Rotuhygienia liittyy fasismiin ja alaluokan kontrolloimiseen hyvin tiiviisti. Alla näkyy talukko suomalaisen terveyspolitiikan painopisteistä.
Googlailemalla selviää mm. seuraavaa: ”Irtolaislaki perustui suurelta osin vuoden 1883 irtolaisasetukseen. Irtolaislain mukaan irtolaislain toimenpiteitä varoitusta (2.1§ ), valvontaa (2.2§), sekä pakkotyöhön tai työlaitokseen toimittamista (5§), voitiin soveltaa ihmisiin, jotka täyttivät irtolaisuuden tunnusmerkit, joita olivat : työnvieroksunta, kuljeksiva elämäntapa, kerjuu sekä epäsiveellinen elämä (1.1,1-4§ k)”.
1960-luvun ns. pakkoauttajakeskustelu kehitti yhteiskuntaa kontrollinomaisuudesta humanistisempaan suuntaan. 1990-luvun laman jälkeen kontrollinomaisuus tuli uudestaan muotiin. Nykyajan työlaitoskontrollia edustaa mm. kuntouttava työtoiminta. Yhteiskunnan rakenteelliset ongelmat (kuten työttömyys) nähdään yksilön vikana. Työttömiä on hehkutettu mediassa syylliseksi talouden ongelmiin jo 90-luvulta lähtien uudestaan. Ennen sitä elettiin hyvinvointivaltiossa ja työttömilläkin oli ihmisarvo.
Historian risusavotat ja kuntouttava työtoiminta eivät perustu tieteelliselle faktalle työllisyyden hoidosta. Ne ovat vanhakantaista vihapuhetta ja moralisointia vähäosaisia kohtaan. Työttömien aktivointi ei paranna työllisyyttä. Sen voima perustuu uskomukseen sen hyvinvointia lisäävästä vaikutuksesta. ”Työ vapauttaa. Arbeit macht frei” kuten natsitkin sanoivat.
Onneksi on olemassa ”maailmanparantajia ja ammattivalittajia”, jotka tuovat epäkohtia julki. Ilman heitä eläisimme varmaan luolissa. Kehitys kehittyy. Maailma muuttuu. Se ketä tänä päivänä sanotaan ”turhasta valittajaksi ja yhteiskunnalle epäkiitolliseksi” saattaa tulevaisuudessa olla juhlittu sankari. Ei ole helppoa olla edelläkävijä.
Toinen hyvä esimerkki on lastensuojeluviranomaisten tekemät huostaanotot. Hoitotyön tutkimussäätiö kertoo ”huonojen” vanhempien riskitekijöistä. Niitä ovat mm. monilapsisuus, pienet tulot, huono sosiaalinen tilanne, perheen aiempi lastensuojelutausta, tyött ömyys ja mielenterveysongelmat. Perheiden huono-osaisuus siis patologisoidaan riskitekijäksi vielä tänä päivänä, 2010-luvulla.
Mielenterveyden keskusliitto on ottanut kantaa kuinka ”sosiaaliviranomaisella ei yleensä ole tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vakavuudesta eikä vanhemman oireiden senhetkisestä tilanteesta. Perusoletus näyttää olevan, että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsestaan”.
Monet huostaanotot siis perustuvat äärioikeistolaiselle ihmismassan luokittelulle eli fasismille. Jos on ollut jotain mielenterveysongelmia joskus niin niistä ei kannata neuvolassa kertoa. Ahdamielistä luokittelua olivat aikanaan myös esimerkiksi mielenterveysongelmaisten steriloinnit ja avioliittokiellot Suomessa. Niitäkin on Mattila tutkinut. Tämä kirjoitus on vain pintaraapaisu fasismista Suomessa ja referaatti Mattilan kirjasta. Kirjoituksen aiheita siis riittää jatkossakin fasismista.
Tutkija Tom Arnkill on lähestynyt Opetushallitusta seuraavasti:
Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ Jyly v. Akseli: Kiireellinen sijoitus 23.10.2015
☞ Jyly v. Akseli: Lastensuojelun lausuntopeli
☞ Jyly v. Akseli: Kun ei ole mitään rajaa - lastensuojelu teki huostaanottopäätöksen äitiä kuulematta
☞ Jyly v. Akseli: Kadonneen oikeusturvan metsästys
☞ Jyly v. Akseli: ”Asiakassuunnitelma” Akselin lastensuojelussa
☞ Viranomainen ja demokratia
☞ Perhe paossa lastensuojelumielivaltaa- julkisuus kostettiin heti
☞ Huolella Huostaan
☞ Eristettynä "perhekotiin" - asukaskokemus II
☞ Lapsi voi päätyä sijoitukseen vahingossa
☞ Eristettynä "perhekotiin"
☞ Lastensuojelun arviointivimma- salaseulontoja puutteellisilla menetelmillä
☞ Kiintymyssuhteen kiemuroita
☞ Varhaiskasvatuksen laatu hallituksen uudistuksen jälkeen
☞ Äärioikeistolaisen huostaanottotehtailun on loputtava – Fasismi alas!
☞ Lastensuojelun toimintakykymittari- uusi riskiseula?