Hyvä Teiro,
koetan kunnioittavasti lähestyä Teitä niiden malliopittujen käyttäytymisnormien mukaan, joita lapsuuteni perheen käyttäytymisnormien ohella olen havainnut tarpeelliseksi toisinaan huomioida ja viedä omaan toimintaan, jotta itse käyttäytymiseen ei keskitetä huomiota ja itse toimintamotiivi tulisi huomioiduksi.
Olen muistuttanut Teidän toiminnasta ja pyytänyt saada tietää, miksi Te tahdoitte ilmaista lastensuojelun sosiaalityön päällikön asemassa tärkeänä tietona 2.6.2017 hovioikeuden tuomarille käsitellessämme valitustani käräjätuomarin asettamasta lähestymiskieltotuomiosta lapseemme minulle, että Te ette voi tietää, miten kohtelen lastamme, kun Te ette ole paikalla, vaikkakin kykenitte toteamaan, että syksyllä 2016 niiden kolmen yhteistapaamisen aikana, jotka Te vihdoin soitte lapselle ja minulle odotettuamme tätä kesästä 2013 saakka jälkeen useiden lastensuojelun virhetulkintojen, joita oli tehty vain inutition varassa vanhemmuudestani, Te ette olleet havainneet mitään huoltaherättävää toiminnassani.
Te olette vastanneet muistutukseeni, mutta ette vastanneet ylläolevaan kysymykseeni, vaikka hallintolaki velvoittaisi Teidät perustelemaan toimintanne ja kunnioittamaan tällaisella toiminnalla velvoitettanne kunnioittaa pyyntöäni sekä toimintanne normistoksi kirjoitettua lakia.
Minä en tiedä, miksi Te ette vastaa kysymykseeni, perustele toimintaanne ja kunnioita näin pyyntöäni saada tietää, miksi näin menitte toimimaan. Pyydän vastauksen myös tähän kysymykseeni Teiltä ja samalla muistutan, että on tärkeää luottamuksen ylläpitämiseksi kunnioittaa vanhemman tarpeita ja huomioida häntä omassa toiminnassaan. Muistutan sen kuuluvan hyvään hallintoon. Te ette ehkä ymmärrä toimintamotiiviani, mutta tietääkseni Te olette silti velvollinen vastaamaan kysymykseeni ja perustelemaan toimintanne. Käsittääkseni minä en ole velvollinen kertomaan Teille, miksi tahdon perustelun toiminnallenne.
Tahtoisin ymmärtää Teitä ja käsittää, miksi tahdoitte luoda mielikuvaa, että mahdollisesti kohtelen lasta toisin silloin, kun Te ette ole paikalla, kuin silloin kun Te olette paikalla. Tahtoisin tietää miksi Te tahdoitte luoda ehkä-muodossa musta-valkoista mielikuvaa vanhemmuudestani.
Toivoisin saada tietää, miksi vasta 2.6.2017 toitte esille tällaisen huolta aiheuttavan ajatuksia mielessänne, mutta ette keskustelleet sen relevanttiudesta kanssani aiemmin, jos tällaisia ajatuksia Teillä oli ollut, kun koitti tarpeelliseksi tällaista ajatusketjua tuoda esille hovioikeuden tuomarille vallan alla todistajanani ollessanne kuultavana, kun pyrin tuomaan toteen, etten ole toiminnassani lasta haavoitava lasta kohdatessa ja että huomioin lasta valittaessani käräjätuomarin tuomiosta, joka oli aiheuttanut ahdistusta lapsessamme.
Toivoisin Teidän myös ymmärtävän, millaista epäluottamusta osoititte minua kohtaan, kun toitte esille, että mahdollisesti kohtelen lasta toisin kun Te ette ole läsnä. Te totesitte, että ette voi tietää, miten toimin. Miksi Te tahdoitte antaa minusta epäluotettavan kuvan samalla kun myös toitte esille, ettei Teidän lausuntonnekaan välttämättä ole luotettava?
Ymmärtäisin kyllä itsereflektaation, joka kuuluu sosiaalityön tarkoituksenmukaisiin työmenetelmiin ja jonka sisään kuuluu myös muistutuskäytäntö, jos olisitte ilmaisseet hovioikeuden tuomarille, että voisitte antaa luotettavampaa tietoa, jos lastensuojelu olisi tavannut minua ja lasta yhdessä useammin koko lapsen asiakkuuden ajan. Näin olisitte huolessanne pohtineet omaa toimintaanne, ette minua ja toimineet THL:n tuottaman Lastensuojelun käsikirjan ohjeistuksen mukaan. Mutta Te ette kohdistaneet kritiikkiä lastensuojelun toimintaan tässä asiassa, vaan pohditte, josko minä mahdollisesti haavoitan lastamme, kun Te ette ole paikalla.
Miksi Te kohdistitte korkeassa asemassanne epäilyn minuun ja miksi Te ette tälle toiminnallenne antaneet perustelua vastineessanne?
En voi sanoin kuvailla pettymystäni, jota koin tilanteessa, jossa Te tahdoitte asettaa minut mahdollisesti kritiikin alle kuuluvaksi, vaikka ette samassa hetkessä kyenneet antamaan tälle toiminnallenne mitään perustelua. Te tiesitte jo, että lastensuojelu on loukannut minua aiemmin väittäen minua insestiksi 100%:tin varmuudella, itsetuhoiseksi, vaikka psykiatrinen hoitotahoni totesi etten ole ja kaikille psyykkisesti ja fyysisesti väkivaltaiseks vcaaralliseksi sekä symbioottiseksi kasvattajaksi, vaikka kukaan ei ollut koskaan havainnut mitään näin vakavaan kuvaukseen viittaavaa toiminnassani ja lapsemme ja minun vuorovaikutusta ei oltu edes tutkittu näiden lastensuojelun esittämien väittämien vuoksi. Miksi Te tahdoitti siitä huolimatta, että tiedätte lastensuojelun toiminnallaan haavoittaneen vakavasti identiteettiäni ja suhdettani lapseen ja lapsen suhdetta minuun ja koskeneen perhe-elämäämme näin vakavasti ja minun käyvän psykoterapiassa tämän vuoksi, asettaa minut sanoillanne, joka on vallankäyttöä, mahdollisesti väärin toimivaksi kuulijanne mielikuvissa? Mikä on Teillä toiminnallenne perustelu?
Koetteko yhä toimineenne asemassanne perhe-elämääni kunnioittaen, vanhemmuuttani kunnoittaen sekä hienovaraisesti työtänne toteuttaessa? Pidättekö yhä toimintaanne hyväksyttävänä ja Teidät siihen oikeutettuna, kun olen avannut Teille, etten kokenut sitä asiallisena asiankäsittelytapana tilanteessa, jossa pohditte omaa tietämystänne.
Mielestäni ei ole oikein vihjata, että joku saattaa toimia väärin, jos tälle ei ole mitään näyttöä. Tällaiset vihjaukset voivat johtaa turhaan huoleen ja estää Teidän kuulijalle asettaman ajatusketjun vuoksi, kuulijalta objektiivisen asiankäsittelyn, jos huolta aiheuttava mielikuva valtaa kuulijan mielessä toteutuneet ajatukset ja tunnekokemukset. Myös tuomaristomme ovat inhimillisiä ihmisiä ja saattavat kadottaa objektiivisuuden ja siksi sanaa vallan välineenä käyttäessä mielestäni sanaa pitäisi käyttää hyvin tarkkaan niinkin vastuullisessa asemassa, kuin lastensuojelun sosiaalivirkailijana varsinkin, kun työskentelee sosiaalityön päällikkönä ja on esimerkki alaisilleen.
Toivoisin Teidän ymmärtävän kuinka tärkeä asemanne on yhteiskunnassamme ja kuinka Teiltä odotetaan vastuullisuutta myös omista ajatuksistanne, sanoistanne ja teoistanne.
Voi olla, että Teillä on looginen perustelu toiminnallenne ja toivoisin Teidän ilmaisevan tämän minulle. Muussa tapauksessa toivoisin Teidän pahoitelevan toimintaanne, jos Teillä ei ole antaa loogista perustelua toiminnallenne.
Muistutan Teitä, että lastensuojelulla on mahdollisuus aina silloin, kun jos Teillä on huoli vanhemmuudestani ja intuitionne varassa epäilette, että kenties kohtelen lastamme kaltoin, lisätä tapaamisianne minun ja lapsen kanssa ja käydä avointa luottamukselle perustuvaa humaania ammattietiikkaa esilletuovaa luottamuksellista keskustelua lapsemme ja minun kanssa seikoista, joista olette huolissanne. Te voitte tukea meitä, jos havaitsette minun toimivan väärin ja auttaa minua neuvoin toimimaan oikein. Mutta ei ole oikein epäillä minun toimivan väärin, jos tälle ei ole havaintoja.
Muistutan Teitä myös, että turhaan ihmisistä ei pitäisi olla huolissaan ja heitä kuormittaa tällaisella toiminnalla. Turha huoli on aina turha taakka niin Teille, kuin myös meille, jos/kun otamme tätä Teiltä vastaan. Turha huoli pitäisi siis aina osata myös purkaa asiallisesti mielestäni, jotta me vanhemmat huolenne edessä voimme lopettaa olemasta huolissaan siitä, että Te olette huolissanne. Jos huoli on turha, me emme ole huolissaan niinkään omasta toiminnastamme, vaan tuossa tilanteessa olemme huolissaan Teidän vaikuttavuudesta.
Minä Sanna pidän Teistä paljon. Arvostan Teidän elämää.
En pitänyt Teidän tavasta toimia tuossa tilanteessa.
Minusta se oli minun vanhemmuutta loukkaavaa ja minua leimaavaa ajatuksella, joka oli Teidän sanoissa vain "ehkä" ajatus ja silti kielteisesti vanhemmuudestani mielikuvia herättävää.
Miksi Te tahdoitte herättää vanhemmuudestani kielteisiä mielikuvia ehkä-muodossa, kun Teidän tehtävä on tukea vanhemmuuttani lain mukaan ja arvostaa vanhemmuuttani ja sitä tietoa mitä Teillä on mitään siihen lisäämättä edes ehkä-muodossa?
Minä saatan olla ehkä moninkertaisesti parempi vanhempi, kuin monikaan maassamme ja minä saatan ehkä olla moninkerroin kyvyttömämpi vanhempi, kuin monikaan tässä maailmassa, mutta ei näitä ehkä-ajatuksia tulisi lisätä kertomukseen vanhemmuudestani minun mielestä. Ehkä-ajatuksilla tutkitusti voi olla myös negatiivista vaikuttavuutta ihmisen elämään sosiaalisissa suhteissa, olkoot sitten ehkä-ajatus positiivinen tai negatiivinen sisällöltään.
Lastensuojelussa positiivinen ehkä voi estää tuentarpeeseen vastaamisen oikea-aikaisesti ja negatiivinen ehkä asettaa ihmisen turhaan tukeen. Minä olen käynyt jo läpi turhan seksuaalirikosrikostutkinnan, turhan A-klinikan tutkinnan, koska lastensuojelu ei vain sanonut ehkä, kun piti sanoa ehkä ja väitti, että kaikki tuntemani ihmiset, jotka totesivat minun olevan hyvä äiti, ovat vain kyvyttömiä objektiivisuuteen ja puolueellisia minua kohtaan ja näin välinpitämättömiä lapsemme tarpeita kohtaan.
Pyydän Teitä havaitsemaan mikä vaikutus ehkä-ajatuksilla on ja kuinka tärkeää näistä seikoista on keskustella oikea-aikaisesti avoimesti lastensuojelutyössä, jotta Te ette anna alaisienne haavoittaa perheitä ja lapsia ehkä-ajatuksilla. Haavoittavaa toimintaa ei saisi oikeuttaa.
Pyydän saada tietää, miksi Te ajattelette ja sanoitatte ajatusta, että ihmisten pitäisi ajatella, että minä ehkä satutan lastamme, kun Te ette ole näkemässä. Pyydän saada tietää toimintamotiivinne eli perustelun toiminnallenne hallintolakia kunnioittaen. Pyydän saada tietää, miksi Te koitti tällaisen toiminnan tarpeelliseksi asemassanne sosiaalisessa suhteessa kanssani vaikuttajana muihin sosiaalisiin suhteisiini.
Miltä teistä tuntuisi, jos lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski toteaisi Teistä sosiaali- ja terveysviraston sisäisessä keskustelussa, että ei voi luottaa Teihin sellaissa hetkissä, joissa Te ette ole olleet hänen kanssaan suorassa vaikutuksessa, vaikka Teidän toiminnassanne ei olisi Hänen ensikäden tietona tai tarkalla tutkimuksella toisenkäden asemassa jonkun ensikädentietoon tutustuessaan havainnut mitään huomautettavaa Teidän toiminnassa.
Te olette itse myöntäneet virheellisen toimintanne jo keväällä 2016, kun Te määrititte suoraan, ettette voisi tavata minua ja lasta yhdessä, esittäen väittämän, etten osaa lapsen seurassa käyttäytyä vastaten lapsen kehitystarpeisiin koskaan edes tapaamatta meitä yhdessä. Arvostan virheenne myöntämistä, sillä kun tunnistaa ja tunnustaa virheensä, sen voi korjata. Tämä oli Teiltä osoitus ammattitaidosta ihmillisessä kehityksessänne. Te osasitte validoida itsenne ja olla humaani itseänne kohtaan ja ymmärsitte olevanne kehittyvä ja velvollinen kehittymään. Tämä on osoitus ammattitaidosta.
Kuitenkin ihmettelen, miksi siirryttäenne korkeampaan vastuuasemaan Kivikon avohuollon johtavan sosiaalityöntekijän asemasta koko Helsingin lastensuojelun avohuoltoa johtavaksi, Te ette suostu vastaamaan kysymykseeni, miksi Te tahdoitte arvioida negatiivisesti vanhemmuuttani ehkä-muodossa hovioikeuden tuomarille? Miksi Te ette tee toimintaanne ymmärrettäväksi minulle?
Mielestäni sosiaalityön päällikön asemassa työskentelevän ei tulisi olla koulutuksessaan sellaisessa tilanteessa, että tarvitsisi esimieheltään lastensuojelun johtaja Saila Nummiksokelta neuvoa ja ohjausta vastaamiseen tällaiseen kyvymykseen, joka koskee Teidän toiminnan perustelua. Mielestäni teidän tulisi osata vastata kysymykseeni asemassanne oma-aloitteisesti tuoden esille samalla kunnioitusta kokemuksiani ja näkemyksiäni kohtaan.
Mielestäni kunnioituksen tulee olla molemminpuolista.
Kun minä osoitan Teille, että kunnioitan Teitä ja Teidän asemaa virheistänne huolimatta ja lähestyn Teitä siitäkin huolimatta, että osoitatte mielestäni epäkunnioitusta vastaamattomuudellanne minua ja Suomen lakia kohtaan, on mielestäni yhä epäkunnioittavaa minua ja kirjoitettua lakia kohtaan Teiltä, jos jätätte vastamaatta yhä minulle.
Mielestäni hallintolaki velvoittaa Teidät kunnioittamaan minua ja vastaamaan minulle.
Toivon Teille Sanna kaikkea hyvää ja toivoisin Teidänkin siis kohtelevan minua hyvällä ja arvostaen kannaottojani lapsemme asiassa. Toivoisin Teidän kunnioittavan pyyntöäni ja vastaavan minulle.
Olen kokenut epäkunnioittavana sen, että Te esimiesasemassa olette mitätöineet sanani arvon ja tuoneet toiminnassanne esille myös vastineessanne, ettette luota samanarvoisena sanaani, kuin luotatte alaisenne Maunulan avohuollon johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykösen tai Maunulan avohuollon johtava sosiaalityöntekijä Aimo Jauhon sanaan, kun toin esille yhteydenotossani, ettei alaisenne huomioineet puhelussa 31.8.2017 useita ilmoutuksiani, ettei ollut hyvä hetki puhelulle, kun vastineessanne väititte, että sosiaalitoimi olisi keskeyttänyt puhelun, jos olisin ilmoittanut ajankohdan lapsemme kannalta sopimattomaksi, vaikka Teillä ei ollut koko puhelusta ensikäden tietoa.
Pyydän Teitä huomioimaan työssänne, ettei kunnioitusta osoita se, miten sanoo ja kirjakielen käyttö teitittelymyodossa ei siis tuo esille kunnioitusta, vaan se mitä sanoittaa ja mikä on viestin sisältö tuo esille kunnioituksen.
Ihmiselämän kunnioittaminen ei tarkoita käytöstapaetiketin toteuttamista. Jos Te kunnioittaisitte käytöstapaetikettiä, Te ette kirjoittaisi minulle vastinetta Teititellen, sillä olen pyytänyt, ettei minua Teititellä, koska en pidä sellaisesta kohtelusta. Arvostan kyllä Teidän etikettitaitoa, mutta toivon sosiaalityöltä aitoa kohtaamista hienovaraisuudella ilman malliopittua näytelmää toiminnan hienoudesta. Ymmärrän kyllä, jos lastensuojelun johtaja Nummikoski on neuvonut Teidät teitittelemään vastineissanne, mutta minä olen pyytänyt aitoa kunnioitusta. Sisällöttömän Teitittelyn ja aidon kunnioituksen välillä on valtava ero, sillä Teitittely ilman kunnioitusta on halpa rooli itsepetoksella höystetyssä näytelmässä. Tekona se on epäkunnoittava jopa etikettiä kohtaan.
Kiitän ajastanne ja toivon Teidän pohtivan tarkkaan toiminnallanne muokkaamaanne olosuhdetta ja muistamaan miten vuorovaikutuksemme oli aivan erilaista, kun olimme sinutteluin toisiamme kunnioittavia ja teimme yhteistyötä hakien luottamusta toisiamme kunnioittaen. Teillä oli tapana kysyä ja kuunnella ja Te osasitte tuolloin ottaa vastaan rakentavaa ajattelua, kun toin esille tiedon olevaisuutta ja sitä, ettemme aina voi tietää ja ettemme voi valita tietolähteitämme mieltymystemme mukaan ennakko-oletuksin. Me voimme pysyä Teitittelyssä, jos näin vaaditte, mutta pyydän Teitä toiminnassanne hakevan jatkossakin yhteistyön mahdollistavan aitoa kunnioitusta ja ohjaavan itseänne ja alaisianne toimimaan tämä ohjenuorana toiminnassanne.
Ystävällisesti aikaa, joilloin yhteistyömme oli toimivampaa muistellen,
Vieraannuttamisen kohdeäiti
koetan kunnioittavasti lähestyä Teitä niiden malliopittujen käyttäytymisnormien mukaan, joita lapsuuteni perheen käyttäytymisnormien ohella olen havainnut tarpeelliseksi toisinaan huomioida ja viedä omaan toimintaan, jotta itse käyttäytymiseen ei keskitetä huomiota ja itse toimintamotiivi tulisi huomioiduksi.
Olen muistuttanut Teidän toiminnasta ja pyytänyt saada tietää, miksi Te tahdoitte ilmaista lastensuojelun sosiaalityön päällikön asemassa tärkeänä tietona 2.6.2017 hovioikeuden tuomarille käsitellessämme valitustani käräjätuomarin asettamasta lähestymiskieltotuomiosta lapseemme minulle, että Te ette voi tietää, miten kohtelen lastamme, kun Te ette ole paikalla, vaikkakin kykenitte toteamaan, että syksyllä 2016 niiden kolmen yhteistapaamisen aikana, jotka Te vihdoin soitte lapselle ja minulle odotettuamme tätä kesästä 2013 saakka jälkeen useiden lastensuojelun virhetulkintojen, joita oli tehty vain inutition varassa vanhemmuudestani, Te ette olleet havainneet mitään huoltaherättävää toiminnassani.
Te olette vastanneet muistutukseeni, mutta ette vastanneet ylläolevaan kysymykseeni, vaikka hallintolaki velvoittaisi Teidät perustelemaan toimintanne ja kunnioittamaan tällaisella toiminnalla velvoitettanne kunnioittaa pyyntöäni sekä toimintanne normistoksi kirjoitettua lakia.
Minä en tiedä, miksi Te ette vastaa kysymykseeni, perustele toimintaanne ja kunnioita näin pyyntöäni saada tietää, miksi näin menitte toimimaan. Pyydän vastauksen myös tähän kysymykseeni Teiltä ja samalla muistutan, että on tärkeää luottamuksen ylläpitämiseksi kunnioittaa vanhemman tarpeita ja huomioida häntä omassa toiminnassaan. Muistutan sen kuuluvan hyvään hallintoon. Te ette ehkä ymmärrä toimintamotiiviani, mutta tietääkseni Te olette silti velvollinen vastaamaan kysymykseeni ja perustelemaan toimintanne. Käsittääkseni minä en ole velvollinen kertomaan Teille, miksi tahdon perustelun toiminnallenne.
Tahtoisin ymmärtää Teitä ja käsittää, miksi tahdoitte luoda mielikuvaa, että mahdollisesti kohtelen lasta toisin silloin, kun Te ette ole paikalla, kuin silloin kun Te olette paikalla. Tahtoisin tietää miksi Te tahdoitte luoda ehkä-muodossa musta-valkoista mielikuvaa vanhemmuudestani.
Toivoisin saada tietää, miksi vasta 2.6.2017 toitte esille tällaisen huolta aiheuttavan ajatuksia mielessänne, mutta ette keskustelleet sen relevanttiudesta kanssani aiemmin, jos tällaisia ajatuksia Teillä oli ollut, kun koitti tarpeelliseksi tällaista ajatusketjua tuoda esille hovioikeuden tuomarille vallan alla todistajanani ollessanne kuultavana, kun pyrin tuomaan toteen, etten ole toiminnassani lasta haavoitava lasta kohdatessa ja että huomioin lasta valittaessani käräjätuomarin tuomiosta, joka oli aiheuttanut ahdistusta lapsessamme.
Toivoisin Teidän myös ymmärtävän, millaista epäluottamusta osoititte minua kohtaan, kun toitte esille, että mahdollisesti kohtelen lasta toisin kun Te ette ole läsnä. Te totesitte, että ette voi tietää, miten toimin. Miksi Te tahdoitte antaa minusta epäluotettavan kuvan samalla kun myös toitte esille, ettei Teidän lausuntonnekaan välttämättä ole luotettava?
Ymmärtäisin kyllä itsereflektaation, joka kuuluu sosiaalityön tarkoituksenmukaisiin työmenetelmiin ja jonka sisään kuuluu myös muistutuskäytäntö, jos olisitte ilmaisseet hovioikeuden tuomarille, että voisitte antaa luotettavampaa tietoa, jos lastensuojelu olisi tavannut minua ja lasta yhdessä useammin koko lapsen asiakkuuden ajan. Näin olisitte huolessanne pohtineet omaa toimintaanne, ette minua ja toimineet THL:n tuottaman Lastensuojelun käsikirjan ohjeistuksen mukaan. Mutta Te ette kohdistaneet kritiikkiä lastensuojelun toimintaan tässä asiassa, vaan pohditte, josko minä mahdollisesti haavoitan lastamme, kun Te ette ole paikalla.
Miksi Te kohdistitte korkeassa asemassanne epäilyn minuun ja miksi Te ette tälle toiminnallenne antaneet perustelua vastineessanne?
En voi sanoin kuvailla pettymystäni, jota koin tilanteessa, jossa Te tahdoitte asettaa minut mahdollisesti kritiikin alle kuuluvaksi, vaikka ette samassa hetkessä kyenneet antamaan tälle toiminnallenne mitään perustelua. Te tiesitte jo, että lastensuojelu on loukannut minua aiemmin väittäen minua insestiksi 100%:tin varmuudella, itsetuhoiseksi, vaikka psykiatrinen hoitotahoni totesi etten ole ja kaikille psyykkisesti ja fyysisesti väkivaltaiseks vcaaralliseksi sekä symbioottiseksi kasvattajaksi, vaikka kukaan ei ollut koskaan havainnut mitään näin vakavaan kuvaukseen viittaavaa toiminnassani ja lapsemme ja minun vuorovaikutusta ei oltu edes tutkittu näiden lastensuojelun esittämien väittämien vuoksi. Miksi Te tahdoitti siitä huolimatta, että tiedätte lastensuojelun toiminnallaan haavoittaneen vakavasti identiteettiäni ja suhdettani lapseen ja lapsen suhdetta minuun ja koskeneen perhe-elämäämme näin vakavasti ja minun käyvän psykoterapiassa tämän vuoksi, asettaa minut sanoillanne, joka on vallankäyttöä, mahdollisesti väärin toimivaksi kuulijanne mielikuvissa? Mikä on Teillä toiminnallenne perustelu?
Koetteko yhä toimineenne asemassanne perhe-elämääni kunnioittaen, vanhemmuuttani kunnoittaen sekä hienovaraisesti työtänne toteuttaessa? Pidättekö yhä toimintaanne hyväksyttävänä ja Teidät siihen oikeutettuna, kun olen avannut Teille, etten kokenut sitä asiallisena asiankäsittelytapana tilanteessa, jossa pohditte omaa tietämystänne.
Mielestäni ei ole oikein vihjata, että joku saattaa toimia väärin, jos tälle ei ole mitään näyttöä. Tällaiset vihjaukset voivat johtaa turhaan huoleen ja estää Teidän kuulijalle asettaman ajatusketjun vuoksi, kuulijalta objektiivisen asiankäsittelyn, jos huolta aiheuttava mielikuva valtaa kuulijan mielessä toteutuneet ajatukset ja tunnekokemukset. Myös tuomaristomme ovat inhimillisiä ihmisiä ja saattavat kadottaa objektiivisuuden ja siksi sanaa vallan välineenä käyttäessä mielestäni sanaa pitäisi käyttää hyvin tarkkaan niinkin vastuullisessa asemassa, kuin lastensuojelun sosiaalivirkailijana varsinkin, kun työskentelee sosiaalityön päällikkönä ja on esimerkki alaisilleen.
Toivoisin Teidän ymmärtävän kuinka tärkeä asemanne on yhteiskunnassamme ja kuinka Teiltä odotetaan vastuullisuutta myös omista ajatuksistanne, sanoistanne ja teoistanne.
Voi olla, että Teillä on looginen perustelu toiminnallenne ja toivoisin Teidän ilmaisevan tämän minulle. Muussa tapauksessa toivoisin Teidän pahoitelevan toimintaanne, jos Teillä ei ole antaa loogista perustelua toiminnallenne.
Muistutan Teitä, että lastensuojelulla on mahdollisuus aina silloin, kun jos Teillä on huoli vanhemmuudestani ja intuitionne varassa epäilette, että kenties kohtelen lastamme kaltoin, lisätä tapaamisianne minun ja lapsen kanssa ja käydä avointa luottamukselle perustuvaa humaania ammattietiikkaa esilletuovaa luottamuksellista keskustelua lapsemme ja minun kanssa seikoista, joista olette huolissanne. Te voitte tukea meitä, jos havaitsette minun toimivan väärin ja auttaa minua neuvoin toimimaan oikein. Mutta ei ole oikein epäillä minun toimivan väärin, jos tälle ei ole havaintoja.
Muistutan Teitä myös, että turhaan ihmisistä ei pitäisi olla huolissaan ja heitä kuormittaa tällaisella toiminnalla. Turha huoli on aina turha taakka niin Teille, kuin myös meille, jos/kun otamme tätä Teiltä vastaan. Turha huoli pitäisi siis aina osata myös purkaa asiallisesti mielestäni, jotta me vanhemmat huolenne edessä voimme lopettaa olemasta huolissaan siitä, että Te olette huolissanne. Jos huoli on turha, me emme ole huolissaan niinkään omasta toiminnastamme, vaan tuossa tilanteessa olemme huolissaan Teidän vaikuttavuudesta.
Minä Sanna pidän Teistä paljon. Arvostan Teidän elämää.
En pitänyt Teidän tavasta toimia tuossa tilanteessa.
Minusta se oli minun vanhemmuutta loukkaavaa ja minua leimaavaa ajatuksella, joka oli Teidän sanoissa vain "ehkä" ajatus ja silti kielteisesti vanhemmuudestani mielikuvia herättävää.
Miksi Te tahdoitte herättää vanhemmuudestani kielteisiä mielikuvia ehkä-muodossa, kun Teidän tehtävä on tukea vanhemmuuttani lain mukaan ja arvostaa vanhemmuuttani ja sitä tietoa mitä Teillä on mitään siihen lisäämättä edes ehkä-muodossa?
Minä saatan olla ehkä moninkertaisesti parempi vanhempi, kuin monikaan maassamme ja minä saatan ehkä olla moninkerroin kyvyttömämpi vanhempi, kuin monikaan tässä maailmassa, mutta ei näitä ehkä-ajatuksia tulisi lisätä kertomukseen vanhemmuudestani minun mielestä. Ehkä-ajatuksilla tutkitusti voi olla myös negatiivista vaikuttavuutta ihmisen elämään sosiaalisissa suhteissa, olkoot sitten ehkä-ajatus positiivinen tai negatiivinen sisällöltään.
Lastensuojelussa positiivinen ehkä voi estää tuentarpeeseen vastaamisen oikea-aikaisesti ja negatiivinen ehkä asettaa ihmisen turhaan tukeen. Minä olen käynyt jo läpi turhan seksuaalirikosrikostutkinnan, turhan A-klinikan tutkinnan, koska lastensuojelu ei vain sanonut ehkä, kun piti sanoa ehkä ja väitti, että kaikki tuntemani ihmiset, jotka totesivat minun olevan hyvä äiti, ovat vain kyvyttömiä objektiivisuuteen ja puolueellisia minua kohtaan ja näin välinpitämättömiä lapsemme tarpeita kohtaan.
Pyydän Teitä havaitsemaan mikä vaikutus ehkä-ajatuksilla on ja kuinka tärkeää näistä seikoista on keskustella oikea-aikaisesti avoimesti lastensuojelutyössä, jotta Te ette anna alaisienne haavoittaa perheitä ja lapsia ehkä-ajatuksilla. Haavoittavaa toimintaa ei saisi oikeuttaa.
Pyydän saada tietää, miksi Te ajattelette ja sanoitatte ajatusta, että ihmisten pitäisi ajatella, että minä ehkä satutan lastamme, kun Te ette ole näkemässä. Pyydän saada tietää toimintamotiivinne eli perustelun toiminnallenne hallintolakia kunnioittaen. Pyydän saada tietää, miksi Te koitti tällaisen toiminnan tarpeelliseksi asemassanne sosiaalisessa suhteessa kanssani vaikuttajana muihin sosiaalisiin suhteisiini.
Miltä teistä tuntuisi, jos lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski toteaisi Teistä sosiaali- ja terveysviraston sisäisessä keskustelussa, että ei voi luottaa Teihin sellaissa hetkissä, joissa Te ette ole olleet hänen kanssaan suorassa vaikutuksessa, vaikka Teidän toiminnassanne ei olisi Hänen ensikäden tietona tai tarkalla tutkimuksella toisenkäden asemassa jonkun ensikädentietoon tutustuessaan havainnut mitään huomautettavaa Teidän toiminnassa.
Te olette itse myöntäneet virheellisen toimintanne jo keväällä 2016, kun Te määrititte suoraan, ettette voisi tavata minua ja lasta yhdessä, esittäen väittämän, etten osaa lapsen seurassa käyttäytyä vastaten lapsen kehitystarpeisiin koskaan edes tapaamatta meitä yhdessä. Arvostan virheenne myöntämistä, sillä kun tunnistaa ja tunnustaa virheensä, sen voi korjata. Tämä oli Teiltä osoitus ammattitaidosta ihmillisessä kehityksessänne. Te osasitte validoida itsenne ja olla humaani itseänne kohtaan ja ymmärsitte olevanne kehittyvä ja velvollinen kehittymään. Tämä on osoitus ammattitaidosta.
Kuitenkin ihmettelen, miksi siirryttäenne korkeampaan vastuuasemaan Kivikon avohuollon johtavan sosiaalityöntekijän asemasta koko Helsingin lastensuojelun avohuoltoa johtavaksi, Te ette suostu vastaamaan kysymykseeni, miksi Te tahdoitte arvioida negatiivisesti vanhemmuuttani ehkä-muodossa hovioikeuden tuomarille? Miksi Te ette tee toimintaanne ymmärrettäväksi minulle?
Mielestäni sosiaalityön päällikön asemassa työskentelevän ei tulisi olla koulutuksessaan sellaisessa tilanteessa, että tarvitsisi esimieheltään lastensuojelun johtaja Saila Nummiksokelta neuvoa ja ohjausta vastaamiseen tällaiseen kyvymykseen, joka koskee Teidän toiminnan perustelua. Mielestäni teidän tulisi osata vastata kysymykseeni asemassanne oma-aloitteisesti tuoden esille samalla kunnioitusta kokemuksiani ja näkemyksiäni kohtaan.
Mielestäni kunnioituksen tulee olla molemminpuolista.
Kun minä osoitan Teille, että kunnioitan Teitä ja Teidän asemaa virheistänne huolimatta ja lähestyn Teitä siitäkin huolimatta, että osoitatte mielestäni epäkunnioitusta vastaamattomuudellanne minua ja Suomen lakia kohtaan, on mielestäni yhä epäkunnioittavaa minua ja kirjoitettua lakia kohtaan Teiltä, jos jätätte vastamaatta yhä minulle.
Mielestäni hallintolaki velvoittaa Teidät kunnioittamaan minua ja vastaamaan minulle.
Toivon Teille Sanna kaikkea hyvää ja toivoisin Teidänkin siis kohtelevan minua hyvällä ja arvostaen kannaottojani lapsemme asiassa. Toivoisin Teidän kunnioittavan pyyntöäni ja vastaavan minulle.
Olen kokenut epäkunnioittavana sen, että Te esimiesasemassa olette mitätöineet sanani arvon ja tuoneet toiminnassanne esille myös vastineessanne, ettette luota samanarvoisena sanaani, kuin luotatte alaisenne Maunulan avohuollon johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykösen tai Maunulan avohuollon johtava sosiaalityöntekijä Aimo Jauhon sanaan, kun toin esille yhteydenotossani, ettei alaisenne huomioineet puhelussa 31.8.2017 useita ilmoutuksiani, ettei ollut hyvä hetki puhelulle, kun vastineessanne väititte, että sosiaalitoimi olisi keskeyttänyt puhelun, jos olisin ilmoittanut ajankohdan lapsemme kannalta sopimattomaksi, vaikka Teillä ei ollut koko puhelusta ensikäden tietoa.
Pyydän Teitä huomioimaan työssänne, ettei kunnioitusta osoita se, miten sanoo ja kirjakielen käyttö teitittelymyodossa ei siis tuo esille kunnioitusta, vaan se mitä sanoittaa ja mikä on viestin sisältö tuo esille kunnioituksen.
Ihmiselämän kunnioittaminen ei tarkoita käytöstapaetiketin toteuttamista. Jos Te kunnioittaisitte käytöstapaetikettiä, Te ette kirjoittaisi minulle vastinetta Teititellen, sillä olen pyytänyt, ettei minua Teititellä, koska en pidä sellaisesta kohtelusta. Arvostan kyllä Teidän etikettitaitoa, mutta toivon sosiaalityöltä aitoa kohtaamista hienovaraisuudella ilman malliopittua näytelmää toiminnan hienoudesta. Ymmärrän kyllä, jos lastensuojelun johtaja Nummikoski on neuvonut Teidät teitittelemään vastineissanne, mutta minä olen pyytänyt aitoa kunnioitusta. Sisällöttömän Teitittelyn ja aidon kunnioituksen välillä on valtava ero, sillä Teitittely ilman kunnioitusta on halpa rooli itsepetoksella höystetyssä näytelmässä. Tekona se on epäkunnoittava jopa etikettiä kohtaan.
Kiitän ajastanne ja toivon Teidän pohtivan tarkkaan toiminnallanne muokkaamaanne olosuhdetta ja muistamaan miten vuorovaikutuksemme oli aivan erilaista, kun olimme sinutteluin toisiamme kunnioittavia ja teimme yhteistyötä hakien luottamusta toisiamme kunnioittaen. Teillä oli tapana kysyä ja kuunnella ja Te osasitte tuolloin ottaa vastaan rakentavaa ajattelua, kun toin esille tiedon olevaisuutta ja sitä, ettemme aina voi tietää ja ettemme voi valita tietolähteitämme mieltymystemme mukaan ennakko-oletuksin. Me voimme pysyä Teitittelyssä, jos näin vaaditte, mutta pyydän Teitä toiminnassanne hakevan jatkossakin yhteistyön mahdollistavan aitoa kunnioitusta ja ohjaavan itseänne ja alaisianne toimimaan tämä ohjenuorana toiminnassanne.
Ystävällisesti aikaa, joilloin yhteistyömme oli toimivampaa muistellen,
Vieraannuttamisen kohdeäiti
RSS Feed
