Oulussa kaksi poikaa on hakenut kirkkoturvaa. Toinen heistä on 14 vuotias Eemeli (nimi muutettu). Eemelin tarinankaari kulkee seuraavalla tavalla:
Eemeli on aina ollut rauhallinen ja kiltti lapsi, kaikkien kaveri, jonka koulu on sujunut hyvin. Hän on perheestä, jossa on useampi sisarus. Perheestä, jota lastensuojelu ryhtyi riepottelemaan alunperin sen vuoksi, että perhe haki apua Eemelin sisaruksen tilanteeseen, sitä kuitenkaan saamatta.
Pitkä asiakkuus johti vuonna 2013 siihen, että sisaruksista kolme huostaanotettiin mielivaltaisin perustein. Olen tutustunut aikaisemmin sisaruksia koskeviin asiakirjoihin, eikä perusteita huostaanotoille ole. Ainoa asia, jolla itse voin perustella kyseisiä huostaanottoja on Oulun sosiaalitoimen mielivaltaisuus ja käsittämätön tarve huostaanottaa edes joku.
Eemeli reagoi voimakkaasti sisarusten huostaanottoon. On vaikeata selittää lapselle, miksi sisarukset eivät voi asua kotona, jos Eemeli voi. Eemeli oli aloittamassa seitsemättä luokkaa. Poissaloloja alkoi kertyä, Eemeli ei halunnut mennä kouluun ja sanoikin, että ei aio sinne mennä ennen kuin sisarukset palaavat kotiin.
Koulu yritti kaikin tavoin auttaa poikaa, mutta mukana heiluneelta lastensuojelulta ei sympatioita herunut. Ainoa ehdotus Eemelin auttamiseksi oli sijoitus. Perhe ei suostunut sijoitukseen, sillä aikaisemmat kokemukset lastensuojelusta olivat huonot ja luottamus nollassa. Perhe ehdotti, josko saisi Eemelille apua lasten - ja nuorten psykiatriselta työryhmältä (lanu), mutta lastensuojelu ei siihen suostunut. Asiakirjoihin kirjattiin toisin. Niissä puhutaan lastensuojelun tarjonneen pojalle apua lanusta ja perheen kieltäytyneen siitä.
Eemeli ei saanut apua. Hän siis etsi sille korviketta kaveriporukasta. Siinä tuli vähän hölmöiltyäkin, pojat olivat käyneet eräässä parkkihallissa tyhjentämässä pari vaahtosammutinta. Asiasta tehtiin lastensuojeluilmoitus. Sosiaalivirkailija kysyi pojalta, pelkääkö hän sijoitusta, Eemeli myönsi pelkäävänsä.
Eemeliä siis pelotti. Sisaruksetkin oli viety, miten hänen kävisi? Niin yleistä kuin se onkin, kokeili Eemelikin hätäpäissään olutta ja jäi siitä äidilleen kiinni. Asioista tarkka ja huolehtivainen äiti vei pojan sairaalaan, vaikka poika oli itse kävellyt kotiin ja painunut suoraan nukkumaan. Hengenvaaraa ei siis ollut.
Asiasta tehtiin lastensuojeluilmoitus, mutta apua pojan tilanteeseen ei annettu.
Kesäkuusa 2014 sosiaalityöntekijät vaihtuivat ja perheelle kerrottiin kahdesta lastensuojeluilmoituksesta, jotka olivat tulleet poliisilta toukokuussa. Ne koskivat tapahtumia, joista poliisi oli jo helmikuulla ollut yhteydessä kotiin todeten, että mitään toimenpiteitä ei ole odotettavissa. Eemeli oli ollut porukassa, jossa kaveri oli varastanut, mutta ei Eemeli. Poliisi oli kuitenkin halunnut ilmoittaa asiasta myös Eemelin vanhemmille.
Syyskuussa lastensuojelu palaveerasi jälleen perheen kanssa ja esitti, että kesän aikana oli tullut yhteensä 9 lastensuojeluilmoitusta. Perhe pyysi palaverissa saada nähdä ilmoitusten sisällön, mutta sosiaalityöntekijä naputteli vain paperinipulla pöytää ja sanoi: " saatte ne tilaamalla itselle".
Perhe pyysi edelleen apua pojalle, mutta lastensuojelu ilmoitti vaihtoehtojen olevan vain ja ainoastaan avohuollon sijoitus tai kiireellinen sijoitus. Koululla oli myös pidetty palaveri opettajan ja rehtorin kanssa, jossa oli päätetty, että isä kuljettaa poikaa kouluun ja valvoo pojan koulunkäyntiä. Sosiaalitoimea tämä ei kiinnostanut.
" Sitten meidän on tehtävä kiireellinen sijoitus ja virka-apupyyntö poliisille!"
Sijoituspäätöksestä ei perheelle kerrottu mitään, mutta seuraavana päivänä perheen entinen perhetyöntekijä soitti Metsolan lastenkodilta, että Eemelille on siellä paikka. Äiti vei Eemelin Metsolaan. Ohjaaja selitti, ettei sijoitus välttämättä kestä 30 päivää, jos kerran perusteita ei enää tule olemaan. Äiti kertoi, ettei usko moiseen, hän tietää kyllä, että huostaanottoa tässä haetaan jälleen kerran. Ohjaajan mielestä äiti liioitteli asiaa. Viikon kuluttua samainen ohjaaja kuuli sosiaalivirkailijan suusta äidin jo ennakoimat sanat " alamme valmistella huostaanottoa." Sijoituksesta oli kulunut vaivaiset 10 päivää.
Ohjaaja kysyi ihmetellen, aikooko sosiaalitoimi todellakin ottaa Eemelin huostaan, vaikka perusteet ovat poistuneet?
"Kyllä!"
Sosiaalitoimi sanoi ottavansa Eemelin huostaan joka tapauksessa.
Sosiaalityöntekijät sanoivat, että Eemeli täytyy erottaa kaveriporukasta. Silti poika sai kaverilomia, mutta ei kotilomia. Äiti kysyikin, oliko tarkoitus erottaa poika kavereista vai perheestään? Sosiaalitoimi suunnitteli lopettavansa myös kaverilomat, mutta äiti ei antanut periksi: "Ettehän te voi eristää poikaa kokonaan!" Lopulta lastenkoti antoi Eemelille yhden yön yli kestävät viikonloppulomat kotona, jotka sujuivat hyvin.
Moni saattaa kummastella, miksi avohuollon tukitoimet eivät auttaneet Eemeliä? Kai sosiaalitoimella nyt joku syy oli todeta, etteivät tukitoimet ole riittäviä? Sehän on huostaanoton yksi peruste lastensuojelulain mukaan.
"Teillähän kävi työntekijä silloin vuonna 2003 sieltä Ankkurista!" perusteli sosiaalitoimi. Eemeli oli tuolloin kolmevuotias.
"Teillähän kävi jo perhetyökin vuonna 2006". Elon laskuopilla Eemeli oli tuolloin kuusivuotias.
"Perhetyö ei ole kyennyt estämään ongelmianne!" suolsi sosiaalitoimi. Viimeinen perhetyöntekijä oli käynyt perheessä helmikuussa 2013.
Metsolan lastenkodin mielipide on, että Eemeli tarvitsee tukea koulunkäyntiin.
Oulun käsitys koulunkäynnin tukemisesta on siis perhetyö ja ellei se riitä, on tehtävä huostaanotto. Oulun sosiaalitoimi ei ole kuullut puhuttavankaan kuraattoreista? Perheneuvoloista? Kouluavustajista? Myös lasten - ja nuorten psykiatrisen työryhmän kohdalla Oululaisella sossulla on ilmeisen valikoiva kuulo.
Lisäksi Eemelin kysymys, johon ei ole vastausta kuulunut, osoittaa nuoren miehen olevan paremmin kartalla julkisen hallinnon tarkan lain noudattamisen velvoitteesta, kuin sosiaalitoimi itse on: "Eikös pitäisi ensin odottaa ne ensimmäiset 30 päivää ja arvioida vasta sitten, että onko niitä huostaanottoperusteita?"
Oulun sosiaalitoimen “päätös” huostaanottamisesta tehtiin, kun oli kulunut peräti 10 päivää ensimmäisestä sijoittamisesta Metsolaan. Eemeli otti hatkat ja jätti palaamatta sijaishuoltoon. Perheen ja Emelin tavoitteena on saada sosiaalitoimi kuuntelemaan heitä. He ovat valmiit ottamaan vastaan järkevää ja oikein kohdennettua apua Eemelin koulunkäyntiin, mutta sijoitus on purettava. Siihen ei ole perusteita.
Toisen kirkkoturvaa hakeneen pojan tarina: - Ossi (UUSI)
Aiheesta aikaisemmin:
Oulussa on jälleen haettu kirkkoturvaa lastensuojelun mielivallan vuoksi
Muita Lokakuun Liikkeen julkaisuja Ouluun ja aiheeseen liittyen:
Julkinen tiedote huostaan otetun Henriikan tapauksesta
Vuoden Vieraannuttaja -palkinnot: 1) Oulu 2) Jämsä 3) Kuopio (vaisuja aplodeja)
Oulu pyrkii maailmankartalle
Perhe K:n tarina: 10 + 1 syytä elää
KADONNEET LAPSET - Maahanmuuttajaperheen huostaanottotarina
Oulun lastensuojelu äidille: "Luovuta. Ei meitä vastaan kannata taistella, voitamme kuitenkin."
TALOUS II: Lastensuojelujärjestöt bisneksen syrjässä
Open letter to Committee for the Prevention of Torture (CPT)
Eemeli on aina ollut rauhallinen ja kiltti lapsi, kaikkien kaveri, jonka koulu on sujunut hyvin. Hän on perheestä, jossa on useampi sisarus. Perheestä, jota lastensuojelu ryhtyi riepottelemaan alunperin sen vuoksi, että perhe haki apua Eemelin sisaruksen tilanteeseen, sitä kuitenkaan saamatta.
Pitkä asiakkuus johti vuonna 2013 siihen, että sisaruksista kolme huostaanotettiin mielivaltaisin perustein. Olen tutustunut aikaisemmin sisaruksia koskeviin asiakirjoihin, eikä perusteita huostaanotoille ole. Ainoa asia, jolla itse voin perustella kyseisiä huostaanottoja on Oulun sosiaalitoimen mielivaltaisuus ja käsittämätön tarve huostaanottaa edes joku.
Eemeli reagoi voimakkaasti sisarusten huostaanottoon. On vaikeata selittää lapselle, miksi sisarukset eivät voi asua kotona, jos Eemeli voi. Eemeli oli aloittamassa seitsemättä luokkaa. Poissaloloja alkoi kertyä, Eemeli ei halunnut mennä kouluun ja sanoikin, että ei aio sinne mennä ennen kuin sisarukset palaavat kotiin.
Koulu yritti kaikin tavoin auttaa poikaa, mutta mukana heiluneelta lastensuojelulta ei sympatioita herunut. Ainoa ehdotus Eemelin auttamiseksi oli sijoitus. Perhe ei suostunut sijoitukseen, sillä aikaisemmat kokemukset lastensuojelusta olivat huonot ja luottamus nollassa. Perhe ehdotti, josko saisi Eemelille apua lasten - ja nuorten psykiatriselta työryhmältä (lanu), mutta lastensuojelu ei siihen suostunut. Asiakirjoihin kirjattiin toisin. Niissä puhutaan lastensuojelun tarjonneen pojalle apua lanusta ja perheen kieltäytyneen siitä.
Eemeli ei saanut apua. Hän siis etsi sille korviketta kaveriporukasta. Siinä tuli vähän hölmöiltyäkin, pojat olivat käyneet eräässä parkkihallissa tyhjentämässä pari vaahtosammutinta. Asiasta tehtiin lastensuojeluilmoitus. Sosiaalivirkailija kysyi pojalta, pelkääkö hän sijoitusta, Eemeli myönsi pelkäävänsä.
Eemeliä siis pelotti. Sisaruksetkin oli viety, miten hänen kävisi? Niin yleistä kuin se onkin, kokeili Eemelikin hätäpäissään olutta ja jäi siitä äidilleen kiinni. Asioista tarkka ja huolehtivainen äiti vei pojan sairaalaan, vaikka poika oli itse kävellyt kotiin ja painunut suoraan nukkumaan. Hengenvaaraa ei siis ollut.
Asiasta tehtiin lastensuojeluilmoitus, mutta apua pojan tilanteeseen ei annettu.
Kesäkuusa 2014 sosiaalityöntekijät vaihtuivat ja perheelle kerrottiin kahdesta lastensuojeluilmoituksesta, jotka olivat tulleet poliisilta toukokuussa. Ne koskivat tapahtumia, joista poliisi oli jo helmikuulla ollut yhteydessä kotiin todeten, että mitään toimenpiteitä ei ole odotettavissa. Eemeli oli ollut porukassa, jossa kaveri oli varastanut, mutta ei Eemeli. Poliisi oli kuitenkin halunnut ilmoittaa asiasta myös Eemelin vanhemmille.
Syyskuussa lastensuojelu palaveerasi jälleen perheen kanssa ja esitti, että kesän aikana oli tullut yhteensä 9 lastensuojeluilmoitusta. Perhe pyysi palaverissa saada nähdä ilmoitusten sisällön, mutta sosiaalityöntekijä naputteli vain paperinipulla pöytää ja sanoi: " saatte ne tilaamalla itselle".
Perhe pyysi edelleen apua pojalle, mutta lastensuojelu ilmoitti vaihtoehtojen olevan vain ja ainoastaan avohuollon sijoitus tai kiireellinen sijoitus. Koululla oli myös pidetty palaveri opettajan ja rehtorin kanssa, jossa oli päätetty, että isä kuljettaa poikaa kouluun ja valvoo pojan koulunkäyntiä. Sosiaalitoimea tämä ei kiinnostanut.
" Sitten meidän on tehtävä kiireellinen sijoitus ja virka-apupyyntö poliisille!"
Sijoituspäätöksestä ei perheelle kerrottu mitään, mutta seuraavana päivänä perheen entinen perhetyöntekijä soitti Metsolan lastenkodilta, että Eemelille on siellä paikka. Äiti vei Eemelin Metsolaan. Ohjaaja selitti, ettei sijoitus välttämättä kestä 30 päivää, jos kerran perusteita ei enää tule olemaan. Äiti kertoi, ettei usko moiseen, hän tietää kyllä, että huostaanottoa tässä haetaan jälleen kerran. Ohjaajan mielestä äiti liioitteli asiaa. Viikon kuluttua samainen ohjaaja kuuli sosiaalivirkailijan suusta äidin jo ennakoimat sanat " alamme valmistella huostaanottoa." Sijoituksesta oli kulunut vaivaiset 10 päivää.
Ohjaaja kysyi ihmetellen, aikooko sosiaalitoimi todellakin ottaa Eemelin huostaan, vaikka perusteet ovat poistuneet?
"Kyllä!"
Sosiaalitoimi sanoi ottavansa Eemelin huostaan joka tapauksessa.
Sosiaalityöntekijät sanoivat, että Eemeli täytyy erottaa kaveriporukasta. Silti poika sai kaverilomia, mutta ei kotilomia. Äiti kysyikin, oliko tarkoitus erottaa poika kavereista vai perheestään? Sosiaalitoimi suunnitteli lopettavansa myös kaverilomat, mutta äiti ei antanut periksi: "Ettehän te voi eristää poikaa kokonaan!" Lopulta lastenkoti antoi Eemelille yhden yön yli kestävät viikonloppulomat kotona, jotka sujuivat hyvin.
Moni saattaa kummastella, miksi avohuollon tukitoimet eivät auttaneet Eemeliä? Kai sosiaalitoimella nyt joku syy oli todeta, etteivät tukitoimet ole riittäviä? Sehän on huostaanoton yksi peruste lastensuojelulain mukaan.
"Teillähän kävi työntekijä silloin vuonna 2003 sieltä Ankkurista!" perusteli sosiaalitoimi. Eemeli oli tuolloin kolmevuotias.
"Teillähän kävi jo perhetyökin vuonna 2006". Elon laskuopilla Eemeli oli tuolloin kuusivuotias.
"Perhetyö ei ole kyennyt estämään ongelmianne!" suolsi sosiaalitoimi. Viimeinen perhetyöntekijä oli käynyt perheessä helmikuussa 2013.
Metsolan lastenkodin mielipide on, että Eemeli tarvitsee tukea koulunkäyntiin.
Oulun käsitys koulunkäynnin tukemisesta on siis perhetyö ja ellei se riitä, on tehtävä huostaanotto. Oulun sosiaalitoimi ei ole kuullut puhuttavankaan kuraattoreista? Perheneuvoloista? Kouluavustajista? Myös lasten - ja nuorten psykiatrisen työryhmän kohdalla Oululaisella sossulla on ilmeisen valikoiva kuulo.
Lisäksi Eemelin kysymys, johon ei ole vastausta kuulunut, osoittaa nuoren miehen olevan paremmin kartalla julkisen hallinnon tarkan lain noudattamisen velvoitteesta, kuin sosiaalitoimi itse on: "Eikös pitäisi ensin odottaa ne ensimmäiset 30 päivää ja arvioida vasta sitten, että onko niitä huostaanottoperusteita?"
Oulun sosiaalitoimen “päätös” huostaanottamisesta tehtiin, kun oli kulunut peräti 10 päivää ensimmäisestä sijoittamisesta Metsolaan. Eemeli otti hatkat ja jätti palaamatta sijaishuoltoon. Perheen ja Emelin tavoitteena on saada sosiaalitoimi kuuntelemaan heitä. He ovat valmiit ottamaan vastaan järkevää ja oikein kohdennettua apua Eemelin koulunkäyntiin, mutta sijoitus on purettava. Siihen ei ole perusteita.
Toisen kirkkoturvaa hakeneen pojan tarina: - Ossi (UUSI)
Aiheesta aikaisemmin:
Oulussa on jälleen haettu kirkkoturvaa lastensuojelun mielivallan vuoksi
Muita Lokakuun Liikkeen julkaisuja Ouluun ja aiheeseen liittyen:
Julkinen tiedote huostaan otetun Henriikan tapauksesta
Vuoden Vieraannuttaja -palkinnot: 1) Oulu 2) Jämsä 3) Kuopio (vaisuja aplodeja)
Oulu pyrkii maailmankartalle
Perhe K:n tarina: 10 + 1 syytä elää
KADONNEET LAPSET - Maahanmuuttajaperheen huostaanottotarina
Oulun lastensuojelu äidille: "Luovuta. Ei meitä vastaan kannata taistella, voitamme kuitenkin."
TALOUS II: Lastensuojelujärjestöt bisneksen syrjässä
Open letter to Committee for the Prevention of Torture (CPT)
RSS Feed
