On nimittäin kulunut vuosi siitä, kun eräässä oululaisessa suurperheessä koettiin raastavia hetkiä. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät sekä avuksi pyydetyt poliisit hakivat väkivaltaa käyttäen perheen 9-vuotiaat kaksospojat lastensuojelulaitokseen. Lapsia ei ehditty puhumalla saada mukaan sovinnollisesti. Oli kiire muualle, näin asian ilmaisi toinen lasun ammattilainen. Isä kuvasi hetket videolle ja sai syytöksiä niskaansa. Jos hän ei olisi kuvannut, et todennäköisesti tietäisi tästä mitään. Olisiko se oikein? Minusta ei. Minusta on lapsen etu, että viranomainen toimii oikein. Jos ei toimi, on lapsen etu saattaa virhe tietoon ja korjata asia.
Kun asioita lähtee korjaamaan, on valittavana monia teitä. Ensin täytyy paneutua asiaan, löytää epäkohdat, sitten valita tiet ja tavat, joilla pyrkii tuloksiin. Näissä lasten etua tavoittelevissa asiakokonaisuuksissa on virallisia valitusteitä, jotka kannattaa käyttää huolella. Toisekseen kannattaa ilman muuta pyrkiä rakentavaan avoimeen yhteistyöhön niiden ammattilaisten kanssa, joiden käsissä ko lapsen/lasten asiat ovat. Avuksi ja tueksi on hyvä etsiä joko asianajaja tai maallikkotukihenkilö tai molemmat, jos tuntuu tarpeelliselta. Tärkeintä on ajatella joka käänteessä lasta ja hänen etuaan, hänen parastaan. Lapsi ei ole paperi tai mappi, toimenpide tai tapaus; lapsi on lapsi ja arvokas sellaisenaan, kokemuksineen, tunteineen, omana persoonanaan.
Muutama päivä takaperin kaksospojat tapasivat ensi kerran sisaruksensa. Yhden kerran tämän kuluneen vuoden aikana. He ovat huostaanotettuina sijaisperheessä, jossa heitä kohtaan on käytetty fyysistä ja henkistä väkivaltaa (toim. huom. tieto perustuu poikien kertomaan). Yhteydenpitoa kotiin ja muihin läheisiin on myös rajoitettu rajusti. Pojat kaipaavat perheensä luo, kotiin. Heillä ei ole hyvä olla sijaisperheessä.
Huostaanoton jatkumiselle ei ole syitä. Ei oikeasti, eikä lasun ammattilaisten antamana. He vaikenevat. Vanhemmat ovat koettaneet kaikkensa tehdä asian ratkeamiseksi. Mikään ei tunnu auttavan.
Samaan aikaan kotona asuu monta sisarusta turvassa, onnellisesti. Heistä pidetään hyvää huolta. Vaikeuksia perheelle aiheuttaa eniten yksi asia; se, että pojat ovat poissa ja heitä ei voi auttaa. Suru, ikävä, voimattomuus, pettymys, pelko ovat läsnä tämän vuoksi, jokaisella persoonan ja iän mukaan omalla tavallaan, viha ja kiukku välillä myös. Perheen vanhin tyttö on ollut myös huostassa. Taustalla oli vanhemman avunpyyntö tyttären kapinoidessa murrosiässä. Tilanne on kehittynyt hyvään suuntaan, tyttö rauhoittunut. Nyt hänelle on tehty virallinen sijaishuoltopaikan muutospäätös, jossa hänet sijoitetaan 1.1.2015 alkaen kotiin, tällä ennakoidaan huostaanoton purkua.
Perheessä on siis lapsia, joiden suhteen ei ole koskaan tarvittu lastensuojelullisia toimia, yksi lapsi, joka on ollut sijoitettuna, mutta palannut kotiin ja lapsia, joiden ei voi antaa edes vierailla omassa kodissaan. Kaikilla heillä on yhteiset vanhemmat, sama elinpiiri. Kaikki haluaisivat olla yhdessä, perheenä.
Jos vanhemmilta kysyy, tärkein kysymys tässä tilanteessa on, miten pojat voivat, miltä heistä tuntuu. Toiseksi se, kuinka voisi saada heidät taas kotiin ja antaa sen rakkauden ja huolenpidon, joka on sydämessä. Kolmanneksi ja niin edespäin; miksi näin tapahtuu? Miksi lasta ja vanhempaa ei kuunnella? Miksi ei toimita lain mukaan?
Sillä tässä yksittäistapauksessa ei ole toimittu lain mukaan. Lastensuojelulaissa ei puhuta lastensuojelun ammattilaisten mielivallasta eikä lastensuojelulaitoksen parhaasta taikka sijaisperheen vallasta ja edusta ennen lasta.
Linkki lastensuojelulakiin tässä.
Mikäli epäilet tarinaa tai mietit, mitä on kulissien takana, voin helposti sanoa: Ei ole mitään kulissia. Perheen kotiin on kuka tahansa tervetullut katsomaan ja keskustelemaan. Asiakirjat, tallenteet näytetään auliisti.
Vietin itse vajaan vuorokauden heillä viime kesänä. Odotan, että pääsen uudelleen käymään, matka vain on liian pitkä, jotta voisin piipahtaa pian. Isä, äiti, lapset.. kaikki ottivat vieraan hyvin vastaan ja oli mukava, lämmin ilmapiiri. Sellainen kuin turvallisessa kodissa on. Kasvatuksen ammattilaiselle ei herännyt huolta. Tai heräsi... siitä, että kaksospojat eivät ole siellä mukana.
Usein onkin näin; perhe voi avoimesti kertoa tilanteensa ja taustat, asiakirjoja ei piilotella, halutaan rehellisesti näyttää, mistä on kyse. Läheskään aina ei ole kyse huonoista vanhemmista, retkahduksesta päihteisiin, perheväkivallasta. Useasti tarvitaan hieman apua arkeen ja ollaan valmiita hoitamaan itse oma osuus vanhempana. Apu arkeen voi olla taloudellinen tuki, jotta lapsi voi harrastaa, tukiperhe lapselle viikonlopuksi kerran kuussa, kodinhoitajan apu silloin tällöin, jotta vanhempi pääsee ilman lapsia lääkäriin, kauppaan tai saa aikaa unelle. Pienehköillä satsauksilla saadaan paljon aikaan. Edelleen on tarvetta myös huostaanotoille tai avohuollon sijoituksille laitoksiin ja sijaisperheisiin, mutta en pureudu niihin tässä.
Toivon sydämen pohjasta, että tämän vuoden aikana tässä jutussa tapahtuu käänne, jonka olisi pitänyt tapahtua jo kauan sitten. Lasu herää ja toimii lapsen edun mukaisesti. Samaa toivon tuhansien muiden lasten puolesta, joita ei ole kohdeltu oikein viranomaisten toimesta.
Odotan päättäjiltä aikaa ja halua pysähtyä näiden tapausten ääreen ja kanttia huolehtia, että lakia noudatetaan paremmin, kaikkien kohdalla, jokaisessa yksityistapauksessa, koska tapausten keskiössä on lapsi. Toivon lisää poliitikkoja mukaan toimimaan lastensuojelulapsen parhaaksi. Toivon ja odotan satsauksia ennaltaehkäisevään työhön, matalalla kynnyksellä ja ilman pelkoa viranomaisen hampaisiin joutumiselta. Todella monessa tapauksessa avohuollon tukitoimet tai kodinhoitajan apu riittäisi antamaan lapsille ja perheille sen, mitä he tarvitsevat tukemaan elämää. Sillä tavoin toimien säästetään myös rahaa.
Anne Soimajärvi
Muita Kurhelan perheeseen liittyviä Lokakuun liikkeen artikkeleita:
☞ Dokumentti Perhe K:n tarina: 10 + 1 syytä elää
☞ LL-uutisia: "Perheet lähtevät liikkeelle."
☞ JP Roos: Oulun lastensuojelu kiinnostunut vain omasta arvovallastaan
☞ JP Roos: Sijaishuolto - viimeinen laitosten linnake
☞ Syvälä: Pitkäsoitto siitä, mitä Long Playn lastensuojelujuttu jättää kertomatta
☞ Hämäläinen: Kurhelan poikien hallinnollinen vankeus
☞ Sosionomiopiskelija Liljeberg: Nykylastensuojelussa lapsen kuuleminen on mahdotonta
☞ Oulun huostakohu: Henriikka,15, hakenut kirkosta turvapaikkaa
☞ Henriikka Kurhela - My Story
☞ Julkinen tiedote huostaan otetun Henriikan tapauksesta
☞ Oulun huostakohu & pastori Árpád Kovács: "Lastensuojelijat eivät kysyneet, mitä tytölle kuuluu..."
☞ Varatuomari Leeni Ikonen avustaa kirkolta turvapaikkaa hakenutta huostanuorta
☞ Ikonen: Juusokin pyysi lastensuojelun uhrina turvapaikkaa kirkosta
☞ Pastori Raisa Lehtomäki antaa tukensa Árpád Kovácsille
☞Virallinen tiedote: Kirkosta turvapaikkaa hakeneen huostanuoren ja Oulun lastensuojelun väliset sovintoneuvottelut johtivat rakentavaan yhteistyöhön
☞ Porvoon piispalta tukea huostanuorta auttaneelle pastorille