Sarjamurhaaja- perushoitaja Aino Nykopp- Koski Sosiaali- ja terveydenhuollossa yhä enemmän alalle sopimattomia:”Otetaan vain kaikki sisään, kyllä Valvira siivoaa jäljet”
Kupittaan ja Oulun lastensuojelun jälkeen sote-alan pääsykokeista ja haastatteluista luopuminen tuntuu arveluttavalta asiakas- ja potilasturvallisuuden vaarantamiselta.
Pitkään alalla toimineen sosiaalityöntekijän Niina Nurmelan mukaan sosiaalityössä tapahtuu laitonta vallankäyttöä, uutisoi taannoin Turun Sanomat.
Nurmela kertoo, että asiakasta kyykytetään esimerkiksi pimittämällä hänestä tehtyjä merkintöjä.
Laitonta vallankäyttöä harjoitetaan myös siten, että asiakkaalta ei tarkisteta asioiden todellista laitaa, vaan sosiaalityöntekijä tekee omia tulkintojaan perheen tilanteesta.
Nykyään sosiaalityötä Turun yliopistossa opettavan Nurmelan mielestä sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla työskentelee ihmisiä, joiden ei pitäisi olla ihmissuhdealoilla töissä.
– Tämä on fakta, mutta sitä ei uskalleta sanoa ääneen.
Nyt useat sosiaali- ja terveysalan oppilaitokset ovat luopuneet pääsykokeista, osin niiden kalleuden vuoksi. Esimerkiksi ammattiopistojen lähihoitajakoulutukseen pääsee helposti täyttämällä sähköisen hakemuksen.
Sairaanhoitajaksi, sosionomiksi tai terveydenhoitajaksi voi päästä opiskelemaan ensimmäistä kertaa pelkän valintakokeen kautta. Haastatteluja ja soveltuvuustestejä ei tehdä myöskään sosiaalityöntekijöille.
Ainakin Lapin ja Turun ammattikorkeakoulut päättivät luopua hakijoiden haastatteluista syksyn 2014 yhteishaun valinnoissa, kertoi YLE- uutiset. Omnian ammattiopistossa Espoossa hakijoiden soveltuvuutta ei testata lainkaan.
Soveltuvuustestin reputtaminenkaan ei vie opiskelupaikkaa. Vuodesta 2016 lähtien
lähihoitajaopintoihin on päässyt, vaikka hakija ei olisi saanut soveltuvuuskokeesta yhtään pistettä.
Sosiaali- ja terveysalaa valvovan Valviran ryhmäpäällikkö, lääkintöneuvos Markus Henriksson pitää nykyistä tilannetta sietämättömänä.
Henriksson kertoo kuulleensa, kuinka oppilaitoksen johtava opettaja oli todennut lakonisesti: ”Otetaan vain kaikki sisään ja annetaan valmistua, kyllä Valvira sitten siivoaa jäljet”.
– Se on aivan törkeää asiakkaita ja potilaita kohtaan.
Valviran tehtävä ei ole valvoa oppilaitoksia vaan jo alalla olevia sosiaali- ja terveydenhoitoalan työntekijöitä. Virasto joutuu poistamaan ammattioikeuden vuosittain noin kolmeltakymmeneltä lähihoitajalta. Useimmiten syynä on päihdeongelma.
– Noin kolmanneksella se oli alkanut opiskeluaikana tai ennen opintojen aloittamista.
Henrikson epäilee osasyylliseksi työvoimahallintoa, mistä hänen mukaansa on ohjattu ihmisiä lähihoitajakoulutukseen, vaikka heidät olisi pitänyt ohjata hoitoon.
Ongelmatapauksia vaikea saada ulos koulusta
Niin sanotun SORA-lain perusteella opiskelija voidaan poistaa koulutuksesta, jos tällä on vakavia terveysongelmia tai hän ei muuten sovellu alalle. Lakia kuitenkin sovelletaan harvoin. Valviralle on tullut vain 75 ilmoitusta opiskeluoikeuden perumisesta.
– Kun otetaan huomioon, että ongelmatapauksista ilmoitetaan vain jäävuoren huippu, niin ei tuo suuri määrä ole, Henriksson sanoo.
Yhtenäinen koe harkittavana
Neljä ammattiliittoa on esittänyt, että terveys- ja opetusaloille palautettaisiin pakollinen soveltuvuuskoe. Pakolliset soveltuvuus- ja pääsykokeet ovat vähentyneet nuoriso- ja koulutustakuun myötä, kun kaikille on haluttu taata opiskelupaikka.
Nykyisen lainsäädännön mukaan oppilaitos voi itse päättää pääsykokeiden järjestämisestä. Kokeeseen on kuitenkin kutsuttava kaikki kriteerit täyttävät hakijat, mikä tekee niistä oppilaitoksille raskaita. Tämän vuoksi monet isot ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat luopuneet kokeista.
Lisäksi vapaaehtoisuus on johtanut siihen, että eri puolilla maata voi olla täysin erilaisia pääsy- tai soveltuvuuskokeita.
Opiskelijat ihmettelevät helppoa sisäänpääsyä
Stadin ammattiopistossa lähihoitajiksi opiskelevat Salla Brander ja Karlo Medjeral pitivät sisäänpääsyä yllättävän helppona. Sähköinen hakemus riitti, mitään haastattelua tai soveltuvuuskoetta ei järjestetty.
– Ei ollut haastattelua, mikä tuli yllätyksenä, Salla Brander sanoo.
Soveltuvuuskoe tai haastattelu olisi heidän mielestään hyvä ajatus, varsinkin jos sen avulla voitaisiin vähentää keskeyttämisiä.
– Kyllä näkisin hyvänä ideana, se karsisi lopettamisia. Ihmiset varmaan hakee tänne, kun on helppo päästä, eikä niin ajatella sitä soveltuvuutta. Kyseessä on kuitenkin vastuuta vaativa työ, Brander arvioi.
– Ehkä sellainen, jossa kaksi opettajaa haastattelisi. Olisin mielelläni tullut haastatteluun, sanoo Karlo Medjeral.
http://yle.fi/uutiset/3-9412759
Myös opetuksessa vakavia puutteita
Sosiaalidemokraattien kansanedustaja ja Muistiliiton puheenjohtaja Merja Mäkisalo-Ropponen kirjoitti yhdessä kokoomuksen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen kanssa Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksen, jossa tuotiin esille epäkohtia suomalaisen sairaanhoitokoulutuksen tasosta.
Kirjoituksessa mainittiin, että joissakin ammattikorkeakouluissa sairaanhoitajaopiskelijoita opettavat sellaiset henkilöt, joilla ei ole sosiaali- tai terveysalan koulutusta. Mäkisalo-Ropposen ja Pietikäisen mukaan sairaanhoitajien ammattiaineita ovat opettaneet jonkin muun alan opettajat, joilla ei ole käsitystä sairaanhoitajan ammatista.
- Sairaanhoitajan työtä voi opettaa vaikka kemisti, Mäkisalo-Ropponen tarkentaa YleX:lle.
Esimerkiksi muistisairaiden kuntouttamiseen tähtäävä hoitotyö ja niin sanottu auttava kohtaaminen vaativat kliinistä harjoittelua ammatissa toimivien sairaanhoitajien ohjauksessa. Pelkät opintokäynnit eivät riitä.
Kotihoito ja kotiin annettava hoito lisääntyvät tulevaisuudessa. Siksi on käsittämätöntä, että joissakin ammattikorkeakouluissa sairaanhoitajaopiskelijoille ei kuulu lainkaan kotisairaanhoidon jaksoa. Valmistuvat sairaanhoitajat ovat kertoneet, ettei heille ollut opetettu muistisairautta sairastavien hoito- ja kuntoutusmenetelmiä.
Säästöpaineiden keskellä toimivissa ammattikorkeakouluissa on siirrytty yhä enemmän etä- ja verkko-opiskeluun. Samalla on unohtunut, ettei sairaanhoitajan työhön oleellisesti liittyviä kädentaitoja tai kriisissä olevan henkilön kohtaamista voi oppia verkkokurssilla. Ammattipätevyysdirektiivi määrittää sairaanhoitajakoulutuksen teoreettisen opetuksen ja kliinisen harjoittelun määrät. Kaikissa ammattikorkeakouluissa niitä ei noudateta.
Ammattikorkeakoulujen toiminnasta eduskunnan oikeusasiamiehelle tehdyt kantelut eivät ole parantaneet tilannetta. Ammattikunnan omavalvontakaan ei toimi, jos oppilaitosten sosiaali- ja terveysalan johtajat ovat muiden alojen ammattilaisia.
Entä opiskelijat? Miksi he eivät nosta mekkalaa siitä, että heitä opetetaan "väärin"?, kysyy Yle- uutiset.
Yliopettajana työskennelleen haastateltavan mukaan opiskelijat vaiennetaan opiskeluaikana uhkailemalla ja pelottelemalla. Hänen mukaansa opiskelijoille voidaan sanoa esimerkiksi, että jos aiheen nostaa esille, ei tule valmistumaan koulusta.
- Jos joku puhuu asiasta, hän on hankala ihminen ja vika on hänessä – ei järjestelmässä, haastateltava sanoo.
Lokakuun liike on kiinnittänyt huomiota sosiaalialan koulutuksiin , joiden ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.
Laittomuuksia ja ammattitaitopuutteita sijaishuollossa
Asiakkaiden oikeus- ja potilasturvaa lastensuojelussa vaarantaa se , että monet lastensuojelun yksiköt käyttävät kustannussyistä työvoimanaan yhä enemmän puutteellisesti koulutettuja tai palkattomassa työharjoittelussa tai työelämäkokeilussa olevia.
Voimavaralähtöinen vuorovaikutus voikin ollakin urkintaa, arviointi leimaamista, avohuollon tukitoimi huostaanoton pohjustamista, säännöllinen hoitokontakti pakotettua ja tarpeetonta seulausta, lapsen etu sijaishuollon edunvalvontaa, räätälöity opetus lähihoitajaharjoittelijan läksyvalvontaa laitoksessa ja kohentunut toimintakyky työntekijän käskyjen tottelemista.
Jokaiseen lastensuojelun moniammatilliseen työryhmään / yksikköön kuuluu ainakin pari vakituisesta työpaikasta haaveilevaa opiskelijaa/työkokeilijaa. Opiskelijat ja harjoittelijat kehittelevät lastensuojelulaitoksissa mm. huostaanottoselvityksissä käytettäviä perhearviointeja, suomentavat englanninkielisiä haastattelulomakkeita ja pisteytysohjeita ja "arvioivat" asiakkaita ( Falck 2007; Kämäräinen 2016).
Usko psykoanalyysin harhaoppeihin aiheuttaa sosiaalityössä ammattitaitopuutteita , vääriä epäilyjä vanhemmille ja sijaishuollon väkivallan havaitsematta jättämistä.
Katarina Finnilän väitöskirjatutkimus paljasti huolestuttavia puutteita tutkittujen 300 sosiaalityöntekijän, psykologin ja psykiatrin ammattitaidossa seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen tutkimisessa. Tieteellista tietoa ei käytetty ja peräti puolet tutkituista psykiatreista, psykologeista ja sosiaalityöntekijöistä uskoi käyttökelvottomiin tutkimusmenetelmiin.
Katarina Finnilä, Julia Korkman ja Pekka Santtila ovat selvittäneet suomalaisten oikeudessa todistaneiden mielenterveysalan ammattilaisten käsityksiä traumasta. Haastatelluista 96 prosenttia uskoi, että lapsuustrauma voi aiheuttaa sivupersoonia. 95 prosenttia uskoi, että unohtunut trauma voi palata vuosikymmenien jälkeen muuttumattomana mieleen. 71 prosenttia uskoi, että nimenomaisesti toistetut traumat unohtuvat kokonaan. 52 prosenttia ilmoitti epäilevänsä vain harvoin ja 25 prosenttia ei koskaan, että traumassa olisi kyse valemuistosta. Kaikki väitteitä, jotka ovat tieteellisesti hyvin ongelmallisia.
86% osallistuneita oli laillistettuja psykoterapeutteja, joka tarkoittaa , että epätieteelliset käsitykset ovat levinneet laajalti myös akateemisesti koulutettujen keskuuteen.
PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat , että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.
Lastensuojelupalkinnoilla tuntuu olevan joissakin kunnissa vahvempi positiivinen korrelaatio lasten kaltoinkohteluun ja laiminlyöntiin kuin huostaanottopäätöksillä. Myönnetty palkinto tuntuu sinetöivän sijaishuoltoyrittäjän diplomaattisen koskemattomuuden, jonka suojissa lasten kaltoinkohtelu jatkuu ja raaistuu.
Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomitseman sijaisperheen äiti oli palkittu kasvattaja.
Vuoden sijaisperheeksi nimetyssä perheessä lapsia tönittiin, "kopsauteltiin", tukistettiin, nipistettiin, riepoteltiin tukasta, nimiteltiin alentavasti, jopa kuristettiin ja saunotettiin liian kuumassa löylyssä sekä seisotettiin avojaloin lumihangessa. Sijaislastaan kiduttanut sijaisäiti toimi lastensuojelun luottamustehtävissä.
Sijaishuollon henkilökunnan toistuvien pahoinpitelyiden kohteeksi joutunut Toni Mäkinen kertoo kuinka henkilökunta sai kunnianosoituksia hyvästä työstään huostaanotettujen lasten hyväksi.
–Muistan, kun poikakodin johtajaa tultiin palkitsemaan Muhokselle. Minut laitettiin siksi aikaa putkaan, jotten kertoisi, millainen johtaja oikeasti oli, Mäkinen muistelee.
Osa Mäkistä pahoinpidelleistä työntekijöistä jatkaa edelleen työtä lastensuojelun parissa.
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi Mehiläisen lastensuojeluyksikön ohjaajan hiljattain lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
AVI:n valvontaan joutunut Nevalanmäen perhekodit sai Kauppalehden vuoden 2014 menestyjäyrityspalkinnon.
Pahamaineisen Pro Manorsin Loikalan kartanon johtaja, jonka laitoksessa nuoria mm. kuristettiin ja matotettiin puolestaan sai Luja ry:n Vuoden Kasvattaja -palkinnon vuonna 2008 ansioistaan työurallaan.
Valitettavasti lastensuojelussa varsinkin johdon irtisanomisesta on tehty äärimmäisen vaikeaa eikä väärinkäytöksistä ole käytännössä vastuu- ja korvausvelvoitteita. Rikostutkintoja haittaa myös kaltoinkohtelijoille annettu poliittinen ja hallinnollinen tuki. Lastensuojelulaitosten henkilökunnan rikokset selviävät yleensä vasta vuosikymmenten viiveellä kuten Dozierin ja Tuamin tapauksissa. Sijaishuollon kaltoinkohteluselvitys paljasti, ettei sen paremmin työntekijöiden kuin johdon väärinkäytöksiin yleensä puututtu.
Sosiaalialan arveluttavat ammatillisuusihanteet, puuttuva valvonta ja kadonnut historiallinen muisti takaavat, että alalle on taas valmistumassa psykoanalyysin harhaoppeihin luottava, asiakkaitaan patologisoiva, vääriä syytöksiä fabrikoiva ja aiemmat tutkimusvirheet toistava auttajina esiintyvien puoskareiden sukupolvi, joka pitää onnistumisena laittomia menettelytapoja.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lisasivatko-sosiaalihuollon-ilmoitusvelvollisuus-ja-ammattihenkilolaki-asiakasturvallisuutta
Sairaanhoitaja varasti lapsen morfiinin
Mtv- uutiset kertoo kuinka kokkolalainen perheenisä Pasi huomasi vuosi sitten, että hänen vakavasti sairaan lapsensa tila huononi ja lapsi kärsi kouristuksenomaisesta kivusta. Vanhemmat ryhtyivät seuraamaan lapsen lääkitystä tarkemmin ja huomasivat, että lapsen lääkedosetissa osa lääkkeistä oli vaihtunut toisenlaisiin.
– Ne olivat melko samanlaisia, mutta kuitenkin eron huomasi. Tästä epäilyksemme heräsivät ensimmäisenä, kertoo Pasi.
Lasta hoiti päivisin sairaanhoitaja, jonka työrupeama perheessä oli kestänyt kolmisen kuukautta. Hän myös antoi lääkkeet lapselle, morfiini mukaan lukien.
– Ilmoitimme epäilyistä ensin hoitajan esimiehelle ja sitten poliisille. Kävi ilmi, että hoitaja oli varastanut morfiinin omaan käyttöönsä ja vaihtanut sen veteen, kertoo isä.
Tilanne oli jo muodostunut lapselle hengenvaaralliseksi, sillä kipujen ja kouristusten arvioitiin johtuvan jostakin muusta.
– Kaikki luulivat että sairaus oli edennyt, ja lääkkeitä vain lisättiin ja muutettiin, muun muassa epilepsialääkitystä nostettiin. Voi sanoa, että lapsemme oli hengenvaarassa tämän hoitajan toiminnan vuoksi, sanoo isä.
Lapsi ei osannut ilmaista itseään sanoin, joten kukaan ei aluksi ymmärtänyt mistä oli kyse. Kyse oli myös kovista vieroitusoireista, jotka johtuivat pitkään kestäneestä morfiinin käytöstä.
– Pidämme järkyttävänä sitä, että joku voi tehdä näin puolustuskyvyttömälle lapselle, sanoo isä.
Töihin seuraavaan paikkaan- lääkevarkaudesta ei ole pakko ilmoittaa
Kun tilanne oli selvinnyt vanhemmille, he halusivat tehdä minkä voivat vastaavien tapahtumien estämiseksi, Tuntui kuitenkin, että hoitaja sai jatkaa työtänsä toisaalla eikä kukaan puuttunut asiaan.
– Olin yhteydessä Valviraan useasti, jotta hänet saataisiin kiireellisesti työtehtävistä pois. Silti hän pääsi töihin vielä toiseen paikkaan meidän jälkeemme, kertoo isä.
Isä ihmettelee sitä, miten lääkevarkaudesta kiinni jäänyt ammattilainen voi ylipäätään toimia kentällä vuosikausia. MTV:n tietojen mukaan sairaanhoitaja jäi ensimmäisen kerran kiinni lääkevarkaudesta Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa jo vuonna 2010 – viisi vuotta aiemmin. Lisäksi hän ennätti kahteen paikkaan töihin vielä sen jälkeen, kun hän oli jäänyt kiinni ensimmäistä kertaa.
Keski-Pohjanmaan keskussairaalasta ei haluta kertoa edellisestä lääkevarkaudesta tai kommentoida sen hoitamista tarkemmin.
– Emme kommentoi yksittäistapauksia, sanoo sairaalan johtava ylihoitaja Pirkko-Liisa Hautala-Jylhä.
Kupittaan ja Oulun lastensuojelun jälkeen sote-alan pääsykokeista ja haastatteluista luopuminen tuntuu arveluttavalta asiakas- ja potilasturvallisuuden vaarantamiselta.
Pitkään alalla toimineen sosiaalityöntekijän Niina Nurmelan mukaan sosiaalityössä tapahtuu laitonta vallankäyttöä, uutisoi taannoin Turun Sanomat.
Nurmela kertoo, että asiakasta kyykytetään esimerkiksi pimittämällä hänestä tehtyjä merkintöjä.
Laitonta vallankäyttöä harjoitetaan myös siten, että asiakkaalta ei tarkisteta asioiden todellista laitaa, vaan sosiaalityöntekijä tekee omia tulkintojaan perheen tilanteesta.
Nykyään sosiaalityötä Turun yliopistossa opettavan Nurmelan mielestä sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla työskentelee ihmisiä, joiden ei pitäisi olla ihmissuhdealoilla töissä.
– Tämä on fakta, mutta sitä ei uskalleta sanoa ääneen.
Nyt useat sosiaali- ja terveysalan oppilaitokset ovat luopuneet pääsykokeista, osin niiden kalleuden vuoksi. Esimerkiksi ammattiopistojen lähihoitajakoulutukseen pääsee helposti täyttämällä sähköisen hakemuksen.
Sairaanhoitajaksi, sosionomiksi tai terveydenhoitajaksi voi päästä opiskelemaan ensimmäistä kertaa pelkän valintakokeen kautta. Haastatteluja ja soveltuvuustestejä ei tehdä myöskään sosiaalityöntekijöille.
Ainakin Lapin ja Turun ammattikorkeakoulut päättivät luopua hakijoiden haastatteluista syksyn 2014 yhteishaun valinnoissa, kertoi YLE- uutiset. Omnian ammattiopistossa Espoossa hakijoiden soveltuvuutta ei testata lainkaan.
Soveltuvuustestin reputtaminenkaan ei vie opiskelupaikkaa. Vuodesta 2016 lähtien
lähihoitajaopintoihin on päässyt, vaikka hakija ei olisi saanut soveltuvuuskokeesta yhtään pistettä.
Sosiaali- ja terveysalaa valvovan Valviran ryhmäpäällikkö, lääkintöneuvos Markus Henriksson pitää nykyistä tilannetta sietämättömänä.
Henriksson kertoo kuulleensa, kuinka oppilaitoksen johtava opettaja oli todennut lakonisesti: ”Otetaan vain kaikki sisään ja annetaan valmistua, kyllä Valvira sitten siivoaa jäljet”.
– Se on aivan törkeää asiakkaita ja potilaita kohtaan.
Valviran tehtävä ei ole valvoa oppilaitoksia vaan jo alalla olevia sosiaali- ja terveydenhoitoalan työntekijöitä. Virasto joutuu poistamaan ammattioikeuden vuosittain noin kolmeltakymmeneltä lähihoitajalta. Useimmiten syynä on päihdeongelma.
– Noin kolmanneksella se oli alkanut opiskeluaikana tai ennen opintojen aloittamista.
Henrikson epäilee osasyylliseksi työvoimahallintoa, mistä hänen mukaansa on ohjattu ihmisiä lähihoitajakoulutukseen, vaikka heidät olisi pitänyt ohjata hoitoon.
Ongelmatapauksia vaikea saada ulos koulusta
Niin sanotun SORA-lain perusteella opiskelija voidaan poistaa koulutuksesta, jos tällä on vakavia terveysongelmia tai hän ei muuten sovellu alalle. Lakia kuitenkin sovelletaan harvoin. Valviralle on tullut vain 75 ilmoitusta opiskeluoikeuden perumisesta.
– Kun otetaan huomioon, että ongelmatapauksista ilmoitetaan vain jäävuoren huippu, niin ei tuo suuri määrä ole, Henriksson sanoo.
Yhtenäinen koe harkittavana
Neljä ammattiliittoa on esittänyt, että terveys- ja opetusaloille palautettaisiin pakollinen soveltuvuuskoe. Pakolliset soveltuvuus- ja pääsykokeet ovat vähentyneet nuoriso- ja koulutustakuun myötä, kun kaikille on haluttu taata opiskelupaikka.
Nykyisen lainsäädännön mukaan oppilaitos voi itse päättää pääsykokeiden järjestämisestä. Kokeeseen on kuitenkin kutsuttava kaikki kriteerit täyttävät hakijat, mikä tekee niistä oppilaitoksille raskaita. Tämän vuoksi monet isot ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat luopuneet kokeista.
Lisäksi vapaaehtoisuus on johtanut siihen, että eri puolilla maata voi olla täysin erilaisia pääsy- tai soveltuvuuskokeita.
Opiskelijat ihmettelevät helppoa sisäänpääsyä
Stadin ammattiopistossa lähihoitajiksi opiskelevat Salla Brander ja Karlo Medjeral pitivät sisäänpääsyä yllättävän helppona. Sähköinen hakemus riitti, mitään haastattelua tai soveltuvuuskoetta ei järjestetty.
– Ei ollut haastattelua, mikä tuli yllätyksenä, Salla Brander sanoo.
Soveltuvuuskoe tai haastattelu olisi heidän mielestään hyvä ajatus, varsinkin jos sen avulla voitaisiin vähentää keskeyttämisiä.
– Kyllä näkisin hyvänä ideana, se karsisi lopettamisia. Ihmiset varmaan hakee tänne, kun on helppo päästä, eikä niin ajatella sitä soveltuvuutta. Kyseessä on kuitenkin vastuuta vaativa työ, Brander arvioi.
– Ehkä sellainen, jossa kaksi opettajaa haastattelisi. Olisin mielelläni tullut haastatteluun, sanoo Karlo Medjeral.
http://yle.fi/uutiset/3-9412759
Myös opetuksessa vakavia puutteita
Sosiaalidemokraattien kansanedustaja ja Muistiliiton puheenjohtaja Merja Mäkisalo-Ropponen kirjoitti yhdessä kokoomuksen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen kanssa Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksen, jossa tuotiin esille epäkohtia suomalaisen sairaanhoitokoulutuksen tasosta.
Kirjoituksessa mainittiin, että joissakin ammattikorkeakouluissa sairaanhoitajaopiskelijoita opettavat sellaiset henkilöt, joilla ei ole sosiaali- tai terveysalan koulutusta. Mäkisalo-Ropposen ja Pietikäisen mukaan sairaanhoitajien ammattiaineita ovat opettaneet jonkin muun alan opettajat, joilla ei ole käsitystä sairaanhoitajan ammatista.
- Sairaanhoitajan työtä voi opettaa vaikka kemisti, Mäkisalo-Ropponen tarkentaa YleX:lle.
Esimerkiksi muistisairaiden kuntouttamiseen tähtäävä hoitotyö ja niin sanottu auttava kohtaaminen vaativat kliinistä harjoittelua ammatissa toimivien sairaanhoitajien ohjauksessa. Pelkät opintokäynnit eivät riitä.
Kotihoito ja kotiin annettava hoito lisääntyvät tulevaisuudessa. Siksi on käsittämätöntä, että joissakin ammattikorkeakouluissa sairaanhoitajaopiskelijoille ei kuulu lainkaan kotisairaanhoidon jaksoa. Valmistuvat sairaanhoitajat ovat kertoneet, ettei heille ollut opetettu muistisairautta sairastavien hoito- ja kuntoutusmenetelmiä.
Säästöpaineiden keskellä toimivissa ammattikorkeakouluissa on siirrytty yhä enemmän etä- ja verkko-opiskeluun. Samalla on unohtunut, ettei sairaanhoitajan työhön oleellisesti liittyviä kädentaitoja tai kriisissä olevan henkilön kohtaamista voi oppia verkkokurssilla. Ammattipätevyysdirektiivi määrittää sairaanhoitajakoulutuksen teoreettisen opetuksen ja kliinisen harjoittelun määrät. Kaikissa ammattikorkeakouluissa niitä ei noudateta.
Ammattikorkeakoulujen toiminnasta eduskunnan oikeusasiamiehelle tehdyt kantelut eivät ole parantaneet tilannetta. Ammattikunnan omavalvontakaan ei toimi, jos oppilaitosten sosiaali- ja terveysalan johtajat ovat muiden alojen ammattilaisia.
Entä opiskelijat? Miksi he eivät nosta mekkalaa siitä, että heitä opetetaan "väärin"?, kysyy Yle- uutiset.
Yliopettajana työskennelleen haastateltavan mukaan opiskelijat vaiennetaan opiskeluaikana uhkailemalla ja pelottelemalla. Hänen mukaansa opiskelijoille voidaan sanoa esimerkiksi, että jos aiheen nostaa esille, ei tule valmistumaan koulusta.
- Jos joku puhuu asiasta, hän on hankala ihminen ja vika on hänessä – ei järjestelmässä, haastateltava sanoo.
Lokakuun liike on kiinnittänyt huomiota sosiaalialan koulutuksiin , joiden ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.
Laittomuuksia ja ammattitaitopuutteita sijaishuollossa
Asiakkaiden oikeus- ja potilasturvaa lastensuojelussa vaarantaa se , että monet lastensuojelun yksiköt käyttävät kustannussyistä työvoimanaan yhä enemmän puutteellisesti koulutettuja tai palkattomassa työharjoittelussa tai työelämäkokeilussa olevia.
Voimavaralähtöinen vuorovaikutus voikin ollakin urkintaa, arviointi leimaamista, avohuollon tukitoimi huostaanoton pohjustamista, säännöllinen hoitokontakti pakotettua ja tarpeetonta seulausta, lapsen etu sijaishuollon edunvalvontaa, räätälöity opetus lähihoitajaharjoittelijan läksyvalvontaa laitoksessa ja kohentunut toimintakyky työntekijän käskyjen tottelemista.
Jokaiseen lastensuojelun moniammatilliseen työryhmään / yksikköön kuuluu ainakin pari vakituisesta työpaikasta haaveilevaa opiskelijaa/työkokeilijaa. Opiskelijat ja harjoittelijat kehittelevät lastensuojelulaitoksissa mm. huostaanottoselvityksissä käytettäviä perhearviointeja, suomentavat englanninkielisiä haastattelulomakkeita ja pisteytysohjeita ja "arvioivat" asiakkaita ( Falck 2007; Kämäräinen 2016).
Usko psykoanalyysin harhaoppeihin aiheuttaa sosiaalityössä ammattitaitopuutteita , vääriä epäilyjä vanhemmille ja sijaishuollon väkivallan havaitsematta jättämistä.
Katarina Finnilän väitöskirjatutkimus paljasti huolestuttavia puutteita tutkittujen 300 sosiaalityöntekijän, psykologin ja psykiatrin ammattitaidossa seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen tutkimisessa. Tieteellista tietoa ei käytetty ja peräti puolet tutkituista psykiatreista, psykologeista ja sosiaalityöntekijöistä uskoi käyttökelvottomiin tutkimusmenetelmiin.
Katarina Finnilä, Julia Korkman ja Pekka Santtila ovat selvittäneet suomalaisten oikeudessa todistaneiden mielenterveysalan ammattilaisten käsityksiä traumasta. Haastatelluista 96 prosenttia uskoi, että lapsuustrauma voi aiheuttaa sivupersoonia. 95 prosenttia uskoi, että unohtunut trauma voi palata vuosikymmenien jälkeen muuttumattomana mieleen. 71 prosenttia uskoi, että nimenomaisesti toistetut traumat unohtuvat kokonaan. 52 prosenttia ilmoitti epäilevänsä vain harvoin ja 25 prosenttia ei koskaan, että traumassa olisi kyse valemuistosta. Kaikki väitteitä, jotka ovat tieteellisesti hyvin ongelmallisia.
86% osallistuneita oli laillistettuja psykoterapeutteja, joka tarkoittaa , että epätieteelliset käsitykset ovat levinneet laajalti myös akateemisesti koulutettujen keskuuteen.
PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat , että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.
Lastensuojelupalkinnoilla tuntuu olevan joissakin kunnissa vahvempi positiivinen korrelaatio lasten kaltoinkohteluun ja laiminlyöntiin kuin huostaanottopäätöksillä. Myönnetty palkinto tuntuu sinetöivän sijaishuoltoyrittäjän diplomaattisen koskemattomuuden, jonka suojissa lasten kaltoinkohtelu jatkuu ja raaistuu.
Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomitseman sijaisperheen äiti oli palkittu kasvattaja.
Vuoden sijaisperheeksi nimetyssä perheessä lapsia tönittiin, "kopsauteltiin", tukistettiin, nipistettiin, riepoteltiin tukasta, nimiteltiin alentavasti, jopa kuristettiin ja saunotettiin liian kuumassa löylyssä sekä seisotettiin avojaloin lumihangessa. Sijaislastaan kiduttanut sijaisäiti toimi lastensuojelun luottamustehtävissä.
Sijaishuollon henkilökunnan toistuvien pahoinpitelyiden kohteeksi joutunut Toni Mäkinen kertoo kuinka henkilökunta sai kunnianosoituksia hyvästä työstään huostaanotettujen lasten hyväksi.
–Muistan, kun poikakodin johtajaa tultiin palkitsemaan Muhokselle. Minut laitettiin siksi aikaa putkaan, jotten kertoisi, millainen johtaja oikeasti oli, Mäkinen muistelee.
Osa Mäkistä pahoinpidelleistä työntekijöistä jatkaa edelleen työtä lastensuojelun parissa.
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi Mehiläisen lastensuojeluyksikön ohjaajan hiljattain lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
AVI:n valvontaan joutunut Nevalanmäen perhekodit sai Kauppalehden vuoden 2014 menestyjäyrityspalkinnon.
Pahamaineisen Pro Manorsin Loikalan kartanon johtaja, jonka laitoksessa nuoria mm. kuristettiin ja matotettiin puolestaan sai Luja ry:n Vuoden Kasvattaja -palkinnon vuonna 2008 ansioistaan työurallaan.
Valitettavasti lastensuojelussa varsinkin johdon irtisanomisesta on tehty äärimmäisen vaikeaa eikä väärinkäytöksistä ole käytännössä vastuu- ja korvausvelvoitteita. Rikostutkintoja haittaa myös kaltoinkohtelijoille annettu poliittinen ja hallinnollinen tuki. Lastensuojelulaitosten henkilökunnan rikokset selviävät yleensä vasta vuosikymmenten viiveellä kuten Dozierin ja Tuamin tapauksissa. Sijaishuollon kaltoinkohteluselvitys paljasti, ettei sen paremmin työntekijöiden kuin johdon väärinkäytöksiin yleensä puututtu.
Sosiaalialan arveluttavat ammatillisuusihanteet, puuttuva valvonta ja kadonnut historiallinen muisti takaavat, että alalle on taas valmistumassa psykoanalyysin harhaoppeihin luottava, asiakkaitaan patologisoiva, vääriä syytöksiä fabrikoiva ja aiemmat tutkimusvirheet toistava auttajina esiintyvien puoskareiden sukupolvi, joka pitää onnistumisena laittomia menettelytapoja.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lisasivatko-sosiaalihuollon-ilmoitusvelvollisuus-ja-ammattihenkilolaki-asiakasturvallisuutta
Sairaanhoitaja varasti lapsen morfiinin
Mtv- uutiset kertoo kuinka kokkolalainen perheenisä Pasi huomasi vuosi sitten, että hänen vakavasti sairaan lapsensa tila huononi ja lapsi kärsi kouristuksenomaisesta kivusta. Vanhemmat ryhtyivät seuraamaan lapsen lääkitystä tarkemmin ja huomasivat, että lapsen lääkedosetissa osa lääkkeistä oli vaihtunut toisenlaisiin.
– Ne olivat melko samanlaisia, mutta kuitenkin eron huomasi. Tästä epäilyksemme heräsivät ensimmäisenä, kertoo Pasi.
Lasta hoiti päivisin sairaanhoitaja, jonka työrupeama perheessä oli kestänyt kolmisen kuukautta. Hän myös antoi lääkkeet lapselle, morfiini mukaan lukien.
– Ilmoitimme epäilyistä ensin hoitajan esimiehelle ja sitten poliisille. Kävi ilmi, että hoitaja oli varastanut morfiinin omaan käyttöönsä ja vaihtanut sen veteen, kertoo isä.
Tilanne oli jo muodostunut lapselle hengenvaaralliseksi, sillä kipujen ja kouristusten arvioitiin johtuvan jostakin muusta.
– Kaikki luulivat että sairaus oli edennyt, ja lääkkeitä vain lisättiin ja muutettiin, muun muassa epilepsialääkitystä nostettiin. Voi sanoa, että lapsemme oli hengenvaarassa tämän hoitajan toiminnan vuoksi, sanoo isä.
Lapsi ei osannut ilmaista itseään sanoin, joten kukaan ei aluksi ymmärtänyt mistä oli kyse. Kyse oli myös kovista vieroitusoireista, jotka johtuivat pitkään kestäneestä morfiinin käytöstä.
– Pidämme järkyttävänä sitä, että joku voi tehdä näin puolustuskyvyttömälle lapselle, sanoo isä.
Töihin seuraavaan paikkaan- lääkevarkaudesta ei ole pakko ilmoittaa
Kun tilanne oli selvinnyt vanhemmille, he halusivat tehdä minkä voivat vastaavien tapahtumien estämiseksi, Tuntui kuitenkin, että hoitaja sai jatkaa työtänsä toisaalla eikä kukaan puuttunut asiaan.
– Olin yhteydessä Valviraan useasti, jotta hänet saataisiin kiireellisesti työtehtävistä pois. Silti hän pääsi töihin vielä toiseen paikkaan meidän jälkeemme, kertoo isä.
Isä ihmettelee sitä, miten lääkevarkaudesta kiinni jäänyt ammattilainen voi ylipäätään toimia kentällä vuosikausia. MTV:n tietojen mukaan sairaanhoitaja jäi ensimmäisen kerran kiinni lääkevarkaudesta Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa jo vuonna 2010 – viisi vuotta aiemmin. Lisäksi hän ennätti kahteen paikkaan töihin vielä sen jälkeen, kun hän oli jäänyt kiinni ensimmäistä kertaa.
Keski-Pohjanmaan keskussairaalasta ei haluta kertoa edellisestä lääkevarkaudesta tai kommentoida sen hoitamista tarkemmin.
– Emme kommentoi yksittäistapauksia, sanoo sairaalan johtava ylihoitaja Pirkko-Liisa Hautala-Jylhä.
Mielenkiintoista on se, että saman henkilön edellistä lääkevarkautta ei löydy Valviran tiedostoista.
– Meillä ei ole aiemmasta tapauksesta tietoa, mikä ei sinänsä ole ihme. Monesti lääkevarkaudet hoidetaan työpaikoilla työnjohdollisin keinoin, jos niihin ei liity potilasturvallisuusriskiä, kertoo Viiala-Keskinen.
Jos siis hoitaja varastaa esimerkiksi lääkevarastosta, hän ei suoranaisesti vie kenenkään korvamerkittyjä lääkkeitä? Eikö kyseessä silti ole potilasturvallisuusriski?
– Tietenkin, jos hän esimerkiksi työaikana käyttää lääkkeitä, sanoo Viiala-Keskinen.
Suomessa Valviralle ilmoitetaan vuosittain kymmeniä hoitohenkilöstön lääkevarkauksia, mutta suuri osa jää pimentoon. Lääkevarkaudesta ei siis ole pakko ilmoittaa Valviralle?
– Ei ole pakko ilmoittaa. Työnantaja voi selvittää asiaa ja ohjata esimerkiksi työterveyshuoltoon, jos käy ilmi että henkilö käyttää itse lääkkeet.
Perheen isä haluaa varoittaa ihmisiä tapauksen johdosta ja muistuttaa, että lääkkeiden väärinkäyttöä ei huomaa päälle päin. Perheessä työskennellyt hoitaja oli nuorehko, siisti ja asiallisen oloinen ammattilainen.
– Hänestä ei olisi ikinä uskonut tätä, ihmettelee isä.
Perheessä asia on koettu raskaana. Huojennusta on tuonut tilanteen selviäminen ja se, että lapsen lääkitys on taas kohdallaan, mutta moni asia mietityttää.
– Eikö näistä lääkevarkauksista pitäisi ilmoittaa aina heti? Tässä nyt hoitaja sai toimia vuosikausia alalla, vaikka oli jäänyt kiinni varkaudesta, ihmettelee isä.
Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä ja puuttuvia vastuu- ja korvausvelvoitteita ihmettelevät myös sijaishuollossa kaltoinkohdellut, joiden entiset kaltoinkohtelijat toimivat edelleen ammateissaan ja jopa sosiaalialan järjestöjen johtotehtävissä.
– Meillä ei ole aiemmasta tapauksesta tietoa, mikä ei sinänsä ole ihme. Monesti lääkevarkaudet hoidetaan työpaikoilla työnjohdollisin keinoin, jos niihin ei liity potilasturvallisuusriskiä, kertoo Viiala-Keskinen.
Jos siis hoitaja varastaa esimerkiksi lääkevarastosta, hän ei suoranaisesti vie kenenkään korvamerkittyjä lääkkeitä? Eikö kyseessä silti ole potilasturvallisuusriski?
– Tietenkin, jos hän esimerkiksi työaikana käyttää lääkkeitä, sanoo Viiala-Keskinen.
Suomessa Valviralle ilmoitetaan vuosittain kymmeniä hoitohenkilöstön lääkevarkauksia, mutta suuri osa jää pimentoon. Lääkevarkaudesta ei siis ole pakko ilmoittaa Valviralle?
– Ei ole pakko ilmoittaa. Työnantaja voi selvittää asiaa ja ohjata esimerkiksi työterveyshuoltoon, jos käy ilmi että henkilö käyttää itse lääkkeet.
Perheen isä haluaa varoittaa ihmisiä tapauksen johdosta ja muistuttaa, että lääkkeiden väärinkäyttöä ei huomaa päälle päin. Perheessä työskennellyt hoitaja oli nuorehko, siisti ja asiallisen oloinen ammattilainen.
– Hänestä ei olisi ikinä uskonut tätä, ihmettelee isä.
Perheessä asia on koettu raskaana. Huojennusta on tuonut tilanteen selviäminen ja se, että lapsen lääkitys on taas kohdallaan, mutta moni asia mietityttää.
– Eikö näistä lääkevarkauksista pitäisi ilmoittaa aina heti? Tässä nyt hoitaja sai toimia vuosikausia alalla, vaikka oli jäänyt kiinni varkaudesta, ihmettelee isä.
Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä ja puuttuvia vastuu- ja korvausvelvoitteita ihmettelevät myös sijaishuollossa kaltoinkohdellut, joiden entiset kaltoinkohtelijat toimivat edelleen ammateissaan ja jopa sosiaalialan järjestöjen johtotehtävissä.
RSS Feed
