”Teksti joudutaan tulkitsemaan niin kuin se on kirjoitettu.” Tämä sitaatti on Outi Harju-Koskelinin Pro Gradusta ”Sosiaalityöntekijä tekee aina väärin?” – nettikeskustelua lastensuojelusta ja tapaus Eerikasta (s. 22). Lokakuun liike julkaisi aiheesta aiemmin Avoimen kirjeen nimeltään ”Hyvä Outi Harju-Koskelin”.
Kyseisessä gradussa on havaittavissa Helsingin lastensuojelun kriisin seuraukset, kun tarvittavaa kriisiapua ei annettu mediaryöpyn käsittelyyn. Sosiaalivirkailijoiden tunteet ovat saaneet vallan tutkijan ajatustyössä. Pro Gradussa väitetään Eerikan kuolleen vanhempiensa takia, vaikka Eerikan äiti toimi saadakseen lapsensa turvaan ja viranomaiset tuomittiin kuolematapauksessa.
”Kahdeksanvuotias Eerika kuoli toukokuussa 2012 vanhempiensa kaltoinkohtelun seurauksena.” (tutkimuksen aiheen kuvaus)
Harju-Koskelin leimaa lastensuojelua kritisoivat vanhemmat haastaviksi, vihapuheisiin syyllistyviksi ja kyvyttömiksi tietoiseen ajatteluun. Hänen mukaansa vanhempien tunteet ja tunneilmaisutavat ovat asiattomia ja jopa eettisen normistomme vastaisia. Negatiiviset tunteet väitetään vihapuheiksi ne outouttaen ja kirjataan jopa kielletyksi tutkimuksen kohdehenkilöitä objekteina kohdellen.
”keskustelupalstalle kirjoittaessaan ihmiset eivät useinkaan mieti sitä, millaisen kuvan he antavat itsestään tai noudattavatko he yleisesti tiedossa olevia käyttäytymisnormeja, vaan ilmaisu voi olla vapaata ja tunteenomaista ilman ympäröivän kulttuurin asettamia rajoituksia ilmaisunvapaudelle.” (s.2)
"Ajoittain joidenkin keskustelupalstojen keskustelun voi nähdä täyttävän ns. vihapuheen tunnusmerkistön.” (s. 25-26)
Mielipidetekstit läpäisevät tutkimuskriteerit
Harju-Koskelinin subjektiivinen mielipidekirjoitus on läpäissyt yliopistomme kriteerit ilman validia tutkimusta aiheesta.
Epäammattimainen ote kriisityöhön tulee esille yksinomaan subjektiivisesta näkökulmasta tehdyllä tutkimuskohteen retorisella patologisoinnilla eli kyvyttömyydellä dialektiikkaan sekä tunteiden validointiin.
Keskustelijoita ei kunnioiteta ja havainnoida katastrofipsykologista näkökulmaa ymmärtäen. Velvollisuuseettinen kategorinen imperatiivi, jonka mukaan normistoamme tulee toteuttaa olosuhteista riippumatta, ei näin ollen näy Harju-Koskelinin ammattieettisessä otteessa.
”Lastensuojelusta käyty netti-keskustelu on kiehtonut mieltäni jo pitkään lähinnä siksi, että lastensuojelun sosiaalityötä pitkään tehneenä keskustelu on tuntunut ajoittain mielivaltaiselta ja absurdilta. Netissä olevat tapauskuvaukset esimerkiksi huostaanotoista ovat sisältäneet yksityiskohtia, jotka jokainen lastensuojelun sosiaalityötä tehnyt pystyisi hetkessä osoittamaan paikkansa pitämättömiksi. Kommentit sisältävät usein voimakkaan tunteellisia purkauksia, joilla ei ole juurikaan tekemistä tapahtuneen kanssa.” (s. 1-2)
Kyseisessä gradussa on havaittavissa Helsingin lastensuojelun kriisin seuraukset, kun tarvittavaa kriisiapua ei annettu mediaryöpyn käsittelyyn. Sosiaalivirkailijoiden tunteet ovat saaneet vallan tutkijan ajatustyössä. Pro Gradussa väitetään Eerikan kuolleen vanhempiensa takia, vaikka Eerikan äiti toimi saadakseen lapsensa turvaan ja viranomaiset tuomittiin kuolematapauksessa.
”Kahdeksanvuotias Eerika kuoli toukokuussa 2012 vanhempiensa kaltoinkohtelun seurauksena.” (tutkimuksen aiheen kuvaus)
Harju-Koskelin leimaa lastensuojelua kritisoivat vanhemmat haastaviksi, vihapuheisiin syyllistyviksi ja kyvyttömiksi tietoiseen ajatteluun. Hänen mukaansa vanhempien tunteet ja tunneilmaisutavat ovat asiattomia ja jopa eettisen normistomme vastaisia. Negatiiviset tunteet väitetään vihapuheiksi ne outouttaen ja kirjataan jopa kielletyksi tutkimuksen kohdehenkilöitä objekteina kohdellen.
”keskustelupalstalle kirjoittaessaan ihmiset eivät useinkaan mieti sitä, millaisen kuvan he antavat itsestään tai noudattavatko he yleisesti tiedossa olevia käyttäytymisnormeja, vaan ilmaisu voi olla vapaata ja tunteenomaista ilman ympäröivän kulttuurin asettamia rajoituksia ilmaisunvapaudelle.” (s.2)
"Ajoittain joidenkin keskustelupalstojen keskustelun voi nähdä täyttävän ns. vihapuheen tunnusmerkistön.” (s. 25-26)
Mielipidetekstit läpäisevät tutkimuskriteerit
Harju-Koskelinin subjektiivinen mielipidekirjoitus on läpäissyt yliopistomme kriteerit ilman validia tutkimusta aiheesta.
Epäammattimainen ote kriisityöhön tulee esille yksinomaan subjektiivisesta näkökulmasta tehdyllä tutkimuskohteen retorisella patologisoinnilla eli kyvyttömyydellä dialektiikkaan sekä tunteiden validointiin.
Keskustelijoita ei kunnioiteta ja havainnoida katastrofipsykologista näkökulmaa ymmärtäen. Velvollisuuseettinen kategorinen imperatiivi, jonka mukaan normistoamme tulee toteuttaa olosuhteista riippumatta, ei näin ollen näy Harju-Koskelinin ammattieettisessä otteessa.
”Lastensuojelusta käyty netti-keskustelu on kiehtonut mieltäni jo pitkään lähinnä siksi, että lastensuojelun sosiaalityötä pitkään tehneenä keskustelu on tuntunut ajoittain mielivaltaiselta ja absurdilta. Netissä olevat tapauskuvaukset esimerkiksi huostaanotoista ovat sisältäneet yksityiskohtia, jotka jokainen lastensuojelun sosiaalityötä tehnyt pystyisi hetkessä osoittamaan paikkansa pitämättömiksi. Kommentit sisältävät usein voimakkaan tunteellisia purkauksia, joilla ei ole juurikaan tekemistä tapahtuneen kanssa.” (s. 1-2)
Kritiikin ohittaminen, propaganda ja ”tieteellisyys” vaientamiskeinona
Harju-Koskelin tuo esille mielipiteensä kollektiivisena Helsingin Lastensuojelussa. Gradun tarkoituksena on nähtävästi saada kritiikki hiljennettyä perustelulla, etteivät sosiaalivirkailijat kestä kritiikkiä, käyttäen tutkimusta ”kritiikinhiljentämisvälineenä”.
Helsingissä ei siis johdeta rivisosiaalivirkailijoita kohtaamaan kritiikkiä sitä reflektoiden, saati ymmärtämään tunnereaktioita.
Tampereen yliopisto kokee nähtävästi tämän kouluttamisen tarpeettomaksi.
Tämä asenne vaikuttaa lapsiemme asioiden käsittelyyn sekä lasten ja perheenjäsenten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen myös tuntevina ihmisinä.
”Olen työskennellyt vuoden 2008 lopusta Helsingissä lastensuojelun sosiaalityöntekijänä. Työ on ollut raskasta, ja oman lisänsä työn kuormittavuuteen on tuonut lastensuojeluun kohdistuva kritiikki.” (s.1)
”Sosiaalityöntekijöiden hiljaisuudesta ja vaikenemista huolimatta sekä sanomalehtien että keskustelupalstojen kirjoituksilla on vaikutusta lastensuojelutyötä tekevien työn mielekkyyden ja ammatilliseen identiteettiin. Kirjoitukset aiheuttavat sosiaalityöntekijöille ahdistusta ja mielipahaa: noinko ihmiset näkevät työni ja toimintani? Mielestäni on aiheellista kysyä, miten sosiaalityön julkisuuskuva vaikuttaa tulevaisuudessa lastensuojelun haluttavuuteen työpaikkana.” (s.16)
”Diskurssien avulla välitetään jotain todellisuuden luonteesta ja samalla rakennetaan uudenlaista todellisuutta. (Emt, 41). Diskurssien käyttö on myös taistelua vallasta, ja siitä kenen kielenkäytön tapa määritellään ”oikeaksi”. Sosiaalisissa käytännöissä käy usein väistämättä niin että toiset diskursiiviset puhetavat saavat vahvemman aseman kuin toiset. (Juhila & Suoninen 1999, 247.)” (s.30-31)
Harju-Koskelinin näkemys myös on:
”köyhillä perheillä on rajallisemmat resurssit tarjota lapsille turvalliset ja vakaat kasvuolosuhteet.”(s.8)
"Nettikeskusteluun osallistuminen pitkäjänteisesti vaatisi sellaista kovanahkaisuutta, jota tavallisella sosiaalityöntekijällä ei ole, eikä sitä pitäisi häneltä vaatia." (s.76)
☞ Murhatun Eerikan tarina: ”Kertokaa, kenen on vastuu.”
☞ Eerikan murha vie byrokraatit käräjille - lue nimet!
☞ Vilja Eerikan oma sossu joutuu tuleen oikeudessa
☞ Viranomaisten toiminta ja vaikutus Eerikan kohtaloon
☞ Avoin kirje Eerikan sosiaalityöntekijälle: sinun saappaissasi
☞ Yhteiskunnan vastuu Eerikan tapauksessa
Toimittaja Kaisa Ruokamon blogi.
☞ Iltalehti
☞ Iltasanomat
Harju-Koskelin tuo esille mielipiteensä kollektiivisena Helsingin Lastensuojelussa. Gradun tarkoituksena on nähtävästi saada kritiikki hiljennettyä perustelulla, etteivät sosiaalivirkailijat kestä kritiikkiä, käyttäen tutkimusta ”kritiikinhiljentämisvälineenä”.
Helsingissä ei siis johdeta rivisosiaalivirkailijoita kohtaamaan kritiikkiä sitä reflektoiden, saati ymmärtämään tunnereaktioita.
Tampereen yliopisto kokee nähtävästi tämän kouluttamisen tarpeettomaksi.
Tämä asenne vaikuttaa lapsiemme asioiden käsittelyyn sekä lasten ja perheenjäsenten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen myös tuntevina ihmisinä.
”Olen työskennellyt vuoden 2008 lopusta Helsingissä lastensuojelun sosiaalityöntekijänä. Työ on ollut raskasta, ja oman lisänsä työn kuormittavuuteen on tuonut lastensuojeluun kohdistuva kritiikki.” (s.1)
”Sosiaalityöntekijöiden hiljaisuudesta ja vaikenemista huolimatta sekä sanomalehtien että keskustelupalstojen kirjoituksilla on vaikutusta lastensuojelutyötä tekevien työn mielekkyyden ja ammatilliseen identiteettiin. Kirjoitukset aiheuttavat sosiaalityöntekijöille ahdistusta ja mielipahaa: noinko ihmiset näkevät työni ja toimintani? Mielestäni on aiheellista kysyä, miten sosiaalityön julkisuuskuva vaikuttaa tulevaisuudessa lastensuojelun haluttavuuteen työpaikkana.” (s.16)
”Diskurssien avulla välitetään jotain todellisuuden luonteesta ja samalla rakennetaan uudenlaista todellisuutta. (Emt, 41). Diskurssien käyttö on myös taistelua vallasta, ja siitä kenen kielenkäytön tapa määritellään ”oikeaksi”. Sosiaalisissa käytännöissä käy usein väistämättä niin että toiset diskursiiviset puhetavat saavat vahvemman aseman kuin toiset. (Juhila & Suoninen 1999, 247.)” (s.30-31)
Harju-Koskelinin näkemys myös on:
”köyhillä perheillä on rajallisemmat resurssit tarjota lapsille turvalliset ja vakaat kasvuolosuhteet.”(s.8)
"Nettikeskusteluun osallistuminen pitkäjänteisesti vaatisi sellaista kovanahkaisuutta, jota tavallisella sosiaalityöntekijällä ei ole, eikä sitä pitäisi häneltä vaatia." (s.76)
☞ Murhatun Eerikan tarina: ”Kertokaa, kenen on vastuu.”
☞ Eerikan murha vie byrokraatit käräjille - lue nimet!
☞ Vilja Eerikan oma sossu joutuu tuleen oikeudessa
☞ Viranomaisten toiminta ja vaikutus Eerikan kohtaloon
☞ Avoin kirje Eerikan sosiaalityöntekijälle: sinun saappaissasi
☞ Yhteiskunnan vastuu Eerikan tapauksessa
Toimittaja Kaisa Ruokamon blogi.
☞ Iltalehti
☞ Iltasanomat
RSS Feed
