Olen tutustuessani Helsingin lastensuojelun asiakkaiden vanhempiin saanut kuulla aivan kamalaa kuvausta siitä, kuinka sosiaaliviranomaiset törkein väittein mustamalaavat hyviä vanhempia ilman asianmukaista tutkimusta. Tätä tapahtuu ympäri Suomea.
Eräs isä kertomansa mukaan tuomittiin lapseen kohdistetusta fyysisestä väkivallasta Helsingin Lassilan lastensuojelun esittämien väitteiden takia, joissa takana oli ollut nallekorttitutkimus. Isä toteaa, ettei ole ikinä koskenut lapsiinsa väkivalloin. Lapsen valitsema kortti oli ollut mukamas todiste tästä asiasta ja isä tuomittiin. Poliisille tutkimus oli lähtenyt lastensuojelun rikosilmoituksesta, jossa väitettiin isän siirtäneen lasta kädestä väkivalloin. Isä tuomittiin kuitenkin jostain syystä tukistamisesta. Syyte oli matkalla muuttunut syyttäjien vaihtuessa kolmasti ennen oikeudenkäyntiä. Ja vaikka isä todisti, ettei lapsella ollut niin pitkiä hiuksia, että lasta olisi voinut edes tukistaa, syyttäjä totesi, että kynsillä voi tukistaa ja tuomari tuomitsi tästä. Lastahan ei asiassa kuultu tarkemmin ja sosiaalivirkailijan todistusta uskottiin kuin Hermes-jumalaa.
Isä on ollut pitkään erossa vanhimmista lapsistaan Lassilan lastensuojelun tehdessä isää kohtaan törkeää epähumaania mustamaalamista. Isän vanhemmutta ei tueta, vaikka hänellä on lapsiinsa yhteishuolto. Isän uudelle puolisolle oli tapaamisessa todettu, että jos tämä ei eroa isästä, tullaan syntymätön lapsi ottamaan lastensuojelun asiakkaaksi suoraan. Äidille ei edes perusteltu miksi. Hätääntynyt äiti erosi miehestä, katkaisi kokonaan suhteen, eikä antanut tämän tavata edes lasta, kun tämä syntyi. Isällä ei ole lastensuojelun toiminnan takia edes mahdollisuutta esikoisensa kanssa suhteeseen, vaikka Lassilan lastensuojelu ei ollut ikinä edes tutkinut kuka isä on ja millainen isä on kyseessä. Vanhemmuutta ei tueta, mitään ei tutkita ja Lassilan lastensuojelun johtavat sosiaalityöntekijät johtavat alaisiaan järjestelmällisesti tällaiseen toimintaan.
Näin isä kertoi Mierolle elämästään ja vanhemmudestaan.
Aivan samoin Helsingin Vuosaaren lastensuojelussa kesällä 2015 on sosiaalivirkailija koettanut saada aikaan teini-ikäisen lapsen ja äidin välille epäluottamusta, puhumalla molemmista pahaa toisilleen. Sosiaalivirkailija valehteli lapselle äidin haukkuneen lasta virkailijalle ja äidille valehteli lapsen haukkuneen äitiä. Sittemmin samainen virkailja päätti huostaanottaa lapsen koskien ensin valheilla lapselle tärkeään ihmissuhteeseen ja näin vaikuttaen lapsen kehitykseen. Lapsi tottakai reagoi tilanteeseen, kuten lapset reagoivat aikuisiin.
Vuosaaren lastensuojelun vastuusosiaalivirkailija Laura Laine päätti lähteä mustamaalaamaan äitiä insestiksi ilman minkäänlaista tutkimusta syksyllä 2014. Tämä oli vain yksi syytös, jonka hän esitti tuomiomuodossa jopa äidin psykiatrisen hoitotahon ja äidin äidin läsnäollessa:
"12-päinen työryhmämme on aivan varma, että olet insesti ja olemme tehneet sinusta rikosilmoituksen."
Vs. sos. Laine ei kuullut ennen syytöstään ja suorana johtopäätelmänä toteamaansa tuomiota lasta tai äitiä ollenkaan. Laine ei myöskään välittänyt sosiaalipediatrian lastenpsykiatrian erikoislääkäri Johanna Politin kesällä 2014 kirjaamasta lausunnosta, jossa todettiin, että vaikka lapsen isä ja isän puoliso väittävät äitiä insestiksi, lääkäri ei uskonut väitteeseen.
Laine ei suostunut tapaamaan ollenkaan äitiä tai äidin äitiä asiassa. Hän ilmoitti olevansa liian kiireinen ja ilmoitti, että poliisi hoitaa heidän asiansa. Sosiaalityötä ei tarvinnut toteuttaa. Lainetta ei kiinnostanut se, että äiti oli hakenut lastensuojelusta kesällä 2013 juuri siitä syystä apua, koska lapsen isä mustamaalasi äitiä valhein äidin elinympäristössä. Lainetta ei kiinnostanut ollenkaan mitä sanottavaa äidin äidillä oli Laineen esittämään tuomioon äitiä kohtaan.
Laura Laine sen sijaan kutsui tapaamiseen isän ja isän puolison, jotka olivat mustamaalanneet äitiä mm. insestiksi jo aimmin ja koettaneet huoltajuusoikeudenkäynnin aikana tällaisin keinoin saada sosiaalitoimen tuekseen raa'assa mielensodassa, jossa henkisen väkivallan keinoja ei kaihdettu, ja ilmoitti osallistuvan tähän toimintaan, jossa äitiä syytetään ja toivottavasti tuomitaan insesmistä. Kirjauksissa on luettavissa, kuinka Laine ilmoittaa, että on tehnyt rikosilmoituksen Helsingin Pasilan poliisin seksuaalirikosyksikköön isälle ja isän puolisolle. Laine ei tehnyt tutkintapyyntöä, vaan rikosilmoituksen eli ilmoitti rikoksen tapahtuneen.
Kirjauksessa on myös selkeästi kirjattu auki, kuinka lapsen isä ja isän puoliso nk. lisäävät vettä myllyyn tuoden esille "epäilyksiään" siitä kuinka äiti käyttää lasta seksuaalisesti hyväksi. Tarkoituksena oli saada poliisille lisää näyttöä, jotta äiti tuomittaisiin teosta, johon äiti ei ollut syyllistynyt, mutta josta lastensuojelu oli jo tuominnut mitään tutkimatta äidin.
Laine siis vuoti äidin elämään liittyviä asioita eli omaa törkeää äitiä syyttävää ja mustamaalaavaa ajatteluaan lapsen isän puolisolle, jolla ei ollut mitään lain mukaista oikeutta edes osallistua tällaiseen asiaan, tietää lapsen asioista, jotka liittyivät äitiin. Laine ei kunnioittanut lapsen tai äidin yksityisyyttä, eikä välittänyt toimintansa mahdollisista seuraamuksista lapselle ja äidille.
Isän puoliso, joka työskentelee Mehiläisen johtavana lääkärinä, kertoi kuinka hän on havainnut lapsen "keikistelevän" seksuaalisväritteisesti peilin edessä. Tämä oli myös mm. vs. sos. Laura Laineelle näyttöä siitä, kuinka äiti varmasti käyttää lasta seksuaalisesti hyväksi. Missään vaiheessa Laineen mieleen ei tullut kyseenalaistaa katsojan eli lapsen isän puolison ajattelua.
Oliko lapsen keikistely todella seksuaalisväritteistä vai olikohan seksuaaliset ajatukset tuon äitipuolen päässä? Mitä jos äitipuoli katselikin lasta seksuaalisväritteisesti ja näki seksuaalisväritteisiä asioita lasta katsoessaan mielessään? Mitä jos äitipuolen ajattelu olikin seksuaalisesti tai jotenkin muuten kieroontunutta?
Kukaan muu ei ollut ikinä nähnyt lapsen keikistelleen seksuaalisesti peilin edessä. Lapsi oli käynyt päiväkodin ja esikouluikäinen lapsi oli kyllä nähty peilin edessä ihastelemassa itseään aivan normaalilla lapselle tavanomaisella tavalla prinsessamekkojensa sekä korujensa kanssa. Kaikki muut olivat jopa sosiaalityöntekijöiden toimesta nähneet jopa kiireellisten sijoitusten aikana ihan normaalin lapsen, mutta Mehiläisen johtavan lääkärin nähdessä lapsen käyttäytyvän sesuaalisväritteisesti mielessään, kaikkien muiden näkemykset olivat Laura Laineelle ilmaa.
Laura Laine jopa ilmoitti äidille pitävänsä äidin läheisiä puolueellisina valehtelijoina joihin ei voi luottaa. Mehiläisen johtava lääkäri, lääkäriyden perustutkinnon suorittanut lääkäri, huoltajuusoikeudessa olevan isän puoliso, sai siis ilman edes koulutusta lapsen seksuaaliasioihin lausumiseen määrittää lapsen olemuksen ja nonverbaalisen viestinnän yksinään ja koskaan tapaamatta lasta ja äitiä yhdessä määrittää äidin insestiksi. Laura Lainekaan ei ikinä tavannut lasta ja äitiä yhdessä ja MediVidan perhetyö, joka tapasi äitiä ja lasta muutamen kerran totesi suhteen lämpimäksi ja normaaliksi. MediVidakaan ei tosin insesmisyytösten aikaan tahtonut enää tukea äidin äitiyttä, vaan Ira Gordin ilmoitti tahtovansa tukea vain isän isyyttä.
Lapsi oli nähnyt vuotta aiemmin kesällä 2013 isällään pornoa kahden pitkän lapsen kuvauksen mukaan äidin mielestä törkeän kohtauksen ajan, kun isä keskusteli samaan aikaan lastensuojelun kanssa puhelimessa, ja reagoinut tähän voimakkaasti. Tuolloin lastensuojelusta apua hakenut äiti ei saanut Vuosaaren tarpeenselvityksen johtava sosiaalityöntekijä Iitu Kuusniemeltä asianmukaista tukea, sillä Kuusniemellä ei kaiketi ole lasten seksuaaliseen kehitykseen ja seksuaalikasvatukseen minkäänlaista koulutusta. Ainakaan Kuusniemi ei toiminnallaan sanoittanut tällaisessa asiassa mitään asiantuntevuutta edes siinä mielessä, että olisi osannut neuvoa äitiä asiantuntijoiden tuen piiriin. Kuusniemi ei välittänyt koko asiasta ollenkaan, vaikka lapsen reaktiot olivat hälyttäviä terveyskeskuksen lääkärin mielestä. Kuusniemi näytti tahtovansa peitellä tapahtumaa ja myöhemminhän selvisi, että Kuusniemi oli isän puolison serkku ja tästä Kuusniemi ei tahtonut kertoa äidille. Äiti onneksi tutustui seksuaalikasvatuksen ammattilaiseen ja sai lopulta asianmukaiset neuvot sekä lapsen ikätasoon sopivaa kirjallisuutta asian käsittelyyn. Lapsen suhde seksuaalisuuteen normalisoitui ikätasoiseksi äidin tuella.
Lapsen isä väitti syksyllä 2014 Laineella äidin katselevan lapsen kanssa "sellaisia" musiikkivideoita. Tarkempaa tutkimusta Laura Laine ei tehnyt sen asian edessä, mitä isä tarkoitti sellaisilla musiikkivideoilla. Äiti tietää näyttäneensä isälle videon, jossa lapsi tanssii äidin olohuoneessa Madonnan tahtiin. Musiikkivideossa Madonnalla on jumppapuku päällä ja Madonna kulkee ystäviensä kanssa pakettiautossa. Lapsi harrasti tuolloin balettia ja äidin kotona tanssittiin myös Joutsenlammen tahtiin sekä myös lapsen toiveesta lapsen kummisedän esiteltyä äidille ja lapselle ranskalainen taiteilija, Stromaen Papaoutain tahtiin.
Kun Pasilan poliisi päätti lopettaa esitutkimuksen havaittuaan muutama kuukausi myöhemmin, ettei ollut mitään todellista näyttöä Laineen väitteelle, että äiti olisi käyttänyt lasta seksuaalisesti hyväksi ja kirjasi esitutkinnan päätökseen sanat: "Lastensuojelun huoli", äiti kiikutti esitutkinnanpäätösasiakirjan Laineelle.
Lapsen isän puolisoi väitti keväällä 2016 vuorostaan Kivikon lastensuojelulle, ettei esitutkintaa suoritettu. Nyt vuorostaan nähtävästi koettaen uudelleen nostaa syytöstä esille väittäen, ettei poliisi tutkinut asiaa. Näin hän voi yhä pitää yllä väitettään, että huolelle on ollut syytä.
Laine ei pyytänyt anteeksi toimintaansa mitenkään tai pahoitellut äidille aiheuttamaa kärsimystä, huolta ja tuskaa, vaikka oli ilmoittanut olevansa kaikkien työtovereidensa kanssa aivan varma, että äiti on käyttänyt lastaan seksuaalisesti hyväksi ja syyllistynyt Laineen mukaan siis jopa tyttäreensä kohdistamaan homoseksuaaliseen hyväksikäyttöön.
Laineen esimiehetkään johtava sosiaalivirkailija Jenni Weck-Näse, sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio tai Helsingin lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuori eivät välittäneet siitä henkisestä kuormituksesta, jonka vs. sos Laine asetti äidin päälle syyttäessään ja suoraan tuomitessaan äidin tyttärensä seksuaalisesta hyväksikäytöstä äidin elinpiirissä ja mustamaalatessaan äidin insestiksi kokonaisvaltaisesti Vuosaaren lastensuojelun viranomaisille.
Johtava sosiaalityöntekijä Jenni Weck-Näse itseasiassa tahtoi nostaa äidille syytteen oman kunniansa loukkaamisesta ja pyysi tähän tukea Helsingin sosiaali- ja terveysviraston lakiasiantuntija Karri Välimäeltä. Äiti tottakai järkyttyi tästäkin, sillä onkos tällainen nyt vanhemmuuden tukemista. Äiti ei ole saanut kutsua oikeuteen tässä asiassa, eikä tiedä tarkalleen mistä Jenni Weck-Näse syyttää häntä. Kukaan ei ole suostunut lastensuojelusta kertomaan tullaanko häntä syyttämään jostain ja onko syyttetä nostettu, vaikka tätä äiti kyseli lastensuojelun johtaja Lounautvuorelta. Kaiketi tarkoitus oli moniammatillisessa työryhmässä mustamaalata äiti oikein kunnolla? Me emme voi tarkalleen tietää, koska johtava sosiaalityöntekijä Jenni Weck-Näse ei asiaansa ole avannut kirjauksissa tarkasti, eikä ikinä tahtonut toteuttaa sosiaalipedagogiikkaa työssään suhteessa äitiin. Lounatvuorikin osallistui tuohon palaveriin.
Wekc-Näse ei enää työskentele Helsingissä, vaan on saanut viran Järvenpään kaupungin sosiaalipäivystyksen päällikkönä.
Vuosaaressa Weck-Näsen näkemys oli äidille, ettei hän voi olla vastuussa alaistensa toiminnasta, sillä hänellä oli seitsemän alaista.
Edes sosiaali- ja terveysviraston lakiasiantuntija Karri Välimäkeä ei kiinnostanut tai huolettanut lastensuojelun toiminta äitiä kohtaan tutustuttuaan lapsen henkilötietoihin. Nähtävästi tämä tällainen on hänen mielestään soveliasta, vaikka lakiasiantuntijana hänenkin tulisi olla pohtinut ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia.
Jostain syystä tahtoi vs. sos. Laura Laine siirtää lapsen huollon yksinomaan isälle, joka mustamaalaa äitiä mm. insestiksi. Mikä saa sosiaalivirkailijan toimimaan näin? Miksi sosiaalivirkailijat tahtovat antaa lasten huollon vanhemmalle, joka ei selkeästi tue toisen vanhemman vanhemmuutta, vaan pyrkii sitä järjestelmällisesti haavoittamaan? Äiti oli valittanut Laineesta kunnalle ja kuntahan ei tästä pidä, siinä siis syy, miksi lapsi menetti normaalin suhteen hyvään äitiin ja joutui äitiä insestiksi mustamaalaavan isän huoltoon.
Huoltajuusoikeudenkäynneissähän kaikui salissa tuomarien sanat: "Tämä ei ole oikeudenkäynti lastensuojelua vastaan," Kun äiti yritti tuoda esille, kuinka mitään tutkimatta oli päättänyt Vuosaaressa vastuusosiaalityöntekijä Laura Laine mustamaalata hänet ja kuinka Lassilassa vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen ei tahdo tukea hänen vanhemmuuttaan.
Vaikka äiti toimitti Vuosaaren uudelle johtavalle sosiaalityöntekijälle, Anne Viljaselle, kesällä 2015 kuultavaksi jopa nauhoituksen Laineen kuulemisesta valan alla, ei lastensuojelu välittänyt siitä, että Laine mustamaalasi äitiä ilman minkään laista tutkimusta erinäisillä ympäripyöreillä väitteillään, joissa Laine toi esille, että hän ei tarkalleen muista mitä todisteita hänellä väitteilleen on, mutta väittää, että hänellä on todisteet. Laine ei koskaan tutkinut mitään väitteistään vaan väitti väitteitä ihan vain tyhjän päälle. Tämä ei johtava sosiaalivirkailija Viljasta, Laineen lähintä esimiestä, haitannut ollenkaan. Viljanen itseasiassa löi asiasta tiedustelevalle äidille luurin korvaan.
Lapsen isä ja lapsen äitipuoli ovat tämän jälkeen järjestelmällisesti mustamaalanneet äitiä silti monilla "huolilla", vaikka huolet on todistettu lastensuojelun sisällä äidin toimesta Laineen mielikuvitukseksi ja on todistettu, ettei Helsingin lastensuojelu välitä tällaisista asioista vaan välttelee asian käsittelemistä tietoisesti. Kun lapselle järjestettiin syksyllä 2015 läheisneuvonpito eli vuotta myöhemmin, äitipuoli toi esille, että hänelle on kirjauksia todistaa, että syytä huoleen on ollut. Äitipuoli siis meni ensin manipuloimaan kaikkia viranomaisia käyttäen asemaansa Mehiläisen johtavana lääkärinä uskotavuutta vahventavana seikkana, sai aikaan mitä törkeimpiä kirjauksia äidistä tällä toiminnalla ja nyt jostain syystä ilman edes oikeutta lapsen henkilörekisteriin tutustumiseen kulkee ympäriinsä ilmoittamassa, että hänellä on todisteita. Lapsen isän veli näkemättä todisteita sanoi jopa näin: "Äiti ei voi mitenkään todistaa, ettei hän ole insesti," läheisneuvonpidossa. Lapsen äidin isä joutui poistumaan läheisneuvonpidosta saatuaan rytmihäiriötä havaittuaan kuinka vakavaan henkiseen väkivaltaan ovat lapsen isä puolisoineen ja kaikki isän sukulaiset kykeneviä ja kuinka lastensuojelu ei välitä. Tutkitustihan henkinen väkivalta aiheuttaa somaatisia oireita.
Vaikka äidin koko suku vetosi kirjallisesti vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokiseen ja pyysi, että hän puuttuisi tilanteeseen, jossa äitiä mustamaalataan mm. yhä insestiksi, ei vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen välittänyt tästä asiasta ollenkaan. Miettikää miten haavoittavaa tämä oli koko suvulle havaita, kuinka sosiaalitoimi ei välitä äidistä, lapsesta tai koko suvusta, kun isän suku tahtoo mustamaalata äidin mm. insestiksi valheilla, koska Laura Laine aloitti äidin leimaamisen.
Vaikka äitipuoli on kirjallisesti ilmoittanut, että hänellä on valtava tukijoukko eli ilmoittanut että äitiä on mustamaalattu laajemminkin näillä monilla väitteillä, joita äitistä on mitään tutkimatta esitetty, ei lastensuojelu välitä tästä asiasta ollenkaan. Äiti joutuu elämään tietoisena siitä, että isän puoliso järjestelmällisesti mustamaalaa äitiä, hakee toiminnallaan itselleen liittolaisia, ja ettei lastensuojelu välitä tästä ollenkaan.
Äiti koetti tehdä äitipuolesta rikosilmoituksen, mutta Lassilan lastensuojelun vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen fabrikoiden johdatteli Pasilan poliisia näkemään, että kyseessä on vain huoltajuusriita, eikä suinkaan järjestelmällinen henkinen väkivalta kohdistettuna äitiin. Esitutkintaa ei päätetty edes suorittaa Jokisen lausunnon takia ja todisteisiin ei siis tutustuttu.
Lassilan lastensuojelussa ei välitetty ollenkaan siitä, että lapsen isä ja isän puoliso mustamaalaavat äitiä insestiksi. Vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen lakiemme vastaisesti totesi äidille ja äidin suvulle, ettei lastensuojelun tarvitse tukea vanhempaa vanhemuudessa, jolla ei ole huoltajuutta.
Eli kun Vuosaaren lastensuojelu mustamaalasi hyvän äidin ja pyysi tuomaristoa siirtämään huollon isälle, joka mustamaalaa hyvää äitiä, Lassilan lastensuojelu hyväksyi tämän toiminnon ja totesi päälle: "Ei meidän tarvitse sinun vanhemmuutta tukea." Tämän hyväksyi Helsingin entinen lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuori sekä nykyinen Saila Nummikoski.
Myös Helsingin lastensuojelun uuden johtajan Saila Nummikosken mielestä tämä ei ole millään tavalla merkityksellinen asia. Hänen mielestään tällainen toiminta lastensuojelun sisällä on siis hyväksyttävää. Äidin pyydettyä tilanteeseen tukea Nummikoskelta maineensa korjaamiseen, ei Nummikoski suostunut tähän. Tästä äidille ilmoitti Kivikon lastensuojelun tarpeenselvityksen johtava sosiaalityöntekijä Mustonen, joka tahtoi viedä lapselta oikeuden äitiinsä ikinä tapaamatta lasta, äitiä tai lapsen isää.
Tällaisen toiminnan hyväksyy myös Helsingin sosiaali- ja terveysviraston perhe- ja sosiaaliasioiden osastopäällikkö Panhelainen, virastopäällikkö Juvonen sekä kaupunginjohtaja Jussi Pajunen. Sosiaali- ja terveysasioista vastannut apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty on siirtymässä muihin tehtäviin, joita hän oli nähtävästi pedannut joidenkin näkemysten mukaan aiemmissa toiminnoissaan itselleen suotuisiksi. Myös heidän mielestään tällaisissa tilanteissa mitään korjaavia toimenpiteitä ei tarvitse toteuttaa, vanhemman kunniaa ja mainetta ei pidä palauttaa ja lapselle ei tule antaa lapselle kuuluvia perus- ja ihmisoikeuksia.
Helsinkiläisäiti ihmeen hyvin jaksaa elää elämäänsä, vaikka Helsingin lastensuojelu on tehnyt hänen ja hänen lapsensa elämästä Helvettiä, satuttanut häntä ja lasta ja koko hänen elinyhteisöään syvästi. Lapsi jopa ilmoittaa halustaan kuolla koko tämän kamaluuden aikana. Lasta on haavoitettu valtavasti.
Eräässä suomalaisessa perheessä kärsitään, koska isää syytettiin lastensuojelun toimesta lastensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Poliisitutkimus oli mittava ja kesti pitkään. Lopputulos oli, ettei mitään näyttöä ollut lastensuojelun "huolelle". Lapset ovat huostaanotettu mm. tästä syystä. Lastensuojelun huoli ja pitkään kestänyt tutkimus pilasi isän suhteet koko lasten sukuun, sillä koko suku alkoi pohtimaan tätä asiaa ja epäilemään isää törkeästi törkeästä rikoksesta kesken tutkinnan. Isää kohdeltiin kuin syyllistä. Vanhin lapsista sairastui.
Näin tuon perheen äiti kertoi miehensä kärsimyksestä Mierolle.
Kun lastensuojelu "huolillaan" koskee ihmisten elämään, se ei ymmärrä mitä se todella tekee. Se ei käsitä, kuinka se haavoittaa perheitä ja kokonaisia sukuja. Se ei tajua, eikä edes välitä oppia tajuamaan, kuinka se koskee ihmissuhteisiin ja muokkaa näitä jopa pilaten kokonaisten sukujen yhteistyön ja yhteisöllisyyden. Sitä ei todella kiinnosta lapset ja näiden tulevaisuus.
THL tällainen toiminta ei taida kiinnostaa myöskään sitä poistaakseen tehden ohjeistuksista viranomaisille tiukempia. Jokainen taho tahtoo pompottaa vastuuta toisaalle. Nyt äitiä on neuvottu kunnan toimesta olemaan yhteydessä eduskunnan oikeusasiamieheen. Äiti pitää tätä järjettömänä. Miksi pitää olla yhteydessä koko valtion ylimpään oikeudellisissa asioissa suurinta päätäntä valtaa kantavaan tahoon? Miksi sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ei korjaa tilannetta tai lastensuojelun johtaja?
Helsinkiläinen äiti pohtii lastaan surren jopa tulevaa. Lapsi saa lukea jonain päivänä henkilörekisteriin kirjatut väitteet. Lapsi joutuu kohtaamaan jotain näin kamalaa ja pohtimaan elämäänsä ja siihen vaikuttaneiden ihmisten toimintaa ja vaikutuksia. Äiti miettii lastaan ja on huolissaan mm. siitä, miten lapsi tulee kokemaan tämän kaiken aikuisuutensa kynnyksellä.
Äiti tietää, että Helsingin lastensuojelun johtaja ei kykene tällaisiin pohdintoihin, vaikka on hyvin korkeassa asemassa.
Mehiläisen johtava lääkäri, äitipuoli, ja Helsingin lastensuojelu eivät tästä lapsen tulevaisuudesta välitä pätkääkään. Heitä ei kiinnosta tämän pienen ihmisen elämä, vaan oman edun tavoittelu menee kaiken edelle. Miten lapsi tulee reagoimaan tähän, kun tajuaa, että hänen elämäänsä koskettiin mitä kovimmin ja törkeimmin tavoin? Lapsihan tulee ymmärtämään, että häneltä vietiin oikeus normaaliin elämään, koska isä, isän puoliso ja lastensuojelu mustamaalasi hyvää äitiä valhein.
Kuka tuolloin on tukemassa lasta? Kukaa tukee häntä, kun hän tajuaa, ettei suomalaiseen viranomaiseen voi luottaa ja millainen maa todella on Suomi lastemme ja perheidemme asioissa? Mistä hän hakee tuolloin oikeutusta kärsimykseensä ja menetyksiinsä? Miten lapsi tulee reagoimaan kaikkeen tähän?
Äiti myös miettii lastaan siinä mielessä, että tuleeko lapsi pohtimaan insesmikysymystä siinä mielessä, että epäilisi äitiään. Tällaisen pelon käsittely on luonnollisesti äidille henkisesti myös rankkaa. Äiti tietää, ettei ole ikinä tehnyt mitään sellaista lapselleen, mutta lapsi ei tule muistamaan lapsuuttaan kokonaan, kenekään muisti ei toimi niin, ja se tulee aiheuttamaan kenties lapselle kysymyksen: "Koskiko äitini minuun väärällä tavalla? Kuka valehtelee?" Tämä tällainen voi tutkitusti jopa sairastuuttaa nuoren mielen ja eräs tyttö jopa tappoi itsensä tällaisten kysymysten edessä, kun terapeutti "löysi" lapsen muistoista tällaista eli asetti lapselle valheellisia muistoja.
Äiti myös pohtii omaa äitiään, joka itkee lapsensa ja lapsenlapsensa puolesta. Vanhan mummon henkinen vointi on järkkynyt Helsingin lastensuojelun toiminnan takia. Helsingin lastensuojelu ei tajua koskeneensa kokonaiseen yhteisöön ja haavoittaneensa kokonaista yhteisöä, joka on menettänyt luottamuksensa viranomasiin Helsingissä. Se että Helsingin lastensuojelun johto on suosinut tilanteessa työntekijäänsä, eikä ole mitenkään tehnyt korjaavia toimenpiteitä tai pyytänyt edes anteeksi toimintaansa äidiltä tai lapselta ja isoäidiltä, jota haavoitettiin kovasti syyttämällä hänen lastaan insesmistä, on vienyt täysin luoton Helsingin lastensuojeluun sekä sosiaali- ja terveysviraston toimintaan. Miten voi luottaa ihmisiin, jotka eivät selkeästi välitä muista ihmisistä, vaan käyttävät heitä puhtaasti tulonlähteenään, objekteina ja välineinä? Miten voi luottaa ihmisiin, jotka eivät välitä muiden ihmisten tunteista, ajatuksista ja elämästä?
Äidillä on ystäviä ja sukua ympäri Eurooppaa ja ystäviä löytyy Afrikasta ja Venäjältä. Nämä tahot tietävät mitä Helsingin lastensuojelu tekee ja viesti kiirii Suomen olosuhteista, silti muutosta ei tehdä.
Äiti miettii miten vastuusosiaalityöntekijä Laura Laine on kehdannut tehdä jotain tällaista hänen lapselleen ja hänelle ja kokonaiselle elinyhteisölle eli kuinka eräällä katsontatavalla Laine on voinut raiskata tällaisella mustamaalaamisella ihmisten elämän ja kuinka jopa kaupungin johtaja voi hyväksyä jotain tällaista. Äiti ihmettelee miksi Laine saa toimia viranomaisena.
Täällä Mieron tiellä tahdon herätellä ihmisiä ymmärtämään, miten keskenkasvuisia saattavat olla sosiaalivirkailijamme ja kuinka vähän he todella ymmärtävät ihmisiä ja elämää. Sosiaalivirkailijan herkkyys elämämme edessä ei aina ole riittävää ja heidän tunteensa keskittyvät vain heihin itseensä kuin läheisyysriippuvaisilla tai narsisteilla ja heidän esimiehensä keskenkasvuisuuttaan jopa lähtevät peittelemään tätä, eivätkä tahdo tehdä korjauksia tilanteeseen samantien, jotta tulevassa kärsimys pienenisi. Vastuuta ei kanneta. Vastuuta pompotellaan viranomaiselta toiselle.
Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ei ole milloinkaan välittänyt siitä kuinka hänen alaisensa vastuusosiaalityöntekijä Laura Laine toimi virassaan. Vartio itseasiassa kohteli itsekin äitiä epäsopivalla tavalla todistajan läsnäollessa ja tästäkin lausunto toimitettiin lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuorelle, joka asiasta ei välittänyt ollenkaan.
Sosiaalitoimemme nauttii sellaista suojelua, ettei siihen kykene mikään taho puuttumaan. Tuomarimme eivät välitä siitä, kuinka sosiaalitoimi mitään tutkimatta ja mitään todistamatta mustamaalaa vanhempia ja vie näillä toiminnoilla lapsilta oikeuden normaaliin elämään. Viranoamiset kohtelevat vanhempia epäasiallisesti ja siihen ei puutu kukaan. Sosiaalivirkailijat eivät joudu näissä asioissa vastuuseen, vaikka kunnian loukkaaminen on laissamme kiellettyä ja viranomaislta odotetaan hyvä käytöstapoja. Hyvät vanhemmat vaiennetaan lapsen etuun vedoten: "Ette saa kertoa julkisesti tästä, sillä lapsi voi kärsiä;" ja todellista kärsimystä pidetään tällaisin toimenpitein yllä, kun valhein mustamaalattujen vanhempien kunniaa ei palauteta ja virkailjaa ei asetetaa vastuuseen toiminnastaan.
Lasten kärsimykset ja menetykset ovat toissijaisia viranomaisten aseman edessä. Vanhempien pahoinvointia tilanteissa käytetään heidän vanhemmuutta vastaan. Vanhemmilta odoetaan yli-inhimillistä reagoimattmuutta ja kykyä olla ilman tunneraktioita, kun lastensuojelu mustamaalaa heitä valhein. Kriisireagointi ei ole sallittua, vaikka se on tutkitusti mahdotonta.
Vaikka eräs presidenteistämme vuosia sitten kantoi vastuunsa jopa istuen vankina ja näytti näin mallia, ei Suomi osaa vieläkään kantaa vastuuta toiminnastaan.
Kuinka moni suomalainen lapsi kärsii tällaisten toimenpiteiden takia? Kuinka moni vanhempi kärsii tällaisen takia? Kuinkamoni elinyhteisö kärsii tällaisen toiminnan takia? Paljonko tämä maksaa valtiollemme? Kuinka moni sosiaalivirkailija toimii vain omaa etuaan hakien "unohtaen" työtehtävänsä, jossa heidän tulisi tukea perheitä ja lapsia saamaan onnellisen elämän perheensä ja sukunsa kanssa? Kuinka moni sosiaalivirkailija risteilee viranomaistahosta toiseen eri viroissa jäämättä koskaan kiinni teoistaan ja ammattitaidottomuudestaan todella ja kantamatta vastuuta niistä virheistä, joilla ovat satuttaneet lapsia ja näiden läheisiä?
Minnekään ei kannata valittaa, sillä mikään taho ei välitä.
Lastensuojelun mustamaalaamien vanhempien kohtalo on stigma, leima, yhteisöväkivalta ja syrjäyttäminen pahimmillaan. Sosiaalivirkailijat nauravat tähän päälle viikko- ja aamupalavereissaan ja taputtelevat toisiaan olalle hörppien virvokkeita. Johto juoksee palavereissa välittämättä ollenkaan kuinka kansa kärsii ja päättää olla puuttumatta tällaiseen toimintaan. Todelliset tilanteet lakaistaan maton alle.
Vuosaaren lastensuojelussakin mitään tutkimatta tuomitsi koko työyhteisö eli kaikki sosiaalivirkailjat äidin insestiksi ja jätti välittämättä teostaan, kun poliisi totesi väitteen valheeksi: "lastensuojelun huoleksi". Koko työyhteisö piti toimintaansa normaalina ja oikeutettuna. Heidän esimiehensä sosiaalityön päälliikkö Vartio ei tilanteessa johtanut alaisiaan toimimaan maamme yleisen normiston mukaisesti ja pahoittelemaan toimintaansa eli pyytämään äidiltä anteeksi.
Niin kauan kuin Suomessa tuomaristomme ei tuomitse sosiaalivirkailijoita, meillä ei ole oikeudenmukaisuutta.
Mehiläisen johto ei välitä siitä mitä heidän lääkärinsä tekevät yksityiselämässään. He ovat jopa valmiita maineensa pitimiksi mustamaalaamaan lääkärinsä rinnalla tätä tukien vanhempia. Heille oma firman maine menee tavallisten ihmisten elämän edelle. Helsinkiläisäidillä on tästäkin todisteet mielestään, mutta mitä väliä sillä on mihinkään enää.
Äidin ja lapsen elämää on jo haavoitettu syvästi ja se on lakaistu maton alle.
Helsinkiläislapsella on nyt asiakkuus vuorostaan Helsingin Kivikon lastensuojelussa. Nyt jo mahdollisesti 12. viranomainen pui lapsen asioita. Se jää nähtäväksi, kiinnostaako lapsen nykyistä sosiaalivirkailijaa äidin maineen palauttaminen ja äidille kunnioituksen osoittaminen, kaiken sen törkeyden jälkeen mitä äiti on ottanut vastaan lapsen isältä, tämän puolisolta ja erityisesti siltä taholta, lastensuojelulta, jonka olisi pitänyt tukea äitiä äitiydessään. Kiinnostaako häntä mitä kaikkea lapsi on joutunut kokemaan? Ymmärtääkö tämä sosiaalivirkailija millaisen kuorman lastensuojelu ja sosiaali- ja terveysviraston moniammatillinen työryhmä on laittanut äidille harteilleen kannettavaksi vielä hyvin pitkäksi ajaksi? Ymmärtääkö hän millainen kuorma lapsella on edessään kannettavana?
Kuinka tavallinen sosiaalivirkailija voi ymmärtää jotain sellaista mitä psykiatrian eikoislääkäri virastopäällikkö Juvonen ei ymmärrä muuttaa, vaikka me tavalliset suomalaiset ilman syvempiä koulutuksia tiedämme toiminnan järjettömäksi?
Tällaista on Helsingin lastensuojelun sekä sosiaali- ja terveysviraston toiminta. Tällaista se on. Eikä siihen kukaan puutu.
Lue myös:
☞ Helsingin lastensuojelun johtaja vastaa muistutukseen - eivät anna aihetta erityisiin toimenpiteisiin
☞ Ei Valvonnalle
☞ Miksi Aino hylättiin?
☞ Ensi- ja turvakotien käytännöt selvitettävä välittömästi
☞ Puolustus puheenvuoro sosiaalityölle -Anteeksipyynnöllä yhteistyöhön
☞ Helsingin tarpeenselvityksen muutos vuosikymmenien saatossa kummastuttaa ☞ Ei hallita mielen ja aivojen toimintaa ja ymmärretä reflektoida ajattelua tietoisesti
☞ Pysyvän huostaanoton hanke on sijaishuollon- ei lapsen- etu
☞ Kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä ADHD:n hoidossa?
☞ Hullu hulluksi haukkuu - Johtava sosiaalityöntekijä mustamaalaa vanhempia mielisairaiksi
Eräs isä kertomansa mukaan tuomittiin lapseen kohdistetusta fyysisestä väkivallasta Helsingin Lassilan lastensuojelun esittämien väitteiden takia, joissa takana oli ollut nallekorttitutkimus. Isä toteaa, ettei ole ikinä koskenut lapsiinsa väkivalloin. Lapsen valitsema kortti oli ollut mukamas todiste tästä asiasta ja isä tuomittiin. Poliisille tutkimus oli lähtenyt lastensuojelun rikosilmoituksesta, jossa väitettiin isän siirtäneen lasta kädestä väkivalloin. Isä tuomittiin kuitenkin jostain syystä tukistamisesta. Syyte oli matkalla muuttunut syyttäjien vaihtuessa kolmasti ennen oikeudenkäyntiä. Ja vaikka isä todisti, ettei lapsella ollut niin pitkiä hiuksia, että lasta olisi voinut edes tukistaa, syyttäjä totesi, että kynsillä voi tukistaa ja tuomari tuomitsi tästä. Lastahan ei asiassa kuultu tarkemmin ja sosiaalivirkailijan todistusta uskottiin kuin Hermes-jumalaa.
Isä on ollut pitkään erossa vanhimmista lapsistaan Lassilan lastensuojelun tehdessä isää kohtaan törkeää epähumaania mustamaalamista. Isän vanhemmutta ei tueta, vaikka hänellä on lapsiinsa yhteishuolto. Isän uudelle puolisolle oli tapaamisessa todettu, että jos tämä ei eroa isästä, tullaan syntymätön lapsi ottamaan lastensuojelun asiakkaaksi suoraan. Äidille ei edes perusteltu miksi. Hätääntynyt äiti erosi miehestä, katkaisi kokonaan suhteen, eikä antanut tämän tavata edes lasta, kun tämä syntyi. Isällä ei ole lastensuojelun toiminnan takia edes mahdollisuutta esikoisensa kanssa suhteeseen, vaikka Lassilan lastensuojelu ei ollut ikinä edes tutkinut kuka isä on ja millainen isä on kyseessä. Vanhemmuutta ei tueta, mitään ei tutkita ja Lassilan lastensuojelun johtavat sosiaalityöntekijät johtavat alaisiaan järjestelmällisesti tällaiseen toimintaan.
Näin isä kertoi Mierolle elämästään ja vanhemmudestaan.
Aivan samoin Helsingin Vuosaaren lastensuojelussa kesällä 2015 on sosiaalivirkailija koettanut saada aikaan teini-ikäisen lapsen ja äidin välille epäluottamusta, puhumalla molemmista pahaa toisilleen. Sosiaalivirkailija valehteli lapselle äidin haukkuneen lasta virkailijalle ja äidille valehteli lapsen haukkuneen äitiä. Sittemmin samainen virkailja päätti huostaanottaa lapsen koskien ensin valheilla lapselle tärkeään ihmissuhteeseen ja näin vaikuttaen lapsen kehitykseen. Lapsi tottakai reagoi tilanteeseen, kuten lapset reagoivat aikuisiin.
Vuosaaren lastensuojelun vastuusosiaalivirkailija Laura Laine päätti lähteä mustamaalaamaan äitiä insestiksi ilman minkäänlaista tutkimusta syksyllä 2014. Tämä oli vain yksi syytös, jonka hän esitti tuomiomuodossa jopa äidin psykiatrisen hoitotahon ja äidin äidin läsnäollessa:
"12-päinen työryhmämme on aivan varma, että olet insesti ja olemme tehneet sinusta rikosilmoituksen."
Vs. sos. Laine ei kuullut ennen syytöstään ja suorana johtopäätelmänä toteamaansa tuomiota lasta tai äitiä ollenkaan. Laine ei myöskään välittänyt sosiaalipediatrian lastenpsykiatrian erikoislääkäri Johanna Politin kesällä 2014 kirjaamasta lausunnosta, jossa todettiin, että vaikka lapsen isä ja isän puoliso väittävät äitiä insestiksi, lääkäri ei uskonut väitteeseen.
Laine ei suostunut tapaamaan ollenkaan äitiä tai äidin äitiä asiassa. Hän ilmoitti olevansa liian kiireinen ja ilmoitti, että poliisi hoitaa heidän asiansa. Sosiaalityötä ei tarvinnut toteuttaa. Lainetta ei kiinnostanut se, että äiti oli hakenut lastensuojelusta kesällä 2013 juuri siitä syystä apua, koska lapsen isä mustamaalasi äitiä valhein äidin elinympäristössä. Lainetta ei kiinnostanut ollenkaan mitä sanottavaa äidin äidillä oli Laineen esittämään tuomioon äitiä kohtaan.
Laura Laine sen sijaan kutsui tapaamiseen isän ja isän puolison, jotka olivat mustamaalanneet äitiä mm. insestiksi jo aimmin ja koettaneet huoltajuusoikeudenkäynnin aikana tällaisin keinoin saada sosiaalitoimen tuekseen raa'assa mielensodassa, jossa henkisen väkivallan keinoja ei kaihdettu, ja ilmoitti osallistuvan tähän toimintaan, jossa äitiä syytetään ja toivottavasti tuomitaan insesmistä. Kirjauksissa on luettavissa, kuinka Laine ilmoittaa, että on tehnyt rikosilmoituksen Helsingin Pasilan poliisin seksuaalirikosyksikköön isälle ja isän puolisolle. Laine ei tehnyt tutkintapyyntöä, vaan rikosilmoituksen eli ilmoitti rikoksen tapahtuneen.
Kirjauksessa on myös selkeästi kirjattu auki, kuinka lapsen isä ja isän puoliso nk. lisäävät vettä myllyyn tuoden esille "epäilyksiään" siitä kuinka äiti käyttää lasta seksuaalisesti hyväksi. Tarkoituksena oli saada poliisille lisää näyttöä, jotta äiti tuomittaisiin teosta, johon äiti ei ollut syyllistynyt, mutta josta lastensuojelu oli jo tuominnut mitään tutkimatta äidin.
Laine siis vuoti äidin elämään liittyviä asioita eli omaa törkeää äitiä syyttävää ja mustamaalaavaa ajatteluaan lapsen isän puolisolle, jolla ei ollut mitään lain mukaista oikeutta edes osallistua tällaiseen asiaan, tietää lapsen asioista, jotka liittyivät äitiin. Laine ei kunnioittanut lapsen tai äidin yksityisyyttä, eikä välittänyt toimintansa mahdollisista seuraamuksista lapselle ja äidille.
Isän puoliso, joka työskentelee Mehiläisen johtavana lääkärinä, kertoi kuinka hän on havainnut lapsen "keikistelevän" seksuaalisväritteisesti peilin edessä. Tämä oli myös mm. vs. sos. Laura Laineelle näyttöä siitä, kuinka äiti varmasti käyttää lasta seksuaalisesti hyväksi. Missään vaiheessa Laineen mieleen ei tullut kyseenalaistaa katsojan eli lapsen isän puolison ajattelua.
Oliko lapsen keikistely todella seksuaalisväritteistä vai olikohan seksuaaliset ajatukset tuon äitipuolen päässä? Mitä jos äitipuoli katselikin lasta seksuaalisväritteisesti ja näki seksuaalisväritteisiä asioita lasta katsoessaan mielessään? Mitä jos äitipuolen ajattelu olikin seksuaalisesti tai jotenkin muuten kieroontunutta?
Kukaan muu ei ollut ikinä nähnyt lapsen keikistelleen seksuaalisesti peilin edessä. Lapsi oli käynyt päiväkodin ja esikouluikäinen lapsi oli kyllä nähty peilin edessä ihastelemassa itseään aivan normaalilla lapselle tavanomaisella tavalla prinsessamekkojensa sekä korujensa kanssa. Kaikki muut olivat jopa sosiaalityöntekijöiden toimesta nähneet jopa kiireellisten sijoitusten aikana ihan normaalin lapsen, mutta Mehiläisen johtavan lääkärin nähdessä lapsen käyttäytyvän sesuaalisväritteisesti mielessään, kaikkien muiden näkemykset olivat Laura Laineelle ilmaa.
Laura Laine jopa ilmoitti äidille pitävänsä äidin läheisiä puolueellisina valehtelijoina joihin ei voi luottaa. Mehiläisen johtava lääkäri, lääkäriyden perustutkinnon suorittanut lääkäri, huoltajuusoikeudessa olevan isän puoliso, sai siis ilman edes koulutusta lapsen seksuaaliasioihin lausumiseen määrittää lapsen olemuksen ja nonverbaalisen viestinnän yksinään ja koskaan tapaamatta lasta ja äitiä yhdessä määrittää äidin insestiksi. Laura Lainekaan ei ikinä tavannut lasta ja äitiä yhdessä ja MediVidan perhetyö, joka tapasi äitiä ja lasta muutamen kerran totesi suhteen lämpimäksi ja normaaliksi. MediVidakaan ei tosin insesmisyytösten aikaan tahtonut enää tukea äidin äitiyttä, vaan Ira Gordin ilmoitti tahtovansa tukea vain isän isyyttä.
Lapsi oli nähnyt vuotta aiemmin kesällä 2013 isällään pornoa kahden pitkän lapsen kuvauksen mukaan äidin mielestä törkeän kohtauksen ajan, kun isä keskusteli samaan aikaan lastensuojelun kanssa puhelimessa, ja reagoinut tähän voimakkaasti. Tuolloin lastensuojelusta apua hakenut äiti ei saanut Vuosaaren tarpeenselvityksen johtava sosiaalityöntekijä Iitu Kuusniemeltä asianmukaista tukea, sillä Kuusniemellä ei kaiketi ole lasten seksuaaliseen kehitykseen ja seksuaalikasvatukseen minkäänlaista koulutusta. Ainakaan Kuusniemi ei toiminnallaan sanoittanut tällaisessa asiassa mitään asiantuntevuutta edes siinä mielessä, että olisi osannut neuvoa äitiä asiantuntijoiden tuen piiriin. Kuusniemi ei välittänyt koko asiasta ollenkaan, vaikka lapsen reaktiot olivat hälyttäviä terveyskeskuksen lääkärin mielestä. Kuusniemi näytti tahtovansa peitellä tapahtumaa ja myöhemminhän selvisi, että Kuusniemi oli isän puolison serkku ja tästä Kuusniemi ei tahtonut kertoa äidille. Äiti onneksi tutustui seksuaalikasvatuksen ammattilaiseen ja sai lopulta asianmukaiset neuvot sekä lapsen ikätasoon sopivaa kirjallisuutta asian käsittelyyn. Lapsen suhde seksuaalisuuteen normalisoitui ikätasoiseksi äidin tuella.
Lapsen isä väitti syksyllä 2014 Laineella äidin katselevan lapsen kanssa "sellaisia" musiikkivideoita. Tarkempaa tutkimusta Laura Laine ei tehnyt sen asian edessä, mitä isä tarkoitti sellaisilla musiikkivideoilla. Äiti tietää näyttäneensä isälle videon, jossa lapsi tanssii äidin olohuoneessa Madonnan tahtiin. Musiikkivideossa Madonnalla on jumppapuku päällä ja Madonna kulkee ystäviensä kanssa pakettiautossa. Lapsi harrasti tuolloin balettia ja äidin kotona tanssittiin myös Joutsenlammen tahtiin sekä myös lapsen toiveesta lapsen kummisedän esiteltyä äidille ja lapselle ranskalainen taiteilija, Stromaen Papaoutain tahtiin.
Kun Pasilan poliisi päätti lopettaa esitutkimuksen havaittuaan muutama kuukausi myöhemmin, ettei ollut mitään todellista näyttöä Laineen väitteelle, että äiti olisi käyttänyt lasta seksuaalisesti hyväksi ja kirjasi esitutkinnan päätökseen sanat: "Lastensuojelun huoli", äiti kiikutti esitutkinnanpäätösasiakirjan Laineelle.
Lapsen isän puolisoi väitti keväällä 2016 vuorostaan Kivikon lastensuojelulle, ettei esitutkintaa suoritettu. Nyt vuorostaan nähtävästi koettaen uudelleen nostaa syytöstä esille väittäen, ettei poliisi tutkinut asiaa. Näin hän voi yhä pitää yllä väitettään, että huolelle on ollut syytä.
Laine ei pyytänyt anteeksi toimintaansa mitenkään tai pahoitellut äidille aiheuttamaa kärsimystä, huolta ja tuskaa, vaikka oli ilmoittanut olevansa kaikkien työtovereidensa kanssa aivan varma, että äiti on käyttänyt lastaan seksuaalisesti hyväksi ja syyllistynyt Laineen mukaan siis jopa tyttäreensä kohdistamaan homoseksuaaliseen hyväksikäyttöön.
Laineen esimiehetkään johtava sosiaalivirkailija Jenni Weck-Näse, sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio tai Helsingin lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuori eivät välittäneet siitä henkisestä kuormituksesta, jonka vs. sos Laine asetti äidin päälle syyttäessään ja suoraan tuomitessaan äidin tyttärensä seksuaalisesta hyväksikäytöstä äidin elinpiirissä ja mustamaalatessaan äidin insestiksi kokonaisvaltaisesti Vuosaaren lastensuojelun viranomaisille.
Johtava sosiaalityöntekijä Jenni Weck-Näse itseasiassa tahtoi nostaa äidille syytteen oman kunniansa loukkaamisesta ja pyysi tähän tukea Helsingin sosiaali- ja terveysviraston lakiasiantuntija Karri Välimäeltä. Äiti tottakai järkyttyi tästäkin, sillä onkos tällainen nyt vanhemmuuden tukemista. Äiti ei ole saanut kutsua oikeuteen tässä asiassa, eikä tiedä tarkalleen mistä Jenni Weck-Näse syyttää häntä. Kukaan ei ole suostunut lastensuojelusta kertomaan tullaanko häntä syyttämään jostain ja onko syyttetä nostettu, vaikka tätä äiti kyseli lastensuojelun johtaja Lounautvuorelta. Kaiketi tarkoitus oli moniammatillisessa työryhmässä mustamaalata äiti oikein kunnolla? Me emme voi tarkalleen tietää, koska johtava sosiaalityöntekijä Jenni Weck-Näse ei asiaansa ole avannut kirjauksissa tarkasti, eikä ikinä tahtonut toteuttaa sosiaalipedagogiikkaa työssään suhteessa äitiin. Lounatvuorikin osallistui tuohon palaveriin.
Wekc-Näse ei enää työskentele Helsingissä, vaan on saanut viran Järvenpään kaupungin sosiaalipäivystyksen päällikkönä.
Vuosaaressa Weck-Näsen näkemys oli äidille, ettei hän voi olla vastuussa alaistensa toiminnasta, sillä hänellä oli seitsemän alaista.
Edes sosiaali- ja terveysviraston lakiasiantuntija Karri Välimäkeä ei kiinnostanut tai huolettanut lastensuojelun toiminta äitiä kohtaan tutustuttuaan lapsen henkilötietoihin. Nähtävästi tämä tällainen on hänen mielestään soveliasta, vaikka lakiasiantuntijana hänenkin tulisi olla pohtinut ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia.
Jostain syystä tahtoi vs. sos. Laura Laine siirtää lapsen huollon yksinomaan isälle, joka mustamaalaa äitiä mm. insestiksi. Mikä saa sosiaalivirkailijan toimimaan näin? Miksi sosiaalivirkailijat tahtovat antaa lasten huollon vanhemmalle, joka ei selkeästi tue toisen vanhemman vanhemmuutta, vaan pyrkii sitä järjestelmällisesti haavoittamaan? Äiti oli valittanut Laineesta kunnalle ja kuntahan ei tästä pidä, siinä siis syy, miksi lapsi menetti normaalin suhteen hyvään äitiin ja joutui äitiä insestiksi mustamaalaavan isän huoltoon.
Huoltajuusoikeudenkäynneissähän kaikui salissa tuomarien sanat: "Tämä ei ole oikeudenkäynti lastensuojelua vastaan," Kun äiti yritti tuoda esille, kuinka mitään tutkimatta oli päättänyt Vuosaaressa vastuusosiaalityöntekijä Laura Laine mustamaalata hänet ja kuinka Lassilassa vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen ei tahdo tukea hänen vanhemmuuttaan.
Vaikka äiti toimitti Vuosaaren uudelle johtavalle sosiaalityöntekijälle, Anne Viljaselle, kesällä 2015 kuultavaksi jopa nauhoituksen Laineen kuulemisesta valan alla, ei lastensuojelu välittänyt siitä, että Laine mustamaalasi äitiä ilman minkään laista tutkimusta erinäisillä ympäripyöreillä väitteillään, joissa Laine toi esille, että hän ei tarkalleen muista mitä todisteita hänellä väitteilleen on, mutta väittää, että hänellä on todisteet. Laine ei koskaan tutkinut mitään väitteistään vaan väitti väitteitä ihan vain tyhjän päälle. Tämä ei johtava sosiaalivirkailija Viljasta, Laineen lähintä esimiestä, haitannut ollenkaan. Viljanen itseasiassa löi asiasta tiedustelevalle äidille luurin korvaan.
Lapsen isä ja lapsen äitipuoli ovat tämän jälkeen järjestelmällisesti mustamaalanneet äitiä silti monilla "huolilla", vaikka huolet on todistettu lastensuojelun sisällä äidin toimesta Laineen mielikuvitukseksi ja on todistettu, ettei Helsingin lastensuojelu välitä tällaisista asioista vaan välttelee asian käsittelemistä tietoisesti. Kun lapselle järjestettiin syksyllä 2015 läheisneuvonpito eli vuotta myöhemmin, äitipuoli toi esille, että hänelle on kirjauksia todistaa, että syytä huoleen on ollut. Äitipuoli siis meni ensin manipuloimaan kaikkia viranomaisia käyttäen asemaansa Mehiläisen johtavana lääkärinä uskotavuutta vahventavana seikkana, sai aikaan mitä törkeimpiä kirjauksia äidistä tällä toiminnalla ja nyt jostain syystä ilman edes oikeutta lapsen henkilörekisteriin tutustumiseen kulkee ympäriinsä ilmoittamassa, että hänellä on todisteita. Lapsen isän veli näkemättä todisteita sanoi jopa näin: "Äiti ei voi mitenkään todistaa, ettei hän ole insesti," läheisneuvonpidossa. Lapsen äidin isä joutui poistumaan läheisneuvonpidosta saatuaan rytmihäiriötä havaittuaan kuinka vakavaan henkiseen väkivaltaan ovat lapsen isä puolisoineen ja kaikki isän sukulaiset kykeneviä ja kuinka lastensuojelu ei välitä. Tutkitustihan henkinen väkivalta aiheuttaa somaatisia oireita.
Vaikka äidin koko suku vetosi kirjallisesti vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokiseen ja pyysi, että hän puuttuisi tilanteeseen, jossa äitiä mustamaalataan mm. yhä insestiksi, ei vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen välittänyt tästä asiasta ollenkaan. Miettikää miten haavoittavaa tämä oli koko suvulle havaita, kuinka sosiaalitoimi ei välitä äidistä, lapsesta tai koko suvusta, kun isän suku tahtoo mustamaalata äidin mm. insestiksi valheilla, koska Laura Laine aloitti äidin leimaamisen.
Vaikka äitipuoli on kirjallisesti ilmoittanut, että hänellä on valtava tukijoukko eli ilmoittanut että äitiä on mustamaalattu laajemminkin näillä monilla väitteillä, joita äitistä on mitään tutkimatta esitetty, ei lastensuojelu välitä tästä asiasta ollenkaan. Äiti joutuu elämään tietoisena siitä, että isän puoliso järjestelmällisesti mustamaalaa äitiä, hakee toiminnallaan itselleen liittolaisia, ja ettei lastensuojelu välitä tästä ollenkaan.
Äiti koetti tehdä äitipuolesta rikosilmoituksen, mutta Lassilan lastensuojelun vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen fabrikoiden johdatteli Pasilan poliisia näkemään, että kyseessä on vain huoltajuusriita, eikä suinkaan järjestelmällinen henkinen väkivalta kohdistettuna äitiin. Esitutkintaa ei päätetty edes suorittaa Jokisen lausunnon takia ja todisteisiin ei siis tutustuttu.
Lassilan lastensuojelussa ei välitetty ollenkaan siitä, että lapsen isä ja isän puoliso mustamaalaavat äitiä insestiksi. Vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen lakiemme vastaisesti totesi äidille ja äidin suvulle, ettei lastensuojelun tarvitse tukea vanhempaa vanhemuudessa, jolla ei ole huoltajuutta.
Eli kun Vuosaaren lastensuojelu mustamaalasi hyvän äidin ja pyysi tuomaristoa siirtämään huollon isälle, joka mustamaalaa hyvää äitiä, Lassilan lastensuojelu hyväksyi tämän toiminnon ja totesi päälle: "Ei meidän tarvitse sinun vanhemmuutta tukea." Tämän hyväksyi Helsingin entinen lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuori sekä nykyinen Saila Nummikoski.
Myös Helsingin lastensuojelun uuden johtajan Saila Nummikosken mielestä tämä ei ole millään tavalla merkityksellinen asia. Hänen mielestään tällainen toiminta lastensuojelun sisällä on siis hyväksyttävää. Äidin pyydettyä tilanteeseen tukea Nummikoskelta maineensa korjaamiseen, ei Nummikoski suostunut tähän. Tästä äidille ilmoitti Kivikon lastensuojelun tarpeenselvityksen johtava sosiaalityöntekijä Mustonen, joka tahtoi viedä lapselta oikeuden äitiinsä ikinä tapaamatta lasta, äitiä tai lapsen isää.
Tällaisen toiminnan hyväksyy myös Helsingin sosiaali- ja terveysviraston perhe- ja sosiaaliasioiden osastopäällikkö Panhelainen, virastopäällikkö Juvonen sekä kaupunginjohtaja Jussi Pajunen. Sosiaali- ja terveysasioista vastannut apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty on siirtymässä muihin tehtäviin, joita hän oli nähtävästi pedannut joidenkin näkemysten mukaan aiemmissa toiminnoissaan itselleen suotuisiksi. Myös heidän mielestään tällaisissa tilanteissa mitään korjaavia toimenpiteitä ei tarvitse toteuttaa, vanhemman kunniaa ja mainetta ei pidä palauttaa ja lapselle ei tule antaa lapselle kuuluvia perus- ja ihmisoikeuksia.
Helsinkiläisäiti ihmeen hyvin jaksaa elää elämäänsä, vaikka Helsingin lastensuojelu on tehnyt hänen ja hänen lapsensa elämästä Helvettiä, satuttanut häntä ja lasta ja koko hänen elinyhteisöään syvästi. Lapsi jopa ilmoittaa halustaan kuolla koko tämän kamaluuden aikana. Lasta on haavoitettu valtavasti.
Eräässä suomalaisessa perheessä kärsitään, koska isää syytettiin lastensuojelun toimesta lastensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Poliisitutkimus oli mittava ja kesti pitkään. Lopputulos oli, ettei mitään näyttöä ollut lastensuojelun "huolelle". Lapset ovat huostaanotettu mm. tästä syystä. Lastensuojelun huoli ja pitkään kestänyt tutkimus pilasi isän suhteet koko lasten sukuun, sillä koko suku alkoi pohtimaan tätä asiaa ja epäilemään isää törkeästi törkeästä rikoksesta kesken tutkinnan. Isää kohdeltiin kuin syyllistä. Vanhin lapsista sairastui.
Näin tuon perheen äiti kertoi miehensä kärsimyksestä Mierolle.
Kun lastensuojelu "huolillaan" koskee ihmisten elämään, se ei ymmärrä mitä se todella tekee. Se ei käsitä, kuinka se haavoittaa perheitä ja kokonaisia sukuja. Se ei tajua, eikä edes välitä oppia tajuamaan, kuinka se koskee ihmissuhteisiin ja muokkaa näitä jopa pilaten kokonaisten sukujen yhteistyön ja yhteisöllisyyden. Sitä ei todella kiinnosta lapset ja näiden tulevaisuus.
THL tällainen toiminta ei taida kiinnostaa myöskään sitä poistaakseen tehden ohjeistuksista viranomaisille tiukempia. Jokainen taho tahtoo pompottaa vastuuta toisaalle. Nyt äitiä on neuvottu kunnan toimesta olemaan yhteydessä eduskunnan oikeusasiamieheen. Äiti pitää tätä järjettömänä. Miksi pitää olla yhteydessä koko valtion ylimpään oikeudellisissa asioissa suurinta päätäntä valtaa kantavaan tahoon? Miksi sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ei korjaa tilannetta tai lastensuojelun johtaja?
Helsinkiläinen äiti pohtii lastaan surren jopa tulevaa. Lapsi saa lukea jonain päivänä henkilörekisteriin kirjatut väitteet. Lapsi joutuu kohtaamaan jotain näin kamalaa ja pohtimaan elämäänsä ja siihen vaikuttaneiden ihmisten toimintaa ja vaikutuksia. Äiti miettii lastaan ja on huolissaan mm. siitä, miten lapsi tulee kokemaan tämän kaiken aikuisuutensa kynnyksellä.
Äiti tietää, että Helsingin lastensuojelun johtaja ei kykene tällaisiin pohdintoihin, vaikka on hyvin korkeassa asemassa.
Mehiläisen johtava lääkäri, äitipuoli, ja Helsingin lastensuojelu eivät tästä lapsen tulevaisuudesta välitä pätkääkään. Heitä ei kiinnosta tämän pienen ihmisen elämä, vaan oman edun tavoittelu menee kaiken edelle. Miten lapsi tulee reagoimaan tähän, kun tajuaa, että hänen elämäänsä koskettiin mitä kovimmin ja törkeimmin tavoin? Lapsihan tulee ymmärtämään, että häneltä vietiin oikeus normaaliin elämään, koska isä, isän puoliso ja lastensuojelu mustamaalasi hyvää äitiä valhein.
Kuka tuolloin on tukemassa lasta? Kukaa tukee häntä, kun hän tajuaa, ettei suomalaiseen viranomaiseen voi luottaa ja millainen maa todella on Suomi lastemme ja perheidemme asioissa? Mistä hän hakee tuolloin oikeutusta kärsimykseensä ja menetyksiinsä? Miten lapsi tulee reagoimaan kaikkeen tähän?
Äiti myös miettii lastaan siinä mielessä, että tuleeko lapsi pohtimaan insesmikysymystä siinä mielessä, että epäilisi äitiään. Tällaisen pelon käsittely on luonnollisesti äidille henkisesti myös rankkaa. Äiti tietää, ettei ole ikinä tehnyt mitään sellaista lapselleen, mutta lapsi ei tule muistamaan lapsuuttaan kokonaan, kenekään muisti ei toimi niin, ja se tulee aiheuttamaan kenties lapselle kysymyksen: "Koskiko äitini minuun väärällä tavalla? Kuka valehtelee?" Tämä tällainen voi tutkitusti jopa sairastuuttaa nuoren mielen ja eräs tyttö jopa tappoi itsensä tällaisten kysymysten edessä, kun terapeutti "löysi" lapsen muistoista tällaista eli asetti lapselle valheellisia muistoja.
Äiti myös pohtii omaa äitiään, joka itkee lapsensa ja lapsenlapsensa puolesta. Vanhan mummon henkinen vointi on järkkynyt Helsingin lastensuojelun toiminnan takia. Helsingin lastensuojelu ei tajua koskeneensa kokonaiseen yhteisöön ja haavoittaneensa kokonaista yhteisöä, joka on menettänyt luottamuksensa viranomasiin Helsingissä. Se että Helsingin lastensuojelun johto on suosinut tilanteessa työntekijäänsä, eikä ole mitenkään tehnyt korjaavia toimenpiteitä tai pyytänyt edes anteeksi toimintaansa äidiltä tai lapselta ja isoäidiltä, jota haavoitettiin kovasti syyttämällä hänen lastaan insesmistä, on vienyt täysin luoton Helsingin lastensuojeluun sekä sosiaali- ja terveysviraston toimintaan. Miten voi luottaa ihmisiin, jotka eivät selkeästi välitä muista ihmisistä, vaan käyttävät heitä puhtaasti tulonlähteenään, objekteina ja välineinä? Miten voi luottaa ihmisiin, jotka eivät välitä muiden ihmisten tunteista, ajatuksista ja elämästä?
Äidillä on ystäviä ja sukua ympäri Eurooppaa ja ystäviä löytyy Afrikasta ja Venäjältä. Nämä tahot tietävät mitä Helsingin lastensuojelu tekee ja viesti kiirii Suomen olosuhteista, silti muutosta ei tehdä.
Äiti miettii miten vastuusosiaalityöntekijä Laura Laine on kehdannut tehdä jotain tällaista hänen lapselleen ja hänelle ja kokonaiselle elinyhteisölle eli kuinka eräällä katsontatavalla Laine on voinut raiskata tällaisella mustamaalaamisella ihmisten elämän ja kuinka jopa kaupungin johtaja voi hyväksyä jotain tällaista. Äiti ihmettelee miksi Laine saa toimia viranomaisena.
Täällä Mieron tiellä tahdon herätellä ihmisiä ymmärtämään, miten keskenkasvuisia saattavat olla sosiaalivirkailijamme ja kuinka vähän he todella ymmärtävät ihmisiä ja elämää. Sosiaalivirkailijan herkkyys elämämme edessä ei aina ole riittävää ja heidän tunteensa keskittyvät vain heihin itseensä kuin läheisyysriippuvaisilla tai narsisteilla ja heidän esimiehensä keskenkasvuisuuttaan jopa lähtevät peittelemään tätä, eivätkä tahdo tehdä korjauksia tilanteeseen samantien, jotta tulevassa kärsimys pienenisi. Vastuuta ei kanneta. Vastuuta pompotellaan viranomaiselta toiselle.
Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ei ole milloinkaan välittänyt siitä kuinka hänen alaisensa vastuusosiaalityöntekijä Laura Laine toimi virassaan. Vartio itseasiassa kohteli itsekin äitiä epäsopivalla tavalla todistajan läsnäollessa ja tästäkin lausunto toimitettiin lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuorelle, joka asiasta ei välittänyt ollenkaan.
Sosiaalitoimemme nauttii sellaista suojelua, ettei siihen kykene mikään taho puuttumaan. Tuomarimme eivät välitä siitä, kuinka sosiaalitoimi mitään tutkimatta ja mitään todistamatta mustamaalaa vanhempia ja vie näillä toiminnoilla lapsilta oikeuden normaaliin elämään. Viranoamiset kohtelevat vanhempia epäasiallisesti ja siihen ei puutu kukaan. Sosiaalivirkailijat eivät joudu näissä asioissa vastuuseen, vaikka kunnian loukkaaminen on laissamme kiellettyä ja viranomaislta odotetaan hyvä käytöstapoja. Hyvät vanhemmat vaiennetaan lapsen etuun vedoten: "Ette saa kertoa julkisesti tästä, sillä lapsi voi kärsiä;" ja todellista kärsimystä pidetään tällaisin toimenpitein yllä, kun valhein mustamaalattujen vanhempien kunniaa ei palauteta ja virkailjaa ei asetetaa vastuuseen toiminnastaan.
Lasten kärsimykset ja menetykset ovat toissijaisia viranomaisten aseman edessä. Vanhempien pahoinvointia tilanteissa käytetään heidän vanhemmuutta vastaan. Vanhemmilta odoetaan yli-inhimillistä reagoimattmuutta ja kykyä olla ilman tunneraktioita, kun lastensuojelu mustamaalaa heitä valhein. Kriisireagointi ei ole sallittua, vaikka se on tutkitusti mahdotonta.
Vaikka eräs presidenteistämme vuosia sitten kantoi vastuunsa jopa istuen vankina ja näytti näin mallia, ei Suomi osaa vieläkään kantaa vastuuta toiminnastaan.
Kuinka moni suomalainen lapsi kärsii tällaisten toimenpiteiden takia? Kuinka moni vanhempi kärsii tällaisen takia? Kuinkamoni elinyhteisö kärsii tällaisen toiminnan takia? Paljonko tämä maksaa valtiollemme? Kuinka moni sosiaalivirkailija toimii vain omaa etuaan hakien "unohtaen" työtehtävänsä, jossa heidän tulisi tukea perheitä ja lapsia saamaan onnellisen elämän perheensä ja sukunsa kanssa? Kuinka moni sosiaalivirkailija risteilee viranomaistahosta toiseen eri viroissa jäämättä koskaan kiinni teoistaan ja ammattitaidottomuudestaan todella ja kantamatta vastuuta niistä virheistä, joilla ovat satuttaneet lapsia ja näiden läheisiä?
Minnekään ei kannata valittaa, sillä mikään taho ei välitä.
Lastensuojelun mustamaalaamien vanhempien kohtalo on stigma, leima, yhteisöväkivalta ja syrjäyttäminen pahimmillaan. Sosiaalivirkailijat nauravat tähän päälle viikko- ja aamupalavereissaan ja taputtelevat toisiaan olalle hörppien virvokkeita. Johto juoksee palavereissa välittämättä ollenkaan kuinka kansa kärsii ja päättää olla puuttumatta tällaiseen toimintaan. Todelliset tilanteet lakaistaan maton alle.
Vuosaaren lastensuojelussakin mitään tutkimatta tuomitsi koko työyhteisö eli kaikki sosiaalivirkailjat äidin insestiksi ja jätti välittämättä teostaan, kun poliisi totesi väitteen valheeksi: "lastensuojelun huoleksi". Koko työyhteisö piti toimintaansa normaalina ja oikeutettuna. Heidän esimiehensä sosiaalityön päälliikkö Vartio ei tilanteessa johtanut alaisiaan toimimaan maamme yleisen normiston mukaisesti ja pahoittelemaan toimintaansa eli pyytämään äidiltä anteeksi.
Niin kauan kuin Suomessa tuomaristomme ei tuomitse sosiaalivirkailijoita, meillä ei ole oikeudenmukaisuutta.
Mehiläisen johto ei välitä siitä mitä heidän lääkärinsä tekevät yksityiselämässään. He ovat jopa valmiita maineensa pitimiksi mustamaalaamaan lääkärinsä rinnalla tätä tukien vanhempia. Heille oma firman maine menee tavallisten ihmisten elämän edelle. Helsinkiläisäidillä on tästäkin todisteet mielestään, mutta mitä väliä sillä on mihinkään enää.
Äidin ja lapsen elämää on jo haavoitettu syvästi ja se on lakaistu maton alle.
Helsinkiläislapsella on nyt asiakkuus vuorostaan Helsingin Kivikon lastensuojelussa. Nyt jo mahdollisesti 12. viranomainen pui lapsen asioita. Se jää nähtäväksi, kiinnostaako lapsen nykyistä sosiaalivirkailijaa äidin maineen palauttaminen ja äidille kunnioituksen osoittaminen, kaiken sen törkeyden jälkeen mitä äiti on ottanut vastaan lapsen isältä, tämän puolisolta ja erityisesti siltä taholta, lastensuojelulta, jonka olisi pitänyt tukea äitiä äitiydessään. Kiinnostaako häntä mitä kaikkea lapsi on joutunut kokemaan? Ymmärtääkö tämä sosiaalivirkailija millaisen kuorman lastensuojelu ja sosiaali- ja terveysviraston moniammatillinen työryhmä on laittanut äidille harteilleen kannettavaksi vielä hyvin pitkäksi ajaksi? Ymmärtääkö hän millainen kuorma lapsella on edessään kannettavana?
Kuinka tavallinen sosiaalivirkailija voi ymmärtää jotain sellaista mitä psykiatrian eikoislääkäri virastopäällikkö Juvonen ei ymmärrä muuttaa, vaikka me tavalliset suomalaiset ilman syvempiä koulutuksia tiedämme toiminnan järjettömäksi?
Tällaista on Helsingin lastensuojelun sekä sosiaali- ja terveysviraston toiminta. Tällaista se on. Eikä siihen kukaan puutu.
Lue myös:
☞ Helsingin lastensuojelun johtaja vastaa muistutukseen - eivät anna aihetta erityisiin toimenpiteisiin
☞ Ei Valvonnalle
☞ Miksi Aino hylättiin?
☞ Ensi- ja turvakotien käytännöt selvitettävä välittömästi
☞ Puolustus puheenvuoro sosiaalityölle -Anteeksipyynnöllä yhteistyöhön
☞ Helsingin tarpeenselvityksen muutos vuosikymmenien saatossa kummastuttaa ☞ Ei hallita mielen ja aivojen toimintaa ja ymmärretä reflektoida ajattelua tietoisesti
☞ Pysyvän huostaanoton hanke on sijaishuollon- ei lapsen- etu
☞ Kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä ADHD:n hoidossa?
☞ Hullu hulluksi haukkuu - Johtava sosiaalityöntekijä mustamaalaa vanhempia mielisairaiksi
RSS Feed
