Kirjoitin Helsinkiläisestä sosiaalityötä tarjoavasta palvelualan firmasta, joka osallistui Helsingin kunnan kilpailutukseen vuoden 2016 alussa valvottujen ja tuettujen tapaamisten sekä valvottujen vaihtojen kohdalla.
Lasta tapaava äiti oli kokenut palvelualan ammattilaisena sosiaalityön tarjoaman palvelun kummallisena ja häntä, tapaavaa vanhempaa, kohtaan negatiivisesti arvoittavana, kuin hänen päälleen olisi asetettu leima.
HoivaOnni oli hienosti hoitanut sopimuspalaverin ja esitellyt toimintaansa ja tarjonnut lapselle vaihtoja lähempänä lapsen kotia ihan omatoimisesti tuoden esille liikuvien työntekijöidensä palvelun, joka nähtävästi myös toteutuu vanhusten hoidossa. Helsingin perheoikeudellinen yksikkö ei ollut tiennyt tästä mahdollisuudesta ennen palvelun ostamista, eikä sellaista olisi edes ostanut ellei tällaista lapsen etua hakevaa tarjousta olisi vanhemmille HoivaOnnen toimesta suoraan tarjottu. HoivaOnni siis tuli lapsen tarpeita vastaan, kun äiti kertoi saaneensa palvelun aiemmin ovelle saakka, mutta kunnan todenneen sen liian kalliksi. Raha meni lasten edun edelle.
Kirjoitin lasta tapaavan vanhemman näkökulmasta muutamasta oudosta asiasta, jossa näkemyksenäni oli, että jos tällaisia lapsemme elämään täysin epänormaaleja toimintoja, valvottuja vaihtoja, tahdotaan valtiomme päätäntävaltaa käyttävän tahon toimesta todella toteuttaa, voisi palvelu edes kohdata asiakkaansa mahdollisimman paljon niin kirjoitettujen kuin myös kirjoittamattomien normien mukaisesti kohti sitä, ettei näitä palveluja todellakaan tarvita.
Tarkoitukseni on herätellä sosiaalialan työntekijöitä ja heidän asiakkaitaan näkemään monet kannat ja näkemykset, niiden luomat tarpeet ja kehittämään ratkaisukeskeisiä keinoja näihin haasteisiin hyvässä yhteistyössä avoimella kesksutelulla.
HoivaOnni vastasi äidille haasteeseen, mutta ei kovin yhteistyötä hakevasti, kun yhteistyö ei HoivaOnnen toimesta toteutunut tapaavaa vanhempaa ja hänen näkemyksiään ja toiveitaan edes kunnioittavasti keskustelussa kohdaten.
Kun isä viime vaihdon yhteydessä vihdoin osoitti välittämistä, tuodessaan lasta tapaamiseen puolituntia myöhässä ja pyysi saada lapselle oikeutta tavata äitiään tuon kokonaisen kaksi tuntia, ei se käynyt HoivaOnnelle, sillä työntekijän täytyi joutua seuraavaan työtehtävään aiemmin sovitun palautusajan jälkeen. Vaihdossa sovittiin ajan lisäämisestä seuraavaan vaihtoon.
Äiti soitti seuraavana päivänä HoivaOnnelle ja ilmoitti sovitusta. HoivaOnnen puhelin ilmoitti, että puhelin on päällä klo 8:15 lähtien. Siihen vastattiin klo 10:00 ja ilmoitettiin, että aamulla vastaaminen ei onnistu aamupalaverin takia. Äidin ilmoitus otettiin ystävällisesti vastaan ja asiaa alettiin hoitamaan.
Myöhemmin samana päivänä soitti joku työntekijä ja ilmoitti viikko ennen seuraavaa tapaamista, että HoivaOnni on purkanut ilmoittamatta perheelle suunnitelmistaan kunnan kanssa perheen palvelusopimuksen ja seuraavaa valvottua vaihtoa ei tule HoivaOnnen kautta. Keskustelu oli yhä yksipuolista ja HoivaOnnen määräämää. Äidille jäi kuva, että HoivaOnni syytti omasta toiminnastaan äitiä.
HoivaOnni valitti Mieron kirjoittamisesta ja totesi, etteivät he voi ottaa kantaa yksittäistapauksiin ja eivät Mieron takia voi jatkaa palvelun tarjoamista. Miksi edes asiakkaalle ei voi ottaa kantaa HoivaOnni omasta toiminnastaan? Mistä lähtien asiakkaiden omat tapaukset ovat olleet yksittäistapauksia, joihin palvelun tarjoaja ei voi ottaa kantaa? Eiköhän tämä "yksittäistapausfraasi" ole jo aika kulunut ja liitetä ihan erilaisiin tilantesiin?
Puhelimessa ei suinkaan ollut ihminen, joka olisi voinut olla kiinnostunut vanhemmasta, jolle puhui tai lapsesta jonka asioista puhui, vaan siellä oli puolustusreaktiona perääntyvää hyökkäysmenetelmää käyttävä sosiaalityöntekijä, joka tahtoi toimintansa päätöksestä kaataa vastuun äidille. Julkaistu Mieron kirjoitus oli syy toiminnalle ja syy oli äidin, joka kertoi kantansa ja sen ettei hänen kannastaan oltu voitu välittää HoivaOnnessa.
HoivaOnni ei voinut ottaa Mieron kirjoitusta positiivisessa mielessä ja pohtia ratkaisukeskeisesti, kuinka se ottaisi paremmin huomioon asiakkaansa, sillä HoivaOnni oli ajautunut "yksittäistapausdilemmaan".
Tämä voida -sanan käyttö ihmetyttää minua kovasti. Tuo verbi esiintyy usein lastensuojelalalla ja lapsia koskevissa asioissa Suomessa. Jostain syystä se esitetään negatiivisessa muodossa lisäten sen eteen ei -sana. Maassamme ei jostain syystä voida hoitaa lasten asioita lasten tarpeet huomioiden, ei voida puhua lasten asioista, ei voida korjata lasten olosuhteita, ei voida tukea vanhempia, ei voida olla avoimia ja ratkaisukeskeisiä puhumattakaan psotiivisuudesta.
Äiti ei viitsinyt lähteä väittelemään HoivaOnnen kanssa ja pilaamaan omaa posiitiotaan HoivaOnnen negaatiolla. HoivaOnni toteutti uhkauksensa, mutta vielä voimallisemmin. Kun äiti pyysi, että lapsi saisi tosiaan tavata tuon tuomarin määräämän ajan, HoivaOnni uhkasi; että jos ei kelpaa tämä järjestely, voi tapaamiset siirtää HoivaOnnen tiloihin kauppakeskuksesta eli kauemmas lapsen kodista. Kun Miero kirjoitti tästä, HoivaOnni totesi, että sitten menkää itseasiassa kokonaan HoivaOnnen toiminnasta pois sellaiselle palvelun tarjoajalle, joka ei edes tarjoa palvelua asuinalueellanne. Lapsi siis joutuu edellisessä kirjoittelussani mainitsemaan metromatkailuun halki suuren pääkaupungin, jos lapsen isä ei suostu lastensuojeluviranomaisen ehdottamaan valvottujen vaihtojen purkamiseen ja lapsen edun toteuttamiseen tilanteen normalisoimisella.
Tällaiseen toimintaan HoivaOnni voi lähteä ja sillä on sellaiseen kaikki valtuudet ja kykeneväisyys. Tilanteiden korjaamisen sijaan HoivaOnni siis haluaa, että tämä lapsi ajelee metrolla tavatessaan äitiään. HoivaOnni on loukkaantunut Mierolle ja HoivaOnnen loukkantuminen menee lapsien edun edelle.
Miksi kunta ostaa tällaiset palvelut yksityisiltä tahoilta, kun se antaa aivan liikaa valtaa näille tahoille. Nämä tahothan voivat tehdä aivan mitä tahtovat välittämättä ihmisistä, asiakkaat ovat heille vain pelinappuloita. Vanhempi, joka kertoo oudoista toimitavoista, on "Huono" asiakas, sillä se tuo "Huonoa" julkisuuskuvaa ja alkuperäinen asiahan ei siis koske todellakaan HoivaOnnen toimintaa, vaan vanhempi voidaan leimata huonoksi.
Jos maamme ravintolat toimisivat näin asiakkaita ja ravintolakriitikoita kohtaan, mihin palveluala todella joutuisi? Kun asiakas valittaa, ravintola tarjoaa kahvit tai jälkiruuan ja kun kriitikko valittaa ravintola alkaa todella pohtimaan mitä pitää muuttaa toiminnassa ja pitääkö muuttaa.
Äiti soitti lapsen lastensuojelutyöntekijälle ja pyysi tätä tukemaan heitä lapsen tapaamisten toteutumisessa. Sosiaalityöntekijä totesi, että tapaamiset ovat todellakin saatava toteutumaan lapsen tarpeet huomioiden, sillä lapsi näitä odottaa kovasti. Hän oli positiivinen ja iloinen ja työotteeltaan äitiä voimaannuttava. Hän oli läsnä ja välittävä tämän äitiä askarruttavan asian kanssa. Hän oli yhteistyöhaluinen ja näin myös oli yhteistyökykyinen. Hän voi olla tätä, koska hän tahtoo olla tätä. HoivaOnnesta ei suuremmin keskusteltu, sillä HoivaOnni hoitaa asiansa kuten hoitaa, voi mitä voi ja siivoaa toiminansa vasta sitten kun sitä kiinnostaa siivota se lasta ja lasta tapaavaa vanhempaa kohtaavaksi.
Me emme ole vastuussa muiden toiminnasta. Me emme voi kantaa harteillamme koko maailmaa.
Alkoholistit usein syyttävät juomisestaan muita ihmisiä. He ovat sairaita ja heillä on herkkyys riippuvuuteen monella tavalla.
HoivaOnni syyttää omasta toiminastaan Mieroa.
Sitten vasta kummallisuuteen päästään, kun tarjoilijat alkavat syytelemään asiakkaita, kätilöt synnyttäjiä, sairaanhoitajat potilaitaan, näyttelijät katsojia ja poliitikot kansaa omasta toiminnastaan. Normaalia on, että lapsi syyttää vanhempia ja aikuisia tyhmiksi ja oikeassahan he ovat. Keisareilla ei ole uusia vaatteita.
Kun saisimme vielä sosiaalialan ammattilaiset kantamaan vastuun omasta toiminnastaan.
Ajatelkaa, jos kätilöt kesken synnyttämisen ilmoittavat äidille: "Olet tuollainen ja en kykene sitä käsittelemään, vika on sinussa, heippa!"
Me tiedämme, että kritiikin edessä sosiaaliviranomainen lastensuojelussa voi lopettaa vanhemman vanhemmuuden tukemisen ja jopa huostaanottaa lapsen. On helppoa mustamaalata vanhempi huonoksi. Väitteet tarvitsee ainoastaan kirjoittaa paperille ja oikeustoimi uskoo sitä suoraan ja mikään taho ei tutki oliko väite totta vai valhetta. Sosiaalialalla käytetään juuri tätä syyllistämis- ja häpeäkulttuurin sanastoa retorikan keinoin aseena oman edun tavoittelussa. Itse lapsilla ja perhe-elämän kunnioittamisella ja hyvällä yhteistyöllä ja toistemme tukemisella ei niinkään ole väliä.
Äidin naapuri on muistisairas ja käyttää myös HoivaOnnen palvelua. Äiti keskusteli naapurin sisaren kanssa, joka toimii tämän edunvalvojana ja työskentelee itsekin vanhusten hoidossa. Häneltä HoivaOnni sai paljon kehuja hyvästä yhteistyöstä, vaikkakin hänkin nauroi HoivaOnnen vaatimukselle sähköpostin käyttöön, kun tahdotaan keskustella asiakasta harmittavista asioista lapsiasioissa. Heidän kohdalla ei sähköpostia ole tarvittu ottaa esille ja HoivaOnni jopa itse soittaa muistisairaan läheiselle ja kertoo kuinka hoiva ja onni toteutuu tässä palvelussa. Muistisairas noudetaan kotontaan HoivaOnnelle. Äitkin on tavannut näitä sosiaalityöntekijöitä ja he ovat olleet todella mukavia tämän muistisairaan asioita hoitaessaan.
Täällä Mieron tiellä huomautan, ettei kaikki mene kuin on suunnitellut juuri koskaan. Ainoastaan muutos on pysyvää, kun on niin monta vaikuttavaa tekijää. Kuitenkin on tärkeää muistaa, että me kaikki vaikutamme muutokseen ja meillä kaikilla on vastuu siihen kuinka me vaikutamme muutokseen ja elämään.
Miero ei ota vastaan vastuuta siitä, mitä hallinnollisia päätöksiä HoivaOnni tekee ja miten HoivaOnni toimii. Nokia Networksin tietokonearkkitehti ilmoittaa alaisilleen: "Ennen päätöstänne miettikää yhdeksän vaihtoehtoa toimia ja valitkaa näistä se kaikille paras ratkaisu." HoivaOnnikin olisi voinut keskustella näkemyksistään ja ajatuksistaan lasta tapaavan vanhemman kanssa avoimesti jo heti alkujaan häntä kunnioittaen ja hänen näkemyksiään huomioiden lapsen asioiden asiantuntijana. THL:n ohjeistuskin määrittää sosiaalitoimen kunnioittamaan vanhemman asiantuntevuutta. Avoimuuden sijaan HoivaOnni päätti sulkeutua avoimen kritiikin edessä ja jättää välittämättä heille asiakkaaksi saamasta suloisen lapsesta.
Lapsi oli heille vain väline, hetkellinen tulonlähde, joka havaittiin ehkä mainetta haavoittavaksi tekijäksi ja tärkeäksi poistaa asiakaskunnasta.
"Wuoi wuoi wuoi," sanoi savolaismummo, kun haudassa kääntyi lapsen lapsensa asioita pohtimaan. Ei heidän aikaan tällaista ollut.
Lue myös:
☞ Helsingin lastensuojelun johtaja vastaa muistutukseen - eivät anna aihetta erityisiin toimenpiteisiin
☞ Ei Valvonnalle
☞ Miksi Aino hylättiin?
☞ Ensi- ja turvakotien käytännöt selvitettävä välittömästi
☞ Puolustus puheenvuoro sosiaalityölle -Anteeksipyynnöllä yhteistyöhön
☞ Helsingin tarpeenselvityksen muutos vuosikymmenien saatossa kummastuttaa ☞ Ei hallita mielen ja aivojen toimintaa ja ymmärretä reflektoida ajattelua tietoisesti
☞ Pysyvän huostaanoton hanke on sijaishuollon- ei lapsen- etu
☞ Kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä ADHD:n hoidossa?
☞ Hullu hulluksi haukkuu - Johtava sosiaalityöntekijä mustamaalaa vanhempia mielisairaiksi
Lasta tapaava äiti oli kokenut palvelualan ammattilaisena sosiaalityön tarjoaman palvelun kummallisena ja häntä, tapaavaa vanhempaa, kohtaan negatiivisesti arvoittavana, kuin hänen päälleen olisi asetettu leima.
HoivaOnni oli hienosti hoitanut sopimuspalaverin ja esitellyt toimintaansa ja tarjonnut lapselle vaihtoja lähempänä lapsen kotia ihan omatoimisesti tuoden esille liikuvien työntekijöidensä palvelun, joka nähtävästi myös toteutuu vanhusten hoidossa. Helsingin perheoikeudellinen yksikkö ei ollut tiennyt tästä mahdollisuudesta ennen palvelun ostamista, eikä sellaista olisi edes ostanut ellei tällaista lapsen etua hakevaa tarjousta olisi vanhemmille HoivaOnnen toimesta suoraan tarjottu. HoivaOnni siis tuli lapsen tarpeita vastaan, kun äiti kertoi saaneensa palvelun aiemmin ovelle saakka, mutta kunnan todenneen sen liian kalliksi. Raha meni lasten edun edelle.
Kirjoitin lasta tapaavan vanhemman näkökulmasta muutamasta oudosta asiasta, jossa näkemyksenäni oli, että jos tällaisia lapsemme elämään täysin epänormaaleja toimintoja, valvottuja vaihtoja, tahdotaan valtiomme päätäntävaltaa käyttävän tahon toimesta todella toteuttaa, voisi palvelu edes kohdata asiakkaansa mahdollisimman paljon niin kirjoitettujen kuin myös kirjoittamattomien normien mukaisesti kohti sitä, ettei näitä palveluja todellakaan tarvita.
Tarkoitukseni on herätellä sosiaalialan työntekijöitä ja heidän asiakkaitaan näkemään monet kannat ja näkemykset, niiden luomat tarpeet ja kehittämään ratkaisukeskeisiä keinoja näihin haasteisiin hyvässä yhteistyössä avoimella kesksutelulla.
HoivaOnni vastasi äidille haasteeseen, mutta ei kovin yhteistyötä hakevasti, kun yhteistyö ei HoivaOnnen toimesta toteutunut tapaavaa vanhempaa ja hänen näkemyksiään ja toiveitaan edes kunnioittavasti keskustelussa kohdaten.
Kun isä viime vaihdon yhteydessä vihdoin osoitti välittämistä, tuodessaan lasta tapaamiseen puolituntia myöhässä ja pyysi saada lapselle oikeutta tavata äitiään tuon kokonaisen kaksi tuntia, ei se käynyt HoivaOnnelle, sillä työntekijän täytyi joutua seuraavaan työtehtävään aiemmin sovitun palautusajan jälkeen. Vaihdossa sovittiin ajan lisäämisestä seuraavaan vaihtoon.
Äiti soitti seuraavana päivänä HoivaOnnelle ja ilmoitti sovitusta. HoivaOnnen puhelin ilmoitti, että puhelin on päällä klo 8:15 lähtien. Siihen vastattiin klo 10:00 ja ilmoitettiin, että aamulla vastaaminen ei onnistu aamupalaverin takia. Äidin ilmoitus otettiin ystävällisesti vastaan ja asiaa alettiin hoitamaan.
Myöhemmin samana päivänä soitti joku työntekijä ja ilmoitti viikko ennen seuraavaa tapaamista, että HoivaOnni on purkanut ilmoittamatta perheelle suunnitelmistaan kunnan kanssa perheen palvelusopimuksen ja seuraavaa valvottua vaihtoa ei tule HoivaOnnen kautta. Keskustelu oli yhä yksipuolista ja HoivaOnnen määräämää. Äidille jäi kuva, että HoivaOnni syytti omasta toiminnastaan äitiä.
HoivaOnni valitti Mieron kirjoittamisesta ja totesi, etteivät he voi ottaa kantaa yksittäistapauksiin ja eivät Mieron takia voi jatkaa palvelun tarjoamista. Miksi edes asiakkaalle ei voi ottaa kantaa HoivaOnni omasta toiminnastaan? Mistä lähtien asiakkaiden omat tapaukset ovat olleet yksittäistapauksia, joihin palvelun tarjoaja ei voi ottaa kantaa? Eiköhän tämä "yksittäistapausfraasi" ole jo aika kulunut ja liitetä ihan erilaisiin tilantesiin?
Puhelimessa ei suinkaan ollut ihminen, joka olisi voinut olla kiinnostunut vanhemmasta, jolle puhui tai lapsesta jonka asioista puhui, vaan siellä oli puolustusreaktiona perääntyvää hyökkäysmenetelmää käyttävä sosiaalityöntekijä, joka tahtoi toimintansa päätöksestä kaataa vastuun äidille. Julkaistu Mieron kirjoitus oli syy toiminnalle ja syy oli äidin, joka kertoi kantansa ja sen ettei hänen kannastaan oltu voitu välittää HoivaOnnessa.
HoivaOnni ei voinut ottaa Mieron kirjoitusta positiivisessa mielessä ja pohtia ratkaisukeskeisesti, kuinka se ottaisi paremmin huomioon asiakkaansa, sillä HoivaOnni oli ajautunut "yksittäistapausdilemmaan".
Tämä voida -sanan käyttö ihmetyttää minua kovasti. Tuo verbi esiintyy usein lastensuojelalalla ja lapsia koskevissa asioissa Suomessa. Jostain syystä se esitetään negatiivisessa muodossa lisäten sen eteen ei -sana. Maassamme ei jostain syystä voida hoitaa lasten asioita lasten tarpeet huomioiden, ei voida puhua lasten asioista, ei voida korjata lasten olosuhteita, ei voida tukea vanhempia, ei voida olla avoimia ja ratkaisukeskeisiä puhumattakaan psotiivisuudesta.
Äiti ei viitsinyt lähteä väittelemään HoivaOnnen kanssa ja pilaamaan omaa posiitiotaan HoivaOnnen negaatiolla. HoivaOnni toteutti uhkauksensa, mutta vielä voimallisemmin. Kun äiti pyysi, että lapsi saisi tosiaan tavata tuon tuomarin määräämän ajan, HoivaOnni uhkasi; että jos ei kelpaa tämä järjestely, voi tapaamiset siirtää HoivaOnnen tiloihin kauppakeskuksesta eli kauemmas lapsen kodista. Kun Miero kirjoitti tästä, HoivaOnni totesi, että sitten menkää itseasiassa kokonaan HoivaOnnen toiminnasta pois sellaiselle palvelun tarjoajalle, joka ei edes tarjoa palvelua asuinalueellanne. Lapsi siis joutuu edellisessä kirjoittelussani mainitsemaan metromatkailuun halki suuren pääkaupungin, jos lapsen isä ei suostu lastensuojeluviranomaisen ehdottamaan valvottujen vaihtojen purkamiseen ja lapsen edun toteuttamiseen tilanteen normalisoimisella.
Tällaiseen toimintaan HoivaOnni voi lähteä ja sillä on sellaiseen kaikki valtuudet ja kykeneväisyys. Tilanteiden korjaamisen sijaan HoivaOnni siis haluaa, että tämä lapsi ajelee metrolla tavatessaan äitiään. HoivaOnni on loukkaantunut Mierolle ja HoivaOnnen loukkantuminen menee lapsien edun edelle.
Miksi kunta ostaa tällaiset palvelut yksityisiltä tahoilta, kun se antaa aivan liikaa valtaa näille tahoille. Nämä tahothan voivat tehdä aivan mitä tahtovat välittämättä ihmisistä, asiakkaat ovat heille vain pelinappuloita. Vanhempi, joka kertoo oudoista toimitavoista, on "Huono" asiakas, sillä se tuo "Huonoa" julkisuuskuvaa ja alkuperäinen asiahan ei siis koske todellakaan HoivaOnnen toimintaa, vaan vanhempi voidaan leimata huonoksi.
Jos maamme ravintolat toimisivat näin asiakkaita ja ravintolakriitikoita kohtaan, mihin palveluala todella joutuisi? Kun asiakas valittaa, ravintola tarjoaa kahvit tai jälkiruuan ja kun kriitikko valittaa ravintola alkaa todella pohtimaan mitä pitää muuttaa toiminnassa ja pitääkö muuttaa.
Äiti soitti lapsen lastensuojelutyöntekijälle ja pyysi tätä tukemaan heitä lapsen tapaamisten toteutumisessa. Sosiaalityöntekijä totesi, että tapaamiset ovat todellakin saatava toteutumaan lapsen tarpeet huomioiden, sillä lapsi näitä odottaa kovasti. Hän oli positiivinen ja iloinen ja työotteeltaan äitiä voimaannuttava. Hän oli läsnä ja välittävä tämän äitiä askarruttavan asian kanssa. Hän oli yhteistyöhaluinen ja näin myös oli yhteistyökykyinen. Hän voi olla tätä, koska hän tahtoo olla tätä. HoivaOnnesta ei suuremmin keskusteltu, sillä HoivaOnni hoitaa asiansa kuten hoitaa, voi mitä voi ja siivoaa toiminansa vasta sitten kun sitä kiinnostaa siivota se lasta ja lasta tapaavaa vanhempaa kohtaavaksi.
Me emme ole vastuussa muiden toiminnasta. Me emme voi kantaa harteillamme koko maailmaa.
Alkoholistit usein syyttävät juomisestaan muita ihmisiä. He ovat sairaita ja heillä on herkkyys riippuvuuteen monella tavalla.
HoivaOnni syyttää omasta toiminastaan Mieroa.
Sitten vasta kummallisuuteen päästään, kun tarjoilijat alkavat syytelemään asiakkaita, kätilöt synnyttäjiä, sairaanhoitajat potilaitaan, näyttelijät katsojia ja poliitikot kansaa omasta toiminnastaan. Normaalia on, että lapsi syyttää vanhempia ja aikuisia tyhmiksi ja oikeassahan he ovat. Keisareilla ei ole uusia vaatteita.
Kun saisimme vielä sosiaalialan ammattilaiset kantamaan vastuun omasta toiminnastaan.
Ajatelkaa, jos kätilöt kesken synnyttämisen ilmoittavat äidille: "Olet tuollainen ja en kykene sitä käsittelemään, vika on sinussa, heippa!"
Me tiedämme, että kritiikin edessä sosiaaliviranomainen lastensuojelussa voi lopettaa vanhemman vanhemmuuden tukemisen ja jopa huostaanottaa lapsen. On helppoa mustamaalata vanhempi huonoksi. Väitteet tarvitsee ainoastaan kirjoittaa paperille ja oikeustoimi uskoo sitä suoraan ja mikään taho ei tutki oliko väite totta vai valhetta. Sosiaalialalla käytetään juuri tätä syyllistämis- ja häpeäkulttuurin sanastoa retorikan keinoin aseena oman edun tavoittelussa. Itse lapsilla ja perhe-elämän kunnioittamisella ja hyvällä yhteistyöllä ja toistemme tukemisella ei niinkään ole väliä.
Äidin naapuri on muistisairas ja käyttää myös HoivaOnnen palvelua. Äiti keskusteli naapurin sisaren kanssa, joka toimii tämän edunvalvojana ja työskentelee itsekin vanhusten hoidossa. Häneltä HoivaOnni sai paljon kehuja hyvästä yhteistyöstä, vaikkakin hänkin nauroi HoivaOnnen vaatimukselle sähköpostin käyttöön, kun tahdotaan keskustella asiakasta harmittavista asioista lapsiasioissa. Heidän kohdalla ei sähköpostia ole tarvittu ottaa esille ja HoivaOnni jopa itse soittaa muistisairaan läheiselle ja kertoo kuinka hoiva ja onni toteutuu tässä palvelussa. Muistisairas noudetaan kotontaan HoivaOnnelle. Äitkin on tavannut näitä sosiaalityöntekijöitä ja he ovat olleet todella mukavia tämän muistisairaan asioita hoitaessaan.
Täällä Mieron tiellä huomautan, ettei kaikki mene kuin on suunnitellut juuri koskaan. Ainoastaan muutos on pysyvää, kun on niin monta vaikuttavaa tekijää. Kuitenkin on tärkeää muistaa, että me kaikki vaikutamme muutokseen ja meillä kaikilla on vastuu siihen kuinka me vaikutamme muutokseen ja elämään.
Miero ei ota vastaan vastuuta siitä, mitä hallinnollisia päätöksiä HoivaOnni tekee ja miten HoivaOnni toimii. Nokia Networksin tietokonearkkitehti ilmoittaa alaisilleen: "Ennen päätöstänne miettikää yhdeksän vaihtoehtoa toimia ja valitkaa näistä se kaikille paras ratkaisu." HoivaOnnikin olisi voinut keskustella näkemyksistään ja ajatuksistaan lasta tapaavan vanhemman kanssa avoimesti jo heti alkujaan häntä kunnioittaen ja hänen näkemyksiään huomioiden lapsen asioiden asiantuntijana. THL:n ohjeistuskin määrittää sosiaalitoimen kunnioittamaan vanhemman asiantuntevuutta. Avoimuuden sijaan HoivaOnni päätti sulkeutua avoimen kritiikin edessä ja jättää välittämättä heille asiakkaaksi saamasta suloisen lapsesta.
Lapsi oli heille vain väline, hetkellinen tulonlähde, joka havaittiin ehkä mainetta haavoittavaksi tekijäksi ja tärkeäksi poistaa asiakaskunnasta.
"Wuoi wuoi wuoi," sanoi savolaismummo, kun haudassa kääntyi lapsen lapsensa asioita pohtimaan. Ei heidän aikaan tällaista ollut.
Lue myös:
☞ Helsingin lastensuojelun johtaja vastaa muistutukseen - eivät anna aihetta erityisiin toimenpiteisiin
☞ Ei Valvonnalle
☞ Miksi Aino hylättiin?
☞ Ensi- ja turvakotien käytännöt selvitettävä välittömästi
☞ Puolustus puheenvuoro sosiaalityölle -Anteeksipyynnöllä yhteistyöhön
☞ Helsingin tarpeenselvityksen muutos vuosikymmenien saatossa kummastuttaa ☞ Ei hallita mielen ja aivojen toimintaa ja ymmärretä reflektoida ajattelua tietoisesti
☞ Pysyvän huostaanoton hanke on sijaishuollon- ei lapsen- etu
☞ Kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä ADHD:n hoidossa?
☞ Hullu hulluksi haukkuu - Johtava sosiaalityöntekijä mustamaalaa vanhempia mielisairaiksi
RSS Feed
