Lokakuun liike on valmis tarjoamaan STM:lle puolueettoman työryhmän ja kanavan, jossa huostaanotetut lapset voivat ilmoittaa reaaliaikaisesti sijaishuollossa tapahtuneista epäkohdista.
Kokoamme lasten ilmoituksista viikkottaisen yhteenvedon Aluehallintovirastoille aluekohtaisesti.

Ilmoitamme epäkohdista tarvittaessa myös poliisille.

Olemme valmiita suunnittelemaan ja kehittämään lapsille oman "ilmoita epäkohta sijaishuollossa (IES)” -applikaation, jonka avulla lapset voivat ilmoittaa suoraan kännykällään viestinä, sanelemalla tai videolla epäkohdan tai rikoksen, joka heitä on sijaishuollossa kohdannut.
Lokakuun liike on valmis kehittämään palvelevan puhelimen, jossa konsultoitaisiin mm. lasten oikeuksista.

Suunnitelma vaatii resursseja, mutta työryhmämme on varma, että saisimme toimeksiannon hoidettua.

Valtiolle koituisi säästöjä ja samalla syntyisi yksi kanava lisää valvomaan lasten oikeuksia.

Lokakuun liikkeen etu palvelun tarjoamisessa ja hoitamisessa on sen uskottavuus ja maine sijaislasten ja heidän perheidensä keskuudessa. Mikäli yhteistyö herättää kiinnostusta, pyydämme yhteydenottoa asiassa etenemisen merkeissä.

[email protected]

Yhteistyöterveisin Lokakuun liike


​
#STM #AVI #Valvira #Lapsiasiavaltuutettu #oikeusasiamies #AOA #EOA @AnnikaSaarikko  @TuomasKurttila @MaijaSakslin @RiikkaJackson @EineHeikkinen @LilliAutti @KariIlmonen @MarjaLeenaLantto @JaanaLohvansuu @MaijaGartman @MarjaLeenaStenroos @MaritaUusitalo @RitvaHaapala @TiinaRonkamo

STM: Ministeri Saarikko: Lapsia on kuultava sijaishuollossa

STM (20.9.2018): Lastensuojelun sijaishuolto muutoksessa Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko ​

Hyvä Teiro,

koetan kunnioittavasti lähestyä Teitä niiden malliopittujen käyttäytymisnormien mukaan, joita lapsuuteni perheen käyttäytymisnormien ohella olen havainnut tarpeelliseksi toisinaan huomioida ja viedä omaan toimintaan, jotta itse käyttäytymiseen ei keskitetä huomiota ja itse toimintamotiivi tulisi huomioiduksi.
​
Olen muistuttanut Teidän toiminnasta ja pyytänyt saada tietää, miksi Te tahdoitte ilmaista lastensuojelun sosiaalityön päällikön asemassa tärkeänä tietona 2.6.2017 hovioikeuden tuomarille käsitellessämme valitustani käräjätuomarin asettamasta lähestymiskieltotuomiosta lapseemme minulle, että Te ette voi tietää, miten kohtelen lastamme, kun Te ette ole paikalla, vaikkakin kykenitte toteamaan, että syksyllä 2016 niiden kolmen yhteistapaamisen aikana, jotka Te vihdoin soitte lapselle ja minulle odotettuamme tätä kesästä 2013 saakka jälkeen useiden lastensuojelun virhetulkintojen, joita oli tehty vain inutition varassa vanhemmuudestani, Te ette olleet havainneet mitään huoltaherättävää toiminnassani. 

Te olette vastanneet muistutukseeni, mutta ette vastanneet ylläolevaan kysymykseeni, vaikka hallintolaki velvoittaisi Teidät perustelemaan toimintanne ja kunnioittamaan tällaisella toiminnalla velvoitettanne kunnioittaa pyyntöäni sekä toimintanne normistoksi kirjoitettua lakia.

Minä en tiedä, miksi Te ette vastaa kysymykseeni, perustele toimintaanne ja kunnioita näin pyyntöäni saada tietää, miksi näin menitte toimimaan. Pyydän vastauksen myös tähän kysymykseeni Teiltä ja samalla muistutan, että on tärkeää luottamuksen ylläpitämiseksi kunnioittaa vanhemman tarpeita ja huomioida häntä omassa toiminnassaan. Muistutan sen kuuluvan hyvään hallintoon. Te ette ehkä ymmärrä toimintamotiiviani, mutta tietääkseni Te olette silti velvollinen vastaamaan kysymykseeni ja perustelemaan toimintanne. Käsittääkseni minä en ole velvollinen kertomaan Teille, miksi tahdon perustelun toiminnallenne.

Tahtoisin ymmärtää Teitä ja käsittää, miksi tahdoitte luoda mielikuvaa, että mahdollisesti kohtelen lasta toisin silloin, kun Te ette ole paikalla, kuin silloin kun Te olette paikalla. Tahtoisin tietää miksi Te tahdoitte luoda ehkä-muodossa musta-valkoista mielikuvaa vanhemmuudestani.

Toivoisin saada tietää, miksi vasta 2.6.2017 toitte esille tällaisen huolta aiheuttavan ajatuksia mielessänne, mutta ette keskustelleet sen relevanttiudesta kanssani aiemmin, jos tällaisia ajatuksia Teillä oli ollut, kun koitti tarpeelliseksi tällaista ajatusketjua tuoda esille hovioikeuden tuomarille vallan alla todistajanani ollessanne kuultavana, kun pyrin tuomaan toteen, etten ole toiminnassani lasta haavoitava lasta kohdatessa ja että huomioin lasta valittaessani käräjätuomarin tuomiosta, joka oli aiheuttanut ahdistusta lapsessamme.
Toivoisin Teidän myös ymmärtävän, millaista epäluottamusta osoititte minua kohtaan, kun toitte esille, että mahdollisesti kohtelen lasta toisin kun Te ette ole läsnä. Te totesitte, että ette voi tietää, miten toimin. Miksi Te tahdoitte antaa minusta epäluotettavan kuvan samalla kun myös toitte esille, ettei Teidän lausuntonnekaan välttämättä ole luotettava?

Ymmärtäisin kyllä itsereflektaation, joka kuuluu sosiaalityön tarkoituksenmukaisiin työmenetelmiin ja jonka sisään kuuluu myös muistutuskäytäntö, jos olisitte ilmaisseet hovioikeuden tuomarille, että voisitte antaa luotettavampaa tietoa, jos lastensuojelu olisi tavannut minua ja lasta yhdessä useammin koko lapsen asiakkuuden ajan. Näin olisitte huolessanne pohtineet omaa toimintaanne, ette minua ja toimineet THL:n tuottaman Lastensuojelun käsikirjan ohjeistuksen mukaan. Mutta Te ette kohdistaneet kritiikkiä lastensuojelun toimintaan tässä asiassa, vaan pohditte, josko minä mahdollisesti haavoitan lastamme, kun Te ette ole paikalla.

Miksi Te kohdistitte korkeassa asemassanne epäilyn minuun ja miksi Te ette tälle toiminnallenne antaneet perustelua vastineessanne?

En voi sanoin kuvailla pettymystäni, jota koin tilanteessa, jossa Te tahdoitte asettaa minut mahdollisesti kritiikin alle kuuluvaksi, vaikka ette samassa hetkessä kyenneet antamaan tälle toiminnallenne mitään perustelua. Te tiesitte jo, että lastensuojelu on loukannut minua aiemmin väittäen minua insestiksi 100%:tin varmuudella, itsetuhoiseksi, vaikka psykiatrinen hoitotahoni totesi etten ole ja kaikille psyykkisesti ja fyysisesti väkivaltaiseks vcaaralliseksi sekä symbioottiseksi kasvattajaksi, vaikka kukaan ei ollut koskaan havainnut mitään näin vakavaan kuvaukseen viittaavaa toiminnassani ja lapsemme ja minun vuorovaikutusta ei oltu edes tutkittu näiden lastensuojelun esittämien väittämien vuoksi. Miksi Te tahdoitti siitä huolimatta, että tiedätte lastensuojelun toiminnallaan haavoittaneen vakavasti identiteettiäni ja suhdettani lapseen ja lapsen suhdetta minuun ja koskeneen perhe-elämäämme näin vakavasti ja minun käyvän psykoterapiassa tämän vuoksi, asettaa minut sanoillanne, joka on vallankäyttöä, mahdollisesti väärin toimivaksi kuulijanne mielikuvissa? Mikä on Teillä toiminnallenne perustelu?

Koetteko yhä toimineenne asemassanne perhe-elämääni kunnioittaen, vanhemmuuttani kunnoittaen sekä hienovaraisesti työtänne toteuttaessa? Pidättekö yhä toimintaanne hyväksyttävänä ja Teidät siihen oikeutettuna, kun olen avannut Teille, etten kokenut sitä asiallisena asiankäsittelytapana tilanteessa, jossa pohditte omaa tietämystänne.

Mielestäni ei ole oikein vihjata, että joku saattaa toimia väärin, jos tälle ei ole mitään näyttöä. Tällaiset vihjaukset voivat johtaa turhaan huoleen ja estää Teidän kuulijalle asettaman ajatusketjun vuoksi, kuulijalta objektiivisen asiankäsittelyn, jos huolta aiheuttava mielikuva valtaa kuulijan mielessä toteutuneet ajatukset ja tunnekokemukset. Myös tuomaristomme ovat inhimillisiä ihmisiä ja saattavat kadottaa objektiivisuuden ja siksi sanaa vallan välineenä käyttäessä mielestäni sanaa pitäisi käyttää hyvin tarkkaan niinkin vastuullisessa asemassa, kuin lastensuojelun sosiaalivirkailijana varsinkin, kun työskentelee sosiaalityön päällikkönä ja on esimerkki alaisilleen.

Toivoisin Teidän ymmärtävän kuinka tärkeä asemanne on yhteiskunnassamme ja kuinka Teiltä odotetaan vastuullisuutta myös omista ajatuksistanne, sanoistanne ja teoistanne.

Voi olla, että Teillä on looginen perustelu toiminnallenne ja toivoisin Teidän ilmaisevan tämän minulle. Muussa tapauksessa toivoisin Teidän pahoitelevan toimintaanne, jos Teillä ei ole antaa loogista perustelua toiminnallenne.

Muistutan Teitä, että lastensuojelulla on mahdollisuus aina silloin, kun jos Teillä on huoli vanhemmuudestani ja intuitionne varassa epäilette, että kenties kohtelen lastamme kaltoin, lisätä tapaamisianne minun ja lapsen kanssa ja käydä avointa luottamukselle perustuvaa humaania ammattietiikkaa esilletuovaa luottamuksellista keskustelua lapsemme ja minun kanssa seikoista, joista olette huolissanne. Te voitte tukea meitä, jos havaitsette minun toimivan väärin ja auttaa minua neuvoin toimimaan oikein. Mutta ei ole oikein epäillä minun toimivan väärin, jos tälle ei ole havaintoja.

Muistutan Teitä myös, että turhaan ihmisistä ei pitäisi olla huolissaan ja heitä kuormittaa tällaisella toiminnalla. Turha huoli on aina turha taakka niin Teille, kuin myös meille, jos/kun otamme tätä Teiltä vastaan. Turha huoli pitäisi siis aina osata myös purkaa asiallisesti mielestäni, jotta me vanhemmat huolenne edessä voimme lopettaa olemasta huolissaan siitä, että Te olette huolissanne. Jos huoli on turha, me emme ole huolissaan niinkään omasta toiminnastamme, vaan tuossa tilanteessa olemme huolissaan Teidän vaikuttavuudesta.

Minä Sanna pidän Teistä paljon. Arvostan Teidän elämää.

En pitänyt Teidän tavasta toimia tuossa tilanteessa.

Minusta se oli minun vanhemmuutta loukkaavaa ja minua leimaavaa ajatuksella, joka oli Teidän sanoissa vain "ehkä" ajatus ja silti kielteisesti vanhemmuudestani mielikuvia herättävää.
Miksi Te tahdoitte herättää vanhemmuudestani kielteisiä mielikuvia ehkä-muodossa, kun Teidän tehtävä on tukea vanhemmuuttani lain mukaan ja arvostaa vanhemmuuttani ja sitä tietoa mitä Teillä on mitään siihen lisäämättä edes ehkä-muodossa?

Minä saatan olla ehkä moninkertaisesti parempi vanhempi, kuin monikaan maassamme ja minä saatan ehkä olla moninkerroin kyvyttömämpi vanhempi, kuin monikaan tässä maailmassa, mutta ei näitä ehkä-ajatuksia tulisi lisätä kertomukseen vanhemmuudestani minun mielestä. Ehkä-ajatuksilla tutkitusti voi olla myös negatiivista vaikuttavuutta ihmisen elämään sosiaalisissa suhteissa, olkoot sitten ehkä-ajatus positiivinen tai negatiivinen sisällöltään.

Lastensuojelussa positiivinen ehkä voi estää tuentarpeeseen vastaamisen oikea-aikaisesti ja negatiivinen ehkä asettaa ihmisen turhaan tukeen. Minä olen käynyt jo läpi turhan seksuaalirikosrikostutkinnan, turhan A-klinikan tutkinnan, koska lastensuojelu ei vain sanonut ehkä, kun piti sanoa ehkä ja väitti, että kaikki tuntemani ihmiset, jotka totesivat minun olevan hyvä äiti, ovat vain kyvyttömiä objektiivisuuteen ja puolueellisia minua kohtaan ja näin välinpitämättömiä lapsemme tarpeita kohtaan.

Pyydän Teitä havaitsemaan mikä vaikutus ehkä-ajatuksilla on ja kuinka tärkeää näistä seikoista on keskustella oikea-aikaisesti avoimesti lastensuojelutyössä, jotta Te ette anna alaisienne haavoittaa perheitä ja lapsia ehkä-ajatuksilla. Haavoittavaa toimintaa ei saisi oikeuttaa.

Pyydän saada tietää, miksi Te ajattelette ja sanoitatte ajatusta, että ihmisten pitäisi ajatella, että minä ehkä satutan lastamme, kun Te ette ole näkemässä. Pyydän saada tietää toimintamotiivinne eli perustelun toiminnallenne hallintolakia kunnioittaen. Pyydän saada tietää, miksi Te koitti tällaisen toiminnan tarpeelliseksi asemassanne sosiaalisessa suhteessa kanssani vaikuttajana muihin sosiaalisiin suhteisiini.

Miltä teistä tuntuisi, jos lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski toteaisi Teistä sosiaali- ja terveysviraston sisäisessä keskustelussa, että ei voi luottaa Teihin sellaissa hetkissä, joissa Te ette ole olleet hänen kanssaan suorassa vaikutuksessa, vaikka Teidän toiminnassanne ei olisi Hänen ensikäden tietona tai tarkalla tutkimuksella toisenkäden asemassa jonkun ensikädentietoon tutustuessaan havainnut mitään huomautettavaa Teidän toiminnassa.

Te olette itse myöntäneet virheellisen toimintanne jo keväällä 2016, kun Te määrititte suoraan, ettette voisi tavata minua ja lasta yhdessä, esittäen väittämän, etten osaa lapsen seurassa käyttäytyä vastaten lapsen kehitystarpeisiin koskaan edes tapaamatta meitä yhdessä. Arvostan virheenne myöntämistä, sillä kun tunnistaa ja tunnustaa virheensä, sen voi korjata. Tämä oli Teiltä osoitus ammattitaidosta ihmillisessä kehityksessänne. Te osasitte validoida itsenne ja olla humaani itseänne kohtaan ja ymmärsitte olevanne kehittyvä ja velvollinen kehittymään. Tämä on osoitus ammattitaidosta.

Kuitenkin ihmettelen, miksi siirryttäenne korkeampaan vastuuasemaan Kivikon avohuollon johtavan sosiaalityöntekijän asemasta koko Helsingin lastensuojelun avohuoltoa johtavaksi, Te ette suostu vastaamaan kysymykseeni, miksi Te tahdoitte arvioida negatiivisesti vanhemmuuttani ehkä-muodossa hovioikeuden tuomarille? Miksi Te ette tee toimintaanne ymmärrettäväksi minulle?

Mielestäni sosiaalityön päällikön asemassa työskentelevän ei tulisi olla koulutuksessaan sellaisessa tilanteessa, että tarvitsisi esimieheltään lastensuojelun johtaja Saila Nummiksokelta neuvoa ja ohjausta vastaamiseen tällaiseen kyvymykseen, joka koskee Teidän toiminnan perustelua. Mielestäni teidän tulisi osata vastata kysymykseeni asemassanne oma-aloitteisesti tuoden esille samalla kunnioitusta kokemuksiani ja näkemyksiäni kohtaan.

Mielestäni kunnioituksen tulee olla molemminpuolista.

Kun minä osoitan Teille, että kunnioitan Teitä ja Teidän asemaa virheistänne huolimatta ja lähestyn Teitä siitäkin huolimatta, että osoitatte mielestäni epäkunnioitusta vastaamattomuudellanne minua ja Suomen lakia kohtaan, on mielestäni yhä epäkunnioittavaa minua ja kirjoitettua lakia kohtaan Teiltä, jos jätätte vastamaatta yhä minulle.

Mielestäni hallintolaki velvoittaa Teidät kunnioittamaan minua ja vastaamaan minulle.
Toivon Teille Sanna kaikkea hyvää ja toivoisin Teidänkin siis kohtelevan minua hyvällä ja arvostaen kannaottojani lapsemme asiassa. Toivoisin Teidän kunnioittavan pyyntöäni ja vastaavan minulle. 

Olen kokenut epäkunnioittavana sen, että Te esimiesasemassa olette mitätöineet sanani arvon ja tuoneet toiminnassanne esille myös vastineessanne, ettette luota samanarvoisena sanaani, kuin luotatte alaisenne Maunulan avohuollon johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykösen tai Maunulan avohuollon johtava sosiaalityöntekijä Aimo Jauhon sanaan, kun toin esille yhteydenotossani, ettei alaisenne huomioineet puhelussa 31.8.2017 useita ilmoutuksiani, ettei ollut hyvä hetki puhelulle, kun vastineessanne väititte, että sosiaalitoimi olisi keskeyttänyt puhelun, jos olisin ilmoittanut ajankohdan lapsemme kannalta sopimattomaksi, vaikka Teillä ei ollut koko puhelusta ensikäden tietoa.

Pyydän Teitä huomioimaan työssänne, ettei kunnioitusta osoita se, miten sanoo ja kirjakielen käyttö teitittelymyodossa ei siis tuo esille kunnioitusta, vaan se mitä sanoittaa ja mikä on viestin sisältö tuo esille kunnioituksen.

Ihmiselämän kunnioittaminen ei tarkoita käytöstapaetiketin toteuttamista. Jos Te kunnioittaisitte käytöstapaetikettiä, Te ette kirjoittaisi minulle vastinetta Teititellen, sillä olen pyytänyt, ettei minua Teititellä, koska en pidä sellaisesta kohtelusta. Arvostan kyllä Teidän etikettitaitoa, mutta toivon sosiaalityöltä aitoa kohtaamista hienovaraisuudella ilman malliopittua näytelmää toiminnan hienoudesta. Ymmärrän kyllä, jos lastensuojelun johtaja Nummikoski on neuvonut Teidät teitittelemään vastineissanne, mutta minä olen pyytänyt aitoa kunnioitusta. Sisällöttömän Teitittelyn ja aidon kunnioituksen välillä on valtava ero, sillä Teitittely ilman kunnioitusta on halpa rooli itsepetoksella höystetyssä näytelmässä. Tekona se on epäkunnoittava jopa etikettiä kohtaan.

Kiitän ajastanne ja toivon Teidän pohtivan tarkkaan toiminnallanne muokkaamaanne olosuhdetta ja muistamaan miten vuorovaikutuksemme oli aivan erilaista, kun olimme sinutteluin toisiamme kunnioittavia ja teimme yhteistyötä hakien luottamusta toisiamme kunnioittaen. Teillä oli tapana kysyä ja kuunnella ja Te osasitte tuolloin ottaa vastaan rakentavaa ajattelua, kun toin esille tiedon olevaisuutta ja sitä, ettemme aina voi tietää ja ettemme voi valita tietolähteitämme mieltymystemme mukaan ennakko-oletuksin. Me voimme pysyä Teitittelyssä, jos näin vaaditte, mutta pyydän Teitä toiminnassanne hakevan jatkossakin yhteistyön mahdollistavan aitoa kunnioitusta ja ohjaavan itseänne ja alaisianne toimimaan tämä ohjenuorana toiminnassanne.

Ystävällisesti aikaa, joilloin yhteistyömme oli toimivampaa muistellen,
Vieraannuttamisen kohdeäiti

Pyydän viemään apulaiskaupunginjohtaja Pia Panhelaiselle, virastopäällikkö Juvoselle sekä perhe- ja sosiaaliasioiden osastopäällikkölle
Muistutus lastensuojelun johtaja Saila Nummikoskesta

Olen saanut vastineen muistutukseen, jota en ole tehnyt.

Vastineessa kieltäytyy lastensuojelun johtaja Nummikoski toimimasta lapsemme asiassa sanoin:

"Muilta osin esille tulleisiin asioihin on vastattu jo aiemmin eikä asia anna aihetta tämän enempään."

Nummikosken väite on virheellistä tietoa, johon hän ei anna vastineessaan tietolähdettä, vaikka hallintolaki ja viranomaista koskevaa kirjaamisenohjeistus velvoittaisi tällaiseen.

En ole saanut mm. vastinetta muistutukseeni koskien Vuosaaren lastensuojelun vs. sos. Laura Lainetta, joka valehteli valan alla oikeudessa 22.5.2015, että minulla olisi lapseemme symbioottinen suhde ja hänellä olisi todisteita tälle (ei tosin muistanut mitä todisteita). Laine ei ole suorittanut asianmukaisia tutkimuksia väitteilleen, vaan on toiminut mututiedon varassa, jonka takana mahdollisesti on lapsemme isän uusi puoliso, joka toimii yksityisellä taholla johtavana lääkärinä ja on myös vuonna 2013 toteutetun tarpeenselvityksen tarpeenselvittäjän serkku. Toimitin tuolloin Laineen esimiehelle allekirjoitettuna muistutuksen. Hän ollessaan sijainen siirsi sen seuraavalle Laineen esimiehelle, jolle toimitin myös nauhoitteet oikeusistunnosta. Tämä esimies ei koskaan vastannut minulle edes puhelimeen ja kerran kun vastasi, löi luurin korvaani havaittuaan, että puhelimen toisessa päässä olin minä. Hyvin epäasiallista käytöstä viranomaisen asemassa, josta tein muistutuksen myös ja johon en myöskään saanut vastinetta.

En ole saanut vastinetta muistutukseeni vs. sos. Anitta Jokisen ja sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion käytöksestä 26.10.2015, kun nämä koettivat leimata minua valehtelijaksi ja omissa kuvitelmissa eläväksi mielisairaaksi eli kun he kohdistivat vakavaa henkistä väkivaltaa minua kohtaan.

En ole saanut vastinetta muistutukseen, kun sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio julkisesti halveksui minua ratikassa 10, kun molemmat olimme matkalla THL:n seminaariin.

En ole saanut vastinetta yhteenkään MediVidaa koskevaan muistutuksen. MediVida tarjosi perhetyön kunnalle lapsemme asiassa tai siis lastensuojelu osti tämän palvelun yksityiseltä taholta, eikä koskaan valvonut sen työmenetelmiä. Kun valitin asiasta, eli etten ole saanut vastineita useisiin muistuksiini, entiselle lastensuojelun johtajalle, Sisko Lounatvuorelle, hän väitti vastineessa minun saaneen vastineet muistutuksiin MediVidalta, koska olin kirjoittanut valitukseeni MediVidan uuden esimiehen elävän väärässä tiedossa ja oletuksessa, että olisin ne saanut, koska alaiset olivat valehdelleet näin hänelle. Lounatvuori ei tarkistanut todella asiaa ja pyytänyt muistutuksien vastineita nähtäväkseen, vaan väitti mututiedon varassa minun saaneeni ne vastineessaan ja päätti, että asia on näin käsitelty.

Toistan uudelleen, en ole saanut muistutuksiini vastineita MediVidalta ja olen odottanut vastineita jo yli vuoden.

Näyttää siltä, ettei pelkästään lastensuojelunne vastuusosiaalityöntekijät ja johtavat sosiaalityöntekijät sekä sosiaalityön päällikkö ole ainoastaan mututiedon varassa eli oletusten eli oman mielikuvituksen varassa sosiaalityötä toteuttavia. Eli teillä toimii harhojensa varassa myös lastensuojelunne johtajat. Samalla harhoisaan he toimivat niin epäkunnioittavasti, että väittävät olevansa harhoissaan tiedonlähde tutkimatta edes asiaa. 

Muistutan, että olettaminen ei ole tietämistä ja se ei ole tietämystä.

Nummikoski väittää tietämykseksi sitä, että olettaa jotain. Nummikoski voisi tutustua sanaan tietämys suomenkielen sanakirjasta. Tietämys ei tarkoita samaa kuin oletus tai luulo. Näin ollen Nummikoski ei kykene erottamaan mitä on tietäminen ja mitä on luuleminen ja mikä on ero näiden kahden välillä.

Pyydän, että sosiaali- ja perheasioiden osastopäällikkö opettaa alaisiaan mitä on tietäminen ja miten sen saavuttamisen eteen täytyy tehdä aina tarkka tutkimus, jotta saavuttaa tietämystä. Johtajien tehtävä on johtaa alaisiaan.

Pyydän virastopäällikkö Hannu Juvosta johtamaan sosiaali- ja perheasioiden osastopäällikköä opettamaan alaisilleen mitä eroa on luulolla ja tietämisellä. Johtajien tehtävä on johtaa alaisiaan.

Pyydän apulaiskaupunginjohtaja Pia Panhelaista johtamaan Virastopäällikkö Hannu Juvosta johtamaan alaisiaan. Ilman johtavuutta, te ette ole palkkanne arvoisia.

Nähtävästi hyvä veli - järjestelmässänne kiipeilevät ovat Platonin oppien mukaisesti niitä tyhmimpiä, joilta puuttuu kyky tarkkaavaiseen tiedon keruuseen eli viisauden hankkimiseen, koska aika menee oman kiiltokuvan kiiillottamiseen.

Vaadin, että jokainen asia, josta olen huomauttanut ja muistuttanut korjataan ja vaadin, että lastensuojelu lähettää erikseen lapsellemme asiallisen anteeksipyynnön siitä, että ovat rikkoneet EU:n ihmisoikeussopimuksen 8. pykälää hakiessaan lapsemme edun sijaan omaa etuaan. 

Jo syksyllä 2014 haki lastensuojelu vs. sos. Laineen toimesta omaa etuaan lapsemme edun sijaan ja jopa kirjoitti tämän kirjallisesti huolto-oikeuden olosuhdeselvittäjille kirjausasussaan käyttäen retoriikkaa, jossa hän koetti verhota omaneduntavoittelunsa lapsen eduksi. Tuo kirjaus oli piiloaggressiivinen (syyttävä ja uhriutuva) minua kohtaan ja sillä tahdottiin leimata minut huonoksi äidiksi, koska olin valittanut Laineen ammattitaidottomasta toiminnasta, jossa selkeästi on havaittavissa toiminta pelkästään oletusten varassa ilman asianmukaisia tutkimuksia.

Sama ammattitaidottomuus on ilmentynyt nyt jo monta kertaa useiden viranomaisienne kohdalla ja nähtävästi johtotaho ei edes aio korjata tätä, vaan tahtoo lakaista tämän maton alle. Tämä on osoitus vielä syvemmästä ammattitaidottomuudesta.

Vaadin muistutuskäytännön toteuttamista apulaiskaupunginjohtaja Rädyn kesällä 2015 kirjaaman muistutuksen kohdalla vihdoin odotettuani tätä jo yli vuoden. Vaadin, että muistutukseen ei vastaa sosiaalityön päällikkö Vartio, sillä muistutus koskee myös hänen tapaansa toimia mutuiedon varassa, oltusten varassa ja mustamaalata hyviä äitejä valheellisilla lausunnoillaan. Riitta Vartio on loukannut kunniaani vakavasti ja haavoittanut näin perhe-elämäämme eli toiminut tällöin vastoin EU:n ihmisoikeussopimuksen hänelle asettamia velvoitteita.

Vaadin puuttumista lastensuojelun johtaja Saila Nummikosken toimintaan, jota hän toteuttaa vain oletustensa varassa.

Joku kenties valehtelee Nummikoskelle virastonne sisällä. Jos tämä on Riitta Vartio, erottakaa hänet. Väärän tiedon eteenpäin vieminen viranomaisen asemassa on lain vastaista. Mututiedon, joka antaa totuudestä vääristyneen kuvan, levittäminen ei aja lastemme etua.

Vaadin vastineet kaikkiin muistutuksiini sekä kaikkien asioiden asianmukaista tutkintaa sekä toiminnan korjaamista.

Laki velvoittaa näin toiminmaan lastensuojelun ja laki on kirjoitettu lapsiemme oikeusturvan toteutumiseksi.
Maineeni on lastensuojelun korjattava, kun lastensuojelu on sen minulta vienyt/loannut vain tällaisen mututiedon varassa toimimisen aiheuttamien harhojensa varassa. Sosiaalityön harhoja pidetään muissa viranomaiskoneiston osissa totuutena, sillä niissä oletetaan myös mututiedon varassa, että sosiaalityö totettaisia asianmukaisia työmenetelmiä ja Suomen lakia. Korjaukset on siis tehtävä sen tahon, joka alkuperäiset mututiedot eli virheelliset tiedot on laittanut alulle kiertämään viranomaiskoneistossa minua leimaten.

Vaadin psykiatrisia tutkimuksia näille harhoissa työskenteleville aikuisille, jotka eivät osaa edes erottaa miten haavoittavaa tällainen mututiedon varassa työskentely on, vaikka Eerika kuoli juuri mututiedon varassa tehdyn työskentelyn takia. Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio todistetusti ylläpitää tätä mututietotyöskentelymallia yhä ja Nummikoski näyttää toteuttavan samaa väittäessään, että lapsemme asiat olisi hoidettu asianmukaisesti ja asioiden korjaamiselle ei mukamas olisi sijaa lastensuojelun sisäisessä struktuurissa.

Nummikosken työskentely ei näin ollen täytä lastensuojelun johtajan virka-aseman funktiota, kun Nummikoski ei toteuta lastensuojelun tarkoituksenmukaisia työmenetelmiä. Mututiedolla työn toteuttaminen ei ole lastensuojelun tarkoituksenmukainen työmenetelmä. Nummikoski on aikaissemminkin hyväksynyt mututiedolla työskentelyn alaisiltaan lapsemme asiassa, vaikka alaisilla on ollut saatavilla ihan oikeaa tietoa tutkimuksilla. 

Kivikon tarpeenselvityksen johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustonen toimi keväällä 2016 oletustensa eli mututiedon varassa. Nummikoski väitti tätä vastineessaan kesällä 2016 tarkoituksenmukaiseksi työskentelyksi lastensuojelussa.

Ohjatkaa Nummikoskea ymmärtämään mitä on tietäminen, tietämys ja viisaus.
Opettakaa Nummikoski kunnioittamaan meitä vanhempia lapsemme asioissa asiantuntijoina ja antamaan asiallista asiakaspalvelua.

Nyt hän on vain eliittiin kuuluva peluri, joka hakee asemassaan omaa etua lastemme edun sijaan.
Jos hän hakisi lastemme etua, hän olisi tarkka työssään ja tutkisi asiat todella, eikä vain kättelisi sosiaalityön päällikkö Vartiota lakaisten vakavat ongelmat lastensuojelun sisällä maton alle piiloon.

Kunnioitan Nummikoskea ihmisenä, mutta en kykene kunnioittamaan hänen ammatillista työnjälkeä, nyt kun hän on osoittanut, ettei ansaitse kunnioitusta tässä asiassa. Uskon kuitenkin humaaniuteen ja ihmisen kykyyn oppia, joten opettakaa tätä naivia naista, joka uskoo kuvitelmiinsa.

Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion kohdalla uskon yhä, että vain erottaminen virastaan auttaa häntä ymmärtämään virka-asemansa vakavastiotettavuuden. Oletuksien ja mututiedon varassa muiden mustamaalaaminen omaa henkilökohtaista etua hakien ei ole lapsiemme etu eikä täytä lastensuojelun tarkoituksenmukaisten työmenetelmien vaateita. 

Kaikella kunnioituksella totean näin tietäen, että eliitti ei kykene opettamaan toistaan, kun pitää aina vain rapsuttaa selkää Hyvä Veli -järjestelmässä.

Ystävällisesti ja kunnioittavasti, 9-vuotiaan lapsen äiti

Saila Nummikoskelle Suomen kielitietämystä:

TIETÄMY/S (Nykysuomen sanakirja 3):

1. tiedot, tieto, tietojen summa / 
Historiallinen, yhteiskunnallinen t. N. kokosi teokseen aikansa kaiken fysiologisen t:ksen. Löytöretket avarsivat suuresti maantieteellistä t:stä. Tietoja inhimillisen t:ksen kaikilta ajoilta. Salaisin osa esi-isiemme t:ksestä, heidän taikansa. N. perehtyi monipuolisesti aikakautensa t:kseen. Minun t:kseni on niin suuri, että kaikki menneen ajan viisaat ovat rinnallani hutiluksia J.FINNE. Viian t:kset kumpusivat suoraan Suomen kansan povesta KIANTO.

2. harv. tietoisuus, tieto. /
Varma t. siitä, että todellakin saamme painaa valkoisen lyyralakin nuorille hiuksillenne KIANTO. Hänen kasvojensa naamion taakse kätkeityi loputon määrä tuskaa - kaiken luhistumisen t. usko KELA -

- Miero

Hyvät Nivalan sosiaalitoimen sosiaalityöntekijä Kristiina Saarenpää ja johtava sosiaalityöntekijä Kaija Jokela sekä Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n Tuula Kivistö-Pyhtilä

Pyydän kirjaamaan tämän yhteydenottoni jokaisen sijaishuollossa asuvan viiden lapsemme asiakasrekisteriin ja huomioimaan toimintasuunnitelmissanne perhe-elämäämme normalisoidessanne ja eheyttävään yhteistyöhön pyrkiessänne. Pyydän teitä toteuttamaan voimallisemmin lapsiemme etua perhe-elämäämme tukemalla.
​
Olen havainnut lastensuojelullisessa toimenpiteessänne toteutettavan Suomen lain vastaista toimintaa ja pyrkinyt tätä nyt katkaisemaan saatuani asiasta tietoa.
​
Lapsemme ovat olleet sijaishuollossa lokakuusta 2014 saakka ja meille on yhteydenpitona toteutettu marraskuusta 2014 saakka puhelinyhteydenpitomme kerran viikossa kaiutinpuheluina. Olen saanut tietoa, että tällaiset kaiutinpuhelut ovat Suomen hallituksen avauksen mukaisesti olleet laittomaksi määriteltyjä jo vuodesta 2006 saakka.

Koetin ottaa asian puheeksi lapsemme sijaisperheen isän kanssa, joka totesi minulle toteuttavansa vain Perhekotikumppaneiden antamaa määräystä. En ole missään vaiheessa nähnyt yhtäkään kirjallista määräystä, jossa olisi määrätty sijaisperheen sijaisvanhemmat toimimaan kanssamme näin. Perhekotikumppaneiden kannattaisi tarkistaa Suomen laki lakiasiantuntijoiltaan.

Olen soittanut asiastani jo sosiaalityöntekijä Saarenpäälle ja hän totesi minulle, että teillä sosiaalihuollossanne pidetää näitä kaiutinpuheluja normaalina ja yleisenä toimenpiteenä. Tahdon muistuttaa, että mitään sellaista mikä on Suomen kirjoitetun normiston eli lakiemme vastaista, eivät viranomaiset saa toiminnassaan hallintolakimme mukaan toteuttaa normaalina. Kaikki lain vastainen tulee lopettaa heti, kun laista ilmoitetaan. Olen ilmoittanut Saarenpäälle lain olevaisuudesta, mutta yhä kaiutinpuhelut ovat jatkuneet.

Lapsemme asuessa perhekodissa toukokuussa 2014, saimme tavata lapsiamme päivittäin. Kun lapsemme erotettiin toisistaan kolmeen sijaisperheeseen alkaen lokakuussa 2014, te päätitte ilman virallista valituskelpoista rajoituspäätöstä, että saamme tavata lapsiamme vain kerran kuukaudessa kolme tuntia eli hyvin vähän. Nämä tapaamisemme olette määritelleet tuetuiksi tapaamiksi, koska sosiaaliviranomainen ei ole paikalla koko ajan. Näiden vuosien aikana, emme ole saaneet tehdä perheenä normaalia elämää yhdessä ollenkaan. Näissä tapaamisissa on paikalla myös sijaisvanhemmat ja kerran oli myös sijaisvanhemman lapsi. Me emme ole koskaan saaneet päätöksiinne toimia näin hallintolain mukaisia perusteluja, jotka teidän olisi kuulunut meille antaa toiminnallenne.

Saimme vanhempainasiakassuunnitelmatkin vasta, kun aloimme itse vaatimaan niitä, vaikka hallintolaki määrää viranomaisen antamaan kaikki lain määräämät tuet vanhammuudellemme pyytämättä ja työskentelynne pitäisi olla aina kotiin päin sillä ajatuksella, että lapset voivat kotiutua takaisin normaaleihin olosuhteisiin. Ikinä vanhemman- tai lapsiemme asiakassuunnitelmien tekoyhteydessä ei ole sosiaalitoimi suostunut millään lailla keskustelemaan kanssamme siitä, miten me vanhemmat voisimme myötävaikuttaa omalla toiminnallamme siihen, että pääsisimme näistä hyvin harvoin toteutuvista tuetuista tapaamisista lapsillemme normaalimpiin olosuhteisiin. Olemme kysyneet tätä asiaa, mutta meille ei suostuta vastaamaan ja kysymystämme vältellään. Käsittääkseni lakiemme mukaan teidän tulisi kertoa meille toimintanne syyt ne perustellen ja neuvoa meitä toimimaan toivomallanne tavalla, jotta saamme lapsemme takaisin kotiin yhdeksi kokonaiseksi onnelliseksi perheeksi.

Olette leimanneet lapsemme isän epäilyllä törkeästä lapsiemme seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Asiaa tutkittiin poliisin toimesta vuoden ajan ja kaikki tietokoneemme, puhelimemme ja muut muistiinpanomme ja koko kotimme tutkittiin ja lapsiakin kuultiin asiassa epäilyjenne takia. Poliisi lopetti esitutkinnan vuosi syytöksenne jälkeen vuoden 2015 puolessa välissä. Saimme kuvan, että vielä esitutkinnan jälkeen sosiaalitoimenne epäili miestäni lastemme seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tahdon muistuttaa, että epäilynne alkoi lapsille aivan normaalista seksuaalisuudesta eli unnuttamisesta, jota sosiaalitoimenne ei ymmärrä normaaliksi, koska nähtävästi ei ole tutustunut lapsen seksuaalikehitykseen ja sen eri vaiheisiin. Koen, ettei sosiaalitoimi ole kyennyt asettumaan mieheni ja minun asemaan ja ymmärtänyt millaiseen olosuhteeseen se asetti meidät vanhemmat epäilyillään, jotka on osoitettu turhiksi. Koen että ette ole osanneet asiamukaisesti pahoitella erityisesti mieheltäni toimintaanne ja ette ole ymmärtäneet kuinka vakavasti pitkä poliisitutkimus ja epäilyksen alla eläminen haavoitti mieheni ihmissuhteita, kun koko sukumme pohti tätä asiaa. Toivoisin teidän huomioivan tämän asian paremmin jatkossa ja osoittavanne hänelle myötätuntoa ja ymmärrystä ja pahoittelisitte hänelle toimintaanne ja sen aiheuttamaa syvää tuskaa.
​
Ennen poliisitutkintaa lupasitte vanhinta tytärtämme takaisin kotiimme syksyllä 2014. Totesitte, ettette nähneet meissä vanhempina mitään sellaista, minkä takia olla niin huolissaan. Kun poliisitutkimus lopulta johti esitutkinnan lopettamispäätökseen, koska ei ollut syytä epäillä, ette koskaan ole palanneet tähän aiheeseen. Nähtävästi siksi, että tyttäremme oli alkanut oireilemaan sijaishuoltoon henkisellä pahoinvoinnila. Eli vaikka lapsemme oireili olosuhteeseen, johon te asetitte hänet ja vaikka teille selvisi, että teidän epäilyksenne lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä oli tilanteessamme ainoastaan teidän turha huoli ja tunnekokemus, te ette ole ottaneet huomioon lapsemme tarvetta ja oikeutta saada asua kotonaan, kun kotona ei ole mitään sellaista seikkaa, jonka vuoksi hän ei siellä voisi asua.

Suomen laki määrittää tällä tavalla rajoituspäätöksistä:
1) Yhteydenpito vaarantaa lapsen sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen ja rajoittaminen on lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta välttämätöntä; tai

2) yhteydenpidosta on varaa lapsen hengelle, terveydelle, kehitykselle tai turvallisuudelle; tai

3) rajoittaminen on välttämätöntä vanhempien tai perheen muiden lasten, perhekodin tai laitoksen muiden lasten tai henkilöstön turvallisuuden vuoksi; taikka

4) 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa yhteydenpitoa; sama koskee myös 12 vuotta nuorempaa lasta, jos hän on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota.

Lastensuojelulain 62 §: 1 momentin mukaan sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa ja muihin läheisiin henkilöihin saadaan rajoittaa, jos yhteydenpidosta ei ole voitu lastensuojelulain 30 §:ssä tarkoitetussa asiakassuunnitelmassa tai erityisestä syystä muutoin sopia lapsen ja hänen vanhempiensa tai läheistensä kanssa.

Suomen hallitus on avannut tällä tavalla kaiutinpuheluista:

Lastensuojelulaissa ei ole erikseen säädetty puhelujen kuuntelemisesta, vaan ainoastaan puhelujen rajoittamisesta. Puhelimen rajoittamista koskeva lastensuojelulain sääntely liittyy sekä yksityiselämän suojaan, että luottamuksellisen viestin suojaan. Lastensuojelulain 62§:n 2 momentti vastaa aikaisemman lastensuojelulain 25 §:ää siinä muodossa, jollaiseksi se muutettiin lastensuojelussa sovellettavia rajoituksia ja rajoitustoimenpiteitä koskevien lastensuojelulain muutosten yhteydessä (HE 252/2000 vp). Lastensuojelulain muuttamista koskevan lain (583/2006) hallituksen esityksessä (HE 225/2006vp) on avattu sitä, millaisia toimenpiteitä puhelujen rajoittamiseen sisältyy. Hallituksen esityksessä todetaan nimenomaisesti, ettei säännöksen perusteella voida kuunnella sitä, mitä puhelun toinen osapuoli sanoo.

Seuraavat asiakassuunnitelmapalaverimme on kaikkien lastemme kohdalla 21.9.2016. Toivoisin, että tuota ennen olette jo heti tämän sähköpostini saatuanne tarkistettuanne tiedonantoni laista lopettaneet nuo kaiutinpuhelut mieluiten kaikkien sosiaalitoimenne asiakkaiden kohdalla (toimintaanne kuvaili sosiaalityöntekijä yleiseksi). Toivoisin, että tuota ennen olette myös keskusteleet sijaisvanhempien kanssa siitä, miten sijaisperheissä tulee huomioida biovanhempien yhteydenotot lasten kanssa ja tukea tuon yhteydenpidon toteutumista. Olen tuonut ongelman esille sosiaaliviranomaiselle. Erityisesti erityislapsemme tarvitsee erityistä tukea tässä asiassa ja hänen kohdallaan tulisi sijaisperheen osata kasvatuksellisesti vastata hänen erityisiin tarpeisiin biovanhempiensa yhteydenpidon kohdalla.

Olen kummissani, että sijaisperheen oma ala-asteikäinen poika vastaa puheluuni sijaisäidille sanoin: "Äitiä ei nyt huvita puhua."

Mielestäni sijaisperheen omat alaikäiset lapset eivät saisi toimia lastemme asioissa tämänkaltaisten viestien välittäjänä ollenkaan.

Sosiaalityöntekijänne mielestä tämäkin oli normaalia toimintaa sijaisperheeltä.
Olen kokenut, ettei sijaisperheen äiti tässä perheessä osaa oikein olla hyvässä yhteistyössä meihin lasten vanhempiin ja ei oikein edes välitä itse tästä asiasta. Kun toin hänelle puhelussa kokemukseni esille, hän myönsi itse, että hänellä olisi petrattavaa tässä asiassa. Voisitteko ennen seuraavaa asiakassuunnitelmapalaveria tukea häntä häntä ohjeistamalla, jotta pääsemme tästä tämänkaltaisesta yhteistyönongelmasta ja voimme keskittyä paremmin itse lastemme asiaan sijaisvanhempien sijaan.
​
Toivon myöskin, että saamme vihdoin ne perustelut näille tapaamistemme valtaville rajoitteille sekä sille, että ette ole suostuneet tekemään virallista valituskelpoista rajoituspäätöstä tapaamisistamme. Toivon perustelujen kirjaamista lastemme asiakasrekisteriin. Toivon teiltä erityisesti suunnitelmaa sille miten puratte pois nämä rajoitteet, jotka lain mukaan tulee heti purkaa, kun rajoitteille ei ole mitään syytä.

Jos aiotte jostain syystä jatkaa yhä näitä tuettuja tapaamisia, toivon teitä pohtimaan, jos ostaisitte palvelun joltakin sellaiselta taholta, jotta voisimme myös tehdä jotain liikkuvammin yhdessä ja saisimme lapsiemme elämäntilanteen edes hieman normalisoidummaksi kanssamme. Erityisesti toivon, että näissä tapaamisissa, jotka on tarkoitettu biologisen perheen yhteistapaamiseksi ei olisi enää paikkalla sijaisvanhempia. Toivoisin tapaamisia meille kotiin ja kotilomia. Meillä on viisi lasta ja toivoisimme tapaamisia olevan useammin ja myös niin, että saamme tavata lapsia ihan erikseen, jotta voimme viettää laatuaikaa juuri hänen kanssaan antaen huomion juuri hänelle. 

Toivon lastensuojelun toteuttavan myös läheisneuvonpidon lapsemme koko biosuvun, läheisten ja sijaisvanhempien kanssa. Lapsemme eivät ole sijaishuollon aikana saaneet olla yhteydessä sukuunsa ja läheisiinsä, vaikka lastensuojelulaki olisi velvoittanut teidät tukemaan lapsiemme kiintymyssuhteita. Sijaisperheet ovat yhdistäneet lapsemme omiin sukuihinsa ja unohtaneet, että lapsilla on oikeasti omat sukujuuret ja sijaisvanhemmuus ei ole sama asia kuin adoptio. Edes lastemme isovanhemmat eivät saa kohdata lapsenlapsiaan kuin vain kerran vuodessa. Lapsemme ikävöivät isovanhempiaan ja sanoittavat tätä. Äitini on todennut minulle, että jos hänelle suotaisiin mahdollisuus lapsenlapsiinsa, hän lähtisi heti vaikka siltä istumalta heidän luokseen. Lapsillamme on lähemmäs 50 serkkua ja sukumme pitää yhtä vieraillen toistensa luona, kun joudetaan. Olisi lapsiamme kohtaan oikein, jos hekin saisivat vieraille serkuillaan ja tavata kummejaan ja erityisesti viettää laatuaikaa isovanhempiensa kanssa. Me järjestäisimme mielellämme juhlan kotonamme sukumme kesken lapsillemme, jos te mahdollistaisitte sen heille.

Erityisesti ihmettelen sosiaalitoimenne toimintaa, kun totesitte, että vanhin tyttäremme olisi henkisesti huonossa kunnossa. Tuolloin pyysin lapselle heti tukea tilanteensa käsittelemiseen. Lapsethan reagoivat olosuhteisiin, jotka ovat heille ikätasoonsa nähden liian haastavia yksin käsitellä. Te ette suostuneet tukea antamaan ja ilmoititte, että ajankohta ei ole sopiva. Nähtävästi syksyllä lapsistamme osa nyt sitten pääsee vihdoin ammatillisesti pätevän tuen piiriin ja meidät vanhemmatkin osallistutetaan tähän. Toivoisin sosiaalitoimen ymmärtävän, että juuri vanhempien lastemme kohdalla muutos kotioloista sijaishuollon piiriin on vaikuttanut todennäkösimmin lapsiimme. Jokainen lapsi kaipaa vanhempiaan ja kotiaan ja kokee uudet olosuhteet ja tuntemattomat ihmiset itselleen etäisinä. Nyt lapsiemme kohdalla te olette kahden viimeisen vuoden aikana toimineet niin, että olette jopa toiminnallanne mahdollisesti kiintymyssuhteiden tukemisen sijaan vaikuttaneet kiintymyssuhteisiimme vieraannuttavasti. Toivon teidän ymmärtävän kuinka haavoittavaa lapsille on omista vanhemmistaan ja suvustaan sekä läheisistään vieraanuttaminen.

Toiveenani on ainoastaan lapsiemme paras ja tätä haen mieheni kanssa ja toivon, että sosiaalitoimi vihdoin osoittaa meitä vanhempia kohtaan aitoa yhteistyöhalua lapsiemme elämäntilanteen normalisoimiseksi. Tähtäimenäni on todellakin perheemme elämäntilanteen normalisointi ja kaikkien hyvinvointi.

Ystävällisesti parempaa yhteistyötä odottaen,
Viiden lapsen äiti Nivalasta
​
Tietoa Peruspalvelukuntayhtymä Kalliosta ja Nivalasta:
http://www.kalliopp.fi/lapset_nuoret_perheet/lastensuojelu
Painetehtävät lastensuojelussa (KP24 23.5.2014):
http://www.kp24.fi/…/Paineteht%C3%A4v%C3%A4t-lastensuojelus…
Sijaisperheessä pahoinpideltyjen lasten äiti: "Taistelkaa!" (LL 7.9.2014):
http://www.lokakuunliike.com/…/sijaisperheessa-pahoinpidelt…
Perhe­val­men­taja auttaa perheitä – nyt kirjastossa (S 14.4.2015):
http://www.suomenmaa.fi/…

Pyydän viemään Saila Nummikoskelle, Virastopäällikkö Juvoselle, Pia Panhelaiselle ja Kaupunkimme johtaja Jussi Pajuselle.

Hyvä Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski,
kiitokset vastineestanne muistukseeni.

Vastineessanne tuotte ilmi lyhyesti, että Valvira on siirtänyt muistuksen käsittelyn 18.5.2016 liitteineen käsiteltäväksi muistutuksena Helsingin Sosiaali- ja terveysvirastolle.

Olette vastineessanne unohtaneet kokonaisvaltaisesti, että hallintolain mukaan Teidän tulee viranomaisasemassa perustella päätöksenne niin, että me tavalliset kansalaisetkin ymmärrämme miksi olette sitä mieltä, että työntekijät ja esimiehet ovat työskentelyssään toimineet tarkoituksenmukaisella tavalla ja sen tiedon varassa, joka heillä on ollut käyettävissä ja miksi te koette, ettei muistutukseni anna aihetta erityisiin toimenpiteisiin.

Vastineessanne en saa vastausta kysymykseeni, miksi Teidän mielestä johtamanne lastensuojelun ei tarvitse toteuttaa virallista korjausmenettelyä henkilötietoihin, kun Teidän johtava sosiaalityöntekijänne kutsuu tarpeenselvittämiseksi eli tarpeenselvitykseen osallistumiseksi sitä, että lapsemme nykyisen sosiaalityöntekijän nimi lukee tarpeenselvityksessä selvitykseen osallistuneena, koska johtava sosiaalityöntekijä kertoi hänelle, että lapselle aiotaan aloittaa asiakkuus. Nykyinen sosiaalivirkailijahan ei osallistunut millään tavalla tarpeiden selvittämiseen, ei kontaktoitunut keneenkään, eikä ole lukenut kenties vieläkään yhtäkään asiakirjaa lapsen aiemmalta asiakkuuden ajalta eli hän ei selvitellyt mitään. Hän on osallistunut kertomansa mukaan syksyllä 2015 lapsen asiakkuuden lopettamispalaveriin, jossa kerrottiin, että seuraavaksi asiakkuus siirretään Lassilasta Kivikkoon ja hän kysyi minulta tiedänkö minä miksi asiakkuus siirrettiin vuorostaan Lassilasta Kivikkoon, kun lapsi ei kuulu kumpaankaan alueeseen. Hän ei itse tiennyt vastausta, sillä sosiaalityön päällikkö Vartio ei tätä ole meille kenellekkään viitsinyt koskaan valaista.

Jostain syystä teidän mielestänne tarpeenselvitykseksi tarpeenselvityksen asiakirjaan kirjattuja asioita, tarpeiden selvittämiseksi kutsuttua toimintaa, voi kutsua tarpeen selvittämiseksi, vaikka koko tarpeenselvityksen aikana johtava sosiaalityöntekijänne ei edes tavannut lasta eli asiakastanne. Hän ei myöskään keskustellut kanssani yhdestäkään kirjaamastaan väitteestään vanhemmuudestani kuunnellen minua eikä kirjannut kannanottojani auki ennen tarpeenselvityksen aloittamista ja myös teki pelkkien oletustensa varassa johtopäätelmiä ja alkoi näiden oletuksilleen perustuvien johtopäätelmien varassa toteuttamaan myös toimintaa. Hän siis ei huomioinut kantaani, jonka kerroin hänelle ennen tarpeenselvittämisen alkamista, ei kirjannut sitä, eikä ollut siitä millään tavalla niin kiinnostunut, että olisi sen huomioinut tarpeenselvityksen aikana. Hän siis mitätöi minun omat kannaottoni ja kirjoitti asikirjoihin omia ajatuksiaan minun ajatuksieni sijaan minusta äitinä ikinä tapaamatta minua kasvotusten.

Tämän jälkeen totesi lapsemme nykyinen sosiaalivirkailija, ettei hän nähnyt tarpeenselvityksessä minkäänlaista lakiin perustuvaa perustelua tarpeenselvityksen kirjanneen johtavan sosiaalityöntekijän toiminnalle ja hän tapasi lasta, kuuli lasta, havaitsi ettei lasta olla aikaisemmin kuultu ja ettei lapsen oikeuksien sopimusta (LOS - Suomi ratifioi vuonna 1991) ole toteutettu lastensuojelunne toiminnassa. Eli lastensuojelunne ei ole selvittänyt lapsen mielipidettä viimeisen kolmen viuoden aikana ja ei ole tätä pitänyt millään tavalla merkityksellisenä. Lapsemme nykyinen sosiaalivirkailija on joutunut aloitettuaan työskentelynsä lapsemme asioissa perumaan näitä teidän kutsumia tarkoituksenmukaisisa toimintoja, joita johtava sosiaalivirkailijanne aloitti toteuttamaan tarpeenselvityksen aikana ilman minkäänlaista tarpeiden selvittämistä.

Ilmoitatte aivan turhaan minulle vastineessa, että lapsen tarpeenselvitys on lähetetty minulle ja isälle, sillä tottakai olen tästä tietoinen, sillä olen tarpeenselvityksen lukenut ja siitä teille valittanut yksityiskohtaisesti. Olen pyytänyt lakisääteistä, Valvirankin lakiasiantuntijoiden minulle tiedottamaa, virallista korjausmenettelyä johtavan sosiaalityöntekijänne kirjauksiin tarpeenselvitykseen, jotka tulee lain mukaan siihen lisätä. Minulla on jopa nauhoitettuna puhelu, jossa johtava sosiaalityöntekijänne enne kirjauksensa lähettämistä lupaa lähetettyään tarpeenselvityksen keskustella kanssani siitä, mutta tämän jälkeen hän ei ole yli kuukauteen suostunut vastaamaan yhteenkään yhteydenottopyyntööni.

Koette siis Helsingin lastensuojelun johtajana hyvä Nummikoski, että voitte ohittaa Suomen lain ja määrätä, että lakia ei tule toteuttaa, sillä kieltäydytte lain mukaisesta virallisen korjausmenettelyn toteuttamispyynnöstäni, jota olen useasti pyytänyt. Te siis tahdotte jättää kirjauksen vajaaksi ja näin ollen tahdotte myös, ettei lapsemme, minun ja teidän sosiaalivirkailijan oikeusturva toteudu. Te siis kieltäydytte toteuttamasta jopa THL:n suosituksia kirjaamisesta, jonka mukaan kirjaamisen tulee olla tarkkaa ja kirjaaminen ei saa olla sosiaalityöntekijän omaa tulkintaa.

Minun mielestäni teidän olisi pitänyt suorittaa johtamista ja kokea tarvetta johtaa alaisianne toimimaan lakiemme mukaan ja toteuttamaan oikeusturvaamme. Luonnollisesti, koska näkemyksemme eroavat, tulen nyt viemään muistutukseni saatuani vastineenne takaisin Valviralle sekä tietosuojavaltuutetulle.
Olettehan tietoinen myös EU:n ihmisoikeussopimuksesta, jota teidän tulee myös toiminnassanne kunnioittaa? Sen mukaan myös olen oikeutettu lakisääteiseen viralliseen korjausmenettelyyn virallisessa tarpeenselvityksen asiakirjassa itseäni koskevissa asioissa.

Olen tosiaan tietoinen, että teillä on mahdollisesti yleisenä näkemyksenä siellä Helsingin lastensuojelussa, etteivät tiedän viranomaisten tarvitse tuntea Suomen lakia ja Eurooppaa koskevia sopimuksia, joka koskee toimintaanne ja teidän ei tule toteuttaa lakia. Lapsen oikeuksien sopimushan määrittää, että lapsia ei saa erottaa vanhemmistaan kuin vain poikkeustapauksissa ja lapsiasiavaltuutettukin huomautti tästä asiasta teitä päättäjiä. Silti Te hyvä Nummikoski koette, että Teidän alaisenne tarpeenselvityksen johtava sosiaalityöntekijä on oikeutettu hakemaan lapsen ja vanhemman välille tapaamisrajoitusta, kirjaaman vanhemman lapselle vaaralliseksi viralliseen asiakirjaan ilman minkään laista asiallista taustatutkimusta eli tarpeenselvitystä ja tämän jälkeen ilmoitatte meille vanhemmille, että: "Totean, että lähettämänne valitukset ja muistutukset eivät anna aihetta erityisiin toimenpiteisiin."

Minun mielestä teidän kannattaisi hakeutua johtamisen koulutukseen, jotta ymmärtäisitte mikä merkitys johtamisella on ja käsittäisitte, että Teidän olisi pitänyt toteuttaa erityisiä toimenpiteitä mm. ilmoittamalla alaisillenne, että lakisääteiset viralliset korjausmenettelyt tulee toteuttaa, jotta lasten oikeusturva toteutuu, vanhemman asiantuntevuutta tulee kunnioittaa, jotta totuus tulee esille ja sosiaalityössä tulee tehdä aitoa tutkimustyötä, jotta lapsiemme oikeuksiin ei kosketa lapsia haavoittavilla toimenpiteillä ja vanhempia ei kiusata henkisellä väkivallalla.

Mielestäni tämäkin asia olisi voitu hoitaa paljon pienemmällä vaivalla, jos olistte antaneet lapsellemme lakisääteisen oikeutensa saada vanhempansa pyytämä virallinen korjausmenettely itseään koskevissa kirjauksissa, jotka nyt ovat puhtaasti tarpeenselvityksenne johtavan sosiaalityöntekijän mielikuvitusta vailla kykyä asiantuntevaan tutkimustyöhön eli tarpeiden selvittämiseen objektiivisesti. Kun teillä ei kontaktoiduta, eik keskustella avoimesti, teillä oletetaan asioita ja niiden oletusten varassa toimitaan, Te koette, ettei ole aihetta erityisiin toimenpiteisiin. Tämä ei herätä luottamusta Teidän havainnointikykyänne kohtaan. Nyt joudumme kuluttamaan Valviran sekä tietosuojavaltuutetun aikaa turhanpäiväisyyksiin, koska ette suotuneet antamaan tätä oikeutta viralliseen korjausmenettelyyn, jonka laki velvoittaa johtavan sosiaalityöntekijänne toteuttamaan.

Koen toimintanne suorana kiusantekona vanhemmuuttani kohtaan ja välinpitämättömyytenä viranomaisasemanne velvollisuuksia kohtaan. Vanhempana voisin käyttää aikaani suoraan virallisen korjausmenettelyn toteuttamiseen tarpeenselvityksenne johtavan sosiaalityöntekijän kanssa, sen sijaan, että valitan toiminnastanne Valviraan ja tietosuojavaltuutetulle.

Kaihan Te olette tietoinen, että asemassanne Teidän tulisi ajaa juuri lapsiemme oikeusturvan toteutumista ja nyt joudun sen tähden, että ette anna tuon oikeusturvan toteutumiseksi tarkoittetua virallista korjausmenettelyoikeutta toteutua, hakemaan asiakkaallenne eli lapsellemme tuota oikeutta valittamalla Valviraan ja tietosuojavaltuutetulle toiminnastanne.

Toivoisin Teidän jatkossa pohtivan tarkempaan, kuinka haitallisia virheelliset kirjaukset ovat lapsiemme, meidän vanhempien sekä myös sosiaalivirkailijoidemmee oikeusturvalle. Ymmärrättekö miten mielivaltainen toiminta viranomaiskoneistossamme voi haavoittaa perheitä ja loukata oikeuttamme perhe-elämän kunnioitukseen? Joka kerta kun sosiaalivirkailijanne väittää mitään tutkimatta jotain kirjauksessaan loukkaa hän lapsen ja lapsen perheen perhe-elämän kunnioittamisen oikeutta. Joka kerta, kun Te annatte tämän toteutua, ettekä puutu tällaiseen toimintaa johtaen alaisianne tällaisesta toiminnasta pois, vaan hyväksytte sen väittäen että moinen toiminta olisi jollain tavalla tarkoituksenmukaista, Te myös rikotte EU:n ihmisoikeussopimusta vastaan. Ja joka kerta, kun Te hyväksytte sosiaalivirkailijoiltanne koskemisen lapsen oikeuteen vanhempiinsa ilman taustatutkimusta Te rikotte myös lapsen oikeuksien sopimusta vastaan.

Ymmärrättekö Te virkavelvollisuutenne hyvä Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski?
Koen ettei Teillä ole työotetta sosiaalipedagogiikan RATKES:n malleihin ja ettette kunnioita asiakkaiden antamaa palautetta ja ette nähtävästi välitä lapsiemme perus- ja ihmisoikeuksista tahi oikeusturvasta. Koen Teidät yhteistyöhaluttomaksi vanhempien kanssa.

Koen Teidän olevan kyvytön näin ollen hakemaan lastensuojelun kriisissä kehitystä, joka suuntaisi kohti lapsiemme tarpeisiin vastaamista.

Muistutan, että aivan samoin kuin tarpeenselvityksenne johtava sosiaalivirkailija mustamaalsi minua törkein väittein kirjauksessaan, lastensuojelunne mustamaalasi pienen Eerikan äidin hulluksi, eikä lastensuojeluilmoituksia otettu tosissaan. Aivan samoin ei tarpeenselvittäjännekään kontaktoitunut lapseen lastensuojeluilmoitusten kohdalla, uskoo mukamas tutkineensa lastensuojeluilmoitukset todellisen tarpeen mukaisesti tarkistamatta kuitenkaan mitään ja tämän jälkeen on lapsemme nykyinen sosiaalivirkailija havainnut, etteivät lastensuojeluilmoitukseni todellakaan olleet turhia ja mielikuvisturikkaita hulluuden osoituksia, joiksi tarpeenselvityksenne johtava sosiaalivirkailija ne arvioi kirjauiksessaan tutkimatta mitään ja näin leimaa minut vanhempana kirjauksessaan. Tapaamatta lasta ollenkaan ja käymättä kummankaan vanhemman kotona katsomassa mikä tilanne todella on esitti johtava sosiaalivirkailija väitteitään tarpeiden selvittämiseksi. Silti Te väitätte työskentelymallia tarkoituksen mukaiseksi, jossa tarpeenselvittäjä ei minkäänlaisin hyväksytyin tutkimusmenetelmin selvittänyt tarpeita.

Ystävällisin terveisin Miero,


Lue myös:

​☞ ​Norjan lastensuojelu on joutunut taipumaan​
​☞ Lastensuojelua Lasu-Laineen johdatuksella​
​☞ Keski-Suomen käräjäoikeus sai kansalta moitteita - Rangaistus ei vastannut lasten kärsimystä 
☞ ​HoivaOnni voi hylätä - kuinka kantaa vastuu omasta toiminnastaan?
☞ ​Palkitut pahantekijät- haussa Vuoden Virtahepo
​☞ ​Sijaiskodissa asuneet lapset jätettiin ilman tarvittavaa ravintoa
☞ ​Mustamaalattujen vanhempien kohtalo on jäädä tuetta -Helsinkikään ei välitä ihmiselämästä
☞ Kuinka Hesassa mustamaalataan vanhempi itsetuhoiseksi? 
​☞ Missä on ammatillisesti pätevä ulkopuolinen työhönohjaus?
​☞ ​Lastensuojelu Milapro- lapsibisnesryppään asiakashankkijana?
​☞ Kuinka Suomi kohtelee haastavissa tapauksissa ulkomaalaistaustaisia vanhempia -Kuka on paha ja mielivaltainen todella? 

Olemme huolissamme avoimen adoption ja pysyvän huostaanoton kritiikittömästä lobbaamisesta tilanteessa, jossa lastensuojelu on oikeusasiamiehen toimesta nimetty vakavaksi perus- ja ihmisoikeusongelmaksi ja jossa niin lastensuojelusta kuin sijaishuollosta puuttuu tutkimustieto, tulosvastuu, seuranta, valvonta, oikeudenmukainen oikeudenkäynti, riippumaton tuomioistuin ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä. 


Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentin mukaan lapsen erottamiseen vanhemmista ei tulisi ryhtyä, jos lasta voidaan suojella lievemmilläkin toimenpiteillä.

Tutkimustiedon mukaan huoli lapsen perusteettomasta kotiuttamisesta vanhemmilleen on turha. Suomessa huostaanotot tehdään lainvastaisesti koko lapsuuden ajaksi eli käytännössä huostaanotot ovat jo pysyviä. THL:n selvityksen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret palaavat biologisten vanhempiensa luokse käytännössä harvoin. Vain hieman yli kymmenen prosenttia huostaanotetuista lapsista palautettiin kotiinsa. 

Tutkimustieto vahvistaa myös, että lastensuojelussa ei edes pyritä lakisääteiseen perheen jälleenyhdistämisiin. LSKL:n mukaan sijaishuollossa yleinen käytäntö rajoittaa lasten ja vanhempien yhteydenpitoa viittaa siihen, että perheiden jälleenyhdistämistä ei lain tavoitteista huolimatta tehdä aktiivisesti. 
Ammattikasvattaja, perhekotiyrittäjä ja sijaisvanhempi Kari Björkman väittää perhehoitajien omassa Amppeli-lehdessä perheiden jälleenyhdistämisen laiminlyöntien johtuvan rahasta. ”Kerran sisään tullutta sijoitusta ei mielellään lasketa menemään niin kauan kun kunta maksaa hänestä hoitokorvauksen. ”

Yksi suurimmista kotiinpaluun esteistä on puutteet biologisten vanhempien kanssa tehtävässä työssä. Valtaosa LSKL:n kyselyyn vastanneista vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Kotiin palaamista estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti. 

VTV on todennut tarkastuksessaan, ettei perheitä tueta kokonaisvaltaisesti missään lastensuojelun vaiheessa. HuosTa- tutkimuksen mukaan 70% lastensuojeluperheistä ei saa tarvitsemaansa palvelua lastensuojelusta. 

Tutkimustieto osoittaa myös, että lapsen edun kulmakivi; lasten kuuleminen ei toteudu lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien missään vaiheessa (Oranen 2008; Heinonen 2011; Pajulammi 2014; Tolonen 2015). YK:n Lapsen oikeuksien komitea on Suomea koskevissa raporteissaan ollut huolissaan siitä, ettei lapsia kuulla riittävästi huostaanottoasioissa.

Väittämä siitä, että pysyvä huostaanotto olisi lapsen edun mukaista on pelkkä perustelematon oletus.
Edes nykyisten sijoitusten oletetuista positiivisista vaikutuksista ei ole olemassa pitävää tutkimusnäyttöä. Negatiivisista vaikutuksista sen sijaan löytyy runsas ja yhdenmukainen kansainvälinen todistusaineisto. 
( esim. Hobbs, GF; Hobbs, CJ; Wynne, JM (1999) "Abuse of children in foster and residential care"Child abuse & neglect 23 ;V.Roman, N.P. & Wolfe, N. (1995) Web of failure: The relationship between foster care and homelessness).

Kansainvälinen tutkimusnäyttö osoittaa myös yhdenmukaisesti, että kodin ulkopuolella sijoittamisen korkea tai nouseva taso koskettaa merkittävästi lapsivähemmistöjä mm. ei- valkoisia, vaikka sijaishuollolla ei olisi merkittävää poliittista tukea tai että olisi näyttöä sen vaikuttavuudesta (Gilbert, R- & Al (2012) Child Maltreatment: Variation in Trends and Policies in six Developed Countries. Lancet 379: 758–72).

Suomalaisen Perhepiirissä-tutkimuksen mukaan heikoimmin yhteiskuntaan näyttävät kiinnittyvän teini-iässä kodin ulkopuolelle sijoitetut pojat. Heistä 80 % oli vielä 23–24-vuotiaina vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Laitoshoitoon teininä sijoitetuista nuorista miehistä joka neljäs on 23–24-vuotiaana rekisterien ulkopuolella (luokassa muut) ja toinen neljäsosa on joko työttömänä tai eläkkeellä. Myös vanhempien työttömyys-, toimeentulo- ja terveysongelmat jopa lisääntyvät lapsen huostaanoton jälkeen. 

Huostaanotot tuntuvat kaikkialla katkaisevan lasten koulutusurat, estävän asianmukaisen terveydenhoidon, yhteydenpidon läheisiin ja vaikeuttavan myöhempää selviytymistä. Perusteita väittämään huostaanotosta lapsen etuna ei siis ole ja jostain syystä suomalaisissa lastensuojelukäytännöissä perusteita ei edes vaadita.

Varatuomari Leeni Ikonen kertoo, että ei ole yhdessäkään lastensuojelujutussa havainnut, että siinä olisi tehty asianmukaista ja objektiivista arviota lapsen tilanteesta ja pohdittu huostaanoton seurauksia verrattuna siihen tilanteeseen, että asiat hoidetaan lievemmällä puuttumisella. Lastensuojelun virkamiehet myös kieltäytyvät usein yhteistyöstä perheen kanssa tai neuvottelut ovat pelkkä muodollisuus, jonka lopputulos on ennakkoon päätetty. 

Kallista syrjäyttämistoimintaa

Tarja Pösön ja Aila Puustinen-Korhosen tutkimuksessa ”Toteutuuko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin” sijoitettujen keskimääräinen huostaanottoaika oli seitsemän vuotta. Suuri osa lastensuojeluyrityksistä saa siis yhden lapsen keskimääräisestä huostaanottojaksosta lähes miljoonan, useat ylikin. Hokema ”yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoonan” tulisikin muuttaa muotoon ”yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen miljoonan”.

Perhehoidon hinta on laitoshoidon yli 100 000 euron asemasta noin 30 000 euroa vuodessa (+ verottomat edut) mutta sitä vaivaavat vieläkin vakavammat laatu- ja valvontapuutteet kuin laitoshoitoa. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille" (VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010). 

Kehitysyhteistyöjärjestöissä oivallettiin jo kauan sitten, että huono-osaisia lapsia kannattaa tukea perheissään ja lähiyhteisöissään. Think Child Safe- kampanja kehottaa valtioita suuntamaan politiikkaohjelmansa YK:n Guidelines for the Alternative Care of Children- suositusten mukaisesti ja varmistamaan ettei lapsia sijoiteta turhaan kodin ulkopuolelle. Ohjeissa korostetaan biologisen perheen tukemista ensisijaisena vaihtoehtona.
Suomi on saanut EIT:ltä lukuisia tuomioita lastensuojelu- ja sananvapausasioissa mutta ne eivät ole vaikuttaneet lastensuojelun käytäntöihin. THL:n Rakenteet, avuttomuus ja lainsäädäntö raportissa huomautetaan, että suomalaisessa hallintokulttuurissa näkyy tietynlainen asennemuutos. Kun aikaisemmin oikeustapauksia tai ylimpien lainvalvojien ratkaisuja pidettiin velvoittavina, toiminnan motivaatio voi nyt olla keinojen etsiminen niiden kiertämiseksi. 

Julmaa uskomushoitoa

Sosiaalityöntekijä ja perhekodin äiti Raili Miettinen hämmästelee sitä, että lastensuojelun rahat tuhlataan palveluihin, jotka tuottavat lisäkuluja ja -ongelmia. Hän väittää dosentti Matti Rimpelän tavoin, että lastensuojelun asiantuntijoina esiintyvä virkailijakunta toimii häiriöorientaatiolla: tavoitteena on etsiä perheestä huostaanoton oikeuttava vika. 

”Ironista tässä kaikessa on vahva usko siihen, että jossakin on joku asiantuntija eli sijaishuolto, joka korjaa lapsen. Ei ole. Mekin jouduimme sijaisvanhempina aina itse etsimään keinot, jotka auttoivat lasta jumitilanteesta eteenpäin. Ns. asiantuntijoista oli varsin vähän apua. Ne konkreettiset teot, joita lapsen kanssa tehtiin, olisi voitu tehdä kotikunnassakin.”

Lastensuojelun perustelematon usko sijaishuollossa kasvavaan tulevaisuuden kunnon kansalaiseen ja veronmaksajaan estää havaitsemasta lasten ja perheiden nykyisyyden mahdollisuuksia. Tulevaisuuden päämäärä tuntuu pyhittävän jatkuvat oikeusturvaloukkaukset, perheiden auttamatta jättämisen, sijaishuollon valvontapuutteet ja väärinkäytökset ja mitätöivän lasten omat toiveet ja osallisuuden tässä hetkessä. 

Monet lastensuojeluyritykset ja -järjestöt toimivat edelleen lastensuojelubisneksen futuurikauppiaina vaikka aikaisemmatkin futuurit jäävät lunastamatta; huostaanotoissa siirrytään usein ojasta allikkoon. Huolentäyteinen, laittomatkin keinot oikeuttava ja nykyisyyden voimavarat hukkaava toiminta aiheuttaa korvaamattomia menetyksiä niin perheille kuin kansantaloudelle. 

Monen lastensuojelun kuntoutus- tai tukijakson lopputulos on perheiden voimaantumisen ja kotiuttamisen sijaan perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja/ tai lapsen huostaanotto, joka tehdään usein lasta ja perheitä kuulematta, lapsen tarpeita, läheissuhteita tai kulttuuritaustaa huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan sijaishuoltopaikkaan liian kauaksi kotoa (Hiitola 2009; Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013).

Sijaishuolto ei takaa kokemusta pysyvästä kodista tai perheestä


Mikään tutkimustieto ei vahvista oletusta siitä, että sijaishuolto pystyisi tarjoamaan lapsille pysyvyyttä.

Tarja Pösön ja Aila Puustinen-Korhosen tutkimuksessa ”Toteutuuko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin” lasten ja nuorten sijaishoitopaikka vaihtui usein. Lastensuojelun rutiiniksi muodostuneen vieraannuttamisen ja perheen jälleenyhdistämisvelvoitteiden laiminlyöntien takia lasten pompottelu tapahtuu eri sijaishuoltopaikkojen – ei kodin ja sijaishuoltopaikkojen välillä, kuten Kurttila esittää. 

Tutkimustieto vahvistaa, että perhesijoitusten purun yleisimmät syyt löytyvät sijaisperheistä itsestään. Jyväskylän ammattikorkeakoulun tutkimuksen (Lamminen & Rantanen, 2007) mukaan sijoitusten purkautumisen aloitteentekijänä on yleisimmin perhehoitaja itse, ei purkua hakeva sosiaalityöntekijä tai vanhempi. 

Tutkija Tarja Janhusen Perhehoitoliitolle tekemän selvityksen mukaan useimmissa tapauksissa sijoitus oli katkennut sijaisvanhempiin liittyviin syihin johtuen, joista yleisin oli sijaisvanhemman väsymys ja toiseksi sijaisperheen muuttunut tilanne. Kolmanneksi yleisin syy oli lapseen liittyvä syy, tällöin kyseessä oli lapsen vaikea oireilu (Janhunen, 2007).

Myös sosiaalityöntekijät ovat kiinnittäneet huomiota lasten pompotteluun eri sijaishuoltopaikkojen välillä ja siihen, että sijaisvanhemmat tuntuvat tarvitsevan yhä vahvempia lastensuojelun tukitoimia . Lastensuojelun puutteet ja toimimattomat avohuollon tukimuodot koskettavat siis myös sijaisperheitä.

Kati Hämäläisen väitöskirjatutkimuksessa lapset ilmaisivat kaipaavansa ja tarvitsevansa eniten juuri biologisia omaisiaan ja juuri näiden osallistumista lapsen elämään lastensuojelu ja sijaishuolto on perinteisesti kokenut tehtäväkseen rajoittaa. 

"Verisiteiden merkitys lapsille tuli vahvasti esiin aineistossa, sijaisperhesuhteiden jäädessä ikään kuin niiden varjoon. Verisiteisiin perustuva perhe oli lasten näkemysten mukaan oikeampi perhe kuin sijaisperhe. Lapset toivoivat lisää yhteydenpitoa etenkin muualla asuviin sisaruksiinsa. Tutkimus osoittaa, että perhehoidossa(= sijaisperheissä) elävillä lapsilla ei ole kokemusta pysyvästä kodista ja perheestä." 

Myös SOS-lapsikylän sosiaalityöntekijä Sonja Vanhasen tutkimuksessa ’Kuka auttaisi meidän perhettä? Sijoitetun lapsen ja hänen perheensä tukeminen ja jälleenyhdistäminen’ haastatellut lapset korostivat oman perheen suurta merkitystä. Vanhemmille ei kuitenkaan kerrottu riittävästi huostaanoton purun ehdoista, saatavilla olevista tukimuodoista eikä edes perheen jälleenyhdistämisvelvoitteesta.

Sijaisvanhemmuutta markkinoidaan usein kritiikittä aitona ihmissuhteena, vanhemmuutena. Tästä ei kuitenkaan ole mitään tutkimusnäyttöä. Entisiin sijaislapsiin ei päinvastoin usein pidetä mitään yhteyttä tai ”tuki” typistyy satunnaisiin puhelinsoittoihin ja postikortteihin.

Kattavia tutkimuksia suomalaisten sijaisvanhempien ja -lasten yhteydenpidosta ei ole tehty. SOS-lapsikylissä kasvaneiden seurantatutkimuksessa lähes kolmannes entisistä sijoitetuista ilmoitti, ettei pitänyt täysi-ikäistyttyään lainkaan yhteyttä sijaisvanhempiinsa (Jahnukainen & Hyytiäinen, 2009, 21). 
Sijaisvanhemmuus onkin usein pikemmin ammatti tai palkkatyö kuin aitoa vanhemmuutta tai lapsia koko elämän kannatteleva ihmissuhde.

Sijoitettujen yhteydenpitoa biologisiin vanhempiin kuitenkin estetään ja rajoitetaan lastensuojelulain vastaisesti ”sijaishuoltoon kiinnittymisen” varmistamiseksi. Sijaishuollon valvontaan viranomaisten resurssit eivät riitä. Oikeusasiamiehen mukaan kuntien lastensuojeluviranomaiset eivät ehdi riittävästi vierailla sijaishuoltopaikoissa eivätkä ole riittävän hyvin perillä lasten olosuhteista ja kohtelusta.
Aluehallintovirastoilla ei ole riittävästi voimavaroja tarkastuksiin. Erityisen puutteellista on perhehoidon valvonta.


Kahtiajaettu kansa


Perhehoidon asemaa on tehokkaan lobbauksen seurauksena vahvistettu lakimuutoksin ja eri tukimuodoin. Suomalaiset vanhemmat on jaettu mielivaltaisesti bioriskeihin ja lastensuojelun kasvatuskumppaneihin. Ketään lastensuojelun palveluja käyttävää tahoa tai huostaanotettujen lasten perheiden edustajaa ei ole kuultu. Lainvalmistelun yhteydessä ei tutkittu sen vaikutuksia lapsiin ja lapsiperheisiin. 

Sijaishuoltojärjestöt yhteistyökumppaneineen rekrytoivat nyt julkisrahoitteisesti sijaisvanhempia kaduilta ja eri tapahtumista 24 tunnin pikakoulutuksilla, joissa tulokkaat saavat arvioida itse omat valmiutensa sijaisvanhemmiksi. Koulutuksen lainsäädäntö-osio on puutteellinen ja jää usein kokonaan pitämättä. Sijaisvanhemman status takaa käytännössä koskemattomuussuojan lastensuojelun puuttumisilta. 

Köyhät perheet on ajettu huoliluokitusten, liputusten ja riskiseulausten kohteeksi, mutta alati paisuvan sijaishuollon ja sen kumppaneiden laatupuutteita ja väärinkäytöksiä ei valvota eikä noteerata. Täsmälleen sama kasvatuskäytäntö arvotetaan eri tavoin sen perusteella onko kasvattaja vanhempi vai sijaisvanhempi. 

Suomalainen lastensuojelu ajaa perheitä evakkoon, jopa maanpakoon, ja sijaislasten pahoinpitelyuutisia julkaistaan säännöllisesti. Silti Suomi panostaa massiivisesti sijaisperheisiin ja näiden jaksamiseen. Mitä saataisiin perheille, jos hallituksen esityksen mukaiset kustannukset, noin 17 000 000 euroa, suunnattaisiin tavallisten lapsiperheiden hyväksi?”

Miksi kalliisiin korjaaviin toimiin panostamista ja viranomaisvallan lisäämistä markkinoidaan ratkaisuksi lastensuojelun kriisiin, joka syntyi juuri valvomattoman viranomaisvallan ja korjaaviin toimiin keskittymisen seurauksena?

Entä kun pysyvä sijaishuoltosuhde ei olekaan turvallinen suhde lapselle ?

Sijaisperheessä pahoinpideltyjen lasten äiti: "Taistelkaa!"
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuomittu-sijaisaiti-toimi-lastensuojelun-luottamustehtavissa

Kurttilan ehdotus pysyvästä huostaanotosta ei ota huomioon, että suomalainen child welfare- malli poikkeaa olennaisesti child protection- mallista ja että suomalaisilta lastensuojeluperheiltä puuttuu edelleen huostaanottoasioissa tarpeenmukaisten tukitoimien lisäksi oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja riippumaton tuomio-istuin, samoin kuin toimivat valitusreitit. 
Myös lastensuojelun ja sijaishuollon tutkimus ja valvonta on puutteellista ellei olematonta.
Tutkija Elina Pekkarisen mukaan lastensuojelusta puuttuu niin tekninen, praktinen kuin emansipatorinen tiedonintressi ( Pekkarinen, 2011) .
Tohtori Johanna Hiitolan ( 2015) mukaan huostaanottoja määritteli lapsen kaltoinkohtelun sijaan pikemminkin sosiaalityöntekijän käsitys perheiden kunnollisuudesta esim. perheiden varallisuus, etninen alkuperä ja koulutustaso.

Ehkä aiemmat ehdotukset avoimesta adoptiosta ja pysyvästä huostaanotosta haudattiin paperipinoihin perustellusti, siksi että ehdotusten taustatyöt oli jätetty tekemättä, ehdotukset eivät perustuneet tutkimustietoon ja niiden suhde ja sovellettavuus voimassaolevaan lainsäädäntöön ja kansainvälisiin suosituksiin oli kiistanalainen. Samat puutteet näyttävät vaivaavan uusia ehdotuksia. 

Suomalaisen sijaishuoltoselvityksen ja nykyisen tutkimustiedon valossa Tuomas Kurttilan ehdotus on eettisesti arveluttava. Vaikuttaa siltä, että muuten fiksunoloinen Kurttila on tässä asiassa joutunut sijaishuollon lobbareitten ja heidän fabrikoidun ja/tai ” hiljaisen tietonsa” harhaanjohtamaksi ja lähtenyt palvelemaan sijaisperheiden vähemmistöä bioperheisiinsä kaipaavien lasten enemmistön kustannuksella.

Lokakuun liike kysyy mihin ja keiden tietoon ja tutkimuksiin Kurttilan väittämät oikeudettomista sijaisperheistä perustuvat? Keitä Kurttila on kuullut asiassa? Lokakuun liike kysyy myös kuinka paljon Kurttilan väittämiä huostaanottojen purkujen rasittamia sijaisperheitä on ja voisiko huoltoriitoja vähentää pysyvän huostaanoton sijaan lasten ja perheiden kuulemisella, paremmalla viranomaisyhteistyöllä ja sijaisperheiden valikoinnilla / valmennuksella / valvonnalla ja niin bio- kuin sijaisperheiden tarpeenmukaisten avohuollon tukimuotojen kehittämisellä? 

Lokakuun liike huomauttaa, että huoltoriitoja ja huostaanotonpurkukiistoja käydään myös sijaisperheiden ja lastensuojelun, lastensuojelun ja psykiatrian, psykiatrian ja sijaisperheiden, psykiatrian ja neurologian, ja sijaisperheiden ja sijaishuoltolaitosten välillä ja myös näillä tahoilla on vastakkaisia lapsen edun vaarantavia intressejä ja toimintakäytäntöjä. Millä tavoin pysyvä huostaanotto olisi ratkaisu näiden tahojen välisiin huoltoriitoihin ja miten siinä varmistettaisiin lasten etu ja kuuleminen, joka ei tutkimustiedon mukaan toteudu nykyisin missään lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien vaiheessa? 
​
Lokakuun liike haluaa kiinnittää lapsiasiavaltuutetun huomion myös sosiaalityön ja sijaishuollon vinoutuneisiin arvioinnin ja tiedonhankinnan menetelmiin ja kysyy onko lähetystyöntekijän nukketeatteriesitys todellakin paras keino arvioida alkuasukkaiden sterilisaation tarvetta?
Kun tutkija tai päättäjä alkaa tehdä johtopäätöksiä asiakkaiden tilanteista lastensuojelun asiakirjojen perusteella hän vain jatkaa rikkinäisen puhelimen efektiä. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät johtavat virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka entisestään syventävät avunpyytäjien ahdinkoa.
Lokakuun liike ehdottaa isolla satunnaisotannalla tehtyä asiakaspalautteisiin perustuvaa tutkimusta perhehoidon nykyisistä olosuhteista ja hoidon seurauksista , lasten ja perheiden saamasta tuesta ennen, aikana ja jälkeen huostaanoton, viranomaisprosessien ja niissä käytettyjen asiakirjojen oikeellisuudesta ja sijoitettujen ja sijaisvanhempien suhteen laadusta ja sijoitusten jälkeisestä yhteydenpidosta.


Lapsen oikeuksien ja edun retoriikka aikuisten edunvalvontana

Huomiota kannattaisi kiinnittää myös orwellilaiseen uusiokieleen, jolla avoimen adoption ja pysyvän huostaanoton lobbarit edistävät sijaishuollon edunvalvontaa. Lapsen etu on tyhjä käsite, joka keskimäärin palvelee vain sillä ratsastavaa aikuista edunsaajaa. Haagin konventio tai Cantwellin tarkastuslista tarjoaisikin suomalaista asiantuntijavaltaa paremmat eväät lapsen edun määrittelyyn.

 Sosiologi Frank Furedin mukaan "lasten oikeudet" on järjenvastainen käsite. Oikeus edellyttää kapasiteettia ymmärtää moraaliset syy-yhteydet ja moraalista ja juridista toimijuutta. Se, että lapset - ja erityisesti pienet lapset - eivät pysty käyttämään oikeuksiaan on tosiasia, jonka jopa lasten vapautusliikkeen kannattajat tunnustavat. Näin ollen lasten oikeudet ovat oikeuksia joita käytetään lasten puolesta. Todellisuudessa lapsen oikeus osoittautuu lastensuojelijan tai lastensuojelutyöntekijän oikeudeksi tai valtion oikeudeksi päättää, mikä on lapselle parasta. Se kuuluisa "lapsen etu".

Furedin mukaan ajattelemattomasti ja kritiikittömästi omaksutuilla lasten oikeuksien retoriikalla on 1970-luvulta lähtien ollut syövyttävä vaikutus perheiden ja yhteisöjen elämään. Lasten oikeuksien kulttuurinen ihannointi ja edistäminen on antanut oikeutuksen vanhempien auktoriteetin minimointiin. "Valitettavasti päällimmäinen ominaisuus lasten oikeuksien liikkeessä on ollut taipumus erottaa lasten etu lasten vanhemmista", kirjoitti Martin Guggenheim tutkimuksessa "What’s Wrong With Children’s Rights". Lasten oikeudet eivät voimaannuta lapsia, vaan ne tekevät vanhemmista voimattomia. Ne tarjoavat ideologiset perustelut (väärin)ymmärrykseen vanhempi-lapsi -suhteista perustavanlaatuisesti eriävinä ja vastakkaisina intresseiltään ja niitä käytetään lietsomaan epäluuloa biologisia vanhempia ja perheitä kohtaan. Ajatusten kannattajilla oletetaan olevan moraalinen oikeus päättää, mikä on parasta toisten ihmisten lapsille. 

Panu Pulman sanoi "Historiasta tiedämme miten käy, jos valtaistuimelle nostetaan lapsikuningas. Hänen valtaansa käyttävät kaikki jotka kykenevät, ajaakseen omia etujaan".

Lastensuojelun riskiregiimissä on otettu käyttöön asiantuntijoiden puuttumisvallan oikeutukseksi kritiikin jo lähtökohtaisesti estävä lapsen etu, jonka ainoaksi asiantuntijaksi lastensuojelu ja nähtävästi myös lapsiasiavaltuutettu on itsensä nimittänyt.
 
Entisestä köyhien ja osattomien asiakkaiden edunvalvontatehtävästä on lastensuojelussa siirrytty fiktiivisen lapsen edun kautta ja avulla kohti pelkokierrettä ylläpitävää riskiseulausta, varhaista puuttumista, tuotteistettua (pseudo)turvallisuutta ja vauraan sijaishuollon kumppanuutta.

Eikö ennen avoimen pakkoadoption ja pysyvien huostaanottojen lobbausta kannattaisi selvittää perheille tarjottu tuki, huostaanottojen syyt, lastensuojeluprosessien oikeellisuus, sijaishuollon olosuhteet ja lasten ja perheiden kokemukset vai haluaako Kurttila, että jo 20 kertaa korjattua lastensuojelulakia korjaillaan edelleen, asiakkaat vaiennetaan ja nykyinen sijaishuolto tutkitaan vasta viidenkymmenen vuoden kuluttua lapsiin kohdistuneiden rikosten jo vanhennuttua? 

Ystävällisin terveisin Lokakuun Liike

Lue myös:

☞ Luokanopettaja luokkavallan asialla?
​☞ Anders Breivik ja väkivallan anatomia
☞ ​Pedofiilit lastensuojelun historiassa Vol. 1.
☞ ​Minä, Pelastakaa Lapset ja Merikratos
☞ Avoin adoptio ei ole vaihtoehto vaan riski
☞ Turvapaikanhakija
​lapsista tuli bisnestä
☞ ​Laitosvalta tsaarin aikaisena jäänteenä 
☞ ​Huoltokiista Vantaalla: sos.työntekijä päätti olla äidin puolella
☞ Lastensuojelutyöntekijä Mukhtar Abib: ”Valtaosa huostaanotoista turhia.”
☞ Adoptio ei ole ratkaisu huono-osaisuuden ongelmiin
☞ Vuoden Lastensuojeluilmoitus: Isä käy töissä!
​☞ ​Sam Healy: sosiaalityöntekijän peri- vai irvikuva?
☞ ​Helsinkiläislapsi haluaa kuolla - Lastensuojelussa ei huolta ​
☞ Rakentavaa lastensuojelua Kurikassa
​☞ Johdoton Helsinki kuormittuu johtamattomuudesta
​☞​ ​Kirkon ja sosiaalityön (epä)pyhä liitto
​​☞​ ​Sosiaalityön koulutus tuottaa ja ylläpitää lastensuojelun ongelmia

Hyvä Outi Harju-Koskelin,

Luin Pro graduanne ”Sosiaalityöntekijä tekee aina väärin?” –  nettikeskustelua lastensuojelusta ja tapaus Eerikasta. Olette sosiaalivirkailijana, kritiikin eteen päädyttyänne, tunteneet monenlaisia tunteita. Kirjoititte:

"Sosiaalityöntekijöiden hiljaisuudesta ja vaikenemista huolimatta sekä sanomalehtien että keskustelupalstojen kirjoituksilla on vaikutusta lastensuojelutyötä tekevien työn mielekkyyden ja ammatilliseen identiteettiin. Kirjoitukset aiheuttavat sosiaalityöntekijöille ahdistusta ja mielipahaa: noinko ihmiset näkevät työni ja toimintani? Mielestäni on aiheellista kysyä, miten sosiaalityön julkisuuskuva vaikuttaa tulevaisuudessa lastensuojelun haluttavuuteen työpaikkana."

Omakohtaisia tunnesidonnaisia kokemuksia koskevan gradun tekeminen on todella vaikeaa, jos aikoo saavuttaa objektiivisen näkökulman. Työskentelysi Helsingin lastensuojelussa ja sen sisäisen vuorovaikutuskentän vaikutukset näkyvät mielipiteissäsi.

Äitinä kuulun ”valittajiin”, jotka ovat tyytymättömiä Suomen lasten ja perheiden oikeusturvaan, viranomaisten toimintaan ja koulutuksen sisältöön, kuten myös sen valvontaan, ketkä teistä pääsevät toteuttamaan työtänne. Tulen valittamaan Helsingin lastensuojelun toiminnasta, kunnes se korjaa toimintatapojaan. Valittaessani tulen käyttämään kaikkia argumentaation ja retoriikan keinoja. Pyrin avaamaan asiakokonaisuuden, sen, miksi valitan ja mistä asiasta. Avaan myös sitä, millaista muutosta toivon ja miksi. Olen valmis asettamaan jopa sosiaalivirkailijoiden nimet julkaistavaksi. Valehtelemaan en missään nimessä suostu, sillä isäni kertoi minulle, että olen huono valehtelija. Siitä on todisteitakin.

Havaitsin tunnesidonnaisuuden mielipiteissäsi ja tarpeesi tuoda esille tunnekokemuksesi lastensuojelumme jouduttua kritiikin kohteeksi. Koet tunnekokemuksesi ja havaintosi yhteiseksi muillekin lastensuojeluviranomaisille. Te pohditte ihmisarvoanne ja ”työminäänne” annetun kritiikin alla.

Kysynkin: ”Kestättekö kritiikin? Onko teillä kykyä reflektoida omaa toimintaanne? Pystyttekö samaistumaan asiakkaan tilanteeseen? Kykenettekö tunnetasolla ymmärtämään?”


Kritiikin esittämiselle on usein painavat syyt, kuten halu muutokseen

Ymmärrän toiveenne, että kritiikki olisi täysin ilman tunteita kirjoitettua, jotta teidän ei tarvitsisi myötäelää asiakkaittenne voimakkaita tunteita ettekä joutuisi pohtimaan häpeäkokemustanne leimaavuuden alla, mutta pidän sitä silti epäloogisena. Pelko kohdata lastensuojelun maine on ymmärrettävää, mutta ammattilaisten tulisi tietää, ettei kritiikkiä ole kirjoitettu siksi, että teille tahallisesti aiheutettaisiin henkistä väkivaltaa.
Kritiikkiä esitetään, jotta saataisiin aikaan muutos eheämpään yhteistyöhön.

Kynnys kertoa julkisesti lapsensa asiakkuudesta lastensuojelussa on vanhemmalle korkea. Kuitenkin kynnyksen ylittämisen hetkellä hätä ja huoli on jo niin voimakas, että tarve kertoa hädästä menee elämäntilanteen piilottelun edelle. Tarve kuulluksitulemisen kokemukselle ajaa ihmiset valittamaan julkisesti ja näkyvästi. Kyse on siten toimintamotiivien muutoksen toiveesta, ei halusta mollata teitä.

Muistutan, että harva kansalainen tahtoo esitellä koko maailmalle itsensä sellaisessa hetkessä, jossa on rikki. Harva haluaa tulla kaikkien nähtäville keskellä käsittämätöntä ongelmaa.

Eikö jokainen meistä tahdo tulla esiteltynä onnistujana? Tätähän tekin tahdotte tuoda esille pohdinnoissanne sosiaalivirkailijan toiveesta saada julkisuuskuvassaan olla arvostettu työssään.


Ymmärryksen työkaluja katastrofipsykologiasta

En tiedä, onko sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa katastrofipsykologisen näkökulman opintoja. Sehän rantautui Suomeen YK:n Lasten oikeuksien lakien kanssa. Lastensuojelun asiakkaathan kriisinsä uhreina tarvitsevat lastensuojelulta kriisiapua, jonka tulisi toteutua katastrofipsykologisen näkökulman ohjeistuksen mukaisesti. Tämän ymmärtäminen avaisi kritiikin olevaisuutta.

Valittamisen syyt ja valittajien voimakasta ilmaisutapaa ymmärtäessänne teidän kärsimyksenne kritiikin olevaisuudesta väljenee ja saatte tunnesidonnaiseen näköalattomuuteenne ratkaisukeskeisempää otetta. Miksi siis voida pahoin ja käpertyä pahaan oloon kritiikistä, kun tilanne tulisi ymmärryksen kautta osata korjata?

Miksi te näette vanhempien tunteet ja tunneilmaisutavat asiattomina, jopa normistomme vastaisena ja ilman tiedostamista toteutettuna?

Meillä kaikilla tavallisilla ihmisillä on aivoissamme tunnemuisti, jota me emme voi kytkeä pois päältä. Se toimii koko ajan. Tunteet ovat elämässämme läsnä osana meitä.
Meillä kaikilla on oikeus tunteisiimme.


Vihainen puhe ei ole välttämättä vihapuhetta: viha on sallittua

Pohditte vihapuheiden olevaisuutta kritiikissä ja sen sietämistä. Kritiikkiin voi myös suhtautua neutraalisti, provosoitumatta. Jokaisen sosiaalityöntekijän olisi tärkeää tietää, kuinka kohdata asiakkaan tunteet tätä vihakokemuksensa purkamisessa auttaen ja tukien kohti eheytynyttä luottamussuhdetta, epävarmuuden sietämättömyyden edessä. Esimiehen kanssa voi myös keskustella keinoista, jottei itse ajaudu kriisiin kohdatessaan kriisin uhreja. Raskaissa polarisoituneissa tilanteissa pyytäisin esimiestä tilaamaan ulkopuolista työnohjausta.

Päästä siis irti tästä kärsimyksestäsi kritiikkiä tutkiessasi!

Kärsimys syntyy kipua aiheuttavasta muutostilanteesta, mikäli ei hyväksy kipua. Kritiikkiä ei voi ottaa vastaan eikä sitä voi hyväksyä, jos sen kokee leimaavana, tuomitsevana ja syyttävänä eli henkilökohtaisuuksiin menevänä hyökkäyksenä.

Tunteellinen ajattelu valitettavasti laskee kykyä loogiseen ajatteluun. Jos tunteet ovat voimakkaita tai täyttävät ajatteluamme, meille ei jää tilaa ajatella loogisesti. Huolen viemänä voi ajautua ajatuksissaan ties kuinka kauas rationaalisesta logiikasta.

Kritiikkiämme ei siis ole tarkoitettu teille vastaanotettavaksi siten, että havaitsisitte vain viestin teissä synnyttämiä sisäisiä toimintojanne. Se on tarkoitettu teille, jotta havaitsisitte tapahtumaketjuja, joissa on ollut sosiaaliviranomaisille outoja lähestymistapoja perheitä kohtaan.

Kritiikki on sitä varten, että kykenisitte reflektoiden pohtimaan, millaisin toiminnallisin muutoksin voisitte myötävaikuttaa asiakkaiden tyytyväisyyteen.


Viha syntyy polarisoituneesta tilanteesta virkamiehen ja kansalaisen kesken
Mikä saa valittajat kertomaan negatiivisista tunteistaan ja jopa kirjoittamaan vihapuheita lastensuojeluviranomaisia kohtaan?

Tämän ymmärtäminen auttaisi teitä asian kohtaamisessa. Suosittelen keskustelua lastensuojelun uhrien kanssa siten, että olette tutkiva ja kuuleva osapuoli, ettekä mielipiteitänne esille tuova osapuoli. Ymmärtämistä varten tulee osata kuunnella viestiä pohtien sisältöä. Ymmärtäminen vaatii erilaisuuden hyväksymistä.

Ymmärrettävä syy vihapuheille on useasti esille nostettu polarisoitunut tilanne vanhempien ja sosiaalivirkailijoiden välillä. Sosiaalivirkailija ajaa eteenpäin näkemystään oman tahtotilansa viemänä, mutta vanhemman lähtökohta tilanteeseen ei ole ammattimainen, vaan syvästi on inhimillinen. Pahasti polarisoituneessa lastensuojelullisessa tilanteessa voi olla tiedon tuottajina valtava määrä viranomaisia, vanhemmat  – ja jalkoihin jäävä lapsi.

Pahimmillaan viranomaiset jutustelevat keskenään ottamatta vanhempia mukaan avoimeen keskusteluun. Siitä syntyy väärinymmärryksiä vanhempien vanhemmuudesta. Lapsen ääntä ei kenties tilanteessa kuulla, tai sille ei anneta painoarvoa. Vanhemmat tahtoisivat tulla kuulluksi ja toivoisivat lapsensa otettavan huomioon.

Näistä tilanteista voi syntyä väärinymmärrysten kautta huolipuheita, joista seuraa erilaisia pakkotoimenpiteitä. Teoretisointi ilman tutkimusta otetaan työn pohjaksi ja huolitunne suunnan näyttäjäksi.

On selvää, että vanhemmat reagoivat tähän. Varsinkin, jos hänet määritetään joksikuksi toiseksi kuin hän on. Se sattuu valtavasti, etenkin jos määritelmä on loukkaava ja leimaava.

Jos vanhempaa ei kuulla avoimesti eikä keskustelu ole avointa, se vain loukkaa vanhempaa. Kun oletuksille perustuvat määritelmät vanhemmista käsitellään totuutena ja perheille tarjotaan apua kuviteltuihin ongelmiin tai heiltä viedään pakkokeinona lapsi, on seurauksena monimuotoisia negatiivisia tunteita.

Vanhempi on hämmentynyt, koska jotain niin kummallista voi tapahtua, että joku määrittää hänet huonoksi vanhemmaksi, edes tutkimatta häntä. Vanhempi on surullinen lapsen menetyksestä. Vanhempi on huolissaan lapsen voinnista. Vanhempi on peloissaan tulevasta, koska mennytkään ei ole mennyt terveen järjen mukaisesti.

Polarisoituneessa tilanteessa luottamus viranomaiseen katkeaa. Se aiheuttaa valtavasti huolta, surua, hämmennystä ja pelkoa.
Ja vihaa, luonnollisesti.


Ahdistus, pelko ja suru pahenevat, jos niitä ei käsitellä

Polarisoitunut tilanne pitkittyessään aiheuttaa ahdistusta. Vanhempi voi joutua odottamaan kuukausia sosiaaliviranomaisen puheille pääsyä ja asiansa selvittämistä. Tapaamisella saattaa sosiaalivirkailija todeta, ettei häntä kiinnosta käsitellä vanhemman asiaa, jonka käsittelemättömyys on jo johtanut ahdistukseen.

​Sosiaalivirkailija voi pitää tärkeämpänä omaa näkemystään siitä, mitä asiakassuunnitelmapalaverissa tulee keskustella.

Kun polarisoitunut tilanne jatkuu yhä ilman järkevää syytä ahdistus alkaa lopulta ”pännimään”. Ihminen voi muuttua ärtyneeksi ja vihaiseksi ja lopulta jopa aggressiiviseksi, koska hän pelkää syystäkin syrjäyttävää viranomaista.

Pelko, joka käsittelemättömänä kiusaa mieltä ahdistuksen alla, voi saada aikaan itsepuolustusreaktiona tarpeen hyökkäysreaktiolle, joka on helpompi toteuttaa vihaisena. Kyseessä on tiedostamaton emotionaalinen impulsiivinen reaktio, joka aktivoituu pitkittyneen ahdistuksen aiheuttaman haavoittuvuustekijän takia, tilanteessa, jossa ihminen ei kykene kontrolloimaan toimintaansa.

Tämä taas aiheuttaa vanhemmassa katumusta ja häpeää, osin syyllistävän kulttuuriperimämme takia. Se aikaansaa toisaalta myös ymmärrystä itseä kohtaan. Viha on luonnollista, jos kaltoin kohtelu jatkuu jatkumistaan.

Ymmärtääkö sosiaaliviranomainen tuolloin vanhempaa?


Sosiaalityöntekijän työssä on ymmärrettävä ihmisyyttä

On mielestäni asiatonta sekä osittain epäammatillista arvostella lastensuojelun uhreja siitä, että he kritisoivat toimintaanne tai osoittavat vihaansa lastensuojelua kohtaan. Viha on yhtä normaali tunne kuin ilo. Asiallisempaa olisi keskittyä kritiikin olemukseen ja tutkia kritisoitavaa ilmiötä tai tapahtumaketjua. Ja samalla voisi yrittää oppia siitä.

Jos epäkohdat havaitaan ja ne korjataan, ei kritiikille ole tarvetta. Jos epäkohtien tunnustaminen ei kiinnosta ja niiden korjaamiselle ei ole mielestänne aihetta, miettikää, kuinka siedätte kritiikin jatkumista ilman korjaavia toimenpiteitä. Sekin on muistettava, että korjaamatta jättäminen on sekin käypä kritiikin kohde.

Lastensuojelun kriisi on kärsimystä aiheuttava muutostila. Kärsimys on kokemuksenne ja kokemuksenne johtuu tavastanne käsitellä kokemustanne. Kriisissä tunnekokemukset voimistuvat ja tunteisiin voi jäädä kiinni. Tunnetiloista irtipäästämiseen soveltuvat erilaiset tietoisen läsnäolon harjoitteet.

Mielestäni olisi hyvä, jos sosiaalivirkailijat lukisivat dialektiikkaa kunnioittaen samaansa kritiikkiä ja pohtisivat maailmaa myös asiakkaidensa näkökannoilta. Maailma ei ole pelkästään kaksinapainen, vaan näkökulmia on yhtä paljon kuin meitä ihmisiä. Eri näkökulman voi saada kohtaamaan toisensa mm. sosiaalipedagogiikan keinoin. Me kehitymme tiedon kehittyessä.

Tärkeää on painottaa, että sosiaalivirkailijaksi ei hakeuduta työidentiteetin takia. Lapset haaveilevat tällä tavalla. Lastensuojeluun hakeudutaan töihin, jos on tahtotilaa humaaniin kriisityöhön ja tietotaitoa ymmärtää moninaisesti ihmisyyttä. Lisäksi tarvitaan korkeat sosiaaliset taidot tehdä yhteistyötä kaikenlaisten ihmisten kanssa, ilman negatiivista arvottamista.

Työtehtävänä on auttaa perheitä yksilöllisesti ja kunnioittavalla tavalla heidän normaaleissa ongelmissaan, ymmärtäen samalla koettelemusten haastavuuden kaikessa haavoittavuudessaan. Lastensuojeluviranomainen ei ole työssään, jotta voi sanoa olevansa lasten suojelijana heti enkelistä seuraava. Lastensuojeluviranomainen on ihminen ja kykenevä inhimillisiin, isoihinkin virheisiin. Hänen tulee olla tästä tietoinen.

Lastensuojeluviranomaisen työssä haastavaa onkin tulla tietoiseksi inhimillisistä rajoistaan.
​
Koska lastensuojelu on monin osin vasta lapsen kengissä ja sitä arvostellaan ympäri maailmaa, voimme olla onnellisia, ettemme ole tuudittautuneet tähän epätyydyttävään hetkeemme tässä ajassa, olettaen kaiken olevan valmista ja lopullista. Havaitessamme epäkohdat voimme muuttaa niitä. Inhimillisen kritiikin idea on jakaa tietoa ihmisyydestä yksityiskohtaisesti, jotta ongelmat saataisiin korjatuksi.
Toivon työurallesi paljon uusia oivalluksia, sellaisia, joiden avulla voi kohdata asiakkaat.
Ystävällisesti,

Pienen lapsen lastensuojelun virheiden takia menettänyt äiti


Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja

☞ ​​Vihdoin! Norjan media tuo esille yksityiskohdat Bornariun perheen ja lastensuojelun välisestä tilanteesta
☞ ​Vallanvaihtoa ja mahdollisia muutosten tuulia ilmassa 
☞ ​Järjestelmällistä väkivaltaa, uskomushoitoja ja sosiaalihygieniaa
​☞ Vetoomus vieraannuttamista vastaan
☞ ​Porin Ankkuri- toiminnassa tietosuojarikkeitä- sosiaalityöntekijät kuin kotonaan poliisilaitoksella 
☞ ​Väitteet seksuaalisesta hyväksikäytöstä Wickham Pointin lasten vastaanottokeskuksessa tutkittavana, kertovat lääkärit 
☞ Älkää jättäkö lastensuojelun arviointia ja kehittämistä sosiaalityöntekijöille!
☞ ​YLE: Tell us your story: Foster care in Finland
​☞ ​Auttaakko apua tarvitsevia?
☞​ "Pidin häntä veden alla kunnes hän oli eloton": Äiti myöntää 12-vuotiaan adoptiopojan hukkuttamisen
☞​ ​Konservatiivinen syrjäytymiskäsitys​

Muuta Lokakuun liikkeen sosiaalista syötettä

Yksi asia tässä kuitenkin hämää meitä Lokakuun liikkeen toimijoita. Kuntalehden haastattelun vastausten mukaan sijaisperheiksi eivät kelpaa lastensuojelun, mielenterveystoimen tai päihdetyön asiakkaat.

Otimme puolestanne, Oulun lastensuojelu, laskimen käteemme ja aloimme räknätä. Kun potentiaalisista sijaisperheistä lasketaan pois
1) entiset, nykyiset ja tulevat lastensuojeluasiakkaat,
2) mielenterveyspulmia aiemmin, nyt tai tulevaisuudessa sairastavat
sekä
3) suomalaiset ongelmaholistit, punaviinin tissuttelijat ja kaappijuopot,
niin kovin suurta sijaisperheiksi kelpaavien joukkoa ei jää jäljelle.

Tipahditko lukijana kärryiltä? Avataanpa hieman asiaa.


1) Lastensuojelulle sen oma asiakkuus on riski

Suomessa oli 2013 noin 90 000 lastensuojelun asiakasta. Uusia asiakkaita tuli 35 000 vuosivauhdilla. Kun tutkijat taannoin laskivat kaikki asiakkuudet ja todennäköisyydet, päästiin seuraavaan tulokseen: Arviolta joka kolmas suomalaislapsi on jossakin elämänsä vaiheessa lastensuojelun asiakas, ja joka 20:s lapsi tulee sijoitetuksi.

Kaupungeissa lastensuojeluasiakkuus on yleisempää kuin pienemmissä kunnissa. Vähintään joka kolmas oululainenkin lapsi on siten tekemisissä lastensuojelun kanssa jossakin elämänsä vaiheessa. Sijaisperheeksi kelpaavista kansalaisista tipahtaa näin ollen arviolta ainakin kolmannes pois.

Me haluammekin kysyä Oulun lastensuojelulta: "Miksi lastensuojelun asiakas ei kelpaa sijaisperheeksi?" Lastensuojeluasiakkaaksi voi nimittäin päätyä aivan kuka vain, esimerkiksi perheet, joiden lapsi leikkii ulkona; tapaus Helsinki ja tapaus Oulu. Siis mikä tahansa perhe, jossa on bisnekseen soveltuva lapsiasiakas.

Entä jos sijaisperheestä tehdään lastensuojeluilmoitus, kuten on jo tapahtunut: tuleeko hänestä asiakasperhe ja näin olleen kelpaamaton jatkamaan sijaisperheenä?

Meidän mielestämme moni lastensuojeluperhe voisi olla kelpo vaihtoehto tuki- tai sijaisperheeksi. Lastensuojeluperhe on aiemmin saattanut kokenut omakohtaisen kriisin, minkä takia se kykenee samaistumaan inhimilliseen hätään ja auttamaan optimaalisesti toista "samassa veneessä olevaa". Kyse on vertaistuesta ja kokemusasiantuntijuudesta.

Kuitenkin te siellä Oulun lastensuojelussa itse määrittelette omat asiakkaanne kelpaamattomiksi. Miksi? Eikö auttaja usko auttamiinsa henkilöihin? Eikö auttaja usko, että se on onnistunut auttamistyössään perheen parhaaksi?

Ilmeisesti te Oulun lastensuojelussa tiedätte jo ennakolta oman kyvyttömyytenne vastata nykyajan avuntarpeisiin. Joissakin tapauksissa päätelmänne on valitettavasti aivan totta – kannattaa lukea linkit tämän jutun lopusta.


VINKKI LUKIJALLE: Jos joku haluaa ryhtyä sijaisvanhemmaksi, meillä on Sinulle neuvo: vältä lastensuojelun kanssa asioimista osoittamalla kunnollisuutesi hyvissä ajoin!

 
2) Mielenterveysongelmat voivat kolkuttaa kenen tahansa ovea

Oulun lastensuojelu, teidän mielestänne sijaisvanhemmiksi eivät kelpaa mielenterveystoimen asiakkaat. Psykoosissa oleva ihminen ei tokikaan ole parasta lapsenlikka-ainesta, sen nyt käsittää hourulan väkikin, mutta mielenterveys on käsittääksemme paljon laajempi käsite kuin täydellinen todellisuudentajun kadottaminen.

Mielenterveysongelmat ovat niin yleisiä, että kuka tahansa voi joutua niitä kohtaamaan. Noin 700 000 suomalaista käyttää vuosittain ainakin lyhyen aikaa jotakin psyykenlääkettä. Noin joka kymmenes aikuinen käyttää jotakin psyykenlääkettä vuosittain säännöllisesti. (Lähde.) Tähän joukkoon kuulunee tilastollisesti myös joitakin Oulun lastensuojelun työntekijöitä.

Lisäksi joka neljäs nuori nainen – tuo tulevaisuuden potentiaalinen sijaisäiti – potee masennusta jossakin elämänsä vaiheessa. Yleisiä ovat myös ahdistuneisuushäiriöt. Joka kolmannellatoista nuorella aikuisella on persoonallisuushäiriö, jonka tunnistaminen ei aina ole helppoa. (Lähde.) Edes sosiaalityöntekijät tai sosiaalialalle hakeutuvat opiskelijat eivät ole sen, tai minkään muunkaan diagnoosin, ulottumattomissa.
Sijaisperheetkin voivat seota.

Mielenterveys voi siten pettää keltä tahansa elämäntilanteen käytyä sietämättömäksi, myös auttajalta itseltään.


VINKKI LUKIJALLE: Jos joku yhä mielii sijaisvanhemmaksi, meillä on neuvo: ei kannata hakeutua mielenterveystoimen asiakkaaksi. Kaikenlaisia muitakin viranomaiskontakteja kannattaa välttää ja hakea lääkkeet esimerkiksi Virosta, jolloin asiasta ei jää rekisterimerkintää.


3) Päihdetyön asiakkaaksi ei päädy, ellei jää tissuttelusta kiinni

Sijaisperheiden rekrytointi on sujunut hyvin siellä Oulussa, mutta tulevaisuus näyttää synkeältä. Mahdollisten sijaisisien joukko kutistuu uhkaavasti, sillä joka viidennellä nuorella miehellä on jo päihdehäiriö. (Lähde.)

Kaiken huipuksi monet päihdeongelmaiset miehet ovat lastensuojelun entisiä asiakkaita. Osa heistä ryyppää siksi, että oppi taidon sijaishuollossa tai muuten traumatisoitui oululaisten lastensuojelijoiden suosimissa (lestadiolaistuttava)sijaisperheessä (lähde 1 ja lähde 2).


VINKKI LUKIJALLE: Jos joku vielä haluaa tehdä toimeksiantosopimuksen Oulun kaupungin kanssa, niin älä kärähdä tissuttelusta. Kaatokännit tulee vetää siten, ettei kukaan näe. Näin säilytät sijaisperhekelpoisuutesi lisäksi myös virkasi, mikäli sinulla sellainen on.


LUE MYÖS UUSI JUTTUMME OULUSTA: Kaupunginvaltuutettu Juha Vuorio (ps) esitti valtuuston istunnossa kysymyksen Oulun lastensuojelusta

OULU LOKAKUUN LIIKKEEN MEDIAKARTALLA:

UUSIN: SUOMEN LAPSIKAUPAN UHRI 5-VUOTIAS MARIA
☞ Dokumentti Perhe K:n tarina: 10 + 1 syytä elää
☞ KADONNEET LAPSET -dokumentti
☞ Toteutuuko lapsen etu lastensuojelussa, entä Oulussa? 
☞ Oulu pyrkii maailmankartalle 
☞ Vuoden Vieraannuttaja -palkinnot: 1) Oulu 2) Jämsä 3) Kuopio (vaisuja aplodeja) 
☞ Oulun sosiaalitoimen villit kuviot 
☞ Oulun lastensuojelu äidille: "Luovuta. Ei meitä vastaan kannata taistella, voitamme kuitenkin." 
☞ Oulusta kajahtaa taas: "Apua, vauva salilla!" 
☞ Suomalaislapset viikkoja kaapattuina Ruotsin sosiaalin tuella
☞ LL-uutisia: "Perheet lähtevät liikkeelle."
☞ "Näin kohtaat median" – kaltoin kohdeltu sosiaalityöntekijä Sirpa Salmivaara opastaa 
☞ Sosiaalityön&psykiatrian palvelujärjestelmiä ei tehty asiakkaille vaan mm. keskiluokkaisten rouvien paistattelupaikaksi 

☞ Oulun huostakohu: Henriikka,15, hakenut kirkosta turvapaikkaa
☞ Henriikka Kurhela - My Story
☞ Julkinen tiedote huostaan otetun Henriikan tapauksesta
☞ Oulun huostakohu & pastori Árpád Kovács: "Lastensuojelijat eivät kysyneet, mitä tytölle kuuluu..." 
☞ Varatuomari Leeni Ikonen avustaa kirkolta turvapaikkaa hakenutta huostanuorta
☞ Pastori Raisa Lehtomäki antaa tukensa Árpád Kovácsille
☞ Virallinen tiedote: Kirkosta turvapaikkaa hakeneen huostanuoren ja Oulun lastensuojelun väliset sovintoneuvottelut johtivat rakentavaan yhteistyöhön  
☞ Porvoon piispalta tukea huostanuorta auttaneelle pastorille
☞ Oulussa on jälleen haettu kirkkoturvaa lastensuojelun mielivallan vuoksi 
☞ Eemeli hakee turvapaikkaa Oulussa 
☞ Ossin tarina 

☞ JP Roos: Oulun lastensuojelu kiinnostunut vain omasta arvovallastaan
☞ JP Roos: Sijaishuolto - viimeinen laitosten linnake
☞ Ikonen: Juusokin pyysi lastensuojelun uhrina turvapaikkaa kirkosta
☞ Syvälä: Pitkäsoitto siitä, mitä Long Playn lastensuojelujuttu jättää kertomatta 
☞ Hämäläinen: Kurhelan poikien hallinnollinen vankeus 
☞ Liljeberg: Nykylastensuojelussa lapsen kuuleminen on mahdotonta
☞ Soimajärvi: Suomalaisen lapsen yksittäistapaus
☞ Uusitalo: Tässä lisää bannattavaa 
☞ Miettinen: Avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja

☞ HITLER kuulee Oulun lastensuojelusta
☞ LOKA-KARAOKE

☞ LAPSILTA KIELLETTY: Lokakuun liike on dokumentoinut jo kymmenien sijaisnuorten elämäntarinoita 
☞ Palveluihin palaa miljardeja, silti nuoret syrjäytyvät
☞ TALOUS I: Lastensuojelu työllistää paljon enemmän kuin poliisi

☞ LAPSILTA KIELLETTY: Lokakuun liike on dokumentoinut jo kymmenien sijaisnuorten elämäntarinoita
☞ TALOUS III: Vanhemmuudenarviointi kasvavana bisneksenä
☞ TALOUS V: Uushuutolaisuusverkostoissa "piiri suuri pyörii" 
☞ LL listaa: 67 yritystukea saanutta lastensuojelufirmaa 2011/12 
☞ Suuri lastensuojeluhinnasto: Yö lastenkodissa yhtä kallis kuin loistohotellissa - katso hurjat hinnat! 

Kuka kertoo sosiaali- ja terveyslautakunnalle, että me tarvitsemme myös kaivon?

Pyydän tekemään tästä erillisen uuden kirjallisen valituksen eli muistutuksen, koskien kaupunkimme johtajia kaupunginjohtaja Pajusta sekä apulaiskaupunginjohajaja Rätyä. Pyydän saada muistutukseeni vastineen siinä ajassa, kuin laki määrää muistutuksiin vastattavan. Pyydän selvittämään, miksi kaupungissa tärkeät johtajat eivät puutu lastensuojelun toimintaan, kun on selvinnyt monia valheita sosiaali- ja terveysviraston sisällä? Virastopäällikkö Juvonen mm. valehteli kesäkuussa 2015 Helsingin Sanomille Eerikan kuolemantapausoikeudenkäynnin tuomioden ilmoittamisen yhteydessä, että kunnassamme kuullaan lapsia, mutta tämähän on selvinnyt valheeksi, nyt kun olen asian todellisen laidan tuonut kaupunginjohtajille esille lastensuojelun hyvin salatusta maailmasta kunnassamme. Pyydän selkesän vastauksen kysymykseeni: Miksi sosiaali- ja terveyslautakunta ei käsittee ja tutki kunnassamme tiiviisti lastensuojelun asioita, kun kunnassamme on isoja ongelmia selkeästi? Miksi kaupunkimme johtaja ovat kääntäneet selkänsä erityisesti apua tarvisevien perheiden kärsimykselle ja lastensuojelullisen palvelun alhaiselle tasolle? Pyydän saada tällä kertaa vastaukset juuri esittämiin kysymyksiini, enkä asian vierestä. 

Pyydän lisäämään muistutukseni lapseni asiakirjoihin sekä apulaiskaupunginjohtaja Laura Rädyn tilaamaan selvityspyyntöön tyttäremme lastensuojelullisissa asioissa sekä viemään tämän nyt selkeästi Rädyllekin pohdittavaksi. Diaarinumero: 2015-9113

 
Hyvä apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty,
 
- kopiona myös Kaupunginjohtaja Pajuselle, Virastopäällikkö Juvoselle sekä Lastensuojelun johtaja Lounatvuorelle ja myös Perhe- ja sosiaaliasioiden osastopäällikkö Panhelaiselle
 
Olen valittanut teille lastensuojelun toiminnasta ja olette saaneet lisäykseni niihin.
Tiedän teidän ja monien muiden olevan kiireisiä ja että ette tahdo itse perehtyä asiaamme. Tästä syystä hyvä apulaiskaupunginjohtaja Räty siirrätte asian eteenpäin takaisin sosiaali- ja terveysvirastolle. 
 
Sosiaali- ja terveysvirasto ei kuitenkaan puutu mitenkään saamaani kohteluun lastensuojelussa, joka on jo törkeää ja kestänyt kuukausitolkulla jo toista vuotta. Sukuni on vedonnut teihin kirjallisella vaatimuksella, jonka kirjoitti isäni ja joka kiersi ympäri Suomea allekirjoituksia varten ydinläheisiltämme, mutta sekään ei ole saanut teitä toimimaan tätä selvityspyyntöä enempää.
 
Minua haukuttiin lastensuojelussanne epänormaaliksi äidiksi, kun tarkistan lapseni hampaat. Käytettiin todella sanaa epänormaali. Montako haukkumasanaa te vielä keksitte minulle? Lapsemme on kahdeksan vuotias. Lapseni on heitteille jätetty monin tavoin ja häneen kohdistetaan ikätasoon sopimattomia tilanteita isällään ja jopa fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa. Tähän ei puutu lastensuojelu mitenkään.
 
Vaikka aktiivisesti koetan muuttaa tilannetta soittamalla virastopäällikkö Juvosen sekä lastensuojelujohtaja Lounatvuoren sihteereille, eivät nämä johtajat puutu tilanteeseen.
 
Teillä on iso ongelma ammatillisessa pätevyydessä sosiaalityössä sekä moniammatillisessa yhteistyössä.
 
Minut on jätetty nyt lapseni asiakkuuden ulkopuolelle jo yli vuodeksi. Edes johtotaho ei puutu tilanteeseemme ja tekään ette ole suostuneet mitään tekemään tämän puuttumattomuuden edessä. Ennen viimevuoden lopussa minuun kohdistettua lopullista syrjäyttämistä työskentely oli monilta osin epäammattimaista. Tiedän, että en ole ainut Helsingin lastensuojelussa vanhempana, jota kohtelee lastensuojelunne näin törkeästi. Minulle luovutetaan vain tätä sosiaalivirkailijoiden mielikuvituksellista subjektiivista "tietoa", joka näyttäytyy determinismin kirjaamisena ja sen synnyttäneiden toimintaideoiden toteuttamisena ilman asiakkaan ja läheisten kuulemista. En saa mitään tukea. Jopa sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio antoi väitteen, että vanhempaa ei tarvitse tukea, elää tapaamisessa 26.10.15, vaikka laki (LSL 2.) selkeästi toteaa, että vanhempaa on viranomaistemme tuettava vanhemmuudessa. 
 
Olen tästä ilmoittanut teillekin jo 26.10.15 heti tapaamisemme jälkeen sihteerinne välityksellä puhelimitse, mutta muutosta, ette te tai kaupunginjohtaja Pajunenkaan saanut aikaan, kun asiaan eivät puuttuneet virastopäällikkö Juvonen tai lastensuojelun johtaja Lounatvuori ja ilmoitin tästä kirjallisesti. Missä on perhe- ja sosiaaliasioiden osastopäällikkö Panhelainen, sillä eikö hänellä olisi tässä asiassamme jo vastuu puuttua tilanteeseemme?
 
Useisiin lastensuojeluilmoituksiin monista heitteillejätön muodoista, kun lasta ei ruokita, hänen hygieniastaan ei pidetä huolta, kun kotona ei ole perusturvallisuutta varten tarvittavaa struktuuria, kun lapselle puhutaan ikätasoon nähden sopimattomia asioita, kun äitiä haukutaan lapsen isän kotona, kun lapselle väitetään, että äiti ei saisi olla lapsen kanssa ja osallistua koulun tapahtumiin, kun lapsemme ilmoittaa halustaan kuolla ja kertoo yhä kärsivän psykosomaattisista oireita, ei lastensuojelunne puutu mitenkään. Sosiaalityön päällikkönne Vartio kertoi minulle 26.10.15, että lastensuojeluilmoitukset voivat kärsiä inflaation. Hän tosiaan käytti sanaa inflaatio samassa lauseessa sanan lastensuojeluilmoitus kanssa. Hän myös taasen vihjasi minua valehtelijaksi.
 
Olin THL:n puheista tekoihin seminaarissa. Tarkoitus on katkaista ylisukupolviset ongelmat asiakaslähtöisillä työmenetelmillä. Puhetta oli, että ihan Helsingistä käsin muutos saataisiin kasvamaan. Kuinka te tällaista mukamas toteutatte, kun teillä on Riitta Vartio mm. sosiaalityön päällikkönä, joka on sitä mieltä, että vanhempia ei tarvitse tukea ja joka ei osaa edes perus käyttäytymissääntöjä viranomaisen asemassa asiakkaan vanhempaa kohtaan. Tällä viittaan siihen käytökseen raitovaunu 10, kun Vartio osoitti negatiivisesti arvottavia ajatuksiaan ja epäkunnioitustaan minua kohtaan elekielin 6.10.15, kun olin matkalla tuohon seminaariin aamuisella. 
 
Olen itse kiltti, mukava ihminen ja minusta pidetään. Psykoterapeuttini kertoi näkevänsä minussa kauniin sielun suurella rakkaudella ja oli järkyttynyt kuultuaan terapiani alkupalaverissa, mistä lähtökohdista traumaterapiassani lähdetään. Hän piti myös tilannettamme vakavana (kuten tekin hyvä  Räty kesällä totesit tilanteemme vakavaksi) ja totesi saamani kohtelun ihmisarvoani ja ihmisyyttäni loukkaavaksi ja hänen ymmärtävän, miksi joudun käymään traumaterapiassa. Kuntanne maksaa tästä terapiasta Kelan kautta osan, mutta minä joudun palvelunne alhaisen tarjonnan vuoksi maksamaan nyt itse valtavan summan siitä, miten haavoititte mieltäni. Minä siis olen vain epäonnistuneen järjestelmänne väline, sillä teille olen vain yksilö.Teidän palveluntarjoajanne saavat palkkaa siitä, että he tekevät meistä järjestelmämme uhreja. Huomatkaa sana vain, sillä te kohtelette minua vain sanan merkityksessä. Minä olen vain se äiti, jolla ei ole merkitystä lapsen elämässä ja jonka elämällä ei ole merkitystä, kun valhein veitte lapselta äidin ja minulta lapsen ja meiltä normaalin elämän tässä kunnassa, kun johdatte lastensuojeluakin sillä tavalla kun johdatte.
 
Vaikka THL:n ylisukupolvisessa seminaarissa painotettiin tätä tämänhetkistä vanhemmiltamme perittyä ja malliopittua sekä vaikutusten kautta omaksuttua ajattelumallia, joka sosiaalitoimen sisällä luo tätä problematiikkaa, jonka takia perheitä ei kohdata todella, ei meidän kunnassa ole mitään muutosta tiedossa, niin kauan kuin muutoksesta vastuussa olevat tekijät eli ne joiden tulisi suorittaa tuo muutos, eivät sitoudu sitä toteuttamaan. Ymmärtävätkö työntekijänne, että heidän omat ajattelumallit ovat opittuja ja eivät välttämättä ole soveltuvia sosiaalialalle?
 
Myös Te hyvä Räty menitte määrittelemään lapseni yksittäistapaukseksi ja ilmoititte, että ette asiaamme selvityspyyntöänne enempää puutu. Teidän kuntanne lastensuojelun johtaja Lounatvuori on ilmoittanut, että hän ei puutu yksittäisiin asiakkuuksiin ja ettei häntä nämä asiat koske. Hän on niin iso johtajatar, että hänen ei tarvitse miettiä ollenkaan mitä kentällä todella tapahtuu ja puuttua asioihin kuullen ja huomioiden asianomaisia eikä varsinkaan lapsia. 
 
Ymmärrättekö, että tämä struktuuri, minkä te olette luoneet, on lähtöisin siitä ylisukupolvisesta perimästä, jonka te olette saaneet. Ymmärrättekö, että tällainen toiminta, jonka minä näen johtamattomuutena johtajan asemassa eli toimimattomuutena, jonka te toteutatte retoriikalla väittäen, että te ette mukamas voi toimia, koska lapsemme on teille vain yksittäistapaus, vaikuttaa siihen olevaisuuteen, että lastensuojelunne toiminta ei kykene kehittymään. 
 
Tekin huomasitte hyvä Räty tilanteemme vakavaksi ja käsititte ainakin osan niistä useista ongelmista toiminnassa lastensuojelussamme toimitettuani tuon 68-sivuisen selvityksen tarjoamastanne ja johtamastanne palvelustamme kunnassamme.  Käsitittekö, että teillä on asiassamme vaikutusvaltaa asemassanne, sillä olette johtaja? 
 
Kun teillä ei edes sukulaisuussuhteen sosiaalivirkailijan ja lapsen toisen vanhemman puolison välillä kohdalla vääjätä rehellisesti ja avoimesti toimintaa, miten voitte pitää lastensuojeluanne toimintakykyisenä ja jättää johtamisen vain yhden selvityspyynnön varaan sosiaali- ja terveysvirastolle, jonka toiminnasta teille juuri valitin, kun heillä vääjäämättä jättäminen on hyväksyttävä toiminta? Miksi ette olleet yhteydessä Valviraan ja poliisilaitokselle? Toin esille useita selkeitä lain rikkomisia. 
 
Kunnassamme kuunnellaan kaiutinpuheluina (rajoitustoimenpide) useita vanhemman ja lapsen välisiä puheluja, mutta tämähän on ollut laitonta jo vuodesta 2006. Miksi Helsingin sosiaali- ja terveysviraston lakiasiantuntija Karri Välimäki ei näiden kohta kymmenen vuoden aikana ole mitenkään puuttunut tähän laittomaan toimintaan? Kuinka monta laitonta puhelun kuuntelua kunnassamme on jo toteutettu ja kuinka te hyvä Räty voitte loukata kaikkia näitä lapsia ja perheitä sillä, että ette nosta tästä asiasta rikostutkintaa asemassanne?
 
Te myöskin olette tietoinen, että kunnassamme ei kuulla lastensuojeluilmoitusten kohdalla lapsia ja lastensuojeluilmoitukset jopa jätetään käsittelemättä sen sijaan, että toimittaisiin lain mukaisesti tuon seitsemän päivän aikana. Teiltä on jopa ilmoitettu AVI:lle lastensuojelunne johtavan sosiaalityöntekijän näkemyksenä, että lapsia ei tarvitse kuulla ja tähän kirjaukseen tutustuttuaan ovat sosiaalityön päällikkö Vartio sekä lastensuojelun johtaja Lounatvuori todenneet aluehallintovirastolle, että virheitä ei ole tehty. 
 
Te olette myös tietoinen, että teidän alaisenne ovat valmiita valehtelemaan valan alla oikeudessa ja olette tietoinen, että olen tästäkin tehnyt muistutuksen toukokuussa 2015. En ole vieläkään nyt marraskuun 7. päivänä saanut muistutukseeni vastinetta, vaikka toimitin Vuosaaren lastensuojeluun jopa tämän vastuusosiaalityöntekijä Laura Laineen todistelun oikeudessa kuultavaksi hänen esimiehelleen Vuosaaren lastensuojeluun. Mitä laki sanoo siitä, missä ajassa muistutukseen tulee vastata?Mitä laki SANOO VALAN ALLA VALEHTELUSTA OIKEUSISTUIMISSA? Miksi tähän ei puututa kunnassamme?
 
Olette tietoinen, että lastensuojelunne johtaja Sisko Lounatvuori mustamaalasi minut yhteistyökyvyttömäksi, koska valitin siitä, etten saanut henkilörekisterilain mukaisesti kirjauslisäyksiä. Pyysin jo tuolloin ulkopuolista työhön ohjausta lastensuojeluviranomaisille.
 
Tuolloin Lounatvuoren tapa tutkia lain olevaisuutta oli, että hän vastineessaan kirjaa kysyneensä vastuusosiaalityöntekijä Laineelta, jonka toiminnasta valitin, tuleeko kirjauslisäykset tehdä ja Laine on vastannut, että ei tarvitse, joten Lounatvuorenkaan mielestä ei tarvinnut. Tähän perään lastensuojelun johtaja Lounatvuori lisäsi, että olen yhteistyökyvytön, koska valitin asiasta. Kun Laine aloitti tyttäremme vastuusosiaalivirkailijana sen jälkeen, kun vastuusosiaalityöntekijä Vatjus ilmoitti, että ei edes aio lukea lastensuojeluilmoituksia ja ilmoitti näkemyksekseen, että minun tulee vaihtaa persoonallisuutta, pyysin Lainetta toimimaan lakiemme mukaan. Laine ilmoitti, että hänen ei tarvitse lukea lakia tai lastensuojelukäsikirjaa ja että hän osaa lain ja käsikirjan ulkoa. 
 
Miksi sosiaali- ja terveysvirastonne lakiasiantuntija Karri Välimäki, ei ole näiden työvuosien aikana moniammatillisissa työryhmissä tuonut esille henkilörekisterilain olevaisuuksia edes lastensuojelumme johtajalle? Miksi minä joudun huomauttamaan tällaisesta ja opettelemaan lakejamme, kun lakiemme mukaan minun ei tätä pitäisi joutua tekemään, vaan viranomaisenne tulisi nämä asiat osata ja jopa neuvoa minua hyvään yhteistyöhön kanssaan tiedottamalla minua lainmukaisista toimintamenetelmistä ja mahdollisuuksistani vaikuttaa asiakkuuteen asiallisesti? 
 
Vastuusosiaalityöntekijä Laine määräsi minulle ja lapselle lain vastaiset kaiutinpuhelut, jotka ovat siis lainvastaisuudessaan laittomia. Eletäänkö me Liisa Ihmemaa -sadussa ja kuka teistä on Irvikissa, vai oletteko kaikki yhdessä?
 
Miten on mahdollista, että kuntamme korkeasti arvostama pitkäaikainen sosiaali- ja terveysviraston lakiasiantuntija Välimäki ei ole tähän laittomaan toimintaan viimeisen kymmenen vuoden aikana tahtonut mitenkään puuttua osallistuttuaan varmasti useisiin moniammatillisiin työryhmiin, hallinto-oikeuden oikeudenkäynteihin sekä antanut konsultaatiota lastensuojelun viranomaisille? Miksi tätä toimintaa yhä jatketaan kunnassamme tälläkin hetkellä, vaikka olen asian laittomuudesta ilmoittanut myös lastensuojelumme johtaja Lounavuorelle, Vuosaaren lastensuojeluun, Lassilan lastensuojeluun sekä Malmin vastaanottokodin johdolle? Kuinka monta kertaa AVI:n ja hallinto-oikeuden tulee kirjata kuntamme käsittelyissä, että toiminta on laitonta, ennen kuin muutatte toimintaa? Tuleeko meidän odottaa toinenkin kymmenen vuotta? Miksi ette vie jo asiaa poliisille ja hae oikeutta kaikille niille lapsille, jotka ovat laittomasta toiminnasta kärsineet ja kärsivät tälläkin hetkellä?
 
Me yksittäiset kansalaiset äänestämme vaaleissa yksittäisiä ihmisiä. Meillä on vain yksi ääni yhdelle ihmiselle. Me äänestämme tämän äänestyksen auttaaksemme teitä yksittäisiä ihmisiä pääsemään valituiksi tahtomaanne ja toivomaanne asemaan ja olosuhteeseen elämässänne auttaaksenne meitä kaikkia sellaisella toiminnalla, jossa teidän valituiden yksilöiden tulisi tehdä hyvää yhteistyötä ryhmässä meidän kaikkien yksilöiden eteen jotka muodostamme ryhmän ja olemme tuossa ryhmässä ryhmään vaikuttavia yksilöitä. Te yksittäiset ihmiset ilmoitatte yksitellen, kun pyydämme apua, että me olemme yksittäistapauksia ja ette tästä syystä tahdo tukea meitä. Tässä ei ole mitään järkeä. 
 
Te hyvä Räty saatte sellaista valtavaa palkkaa vuotuisasti, että minulla menisi sen haalimiseen yli puolivuosikymmentä tavallisella työlläni. Minun työni on varmasti kiireisempää ja tarkemmin strukturoitua kuin teidän ja fyysisesti raskaampaa. En ole ikinä sanonut ei asiakkaalle ja olen auttanut heitä pienimmissäkin asioissa tarkkaan vaikka he jokainen ovat yksittäisiä asiakkaita. Virheeni työssäni olen aina myöntänyt ja pahoitellut tätä aidosti ja aina olen tehnyt kaikkeni asiakastyytyväisyyden eteen. Ikänä en ole sanonut kenellekään, että hän ei ole tärkeä, koska on vain yksittäistapaus. En edes vaikka hän olisi ollut täysin juopunut mieron tielle ajautunut nk. laitapuolen kulkija, enkä ole voinut häntä lakiemme mukaan vastaanottaa ja tarjoilla alkoholia. Tuolloinkin olen asiani esittänyt erittäin kunnioittavasti ja pyytänyt palaamaan parempana ajankohtana, joka sopii meille kaikille.
 
Sen sijaan kaupunkimme lastensuojelun ylimpänä johtajana, apulaiskaupunginjohtajana vastuualueenanne sosiaalinen ja terveydellinen hyvinvointimme,  teidän alaisuudessanne minut mustamaalattiin lastensuojelunne toimesta jopa murhanhimoiseksi insestiksi ja tämän jälkeen syrjäytettiin vanhemmuudesta kylmästi. Meillä on jopa insesmiin tukimuotoja kunnassamme, mutta niiden mahdollisuutta ei edes esitelty (vaikka tosin en käytä lastani seksuaalisesti hyväksi). 
 
Tämä minut insestiksi mustamaalannut oli tämän virkailijan, joka on sukua (serkku) lapsemme isän puolisolle, työtoveri päivystyspuolella eli tarpeenselvityksen puolella. Kenenkään hälytyskellot eivät tästäkään asiasta soineet, että tehtiinkö äidille vääryyttä, kun vastuusosiaalityöntekijä Laine kertoi minulle päivystyspuolen kirjauksen takia, joka oli tämän sosiaalivirkailijan itsekeksimiä valheita täynnä, että koko avopuolen 12-päinen työryhmä on 100%:sti varma, että minä käytän seksuaalisesti hyväksi lastamme ja minusta on tehty rikosilmoitus (ei siis tutkintapyyntöä) poliisille. Myöhemmin, koska Laine ei pyynnöstäni suostunut itse olemaan lastensuojeluilmoituksen tehneeseen Merikratokseen yhteydessä, Merikratos pyynnöstäni selvensi asian, etteivät he ole tehneet lastensuojeluilmoitusta insesmistä, vaan jaksamisestani kuormittavassa tilanteessa, josta kerroin heille olosuhdeselvityksessä, kun lastensuojelunne ei tehnyt asianmukaista yhteistyötä kanssani edes ennen tätä insesmisyytöstä. Kenenkään kellot eivät soineet, kun selkeästi oli havaittavissa suhdeketju tämän ilmoituksen kirjanneen sosiaalivirkailijan ja lapsemme isän puolison välillä, joka on Mehiläisen johtava lääkäri. Tämä lääkäri myös tahtoi antaa kuvaa, että vääristynein tavoin kosken lapseni seksuaaliseen kehitykseen niin sosiaalipediatriselle kuin myös lastensuojeluun.
 
Lastensuojeluilmoitus, jonka oli valhein täyttänyt tämä päivystyspuolen työntekijä lätkästiin käteeni ja asiaa ei suostuttu käsittelemään kanssani. Vieläkään jälkeen yli vuoden ei tätä ilmoitusta ole käsitelty kanssani, vaikka laki määrää käsittelemään lastensuojeluilmoitukset seitsemässä päivässä. Äitini oli tuolloin myös paikalla ja hän järkyttyi syvästi toiminnastanne. Ymmärrättekö kuinka haavoitatte kokonaisia sukupolvia. Sukuni pyysi kirjausta, jossa todetaan, etten ole käyttänyt lastani seksuaalisesti hyväksi 28.8.2015 lastamme varten, jotta hän tutustuessaan asiakirjoihinsa, tietäisi totuuden olevaisuuden. Tätä emme saaneet. Tajuatteko mitä elämällemme on tehty? Kun poliisi totesi, etten ole käyttänyt lasta seksuaalisesti hyväksi ja kiikutin tuon poliisin vihdoin minulle lähettämän asiakirjan, jota odotellessani olin ollut kauhusta ahdistunut, ei vastuusosiaalityöntekijänne edes osannut pahoitella aiheuttamaansa mielipahaa. Tämä nainen saa vieläkin toimia lastensuojelussanne ja kuulen kauhutarinoita hänen toimintatavoistaan muilta Vuosaarelaisilta. Miksi kukaan ei puutu?

Tämä Mehiläisen johtava lääkäri, lapsemme isän puoliso ja lastensuojelunne tarpeenselvittäjän serkku sai lastensuojelunne järjestämässä läheisneuvonpidossa 28.8.15 vuosi sen jälkeen, kun näitä insesmiepäilyksiä hän esitteli minusta yhdessä lastensuojelunne työntekijän kanssa, vielä lastensuojelunne hyväksynnällä koettaa mustamaalata minua insestiksi kahdelle kokonaiselle suvulle. Tämä lääkäri väitti kahdelle suvulle minun hakeneen seksuaalista nautinto seitsenvuotiasta lasta imettämällä ja tämän lukevan olosuhdeselvityksessä hokemalla:" Siellä lukee lapsi imee rintaa." Olen pyytänyt lastensuojelua puuttumaan asiaan ja samoin pyysi äitini, mutta vastuusosiaalivirkalija Jokinen ei tee asialle mitään. Lastensuojelunne on saanut pilata maineeni ja elämäni myös teidän johdon alla. Lastani en ole imettänyt sen jälkeen kun hänelle tuli kymmenen kuukautisena hampaat ja hänen kivuliaat leikit eivät sopineetkaan minulle.
 
Olette haavoittaneet koko sukuamme ja perhettämme ja elinpiiriämme. Olette luoneet meille pelonkulttuurin, koska toimintaanne ei voi luottaa. Vuosaari ei luota lastensuojeluunne ja kenenkään ei tulisi luottaa myöskään Lassilan lastensuojeluun. Teidän tulisi varoittaa kuntamme asukkaita, että lastensuojelusta ei kannata hakea apua, se on sisäisessä kriisissä epäammatillisten toimintatapojensa takia. Teihinkään ei voi luottaa, koska annatte palvelujen elää ja toimia tällä tasolla ja käännätte meille selkänne.
 
Kun toin 26.10.15 lapsemme "asiakassuunnitelmapalaverissa", joka olikin vain tapaaminen jossa minua haukuttiin ja käskettiin taasen itse keksimään miten korjata ongelmat lapsemme elämässä (miksi maksatte näille virkailijoille palkkaa, kun he käskevät meidän itse tekemään heidän työnsä), esille äitini kanssa, että lapsemme isä puolisoineen mustamaalaa minua valhein ja kohtelee lastamme monin tavoin kaltoin ja totesin toiminnan olevan aivan samanlaista lastensuojelussa, kuin pienen Eerikan tilanteessa, tuomitsi minut sosiaalityön päällikkönne Riitta Vartio itsensä herjaamisesta. Te ette tähänkään puuttuneet mitenkään yhdessä kaupunginjohtaja Pajusen kanssa. Ettekö te näe vai tahdo nähdä, miten lastensuojelunne kohtelee lasten vanhempia? Miksi te ette puutu ja johda kaupunkiamme, kun alaisenne eivät puutu ja johda sosiaali- ja terveysvirastossa alaisiaan?
 
Yhtäkään esittämääni tukipyyntömuotoa ei suostuttu edes käsittelemään eikä näkemyksistäni oltu kiinnostuneita, vaikka kyseessä oli lapsemme asiakassuunnitelmapalaveri. Kun ottaa huomioon miten kamalassa tilanteessa elämme lastensuojelunne takia, olisi tärkeää selvittää asioita ja tehdä korjaavia suunnitelmia. Miten te voitte tällaisen yhä hyväksyä?
 
Vastuusosiaalityöntekijä Jokisen toiminnasta on jo opetusviraston lausunto, jossa kerrotaan Jokisen kirjanneen omia tulkintojaan tyttäremme "rehtorin pohdinnoiksi". Jopa opetusviraston on täytynyt selvitellä sosiaalitoimen alhaisen toiminnan takia tilanteita, kun rehtori joutuu pyytämään kirjausmuutoksia jo näiden törkeiden väärennettyjen kirjauslausuntojen takia. Tähänkään te ette puutu.
 
Kun kävin tutustumassa lapsemme iltapäiväkerhoon, mikä on vanhemmalle normaalia toimintaa, kirjasi lastensuojelunne minut täysin lapsen elämän vastaisesti toimivaksi vanhemmaksi. Teillä käytetään sellaisia voimasanoin voimistettuja kuvauksia kuten: äiti ei mitenkään kykene ymmärtämään lasta ja äiti ei mitenkään toimi lapsen edun mukaisesti ja äiti on täysin lapsen edun vastainen toiminnassaan. Näitä kirjauksia tehdään kuulematta äitiä, lasta tai muitakaan tahoja sieltä toimistosta käsin niin, että vastuusosiaalivirkailija Jokinen katsoo Lassilan lastensuojelussa nähtävästi mielikuvitukselliseen kristallipalloon.
 
Olen jopa epänormaali äiti Jokisen mukaan, koska tarkistan 8-vuotiaan tyttäremme hampaiden pesun. Hänen ienrajansa ovat vetäytyneet jo todella pahasti ja hampaat voivat huonosti. Tämän Jokisen näkemyksen hyväksyi myös sosiaalityön päällikkönne Riitta Vartio. Hyväksyttekö tekin tällaiset näkemykset, jotka ovat täysin osoitus siitä, että moniammatillinen yhteistyö hammasterveyden kanssa ei ole selkeästi onnistunutta, kun hammasterveydenhoidon puolella jopa ohjeistetaan vanhemmat auttamaan lapsia hampaiden pesussa pesemällä lasten hampaita 10-vuotiaaksi saakka tarkentaen pesujälkeä sen jälkeen, kun lapsi on itse suorittanut oman osaamisensa mukaan pesua? Miksi kukaan ei puutu tähän alhaiseen toimintaan lastensuojelussanne?
 
Kun lastensuojelunne väitti vastuusosiaalityöntekijä Jokisen mukaan minun manipuloivan lastamme, ei hän suostunut kertomaan miten. Hän vain totesi alleviivanneensa sen valvottujen tapaamisten asiakirjoista. Niin mehän olemme joutuneet lastensuojelunne valheiden ja virheiden takia lapsemme kanssa tilanteeseen, jossa tapaamme valvotusti kaksi tuntia viikossa Turvakodilla. Teidän viranomaisenne valehtelivat lapsemme asiakkuudessa lastensuojelussanne sekä oikeudessa valan alla toukokuussa 2015 ja kukaan ei ole sosiaali- ja terveysvirastossa puuttunut vieläkään asiaan, koska lapsemme on yksittäistapaus teillekin. 
 
Minut on saanut haukkua lääkkeiden väärinkäyttäjäksi ja insestiksi sekä itsetuhoiseksi, väkivaltaiseksi, kaikille vaaralliseksi henkisesti ja fyysisesti ja omassa todellisuudessa eläväksi, harhaiseksi, yhteistyökyvyttömäksi, kuin toipuvaksi nistiksi, jonka kotona ei ole arvattavuutta lapselle ja syylliseksi erityisesti siitä, että minulla ja lapsella on symbioottinen suhde teidänkin johtajuuden alla. Mitään ei ole haluttu tutkia ja läheisteni kirjallisia lausuntoja hyvästä äitiydestäni ei ole otettu toiminnassanne huomioon mitenkään. Miksi te ette tee rikosilmoitusta alaistenne toiminnasta puolestani kaupunkimme apulaiskaupunginjohtajana?
 
Minua on käsketty muuttamaan persoonallisuuttani. Se on muuten mahdotonta, joten käyttekö läpi näitä älyttömiä käskyjä alaisienne kanssa, joita tarjotaan sosiaalitoimenpuolesta meille vanhemmille, kun niihin ei sosiaali- ja terveysvirasto mitenkään puutu. Persoonallisia reaktiotapojahan ja ajatteluamme me voimme kaikki kehittää. Eli neuvotteko alaisianne näissä reaktiomalleissaan eli toimintamalleissa ja antamaan minulle tarkemmat neuvot siitä, mitä lastensuojelu vaatii minulta suhteessa itseensä eli mitä minun tulee muuttaa toiminnassani suhteessa heihin, jotta he suostuvat minua vanhempana tukemaan? Koen kylläkin, että tärkeämpää olisi pohtia minun ja lapsen suhdetta ja tukea siinä, kuin lastensuojelunne subjektiivisia mieltymyksiä tietynlaisia ihmisiä kohtaan ja laittaa meitä noihin muotteihin mukautumaan. Kuitenkin olen valmis tällaiseen nöyryytykseen, jos se johtaa edes johonkin järkevään toimintaan lastensuojelussanne. Mitä mieltä te olette johtajana siitä, millaisille perustuksille vanhemmuuden tukemisen ajattelurakenteet tulisi rakentaa eli mikä on tärkeää? Kumpi on tärkeämpi asiakas eli lapsi perheineen ja läheisineen vai viranomainen eli palvelun tarjoajan työntekijä?
 
Kun hyvä kaupunginjohtaja puuttuisi asiaamme sillä vakavuudella, kun asia vaatii (te palautitte huoleni takaisin sosiaali- ja terveysvirastolle, joka ei aiemminkaan ole mitenkään reagoinut pyyntööni asiakaslähtöiseen työhön), saamme aikaan sitten joskus muutosta tilanteeseemme. Kauanko sitä täytyy odottaa?

Lisäksi kuntamme käyttää yksityisiä bisnesajatuksella lastensuojelullista työtä toteuttavia tahoja toiminnassaan. Tyttärelleni ostettu MediVidan perhetyö on ollut aivan kamalaa ero-perheellemme. Mitään lapsen tarpeita ei ole kunnioitettu. MediVida mustamaalasi minut murhan himoiseksi ja itsetuhoiseksi lastensuojeluunne keskustelematta kenenkään kanssa. Mitkään lait eivät ole heille merkityksellisiä. En saa kirjauslisäyksiä tai vastineita muistutuksiin. Lastensuojelunne ei edes valvo heidän toimintaa, vaan Jokinen suoraan väitti mm. isälleni Gordinin olevan erittäin pätevä. MediVidan avopalveluvastaava Ira Gordin valehteli kirjauksessaan tilannetta tulkiten ja isäni on tahtonut tähän korjausta kanssani, mutta se ei ole ollut Gordinin kanssa mahdollista, koska Gordin ei ole yhteistyökykyinen. Gordin ei suostunut myöskään keväällä 2015 kanssani viranomaispalaveriin, kun toivoin tilannetta eheyttävää palaveria, koska en ole murhanhimoinen (Gordin antoi kuvan, että tahdon ex-mieheni puolison kuolemaa) tai itsetuhoinen. 

Lastensuojelunne johtaja Lounatvuori vastineessaan valitukseeni, etten ole saanut vastineita MediVidan toimintaa koskeviin muistutuksiin ilmoittaa minulle, että olen ne saanut, koska MediVidan Toimialajohtaja Jarmo Lonkola valehtelee sähköpostissaan minulle, että olen ne saanut. Valitin juuri tuosta sähköpostista ja totesin sen sisällön olevan valhetta. Miksi Lounatvuori ei pyytänyt noita jo mukamas minulle toimitettuja vastineita itselleen MediVidalta ja lähettänyt niitä sitten minulle ja tarkistanut asiaa. MediVidallahan tulisi olla lakiemme mukaan arkistoihin kirjattuna muistutukseni ja niihin nämä väitetyt valmistellut vastineet. Valitukseeni, etten saa kirjauksiin kirjausmuutoksia ja lisäyksiä, ei lastensuojelunne johtaja Lounatvuori ole kiinnostunut edes vastaamaan.

2.6.15 lupasi vastuusosiaalivirkailijanne minulle viranomaispalaveria vihdoin, koska näin sen merkityksellisenä, kun vastuusosiaalivirkailija oli vaihtunut ja kirjauksissa oli paljon valheellista tietoa edellisiltä virkailijoilta ja vastuusosiaalivirkailijanne oli mm. väittänyt päätöksessä 2015 4, jota valmisteli minua kuulematta, että olen käskenyt tytärtämme hyppäämään toisen kerroksen ikkunasta alas. Tätähän en ole tehnyt. Tämän valheen esitti lastensuojelulle tämä teidän lastensuojelunne suuresti arvostava Mehiläisen johtava lääkäri, joka on tyttäremme isän puoliso ja lastensuojeluviranomaisenne serkku. Myös isäni on tästä ikkuna-asiasta kuullut tytärtäni, kun lastensuojelunne ei kuullut ja kirjallisesti ilmoittanut jo useita kuukausia ennen Jokisen kirjausta, että en ole neuvonut lasta hyppäämään ikkunasta ulos, ikkuna ei ole ollut auki ja johtava lääkäri ei ole pidellyt ikkunasta ulos hyppäävää lasta. En saanut sitä ja 26.10.2015 väitti sosiaalityön johtaja Vartio, että viranomaispalaverit ovat lapsia varten ja minun on turha osoittaa, että äitiyttäni tultaisiin käsittelemään viranomaispalaverissa lapseni asioissa. Näin teillä johdetaan siis lastensuojeluanne ja te olette koko sen ajan kun olette toimineet hyvä Räty apulaiskaupunginjohtajana sosiaalisesta ja terveydenhuollollisista asioista vastaavana hyväksyneet tämän.

Tämä johtava lääkäri myös tahtoi saada minut A-klinikan tutkimuksiin ja väitti nähneensä minut sekavassa mielentilassa 21.5.14, johon lapsemme isä lisäsi, että minä olen heidän mielestä varmasti lääkkeiden väärinkäyttäjä. Vaikka sukuni ja ystäväni lähettivät lausuntonsa, totesi tuolloin vastuusosiaalivirkailijanne, että he ovat puolueellisia valehtelijoita. Kun selvisi tutkimuksista, etten ole lääkkeiden väärinkäyttäjä ja että sukuni ja ystävämme eivät ole puoluellisia valehtelijoita, ei minulta ja läheisiltäni pyydetty anteeksi. Minun tehtävä oli vain sietää nämä törkeät tutkimukset, joita tämä lastensuojelunne yhä paapoma Mehiläisen johtava lääkäri minusta esitti tehtäväksi ja minun on yhä siedettävä tätä kuinka hän mustamaalaa minua valhein jopa lastensuojelunne luvalla. Vastuusosiaalityöntekijänne haukkui minut siitä, että olen hänen mielestään päästänyt tämän minusta valheita esittävän ihmisen ihoni alle. Hänen mielestään valheiden esittäminen lapsen äidistä huoltajuusoikeuskäsittelyn aikana ja henkinen väkivalta näin ei ole mitenkään huonoa, mutta se että se satuttaa minua on oositus siitä, että olen kyvytön sietämään henkistä väkivaltaa. Kuinka sairaita törkeyksiä tälläisillä ajatusketjuilla asetetaan lastensuojelussanne ihmisiä sietämään?

Teidän vs. lastensuojelunne johtaja Anita Lindfors väitti minulle, että uuden tiedon saatuaan lastensuojelu reflektoi tätä ja muuta toimintaansa. Miksi teillä tälläisiä valheita esitetään vastineissa? Samoja valheita kirjataan uudelleen ja uudelleen, vaikka kuinka toisimme esille, että nyt mennään pahasti mäkeen tiedoissa ja mihinkään ei puututa ohdon tasolla edes virastopäällikkö Juvosen toimesta tai teidän hyvä apulaiskaupunginjohtaja Räty. Virastopäällikkönne ilmoitti delekoituaan vastaamisen vuosilomasijaiselleen, että hän ei voi toimia lapsemme asiassa mitenkään, koska olen tehnyt asiasta kantelun AVI:lle. Miksi Virastopäälliikkö ei voi johtaa sosiaali- ja terveysvirastoa, kun joku tekee kantelun AVI:lle ja missä kohtaa laissa lukee näin?

26.10.15  väitti sosiaalityön päälliikkö Vartio meidän vanhempien ottaneen lain omaan käteemme. Kyllä se on niin, että teillä viranomaisille on se hallinnollinen vastuu mm. asialliseen vuorovaikutukseen ja asialliseen tutkintaan ja asialliseen tukeen. Silti te peittelette asioiden todellista olevaisuutta. Väittihän Vartio myös Eerikan sosiaalivirkailjoiden toimintaa selvitellessään, että virheitä ei ole tehty, vaikka nyt koko Suomi tietää ja saa lukea myös monia julkaistuja asiakirjoja, että virheitä oli tehty ja Vartio on niin sokea, ettei tällaista osaa havaita. Sen totesi tuomarikin. Kyllä teillä laki on siellä viranomaisella toimitte tai ette. Jos ette toimi tarvittaessa rikotte lakia ja jos toimitte lain vastaisesti rikotte lakia. Miksi Vartio on yhä töissä lastensuojelussamme?
 
Alan olla nyt sitä, mieltä, että minun on pyydettävä tahoja julkaisemaan nämä avunpyyntöni sosiaalisessa mediassa, koska te ette puutu ja muutosta ei tapahdu. Kunnassamme täällä Helsingissä kärsivät monet vanhemmat ja lapset sekä vanhukset alhaisesta palvelusta. Te tarvitsette ammatillista ulkopuolista työhön ohjausta laajasti lastensuojelunne yksiköihin sekä muihin sosiaalityön yksiköihin ja uusia johtajia, joilla on innovatiivinen ote kohti lasten, vanhempien sekä vanhusten todellista kuulemista, sosiaalipedagogiikan toimintamenetelmiä, ammatillisesti pätevää kriisityötä, ratkaisukeskeisiä toimintamenetelmiä, asiakkaita ymmärtävää kohtaamista, syvempää ymmärrystä sosiaalivirkailijana omiin subjektiivisiin linsseihin (niiden poistamiseksi) ja ihmisten elämää arvostavammaksi sekä päästäksenne tästä kamalasta tavastanne rakentaa sosiaalityössä vanhemmille ja lapsille mielikuvitusrikkaasti identiteetti kuulematta heitä. Teillä patologisoidaan ihmisiä negatiivisesti arvottavin ajatusketjuin ja tämä on täysin epähumaani ote, joka osoittaa todella alhaista ymmärrystä ihmisyyttä kohtaan. Pyydän kuulkaa ja katsokaa netistä se aivan kamala runo THL:n Puheista Tekoihin seminaarissa, jossa kiteytyy lastensuojelunne sosiaalivirkailijoiden asenne.
 
Koska olette apulaiskaupunginjohtaja ja vastaatte sosiaalisesta ja terveydellisestä hyvinvoinnista kunnassamme, kertokaa minulle ystävällisesti, miksi näkee vastuusosiaalityöntekijä Jokinen, että meidän ei tarvitse tavata Turvakodissa, hänen väitettyään nyt vuorostaan minun manipuloivan lastamme noilla valvotuilla tapaamisilla. Minä ja Turvakoti emme olleet tästä tietoisia, vaikka olemme itse paikalla noissa tilanteissa. Miksi Jokinen näkee esitettyään tällaisen väitteen ja jätettyään täysin kertomatta mikä on manipulaatiota hänen näkemyksensä mukaan, että on tarpeetonta lapseni asiakuudessa tavata ja käsitellä tätä asiaa asianmukaisesti? Eikö minun kuulu saada tietää mikä nyt on toiminnassani väärää, kun en ollutkaan se lääkkeitä väärinkäyttävä hullu insesti? Kun THL selkeästi määrittää, ettei Jokisen toimintatapa ole se miten tulisi toimia jo pitkään ohjenuorana toiminnalle valmistellussa käsikirjassaan, miksi mikään taho ei puutu tähän siinä välissä, mitä teitä on viranomaisia Jokisen ja teidän hyvä apulaiskaupunginjohtaja Räty välillä? Miksi kukaan ei puutu?
 
Kuinka kauan lapsemme ja minun kuuluu kärsiä? Eikö asiat voisi jo vihdoin selkeyttää?
 
Lapsi totesi valvotulla tapaamisella 6.11.15, että vain minä kuuntelen häntä. Tällainen on tarjoamanne palvelu. Tyttäreni on syrjäytetty ja hyljätty lastensuojelussanne. Jalustalle on nostettu hyvä palkkainen viranomainen joka julkisesti kehtaa valittaa jo työstään ja sen rankkuudesta, vaikka kärsivä taho on aina asiakas ja koko hänen elinpiirinsä. Nämä sosiaalivirkailijathan pääsevät työpäivän jälkeen eroon muiden ongelmista ja saavat elää ihan mukavaa elämää. Heitteillejättö on väkivaltaa. 

26.10.15 lapseni totesi valvotussa tapaamisessa pitävänsä typeränä sitä, että joku on mennyt päättämään hänen elämästään kuulematta häntä. Ymmärrättekö, että kahdeksanvuotias joutuu käsittelemään elämäänsä nyt siitä kontekstista, että hän on mielipiteineen ja näkemyksineen arvoton ja teidän lastensuojelunne ei kuuntele häntä, arvosta hänen mielipidettään ja toiveitaan ja näkemyksiään? Ymmärrättekö millaisia muistoja lapsellemme annoitte?
 
Olisin odottanut, että olisitte jo asemanne alussa päästyänne apulaiskaupunginjohtajan virkaan ymmärtänyt, kuinka tärkeää on lasten ja perheiden hyvinvointi ja ammatillisesti pätevät palvelut jo ennen valituksiani, niin ettei olisi tarvinnut valittaa ja en olisi joutunut syytetyksi valittamisen takia yhteistyökyvyttömäksi. Olisin odottanut, että korkeassa palkkaluokassanne osaisitte ymmärtää, että vakavassa tilanteessa tulee myös osata johtaa alaisia pois väärästä toiminnasta. 
 
Me vanhemmat kasvatamme lapsiamme neuvoen heitä. Jotkut neuvoistamme ovat viisaita ja jotkut virheellisiä. Palkkamme on saada nähdä sen kasvavan mitä kylvämme paitsi jos lastensuojelunne vie meiltä valhein toisemme. Te johtajat saatte veromarkoista, meidän tuottamista tuloista valtiolle, oman palkkanne ja elätte leveästi elämäänne niillä rahoilla. Rahan vastineeksi odotan johtajilta johtajuutta, joten olkaa ystävällisiä ja puuttukaa vihdoin ainakin minun ja ex-mieheni lapsen asiaan ja alhaiseen palveluun jota asiaamme on tarjottu. Te voitte aloittaa yksittäistapauksesta ja laajentaa sitten muutosta hakevaa johtajuuttanne koko lastensuojelunne toimintaan.  Monet olisivat tästä tyytyväisiä. Lapsellamme on psykosomaattista kutinaa ollut jo toista vuotta ja hän ilmoitti halustaan kuolla. Lastensuojelunne ei tee mitään. 
 
Monetko kuntamme ja valtiomme maksamat kahvit, lounaat ja illalliset olette nauttineet työyhteisössämme ilmaiseksi ja moniako etuja saatte, samalla kun useat perheet kärsivät johtamanne palvelun tasosta? Olisiko jo aika poistaa kärsimystä, kun teille siitä juuri maksetaan palkkaa? Olisiko jo pitkän unen jälkeen aika herätä ja kuntouttaa tarjoamienne palvelujenne toimintaa toimintakykyiseksi jälkeen niiden useiden leikkausten mitä ollaan toteutettu ja mitä on yhä edessä?
 
Näkemykseni mukaan te ette ole täyttäneet paikkaanne asemassanne sillä tavalla, kuin se tulisi täyttää vakavissa lastensuojelullisissa asioissa, kun kyse on lapsen sosiaalisesta elämästä ja terveydestä. Te mielestäni heitteille jätitte lapsemme ja minut vanhempana, teitte hänestä ja minusta vain paperinpalasen sosiaali- ja terveysviraston arkistoon ja käänsitte lapsellemme ja hänen tulevaisuuteen vaikuttaviin seikkoihin selän. Te hyväksyitte vääryyden ja annoitte sen jatkaa elämäänsä.
 
Hyvä johtaja valvoo toimintaa, kun useita jopa törkeitä virheitä ja lain vastaista toimintaa tuodaan esille, kun haetaan muutosta toiminnalle. Hän ymmärtää, että sokea luottaminen alaisiin virheiden jälkeen ei ole viisasta. Se on heitteillejättö, josta kärsivät niin alaiset, kuin myös asiakkaat. Kun te tiedätte, että alaisenne eivät osaa tointaan, tulee teidän ohjata heitä tässä. Sitä on hyvä valtiollinen hoiva ja huolenpito viranomaisen asemassa.
 
Te annatte alaistenne rikkoa lakia monin tavoin ja katsotte tätä sormien välistä siirtäen vastuun takaisin alaisillenne edes katsomatta tapahtuuko muutosta. Ravintola-alalla tällainen ei olisi mahdollista. Meillä johtajat ovat johtajia. Se kai johtuu siitä, että me olemme aina reflektoineet toimintamme vaikutusta asiakkaisiimme ja tälle reflektoinnillekin rakentaneet tiukan struktuurin. Meitä myös valvovat useat viranomaiset tarkkaan ja meillä moniammatillisen yhteistyön tulee olla todella toimivaa ja tiivistä, sillä meillä koko toiminnan mahdollistuminen on kiinni asiakastyytyväisyydestä. Teillä ei välitetä siitä, onko asiakas tyytyväinen, satutetaanko asiakasta, luodaanko sukupolviketjuihin lisää traumoja viranomaisen toimesta ja kuormitetaanko näin valtiomme jo hyvin niukkoja resursseja. Toimintanne ei ole järkevää. Hyvä johtaja puuttuu ongelmiin heti, jotta ei tarvitse maksaa suurta hintaa. Teillä on jo resurassipulat edessänne ja pahempaa on tiedossa, joten korjauksiin on lähdettävä. Väärät toimintamallit kuluttavat resurssejamme ja aiheuttaa ylimääräisiä kuluja.
 
Mitä vastaatte tyttärellemme, kun hän tulee kysymään teiltä aikuisena: 
 
"Hyvä Räty, miksi olin teille vain yksittäistapaus, kun äitini pyysi minulle teiltä apua? Miksi elämälläni ei ollut teille merkitystä? Miksi äitini hyvin voinnilla ei ollut teille merkitystä? Miksi sukuni ja läheisteni hyvin voinnilla ei ollut merkitystä? Miksi niiden, jotka olivat lapsuudessani ystäviäni, lasten maailmankuvalla, ei ollut merkitystä, kun he joutuivat rinnallani näkemään, kuinka lapselta viedään hyvä äiti? Miksi te hylkäsitte meidät ja piditte minua yksittäistapauksena?"
 
Minä tulen kasvattamaan tyttäreni ymmärtämään mitä on lähimmäisistä välittäminen ja ihmiselämän arvostaminen. Minä tulen opettamaan, että meidän tulee tukea toisiamme ja auttaa toisiamme. Tulen kertomaan, kuinka moinen individualistinen ajattelumalli johon sotketaan vielä todella oudosti determinismiä, kuin olisitte ennustajaeukkoja, on tuhonnut maailmamme hyvinvointia ja kuinka monet johtajat sen taakse omat omaa etua tavoittelevat tarkoitusperänsä piilottavat jopa laiskuuttaan ajatella tarkasti mikä olisi viisasta missäkin tilanteessa. Tulen opettamaan mitä on tietoinen läsnäolo. Tulen opettamaan, että ihmiset näkevät ja kuulevat toisensa ja havainnoivat toistensa toimintaa ja hänkin on näkyvä ja vaikuttava tekijä elämässään monille, paitsi tietysti heille, jotka eivät tajua, että vaikka luulee olevansa nk. pupu ja laittaa pään pensaaseen, niin silti on näkyvä. Tulen opettamaan lapselleni, että täällä on todella monenlaisesti ajattelevia ja uskovia ihmisiä ja toisilla ei ole mitään suhdetta siihen mitä on totuus, vaan he elävät mielikuvituksensa luomien uskomusten varassa.
 
Onko teillä tietoa edes elämän perusasioista? Teillähän oli joku suhde lääketieteeseen ja ihmisen biologiaan. Se miten aktiopotentiaalissa eli toimintapotentiaalissa lepopotentiaalin jälkeen jännitteen muuttuessa tieto kulkeutuu hermosolusta toiseen on hyvä kuvaus myös siitä, miten tiedon tulisi kulkea ihmisestä toiseen ja kuinka toiminnan tarkoitus on oltava elämästä selviytyminen, kunhan tietoa käsiteltäisiin aivojen etulohkossa. Tiedon siirtyessä toiselle ihmiselle, pitäisi sen luoman energian tuottaa jotain elämästä välittävää. Te istutte nk. meidän kuntamme aivoissa siinä kohtaa, jossa toimintamotiivin määritelmät tehdään. Te olette johtaja. 
 
Miten teidät kasvatettiin hyvä apulaiskaupunginjohtaja Räty? Onko teillä ylisukupolvisia vaikutustekijöitä historiassanne, jotka ovat vaikuttaneet tähän toimimattomuuteenne tilanteessamme? En luo teille identiteettiä; te itse omalla toiminnallanne määritätte sen luettuanne tämän yhteydenottoni tai haudatessanne sen "kiire selityksellä" mappiin Ö, jonne sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ilmoitti yhteydenottopyyntöni ja avun pyyntöni ja toimintapyyntöni laittavan lukematta edes niitä.
 
Minä en tule luovuttamaan ikinä lapsemme hyvinvoinnin edessä, vaikka kokonainen KUNNALLINEN VIRANOMAISIA TAHTOI HYLÄTÄ LAPSEMME JA JÄTTÄÄ HÄNEN ÄÄNENSÄ JA TARPEENSA HUOMIOIMATTA. Valtio hyvänä huoltajana onkin kykenevä vanhanaikaisiin väkivallan muotoihin, joista valtiotamme on arvosteltu jo 1960-luvulla. Mitä tämä determinismi oikein on ja miksi sitä yhä toteutetaan lastensuojelussanne ja jopa teidän toiminnassanne, kun oletatte pelkän selvityspyynnön muuttavan vakavia tilanteita. Te voitte harkita muitakin toimintatapoja, kuin vain tätä toimimattomuutta lapsemme asiassa, josta alaisenne mallioppivat.
 
Jos te ette johda alaisianne, eivät hekään johda itseään. Jos te ette reflektoi toimintaanne, eivät hekään tätä opi toteuttamaan työssään. Miten saan teidät huomaamaan, että selvityspyyntönne ei muuttanut mitään? Koulutuksenne antaa vain valmiuksia työhönne ja teidän tulisin ymmärtää, että palaute, jota teille annetaan on se mistä te opitte ajattelemalla toimintaanne ja reflektoimalla tästä syntyneitä seurauksia ja tätä oppia kerryttämällä kasvatte hiljalleen alanne ammattilaisiksi, kun löydätte keinoja saavuttaa yleistä tyytyväisyyttä ja hyvinvointia. Tämän jälkeen kun te olette kasvaneet tarpeeksi isoksi, te olette kykenevä monistamaan tuon ammatillisen pätevyytenne eteenpäin. Tätä tulisi osata painottaa myös alaisillenne ja malliopettaa omalla toiminnalla. Toivoimme molemmat varmasti muutosta jo pelkän selvityspyyntönne voimalla toteutuvan. Näin ei käynyt ja ilmoitin tästä teille monesti. Näen puutumattomuutenne syventäneen kriisiämme.
 
Olen kiitollinen, että teitte sosiaali- ja terveysvirastolle tuon selvityspyynnön eli muistutuksen. Nyt on mennyt miltei puolivuotta siitä. Mitään ei ole muuttunut ja vastinetta en ole saanut. Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio väitti 26.10.15, että ette ole tehnyt selvityspyyntöä ja väitti minua valehtelijaksi äitini edessä. Hän tahtoi sukuni epäilevän minua ja tahtoi tehdä minusta epäluotettavan kuvan kaikkien paikalla olleiden edessä. Olisiko aika tehdä jotain johtajuudessanne asialle, koska minä lapseni asiakkuudessa vanhempana ja asianomaisena nyt ilmoitan teille, että minun mielestä sillä pätevyydellä mitä minulla on aikuisuuteen ja ihmisyyteen totean teille, että nyt olisi jo aika vihdoin puuttua, sillä alaisenne eivät itse osaa tätä ongelmaanne korjata ja mielestäni olemme jo kärsineet tästä tarpeeksi. Miksi käsittelimme lapsemme asiakassuunnitelmapalaverissa Vartion uusia valheita, kun vanhatkin ovat käsittelemättä?
 
Toivon opettaneeni uusia ajattelumalleja johtajuuteenne tämän sähköpostin avulla. Toivon teidän oppivan luottamaan omiin kykyihinne ja oikeuksiinne johtajana puutua asioihin ja johtaa kuntaamme myös näissä tapauksissa joita kutsutte yksittäistapauksiksi. Minäkään en kokonaisuutta tiedä, mutta en pysty uskomaan, että olemme vain yksittäistapaus, kun tunnen jo monia, joilla on lastensuojelunne toiminnan takia samalaisia kärsimyksiä muistoissaan ja elämä mennyt ihan sekaisin törkeiden, struktuurittomien, epäloogisten sekä mielivaltaisten toimintatapojen takia. Monet lapset kärsivät viranomaisen takia kunnassamme.
 
Olette ilmoittaneet, että ette tapaa kuntamme asukkaita. 
Olisiko jo aika tehdä tähänkin muutos vakavissa asioissa? Olen ollut hyvin rohkea, kun olen uskaltanut olla teihin yhteydessä. Olen ollut hyvin rohkea, kun uskallan jopa ohjata teitä työssänne nyt. Olen rohkea kun uskallan valittaa siitä, että johtajuudessanne alaisenne eivät osaa toimia lapsemme edun mukaisesti, kun minut on jo mustamaalannut ja identiteettini määritellyt valitusteni takia yhteistyökyvyttömäksi lastensuojelunne johtaja Lounatvuori. Lounatvuori ei ole puuttunut muihin kunniaani loukanneisiin mustamaalauksiin, vaan lisäsi joukkoon sen pahimman eli yhteistyökyvyttömyyden, jonka jälkeen tälle retoriikalle voi lastensuojelunne päättää, että yhteistyökyvyttömälle ei tarvitse antaa tukea ja hänen kohdalla humaani ajattelu voidaan lopettaa, sillä hän on epäkelpo ja toivoton tapaus. Ymmärrättekö kuinka kamala kohtelu haavoitta ihmistä ja kuinka sellaisen korjaaminen on meille ihmisille hankalaa? Käsitättekö miten henkinen väkivalta haavoittaa? Eikö teillä ole tämän ymmärtämiseen jopa koulutus yliopistostamme, jota kehutaan maailman laajuisesti?
 
Miksi ette uskalla kohdata ihmistä, jolla olisi teille erittäin hyviä neuvoja johtajuuteenne lastensuojelullisissa asioissa kokemusasiantuntijana? Miksi ette kohtaa kokemusasiantuntijaa ja arvosta asiallista palautetta ja suunnittele toimintaanne sen mukaan? Miksi te ette kunnioita kuntamme asukkaita ja arvosta elämäämme? Miksi te ette auta sitä määrää, mitä tilanne vaatii? Miksi te ette tee työtänne ja johda alaisianne?
 
Mitä on sellainen asiakassuunnitelmapalaveri, jossa ei huomioida ongelmia, vaan ne määritellään joutuneen inflaatioon ja missä ei pohdita vahvuuksia ja mietitä keinoja yhdessä muuttaa tilannetta lapsiemme edun mukaiseksi? Mitä ovat nämä tyhjänpuhumisen tapaamiset, joissa ei käsitellä asiakkaiden asioita? Mitä on tämä tyhjääkin tyhjempi valtiollemme kalliiksi tuleva toiminta ja milloin tällainen lopetetaan ja aikuistutaan ja kannetaan vastuusta siitä, miten tehdään hyvää yhteistyötä? Mitä on tämä ainainen resurssipula-selityksellä ratsastaminen?
 
Alla saamani sähköposti Turvakodilta, joka on tukenut minua lastensuojelunlain mukaisesti vaikka eivät ole viranomaisia ja koettanut saada vastuusosiaalityöntekijän toteuttamaan työtehtäviään. Turvakodilla ei ole toimivaltaa Jokisen yläpuolella, he voivat vain esittää pyynnön viranomaispalaveriin. Turvakoti on ollut koko yhteistyömme ajan kiinnostunut kokemusasiantuntijuudestani ja kehitysideoistani. He osoittavat yhteistyökykyä, johon lastensuojelunne ei ole nähtävästi saanut kentällä oppia saatuaan yliopistosta valmiudet  ja oikeuden ottaa tuota oppia vastaan.
 
Jokisesta sen verran vielä, että keväällä 2015 hän kertoi minulle, ettei minulla ja lapsella ole oikeutta toivoon ja mielipiteeseen. Olimme tehneet hänen mielestään väärin, kun olimme keskustelleet toiveistamme suhteessa tulevaisuuteemme. Emme saaneet puhua siitä, mitä toivoimme. Minä olin Jokisen mukaan huono äiti, koska olin kuullut lapseni mielipiteitä ja jakanut hänelle omiani. Jokinen totesi, että tuomari määrää elämämme ja sen mukaan tulee meidän kaikkien ajatuksemme rakentaa. Jokisen mielestä siis LAPSEMME ISÄ YHDESSÄ LASTENSUOjELUN KANSSA SAA MÄÄRÄTÄ ELÄMÄMME KERTOEN NÄKEMYKSENSÄ AINOANA OIKEANA JA MEITÄ EI TARVITSE KUULLA ja meillä ei ole oikeutta mielipiteeseen ja toiveisiin. Tajutaanko teillä ollenkaan miten haavoittavaa tällainen toimintanne on? Kuinka älytöntä tämä toimintanne on, kun tähän ei puututa ja miksi te salailette tällaista toimintaa korkeassa asemassanne?
 
Äitini kertoi 26.10.15 lastensuojelulle, että hän on kertonut lapsellemme, lapsemme kerrottua hänelle sen minkä kerroin lapsellemme, että lastensuojelunne täti on kieltänyt meiltä toivomisen ja minun tehneen väärin kun olin puhunut toivosta (koetin korjata väärää toimintaani), sanoneensa lapselle, ettei kenelläkään ole oikeutta viedä lapseltamme ja minulta oikeutta toiveisiin. Sosiaalityönpäällikkö Vartio ei reagoinut tähänkään. Miksi sukumme joutuu opettamaan perusihmisoikeuksia, kuten mielipiteen vapaus, sananvapaus, oikeus olla se kuka on, oikeus saada tukea yhteiskunnalta jne.. valtiomme, joka hyvänä huoltajana asukkailleen tarjoaa näitä palvelujaan, pääkaupungin lastensuojelun viranomaisille? Äidilläni on lastensuojelunne viranomaisia suurempi ymmärrys ihmisoikeuksiin vaikka hän on käynyt vain kansakoulun ja kirjekurssin somistamisesta ja tekstaamisesta. Miten se on mahdollista? 

Nyt toivon, että jo toimitte ja mielipiteeni on, että jos ette toimi lapsemme asiassa, ei teidän tulisi toimia asemassanne kenekään asiassa, vaan palkkanne tulisi siirtää sellaiselle, jota kiinnostaa lapsien ja perheiden hyvinvointi. Korjatkaa nyt ne ongelmat joita kunnassamme on, sillä se on teidän tehtävä johtajana. 

Vieläkään en ole saanut asiallista vastausta kysymykseeni, mitä teen äitiydessäni väärin lastensuojelulta ja vieläkään en saa tukea. Lapsen asiakkuus alkoi kesäkuusssa 2013. Milloin ajattelitte johtaa lastensuojelunne tukemaan myös lapsemme äitiä? Lapsihan saa tietää, miten hänen oikeuksiaan rikottiin kunnassamme, kun hän ei saanut äidilleen lakiemme mukaista tukea. Teillä ei ole tervejärkisiä viranomaisia töissä lastensuojelussa. Lapseni joutuu kantamaan teidän virheenne. Valtiomme hyvänä huoltajana lapsellemme jätti lapsemme heitteille, hävetkää.
 
Ei vedettömään kylään osteta vain ämpäriä, sinne tulee myös hankkia kaivo.
 
Ystävällisesti,
 
Äiti,
 
jonka lapsi pyytää kuulemaan hänen tarpeitaan.


Muita Lokakuun liikkeen uusia julkaisuja

☞ ​Jyly v. Akseli: Tukitoimia Jylylle
☞ Läpitunkevan viranomaisvastainen
​☞ Nevalanmäen Perhekodit Oy AVI:n valvontaan
☞ Tuottoisa myytti "riskiperheistä"
☞ Kansamme parhaaksi – Haudattuja kokemuksia
☞ Jyly v. Akseli:  Kiireellinen sijoitus 23.10.2015
​☞ ​​​Jyly v. Akseli: Lastensuojelun lausuntopeli
☞ ​​​Jyly v. Akseli: Kun ei ole mitään rajaa - lastensuojelu teki huostaanottopäätöksen äitiä kuulematta
​☞ ​​​Jyly v. Akseli: Kadonneen oikeusturvan metsästys
​☞ ​​Jyly v. Akseli: ”Asiakassuunnitelma” Akselin lastensuojelussa
☞ ​Viranomainen ja demokratia
☞ ​Perhe paossa lastensuojelumielivaltaa- julkisuus kostettiin heti
​☞ ​Huolella Huostaan
☞ ​Eristettynä "perhekotiin" - asukaskokemus II
☞ ​Lapsi voi päätyä sijoitukseen vahingossa
​☞ ​​Eristettynä "perhekotiin" 

Hyvä Tuusulan kunnan toimintaa suunnitteleva ja vastaava taho,

kuinka toteutatte lastensuojelupalvelujanne?

Olen tutustunut Suomen salattuun tietoon lastensuojelupalvelujen hälyttävästä tilasta liittymällä useaan verkostoon, jossa aiheena on lastensuojelupalveluiden alhaisen tahon uhrius. 

Nyt olen todella hämmentynyt ja huolissani, sillä olen saanut raskauttavaa tietoa, ettei lastensuojelunne toteuta Suomen lakeja, aluehallintoviraston huomautusten mukaisesti korjaa toimintaansa tai välitä edes hallinto-oikeuden määräyksistä. Miten tällainen on mahdollista? Tämänhän peittäminen onnistuu sillä lasten asiakirjat ovat salattuja myös teidän lastensuojelussanne.

Useat kuntanne edelliset asukkaat, jotka ovat joutuneet karkaamaan kunnastanne toiseen kuntaan, ovat ilmaisseet syvän pettymyksen menetettyään normaalin yhteyden omiin biologisiin lapsiinsa lastensuojelupalveluidenne takia. Nämä vanhemmat karatessaan toiseen kuntaan ja saatuaan nuorimmat lapsensa tämän kunnan kirjoille, ovat onnistuneet pitämään edes nämä lapset kodissaan, mutta Tuusulan kunta pitää heitä vanhempina näille vanhemmille lapsille niin vaarallisina, että vanhemmat hyvä jos saavat tavat lapsiaan kerran kuukaudessa muutaman tunnin, jos sitäkään. Miten tämä tukee lapsen normaalien kiintymyssuhteiden kehittymistä niihin ihmisiin, jotka lapsen täytettyä 18-vuotta, ovat lapsen ainoita läheisiä, sillä eiväthän sosiaaliviranomaisenne mitenkään tule lapsista huolta pitämään, kun nk. lintu lentää pesästä?

Jokainen ihminen ansaitsee rakentaa hyvät kiintymyssuhteet biologisiin vanhempiinsa ja perheeseensä laitos elämän sijaan. Ja laitoselämässäkin tulee tukea suhdetta läheisiin. LSL 4. pykälä.

Miksi kunnassanne annetaan tällaisten asioiden yhä toteutua, kun olemme jo siirtyneet hyvinvointiyhteiskunnan käsitteestä laatuyhteiskuntaan ja oletteko edes kiinnostuneita todella palkkanne edestä siitä, millaisia palveluja kuntanne toteuttaa ja miten?

Tämä älyttömyys tuli tietoisuuteeni, kun yhdessä suljetussa sosiaalisen median ryhmässä tuli nuori äiti kysymään ryhmältä apua. Kuntanne asukas oli neuvolassa käydessään kertonut aloittaneensa työt ja kokevansa väsymystä töiden jälkeen. Lisäksi äiti oli neuvolassa kertonut, ettei hänen ulkomaalaistaustainen puolisonsa, lapsen isä, ollut vielä löytänyt paikkaansa kunnassanne eli isä koki koti-ikävää ja kulttuurishokkia. Nämä molemmat seikat ovat erittäin normaaleja asioita, me kaikki olemme työpäivän jälkeen väsyneitä ja me kaikki uudessa elinympäristössä etsimme paikkaamme, mutta teidän kunnassa tällaiset asiat outoutetaan niin, että neuvolan virkailija teki äidistä tästä syystä lastensuojeluilmoituksen.

Äiti oli ihmeissään ja huolissaan, kun lastensuojelun virkailijatkin näkivät hänen tilanteen outona ja huolestuttavana.

Muutaman viikon päästä äidin kotona oli neljä sosiaalivirkailijaa ja kaksi poliisia, kun lastensuojelu tuli tapaamiselle. Kun mekin ihmeissämme neuvoimme äitiä kysymään, miksi lastensuojelu tahtoo ihan kutsua ensimmäiselle kotikäynnille kaksi poliisia, vastasi lastensuojelunne, että äiti vastuuttaa lastensuojelua. Eli kun äiti kysyy mitä ihmettä lastensuojelunne tekee ja huomauttaa, että lastensuojelulla on vastuu antaa ihmisille oikeus normaaliin elämään, kutsuu lastensuojelunne mukaan tapaamiseen kaksi poliisia.

Tämä äiti on vasta parikymppinen iältään ja joutui heti saman tien äitiytensä alussa tällaisen järkyttävän kokemuksen koettelemaksi.

Tämän jälkeen alkoi lastensuojelunne aivan valtavan mittaviin tutkimuksiin. Lastensuojelu soitteli poliisille ja alkoi keräämään tietoa, onko äidillä tai isällä rikosrekisteriä eli menneisyydessä jotain mihin tarttua. Äiti ymmärsi, että nyt ei ole enää normaaleista toiminnoista kyse ja että tähtäimenä ei ole järkevä perheen tukeminen tämän hetken tilanteessa katsoen eteenpäin, vaan likainen menneiden penkominen sillä ajatuksella, jos vaikka löytyisi jotain mitä voisi käyttää erilaista retorisia väittämiä esittämällä äidin vanhemmuutta vastaan.

Nämä muut jo kunnastanne karanneet äidit kertoivat, että juuri tuolla menetelmällä on heidänkin lapset huostaan otettu ja vaikka mitään ei olisi löydetty on vain väitetty olevaksi jotain mikä ei ole olevaisuutta ja oikeustuomioistuimien emootioihin vaikuttamalla huolitunteella ratsastaen, mitään faktista todistetta sille, että huolelle olisi aihetta kuitenkaan esittämättä, on saatu tartutettua hätä, kriisi, tuomariin, joka huolesta regressoituneessa ajattelussaan on mennyt uskomaan lastensuojelua sillä luulee näiden viranomaisten omaavan kriisityön ammattilaisuuden, vaikkei heillä ole mitään suhdetta katastrofipsykologiseen näkökulmaan, kun psykologian perusteetkin on jäänyt opiskelematta.

Eilen ilmoitti tämä 20-vuotias äiti olevan turvassa. Kysyimme kävikö ihme ja ajoiko asianajaja lastensuojelun pois. Kuntanne lastensuojelu ja hallinto-oikeus on niin kuuluisa, ettei Suomen asianajat tahdo edes tulla sinne lastensuojelullisissa asioissa pettymään, paitsi varatuomari Leeni Ikonen, joka on jo vuosikymmeniä taistellut tavallisten ihmisten puolesta täysin ala-arvoista viranomaisten toimintaa vastaan tehden samalla tutkimustyötä tästä asiasta.

Äiti ilmoitti, että ei tietenkään. Hän on pakannut tavarat ja poistunut maasta lapsen isän kotimaahan, eikä aio enää palata. Kysyin äidiltä, miten hänen sukunsa on tähän reagoinut. Äiti kertoi surusta ja ikävästä ja totesi samalla, että suku on toiminnan takana ja kyllähän heidän luokseen lentää päivittäin lentokone, joten suku pääsee heidän luokseen. Me koko ryhmä olimme valmiita antamaan heille tukemme aivan samoin, kuin aikoinaan tuettiin erään kuuluisan säveltäjänkin perhettä siitä ihan läheltänne.

EU:n ihmisoikeuslain 8. pykälään tulisi kuntanne selkeästi tutustua, sillä se on tainnut toiminnan suunnittelussa kokonaan unohtua. Kenenkään ei pitäisi joutua pakenemaan kotimaastaan sellaisen toiminnan takia, mikä muistuttaa kovasti natsi-Saksaa.

Olette epäonnistuneet, jos yksikin ihminen joutuu maasta pakenemaan kuntanne toiminnan takia. Toivon, että ymmärrätte tämän selkeästi. Teillä on vastuu turvata ihmisten elämä kunnassanne.

Olen itse asunut Tuusulassa puolisen vuotta. Teillä on kaunis kunta upealla luonnolla. Kunnioittakaa sitä ja antakaa tuon luonnon siirtyä myös toimintaanne ja muuttakaa luonnoton lastensuojelupalvelunne sille toimintamallille jota THL suosittelee teidät toteuttamaan. Korruptoitunut Hyvä Veli-järjestelmä, jossa viranomainen taputtaa toista selkään välittämättä siitä, onko toiminta yhteiskuntamme normien mukaista, ei ole se keino, jolla nostamme maamme tästä kriisistä. Sosiaalityön tehtävä on toiminnallaan vakauttaa ja vahventaa ja estää eristäminen ja syrjäytyminen. Miksi lastensuojelunne syrjäyttää vanhemmat lasten elämästä tukemisen sijaan ja kuntanne väittää upeilla nettisivuillaan kuntaanne turvalliseksi ja hyväksi paikaksi elää perheellisille?

Toivon, että ette sivuuta tätä esille tuomaani aihelmaa, koska en ole yksi teistä viranomaisista tai koska, ette tiedä kirjoitanko totta. Tarkistakaa esittämäni asia, tilatkaa tutkimus lastensuojelunne asiakkaiden vanhempia kuullen ja selvittäkää, kuinka suuri luotto on kuitenkin Suomen korkeimman viranomaisen, jolla on toimivalta, jopa korkeimman oikeuden tuomioistuimen ylitse, kunnassanne.

Kuntanne toiminnasta kärsivät tälläkin hetkellä monet vanhemmat ja monet lapset oppivat (me malliopimme ympäristöstämme) aivan kummalliset normit toimintanne takia. Auttakaa näitä perheitä saamaan yhteiskuntamme normien mukainen elämä muuttamalla lastensuojelunne toteuttamaan asiallista tutkimustyötä sekä lakejamme.


Muita Lokakuun liikkeen julkaisuja

☞ Perhekuntoutuksen lyhyt oppimäärä
☞ Tue lapsia ja perheitä- älä bisnestä
☞ WANTED: information about Foster Care Associates and Core Assets Group 
☞ Turvapaikanhakijat lapsibisneksen ankkureina
☞ Vetoomus kansanedustajille
☞ Lastensuojelun äärioikeistolaiset ja porvarilliset hyveet'
☞ Lastensuojelua Amerikassa Talentialaisittain
☞ Huolikapitalismin aikaa
☞ Kyselee, kyselee vaan ei halua kuulla
☞ Kala ei tarvitse polkupyörää eikä diagnoosi lastensuojelua
☞ Nalleilua jo 10 vuotta- Lähetä Nallekorttikirjauksesi Lokakuun Liikkeelle!
☞ Sijaishuolto kaltoinkohteli romanilapsia