Saako köyhillä olla lapsia?
Kun luokanopettaja Maarit Korhonen nosti esiin köyhien lasten rajalliset lomanviettomahdollisuudet ilahduin. Viimein koulussakin on huomattu eriarvoistumiskehityksen karut seuraukset. Kuvittelin, että Korhonen oli puolustamassa lapsia mutta hän tuntuukin olevan sosiaalihygienian ja luokkavallan säilyttämisen asialla.
Kun luin Korhosen ajatuksia uudemman kerran ymmärsin, ettei Korhonen ole huolissaan eriarvoistumiskehityksestä vaan siitä, että köyhillä perheillä ylipäätään saa olla lapsia.
Jos Korhonen saisi päättää, näin ei ilmeisesti olisi vaan lapsia saisivat hankkia vain ne veroparasiitit, joilla on varaa viedä jälkikasvunsa Sri Lankan koralliriutoille.
”Siinä missä varakkaampien vanhempien lapset pääsevät lomailemaan Australian koralliriutoille, köyhä lapsi pääsee hyvällä tuurilla äidin kanssa kauppaan".
Ajatella, että kaikki eivät pääse Australian koralliriutoille! Milloin koralliriuttasukelluksesta on tullut suomalaislapsen kasvun ja kehityksen tae? Onko iso hiilijalanjälki riittävän vanhemmuuden mitta?
" Elitistisellä alueella erittäin suuri osa lapsista lähti ulkomaille ja osa leireille. Kesä oli ohjelmoitu. Heitä oli vaikea kuvitella kotiin haahuilemaan. Siellä ei ollut lapsia, joilla ei olisi ruokaa. Silti väitän, että on mukavampaa päästä Australiaan kuin ruokakauppaan".
Korhonen tuntuu tietävän tarkasti mitä köyhä tekee kesäisin: ”Köyhä menee pihalle. Haahuilee siellä ja tulee sisälle. Kymmenen viikkoa kuluu tekemättä mitään”.
Korhoselta on jäänyt huomaamatta, että köyhyyden päivittelyn sijaan moni järjestö ja vapaaehtoistyötä tekevä kansalainen pyrkii kunnioittamaan perustuslakia ja takaamaan syrjimättömän lapsuuden myös näille ”muille” eli Korhosen toiseuttamille pienituloisten perheiden lapsille. Seurakunnat ja järjestöt järjestävät pienituloisille perheille kerhoja, työpajoja, retkiä, lapsiparkkeja, edullista leiritoimintaa, varamummoja ja mieskavereita.
Korhonen haluaisi kaikkien tietävän, että Suomestakin löytyy huono-osaisten yhteiskuntaluokka ja että noilla "muilla" on lapsia:
– Kaikki tietävät, että on alkoholisteja ja muita, mutta miksei kukaan muista, että heillä on lapsiakin?
Onko köyhyys alkoholismiin vertautuva ongelma?
Korhonen heristelee ylimielisesti sormeaan yksinhuoltajille, köyhille ja kaikille, joilla on jokin tilapäinen ongelma ja rinnastaa nämä ongelmat alkoholismiin. Korhosen määrittämä ryhmä muodostanee suurimman osan suomalaisista lapsiperheistä mutta Korhosen ajatusmaailmassa köyhyys lähentelee rikosta.
Korhosen mukaan ” lapset eivät 3.–4. luokalla ymmärrä välttämättä, että kotiarjessa on mitään ihmeellistä. Vasta kun kaivaa ja kaivaa, niin kuulee, että he ovat vaikkapa joutuneet tekemään itse ruokansa. He luulevat, että muillakin on samalla tavalla.”
Korhosen maailmassa on tavatonta että kymmenvuotias osallistuu kotitöihin ja erehtyy vielä kuvittelemaan, että näin tapahtuisi muissakin perheissä. Nämä ovat Korhosen mielestä sellaisia puutteita, joita luokanopettajan tulee virka-aikanaan kaivamalla kaivaa esiin.
Missä todellisuudessa Korhonen elää? Milloin Suomessa on ollut normaalia, että naiset omistautuvat kotiäitiydelle ja heillä on palvelijoita?
Korhonen uskoo fatalistisesti että äidin auttamiseen ja tavalliseen perhe-elämään käytetty kesäloma koralliriutan sukellusreissun sijaan sinetöi lapsen kohtalon.
”Toinen 9-vuotias kertoo minulle hiekkarannoista Sri Lankassa, asumisesta kakkoskodissa Lontoon Kensingtonissa ja Australian koralliriutan sukellusreissusta ja toinen 9-vuotias kirjoittaa kesälomasta kaksi lausetta: Kävin äidin kanssa kaupassa. Ostettiin ruakaa.
Loppuelämä on niitattu jo siinä”.
Lapselle, jolla on hyvä havaintokyky ja mielikuvitus matka maitokauppaan äidin kanssa on taatusti turvallisempi ja kehittävämpi seikkailu ja saattaa opettaa hänelle enemmän eettistä herkkyyttä, empatiaa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta kuin matka koralliriutalle jonkun Korhoskan seurassa.
Kappaleessa yhden vanhemman armoilla Korhonen lausuu, että ”usein tuudittaudutaan käsitykseen siitä, että yhteiskunta kyllä huolehtii lapset pois ongelmaperheistä. Korhosen mukaan näin ei todellakaan ole.
– Moni sanoo, että kyllä meillä lapsi otetaan huostaan, jos vanhemmalla on mielenterveysongelma. Isoimmissa kaupungeissa ei kuitenkaan oteta silloin vielä huostaan, koska lapsi on hengissä.”
Lausuma on räikeän asenteellinen ja syrjivä. Mielenterveyshäiriöstä kärsii joka kolmas suomalainen eikä se ole - kuten Korhonen vaarallisesti olettaa- lainmukainen huostaanottosyy. Mielenterveyden Keskusliitto ry (MTKL) on antanut julkilausuman, jossa se toteaa lastensuojeluviranomaisten vetoavan herkästi vanhemman mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta (10.3.2012.) Liitto toteaa, että viranomaisilla on huonosti tietoa sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana ja varoittaa, että sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton sijoitus- tai huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon asuntonsa ja tukensa menettävälle köyhälle ja yksinhuoltajalle, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.
Huostaanotto ei ole ratkaisu huono-osaisuuden ongelmaan
Psyykkisen avuntarpeen ja mielenterveyden hoidon käyttäminen lainvastaisesti sijoitustarpeen perusteena ehkäisee ihmisiä hakemasta apua ja hoitamasta mielenterveyttään ajoissa. Lisäksi laiton ja epäeettinen mutta valitettavan yleinen käytäntö tehdä huostaanottoja mielenterveydenhoitoon ja psyykkiseen avuntarpeeseen vetoamalla leimaa avunhakijat ja estää heidän yhteiskunnallista osallisuuttaan, selviytymistään, asianmukaista hoitoa ja oikeusturvan ja perus- ja kansalaisoikeuksien toteutumista.
Se, että kymmenvuotias paistaa itselleen kalapuikkoja on Korhoselle syy tehdä lastensuojeluilmoitus. Ilmeisesti selvänäkijän taipumustensa ansiosta hän kykenee myös vanhempaa tuntematta tai tämän kanssa keskustelematta näkemään, että ilmoitus on tehtävä:
– "Tiedän oppilaan, joka käy itse kaupassa ja tekee itselleen ruoan. Jouluaattona hän haki kaupasta kalapuikkoja ja paistoi ne itselleen, koska ei ollut muuta ruokaa.. Tein hänestä lastensuojeluilmoituksen, kun hän oli 10-vuotias, eikä kukaan muu tätä ennen ollut tehnyt ilmoitusta. Ihmettelen, mitä tarhassa tai ensimmäisillä luokilla on ajateltu. Kun näin äidin, tiesin kymmenessä sekunnissa, että ilmoitus piti tehdä".
Korhosella on vahva kyseenalaistamaton usko ihmisoikeusongelmaksi todettuun lastensuojelujärjestelmään jossa alan ettisiä normeja ei noudateta ja josta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet, tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, toimivat avohuollon tukimuodot ja oikeussuojakeinot perheille ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.
Voi kunpa Korhosella ja hänen hengenheimolaisillaan olisi edes muutama prosentti samaa uskoa perheisiin kuin heillä on harhaiseen puuttumiseen.
Korhosen sinänsä kelpo ehdotus kesäsiirtolatoiminnan palauttamisestakin raukeaa tyhjiin jos siirtoloita pyöritetään vain köyhien vanhempien seulomiseksi, häiriöiden metsästämiseksi ja asiakkaiden hankkimiseksi lastensuojelulle ja sijaishuollolle.
Korhonen huomaa, että onni onnettomuudessa on se, etteivät muut lapset kiusaa heikommista lähtökohdista olevia luokkatovereitaan. Tässä Korhonen on yleisesti ottaen täysin oikeassa: Köyhiä lapsia kiusaavat pääasiassa kunnalliset viranhaltijat; sosiaalityöntekijät, opettajat ja muut auttajiksi ja kasvattajiksi itseään kutsuvat lastensuojelun ja sijaishuollon asiakashankkijat ja ammattihuolestujat. Ilmiö on niin laaja ja yleinen, että sille on jo oma nimi: viranomaiskiusaaminen.
Myös psykiatri Hannu Lauerma kiinnittää kirjassaan Pahuuden anatomia huomiota lasten, varsinkin pikkupoikien toisilleen osoittamaan hienotunteisuuteen ja ihmettelee miksi tuo tuikitärkeä ominaisuus tuntuu puuttuvan aikuisilta kasvattajanaisilta.
Korhosen maailmassa sivistys ei ole sydämen sivistystä esim. kykyä kohdella yhdenvertaisesti ja kunnioituksella kaikkia ihmisiä vaan sitä, että osaa nimetä eliitin edunvalvojat. Korhonen kertookin, että ”elitistisemmillä alueella asuvien yleistieto on huomattavasti parempi kuin muilla. Huonomman alueen 6-luokkalaiset eivät edes tiedä, kuka on pääministeri. Heidän maailmankuvansa on vain niin erilainen.”
Leimaamalla kaikki köyhät ja mielenterveysongelmista kärsivien lapset kaltoinkohdelluiksi ja huostaanottoa kaipaaviksi Korhonen kasvatuskumppaneineen harjoittaa yhteisöväkivaltaa. Leimaaminen (stigmatisaatio) on yhteisöväkivallan menetelmä, jossa yhteisön jäseneen liitetään määrittely, jonka perusteella hän ei ole kelvollinen yhteisön jäseneksi. Tämän nimeämisen jälkeen yhteisön jäsenet katsovat moraaliseksi velvollisuudekseen rangaista kyseistä henkilöä (syntipukki) kaikin käytettävissä olevin keinoin.
Pulpettien poistoa tärkeämpää on kiusaamisen ja syrjinnän poistaminen
Korhonen saattaa olla omasta mielestään lasten asialla mutta tulee toimeliaassa tietämättömyydessään syventäneeksi ennakkoluuloja ja aiheuttaneeksi enemmän pahaa kuin hyvää.
Sosiaalityöntekijä ja perhekodin äiti Raili Miettistä mukaellen on syytä kysyä onko koulutus köyhälle lapselle velvollisuutta vastaanottaa lastensuojeluilmoituksia ja yhteisöväkivaltaa? Vai oikeutta saada tukea ja opastusta kasvuunsa ja kehitykseensä?
Kenen vastuulla on etsiä ratkaisukeinot köyhyyteen, jotta lapset olisivat vapaat vahingollisilta leimaamisilta ja he saisivat oikeasti sitä, mitä varhaiskasvatus- ja perusopetuslaki lupaa?
Vastuutetaanko kouluissakin vain niitä, joilla on vähiten resursseja ja jotka ovat hierarkian alimmaisia?
Miksi kasvattajat haluavat muuttaa lapset ja vanhemmat itsensä kaltaisiksi; illuusiotyötä (mielikuvia, höpinöitä) tekeviksi, oman kehonsa kieltäviksi, tilinumeroilla ohjailtaviksi järjestelmäuskovaisiksi, jotka ovat valmiita palvelemaan onttoa, lisäarvottomuutta tuottavaa talousjärjestelmää ennakoitavalla tavalla?
Pulpettejakin tärkeämpää olisi poistaa koulusta ala-arvoinen riskiseulaus, huolihössötys, kiusaaminen, huonon sosiaalisen perimän metsästys ja syrjintä.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/13-hartiavoimin
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/kuka-suojelisi-ammattilaisuhreja-lapsilta
http://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/pedofiilit-lastensuojelun-historiassa-vol-1
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/varokaa-olen-mbd
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/archives/04-2014
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/portailla-parantunut-oppilas
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/laki-on-niin-kuin-se-luetaan
Uusia julkaisuja
☞ Anders Breivik ja väkivallan anatomia
☞ Pedofiilit lastensuojelun historiassa Vol. 1.
☞ Minä, Pelastakaa Lapset ja Merikratos
☞ Avoin adoptio ei ole vaihtoehto vaan riski
☞ Turvapaikanhakija
lapsista tuli bisnestä
☞ Laitosvalta tsaarin aikaisena jäänteenä
☞ Huoltokiista Vantaalla: sos.työntekijä päätti olla äidin puolella
☞ Lastensuojelutyöntekijä Mukhtar Abib: ”Valtaosa huostaanotoista turhia.”
☞ Adoptio ei ole ratkaisu huono-osaisuuden ongelmiin
☞ Vuoden Lastensuojeluilmoitus: Isä käy töissä!
☞ Sam Healy: sosiaalityöntekijän peri- vai irvikuva?
☞ Helsinkiläislapsi haluaa kuolla - Lastensuojelussa ei huolta
☞ Rakentavaa lastensuojelua Kurikassa
☞ Johdoton Helsinki kuormittuu johtamattomuudesta
☞ Kirkon ja sosiaalityön (epä)pyhä liitto
☞ Sosiaalityön koulutus tuottaa ja ylläpitää lastensuojelun ongelmia
☞ Elokuvia lastensuojelun asiakkaille
Kun luokanopettaja Maarit Korhonen nosti esiin köyhien lasten rajalliset lomanviettomahdollisuudet ilahduin. Viimein koulussakin on huomattu eriarvoistumiskehityksen karut seuraukset. Kuvittelin, että Korhonen oli puolustamassa lapsia mutta hän tuntuukin olevan sosiaalihygienian ja luokkavallan säilyttämisen asialla.
Kun luin Korhosen ajatuksia uudemman kerran ymmärsin, ettei Korhonen ole huolissaan eriarvoistumiskehityksestä vaan siitä, että köyhillä perheillä ylipäätään saa olla lapsia.
Jos Korhonen saisi päättää, näin ei ilmeisesti olisi vaan lapsia saisivat hankkia vain ne veroparasiitit, joilla on varaa viedä jälkikasvunsa Sri Lankan koralliriutoille.
”Siinä missä varakkaampien vanhempien lapset pääsevät lomailemaan Australian koralliriutoille, köyhä lapsi pääsee hyvällä tuurilla äidin kanssa kauppaan".
Ajatella, että kaikki eivät pääse Australian koralliriutoille! Milloin koralliriuttasukelluksesta on tullut suomalaislapsen kasvun ja kehityksen tae? Onko iso hiilijalanjälki riittävän vanhemmuuden mitta?
" Elitistisellä alueella erittäin suuri osa lapsista lähti ulkomaille ja osa leireille. Kesä oli ohjelmoitu. Heitä oli vaikea kuvitella kotiin haahuilemaan. Siellä ei ollut lapsia, joilla ei olisi ruokaa. Silti väitän, että on mukavampaa päästä Australiaan kuin ruokakauppaan".
Korhonen tuntuu tietävän tarkasti mitä köyhä tekee kesäisin: ”Köyhä menee pihalle. Haahuilee siellä ja tulee sisälle. Kymmenen viikkoa kuluu tekemättä mitään”.
Korhoselta on jäänyt huomaamatta, että köyhyyden päivittelyn sijaan moni järjestö ja vapaaehtoistyötä tekevä kansalainen pyrkii kunnioittamaan perustuslakia ja takaamaan syrjimättömän lapsuuden myös näille ”muille” eli Korhosen toiseuttamille pienituloisten perheiden lapsille. Seurakunnat ja järjestöt järjestävät pienituloisille perheille kerhoja, työpajoja, retkiä, lapsiparkkeja, edullista leiritoimintaa, varamummoja ja mieskavereita.
Korhonen haluaisi kaikkien tietävän, että Suomestakin löytyy huono-osaisten yhteiskuntaluokka ja että noilla "muilla" on lapsia:
– Kaikki tietävät, että on alkoholisteja ja muita, mutta miksei kukaan muista, että heillä on lapsiakin?
Onko köyhyys alkoholismiin vertautuva ongelma?
Korhonen heristelee ylimielisesti sormeaan yksinhuoltajille, köyhille ja kaikille, joilla on jokin tilapäinen ongelma ja rinnastaa nämä ongelmat alkoholismiin. Korhosen määrittämä ryhmä muodostanee suurimman osan suomalaisista lapsiperheistä mutta Korhosen ajatusmaailmassa köyhyys lähentelee rikosta.
Korhosen mukaan ” lapset eivät 3.–4. luokalla ymmärrä välttämättä, että kotiarjessa on mitään ihmeellistä. Vasta kun kaivaa ja kaivaa, niin kuulee, että he ovat vaikkapa joutuneet tekemään itse ruokansa. He luulevat, että muillakin on samalla tavalla.”
Korhosen maailmassa on tavatonta että kymmenvuotias osallistuu kotitöihin ja erehtyy vielä kuvittelemaan, että näin tapahtuisi muissakin perheissä. Nämä ovat Korhosen mielestä sellaisia puutteita, joita luokanopettajan tulee virka-aikanaan kaivamalla kaivaa esiin.
Missä todellisuudessa Korhonen elää? Milloin Suomessa on ollut normaalia, että naiset omistautuvat kotiäitiydelle ja heillä on palvelijoita?
Korhonen uskoo fatalistisesti että äidin auttamiseen ja tavalliseen perhe-elämään käytetty kesäloma koralliriutan sukellusreissun sijaan sinetöi lapsen kohtalon.
”Toinen 9-vuotias kertoo minulle hiekkarannoista Sri Lankassa, asumisesta kakkoskodissa Lontoon Kensingtonissa ja Australian koralliriutan sukellusreissusta ja toinen 9-vuotias kirjoittaa kesälomasta kaksi lausetta: Kävin äidin kanssa kaupassa. Ostettiin ruakaa.
Loppuelämä on niitattu jo siinä”.
Lapselle, jolla on hyvä havaintokyky ja mielikuvitus matka maitokauppaan äidin kanssa on taatusti turvallisempi ja kehittävämpi seikkailu ja saattaa opettaa hänelle enemmän eettistä herkkyyttä, empatiaa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta kuin matka koralliriutalle jonkun Korhoskan seurassa.
Kappaleessa yhden vanhemman armoilla Korhonen lausuu, että ”usein tuudittaudutaan käsitykseen siitä, että yhteiskunta kyllä huolehtii lapset pois ongelmaperheistä. Korhosen mukaan näin ei todellakaan ole.
– Moni sanoo, että kyllä meillä lapsi otetaan huostaan, jos vanhemmalla on mielenterveysongelma. Isoimmissa kaupungeissa ei kuitenkaan oteta silloin vielä huostaan, koska lapsi on hengissä.”
Lausuma on räikeän asenteellinen ja syrjivä. Mielenterveyshäiriöstä kärsii joka kolmas suomalainen eikä se ole - kuten Korhonen vaarallisesti olettaa- lainmukainen huostaanottosyy. Mielenterveyden Keskusliitto ry (MTKL) on antanut julkilausuman, jossa se toteaa lastensuojeluviranomaisten vetoavan herkästi vanhemman mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta (10.3.2012.) Liitto toteaa, että viranomaisilla on huonosti tietoa sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana ja varoittaa, että sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton sijoitus- tai huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon asuntonsa ja tukensa menettävälle köyhälle ja yksinhuoltajalle, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.
Huostaanotto ei ole ratkaisu huono-osaisuuden ongelmaan
Psyykkisen avuntarpeen ja mielenterveyden hoidon käyttäminen lainvastaisesti sijoitustarpeen perusteena ehkäisee ihmisiä hakemasta apua ja hoitamasta mielenterveyttään ajoissa. Lisäksi laiton ja epäeettinen mutta valitettavan yleinen käytäntö tehdä huostaanottoja mielenterveydenhoitoon ja psyykkiseen avuntarpeeseen vetoamalla leimaa avunhakijat ja estää heidän yhteiskunnallista osallisuuttaan, selviytymistään, asianmukaista hoitoa ja oikeusturvan ja perus- ja kansalaisoikeuksien toteutumista.
Se, että kymmenvuotias paistaa itselleen kalapuikkoja on Korhoselle syy tehdä lastensuojeluilmoitus. Ilmeisesti selvänäkijän taipumustensa ansiosta hän kykenee myös vanhempaa tuntematta tai tämän kanssa keskustelematta näkemään, että ilmoitus on tehtävä:
– "Tiedän oppilaan, joka käy itse kaupassa ja tekee itselleen ruoan. Jouluaattona hän haki kaupasta kalapuikkoja ja paistoi ne itselleen, koska ei ollut muuta ruokaa.. Tein hänestä lastensuojeluilmoituksen, kun hän oli 10-vuotias, eikä kukaan muu tätä ennen ollut tehnyt ilmoitusta. Ihmettelen, mitä tarhassa tai ensimmäisillä luokilla on ajateltu. Kun näin äidin, tiesin kymmenessä sekunnissa, että ilmoitus piti tehdä".
Korhosella on vahva kyseenalaistamaton usko ihmisoikeusongelmaksi todettuun lastensuojelujärjestelmään jossa alan ettisiä normeja ei noudateta ja josta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet, tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, toimivat avohuollon tukimuodot ja oikeussuojakeinot perheille ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.
Voi kunpa Korhosella ja hänen hengenheimolaisillaan olisi edes muutama prosentti samaa uskoa perheisiin kuin heillä on harhaiseen puuttumiseen.
Korhosen sinänsä kelpo ehdotus kesäsiirtolatoiminnan palauttamisestakin raukeaa tyhjiin jos siirtoloita pyöritetään vain köyhien vanhempien seulomiseksi, häiriöiden metsästämiseksi ja asiakkaiden hankkimiseksi lastensuojelulle ja sijaishuollolle.
Korhonen huomaa, että onni onnettomuudessa on se, etteivät muut lapset kiusaa heikommista lähtökohdista olevia luokkatovereitaan. Tässä Korhonen on yleisesti ottaen täysin oikeassa: Köyhiä lapsia kiusaavat pääasiassa kunnalliset viranhaltijat; sosiaalityöntekijät, opettajat ja muut auttajiksi ja kasvattajiksi itseään kutsuvat lastensuojelun ja sijaishuollon asiakashankkijat ja ammattihuolestujat. Ilmiö on niin laaja ja yleinen, että sille on jo oma nimi: viranomaiskiusaaminen.
Myös psykiatri Hannu Lauerma kiinnittää kirjassaan Pahuuden anatomia huomiota lasten, varsinkin pikkupoikien toisilleen osoittamaan hienotunteisuuteen ja ihmettelee miksi tuo tuikitärkeä ominaisuus tuntuu puuttuvan aikuisilta kasvattajanaisilta.
Korhosen maailmassa sivistys ei ole sydämen sivistystä esim. kykyä kohdella yhdenvertaisesti ja kunnioituksella kaikkia ihmisiä vaan sitä, että osaa nimetä eliitin edunvalvojat. Korhonen kertookin, että ”elitistisemmillä alueella asuvien yleistieto on huomattavasti parempi kuin muilla. Huonomman alueen 6-luokkalaiset eivät edes tiedä, kuka on pääministeri. Heidän maailmankuvansa on vain niin erilainen.”
Leimaamalla kaikki köyhät ja mielenterveysongelmista kärsivien lapset kaltoinkohdelluiksi ja huostaanottoa kaipaaviksi Korhonen kasvatuskumppaneineen harjoittaa yhteisöväkivaltaa. Leimaaminen (stigmatisaatio) on yhteisöväkivallan menetelmä, jossa yhteisön jäseneen liitetään määrittely, jonka perusteella hän ei ole kelvollinen yhteisön jäseneksi. Tämän nimeämisen jälkeen yhteisön jäsenet katsovat moraaliseksi velvollisuudekseen rangaista kyseistä henkilöä (syntipukki) kaikin käytettävissä olevin keinoin.
Pulpettien poistoa tärkeämpää on kiusaamisen ja syrjinnän poistaminen
Korhonen saattaa olla omasta mielestään lasten asialla mutta tulee toimeliaassa tietämättömyydessään syventäneeksi ennakkoluuloja ja aiheuttaneeksi enemmän pahaa kuin hyvää.
Sosiaalityöntekijä ja perhekodin äiti Raili Miettistä mukaellen on syytä kysyä onko koulutus köyhälle lapselle velvollisuutta vastaanottaa lastensuojeluilmoituksia ja yhteisöväkivaltaa? Vai oikeutta saada tukea ja opastusta kasvuunsa ja kehitykseensä?
Kenen vastuulla on etsiä ratkaisukeinot köyhyyteen, jotta lapset olisivat vapaat vahingollisilta leimaamisilta ja he saisivat oikeasti sitä, mitä varhaiskasvatus- ja perusopetuslaki lupaa?
Vastuutetaanko kouluissakin vain niitä, joilla on vähiten resursseja ja jotka ovat hierarkian alimmaisia?
Miksi kasvattajat haluavat muuttaa lapset ja vanhemmat itsensä kaltaisiksi; illuusiotyötä (mielikuvia, höpinöitä) tekeviksi, oman kehonsa kieltäviksi, tilinumeroilla ohjailtaviksi järjestelmäuskovaisiksi, jotka ovat valmiita palvelemaan onttoa, lisäarvottomuutta tuottavaa talousjärjestelmää ennakoitavalla tavalla?
Pulpettejakin tärkeämpää olisi poistaa koulusta ala-arvoinen riskiseulaus, huolihössötys, kiusaaminen, huonon sosiaalisen perimän metsästys ja syrjintä.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/13-hartiavoimin
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/kuka-suojelisi-ammattilaisuhreja-lapsilta
http://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/pedofiilit-lastensuojelun-historiassa-vol-1
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/varokaa-olen-mbd
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/archives/04-2014
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/portailla-parantunut-oppilas
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/laki-on-niin-kuin-se-luetaan
Uusia julkaisuja
☞ Anders Breivik ja väkivallan anatomia
☞ Pedofiilit lastensuojelun historiassa Vol. 1.
☞ Minä, Pelastakaa Lapset ja Merikratos
☞ Avoin adoptio ei ole vaihtoehto vaan riski
☞ Turvapaikanhakija
lapsista tuli bisnestä
☞ Laitosvalta tsaarin aikaisena jäänteenä
☞ Huoltokiista Vantaalla: sos.työntekijä päätti olla äidin puolella
☞ Lastensuojelutyöntekijä Mukhtar Abib: ”Valtaosa huostaanotoista turhia.”
☞ Adoptio ei ole ratkaisu huono-osaisuuden ongelmiin
☞ Vuoden Lastensuojeluilmoitus: Isä käy töissä!
☞ Sam Healy: sosiaalityöntekijän peri- vai irvikuva?
☞ Helsinkiläislapsi haluaa kuolla - Lastensuojelussa ei huolta
☞ Rakentavaa lastensuojelua Kurikassa
☞ Johdoton Helsinki kuormittuu johtamattomuudesta
☞ Kirkon ja sosiaalityön (epä)pyhä liitto
☞ Sosiaalityön koulutus tuottaa ja ylläpitää lastensuojelun ongelmia
☞ Elokuvia lastensuojelun asiakkaille
RSS Feed
