(Otan oikeudekseni käyttää kirjailijan yliminää ja kerronnallisesti kuvittaa tarinaa mielikuvitukseni varassa. En ole sosiaalivirkailija, joten minulla on siihen oikeus. Tämä perustuu tositarinaan ja nimet ovat muutettu)
Tavallinen päivä, jossa puolipilvisen taivaan auringonsäteet koettavat saada keväistä lunta sulamaan. Hangen reunukset muuttuvat jääpitsiksi ja niistä tippuu vesipisaroita kuivalle asfaltille. Kaksi naista istuvat teekupposten ääressä.
Äiti päivittelee ystävättärelleen tämän pitkittyneen kauhutarinan mielettömyyttä
- Mä en voi edes kuvitella kuinka pahalta susta tuntuu. Mä en jaksa edes näitä mun ongelmiani, mutta nuo sun on jo aivan kamalia.
Ystävätär oli joutunut sosiaalivirkailijoiden huolimoodin hampaisiin ja menettänyt lapsensa ilman mitään järkevää syytä tai loogista selitystä, vaikka tämän koko suku ja kaikki läheiset olivat olleet tiiviisti sähköpostein yhteydessä lastensuojeluun ja kertoneet, että sosiaalitoimi on tekemässä suurta virhettä. Lastensuojelun kanta oli ollut selkeästi välinpitämätön sekä jopa yhteistyöhaluton koko yhteisöä kohtaan. Toimintaa oli selitetty salassapitovelvollisuudella, kun suku oli pyytänyt päästä kuultavaksi ja otettavaksi vakavasti. Ystävättären läheiset oli kokonaisuudessaan määritelty puolueellisiksi valehtelijoiksi ilman mitään syytä tällaiselle toiminnalle. Hänelle oli suoraan sanottu puhelimessa, ettei häneen, hänen sukuunsa ja ystäviinsä luoteta. Ei edes niihin, jotka työskentelivät lastensuojelualalla ja lasten kasvatusalalla.
- Elä missään nimessä ikinä sano lasusossulle, ettet jaksa ongelmiasi, sillä muuten olet tuomittu kyvyttömäksi vanhempana. Pahimmillaan siuta väitettää sen jälkeen itsetuhoiseksi.
- Juu, kyllä mä sen havaitsin jo neuvolassa. Ei niille voi mitään kertoa. Tää on ihan kamalaa, että mistään ei saa puhua tai mitään ei voi sanoa ja kaikki pitää miettiä tarkkaan miten sen sanoo tai muuten viedään lapsi ykskaks. Varsinkin kun puhut hoonosoomi ja sitten vielä kun tulen tempperamenttisestä kulttuurista. Mutta millä sinä oikein jaksat tuota? Minä itkisin kaikki päivät ja tulisin hulluksi, jos minulta vietäisiin lapsi. Jos olisin sinun tilanteessa, saattaisin jopa tappaa itseni. Minä tappaisin itseni. Lapsen vieminen ilman syytä, sehän on aivan kamalaa.
Äiti on iranilainen nuori nainen, joka saapui Suomeen kymmenen vuotta sitten Turkin kautta. Ystävättäret olivat kohdanneet lapsiensa välityksellä lasten leikkiessä ensimmäisiä kertoja pihalla itsekseen. Siitä oli tullut ovikellojen soittelua ja kyselyjä saadaanko viedä leikkikaveri kyläilemään ja antaa ruokaa ja onko allergioita. Hän oli ollut iloinen, kun tytär oli vihdoin löytänyt ystävän, joka ei tuominnut puhumattomuudesta.
Tyttärellään oli ollut dysfasian diagnoosi. Mukavaa oli ollut löytää talonyhtiöstä itselleenkin ystävä, jolle jakaa myös huolet ja murheet sekä kenelle antaa lapsi hoitoon tarvittaessa. Jolla oli samanlainen halu yhteisölliseen elämään ja yhdessä tekemiseen kuin kotimaassa oli ollut. Yhdessä oli naureskeltu kaikelle, jopa lastensuojelulle. Suomalainen lastensuojelu ei ikinä ymmärtäisi iranilaista kasvatuskulttuuria ja huumoria ja islamilaisuudesta siellä ei ollut mitään hajua tai kielellisistä erityisvaikeuksista. Nyt kaikki oli muuttunut puoli vuotta sitten. Ystävän lapsi oli viety. Suomalaiselta hyvältä luterilaiselta äidiltä oli viety naiseudessa tärkeimpänsä eli lapsensa, äitiys.
Tutustuessa oli miltei heti alussa luottamuksen kasvettua selvinnyt jotain hurjaa; ystävän lapsen isä oli tehnyt jotain hyvin törkeää monen kataluuden lisäksi. Tämä mies oli kulkenut lapsensa äidin edellä naapurustossa mustamaalaamassa tätä valhein, jotta oli saanut pidettyä kyökkipiian yksin otteessaan. Naapuruston äidit olivat siksi vierastaneet aluksi häntä, naista lapsensa kanssa. Lisäksi pihapiirissä oli asunut myös yksi äiti, joka oli jatkanut juoruja ystävästä monilla valheilla värittäen koettaen samalla pönkittää omaa paremmuuttaan. Onneksi sekä lapsen isä ja juoruilijaäiti olivat molemmat muuttaneet talonyhtiöstä pois, sillä kaikkia olivat lopulta ahdistuneet heidän läsnäolostaan pihapiirissä ja näyttäneet sen heille. Juoruilija äiti oli jopa alkanut kutsumaan äitejä haaremiksi alentavaan äänensävyyn lasten kuullen ja alkanut arvostelemaan erityisen kovaäänisesti lasten kuullen muita äitejä, koska yksi heistä oli maahanmuuttaja. Mitä kaikkea fasistit, rasistit ja nationalistit tekevätkään yhteisölle bisarreissa ajatuksissaan juostessaan? Ystävän isä, joka oli asunut viereisessä talossa, oli vienyt mennessään ystävättären lapsen lastensuojelun avustuksella, koska ei tahtonut lapsen näkevän äitiään edes kadulla ohimennen. Ja olihan lapsi pyrkinyt äitinsä luokse ja käynytkin siellä leikkimässä ja se ei ollut sopinutkaan isälle ja sosiaalitoimelle.
Kyllä ystävä oli itkenyt ja valvonut öitä. Hän oli maannut vuoteessa ahdistuksesta täristen kuukausien ajan. Purrut hammasta yhteen, kun ei ollut voinut ääneen yöllä kärsimystään huutaa ja kastellut painajaisista hioten peittoja läpimäräksi ja maannut aamuisin tunteja miettien kuka on ja missä on ja miksi elämä koettelee. Hän oli laihtunut ensimmäisessä kuukaudessa yli 10 kiloa, vaikka oli ollut hoikka jo ennen tätä, koska ei ollut kyennyt syömään. Taito nukkua ja kokea nälkää tai ruokahalua oli kadonnut. Järkytys oli kamala. Hän oli hakeutunut alussa kriisin shokkivaiheessa kolmeksi päiväksi sairaalahoitoonkin saatuaan tietää, että lapsi viedään. Hän meni vahvalle lääkitykselle ja on hoitanut itseään tämän jälkeen järjestelmällisesti lääkkeillä ja lukien kriisistä ja opetellen hyväksymään jotain mikä moraalieettisesti ei edes ole hyväksyttävää maailmassa. Hän ei ollut ollut ikinä näin sairas ennen tätä, vaan sairastunut lastensuojelun toiminnan takia. Mind Fullnes oli auttanut ja lääkkeet olivat vähentyneet ja suunnitteilla oli niiden lopettaminen. Äiti oli päättänyt heti rikkouduttuaan, että hän nousee vielä. Hän ei luovuta, vaan pelastaa lapsensa.
- Mie voin jo aika hyvin. Siitä kriisiterapiasta on hyötyä, vaikka en mie ymmärrä miksi hyö ei voi sanoa suoraan lasulle, että on heidän syy, että voin huonosti. Itse asiassa voin jo loistavasti tilanteeseen nähden. En aio luovuttaa, vaikka lasu sitä selkeästi tahtoo miuta haukkuessaan. Miulle on kerrottu, että tää prosessi saada oikeutta Minjalle ja hänen äänensä huomioiduksi vie vuosia ja sen aikana on tehtävä järkyttävästi töitä. Mie niin pelkää, että hää unohtaa miut ja miedät.
- Sä olet Minjan äiti. Ei lapset äitejään unohda, he ikävöivät, in sha Allah. Meidänkin Daraya soittelee mulle aina mei äidiltä. Mä en saa hetken rauhaa missään.
- Ensin olisi päästävä eroon lastensuojelusta, niin sitten voin hakea huoltajuutta takaisin, niin sanovat asianajajat. Lastensuojelun sana on yhä oikeudessa, kuin he olisivat jumalia ja kukaan ei tutki mitään mitä he sanovat. Myöhän nähtiin sairaanhoitajani kanssa sossendaaleja ja hää totesi tapaamisen jälkeen, että lastensuojelu ei kuule minua, eikä kuuntele minua. Hääkin näki, ettei niitä todella kiinnosta totuus.
- Eikö se sairaanhoitaja voi todella tehdä mitään?
- Ei hää uskalla. Lastensuojelu teki jo heistä Valviraan kantelun, kun sairaanhoitajani aikaisemmin totesi niille, että heillä ei ole huolta miusta. Lasusossun mielestä hänen tapa diagnosoida on parempi, kun hän tekee sen tapaamatta miuta keskustellen lapseni isän kanssa. Valvira tosin totesi, ettei virheitä ole tehty, samaa sanoi ylilääkärikin suoraan lastensuojelulle, mutta eihän ne kuunnellut.
- Teki kantelun! Mitä lastensuojelu muka tietää psykiatriasta! Aivan sairasta ja tää Suomen oikeusjärjestelmä on aivan kamala. Silloin kun minä pyysin lastensuojelusta apua lapsen isän takia, ei ne mitään tehneet. Kävivät täällä tarkistamassa, että minä olen hyvä äiti, mutta lapsen silmien edessä raskaana olevaa naista lyövää isää ei tutkittu mitenkään. Onneksi Darayan omahoitaja puhui mun puolesta. Ei ne aluksi uskonut muakaan. Ja mieti mitä ne teki Siljalle. Viisivuotias lapsi raiskataan neljätoistavuotiaan pojan toimesta ja sit kiireellisesti sijoittavat lasta pois vielä kotoaan ja syyttävät vanhempia. Nehän paapo sitä poikaa ja unohtivat uhrin. Ei ihme, että Leena on vieläkin ihan sekaisin. Mä näin sen eilen ja pihalla kirosi omaan tapaansa kovaan ääneen poikaa ja sossuja. Se ihan huuti toivoen, että se perhe kuulee ja mä sit hyssyttelin, kun nolotti niin olla sen seurassa.
- Leena on sekaisin vieläkin siitä. Sitä pitää ymmärtää. Rankaahan se on yksin selittää viisivuotiaalle, miksi poikien pippeliä ei tarvitse laittaa suuhun vaikka pojat tätä pyytäsi. Seksuaalikasvatusta ikätasoisesti viisivuotiaalle ilman kenenkään apua. Eihän Leena saanut itselleenkään kriisiapua lastensuojelusta. Tehtiin vain kiireellinen sijoitus ja syvennettiin kriisiä tällä.
- Ne aikoo muuttaa pois täältä, jotta saavat uudet sossut ja ei tarvitse asua raiskaajan kanssa samassa rapussa. Kummaa, ettei sossu auta edes muutossa. Mäkään en olisi pärjännyt oikeudenkäynnissä ellet olisi kirjoittanut minun asianajalle sanoja suuhun. Sehän luki suoraan paperista kaiken sen mitä sinä kirjoitit. Kiitos ihan hirveesti. Voi kun minä osaisin auttaa sinua.
- Siehän sen miulle selitit ja mie sen siulle kirjoitin siun kertoman mukaan. En miekään mitään tietäisi erityislapsista ellet sie olisi opettanut. Ei ne asianajajat mitään itse osaa. Mitä ne voisi tietää erityislapsista? Tosin kaikki lapset ovat erityisiä. Eikä tarvitse kiitellä, sitä varten ystävät ovat. Ja olethan sie auttanut, sossu vaan ei välitä siu, Leenan ja Henriikan lausunnoista tai edes Terhin, vaikka hää on opettaja. Ja asianajajat ottaa korkeaa palkkaa ja kirjoittaa ja sanoo oikeudessa liukuhihnalta fraaseja tutustumatta edes oikeasti tilanteeseen. Jos tahdot oikeutesi toteutuvan siun tulee selittää niille tarkkaan mitä tahdot niiden tekevän ja vahtia, että tekevät myös sen. Ne on oikeasti turhia ellet hae kieroa asianajajaa, jotka sanoillaan muuttaa vaikka pullajauhot kokaiiniksi ja Äiti Amman portoksi. Ei niillä ole mitään tarvetta saada tuomioita toteutumaan, sillä hyö saa joka tapauksessa palkkansa. Ja loput sitten myyvät vaikka sielunsa pirulle ja lapsien elämällä ei ole merkitystä, kunhan voittaa. Omassa asiassani en pysty neuvoa asianajajia, miulla menee tunteisiin. Mie lamaannun aina kun tulee lastensuojelusta postia. Eteisessä kun ne näkee, tekee mieli kääntyä pois. Miu sydämen lyönnit tihenee ja heti nousee hiki otsalle. Mie olen koettanut pyytää miu perheeltä apua, mutta ne kaikki on tän edessä liian haavoissa. Meistä jokaista satutettiin niin, ettei ole järkeä.
- Sehän on ihan ymmärrettävää. Teiltä vietiin lapsi ja vielä sellaiseen paikkaan. Muistatko kuinka sekaisin mä olen ennen sitä oikeusistuntoa? Mikä on fraasi?
- Se on vähän niinkuin sellainen lause, joka käy kaikkeen ja jota voi toistella missä tilanteessa vain kenenkään huomaamatta vaikka se ei tarkoita todella mitään. Tyhjänpuhumista.
- Mä en olisi edes osannut kirjoittaa sille suomeksi sitä. Onneksi en ollut silloin töissä ja sain oikeusavun, mitähän olisin joutunut maksamaan muuten? Millä minä sitten olisin maksanut lapsen kaikki kulut yksin? Mä en ole saanut elatusmaksuja taaskaan ja isä väittää olevansa tuloton. Täytyy mennä Kelan kautta vaatimaan. Millä sie maksat nyt kaiken? Tuo on niin väärin.
Miesten älytön halu taistella lastensa edun vastaisesti oli ihmetyttänyt naisia jo pitkään. Eniten oli ihmetyttänyt lastensuojelun toiminta, jossa ei ollut näkynyt mitään yhtenäisyyttä vaikka samasta laitoksesta eri virkailijat olivat käyneet miltei kaikkien talossa asuvien äitien kotona. Kertaakaan ei oltu haluttu auttaa siinä ongelmassa, jonka äidit olivat esittäneet ja antaa sitä apua mitä oli pyydetty. Lastensuojeluilmoituksia tehdään herkästi ja turhasta ja niiden kautta lastensuojelun kynsiin joutuu herkästi ja turhasta. Mitään järkevää apua sieltä ei ollut kukaan saanut ja lastensuojelusta eroon pääseminen on todella vaikeaa. Jokainen äiti oli kuormittunut vielä enemmän heti kun lastensuojelu tuli mukaan kuvioihin.
Naiset olivat nähneet jo aivan liikaa elämästä asioita, joita yhdenkään äidin ei pitäisi käydä läpi. Iranilaisäidin lapsen kurdi-isä oli raiskannut tämän juuri ennen lapsen syntymää. Oli ollut lapsen isän mielestä perinne, jolla käynnistetään synnytys. Suomalaisäidin lapsen isä oli ilmoittanut lapsen syntymän jälkeen ensimmäisenä viikonloppuna, ettei ole ikinä tahtonut edes lasta ja lähtenyt baariin, tullut sieltä kuset housussa kotiin ja huoritellut äidin. Molemmat isät olivat laittaneet huoltajuusoikeudenkäynnin vireille, kun äidit olivat hakeneet elatusmaksua. Suomalaisäiti oli hävinnyt, koska isä oli mustamaalannut hänet todella törkeillä väitteillä ilman todisteita ja saanut asianajajansa taitavilla puheilla tuomarin uskomaan kaiken, varsinkin kun lastensuojelun kirjauksissa äiti oli tuomittu isän syytöksillä lastensuojelun tutkimatta syytöksiä. Isä oli vienyt kirjaukset todisteiksi.
- Mä en ole kertonut Darayalle, että Minja ei asu enää kotonaan. En ole voinut. Daraya ei ymmärtäisi ja pelkäsi, että hänetkin viedään. Hän on itkenyt kotona paljon ja luulee Minjan hylänneen hänet. Mä en tiedä mitä tehdä, sillä tää vaikuttaa Darayan kouluun, kun hän itkee öisin ja häntä on vaikea saada rauhoittumaan. Hää nukkuu nykyisin tämän takia melatoniinillä mun vieressä.
- Eikä?
- Juu-u. Darayan ei ole helppo saada ystäviä ja häntä kiusataan iltapäiväkerhossakin erilaisuutensa takia. Minja oli aina niin huomaavainen ja jaksoi Darayan tapaa määrätä leikit. Darayan opettaja on saanut hänet kyllä jo huomaamaan muut ja kuuntelemaan. Ja säki olit niin viisas, kun opetit Minjaa ymmärtämään Darayaa. Daraya oppi Minjalta paljon myös puhumista.
- Ihanko totta, sehän on hienoa. Aivan mahtavaa. Täytyyhän lapsella ystäviä olla. Eikös dysfasiassa ole juuri se hieno puoli, että iän myötä erilaisuus ei ole niin huomattavaa? Daraya voi tulla aina meille leikkimään miun kanssa. Saakeli, kun se isä on sellainen sairas paskiainen, ettei anna lasten enää leikkiä keskenään, koska olette miu ystäviä. Tiedätkö, tahtoisitko kirjoittaa lastensuojeluun Darayasta ja siitä, miten tää tilanne on vaikuttanut koko yhteisöömme ja kärsijinä ei ole vain meijän tyttö, vaan myös teijän. Myös Henriikan Katjus ja Mirva ovat ihmetelleet miten voidaan viedä lapselta hyvä äiti ja hyvältä äidiltä lapsi. Hyö oli eilen miun luona piirtelemässä ja Katjus kertoi pelkäävänsä, että häneltä viedään äiti. Halasin häntä ja lupasin, että mie piän huolen ettei niin ikinä käy. Henriikka on ollut saikulla taas ahdistuksesta, siksi lapset käy kai miun luona. Kävivät soittamassa ovikelloa ja kysyivät saavatko tulla leikkimään vaikka Minja ei enää asu meillä. Meinas tulla itku siinä niiden edessä, mutta suukotin ja halasin heitä ja olin iloinen, kun oli lapsia kotona.
Ystävättären silmiin nousi kyyneleet ja hän pyyhki niitä hihaansa. Äiti kiiruhti halaamaan pöydän päästä ja silitti toisen hiuksia.
- Ajattele, kaikkien muiden lapset saavat vapaasti käydä miun kotona ja viettää aikaa niin paljon kun tahtovat, mutta oma lapseni saa nähdä miuta vain kahdesti kuukaudessa kaksi tuntia valvotusti vain siksi, että lastensuojelulla on huoli. Naapurin Emma käy miun luona viikottain. Hää sanoi, että miun ei pitäisi joutua olemaan ilman lapsia ja kertoi että hänen äitinsä on kannustanut häntä käymään miun luona. Ajattele, hääkin on vasta kolmasluokkalainen. Mitä nää mei pihan lapset joutuu pohtimaan? Ei yhdenkään äidin pitäisi joutua käymään tällaista läpi elämässään. Mie pyysin lastensuojelusta vanhemmuuden tutkimusta, koska ovat huolissaan ja sanoivat, että koska en ole huoltaja enää, ei mitään tarvitse tutkia. Eli mie menetin lapsen siksi, koska he eivät tutkineet ja olivat huolissaan epäilyjensä takia ja nyt en saa lasta takaisin, koska menetin heidän takia lapsen, koska lapsen menetys estää mukamas jälkikäteen tutkimuksen. Tässä ei ole mitään järkeä.
- Älä kulta itke. Minuakin alkaa itkettämään. Tai itke vaan, se helpottaa. Tää on niin sairasta. Tietenkin minä kirjoitan. Tosin saat auttaa siinä, sillä mä en osaa kirjoittaa suomea ilman kirjoitusvirheitä ja saatan kirjoittaa jotain todella typerää ymmärtämättäni. Kaikki kaksoiskonsonantit ja sijamuodot. Tei kieli on todella kummallinen. Mä puhun ihan hyvää suomea, mutta en osaa kirjoittaa. Jos Jumala suo tää auttaa sinua.
- Ei se auta, usko miuta. Minja tosin voi myöhemmin lukea asiakirjoistaan, mitä tahdoimme tuoda esille.
_ _ _
Ulkona on aurinkoinen päivä. Kahvitauon jälkeen on vastuusosiaalivirkailija tutkinut puhelintaan ja vastannut numeroihin, joita ei tunne. Lasten vanhempien puhelinnumerot ja viestit vastaajasta hän jätti huomioimatta tottumuksesta. Sähköposteissa on taasen sen yhden äidin maili, joka täytyy viedä rekisteriin. Sosiaalivirkailija avaa lapsen rekisterin ja kopio tekstin tekstinkopiointiohjelmalla sitä edes lukematta. Yksi sähköposti herättää kysymyksiä; kuka tämän on lähettänyt?
Sähköpostissa kirjoitettaan lastensuojelun vaikutuksesta asiaakaan kaverin perheeseen sekä talonyhtiön lapsiin. Miksi tällaista on tänne lähetetty, pohtii sosiaalivirkailija. Eihän tämä ole mitenkään lastensuojelullinen asia. Onkohan tämä nyt edes todellinen ihminen, joka tämän on lähettänyt?
Sosiaalivirkailija soittaa sähköpostissa nimen alla olevaan puhelinnumeroon. Jostain syystä hänellä on tänään aikaa tähän. Uteliaisuus vie häntä eteenpäin. Ehkä hän saa aikuiset kiinni valehtelusta ja pelaamisesta. Niinhän ne lastensuojelua kritisoivat kirjoittelevat netissä monilla nimillä. Tämänkin takana on mitä todennäköisemmin valheellinen henkilöllisyys.
Sosiaalivirkailijan yllätykseksi puhelimeen vastaa nainen, joka puhuu suomea murtaen ja selittää asiaansa ystävällisesti. Sosiaalivirkailijan yrityksestä huolimatta, ei nainen puhukaan äidistä mitään pahaa. Hän koettaa onkia äidistä jotain huonoa, mutta nainen ilmoittaa aina, että hän ei ole ikinä nähnyt äidin tehneen lapselle mitään sopimatonta ja mitään sellaista ei ole puheissa tullut esille, josta voisi olla huolissaan. Päinvastoin pikemminkin äiti on osoittanut kykyä pärjätä ison lapsilauman kanssa ja on aina ollut avulias ja ystävällinen talon muille äideille. Nainen pyytää sosiaalivirkailijaa huomioimaan hänen näkemyksensä ja tukemaan äitiä.
Sosiaalivirkailija lopettaa puhelun ja päättää olla kirjaamatta koko tapahtumaa. Varmuuden vuoksi hän tulostaa sähköpostin ja laittaa sen ylimääräiseen kansioon talteen, jos vaikka äiti joskus kyselee sen perään, niin hän voi sanoa, että se on tallessa paperikansiossa. Lapsi on saatava pian pois lastensuojelun asiakkuudesta, jotta lastensuojelun toiminta ei pääse paljastumaan. On parempi olla kirjaamatta koko asiaa, jotta kukaan ei kysele jälkikäteen häneltä mitään.
Äidille sosiaalivirkailija ei soita asiasta, eikä isälle. Sosiaalivirkailija hautaa mielestään pois pyynnön äidin tukemisesta ja lapsen ystävien huomioimisesta.
_ _ _
- Hei, se sossu soitti mulle, kertoo äiti ystävättärelleen puhelimessa.
- Mitä hää sanoi?
- Ota rauhallisesti, se vaikutti ihan asialliselta.
- Niinhän hyö vaikuttaa, mutta se on ihan eri asia vaikuttaa kuin olla.
- Se kyllä koetti onkia koko ajan susta jotain huolestuttavaa.
- Mitä mie sanoin.
- Mutta lupasi ottaa huomioon mun pyynnön, että sinua tuettaisiin. Mä sanoin sille useasti, että olet hyvä äiti.
- Hah, lupasiko kirjata puhelun?
- Joo, se itseasissa kertoi miten kirjaa mun puheen. Ja luki mulle sen mitä aikoo kirjata.
- Ahaa, oliko kirjaus siun sanojen mukainen.
- Ei. Se oli sinnepäin, mutta se oli hänen tulkintaa siitä.
- Niinhän hyö tykkää tehdä. Hyö aina kirjailee tulkintojaan.
- Älä nyt luovuta. Katsotaan miten käy.
- En mie usko, että mikään muuttuisi kahden vuoden jälkeen. Hitsi et rupesikin ottamaan päähän. Tuntuu pahalta ja surettaa. Mut kiitos rakas silti. Me yritimme.
- Hei, mun täytyy mennä. Daraya tulee kohta ja vien sen musiikkiterapiaan ja mun täytyy hengähtää hetki itsekin, etten rupea täällä itkemään. Mua niin harmittaa sun puolesta. Mut tuu illalla teelle ja tehdään jotain kivaa. Joohan?
- Joo, tottakai. Sano Darayalle terveisiä ja anna miulta iso suukko.
_ _ _
Kirjausta ei koskaan sosiaalivirkailija tehnyt. Hän ei edes puhunut tapahtumasta työtoverilleen tai esimiehilleen.
Täältä mieron tieltä muistutan, että me tarvitsemme toisiamme. Sosiaalivirkailijat eivät tätä ikinä tule ymmärtämään, eikä sen rikkautta arvostamaan. Meidän tehtävä on auttaa toisiamme jaksamaan, jotta emme satuta lapsiamme viranomaisilla.
Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ GRADUT SYYNISSÄ II: Hoidolliset huostaanotot – hyvinvointiholhousta?
☞ GRADUT SYYNISSÄ I: KUN MIELIPITEESTÄ TULI GRADU
☞ Sosiaalityön tutkimus tarvitsee huostaanottoa
☞ Miksi asiantuntija asettuu vallan väärinkäyttäjän puolelle?
☞ Vastavuoroisuus sosiaalityössä
☞ Anonymous tutkii lastensuojelun laittomuuksia - liity mukaan!
☞ Moniongelmaisia perheitä vai ongelmiin keskittyviä viranomaisia?
☞ Koulukiusaamisesta yhteisölliseen huoltokiusaamiseen
☞ Lastensuojelu myönteisessä muutoksessa
☞ Miten toipua palvelujärjestelmän väkivallasta?
☞ Mielivaltainen oikeusjärjestelmä tuomitsee 4-vuotiaan elinkautiseen rikoksista, jotka hän on toteuttanut vuoden ikäisenä
☞ Vihapuhe ja -käytännöt tutkittava puolueettomasti
☞ Sosiaalihuoltolain henkilökunnan ilmoitusvelvollisuuden esteet
Tavallinen päivä, jossa puolipilvisen taivaan auringonsäteet koettavat saada keväistä lunta sulamaan. Hangen reunukset muuttuvat jääpitsiksi ja niistä tippuu vesipisaroita kuivalle asfaltille. Kaksi naista istuvat teekupposten ääressä.
Äiti päivittelee ystävättärelleen tämän pitkittyneen kauhutarinan mielettömyyttä
- Mä en voi edes kuvitella kuinka pahalta susta tuntuu. Mä en jaksa edes näitä mun ongelmiani, mutta nuo sun on jo aivan kamalia.
Ystävätär oli joutunut sosiaalivirkailijoiden huolimoodin hampaisiin ja menettänyt lapsensa ilman mitään järkevää syytä tai loogista selitystä, vaikka tämän koko suku ja kaikki läheiset olivat olleet tiiviisti sähköpostein yhteydessä lastensuojeluun ja kertoneet, että sosiaalitoimi on tekemässä suurta virhettä. Lastensuojelun kanta oli ollut selkeästi välinpitämätön sekä jopa yhteistyöhaluton koko yhteisöä kohtaan. Toimintaa oli selitetty salassapitovelvollisuudella, kun suku oli pyytänyt päästä kuultavaksi ja otettavaksi vakavasti. Ystävättären läheiset oli kokonaisuudessaan määritelty puolueellisiksi valehtelijoiksi ilman mitään syytä tällaiselle toiminnalle. Hänelle oli suoraan sanottu puhelimessa, ettei häneen, hänen sukuunsa ja ystäviinsä luoteta. Ei edes niihin, jotka työskentelivät lastensuojelualalla ja lasten kasvatusalalla.
- Elä missään nimessä ikinä sano lasusossulle, ettet jaksa ongelmiasi, sillä muuten olet tuomittu kyvyttömäksi vanhempana. Pahimmillaan siuta väitettää sen jälkeen itsetuhoiseksi.
- Juu, kyllä mä sen havaitsin jo neuvolassa. Ei niille voi mitään kertoa. Tää on ihan kamalaa, että mistään ei saa puhua tai mitään ei voi sanoa ja kaikki pitää miettiä tarkkaan miten sen sanoo tai muuten viedään lapsi ykskaks. Varsinkin kun puhut hoonosoomi ja sitten vielä kun tulen tempperamenttisestä kulttuurista. Mutta millä sinä oikein jaksat tuota? Minä itkisin kaikki päivät ja tulisin hulluksi, jos minulta vietäisiin lapsi. Jos olisin sinun tilanteessa, saattaisin jopa tappaa itseni. Minä tappaisin itseni. Lapsen vieminen ilman syytä, sehän on aivan kamalaa.
Äiti on iranilainen nuori nainen, joka saapui Suomeen kymmenen vuotta sitten Turkin kautta. Ystävättäret olivat kohdanneet lapsiensa välityksellä lasten leikkiessä ensimmäisiä kertoja pihalla itsekseen. Siitä oli tullut ovikellojen soittelua ja kyselyjä saadaanko viedä leikkikaveri kyläilemään ja antaa ruokaa ja onko allergioita. Hän oli ollut iloinen, kun tytär oli vihdoin löytänyt ystävän, joka ei tuominnut puhumattomuudesta.
Tyttärellään oli ollut dysfasian diagnoosi. Mukavaa oli ollut löytää talonyhtiöstä itselleenkin ystävä, jolle jakaa myös huolet ja murheet sekä kenelle antaa lapsi hoitoon tarvittaessa. Jolla oli samanlainen halu yhteisölliseen elämään ja yhdessä tekemiseen kuin kotimaassa oli ollut. Yhdessä oli naureskeltu kaikelle, jopa lastensuojelulle. Suomalainen lastensuojelu ei ikinä ymmärtäisi iranilaista kasvatuskulttuuria ja huumoria ja islamilaisuudesta siellä ei ollut mitään hajua tai kielellisistä erityisvaikeuksista. Nyt kaikki oli muuttunut puoli vuotta sitten. Ystävän lapsi oli viety. Suomalaiselta hyvältä luterilaiselta äidiltä oli viety naiseudessa tärkeimpänsä eli lapsensa, äitiys.
Tutustuessa oli miltei heti alussa luottamuksen kasvettua selvinnyt jotain hurjaa; ystävän lapsen isä oli tehnyt jotain hyvin törkeää monen kataluuden lisäksi. Tämä mies oli kulkenut lapsensa äidin edellä naapurustossa mustamaalaamassa tätä valhein, jotta oli saanut pidettyä kyökkipiian yksin otteessaan. Naapuruston äidit olivat siksi vierastaneet aluksi häntä, naista lapsensa kanssa. Lisäksi pihapiirissä oli asunut myös yksi äiti, joka oli jatkanut juoruja ystävästä monilla valheilla värittäen koettaen samalla pönkittää omaa paremmuuttaan. Onneksi sekä lapsen isä ja juoruilijaäiti olivat molemmat muuttaneet talonyhtiöstä pois, sillä kaikkia olivat lopulta ahdistuneet heidän läsnäolostaan pihapiirissä ja näyttäneet sen heille. Juoruilija äiti oli jopa alkanut kutsumaan äitejä haaremiksi alentavaan äänensävyyn lasten kuullen ja alkanut arvostelemaan erityisen kovaäänisesti lasten kuullen muita äitejä, koska yksi heistä oli maahanmuuttaja. Mitä kaikkea fasistit, rasistit ja nationalistit tekevätkään yhteisölle bisarreissa ajatuksissaan juostessaan? Ystävän isä, joka oli asunut viereisessä talossa, oli vienyt mennessään ystävättären lapsen lastensuojelun avustuksella, koska ei tahtonut lapsen näkevän äitiään edes kadulla ohimennen. Ja olihan lapsi pyrkinyt äitinsä luokse ja käynytkin siellä leikkimässä ja se ei ollut sopinutkaan isälle ja sosiaalitoimelle.
Kyllä ystävä oli itkenyt ja valvonut öitä. Hän oli maannut vuoteessa ahdistuksesta täristen kuukausien ajan. Purrut hammasta yhteen, kun ei ollut voinut ääneen yöllä kärsimystään huutaa ja kastellut painajaisista hioten peittoja läpimäräksi ja maannut aamuisin tunteja miettien kuka on ja missä on ja miksi elämä koettelee. Hän oli laihtunut ensimmäisessä kuukaudessa yli 10 kiloa, vaikka oli ollut hoikka jo ennen tätä, koska ei ollut kyennyt syömään. Taito nukkua ja kokea nälkää tai ruokahalua oli kadonnut. Järkytys oli kamala. Hän oli hakeutunut alussa kriisin shokkivaiheessa kolmeksi päiväksi sairaalahoitoonkin saatuaan tietää, että lapsi viedään. Hän meni vahvalle lääkitykselle ja on hoitanut itseään tämän jälkeen järjestelmällisesti lääkkeillä ja lukien kriisistä ja opetellen hyväksymään jotain mikä moraalieettisesti ei edes ole hyväksyttävää maailmassa. Hän ei ollut ollut ikinä näin sairas ennen tätä, vaan sairastunut lastensuojelun toiminnan takia. Mind Fullnes oli auttanut ja lääkkeet olivat vähentyneet ja suunnitteilla oli niiden lopettaminen. Äiti oli päättänyt heti rikkouduttuaan, että hän nousee vielä. Hän ei luovuta, vaan pelastaa lapsensa.
- Mie voin jo aika hyvin. Siitä kriisiterapiasta on hyötyä, vaikka en mie ymmärrä miksi hyö ei voi sanoa suoraan lasulle, että on heidän syy, että voin huonosti. Itse asiassa voin jo loistavasti tilanteeseen nähden. En aio luovuttaa, vaikka lasu sitä selkeästi tahtoo miuta haukkuessaan. Miulle on kerrottu, että tää prosessi saada oikeutta Minjalle ja hänen äänensä huomioiduksi vie vuosia ja sen aikana on tehtävä järkyttävästi töitä. Mie niin pelkää, että hää unohtaa miut ja miedät.
- Sä olet Minjan äiti. Ei lapset äitejään unohda, he ikävöivät, in sha Allah. Meidänkin Daraya soittelee mulle aina mei äidiltä. Mä en saa hetken rauhaa missään.
- Ensin olisi päästävä eroon lastensuojelusta, niin sitten voin hakea huoltajuutta takaisin, niin sanovat asianajajat. Lastensuojelun sana on yhä oikeudessa, kuin he olisivat jumalia ja kukaan ei tutki mitään mitä he sanovat. Myöhän nähtiin sairaanhoitajani kanssa sossendaaleja ja hää totesi tapaamisen jälkeen, että lastensuojelu ei kuule minua, eikä kuuntele minua. Hääkin näki, ettei niitä todella kiinnosta totuus.
- Eikö se sairaanhoitaja voi todella tehdä mitään?
- Ei hää uskalla. Lastensuojelu teki jo heistä Valviraan kantelun, kun sairaanhoitajani aikaisemmin totesi niille, että heillä ei ole huolta miusta. Lasusossun mielestä hänen tapa diagnosoida on parempi, kun hän tekee sen tapaamatta miuta keskustellen lapseni isän kanssa. Valvira tosin totesi, ettei virheitä ole tehty, samaa sanoi ylilääkärikin suoraan lastensuojelulle, mutta eihän ne kuunnellut.
- Teki kantelun! Mitä lastensuojelu muka tietää psykiatriasta! Aivan sairasta ja tää Suomen oikeusjärjestelmä on aivan kamala. Silloin kun minä pyysin lastensuojelusta apua lapsen isän takia, ei ne mitään tehneet. Kävivät täällä tarkistamassa, että minä olen hyvä äiti, mutta lapsen silmien edessä raskaana olevaa naista lyövää isää ei tutkittu mitenkään. Onneksi Darayan omahoitaja puhui mun puolesta. Ei ne aluksi uskonut muakaan. Ja mieti mitä ne teki Siljalle. Viisivuotias lapsi raiskataan neljätoistavuotiaan pojan toimesta ja sit kiireellisesti sijoittavat lasta pois vielä kotoaan ja syyttävät vanhempia. Nehän paapo sitä poikaa ja unohtivat uhrin. Ei ihme, että Leena on vieläkin ihan sekaisin. Mä näin sen eilen ja pihalla kirosi omaan tapaansa kovaan ääneen poikaa ja sossuja. Se ihan huuti toivoen, että se perhe kuulee ja mä sit hyssyttelin, kun nolotti niin olla sen seurassa.
- Leena on sekaisin vieläkin siitä. Sitä pitää ymmärtää. Rankaahan se on yksin selittää viisivuotiaalle, miksi poikien pippeliä ei tarvitse laittaa suuhun vaikka pojat tätä pyytäsi. Seksuaalikasvatusta ikätasoisesti viisivuotiaalle ilman kenenkään apua. Eihän Leena saanut itselleenkään kriisiapua lastensuojelusta. Tehtiin vain kiireellinen sijoitus ja syvennettiin kriisiä tällä.
- Ne aikoo muuttaa pois täältä, jotta saavat uudet sossut ja ei tarvitse asua raiskaajan kanssa samassa rapussa. Kummaa, ettei sossu auta edes muutossa. Mäkään en olisi pärjännyt oikeudenkäynnissä ellet olisi kirjoittanut minun asianajalle sanoja suuhun. Sehän luki suoraan paperista kaiken sen mitä sinä kirjoitit. Kiitos ihan hirveesti. Voi kun minä osaisin auttaa sinua.
- Siehän sen miulle selitit ja mie sen siulle kirjoitin siun kertoman mukaan. En miekään mitään tietäisi erityislapsista ellet sie olisi opettanut. Ei ne asianajajat mitään itse osaa. Mitä ne voisi tietää erityislapsista? Tosin kaikki lapset ovat erityisiä. Eikä tarvitse kiitellä, sitä varten ystävät ovat. Ja olethan sie auttanut, sossu vaan ei välitä siu, Leenan ja Henriikan lausunnoista tai edes Terhin, vaikka hää on opettaja. Ja asianajajat ottaa korkeaa palkkaa ja kirjoittaa ja sanoo oikeudessa liukuhihnalta fraaseja tutustumatta edes oikeasti tilanteeseen. Jos tahdot oikeutesi toteutuvan siun tulee selittää niille tarkkaan mitä tahdot niiden tekevän ja vahtia, että tekevät myös sen. Ne on oikeasti turhia ellet hae kieroa asianajajaa, jotka sanoillaan muuttaa vaikka pullajauhot kokaiiniksi ja Äiti Amman portoksi. Ei niillä ole mitään tarvetta saada tuomioita toteutumaan, sillä hyö saa joka tapauksessa palkkansa. Ja loput sitten myyvät vaikka sielunsa pirulle ja lapsien elämällä ei ole merkitystä, kunhan voittaa. Omassa asiassani en pysty neuvoa asianajajia, miulla menee tunteisiin. Mie lamaannun aina kun tulee lastensuojelusta postia. Eteisessä kun ne näkee, tekee mieli kääntyä pois. Miu sydämen lyönnit tihenee ja heti nousee hiki otsalle. Mie olen koettanut pyytää miu perheeltä apua, mutta ne kaikki on tän edessä liian haavoissa. Meistä jokaista satutettiin niin, ettei ole järkeä.
- Sehän on ihan ymmärrettävää. Teiltä vietiin lapsi ja vielä sellaiseen paikkaan. Muistatko kuinka sekaisin mä olen ennen sitä oikeusistuntoa? Mikä on fraasi?
- Se on vähän niinkuin sellainen lause, joka käy kaikkeen ja jota voi toistella missä tilanteessa vain kenenkään huomaamatta vaikka se ei tarkoita todella mitään. Tyhjänpuhumista.
- Mä en olisi edes osannut kirjoittaa sille suomeksi sitä. Onneksi en ollut silloin töissä ja sain oikeusavun, mitähän olisin joutunut maksamaan muuten? Millä minä sitten olisin maksanut lapsen kaikki kulut yksin? Mä en ole saanut elatusmaksuja taaskaan ja isä väittää olevansa tuloton. Täytyy mennä Kelan kautta vaatimaan. Millä sie maksat nyt kaiken? Tuo on niin väärin.
Miesten älytön halu taistella lastensa edun vastaisesti oli ihmetyttänyt naisia jo pitkään. Eniten oli ihmetyttänyt lastensuojelun toiminta, jossa ei ollut näkynyt mitään yhtenäisyyttä vaikka samasta laitoksesta eri virkailijat olivat käyneet miltei kaikkien talossa asuvien äitien kotona. Kertaakaan ei oltu haluttu auttaa siinä ongelmassa, jonka äidit olivat esittäneet ja antaa sitä apua mitä oli pyydetty. Lastensuojeluilmoituksia tehdään herkästi ja turhasta ja niiden kautta lastensuojelun kynsiin joutuu herkästi ja turhasta. Mitään järkevää apua sieltä ei ollut kukaan saanut ja lastensuojelusta eroon pääseminen on todella vaikeaa. Jokainen äiti oli kuormittunut vielä enemmän heti kun lastensuojelu tuli mukaan kuvioihin.
Naiset olivat nähneet jo aivan liikaa elämästä asioita, joita yhdenkään äidin ei pitäisi käydä läpi. Iranilaisäidin lapsen kurdi-isä oli raiskannut tämän juuri ennen lapsen syntymää. Oli ollut lapsen isän mielestä perinne, jolla käynnistetään synnytys. Suomalaisäidin lapsen isä oli ilmoittanut lapsen syntymän jälkeen ensimmäisenä viikonloppuna, ettei ole ikinä tahtonut edes lasta ja lähtenyt baariin, tullut sieltä kuset housussa kotiin ja huoritellut äidin. Molemmat isät olivat laittaneet huoltajuusoikeudenkäynnin vireille, kun äidit olivat hakeneet elatusmaksua. Suomalaisäiti oli hävinnyt, koska isä oli mustamaalannut hänet todella törkeillä väitteillä ilman todisteita ja saanut asianajajansa taitavilla puheilla tuomarin uskomaan kaiken, varsinkin kun lastensuojelun kirjauksissa äiti oli tuomittu isän syytöksillä lastensuojelun tutkimatta syytöksiä. Isä oli vienyt kirjaukset todisteiksi.
- Mä en ole kertonut Darayalle, että Minja ei asu enää kotonaan. En ole voinut. Daraya ei ymmärtäisi ja pelkäsi, että hänetkin viedään. Hän on itkenyt kotona paljon ja luulee Minjan hylänneen hänet. Mä en tiedä mitä tehdä, sillä tää vaikuttaa Darayan kouluun, kun hän itkee öisin ja häntä on vaikea saada rauhoittumaan. Hää nukkuu nykyisin tämän takia melatoniinillä mun vieressä.
- Eikä?
- Juu-u. Darayan ei ole helppo saada ystäviä ja häntä kiusataan iltapäiväkerhossakin erilaisuutensa takia. Minja oli aina niin huomaavainen ja jaksoi Darayan tapaa määrätä leikit. Darayan opettaja on saanut hänet kyllä jo huomaamaan muut ja kuuntelemaan. Ja säki olit niin viisas, kun opetit Minjaa ymmärtämään Darayaa. Daraya oppi Minjalta paljon myös puhumista.
- Ihanko totta, sehän on hienoa. Aivan mahtavaa. Täytyyhän lapsella ystäviä olla. Eikös dysfasiassa ole juuri se hieno puoli, että iän myötä erilaisuus ei ole niin huomattavaa? Daraya voi tulla aina meille leikkimään miun kanssa. Saakeli, kun se isä on sellainen sairas paskiainen, ettei anna lasten enää leikkiä keskenään, koska olette miu ystäviä. Tiedätkö, tahtoisitko kirjoittaa lastensuojeluun Darayasta ja siitä, miten tää tilanne on vaikuttanut koko yhteisöömme ja kärsijinä ei ole vain meijän tyttö, vaan myös teijän. Myös Henriikan Katjus ja Mirva ovat ihmetelleet miten voidaan viedä lapselta hyvä äiti ja hyvältä äidiltä lapsi. Hyö oli eilen miun luona piirtelemässä ja Katjus kertoi pelkäävänsä, että häneltä viedään äiti. Halasin häntä ja lupasin, että mie piän huolen ettei niin ikinä käy. Henriikka on ollut saikulla taas ahdistuksesta, siksi lapset käy kai miun luona. Kävivät soittamassa ovikelloa ja kysyivät saavatko tulla leikkimään vaikka Minja ei enää asu meillä. Meinas tulla itku siinä niiden edessä, mutta suukotin ja halasin heitä ja olin iloinen, kun oli lapsia kotona.
Ystävättären silmiin nousi kyyneleet ja hän pyyhki niitä hihaansa. Äiti kiiruhti halaamaan pöydän päästä ja silitti toisen hiuksia.
- Ajattele, kaikkien muiden lapset saavat vapaasti käydä miun kotona ja viettää aikaa niin paljon kun tahtovat, mutta oma lapseni saa nähdä miuta vain kahdesti kuukaudessa kaksi tuntia valvotusti vain siksi, että lastensuojelulla on huoli. Naapurin Emma käy miun luona viikottain. Hää sanoi, että miun ei pitäisi joutua olemaan ilman lapsia ja kertoi että hänen äitinsä on kannustanut häntä käymään miun luona. Ajattele, hääkin on vasta kolmasluokkalainen. Mitä nää mei pihan lapset joutuu pohtimaan? Ei yhdenkään äidin pitäisi joutua käymään tällaista läpi elämässään. Mie pyysin lastensuojelusta vanhemmuuden tutkimusta, koska ovat huolissaan ja sanoivat, että koska en ole huoltaja enää, ei mitään tarvitse tutkia. Eli mie menetin lapsen siksi, koska he eivät tutkineet ja olivat huolissaan epäilyjensä takia ja nyt en saa lasta takaisin, koska menetin heidän takia lapsen, koska lapsen menetys estää mukamas jälkikäteen tutkimuksen. Tässä ei ole mitään järkeä.
- Älä kulta itke. Minuakin alkaa itkettämään. Tai itke vaan, se helpottaa. Tää on niin sairasta. Tietenkin minä kirjoitan. Tosin saat auttaa siinä, sillä mä en osaa kirjoittaa suomea ilman kirjoitusvirheitä ja saatan kirjoittaa jotain todella typerää ymmärtämättäni. Kaikki kaksoiskonsonantit ja sijamuodot. Tei kieli on todella kummallinen. Mä puhun ihan hyvää suomea, mutta en osaa kirjoittaa. Jos Jumala suo tää auttaa sinua.
- Ei se auta, usko miuta. Minja tosin voi myöhemmin lukea asiakirjoistaan, mitä tahdoimme tuoda esille.
_ _ _
Ulkona on aurinkoinen päivä. Kahvitauon jälkeen on vastuusosiaalivirkailija tutkinut puhelintaan ja vastannut numeroihin, joita ei tunne. Lasten vanhempien puhelinnumerot ja viestit vastaajasta hän jätti huomioimatta tottumuksesta. Sähköposteissa on taasen sen yhden äidin maili, joka täytyy viedä rekisteriin. Sosiaalivirkailija avaa lapsen rekisterin ja kopio tekstin tekstinkopiointiohjelmalla sitä edes lukematta. Yksi sähköposti herättää kysymyksiä; kuka tämän on lähettänyt?
Sähköpostissa kirjoitettaan lastensuojelun vaikutuksesta asiaakaan kaverin perheeseen sekä talonyhtiön lapsiin. Miksi tällaista on tänne lähetetty, pohtii sosiaalivirkailija. Eihän tämä ole mitenkään lastensuojelullinen asia. Onkohan tämä nyt edes todellinen ihminen, joka tämän on lähettänyt?
Sosiaalivirkailija soittaa sähköpostissa nimen alla olevaan puhelinnumeroon. Jostain syystä hänellä on tänään aikaa tähän. Uteliaisuus vie häntä eteenpäin. Ehkä hän saa aikuiset kiinni valehtelusta ja pelaamisesta. Niinhän ne lastensuojelua kritisoivat kirjoittelevat netissä monilla nimillä. Tämänkin takana on mitä todennäköisemmin valheellinen henkilöllisyys.
Sosiaalivirkailijan yllätykseksi puhelimeen vastaa nainen, joka puhuu suomea murtaen ja selittää asiaansa ystävällisesti. Sosiaalivirkailijan yrityksestä huolimatta, ei nainen puhukaan äidistä mitään pahaa. Hän koettaa onkia äidistä jotain huonoa, mutta nainen ilmoittaa aina, että hän ei ole ikinä nähnyt äidin tehneen lapselle mitään sopimatonta ja mitään sellaista ei ole puheissa tullut esille, josta voisi olla huolissaan. Päinvastoin pikemminkin äiti on osoittanut kykyä pärjätä ison lapsilauman kanssa ja on aina ollut avulias ja ystävällinen talon muille äideille. Nainen pyytää sosiaalivirkailijaa huomioimaan hänen näkemyksensä ja tukemaan äitiä.
Sosiaalivirkailija lopettaa puhelun ja päättää olla kirjaamatta koko tapahtumaa. Varmuuden vuoksi hän tulostaa sähköpostin ja laittaa sen ylimääräiseen kansioon talteen, jos vaikka äiti joskus kyselee sen perään, niin hän voi sanoa, että se on tallessa paperikansiossa. Lapsi on saatava pian pois lastensuojelun asiakkuudesta, jotta lastensuojelun toiminta ei pääse paljastumaan. On parempi olla kirjaamatta koko asiaa, jotta kukaan ei kysele jälkikäteen häneltä mitään.
Äidille sosiaalivirkailija ei soita asiasta, eikä isälle. Sosiaalivirkailija hautaa mielestään pois pyynnön äidin tukemisesta ja lapsen ystävien huomioimisesta.
_ _ _
- Hei, se sossu soitti mulle, kertoo äiti ystävättärelleen puhelimessa.
- Mitä hää sanoi?
- Ota rauhallisesti, se vaikutti ihan asialliselta.
- Niinhän hyö vaikuttaa, mutta se on ihan eri asia vaikuttaa kuin olla.
- Se kyllä koetti onkia koko ajan susta jotain huolestuttavaa.
- Mitä mie sanoin.
- Mutta lupasi ottaa huomioon mun pyynnön, että sinua tuettaisiin. Mä sanoin sille useasti, että olet hyvä äiti.
- Hah, lupasiko kirjata puhelun?
- Joo, se itseasissa kertoi miten kirjaa mun puheen. Ja luki mulle sen mitä aikoo kirjata.
- Ahaa, oliko kirjaus siun sanojen mukainen.
- Ei. Se oli sinnepäin, mutta se oli hänen tulkintaa siitä.
- Niinhän hyö tykkää tehdä. Hyö aina kirjailee tulkintojaan.
- Älä nyt luovuta. Katsotaan miten käy.
- En mie usko, että mikään muuttuisi kahden vuoden jälkeen. Hitsi et rupesikin ottamaan päähän. Tuntuu pahalta ja surettaa. Mut kiitos rakas silti. Me yritimme.
- Hei, mun täytyy mennä. Daraya tulee kohta ja vien sen musiikkiterapiaan ja mun täytyy hengähtää hetki itsekin, etten rupea täällä itkemään. Mua niin harmittaa sun puolesta. Mut tuu illalla teelle ja tehdään jotain kivaa. Joohan?
- Joo, tottakai. Sano Darayalle terveisiä ja anna miulta iso suukko.
_ _ _
Kirjausta ei koskaan sosiaalivirkailija tehnyt. Hän ei edes puhunut tapahtumasta työtoverilleen tai esimiehilleen.
Täältä mieron tieltä muistutan, että me tarvitsemme toisiamme. Sosiaalivirkailijat eivät tätä ikinä tule ymmärtämään, eikä sen rikkautta arvostamaan. Meidän tehtävä on auttaa toisiamme jaksamaan, jotta emme satuta lapsiamme viranomaisilla.
Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ GRADUT SYYNISSÄ II: Hoidolliset huostaanotot – hyvinvointiholhousta?
☞ GRADUT SYYNISSÄ I: KUN MIELIPITEESTÄ TULI GRADU
☞ Sosiaalityön tutkimus tarvitsee huostaanottoa
☞ Miksi asiantuntija asettuu vallan väärinkäyttäjän puolelle?
☞ Vastavuoroisuus sosiaalityössä
☞ Anonymous tutkii lastensuojelun laittomuuksia - liity mukaan!
☞ Moniongelmaisia perheitä vai ongelmiin keskittyviä viranomaisia?
☞ Koulukiusaamisesta yhteisölliseen huoltokiusaamiseen
☞ Lastensuojelu myönteisessä muutoksessa
☞ Miten toipua palvelujärjestelmän väkivallasta?
☞ Mielivaltainen oikeusjärjestelmä tuomitsee 4-vuotiaan elinkautiseen rikoksista, jotka hän on toteuttanut vuoden ikäisenä
☞ Vihapuhe ja -käytännöt tutkittava puolueettomasti
☞ Sosiaalihuoltolain henkilökunnan ilmoitusvelvollisuuden esteet
RSS Feed
