1980-luvulla lapset saivat leipoa ilman aikuisen kokoaikaista valvontaa. Kuvankaappaus sketsi.net Ystävättäreni saapuu luokseni iltateelle iloisella mielellä ja vaihdamme kuulumisia. Hän on käynyt ostoksilla ja löytänyt uusia muumi mukeja ja suunnittelee muuttoa poikansa huostaanottonpurkusuunnitelman takia. Hänestä olisi mukavaa aloittaa alusta syksyllä uudessa kodissa, kun lapsi sijoitetaan takaisin kotiinsa.
- Aini, mä en ole tainnut kertoa sulle vielä mitä on tapahtunut,
aloittaa hän uuden aiheen ja huomaan kasvavaa kireyttä hänen äänensävyssään.
Siinä minä katselen ystävääni, jonka iloinen rubato puheessa muuttuu tarinan jatkuessa kuin konekiväärin sarjatuleksi hänen tiukasti asettaen sanojaan kritiikissään lastensuojelua kohtaan suuhunsa ja tuoden esille kummeksuntansa ammattikasvattajien asennevammasta.
Vuoden alussa kirjoitin lapsesta, joka olisi laitoksen toimesta pakotettu kulkemaan yli -23 celsiusasteen pakkasilla kevyessä syysvaatetuksessa Itä-Helsingistä Espooseen ellei äiti olisi tähän puuttunut ja vastustanut välinpitämätöntä asennetta ja nyt sain kuulla, että kaalliiksi kunnallamme tulevassa laitoksessa ei tahdota ruokkia teini-ikäisiä kasvavia lapsia. Laitoksen työntekijöiden mielestä sillä ei ole väliä, onko lapsi nälissään, vaan laitoksen omat käytännöt ja sopimukset ovat merkityksellisimpiä asioita. Äiti oli tästä kummissaan, sillä sijaishuollon tulisi aina tarjota lapsille saatavaksi kaikki perustarpeensa. Näihin kuuluu mm. tarvittava määrä ruokaa sääolosuhteisiin sopivan vaatetuksen kanssa.
Äiti oli saanut lapseltaan puhelun illalla kello yhdeksän aikoihin ja tämä oli kertonut olevansa nälissään ja että hänelle ei anneta ruokaa.
- Mä en ymmärrä miksi ne toimii näin. Poika ei nuku koska ei saa unta nälkänsä takia.
Äiti oli soittanut laitokseen ja kysellyt mistä oikein tällä kertaa on kysymys ja kumma kyllä puhelimeen oli vastannut sama raskaana oleva hoitaja, joka oli alkuvuodesta tahtonut lapsen kulkevan paukkupakkasilla ilman sääolosuhteisiin sopivaa vaatetusta julkisilla pääkaupunkiseudun toisesta päästä toiseen päähän ja yli kilometrin matkan ihan jalankin. Nyt bisarri vastaus nokkavuudessaan äidille oli ollut: "Eihän täällä kukaan nälkään ole kuolemassa." Nähtävästi sosiaaliviranomaisten mielestä tämä on hyvää yhteistyötä hyvällä maulla lapsen huoltajan kanssa, kun huoltaja tahtoo selvittää lapsen olosuhteita ja niiden syytä sijaishuollon yksikön toiminnasta sillä hetkellä vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa.
Sosiaalityöntekijä oli selittänyt äidille, ettei poika ollut muistanut tehdä iltapalalla eväitä huoneeseensa, joihin poika on saanut erityisluvan ja siitä oli nyt käyty keskusteluja. Me emme äidin kanssa ihan ymmärtäneet mitä auttaa nälässä olevan lapsen kanssa mistään asiasta kesksuteleminen ja mihin hoitaja oli pyrkinyt, kun oli ravinnolliseen nälkään päättänyt olla vastaamatta ja tahtonut henkistä nälkää ruokkia "viisaudellaan". Miten näitä näsäviisaita päästetään moiseen vastuuseen ja miksi kukaan ei puutu esimiestaholta työntekijöitään lapset huomioivampaan otteeseen ohjeistaen.
- Mulla menee viikonloppulomilla ruokaan ihan hirveästi rahaa eikä se ruokaraha mitenkään korvaa kuluja. Mulla täytyy olla pojalle syötävää valehtelematta kahden tunnin välein ja se ei voi olla mitä vain pullamössöä, vaan meillä syödään kunnon lihaa.
Oli jännä kuunnella äidin puheessa päivitteleviä huokauksia lauseiden välissä. Niissä oli sävynä kuitenkin positiivisuus epätoivon sijaan, sillä äiti tietää huostaanotonpurun alkavan syksyllä ja onhan se omalle itsetunnollekin voimaannuttavavaa, kun ymmärtää äitinäkin pystyvän perustarpeet täyttämään laitosta paremmin. Laitos saa päivittäin pojan ylläpitoon useita satoja euroja.
- Maitoa meillä menee 1-2litraa päivässä.
Käymme yhdessä läpi halpojakin proteiinipitoisia ruoka-aineita kuten kananmunat, joita voi lisätä mm. nuudelien sekaan. Keskustelemme kuinka tärkeää lapsen mielenterveydelle on tarvittava proteiinimäärä kasvavassa vaiheessa sekä aminohappojen merkityksestä koko elimmistön toimintaan ja ihmettelemme miten yksikössä, jonka tulisi tällaiset asiat erityisesti osata, ei tiedetä ruokavalion merkitystä lapsen kasvuun ja kehitykseen. Pohdimme miksi laitoksessa ei ole tarjolla nuorille illalla vaikkapa hedelmiä kuten banaania, jotta saisi mahdollisen yllättävän nälän ennen nukkumaanmenoa pois? Nähtävästi laitoksissa ei tarvitsekkaan luoda kodinomaista ympäristöä ja huomioida lasta rakastaen tämän perustarpeita, vaan tärkeämpää on kurinpitomenetelminä pitää lapsia nälässä, jotta lapsi oppii, että ei saa edes siellä missä asuu unohtaa tehtäviään, sillä kukaan ei tue tällaisessa tilanteessa. Virheestä kun huostaanotossa tulee kärsiä ja ymmnärtää omat virheelliset toimintansa näin.
Poika on todella hoikka. Suomalaisittain kutsumme heidän kaltaisiaan läpipaskoiksi, sillä ruoka näyttää tulevan samantien ulos, kun se menee sisään ja mikään ei kerry navan ympärille. Jos poika ei syö tarpeeksi kasvavana, hän laihtuu entisestään. Äitiä jopa teiniän alussa ennen huostaanottoa syytettiin lapsen aliruokkimisesta, koska lapsi oli hyvin laiha kasvupyrähdyksensä takia. Lapsethan tutkitusti vuorovälein hurahtavat pituutta ja sitten he vartensa ympärille kerryttävät massaa. Tämähän tiedetään mm. neuvolassa, mutta lastensuojelun avopuolella moniammatillinen ymmärtäminen ei ole lapsen biologiseen kehitykseen ihan samaa tasoa.
Päätimme tällä kertaa kirjoittaa sähköpostia pojan omalle kunnan sosiaalityöntekijälle, jonka myös lähetimme sosiaalityöntekijän esimiehelle, sillä sosiaalityöntekijä oli taasen jäämässä lomalle ensiviikolla. Samalla äiti pyysi korotusta ruokarahaan pojan kasvavan ruokahalun takia ja puoltoa kaupungin vuokra-asuntoon, jos sosiaalitoimi löytää hänen tilanteessa tähän mahdollisuutta.
Erityisesti äiti tahtoi myös tietää, miksi laitos ei ole kutsunut viimeisen vuoden aikana lapsen omaa sosiaalityöntekijää lapsen tiimipalavereihin eli moniammatilliseen työryhmään ja miksi sosiaalityöntekijä ei näihin ole osallistunut. Äiti tahtoi tietää, miksi häntä ei suostuta ottamaan näihin palavereihin mukaan ja neuvostani hän myös kysyi onko hänelle tehty vanhemman asiakassuunnitelmaa, kun hän ei tällaista muista ja ei mielestään ole tällaisesta kirjauksia saanut.
Pojalla näyttää kyllä asiat olevan ihan hyvin. Hän ei ole kuolemassa nälkään ja kyllä perustarpeetkin saa, vaikkakin jälkijunassa, sillä hänen äitinsä pitää tästä ihan varmasti huolen. Sellaista sarjatulta on hänen puhe, kun hesalaisittain painottaa sanan ensimmäistä kirjainta tiukkaan tahtiin mielipidettään esille tuoden ja siitä lapsensa asioita aina hakiessaan tiukasti kiinnipitäen. Vielä kun sosiaalivirkailijakin oppisi aina hakemaan todella lapsen etua yhtä tiukasti, niin meillä voisi lapset paljon paremmin.
Täällä mieron tiellä muistutan vanhasta sananparresta: "Kyllä lapsi leivän pöytään tuo."
Meillä näyttänee siltä, että kyllä lapsi tuo sosiaalitoimelle leivän. Kunhan se vielä älyäisi siitä murtaa myös lapselle ja tämän perheelle tarpeeksi ison palasen. Leivän puutteellinen jakaminen johtaa leivän ehtymiseen, kun työmies ei ole keväällä enää kykenevä maan kääntöön, äestämiseen, viljan kylvöön tahi elokuussa sadonkorjuuseen. Jonkunhan pitäisi vielä vilja jauhaa, vesi kantaa, hiiva siihen sokerin kera sekoittaa, suolalla maustaa ja taikina alustaa ja siitä leipä leipasta tulevassakin niin, että se nousee pehmyenä hyvässä lämmössä meille ilolla ja rakkaudella jaettavaksi.
Aiheeseen liittyen: Kun pakkasen pitää purra huostattua
Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ GRADUT SYYNISSÄ II: Hoidolliset huostaanotot – hyvinvointiholhousta?
☞ GRADUT SYYNISSÄ I: KUN MIELIPITEESTÄ TULI GRADU
☞ Sosiaalityön tutkimus tarvitsee huostaanottoa
☞ Miksi asiantuntija asettuu vallan väärinkäyttäjän puolelle?
☞ Vastavuoroisuus sosiaalityössä
☞ Anonymous tutkii lastensuojelun laittomuuksia - liity mukaan!
☞ Moniongelmaisia perheitä vai ongelmiin keskittyviä viranomaisia?
☞ Koulukiusaamisesta yhteisölliseen huoltokiusaamiseen
☞ Lastensuojelu myönteisessä muutoksessa
☞ Miten toipua palvelujärjestelmän väkivallasta?
☞ Mielivaltainen oikeusjärjestelmä tuomitsee 4-vuotiaan elinkautiseen rikoksista, jotka hän on toteuttanut vuoden ikäisenä
- Aini, mä en ole tainnut kertoa sulle vielä mitä on tapahtunut,
aloittaa hän uuden aiheen ja huomaan kasvavaa kireyttä hänen äänensävyssään.
Siinä minä katselen ystävääni, jonka iloinen rubato puheessa muuttuu tarinan jatkuessa kuin konekiväärin sarjatuleksi hänen tiukasti asettaen sanojaan kritiikissään lastensuojelua kohtaan suuhunsa ja tuoden esille kummeksuntansa ammattikasvattajien asennevammasta.
Vuoden alussa kirjoitin lapsesta, joka olisi laitoksen toimesta pakotettu kulkemaan yli -23 celsiusasteen pakkasilla kevyessä syysvaatetuksessa Itä-Helsingistä Espooseen ellei äiti olisi tähän puuttunut ja vastustanut välinpitämätöntä asennetta ja nyt sain kuulla, että kaalliiksi kunnallamme tulevassa laitoksessa ei tahdota ruokkia teini-ikäisiä kasvavia lapsia. Laitoksen työntekijöiden mielestä sillä ei ole väliä, onko lapsi nälissään, vaan laitoksen omat käytännöt ja sopimukset ovat merkityksellisimpiä asioita. Äiti oli tästä kummissaan, sillä sijaishuollon tulisi aina tarjota lapsille saatavaksi kaikki perustarpeensa. Näihin kuuluu mm. tarvittava määrä ruokaa sääolosuhteisiin sopivan vaatetuksen kanssa.
Äiti oli saanut lapseltaan puhelun illalla kello yhdeksän aikoihin ja tämä oli kertonut olevansa nälissään ja että hänelle ei anneta ruokaa.
- Mä en ymmärrä miksi ne toimii näin. Poika ei nuku koska ei saa unta nälkänsä takia.
Äiti oli soittanut laitokseen ja kysellyt mistä oikein tällä kertaa on kysymys ja kumma kyllä puhelimeen oli vastannut sama raskaana oleva hoitaja, joka oli alkuvuodesta tahtonut lapsen kulkevan paukkupakkasilla ilman sääolosuhteisiin sopivaa vaatetusta julkisilla pääkaupunkiseudun toisesta päästä toiseen päähän ja yli kilometrin matkan ihan jalankin. Nyt bisarri vastaus nokkavuudessaan äidille oli ollut: "Eihän täällä kukaan nälkään ole kuolemassa." Nähtävästi sosiaaliviranomaisten mielestä tämä on hyvää yhteistyötä hyvällä maulla lapsen huoltajan kanssa, kun huoltaja tahtoo selvittää lapsen olosuhteita ja niiden syytä sijaishuollon yksikön toiminnasta sillä hetkellä vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa.
Sosiaalityöntekijä oli selittänyt äidille, ettei poika ollut muistanut tehdä iltapalalla eväitä huoneeseensa, joihin poika on saanut erityisluvan ja siitä oli nyt käyty keskusteluja. Me emme äidin kanssa ihan ymmärtäneet mitä auttaa nälässä olevan lapsen kanssa mistään asiasta kesksuteleminen ja mihin hoitaja oli pyrkinyt, kun oli ravinnolliseen nälkään päättänyt olla vastaamatta ja tahtonut henkistä nälkää ruokkia "viisaudellaan". Miten näitä näsäviisaita päästetään moiseen vastuuseen ja miksi kukaan ei puutu esimiestaholta työntekijöitään lapset huomioivampaan otteeseen ohjeistaen.
- Mulla menee viikonloppulomilla ruokaan ihan hirveästi rahaa eikä se ruokaraha mitenkään korvaa kuluja. Mulla täytyy olla pojalle syötävää valehtelematta kahden tunnin välein ja se ei voi olla mitä vain pullamössöä, vaan meillä syödään kunnon lihaa.
Oli jännä kuunnella äidin puheessa päivitteleviä huokauksia lauseiden välissä. Niissä oli sävynä kuitenkin positiivisuus epätoivon sijaan, sillä äiti tietää huostaanotonpurun alkavan syksyllä ja onhan se omalle itsetunnollekin voimaannuttavavaa, kun ymmärtää äitinäkin pystyvän perustarpeet täyttämään laitosta paremmin. Laitos saa päivittäin pojan ylläpitoon useita satoja euroja.
- Maitoa meillä menee 1-2litraa päivässä.
Käymme yhdessä läpi halpojakin proteiinipitoisia ruoka-aineita kuten kananmunat, joita voi lisätä mm. nuudelien sekaan. Keskustelemme kuinka tärkeää lapsen mielenterveydelle on tarvittava proteiinimäärä kasvavassa vaiheessa sekä aminohappojen merkityksestä koko elimmistön toimintaan ja ihmettelemme miten yksikössä, jonka tulisi tällaiset asiat erityisesti osata, ei tiedetä ruokavalion merkitystä lapsen kasvuun ja kehitykseen. Pohdimme miksi laitoksessa ei ole tarjolla nuorille illalla vaikkapa hedelmiä kuten banaania, jotta saisi mahdollisen yllättävän nälän ennen nukkumaanmenoa pois? Nähtävästi laitoksissa ei tarvitsekkaan luoda kodinomaista ympäristöä ja huomioida lasta rakastaen tämän perustarpeita, vaan tärkeämpää on kurinpitomenetelminä pitää lapsia nälässä, jotta lapsi oppii, että ei saa edes siellä missä asuu unohtaa tehtäviään, sillä kukaan ei tue tällaisessa tilanteessa. Virheestä kun huostaanotossa tulee kärsiä ja ymmnärtää omat virheelliset toimintansa näin.
Poika on todella hoikka. Suomalaisittain kutsumme heidän kaltaisiaan läpipaskoiksi, sillä ruoka näyttää tulevan samantien ulos, kun se menee sisään ja mikään ei kerry navan ympärille. Jos poika ei syö tarpeeksi kasvavana, hän laihtuu entisestään. Äitiä jopa teiniän alussa ennen huostaanottoa syytettiin lapsen aliruokkimisesta, koska lapsi oli hyvin laiha kasvupyrähdyksensä takia. Lapsethan tutkitusti vuorovälein hurahtavat pituutta ja sitten he vartensa ympärille kerryttävät massaa. Tämähän tiedetään mm. neuvolassa, mutta lastensuojelun avopuolella moniammatillinen ymmärtäminen ei ole lapsen biologiseen kehitykseen ihan samaa tasoa.
Päätimme tällä kertaa kirjoittaa sähköpostia pojan omalle kunnan sosiaalityöntekijälle, jonka myös lähetimme sosiaalityöntekijän esimiehelle, sillä sosiaalityöntekijä oli taasen jäämässä lomalle ensiviikolla. Samalla äiti pyysi korotusta ruokarahaan pojan kasvavan ruokahalun takia ja puoltoa kaupungin vuokra-asuntoon, jos sosiaalitoimi löytää hänen tilanteessa tähän mahdollisuutta.
Erityisesti äiti tahtoi myös tietää, miksi laitos ei ole kutsunut viimeisen vuoden aikana lapsen omaa sosiaalityöntekijää lapsen tiimipalavereihin eli moniammatilliseen työryhmään ja miksi sosiaalityöntekijä ei näihin ole osallistunut. Äiti tahtoi tietää, miksi häntä ei suostuta ottamaan näihin palavereihin mukaan ja neuvostani hän myös kysyi onko hänelle tehty vanhemman asiakassuunnitelmaa, kun hän ei tällaista muista ja ei mielestään ole tällaisesta kirjauksia saanut.
Pojalla näyttää kyllä asiat olevan ihan hyvin. Hän ei ole kuolemassa nälkään ja kyllä perustarpeetkin saa, vaikkakin jälkijunassa, sillä hänen äitinsä pitää tästä ihan varmasti huolen. Sellaista sarjatulta on hänen puhe, kun hesalaisittain painottaa sanan ensimmäistä kirjainta tiukkaan tahtiin mielipidettään esille tuoden ja siitä lapsensa asioita aina hakiessaan tiukasti kiinnipitäen. Vielä kun sosiaalivirkailijakin oppisi aina hakemaan todella lapsen etua yhtä tiukasti, niin meillä voisi lapset paljon paremmin.
Täällä mieron tiellä muistutan vanhasta sananparresta: "Kyllä lapsi leivän pöytään tuo."
Meillä näyttänee siltä, että kyllä lapsi tuo sosiaalitoimelle leivän. Kunhan se vielä älyäisi siitä murtaa myös lapselle ja tämän perheelle tarpeeksi ison palasen. Leivän puutteellinen jakaminen johtaa leivän ehtymiseen, kun työmies ei ole keväällä enää kykenevä maan kääntöön, äestämiseen, viljan kylvöön tahi elokuussa sadonkorjuuseen. Jonkunhan pitäisi vielä vilja jauhaa, vesi kantaa, hiiva siihen sokerin kera sekoittaa, suolalla maustaa ja taikina alustaa ja siitä leipä leipasta tulevassakin niin, että se nousee pehmyenä hyvässä lämmössä meille ilolla ja rakkaudella jaettavaksi.
Aiheeseen liittyen: Kun pakkasen pitää purra huostattua
Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ GRADUT SYYNISSÄ II: Hoidolliset huostaanotot – hyvinvointiholhousta?
☞ GRADUT SYYNISSÄ I: KUN MIELIPITEESTÄ TULI GRADU
☞ Sosiaalityön tutkimus tarvitsee huostaanottoa
☞ Miksi asiantuntija asettuu vallan väärinkäyttäjän puolelle?
☞ Vastavuoroisuus sosiaalityössä
☞ Anonymous tutkii lastensuojelun laittomuuksia - liity mukaan!
☞ Moniongelmaisia perheitä vai ongelmiin keskittyviä viranomaisia?
☞ Koulukiusaamisesta yhteisölliseen huoltokiusaamiseen
☞ Lastensuojelu myönteisessä muutoksessa
☞ Miten toipua palvelujärjestelmän väkivallasta?
☞ Mielivaltainen oikeusjärjestelmä tuomitsee 4-vuotiaan elinkautiseen rikoksista, jotka hän on toteuttanut vuoden ikäisenä
RSS Feed
