Erityslapset
Lapsen kehityshäiriötä (esim. ADHD/Asperger) hoidetaan Suomessa sekä laitoksissa että kotona. Kehityshäiriöiden syyksi epäillään usein johtuvan kasvatuksesta ja lapsen elinolosuhteista. Tämä uskomus on täysin väärä, mutta edelleen esim. lastensuojelussa näin voidaan ajatella.
Tutkija Mari Pitkänen on pro gradu -tutkielmassa ”LASTENSUOJELUPROSESSI – Tapaustutkimus biologisen vanhemman kokemuksista lastensuojelun sijoitusprosessissa,” haastatellut erään vanhemman kokemuksia erityislapsen sijoittamisesta kuntoutuskeskukseen.
Neuropsykologinen kuntoutus
Kelan mukaan neuropsykologista kuntoutusta myönnetään vasta 16 vuotta täyttäneille kehityksellisiin oppimisvaikeuksiin ja aivovaurioiden jälkeen. Neuropsykologisen kuntoutuksen tavoitteena on opiskelu- tai työkyvyn parantaminen ja palauttaminen ja sen seurauksena opintojen edistyminen tai loppuun saattaminen, työelämään siirtyminen, työelämässä pysyminen tai työhön paluu.
Erityislapsi, alle 16-vuotias, ei yleensä saa kuntoutustukea paitsi psykoterapiaa tai harkinnanvaraista vammaistukea. Erityislapsen vanhempaa ohjataan usein lastensuojeluun, jossa tukimuotona on lastensuojelun avohuolto tai viimesijaisena tukitoimena huostaanotto ”kun mikään ei auta”.
Avohuollon tukitoimet – kontrollin tukimuoto
Tutkija Mari Pitkäsen mukaan avohuollon tukitoimet ovat ensisijaisesti tarkoitettu sijaisperheille ja vanhempia tuetaan ”mikäli resurssit antavat periksi”.
Sosiaalitoimen tavoitteena on parantaa perheiden omaa toimeentuloa ja pärjäämistä. Tätä tukea saa aina sijaisperhe, mutta biologisen perheen tuen saanti on harkinnanvaraista ja palveluiden saatavuuden mukaista.
Avohuollon tukitoimet luokitellaan peruspalveluksi kuten esim. lapsen päivähoitoa. Halutaan tuottaa lapselle hoivaa, huolenpitoa ja ravintoa, mutta samalla sosiaalitoimi saa yhteistyötahon, joka raportoi lastensuojeluun, mikäli herää huoli lapsesta. Sosiaalityössä kontrolli on avohuollon eräs tukimuoto. Lastensuojelun yhteistyöverkostot, kuten koulut, päivähoitopaikat, lastenpsykiatria ja muut viranomaisverkostot osallistuvat kontrollointiin.
Tutkija Mari Pitkäsen haastattelema perheenäiti, jonka erityislapsi oli avohuollon tukitoimena saanut ostopalveluna tukihenkilön lapsen tueksi, kertoi ettei avohuollon tuki vastannut perheen toivomaa apua.
Lapsen sairaus ei ole syy huostaanottoon
Lasta ei voi sairauden takia huostaanottaa. Tutkija Mari Pitkäsen haastatteleman sosiaalityöntekijän mukaan ”se pitää perustella tavallaan niin, että vanhemmat eivät jaksa eikä pysty asettamaan rajoja sille lapselle eivätkä pärjää lapsen kanssa kotona. Huostaanottopäätös pitää muotoilla siten, ettei vanhempi kykene hoitaa lastaan”.
Tutkimuksessa haastatetulle äidille oli vakuuteltu, että lapsi hyötyy laitoskuntoutuksesta. Vanhemmat suostuivat lapsensa huostaanottoa. Lapsen tilanne ei laitoksessa parantunut ja lapsi halusi muuttaa takaisin kotiin.
Hoidollinen huostaanotto – lain mukainen interventio?
Laitokset, jotka ovat keskittyneet psyykkisesti oirehtivien lasten hoitoon, eivät ota lasta hoitoon, ellei lapsi ole huostaanotettuna.
Tutkija Mari Pitkäsen haastatteleman sosiaalityöntekijän mukaan huostaanottoa puolustellaan siten ”että se huostaanotto antaa heille enemmän vapauksia toimia siellä kuntoutuskeskuksessa eli ne ei ole velvollisia ilmoittamaan meille joka risauksesta.”
Kuntoutuslaitoksissa puolustellaan lapsen huostaanottoa sillä, että heillä on silloin paremmat mahdollisuudet käyttää lastensuojelulain mahdollistamia kiinnipito ja rajoitustoimenpiteitä, joita kutsutaan hoitotoimenpiteiksi. Lapsen huostaanotto ja sijoitus laitokseen vapauttaa sosiaalityöntekijän valvontavastuu lapsen hoidosta ja hoidon vaikuttavuudesta. Sosiaalityöntekijän ei tarvitse puuttua arkipäivän hoitotoimenpiteisiin eikä epäasiallisuuksiin tai hoidon laatuun.
Tutkimuksessa ilmeni, että sijaishuoltotoimiston työntekijöiden mukaan huostaanoton tekeminen on perusteltua, jos voidaan nähdä, että kolmen kuukauden sijoittamisjaksolla ei päästä vielä tuloksiin. Tätä voitiin myös perustella hallinnollisena ratkaisuna välttää turhaa työtä tekemällä uusia sijoituspäätöksiä.
Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, ettei erityislasten laitoshoito ole paras mahdollinen hoitomuoto, vaan pitäisi siirtyä perhekeskeiseen avohoitoon.
Erityislasta ei sijoiteta sijaisperheeseen
Tutkija Mari Pitkäsen haastatteleman erityislapsen äidin mielestä sosiaalityöntekijä huomioi koko perheen kokonaisuuden kannalta. Heitä kuunneltiin siten, etteivät sosiaalityöntekijät sijoittaneet lasta mihinkään perhekotiin tai sijaisperheeseen. Heidän mielestään lapsi tarvitsi paikan, jossa lasta oikeasti voidaan auttaa. Sosiaalityöntekijän mielestä lapsen sijoittaminen kuntoutuslaitokseen oli parempi vaihtoehto. Perheeseen sijoittaminen olisi ollut sosiaalityöntekijän mukaan perheelle vaikeampi hyväksyä, koska lapsella jo oli oma perhe.
Tutkimuksen perusteella tutkija ei pohtinut, oliko nähtävissä sosiaalityöntekijän manipulaatio välttää vanhempien vastustus huostaanottoon ja samalla joutua kirjaamaan syyksi huostaanottopäätökseen vanhemmuuden vaikeuksien myöntäminen.
Vanhemmat eivät alkuunsa toivoneet lapsensa huostaanottoa. Vanhempien vastuu lapsesta siirtyi ammattitaitoisille työntekijöille ilman perhesidonnaisuuksia.
Tällainen toimintatapa ei luo lapselle turvallisuudentunnetta, koska laitoksissa työntekijöiden vaihtuvuus on suuri. Erityslapsi on tunnetasolla herkkä ja tarvitsee paljon ymmärrystä ja välittävää huolenpitoa, mikä ei toteudu laitoksissa.
Monen erityislapsen vanhempi ei ole apua hakiessaan halunnut vapautua lapsensa hoidosta, vaan he ovat toivoneet lapselleen muuta apua kuten esim. terapiaa ja kotiapua.
Mari Pitkäsen tutkimuksessa erityislapsen äiti ajatteli lapsen olevan sijaishuollossa turvassa. Lapsen elämä jatkui kuntoutuslaitoksessa ja tutkijan mukaan ”oletettavasti ongelmat seuraavat hänen mukanaan, joten äidin ajattelema turvassa olo voi olla fiktiivinen käsite.”
Huostaanotto – vai pakkoauttaminen?
Perheiden ja sosiaalityöntekijöiden välisessä kommunikoinnissa on suuria vaikeuksia. Perheet sekä myös sijaisperheet kokevat, että ”sosiaalitoimi harrastaa tietyissä tilanteissa sanelupolitiikkaa ja neuvottelumahdollisuutta ei juuri ole”, näin todetaan tutkija Mari Pitkäsen tutkielmassa. Ei osata kohdata vaikeuksissa olevia perheitä ja yhdessä etsiä ratkaisuja.
Sosiaalitoimessa ollaan luonnollisesti eri mieltä. Heidän mielestä tehdään neuvottelevaa työtä yhdessä perheiden kanssa, mutta yhteistyötä on vaikea kategorisoida.
Tutkija Mari Pitkänen on johtopäätöksessään todennut että ”ongelma on siinä, että vanhemman tukeminen ei varsinaisesti kuulu sosiaalityöntekijöille ja etenkin kun tahdonvastaisista huostaanotoista on kysymys, eivät vanhemmat tahdo apua ottaa lastensuojeluorganisaatiolta.”
Tutkija jäi ihmettelemään ”ovatko vanhemmuuden vaatimukset muuttuneet jotenkin vai onko vanhemmuus yksinkertaisesti murentunut yhä enemmän, sillä lastensuojelua tarvitsevien lasten määrä tuntuu jatkavan kasvuaan.”
Muita Lokakuun liikkeen aiheeseen liittyviä kirjoituksia
☞ GRADUT SYYNISSÄ I: KUN MIELIPITEESTÄ TULI GRADU
☞ Sosiaalityön tutkimus tarvitsee huostaanottoa
☞ Miksi asiantuntija asettuu vallan väärinkäyttäjän puolelle?
☞ Vastavuoroisuus sosiaalityössä
☞ Kunnon vanhemman standardi
☞ Kuka suojelisi ammattilaisuhreja lapsilta?
☞ Avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja
☞ Varhainen huoli ja puuttuminen - mielen sairautta
☞ Anonymous tutkii lastensuojelun laittomuuksia - liity mukaan!
☞ Moniongelmaisia perheitä vai ongelmiin keskittyviä viranomaisia?
☞ Koulukiusaamisesta yhteisölliseen huoltokiusaamiseen
☞ Lastensuojelu myönteisessä muutoksessa
☞ Miten toipua palvelujärjestelmän väkivallasta?
Lapsen kehityshäiriötä (esim. ADHD/Asperger) hoidetaan Suomessa sekä laitoksissa että kotona. Kehityshäiriöiden syyksi epäillään usein johtuvan kasvatuksesta ja lapsen elinolosuhteista. Tämä uskomus on täysin väärä, mutta edelleen esim. lastensuojelussa näin voidaan ajatella.
Tutkija Mari Pitkänen on pro gradu -tutkielmassa ”LASTENSUOJELUPROSESSI – Tapaustutkimus biologisen vanhemman kokemuksista lastensuojelun sijoitusprosessissa,” haastatellut erään vanhemman kokemuksia erityislapsen sijoittamisesta kuntoutuskeskukseen.
Neuropsykologinen kuntoutus
Kelan mukaan neuropsykologista kuntoutusta myönnetään vasta 16 vuotta täyttäneille kehityksellisiin oppimisvaikeuksiin ja aivovaurioiden jälkeen. Neuropsykologisen kuntoutuksen tavoitteena on opiskelu- tai työkyvyn parantaminen ja palauttaminen ja sen seurauksena opintojen edistyminen tai loppuun saattaminen, työelämään siirtyminen, työelämässä pysyminen tai työhön paluu.
Erityislapsi, alle 16-vuotias, ei yleensä saa kuntoutustukea paitsi psykoterapiaa tai harkinnanvaraista vammaistukea. Erityislapsen vanhempaa ohjataan usein lastensuojeluun, jossa tukimuotona on lastensuojelun avohuolto tai viimesijaisena tukitoimena huostaanotto ”kun mikään ei auta”.
Avohuollon tukitoimet – kontrollin tukimuoto
Tutkija Mari Pitkäsen mukaan avohuollon tukitoimet ovat ensisijaisesti tarkoitettu sijaisperheille ja vanhempia tuetaan ”mikäli resurssit antavat periksi”.
Sosiaalitoimen tavoitteena on parantaa perheiden omaa toimeentuloa ja pärjäämistä. Tätä tukea saa aina sijaisperhe, mutta biologisen perheen tuen saanti on harkinnanvaraista ja palveluiden saatavuuden mukaista.
Avohuollon tukitoimet luokitellaan peruspalveluksi kuten esim. lapsen päivähoitoa. Halutaan tuottaa lapselle hoivaa, huolenpitoa ja ravintoa, mutta samalla sosiaalitoimi saa yhteistyötahon, joka raportoi lastensuojeluun, mikäli herää huoli lapsesta. Sosiaalityössä kontrolli on avohuollon eräs tukimuoto. Lastensuojelun yhteistyöverkostot, kuten koulut, päivähoitopaikat, lastenpsykiatria ja muut viranomaisverkostot osallistuvat kontrollointiin.
Tutkija Mari Pitkäsen haastattelema perheenäiti, jonka erityislapsi oli avohuollon tukitoimena saanut ostopalveluna tukihenkilön lapsen tueksi, kertoi ettei avohuollon tuki vastannut perheen toivomaa apua.
Lapsen sairaus ei ole syy huostaanottoon
Lasta ei voi sairauden takia huostaanottaa. Tutkija Mari Pitkäsen haastatteleman sosiaalityöntekijän mukaan ”se pitää perustella tavallaan niin, että vanhemmat eivät jaksa eikä pysty asettamaan rajoja sille lapselle eivätkä pärjää lapsen kanssa kotona. Huostaanottopäätös pitää muotoilla siten, ettei vanhempi kykene hoitaa lastaan”.
Tutkimuksessa haastatetulle äidille oli vakuuteltu, että lapsi hyötyy laitoskuntoutuksesta. Vanhemmat suostuivat lapsensa huostaanottoa. Lapsen tilanne ei laitoksessa parantunut ja lapsi halusi muuttaa takaisin kotiin.
Hoidollinen huostaanotto – lain mukainen interventio?
Laitokset, jotka ovat keskittyneet psyykkisesti oirehtivien lasten hoitoon, eivät ota lasta hoitoon, ellei lapsi ole huostaanotettuna.
Tutkija Mari Pitkäsen haastatteleman sosiaalityöntekijän mukaan huostaanottoa puolustellaan siten ”että se huostaanotto antaa heille enemmän vapauksia toimia siellä kuntoutuskeskuksessa eli ne ei ole velvollisia ilmoittamaan meille joka risauksesta.”
Kuntoutuslaitoksissa puolustellaan lapsen huostaanottoa sillä, että heillä on silloin paremmat mahdollisuudet käyttää lastensuojelulain mahdollistamia kiinnipito ja rajoitustoimenpiteitä, joita kutsutaan hoitotoimenpiteiksi. Lapsen huostaanotto ja sijoitus laitokseen vapauttaa sosiaalityöntekijän valvontavastuu lapsen hoidosta ja hoidon vaikuttavuudesta. Sosiaalityöntekijän ei tarvitse puuttua arkipäivän hoitotoimenpiteisiin eikä epäasiallisuuksiin tai hoidon laatuun.
Tutkimuksessa ilmeni, että sijaishuoltotoimiston työntekijöiden mukaan huostaanoton tekeminen on perusteltua, jos voidaan nähdä, että kolmen kuukauden sijoittamisjaksolla ei päästä vielä tuloksiin. Tätä voitiin myös perustella hallinnollisena ratkaisuna välttää turhaa työtä tekemällä uusia sijoituspäätöksiä.
Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, ettei erityislasten laitoshoito ole paras mahdollinen hoitomuoto, vaan pitäisi siirtyä perhekeskeiseen avohoitoon.
Erityislasta ei sijoiteta sijaisperheeseen
Tutkija Mari Pitkäsen haastatteleman erityislapsen äidin mielestä sosiaalityöntekijä huomioi koko perheen kokonaisuuden kannalta. Heitä kuunneltiin siten, etteivät sosiaalityöntekijät sijoittaneet lasta mihinkään perhekotiin tai sijaisperheeseen. Heidän mielestään lapsi tarvitsi paikan, jossa lasta oikeasti voidaan auttaa. Sosiaalityöntekijän mielestä lapsen sijoittaminen kuntoutuslaitokseen oli parempi vaihtoehto. Perheeseen sijoittaminen olisi ollut sosiaalityöntekijän mukaan perheelle vaikeampi hyväksyä, koska lapsella jo oli oma perhe.
Tutkimuksen perusteella tutkija ei pohtinut, oliko nähtävissä sosiaalityöntekijän manipulaatio välttää vanhempien vastustus huostaanottoon ja samalla joutua kirjaamaan syyksi huostaanottopäätökseen vanhemmuuden vaikeuksien myöntäminen.
Vanhemmat eivät alkuunsa toivoneet lapsensa huostaanottoa. Vanhempien vastuu lapsesta siirtyi ammattitaitoisille työntekijöille ilman perhesidonnaisuuksia.
Tällainen toimintatapa ei luo lapselle turvallisuudentunnetta, koska laitoksissa työntekijöiden vaihtuvuus on suuri. Erityslapsi on tunnetasolla herkkä ja tarvitsee paljon ymmärrystä ja välittävää huolenpitoa, mikä ei toteudu laitoksissa.
Monen erityislapsen vanhempi ei ole apua hakiessaan halunnut vapautua lapsensa hoidosta, vaan he ovat toivoneet lapselleen muuta apua kuten esim. terapiaa ja kotiapua.
Mari Pitkäsen tutkimuksessa erityislapsen äiti ajatteli lapsen olevan sijaishuollossa turvassa. Lapsen elämä jatkui kuntoutuslaitoksessa ja tutkijan mukaan ”oletettavasti ongelmat seuraavat hänen mukanaan, joten äidin ajattelema turvassa olo voi olla fiktiivinen käsite.”
Huostaanotto – vai pakkoauttaminen?
Perheiden ja sosiaalityöntekijöiden välisessä kommunikoinnissa on suuria vaikeuksia. Perheet sekä myös sijaisperheet kokevat, että ”sosiaalitoimi harrastaa tietyissä tilanteissa sanelupolitiikkaa ja neuvottelumahdollisuutta ei juuri ole”, näin todetaan tutkija Mari Pitkäsen tutkielmassa. Ei osata kohdata vaikeuksissa olevia perheitä ja yhdessä etsiä ratkaisuja.
Sosiaalitoimessa ollaan luonnollisesti eri mieltä. Heidän mielestä tehdään neuvottelevaa työtä yhdessä perheiden kanssa, mutta yhteistyötä on vaikea kategorisoida.
Tutkija Mari Pitkänen on johtopäätöksessään todennut että ”ongelma on siinä, että vanhemman tukeminen ei varsinaisesti kuulu sosiaalityöntekijöille ja etenkin kun tahdonvastaisista huostaanotoista on kysymys, eivät vanhemmat tahdo apua ottaa lastensuojeluorganisaatiolta.”
Tutkija jäi ihmettelemään ”ovatko vanhemmuuden vaatimukset muuttuneet jotenkin vai onko vanhemmuus yksinkertaisesti murentunut yhä enemmän, sillä lastensuojelua tarvitsevien lasten määrä tuntuu jatkavan kasvuaan.”
Muita Lokakuun liikkeen aiheeseen liittyviä kirjoituksia
☞ GRADUT SYYNISSÄ I: KUN MIELIPITEESTÄ TULI GRADU
☞ Sosiaalityön tutkimus tarvitsee huostaanottoa
☞ Miksi asiantuntija asettuu vallan väärinkäyttäjän puolelle?
☞ Vastavuoroisuus sosiaalityössä
☞ Kunnon vanhemman standardi
☞ Kuka suojelisi ammattilaisuhreja lapsilta?
☞ Avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja
☞ Varhainen huoli ja puuttuminen - mielen sairautta
☞ Anonymous tutkii lastensuojelun laittomuuksia - liity mukaan!
☞ Moniongelmaisia perheitä vai ongelmiin keskittyviä viranomaisia?
☞ Koulukiusaamisesta yhteisölliseen huoltokiusaamiseen
☞ Lastensuojelu myönteisessä muutoksessa
☞ Miten toipua palvelujärjestelmän väkivallasta?
RSS Feed
