Oulussa kaksi poikaa on hakenut kirkkoturvaa. Pojista toisen, " Ossin" , tarina kuuluu seuraavalla tavalla:
Ossilla oli Puolangalla lastensuojeluasiakkuus. Perheen äiti oli itse pyytänyt apua jäätyään yksin Ossin ja pienen vauvan kanssa. Ossista oli tehty 4 lastensuojeluilmoitusta 4 vuoden aikana. Yhteisymmärryksessä Ossi kävi Lukkarinojan perhekodissa kuukauden ajan, jonka jälkeen tehtiin hyvin sujunut kotisijoitus ja asiakkuus suljettiin vuonna 2013.
Perhe muutti Ouluun, jossa lastensuojeluasiakkuus avattiin 17.2.2014. Ossi haki apua häntä vaivaavaan asiaan Oulun yliopistollisesta sairaalasta. Nuori koki terveydellisen ongelmansa aiheuttavan mahakipua ja unettomuutta, asia ahdisti häntä liikaa. Poika sai lähetteen osastolle, jonka seurauksena tehtiin ensimmäinen lastensuojeluilmoitus.
Asiakirjoissa puhutaan päihdekäytöstä, mutta tuohon hetkeen mennessä Ossi oli kokeillut alkoholia vain kerran. Nuori jäi ilman hakemaansa apua sosiaalitoimen puuttuessa "päihdekäyttöön". Sen seurauksena nuorelta peruttiin mm hänelle tärkeä lääkäriaika koskien hänen varsinaista, arkaa ongelmaansa. Muutenkin hiljainen nuori mies sulkeutui kuoreensa kokonaan.
6.6.2014 Oulun sosiaalitoimi sijoitti Ossin kuukaudeksi Onnelan lastenkotiin. Alla oli 4 lastensuojeluilmoitusta, joista yksi oli tehty sen vuoksi, että poika oli hakenut itse apua lääkäristä. Toinen koski kuutta olutta pojan repussa, puhalluskokeessa poika oli kuitenkin puhaltanut nollat. Kolmas koski kaljoittelua, poika oli juonut täyttäessään 15 vuotta. Neljännessä oli kyse väärinkäsityksestä, mutta asiaa ei sosiaalitoimessa oikaistu. Päin vastoin asiakirjoissa puhutaan päihdekäytöstä ja "rötöstelystä".
Ossi karkasi Onnelasta tuntiessaan olonsa uhatuksi niin, että asiasta tehtiin jopa tutkintapyyntö. 14.6.2014 sijoitus muutettiin kiireelliseksi karkaamisen vuoksi. 24.6.2014 sijoituspaikka muutettiin Ossin isoisän luokse. Isoisän luona pojan olo huononi. Onnelassa tapahtuneet sattumat tulivat uniin ja nuori kaipasi jutteluapua, jota lähdettiinkin omatoimisesti jälleen kerran hakemaan. Sosiaalitoimi ei ongelmaan reagoinut.
Itse haettu aputaho suositteli nuorelle perhekotia, esimerkiksi Lukkarinojaa, jossa Ossi oli aikaisemminkin viihtynyt ja siellä oli mennyt hyvin. Sosiaalitoimi ei suostunut toiveeseen antaa tällaista apua. Ahdistuksessaan Ossi joi itsensä humalaan ja päätyi sen vuoksi sairaalaan. Elettiin heinäkuuta 2014.
Sosiaalitoimi päätti, ettei Ossia voi kotiuttaa ja avohuollon sijoitusta suunniteltiin. Perhe teki hyvillä mielin yhteistyötä sosiaalitoimen kanssa olettaen, että Ossi saa paikan Lukkarinojan perhekodista, jonka jälkeen jatketaan kotisijoitusta. Ossi ei halunnut takaisin Onnelaan. Asiakasohjausryhmä hylkäsi toiveen Lukkarinojasta ja käski sijoittaa Ossin Oulun omiin lastenkoteihin. Poika sijoitettiin Onnelaan. Vaihtoehtona perheellä oli mielessään Metsolan lastenkoti, mutta sosiaalitoimi ei siihen suostunut.
Ossi karkasi Onnelasta heti seuraavana päivänä. Äiti pyysi sosiaalitoimelta päästä Metsolaan, mutta siihen ei suostuttu. Muitakin paikkoja ehdotettiin perheen omasta toimesta, mutta sosiaalitoimi pakotti Ossin takaisin Onnelaan. Ossi sanoi suoraan karkaavansa, jos hän joutuu Onnelaan. Häntä ei kuunneltu. Hän karkasi jälleen päätyen reissultaan sairaalaan.
Sairaalasta Ossi lähetettiin pakkolähetteellä Peltolan kautta Limingan koulukotiin kuukaudeksi, puhe oli kotiuttamisesta sen jälkeen. Kahden viikon jälkeen sosiaalitoimi ilmoittikin valmistelevansa huostaanottoa, koska Limingassa ei voi olla avohuollon sijoituksella. Limingassa Ossille aloitettiin vanhemmilta lupaa kysymättä lääkitys. Ossia nöyryytettiin mm riisuttamalla. Häntä ei kuunneltu ja häntä eristettiin. Lääkkeistä tuli paha olo. Vessaan pääsi vain ohjaajien luvalla. Koulukodissa lähdettiin ruotimaan myös perheessä esiintynyttä väkivaltaa, jota Ossi ei ollut koskaan edes nähnyt ja josta hän ei ollut edes tiennyt. Hän oli 15 vuotias, mutta ammattilaiset ruotivat yksittäistapausta, joka sattui Ossin ollessa kolmivuotias.
Limingassa kummasteltiin: " Kun sulla eijoo rikosrekisteriä eikä korvauksia mistään?" Ahdistus kasvoi.
Ossi ehti olla Limingassa 30 päivää kunnes karkasi.
Tälläkin hetkellä sosiaalitoimi vaatii poikaa tulemaan asiassa vastaan ja luottamaan ammattilaisiin. Palaamaan hatkasta vapaaehtoisesti. " Liminka haluaa vain auttaa".
Äidille on sanottu jo monasti, että paikka Lukkarinojalle järjestyy. Mutta ensin on käytävä jakso Limingan koulukodissa. Poika itse sanoo, ettei aio sinne palata. Äiti on sitä mieltä, että heitä on huijattu, riepoteltu jo tarpeeksi. Ossin täytyy päästä oikeaan, hänelle sopivaan paikkaan - suoraan. Ossi on valmis vastaanottamaan apua ja tekemään yhteistyötä. Tähän mennessä hänelle ei ole tarjottu apua, ainoastaan pakkohoitoa paikassa, jossa hänen vointinsa huonontuu entisestään.
Sosiaalitoimi kysyy ja vetoaa, se painostaa ja se käy kauppaa 15 vuotiaan pojan kanssa siitä, missä nuoren tulisi olla autettavana. Se vaati Ossia palaamaan tai paikka Lukkarinojalla menetetään. Dokumenteista on selkeästi todennettavissa vain yksi asia, josta ei ole epäselvyyttä: Oulun sosiaalitoimi ei kuuntele, sillä on pakkomielle, josta se ei jousta edes lapsen edun vuoksi: Ehtona on mennä Limingan koulukotiin.
" Mie en mee sinne takasin, mie en mee ennää Liminkaan"
" Se ei ole ihmisten paikka, ei pääse ulos ja pittää syyä lääkkeitä"
Nuoren paha olo kaikuu edelleenkin kuuroille korville.
Toisen kirkkoturvaa hakeneen pojan tarina: - Eemeli (UUSI)
Aiheesta aikaisemmin:
Oulussa on jälleen haettu kirkkoturvaa lastensuojelun mielivallan vuoksi
Muita Lokakuun Liikkeen julkaisuja Ouluun ja aiheeseen liittyen:
Julkinen tiedote huostaan otetun Henriikan tapauksesta
Vuoden Vieraannuttaja -palkinnot: 1) Oulu 2) Jämsä 3) Kuopio (vaisuja aplodeja)
Oulu pyrkii maailmankartalle
Perhe K:n tarina: 10 + 1 syytä elää
KADONNEET LAPSET - Maahanmuuttajaperheen huostaanottotarina
Oulun lastensuojelu äidille: "Luovuta. Ei meitä vastaan kannata taistella, voitamme kuitenkin."
TALOUS II: Lastensuojelujärjestöt bisneksen syrjässä
Open letter to Committee for the Prevention of Torture (CPT)
Ossilla oli Puolangalla lastensuojeluasiakkuus. Perheen äiti oli itse pyytänyt apua jäätyään yksin Ossin ja pienen vauvan kanssa. Ossista oli tehty 4 lastensuojeluilmoitusta 4 vuoden aikana. Yhteisymmärryksessä Ossi kävi Lukkarinojan perhekodissa kuukauden ajan, jonka jälkeen tehtiin hyvin sujunut kotisijoitus ja asiakkuus suljettiin vuonna 2013.
Perhe muutti Ouluun, jossa lastensuojeluasiakkuus avattiin 17.2.2014. Ossi haki apua häntä vaivaavaan asiaan Oulun yliopistollisesta sairaalasta. Nuori koki terveydellisen ongelmansa aiheuttavan mahakipua ja unettomuutta, asia ahdisti häntä liikaa. Poika sai lähetteen osastolle, jonka seurauksena tehtiin ensimmäinen lastensuojeluilmoitus.
Asiakirjoissa puhutaan päihdekäytöstä, mutta tuohon hetkeen mennessä Ossi oli kokeillut alkoholia vain kerran. Nuori jäi ilman hakemaansa apua sosiaalitoimen puuttuessa "päihdekäyttöön". Sen seurauksena nuorelta peruttiin mm hänelle tärkeä lääkäriaika koskien hänen varsinaista, arkaa ongelmaansa. Muutenkin hiljainen nuori mies sulkeutui kuoreensa kokonaan.
6.6.2014 Oulun sosiaalitoimi sijoitti Ossin kuukaudeksi Onnelan lastenkotiin. Alla oli 4 lastensuojeluilmoitusta, joista yksi oli tehty sen vuoksi, että poika oli hakenut itse apua lääkäristä. Toinen koski kuutta olutta pojan repussa, puhalluskokeessa poika oli kuitenkin puhaltanut nollat. Kolmas koski kaljoittelua, poika oli juonut täyttäessään 15 vuotta. Neljännessä oli kyse väärinkäsityksestä, mutta asiaa ei sosiaalitoimessa oikaistu. Päin vastoin asiakirjoissa puhutaan päihdekäytöstä ja "rötöstelystä".
Ossi karkasi Onnelasta tuntiessaan olonsa uhatuksi niin, että asiasta tehtiin jopa tutkintapyyntö. 14.6.2014 sijoitus muutettiin kiireelliseksi karkaamisen vuoksi. 24.6.2014 sijoituspaikka muutettiin Ossin isoisän luokse. Isoisän luona pojan olo huononi. Onnelassa tapahtuneet sattumat tulivat uniin ja nuori kaipasi jutteluapua, jota lähdettiinkin omatoimisesti jälleen kerran hakemaan. Sosiaalitoimi ei ongelmaan reagoinut.
Itse haettu aputaho suositteli nuorelle perhekotia, esimerkiksi Lukkarinojaa, jossa Ossi oli aikaisemminkin viihtynyt ja siellä oli mennyt hyvin. Sosiaalitoimi ei suostunut toiveeseen antaa tällaista apua. Ahdistuksessaan Ossi joi itsensä humalaan ja päätyi sen vuoksi sairaalaan. Elettiin heinäkuuta 2014.
Sosiaalitoimi päätti, ettei Ossia voi kotiuttaa ja avohuollon sijoitusta suunniteltiin. Perhe teki hyvillä mielin yhteistyötä sosiaalitoimen kanssa olettaen, että Ossi saa paikan Lukkarinojan perhekodista, jonka jälkeen jatketaan kotisijoitusta. Ossi ei halunnut takaisin Onnelaan. Asiakasohjausryhmä hylkäsi toiveen Lukkarinojasta ja käski sijoittaa Ossin Oulun omiin lastenkoteihin. Poika sijoitettiin Onnelaan. Vaihtoehtona perheellä oli mielessään Metsolan lastenkoti, mutta sosiaalitoimi ei siihen suostunut.
Ossi karkasi Onnelasta heti seuraavana päivänä. Äiti pyysi sosiaalitoimelta päästä Metsolaan, mutta siihen ei suostuttu. Muitakin paikkoja ehdotettiin perheen omasta toimesta, mutta sosiaalitoimi pakotti Ossin takaisin Onnelaan. Ossi sanoi suoraan karkaavansa, jos hän joutuu Onnelaan. Häntä ei kuunneltu. Hän karkasi jälleen päätyen reissultaan sairaalaan.
Sairaalasta Ossi lähetettiin pakkolähetteellä Peltolan kautta Limingan koulukotiin kuukaudeksi, puhe oli kotiuttamisesta sen jälkeen. Kahden viikon jälkeen sosiaalitoimi ilmoittikin valmistelevansa huostaanottoa, koska Limingassa ei voi olla avohuollon sijoituksella. Limingassa Ossille aloitettiin vanhemmilta lupaa kysymättä lääkitys. Ossia nöyryytettiin mm riisuttamalla. Häntä ei kuunneltu ja häntä eristettiin. Lääkkeistä tuli paha olo. Vessaan pääsi vain ohjaajien luvalla. Koulukodissa lähdettiin ruotimaan myös perheessä esiintynyttä väkivaltaa, jota Ossi ei ollut koskaan edes nähnyt ja josta hän ei ollut edes tiennyt. Hän oli 15 vuotias, mutta ammattilaiset ruotivat yksittäistapausta, joka sattui Ossin ollessa kolmivuotias.
Limingassa kummasteltiin: " Kun sulla eijoo rikosrekisteriä eikä korvauksia mistään?" Ahdistus kasvoi.
Ossi ehti olla Limingassa 30 päivää kunnes karkasi.
Tälläkin hetkellä sosiaalitoimi vaatii poikaa tulemaan asiassa vastaan ja luottamaan ammattilaisiin. Palaamaan hatkasta vapaaehtoisesti. " Liminka haluaa vain auttaa".
Äidille on sanottu jo monasti, että paikka Lukkarinojalle järjestyy. Mutta ensin on käytävä jakso Limingan koulukodissa. Poika itse sanoo, ettei aio sinne palata. Äiti on sitä mieltä, että heitä on huijattu, riepoteltu jo tarpeeksi. Ossin täytyy päästä oikeaan, hänelle sopivaan paikkaan - suoraan. Ossi on valmis vastaanottamaan apua ja tekemään yhteistyötä. Tähän mennessä hänelle ei ole tarjottu apua, ainoastaan pakkohoitoa paikassa, jossa hänen vointinsa huonontuu entisestään.
Sosiaalitoimi kysyy ja vetoaa, se painostaa ja se käy kauppaa 15 vuotiaan pojan kanssa siitä, missä nuoren tulisi olla autettavana. Se vaati Ossia palaamaan tai paikka Lukkarinojalla menetetään. Dokumenteista on selkeästi todennettavissa vain yksi asia, josta ei ole epäselvyyttä: Oulun sosiaalitoimi ei kuuntele, sillä on pakkomielle, josta se ei jousta edes lapsen edun vuoksi: Ehtona on mennä Limingan koulukotiin.
" Mie en mee sinne takasin, mie en mee ennää Liminkaan"
" Se ei ole ihmisten paikka, ei pääse ulos ja pittää syyä lääkkeitä"
Nuoren paha olo kaikuu edelleenkin kuuroille korville.
Toisen kirkkoturvaa hakeneen pojan tarina: - Eemeli (UUSI)
Aiheesta aikaisemmin:
Oulussa on jälleen haettu kirkkoturvaa lastensuojelun mielivallan vuoksi
Muita Lokakuun Liikkeen julkaisuja Ouluun ja aiheeseen liittyen:
Julkinen tiedote huostaan otetun Henriikan tapauksesta
Vuoden Vieraannuttaja -palkinnot: 1) Oulu 2) Jämsä 3) Kuopio (vaisuja aplodeja)
Oulu pyrkii maailmankartalle
Perhe K:n tarina: 10 + 1 syytä elää
KADONNEET LAPSET - Maahanmuuttajaperheen huostaanottotarina
Oulun lastensuojelu äidille: "Luovuta. Ei meitä vastaan kannata taistella, voitamme kuitenkin."
TALOUS II: Lastensuojelujärjestöt bisneksen syrjässä
Open letter to Committee for the Prevention of Torture (CPT)
RSS Feed
