle puhelinnumeroa, ei tämä vastaa vaikka jättäisit viikoittain puolen vuoden ajan yhteydenottopyynnön hänen vastaajaansa. Sama pätee myös sosiaalityön päällikköön, joka toimii johtavien sosiaalityöntekijöiden esimiehenä. Johtajuutta ei voi saavuttaa, sillä johtaja ei tahdo tehdä asiakkaan kanssa yhteistyötä asiakkaan edun toteutumiseksi. Johtajat ilmoittavat, että eivät tee asiakastyötä. Mitä työtä he sitten tekevät, sillä ilman asiakastyötä ei voi toteuttaa johtajuuttakaan asiakastyössä?
On hankalaa kehittyä, jos ei huomaa kehitystarpeita eikä tahdo niihin edes tutustua. Kuinka voi lastensuojelu Helsingissä kehittyä, jos se on tahdoton ottamaan vastaan kritiikkiä, tutkimaan asiakaslähtöisesti tarkkaan kritiikin aihelmat ja muuttamaan toimintaansa asiakaslähtöiseksi?
Huolestuttavaa Helsingissä on, että lastensuojelun ylin johto sekä sosiaali- ja terveysviraston johto on ottanut kannakseen, ettei lastensuojelun sisällä ole sisäisiä ongelmia. Johto siis ilmoittaa erikoisesta asiasta: ”Helsingin lastensuojelu on täysin valmis ja kehityksessään saavuttanut täydellistymisen.” Jos oletus on, että ongelmia ei ole, miten niitä voisi korjata?
Tällä hetkellä lasten ja heidän perheiden oikeusturva ei toteudu Helsingissä johtamisen toiminnallisten tapojen takia. Ainut keino saada muutosta lastensuojelun toimintaan on kannella aluehallintovirastoon. Kanteluprosessi kestää puolitoista vuotta, joten kanneltu asia, joka voi käsitellä jopa pidempää ajankohtaa kuten yhtä tai kahta vuotta, koska vanhempi saattaa havahtua liian myöhään lastensuojelun vääriin toimintatapoihin, pääsee eskaloitumaan aluehallintoviraston käsittelyprosessin ajan, sillä sosiaalitoimi ei myönnä itse virheitään, vaan tarvitsee huomautuksen.
Helsingissä voi myös kysyä, eikö lastensuojelu ole aiemmin saanut huomautuksia aluehallintovirastolta, Valviralta ja hallinto-oikeudelta? Eikö ole jopa käräjäoikeus tuominnut Helsingin sosiaalivirkailijoista ainakin kaksi? Miksi sitten yhä tarvitaan kanteluprosessia, eikä toimintaa ole saatu muutettua sellaiseksi, että vanhempien ei tarvitse kannella lastensuojelun toiminnasta? Onko tosiaan niin, että vain kaksi sosiaalivirkailijaa on tehnyt Helsingissä virheitä ja se johti yhden lapsen kuolemaan ja muuten toiminta on ollut täysin moitteetonta ja asiakkaiden vanhempien kannat ovat osoitus vanhempien yhteistyökyvyttömyydestä?
Helsingissä resurssipulan vuoksi lastensuojeluilmoituksia ei käsitellä. Myös asenteellisuus vaikuttaa lastensuojeluilmoitusten käsittelyyn, kun sosiaalivirkailija on haluton niitä käsittelemään. Ilmoitus voidaan kirjata vireillepanona ehkä lapsen rekisteriin, mutta ilmoituksen käsittelystä ei tehdä virallista käsittelyasiakirjaa ja vanhempia ei kohdata, vaikka lapsella olisi avohuollon asiakkuus.
Tarpeenselvityksessä ei myöskään käsitellä lastensuojeluilmoituksia tavaten lasta ja perhettä, eikä ilmoituksia siis todella käsitellä. Sosiaalivirkailija voi kirjata ilmoituksen käsittelyasiakirjaan jotain yleisluontoista Suomen lastensuojelun toiminnasta, mutta jättää kokonaan ilmoituksen aihelmat käsittelemättä sekä perustelematta omaa toimintaansa. Vanhemmat saavat sitten näistä kirjauksista vain arvailla mitä sosiaalivirkailija on ajatellut lapsen asioista, sillä pohdintaa ei ole kirjattu auki.
Myös tarpeenselvitys voidaan aloittaa lastensuojeluilmoitusten jälkeen ilman resursseja kohdata edes sitä yhtä tai kahta kertaa perhettä lastensuojeluilmoitusten kohdalla. Resursseja ei siis ole käsitellä lastensuojeluilmoitusta ja antaa neuvoja siihen, että ilmoituksia ei tulisi lisää, mutta kolme kuukautta kestävään tarpeenselvitykseen onkin resursseja.
Kukaan ei edes todella tiedä mitä on tarpeenselvitys, sillä se on täysin kiinni kunnasta ja sosiaalivirkailijasta joka toteuttaa tarpeenselvityksen. Tarpeenselvitys voi olla sekava tutkimus vanhempien kokemuksista sen enempää edes itse koetusta ratkaista mahdollisia haasteita jo tarpeenselvityksen aikana.
Eli lastensuojeluilmoituksia ei tutkita, sitten ei edes tutkita onko tarvetta tarpeenselvitykselle ja kukaan ei tiedä onko tarpeenselvittäminen toimintana edes tarpeenselvittämistä vain nimetty vain sellaiseksi.
Lastensuojeluasiakkuuden tarvehan täyttyy jos lastensuojeluilmoitusten käsittelyn aikana ei toteudu tilanteen korjaantumiseksi uuden suunnan löytyminen ja jos tarpeenselvityksen aikana tarpeenselvityksen antama tuki ja ratkaisukeskeiset neuvot eivät auta ja saa aikaan muutosta. Mutta jos ilmoituksia ei käsitellä ja ei tutkita onko tarvetta tarpeenselvitykselle ja aloitetaan tarpeenselvitys, jonka selvittämistavoista ei kukaan tiedä mitään, mihin menevätkään resurssimme ja toteutuuko todella tuo varhainen tuki?
Lisäksi on tärkeää huomioida, kuinka kuormittavaa on lastensuojelullisen työn vastaanottaminen vanhemmalle, jos työskentely ei turvaa kenenkään oikeusturvaa eikä aja lapsen ja perheen perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista ja todella tue voimaannuttavin ratkaisukeskeisin tuin, joiden suunnittelun takana olisi todellinen tutkimustyö. Tällaisen kokemuksen vastaanottaminen on kamalaa vanhemmalle ja lapselle, joka tahtoisi kyetä luottamaan viranomaiseen. Tuo kokemus aiheuttaa henkistä pahoinvointia, kriisioireilua ja kuormittumista samalla kun luottamus viranomaiseen laskee ja aiheuttaa polarisoituneen tilanteen syvenemistä myös tässä muodossa. Joku voi sairastua jopa mielenterveydeltään lastensuojelun epäoikeudenmukaisten toimintojen takia. Kuinka moni jättää Helsingissä muistuttamatta, kantelematta tai edes ottamatta yhteyttä ylikuormitettuun sosiaaliasiamieheen, koska ei yksinkertaisesti enää kykene ja jaksa taistella oikeuksiensa puolesta? Kriisissä voi myös kadota kyky hahmottaa ongelmaa, joka johtuu lastensuojelun toiminnasta ja näin sanoittaa sitä kirjallisessa muodossa kanteluun. Toisilla ei ole myöskään kirjallisia lahjoja tai tietotaitoa ottaa kantaa ihmisoikeusasioihin ja he tarvitsisivat tähän tuen. Moniko kantelu jää siis toteutumatta moninaisista syistä, vaikka ne olisivat tarpeellisia?
Todella moni vanhempi noissa lastensuojelun uhrit –keskusteluryhmissä kertoo, ettei ole voimia valittaa, eikä taito kirjoittaa valitusta. Pelko siitä, että kirjoittaa valituksenkin väärin (kun sosiaalitoimi on polkenut vanhemman itsetunnon ihan alas) estää valittamisen. Nämä ihmiset tarvitsisivat sosiaaliasiamiehen tuen kantelun kirjoittamiseen ja joissakin kunnissa sosiaaliasiamies auttaakin, mutta Helsingissä ei tällaiseen ole resursseja sosiaaliasiamiehellä, jonka tehtävänä on myös auttaa vanhuksia ja muita sosiaalitoimen uhreja.
On tärkeää huomata, että Helsingissä on kaksi sosiaaliasiamiestä, jotka vastaavat kaikesta sosiaalialan asioinnista, kun asiakkaita pohdittaa työmenetelmät ja tarvitaan tukea muutokseen työmenetelmissä. Kuinka kaksi ihmistä kykenisi vastaamaan Helsingissä tarpeeseen, kun ainakin lastensuojelussa näkemyksenä on, että sisäisesti ei lähdetä mihinkään korjaaviin toimenpiteisiin ellei aluehallintovirasto huomauta ja silloinkin sosiaalitoimi voi väittää vastaan sekä tehdä ihan mitä vain ja kanteluprosessi saa alkaa uudelleen?
Helsinki ei taida olla Suomessa ainut kaupunki, jonka lastensuojelu kuormittaa itse itseään näin älyttömällä toimintatavalla. Tähän olisi saatava järkevä muutos ja se kaiketi saisi hyvän alkusysäyksen, jos johtavuuteen saataisiin ihan THL:sta saakka vaihtuvuutta ja johtajiksi asetettaisiin ihan oikeita johtavuudesta ja johtamisesta kiinnostuneita johtajia jotka ymmärtävät johtamisen merkityksen. Johtaja voi johtaa ihan kädestä pitäen ohjeistaen ja työntekoon osallistuen rinnalla työntekijää perehdyttäen vuorovaikutuksellisen kohtaamisen saloista yksilöiden yksilöllisten tarpeiden selvittämiseen.
Helsingissä myös yhä syrjäytetään vanhempia. Myös Vilja Eerikan äiti syrjäytettiin ja tämä maksoikin Helsingin sosiaalitoimelle lapsen hengen. Yhä silti syrjäytellään vanhempia joko tuomarin huoltopäätöksen takia, huostaanottopäätöksen takia tai sosiaalivirkailijan oman tykkäämisen ja asenteellisuuden takia, eikä vanhemmuuden tukeminen ja lapsen olosuhteiden selvittäminen ole objektiivista. Tämähän myös lisää resurssien kulua ongelmia aiheuttaen ja on kanteluun riittävä syy. Laki määrää tukemaan vanhempia ja lapsen kiintymyssuhteita ja vanhemman syrjäyttäminen ja tuen ulkopuolelle jättäminen on tuon lain vastaista.
Sinä aikana, kun odotamme muutoksia Helsinkiin, unohtakaa esimiehen puheille pyrkiminen sekä sosiaalitoimelle muistuttaminen tai sosiaaliasiamieheen yhteydenottaminen ja kannelkaa suoraan. Jäätte monelta kuormittumiselta, kun ette joudu havaitsemaan uudelleen ja uudelleen, kuinka teistä ja erityisesti lapsestanne ei välitetä kunnassanne, koska välittämiseen ei ole johtajuutta ja resurssit ovat menneet jo ajat sitten johtavuuden puuttumisen takia järjettömiin toimenpiteisiin ja toimintamalleihin. Kannattaa myös kannella siitä, että joutuu kantelemaan ja johtajuutta ei siis ole.
Täällä mieron tiellä muistutan lastensuojelun johtajia, ettei sähköjohdosta ole mitään hyötyä lampun syttymiselle, jos ette osaa pistää pistoketta pistorasiaan, hiiret hyppivät pöydällä, jos kissa viedään taloudesta ja joukossa tyhmyys tiivistyy, jos ette kuuntele yksilöitä ja ota yksilöiden tarpeita huomioon. Velka kasvaa, jos ette maksa takaisin ajoissa ja konkurssikin voi tulla eteen jos jätätte maksut huomioimatta.
THL - Johtamisen tueksi:
https://www.thl.fi/fi/web/paatoksenteko-talous-ja-palvelujarjestelma/johtamisen-tueksi
THL - Lasten ja perheiden palvelut ja niiden johtaminen (LapsYTY):https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/hankkeet/22485
THL - Palvelut ja niiden johtaminen:
https://www.thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tutkimustietoa/palvelut-ja-niiden-johtaminen
Muita julkaisuja
☞ Kirkon ja sosiaalityön (epä)pyhä liitto
☞ Sosiaalityön koulutus tuottaa ja ylläpitää lastensuojelun ongelmia
☞ Elokuvia lastensuojelun asiakkaille
☞ Salassapitovelvoite ei estä sosiaalityöntekijän näkökulmaa
☞ Rikkaiden talouspopulismi ja natsisympatiat
☞ Helsingissä ei vieläkään kontaktoiduta ja kuulla lasta
☞ Toivosta ei kannata luopua
☞ Sijaishuollon Hullunkuriset Riskiperheet
☞ Kuka tarkkailee ketä - Rajaton sosiaalityöntekijä
☞ Pihakoivu- lapsibisnesryppään tehokas asiakashankinta ja rahastus
☞ Väkivalta sijaishuollossa onkin biovanhempien syytä ja sijoitettujen tietämättömyyttä?
☞ Omaiset osallisiksi mielenterveystyöhön
☞ Kirkon ja sosiaalityön (epä)pyhä liitto
☞ Sosiaalityön koulutus tuottaa ja ylläpitää lastensuojelun ongelmia
☞ Elokuvia lastensuojelun asiakkaille
☞ Salassapitovelvoite ei estä sosiaalityöntekijän näkökulmaa
☞ Rikkaiden talouspopulismi ja natsisympatiat
☞ Helsingissä ei vieläkään kontaktoiduta ja kuulla lasta
☞ Toivosta ei kannata luopua
☞ Sijaishuollon Hullunkuriset Riskiperheet
☞ Kuka tarkkailee ketä - Rajaton sosiaalityöntekijä
☞ Pihakoivu- lapsibisnesryppään tehokas asiakashankinta ja rahastus
☞ Väkivalta sijaishuollossa onkin biovanhempien syytä ja sijoitettujen tietämättömyyttä?
☞ Omaiset osallisiksi mielenterveystyöhön
RSS Feed
