Olen kirjoittanut Helsinkiläisäidistä, jota on Helsingin lastensuojelu äidin mukaan kohdellut törkeästi.
Nyt kerron, kuinka äiti mustamaalattiin itsetuhoiseksi lastensuojelun toimesta, miten siihen sotkeutui ja reagoi monet tahot ja miten se vaikutti lapsen elämään.
Äiti haki lapselleen lastensuojeluasiakkuutta kesällä 2013, koska lapsen isä mm. mustamaalasi äitiä lapsen ja äidin elinpiirissä valhein ja kiusasi näin äitiä ja lasta. Tarpeenselvityksen suoritti Vuosaaren lastensuojelun johtavasosiaalityöntekijä iitu Kuusnimi, joka oli sukua isän puolisolle eikä välittänyt sukulaisuussuhteestaan ilmoittaa mm. äidille.
Lapsen isä koetti koko ajan mustamaalata äitiä lastensuojeluun sekä kaikille yhteistyötahoille, jotka lastensuojelulliseen prosesiin osallistuivat. Äiti pyysi kokoajan interventiota eli henkistä väkivaltaa katkaisevia toimenpiteitä lastensuojelulta ja tämän kanssa yhteistyötä toteuttavilta toimitahoilta saamatta pyyntöihinsä mitään vastinetta.
Syksyllä 2014 ilmoitti vs. sos Laine huoltajuusoikeudenkäynnin olosuhdeselvittäjille, Merikratokselle, kirjallisesti, että he puoltavat lapsen huolloin siirtämistä yksin omaan lapsen isälle - vaikka isä puolisoineen todistetusti oli mustamaalannut äitiä asiakkuuden ajan monin valhein - vain koska Vuosaaren lastensuojelun vs. sos. Laura Laine ei tahtonut tehdä yhteistyötä äidin kanssa, joka reagoi kriisiin katastrofipsykologisen tutkimuksen mukaisesti aivan normaalisti eli voimakkain tunnereaktioin, kun isä mustamaalasi äitiä lastensuojelun tapaamisilla valhein haukkuen äitiä mm. hulluksi Laineenkin nähden. Laine ei tahtonut tavata äitiä ilman isää, eikä tahtonut edes tutustua katasrtofipsykologisen näkökulman tutkimuksiin ja toteuttaa asianmukaista kriisityötä.
Laine itseasiassa pakotti äidin pysymään lastensuojelun huoneessa heinäkuussa 2014 ja koski äidin itsemääräämisoikeuteen ja liikkumisvapauteen seisoen oven edessä, kun äiti koetti poistua tilasta lapsen isän haukkuessa tuolla kertaa äitiä lääkeiden väärinkäyttäjäksi ja isän ilmoittaessa, kuinka isän johtava lääkäri puoliso on 100%:sti varma, että äiti on päihderiippuvainen lääkeiden väärinkäyttäjä. Laine nauroi oven edessä seisoessaan äidille, joka kärsi tilanteesta jouduttuaan taasen vakavan henkisen väkivallan uhriksi. Edes MediVidan Marika-psykologi ei tuolloin puutunut isän tai Laineen toimintaan ja myöhemmin totesi äidille, kun oli jo liian myöhäistä, että kaikki tapahtui hänen toimintakykyynsä nähden liian nopeasti.
Myöhemmin Laine ilmoitti toimintatapansa yleiseksi juuri esim. teini-ikäisten asiakaidensa kohdalla. Laine siis pakottaa asiakkaansa istumaan huoneessa ja ottamaan vastaan henkistä väkivaltaa ja jos nämä tahtovat poistua paikalta hän seisoo oven edessä naureskellen näille ihmisille välittämäätä näiden ihmisten tunteista.
Onko Laine itse mielenterveydeltään ihan terve?
A-klinikka muuten myöhemmin selvitti, ettei äiti ollut myöskään päihteiden väärinkäyttäjä ja äidin psykiatrinen hoitotahokin ilmoitti, ettei äidille ole annettu edes lääkkeitä, joita äiti voisi käyttää väärin. Tämäkään ei kiinnostanut Lainetta.
Äiti jopa vei Laineelle Salli Saaren Kuin salama kirkkaalta taivaalta kirjan 24.10.2014 tutustuttavaksi, mutta Laine tutustumisen sijaan palautti kirjan samantein postitse. Kirjassa kertotaan kriisistä, kriisioireilusta ja kuinka tukea kriisien uhreja. Laine olisi siis voinut opiskella katastrofipsykologisen näkemyksen perusteet ja oppia kriisityön perusteet, mutta tämä ei Lainetta kiinnostanut, vaan Laine ilmoitti: "Lastensuojelullinen työ ei ole kriisityötä."
Äiti oli pyytänyt MediVidan perhetyöntekijöiltä tukea tilanteeseen, jossa lastensuojelu ei antanut asianmukaista kriistyötä. Edes MediVidan psykologia, Marikaa, ei kiinnostanut näin vakavassa tilanteessa tukea äidin vanhemmuutta ja Ira Gordin antoi äidille tyhjiä lupauksia äidin vanhemmuuden tukemisesta, koska ei itsekään tuntenut kriisityön perusteita.
12.9.2014 sai äiti postitse tuon lastensuojelun kirjauksen MeriKratokselle. Lastensuojelu ei ollut tätä ennen ollut missään yhteydessä äitiin, vaikka äiti oli pyytänyt tapaamista, vaan äiti oli joutunut lukemaan vs. sos Laineen kannan paperista. Äiti säikähti ja alkoi itkemään ja soitti kauhuissaan MediVidan perhetyöntekijälle tietäessään, että toiminta on ollut aivan väärin häntä kohtaan vanhempana jo pitkään. Äiti itki MediVidan Ira Gordinille ja pyysi apua, jotta saisi Laineen kanssaan saman pöydän ääreen, koska Laine kirjauksessaan ilmoittaa, ettei tahdo tehdä äidin kanssa yhteistyötä ja siksi tahtoo huollon yksin isälle. Gordin ei ollut kiinnostunut äidin avunpyynnöstä, vaan oli kiinnostunut äidin itkemisestä ja tahtoi äidille psykiatrista apua vaikka äiti totesi, ettei tätä tarvitse vaan todellista apua tilanteen avaamiseen. Gordinia ei siis kiinnostanut mihin äiti reagoi, vaan pelkästään se miten äiti reagoi ja Gordin normaalin kriisireaktion eli shokkitilan voimakkaan tunnereaktion patologisoi mielisairaudeksi.
Äiti itki Gordinille, ettei usko jaksavansa, jos menettää lapsensa. Tämäkin on normaali tunnekokemus kriissä, jossa surun kokemus tulee niin voimmakkaana, ettei ihminen usko sen koskaan loppuvan ja sitä koskaan kykenevänsä kantamaan. Pelko on tuollaisessa tilanteessa aivan normaalia ja ymmärrettävää, mutta Gordin ei tätä ymmärtänyt eikä osannut äitiä huomioida. Gordin väittää olevansa tietoisen läsnäolon ammattilainen ja antaa tällaiseen ihmisille tukea.
Jopa äidin psykiatrinen sairaanhoitaja lausnnoossan toi esille lastensuojelulle ja oikeusistuimen tuomarille, että äidin pelkoreaktio oli tilanteessa aivan normaali ja ymmärrettävä, mutta koska kummallakaan taholla ei ole koulutusta psykologiaan tai moniammatilliseen yhteistyöhön, ei tätä huomioinut kumpikaan taho.
Myöhemmin samana päivänä eli 12.9.14 äiti soitti huolestuneelle Gordinille tahtoakseen kertoa, että voi jo paremmin ja ettei aio luovuttaa. Tuomari ei ollut tehnyt vielä päätöstä ja äiti ilmoitti toivovansa Gordinin tukea. Äiti välitti Gordinista, eikä tahtonut tämän antaa olla huolissaan hänestä, kun huolelle ei ollut aihetta. Gordin ei kertonut perhetyöntekijänä mitä oli itse tehnyt tässä välissä, vaan toivotti äidille hyvää viikonloppua ilman minkäänlaisia tunnontuskia.
15.9.2015 äiti meni hakemaan lasta koulusta, koska oli varannut ajan lapselle yksityiseen lääkäriin, koska lapsen isä ja tämän puoliso olivat lapsen kertoman mukaan sitoneet lasta sänkyyn niin, että toinen piti ranteista kiinni ja toinen nilkoista. Lapsi oli kertonut 6.9.14 äidille tästä ja sen sattuvan häneen ja ettei hän pidä siitä, eikä lapsen kertomasta ollut selvinnyt mitään sellaista syytä, miksi tällaista toimenpidettä olisi todella pitänyt toteuttaa. Kiinnipitoon koulutuksen saanut lastensuojelulaitoksessa työskennellyt äiti oli myös ihmeissään, koska hän oli pyytänyt kesäkuussa 2014 MediVidaa katkaisemaan lapsen kiinnipidot lapsen isällä, sillä äiti tiesi, ettei kiinnipitäminen sopinut lapselle kasvatusmenetelmäksi. Vuosaaren lastensuojelun vs. sos. Laine väitti tuossa tapaamisessa, että kaikkia lapsia voi pitää kiinni, vaikka lastenpsykiatrian lääkäri Jari Sinkkonenkin on todennut, ettei kaikkia lapsia saa pitää kiinni, koska se ei sovi kaikille lapsille kasvatusmenetelmäksi, vaan voi olla lasta kohtaan vakavaa henkistä väkivaltaa. Tämän voi lukea Sinkkosen kirjasta: Lapsen kanssa hyvinä ja pahoina päivinä (2012).
MediVidan Marika-psykologi vahvensi tuolloin kesäkuussa Lainelle äidin tiedottaman faktan tutkituksi totuudeksi, mutta Laine ei tästä tuolloinkaan välittänyt. Ei edes kirjannut keskustelua aiheesta. MediVidakaan ei kirjannut äidin pyyntöä omaan kirjaukseensa, vaikka kyseessä oli lapsen asioissa vakavasta keskustelusta ja lapsen perusturvallisuuden kokemuksesta, mikä on lapsen tärkein kehitystarve.
Koulussa kertoi 15.9.14 lapsen opettaja äidille, että lapsi ei ole koulussa. Opettaja ei saanut kertoa missä lapsi on. Opettaja ilmoitti, että äidillä on lähestymiskielto kouluun. Äidillä tosin ei ollut lähestymiskieltoa kouluun, mutta opettaja väitti näin. Äiti oli kauhuissaan ja soitti lastensuojeluun, josta ei aluksi vastattu. Koko aamupäivän aikana ei lastensuojelun vs. sos Laine ollut ollut kiinnostunut kertomaan äidille, että oli edellisenä viikonloppuna kiireellisesti sijoittanut lapsen pelkästään perustaen toimintansa lapsen isän ja isän puolison väitteille.
Äiti sai kiirellisen sijoituksen päätösasiakirjan nopeasti päivystystyöntekijältä lastensuojelun ovella. Laine itse ei edes ollut kiinostunut äitiä kohtaamaan. Asiakirja oli aivan kauhea. Siinä äidillä todettiin mm. olevan symbioottinen suhde lapseen ja äidin todettiin olevan lapselle, lapsen isälle ja lapsen isän puolisolle fyysisesti ja spyykkisesti vaarallinen. Kirjauksessa myös ilmoitettiin äidin olevan itsetuhoinen. Äiti ei edes tiennyt mitä tarkoittaa symbioottinen suhde lapseen, eikä kukaan ollut koskaan keskustellut hänen kanssaan tällaisesta asiasta.
Päätös kiirellisestä sijoituksesta oli tehty 12.9. ja sijoitus oli tehty 14.9. ja MediVida oli vienyt lapsen sijoitukseen.
Äiti tapasi myöhemmin MediVidan myös 15.9., joka ilmoitti samalla, että kiirellisen sijoituksen myötä on päätetty lopettaa äidin perhetyö. MediVidan Ira Gordin ei suostunut keskustelemaan äidin kanssa sijoituksesta millään tavalla, vaan tahtoi tarjota Itäkeskuksen kauppakeskuksessa julkisella paikalla äidille kahvit yhdessä MediVidan psykologin kanssa. MediVida vaati tapaamista kauppakeskuksessa, eikä suostunut tapaamaan äitiä äidin kotona. Äiti ei saanut mitään asianmukaista kriisiapua, vaikka paikan päällä oli psykologi. Julkisella paikalla nöyryytettynä äiti joutui nielemään kyyneliään ja yksin käymään ilman mitään asianmukaista tukea kokemustaan läpi. Gordin ja Marika-psykologi olivat äidin kärsimyksen edessä kylmänkiskoisia ja täysin kykenemättömiä normaaliin validointiin.
MediVidan perhetyöntekijä Ira Gordin oli äidin kanssa 12.9.2014 keskustelutuaan soittanut lastensuojeluun ja lastensuojelun kirjauksen mukaan ilmoittanut äidin sanoittavan itsetuhoisia ajatuksia. Vs. sos. Laine ei ole mitenkään kyseenalaistanut Gordinin ilmoitusta ja edes tutkinut kysymällä Gordinilta mitä äiti sanoi Gordinille ja millaisessa tilanteessa. Kirjauksessa lukee vain tämä itsetuhoväite.
Laine kirjasi äidin itsetuhoiseksi, vaikka oli aiemmin 3.9. soittanut äidin psykiatriselle sairaanhoitajalle ja myös 15.9. ja sairaanhoitaja oli todennut, etteivät itsetuhosyytökset ole totta, kuten eivät myöskään väkivaltasyytökset. Laine ei ikinä kirjannut näitä puheluja lapsen asiakasrekisteriin, ei kertonut niistä äidille ja äiti sai tietää niistä sairaanhoitajaltaan 15.9.2014, joka oli luullut Laineen kertoneen äidille puheluista. Laine päätti, että sairaanhoitaja on väärässä ja teki tämän toiminnasta Valviralle kantelun. Eli ihminen joka tapasi äitiä viikottain oli väärässä ja sosiaalivirkailija joka ei edes suotunut tapaamaan äitiä oli oikeassa tämän sosiaalivirkailijan mielestä äidin psyykkisestä tilasta ja siitä kuka äiti on.
Laine oli päättänyt mustamaalata äidin.
Gordin ei välittänyt siitä, mitä hän oli aiheuttanut äidille väittäessään äitiä itsetuhoiseksi, eikä ollut lastensuojeluun yhteydessä avatakseen virhettään. Gordinin työpari Marika-psykologi, ei välittänyt ollenkaan Gordinin toiminnan haavoittavuudesta myöskään. Marika ilmoitti vain olevansa töissä MediVidassa.
Sijoituksen aikana selvisi myöhemmin, että Laine oli ohjeistanut lapsen isän lähettämään lapsen koulun opettajalle wilma-viestin 12.9.2014. Kun äiti sai lopulta koululta tuon häntä koskevan viestin, siinä ilmoitettiin äidin saaneen hermoromahduksen ja äidin menttäneen kokonaan oikeudet lapseensa. Vastuusosiaalityöntekijä Laine oli neuvonut isää, kuultuaan vain isää, mustamaalaamaan äiti myös koulun opettajalle. Äiti ei ollut missään vaiheessa saanut hermoromahdusta ja sellaisesta muuten ihmiset ajatuvat osastohoitoon.
15.9.14 Laine soitteli opettajelle Kanavan kouluun ja pyyteli lausuntoa, johon tietenkin vaikutti isän wilmaviesti. Äiti joutui tätäkin asiaa selvittelemään koulun koulukuraattorin kautta, joka totesi, ettei opettajilla ole oikeutta arvioida lasten spyykkistä tilaa. Lastensuojelu oli tosin kieltänyt kuraattoria ja koulua olemaan yhteistyössä äidin kanssa, mutta kuraattori ei tässä asiassa Lainetta totellut, koska ei nähnyt tällaisella käskylle mitään perustelua, sillä laki määrää tukemaan vanhempia heidän kriiseissään. Opettaja väitti lapsen flunssaoireilua osoitukseksi äidin kohdistamasta huonosta kohtelusta lasta kohtaan, koska ei ollut itse viitsinyt kysyä mikä lapsella on, kun lapsi kertoi pahasta olostaan kesken koulupäivän, kun kurkkua kutitti niin että yskitti ja lapsi ei uskaltanut ekaluokkalaisena hiljaisuusvaatimuksen edessä edes yskiä luokassa. Koulun rehtori joutui pyytämään opettajan toiminnan takia lastensuojelun kirjauksiin muutoksia Laineelta, joka itse ei tiennyt mihin kaikeen kelläkin on valtuuksia lausua ja mitäkin. Laine ei tiennyt sosiaalivirkailijana, etteivät sosiaalivirkailijat ja opettajat voi lausa kenekään psyykisestä toiminasta mitään, sillä näillä ihmisillä ei ole tällaisen ymmärtämiseen tai tutkimiseen ollenkaan koulutusta.
Opettaja ei koskaan pyytänyt anteeksi äidiltä, eikä koulu ja opettajalla on nyt oma pieni lapsi ja hän on äitiyslomalla.
Muutaman viikonpäästä oli lapsen huoltajuusoikeudenkäynnin pääasia ja lapsen huolto siirrettiin lastensuojelun toiveesta yksin isälle. Päätöksessä, joka lähti isän ködestä kulkemaan joka taholle, lukee mm. väite että äiti on kenties vaarallinen lapselle, koska on kenties itsetuhoinen. Päätös meni lapsen uuteen kouluun rehtorille, joka leimasi äidin tuon päätöksen mukaan vaaralliseksi ja Vuosaaren seurakinnun iltapäiväkerhoon, joka leimasi äidin vaarallsieksi.
Käräjäoikeuden tuomari ei välittänyt äidin psykiatrisen sairaanhoitajan kirjoittamasta lausunnosta, jossa todettiin, ettei äiti ole itsetuhoinen tai väkivaltainen. Asianaiset asianajantoimiston asianajaja Ilse Lehtimaja toi esille oikeudessa, ettei sairaanhoitajan lausunto ole riittävä ja siksi pitäisi lastensuojeluviranomaisen näkemys ottaa huomioon painavampana. Äidin oma asianajaja ei ollut viitisinyt ilmoittaa äidille, että lausunnon olisi pitänyt olla lääkärin kirjoittama ja äiti ei tätä ollut itse mitenkän voinut tietää.
Tuomiossa äidille ja lapselle asetettiin lapsen koko loppu huollon ajaksi eli seuraavaksi 11 vuodeksi valvotut tapaamiset kahdesti kuukaudessa kaksi tuntia.
Kun tuomio kansliapäätöksellä julkistettiin soitti äiti itkien Laura Laineelle. Tämä ilmoitti äidille, että äiti voi valittaa tuomiosta hovioikeuteen. Laine myös ilmoitti ja kirjasi ilmoutuksensa, ettei hän kirjatessaan lapsen asiakasrekisteriin kirjauksia kirjaa niitä pohtien miten kirjauksia käytetään muissa viranomaiskoneistomme toiminnoissa. Laineen törkeä kiirellisen sijoituksen päätösasiakirja oli isän toimesta viety todisteeksi äidin huonosta äitiysestä ja kun äiti oli koettanut kritisoida lastensuojelun toimintaa tuoden esille, ettei Laine ole ikinä yhdenkään kirjauksen väitteen eteen suorittanut yhtään tutkimusta totesi tuomari: "Tämä ei ole oikeudenkäynti lastensuojelua vastaan."
Lapsen huollon siirryttyä isälle ja lapsen tavatessa äitiä valvotusti, väitti Laine lapselle, että lapsi tapaa äitiä valvotusti, koska äiti on niin sairas. Äiti joutui selittämään huolissaan olevalle lapselle, että Laine ei ole lääkäri ja että Laine ei voi väittää äidistä mitään tällaista ja ettei lääkäri ole Laineen kanssa samaa mieltä. Paikalla oli MediVidan Marika-psykologi valvomassa, joka vuorostaan kirjasi äidin haukkuvan lastensuojelua lapselle kirjaukseensä, kun äiti selitti lapselle aivan normaalilla tavalla aivan normaalia aisaa, eikä mitenkään haukkunut lapselle lainetta. Marika-psykologi ei kaiketi nyt aivan ymmärrä, ettei lastensuojeluviranomainen saa pelotella lasta ja uskotella lapselle, että äiti on sairas, kun ei tällaisia tutkimuksia ole tehty. Lainehan ei ikinä tavannut äidin hoitotahoa näiden väitteidensä tutkimiseksi äidin kanssa.
Äiti vaihtoi asianajajan ja valitti hovioikeuteen, aikaa oli tuo 30 vuorokautta. Hovioikeus ei antanut äidille oikeutta käsitellä aikaa ennen käräjäoikeuden tuomiota ollenkaan. Laine tuli hovioikeuteen mustamaalaamaan äidin symbioottiseksi kasvattajaksi, vaikka ei ollut ikinä tällaiseen asiaan suorittanut minkään laista tutkimusta.
Oikeudenkäynnin taolla tuli Asianaiset asianajaja toimiston asianajaja Ilse Lehtimaja pyytämään äitiä, ettei äiti ota henkilökohtaisesti sitä mitä hän sanoo oikeudessa ja Lehtimaja perusteli toimintaansa vain sillä, että hän ajaa päämiehensä eli isän etua. Kun äiti toi esille, että Lehtimaja ei ole ymmärtänyt, että huolto-oikeudessa tulisi juuri ajaa lasten etua ja että äiti tietää osan asianajaja toimistoista tämän ymmärtäneen, totesi äidin asianajaja, että hän ammattitaidossaan tietää, ettei suurin osa Suomen asianajista hae todellakaan lasten etua ja että huolto-oikeudenkäynnit ovat vain teatteria. Ilse Lehtimaja vaikeni tämän kesksutelun edessä ja jatkoi oikeussalissa äidin mustamaalaamista tietäessään tarkalleen mitä teki.
Lehtimaja vaati, että lapsen tapaamisia tulee laajentaa ja huolto pitää pitää yksin isällä ja äidin täytyy maksaa hovioikeuden aiheuttamista kuluista isälle 60%:a ja sai vaatimuksensa läpi. Tämän lisäksi tuomarit päättivät, ettei se anna äidille oikeutta lisää oikeusapuun, vaikka äiti oli joutunut vaihtamaan asianajajaa. Lapsen tapaamisoikeuden laajeneminen siis maksoi äidille noin 9 000 euroa.
Lapsi siis menetti hyvän äitinsä lastensuojelun ja lastensuojelun yhteistyötahojen toiminan takia ja normaalin elämänsä, koska nämä eivät välittäneet lapsen oikeuksista. Tuomaristo uskoi sokeasti lastensuojeluun ja äiti joutui ulosottoon kaiken lisäksi, kunnes hänen sukunsa kykeni auttamaan häntä. Äiti on nyt velkaa suvulle ja ystävilleen.
Helsingin lastensuojelu ja jopa sosiaali- ja terveysviraston lakiasiantuntija Karri Väliäki on täysin tietoinen mitä on tapahtunut, mutta se ei tahdo tukea äitiä ja korjata tilannetta. Totuus tahdotaan lakaista maton alle.
Täällä Mieron tiellä varotan helsinkiläisiä Helsingin lastensuojelusta. Jopa Helsingin sosiaali- ja terveysviraston lakiasiantuntija Karri Välimäki on tietoinen tästä kaikesta, mutta ei välitä helsinkiläisten oikeusturvan toteutumisesta.
Kevällä 2015 lapsi itki uuden koulun opettajan sylissä äitienpäivää ennen kokemustaan, ettei hänellä ole enää äitiä. Opettaja ei viitsinyt edes ilmoittaa lastensuojeluun tätä asiaa tai äidille, jolla oli tiedonsaantioikeus. Tämä Heteniityn ala-asteen opettaja oli raskaana tuolloin.
Vs. sos Laine eväsi lainvastaisella ohjeistukselllan äidiltä lapsen ekaluokan joulujuhlaan pääsyn väittäen, että huoltaja voi päättää saako äiti tähän osallistua ja vs. sos. Jokinen väitti kevätjuhlan kohdalla samaa. Lakiin ei ole kirjattu mitään tällaista, mutta molemmat sosiaalivirkailijat väittävät tällaista ja äiti menetti nämä kaksi juhlaa.
Syksyllä 2015 päätti Heteniityn ala-asteen uusi rehtori tukea lapsen äitiä. Lastensuojelu ja MediVida päättivät käyttää tätä äidin äitityttä vastaan ja mustamalata äitiä lisää. MediVidan Gordin soitteli lastensuojeluun huoltaan lapsen voinnista tapaamatta edes lasta, koska koulu tuki äidin äitiyttä ja kun äiti soitti Gordinille ja kyseenlaisti Gordinin toiminnan tämän puhelinvastaajaan, Gordin soitti lastensuojeluun ja kirjauksen mukaan ilmoitti vuorostaan taasen analysoineensa äidin mielenterveyttä huolestuttavaksi lastensuojelulle. Kirjauksen mukaan äiti käyttäytyi samoin kuin syksyllä 2014 eli Gordin väitti äitiä taasen itsetuhoiseksi. Tälläkään kertaa ei vuorostaan vs. sos Jokinen ollut kiinnostunut tutkimaan mitä äiti oli sanonut puhelimessa Gordinin vastaajaan.
Gordin ei halunnut jutella äidin kanssa asianmukaisesti, eikä lastensuojelukaan Gordinin väitteistä. Vs. sos. Jokinen vuorostaan toteutti tässä tilanteessa sosiaalityötä täysin vastoin sosiaalipedagogiikan RATKES:in malleja.
Syksyllä 2015 lapsi ilmoitti ikävästään äidin luokse ja halustaan kuolla ja kertoi kysyneensä isältään mikä on helpoin tapa kuolla. Tämähän ei Gordinia ollut milloinkaan kiinnostanut, lapsen ikävä äidin luokse. Koko asiaa ei oltu ollenkaan käsitelty perhetyön toimesta, vaan äiti aiheena oli lapselle kielletty aihe lapsen mielestä isän kotona. Alkuvuodesta 2016 lapsi kertoi Kivikon lastensuojelun tarpeenselvitykselle toivovansa saada asua viikko-viikko-systeemissä ja isän ilmoittaneen hänelle, ettei se tule ikinä olemaan mahdollista. Muutaman kuukauden päästä tästä lapsi ilmoitti taasen halustaan kuolla, koska äiti puoli uhkaili häntä hekisellä väkivallalla eli toteutti henkistä väkivaltaa.
Äiti on jokseenkin kummissaan, miten voi lastensuojelu toimia näin törkeästi äidin äitiyttä vastaan ja lapsen oikeusturvaa ja oikeuksia vastaan. Miksi kukaan ei puutu tällaiseen toimintaan ja korjaa lapsen elämässä olosuhteita? Miksi äidin vanhemmuutta ei tueta?
Miksi lapsista tulee tehdä itsetuhoisia mustamaalaamalla äiti itsetuhoiseksi?
Miero varoittaa MediVidan Ira Gordinista erityisesti. Gordin on valmis mustamaalaamaan vanhempia, eikä mitenkään suotu myöhemmin edes palavereihin, joissa puhuttaisiin avoimesti Gordinin väitteistä. Gordin jopa kieltäytyi lastensuojelun pyytämästä palaverista keväällä 2015 äidin pyytäessä tätä. Marika-psykologilla ei ole minkäänlaista psykologista silmää kriisityiöhön, eikä hän siis ole soveltuva todellakaan lastensuojelualalle perhetyöhön. Gordinin esimies Jarmo Lonkola pahoitteli isän perhetyön loputtua Gordinin toimintaa ja toivotti äidille kuitenkin kaikesta huolimatta hyvää loppuelämää. Se oli MediVidan kannanotto tilanteeseen esimiestaholta. Lonkola oli aimmin luvannut järjestää Gordinin, äidin ja lastensuojelun yhteistyöpalaverin toteutuvaksi, kun Gordin ei tähän suostunut itse alussa, mutta ei pitänyt lupaustaan ja toivotti hyvää loppuelämää. Lonkola myös väitti äidin saaneen vastineet MediVidalta muistutuksiinsa, vaikka äiti ei ikinä niitä saanut. Lonkola ei edes tarkistanut asiaa, vaan väitti vain tällaista mihin lie väitteensä perustaen. MediVidalla on tapana väittää kaikenlaista ilman mitään tukimusta väitteidensä pohjalle.
Helsingin kunnan ei kannata ostaa MediVidan palveluja, kun niiden taso on tällaista.
Lapsi on ilmoittanut rakastavansa Iraa. Äiti on ilmoittanut lapselle, että lapsi saa rakastaa Iraa. Lapsi ei tiedä, että Ira on juuri satuttanut lasta todella voimakkaasti, sillä Ira on voittanut mielistelyn keinoin lapsen luottamuksen puolelleen. Iran kanta on, että ihmiset eivät ole pahoja, he ovat vain tietämättömiä eivätkä tiedosta mitä tekevät. Ira opettaa tietoista läsnäoloa ihmisille. Ira on valmis mustamaalaamaan hyvän äidin itsetuhoiseksi ja on tästä toiminnastaan ja sen haavoittavuudesta tietoisen läsnäolon ammattilaisena tietoinen ja ilmoittaa, etteivät ihmiset ole tietoisia ja tällä pelastaa nahkansa. Jokseenkin kieroa.
Lue myös:
☞ Missä on ammatillisesti pätevä ulkopuolinen työhönohjaus?
☞ Lastensuojelu Milapro- lapsibisnesryppään asiakashankkijana?
☞ Kuinka Suomi kohtelee haastavissa tapauksissa ulkomaalaistaustaisia vanhempia -Kuka on paha ja mielivaltainen todella?
☞ Lastensuojelun ja psykiatrian mielivalta on samankaltaista
☞ Helsingin lastensuojelun johtaja vastaa muistutukseen - eivät anna aihetta erityisiin toimenpiteisiin
☞ Ei Valvonnalle
☞ Miksi Aino hylättiin?
☞ Ensi- ja turvakotien käytännöt selvitettävä välittömästi
☞ Puolustus puheenvuoro sosiaalityölle -Anteeksipyynnöllä yhteistyöhön
☞ Helsingin tarpeenselvityksen muutos vuosikymmenien saatossa kummastuttaa
☞ Ei hallita mielen ja aivojen toimintaa ja ymmärretä reflektoida ajattelua tietoisesti
Nyt kerron, kuinka äiti mustamaalattiin itsetuhoiseksi lastensuojelun toimesta, miten siihen sotkeutui ja reagoi monet tahot ja miten se vaikutti lapsen elämään.
Äiti haki lapselleen lastensuojeluasiakkuutta kesällä 2013, koska lapsen isä mm. mustamaalasi äitiä lapsen ja äidin elinpiirissä valhein ja kiusasi näin äitiä ja lasta. Tarpeenselvityksen suoritti Vuosaaren lastensuojelun johtavasosiaalityöntekijä iitu Kuusnimi, joka oli sukua isän puolisolle eikä välittänyt sukulaisuussuhteestaan ilmoittaa mm. äidille.
Lapsen isä koetti koko ajan mustamaalata äitiä lastensuojeluun sekä kaikille yhteistyötahoille, jotka lastensuojelulliseen prosesiin osallistuivat. Äiti pyysi kokoajan interventiota eli henkistä väkivaltaa katkaisevia toimenpiteitä lastensuojelulta ja tämän kanssa yhteistyötä toteuttavilta toimitahoilta saamatta pyyntöihinsä mitään vastinetta.
Syksyllä 2014 ilmoitti vs. sos Laine huoltajuusoikeudenkäynnin olosuhdeselvittäjille, Merikratokselle, kirjallisesti, että he puoltavat lapsen huolloin siirtämistä yksin omaan lapsen isälle - vaikka isä puolisoineen todistetusti oli mustamaalannut äitiä asiakkuuden ajan monin valhein - vain koska Vuosaaren lastensuojelun vs. sos. Laura Laine ei tahtonut tehdä yhteistyötä äidin kanssa, joka reagoi kriisiin katastrofipsykologisen tutkimuksen mukaisesti aivan normaalisti eli voimakkain tunnereaktioin, kun isä mustamaalasi äitiä lastensuojelun tapaamisilla valhein haukkuen äitiä mm. hulluksi Laineenkin nähden. Laine ei tahtonut tavata äitiä ilman isää, eikä tahtonut edes tutustua katasrtofipsykologisen näkökulman tutkimuksiin ja toteuttaa asianmukaista kriisityötä.
Laine itseasiassa pakotti äidin pysymään lastensuojelun huoneessa heinäkuussa 2014 ja koski äidin itsemääräämisoikeuteen ja liikkumisvapauteen seisoen oven edessä, kun äiti koetti poistua tilasta lapsen isän haukkuessa tuolla kertaa äitiä lääkeiden väärinkäyttäjäksi ja isän ilmoittaessa, kuinka isän johtava lääkäri puoliso on 100%:sti varma, että äiti on päihderiippuvainen lääkeiden väärinkäyttäjä. Laine nauroi oven edessä seisoessaan äidille, joka kärsi tilanteesta jouduttuaan taasen vakavan henkisen väkivallan uhriksi. Edes MediVidan Marika-psykologi ei tuolloin puutunut isän tai Laineen toimintaan ja myöhemmin totesi äidille, kun oli jo liian myöhäistä, että kaikki tapahtui hänen toimintakykyynsä nähden liian nopeasti.
Myöhemmin Laine ilmoitti toimintatapansa yleiseksi juuri esim. teini-ikäisten asiakaidensa kohdalla. Laine siis pakottaa asiakkaansa istumaan huoneessa ja ottamaan vastaan henkistä väkivaltaa ja jos nämä tahtovat poistua paikalta hän seisoo oven edessä naureskellen näille ihmisille välittämäätä näiden ihmisten tunteista.
Onko Laine itse mielenterveydeltään ihan terve?
A-klinikka muuten myöhemmin selvitti, ettei äiti ollut myöskään päihteiden väärinkäyttäjä ja äidin psykiatrinen hoitotahokin ilmoitti, ettei äidille ole annettu edes lääkkeitä, joita äiti voisi käyttää väärin. Tämäkään ei kiinnostanut Lainetta.
Äiti jopa vei Laineelle Salli Saaren Kuin salama kirkkaalta taivaalta kirjan 24.10.2014 tutustuttavaksi, mutta Laine tutustumisen sijaan palautti kirjan samantein postitse. Kirjassa kertotaan kriisistä, kriisioireilusta ja kuinka tukea kriisien uhreja. Laine olisi siis voinut opiskella katastrofipsykologisen näkemyksen perusteet ja oppia kriisityön perusteet, mutta tämä ei Lainetta kiinnostanut, vaan Laine ilmoitti: "Lastensuojelullinen työ ei ole kriisityötä."
Äiti oli pyytänyt MediVidan perhetyöntekijöiltä tukea tilanteeseen, jossa lastensuojelu ei antanut asianmukaista kriistyötä. Edes MediVidan psykologia, Marikaa, ei kiinnostanut näin vakavassa tilanteessa tukea äidin vanhemmuutta ja Ira Gordin antoi äidille tyhjiä lupauksia äidin vanhemmuuden tukemisesta, koska ei itsekään tuntenut kriisityön perusteita.
12.9.2014 sai äiti postitse tuon lastensuojelun kirjauksen MeriKratokselle. Lastensuojelu ei ollut tätä ennen ollut missään yhteydessä äitiin, vaikka äiti oli pyytänyt tapaamista, vaan äiti oli joutunut lukemaan vs. sos Laineen kannan paperista. Äiti säikähti ja alkoi itkemään ja soitti kauhuissaan MediVidan perhetyöntekijälle tietäessään, että toiminta on ollut aivan väärin häntä kohtaan vanhempana jo pitkään. Äiti itki MediVidan Ira Gordinille ja pyysi apua, jotta saisi Laineen kanssaan saman pöydän ääreen, koska Laine kirjauksessaan ilmoittaa, ettei tahdo tehdä äidin kanssa yhteistyötä ja siksi tahtoo huollon yksin isälle. Gordin ei ollut kiinnostunut äidin avunpyynnöstä, vaan oli kiinnostunut äidin itkemisestä ja tahtoi äidille psykiatrista apua vaikka äiti totesi, ettei tätä tarvitse vaan todellista apua tilanteen avaamiseen. Gordinia ei siis kiinnostanut mihin äiti reagoi, vaan pelkästään se miten äiti reagoi ja Gordin normaalin kriisireaktion eli shokkitilan voimakkaan tunnereaktion patologisoi mielisairaudeksi.
Äiti itki Gordinille, ettei usko jaksavansa, jos menettää lapsensa. Tämäkin on normaali tunnekokemus kriissä, jossa surun kokemus tulee niin voimmakkaana, ettei ihminen usko sen koskaan loppuvan ja sitä koskaan kykenevänsä kantamaan. Pelko on tuollaisessa tilanteessa aivan normaalia ja ymmärrettävää, mutta Gordin ei tätä ymmärtänyt eikä osannut äitiä huomioida. Gordin väittää olevansa tietoisen läsnäolon ammattilainen ja antaa tällaiseen ihmisille tukea.
Jopa äidin psykiatrinen sairaanhoitaja lausnnoossan toi esille lastensuojelulle ja oikeusistuimen tuomarille, että äidin pelkoreaktio oli tilanteessa aivan normaali ja ymmärrettävä, mutta koska kummallakaan taholla ei ole koulutusta psykologiaan tai moniammatilliseen yhteistyöhön, ei tätä huomioinut kumpikaan taho.
Myöhemmin samana päivänä eli 12.9.14 äiti soitti huolestuneelle Gordinille tahtoakseen kertoa, että voi jo paremmin ja ettei aio luovuttaa. Tuomari ei ollut tehnyt vielä päätöstä ja äiti ilmoitti toivovansa Gordinin tukea. Äiti välitti Gordinista, eikä tahtonut tämän antaa olla huolissaan hänestä, kun huolelle ei ollut aihetta. Gordin ei kertonut perhetyöntekijänä mitä oli itse tehnyt tässä välissä, vaan toivotti äidille hyvää viikonloppua ilman minkäänlaisia tunnontuskia.
15.9.2015 äiti meni hakemaan lasta koulusta, koska oli varannut ajan lapselle yksityiseen lääkäriin, koska lapsen isä ja tämän puoliso olivat lapsen kertoman mukaan sitoneet lasta sänkyyn niin, että toinen piti ranteista kiinni ja toinen nilkoista. Lapsi oli kertonut 6.9.14 äidille tästä ja sen sattuvan häneen ja ettei hän pidä siitä, eikä lapsen kertomasta ollut selvinnyt mitään sellaista syytä, miksi tällaista toimenpidettä olisi todella pitänyt toteuttaa. Kiinnipitoon koulutuksen saanut lastensuojelulaitoksessa työskennellyt äiti oli myös ihmeissään, koska hän oli pyytänyt kesäkuussa 2014 MediVidaa katkaisemaan lapsen kiinnipidot lapsen isällä, sillä äiti tiesi, ettei kiinnipitäminen sopinut lapselle kasvatusmenetelmäksi. Vuosaaren lastensuojelun vs. sos. Laine väitti tuossa tapaamisessa, että kaikkia lapsia voi pitää kiinni, vaikka lastenpsykiatrian lääkäri Jari Sinkkonenkin on todennut, ettei kaikkia lapsia saa pitää kiinni, koska se ei sovi kaikille lapsille kasvatusmenetelmäksi, vaan voi olla lasta kohtaan vakavaa henkistä väkivaltaa. Tämän voi lukea Sinkkosen kirjasta: Lapsen kanssa hyvinä ja pahoina päivinä (2012).
MediVidan Marika-psykologi vahvensi tuolloin kesäkuussa Lainelle äidin tiedottaman faktan tutkituksi totuudeksi, mutta Laine ei tästä tuolloinkaan välittänyt. Ei edes kirjannut keskustelua aiheesta. MediVidakaan ei kirjannut äidin pyyntöä omaan kirjaukseensa, vaikka kyseessä oli lapsen asioissa vakavasta keskustelusta ja lapsen perusturvallisuuden kokemuksesta, mikä on lapsen tärkein kehitystarve.
Koulussa kertoi 15.9.14 lapsen opettaja äidille, että lapsi ei ole koulussa. Opettaja ei saanut kertoa missä lapsi on. Opettaja ilmoitti, että äidillä on lähestymiskielto kouluun. Äidillä tosin ei ollut lähestymiskieltoa kouluun, mutta opettaja väitti näin. Äiti oli kauhuissaan ja soitti lastensuojeluun, josta ei aluksi vastattu. Koko aamupäivän aikana ei lastensuojelun vs. sos Laine ollut ollut kiinnostunut kertomaan äidille, että oli edellisenä viikonloppuna kiireellisesti sijoittanut lapsen pelkästään perustaen toimintansa lapsen isän ja isän puolison väitteille.
Äiti sai kiirellisen sijoituksen päätösasiakirjan nopeasti päivystystyöntekijältä lastensuojelun ovella. Laine itse ei edes ollut kiinostunut äitiä kohtaamaan. Asiakirja oli aivan kauhea. Siinä äidillä todettiin mm. olevan symbioottinen suhde lapseen ja äidin todettiin olevan lapselle, lapsen isälle ja lapsen isän puolisolle fyysisesti ja spyykkisesti vaarallinen. Kirjauksessa myös ilmoitettiin äidin olevan itsetuhoinen. Äiti ei edes tiennyt mitä tarkoittaa symbioottinen suhde lapseen, eikä kukaan ollut koskaan keskustellut hänen kanssaan tällaisesta asiasta.
Päätös kiirellisestä sijoituksesta oli tehty 12.9. ja sijoitus oli tehty 14.9. ja MediVida oli vienyt lapsen sijoitukseen.
Äiti tapasi myöhemmin MediVidan myös 15.9., joka ilmoitti samalla, että kiirellisen sijoituksen myötä on päätetty lopettaa äidin perhetyö. MediVidan Ira Gordin ei suostunut keskustelemaan äidin kanssa sijoituksesta millään tavalla, vaan tahtoi tarjota Itäkeskuksen kauppakeskuksessa julkisella paikalla äidille kahvit yhdessä MediVidan psykologin kanssa. MediVida vaati tapaamista kauppakeskuksessa, eikä suostunut tapaamaan äitiä äidin kotona. Äiti ei saanut mitään asianmukaista kriisiapua, vaikka paikan päällä oli psykologi. Julkisella paikalla nöyryytettynä äiti joutui nielemään kyyneliään ja yksin käymään ilman mitään asianmukaista tukea kokemustaan läpi. Gordin ja Marika-psykologi olivat äidin kärsimyksen edessä kylmänkiskoisia ja täysin kykenemättömiä normaaliin validointiin.
MediVidan perhetyöntekijä Ira Gordin oli äidin kanssa 12.9.2014 keskustelutuaan soittanut lastensuojeluun ja lastensuojelun kirjauksen mukaan ilmoittanut äidin sanoittavan itsetuhoisia ajatuksia. Vs. sos. Laine ei ole mitenkään kyseenalaistanut Gordinin ilmoitusta ja edes tutkinut kysymällä Gordinilta mitä äiti sanoi Gordinille ja millaisessa tilanteessa. Kirjauksessa lukee vain tämä itsetuhoväite.
Laine kirjasi äidin itsetuhoiseksi, vaikka oli aiemmin 3.9. soittanut äidin psykiatriselle sairaanhoitajalle ja myös 15.9. ja sairaanhoitaja oli todennut, etteivät itsetuhosyytökset ole totta, kuten eivät myöskään väkivaltasyytökset. Laine ei ikinä kirjannut näitä puheluja lapsen asiakasrekisteriin, ei kertonut niistä äidille ja äiti sai tietää niistä sairaanhoitajaltaan 15.9.2014, joka oli luullut Laineen kertoneen äidille puheluista. Laine päätti, että sairaanhoitaja on väärässä ja teki tämän toiminnasta Valviralle kantelun. Eli ihminen joka tapasi äitiä viikottain oli väärässä ja sosiaalivirkailija joka ei edes suotunut tapaamaan äitiä oli oikeassa tämän sosiaalivirkailijan mielestä äidin psyykkisestä tilasta ja siitä kuka äiti on.
Laine oli päättänyt mustamaalata äidin.
Gordin ei välittänyt siitä, mitä hän oli aiheuttanut äidille väittäessään äitiä itsetuhoiseksi, eikä ollut lastensuojeluun yhteydessä avatakseen virhettään. Gordinin työpari Marika-psykologi, ei välittänyt ollenkaan Gordinin toiminnan haavoittavuudesta myöskään. Marika ilmoitti vain olevansa töissä MediVidassa.
Sijoituksen aikana selvisi myöhemmin, että Laine oli ohjeistanut lapsen isän lähettämään lapsen koulun opettajalle wilma-viestin 12.9.2014. Kun äiti sai lopulta koululta tuon häntä koskevan viestin, siinä ilmoitettiin äidin saaneen hermoromahduksen ja äidin menttäneen kokonaan oikeudet lapseensa. Vastuusosiaalityöntekijä Laine oli neuvonut isää, kuultuaan vain isää, mustamaalaamaan äiti myös koulun opettajalle. Äiti ei ollut missään vaiheessa saanut hermoromahdusta ja sellaisesta muuten ihmiset ajatuvat osastohoitoon.
15.9.14 Laine soitteli opettajelle Kanavan kouluun ja pyyteli lausuntoa, johon tietenkin vaikutti isän wilmaviesti. Äiti joutui tätäkin asiaa selvittelemään koulun koulukuraattorin kautta, joka totesi, ettei opettajilla ole oikeutta arvioida lasten spyykkistä tilaa. Lastensuojelu oli tosin kieltänyt kuraattoria ja koulua olemaan yhteistyössä äidin kanssa, mutta kuraattori ei tässä asiassa Lainetta totellut, koska ei nähnyt tällaisella käskylle mitään perustelua, sillä laki määrää tukemaan vanhempia heidän kriiseissään. Opettaja väitti lapsen flunssaoireilua osoitukseksi äidin kohdistamasta huonosta kohtelusta lasta kohtaan, koska ei ollut itse viitsinyt kysyä mikä lapsella on, kun lapsi kertoi pahasta olostaan kesken koulupäivän, kun kurkkua kutitti niin että yskitti ja lapsi ei uskaltanut ekaluokkalaisena hiljaisuusvaatimuksen edessä edes yskiä luokassa. Koulun rehtori joutui pyytämään opettajan toiminnan takia lastensuojelun kirjauksiin muutoksia Laineelta, joka itse ei tiennyt mihin kaikeen kelläkin on valtuuksia lausua ja mitäkin. Laine ei tiennyt sosiaalivirkailijana, etteivät sosiaalivirkailijat ja opettajat voi lausa kenekään psyykisestä toiminasta mitään, sillä näillä ihmisillä ei ole tällaisen ymmärtämiseen tai tutkimiseen ollenkaan koulutusta.
Opettaja ei koskaan pyytänyt anteeksi äidiltä, eikä koulu ja opettajalla on nyt oma pieni lapsi ja hän on äitiyslomalla.
Muutaman viikonpäästä oli lapsen huoltajuusoikeudenkäynnin pääasia ja lapsen huolto siirrettiin lastensuojelun toiveesta yksin isälle. Päätöksessä, joka lähti isän ködestä kulkemaan joka taholle, lukee mm. väite että äiti on kenties vaarallinen lapselle, koska on kenties itsetuhoinen. Päätös meni lapsen uuteen kouluun rehtorille, joka leimasi äidin tuon päätöksen mukaan vaaralliseksi ja Vuosaaren seurakinnun iltapäiväkerhoon, joka leimasi äidin vaarallsieksi.
Käräjäoikeuden tuomari ei välittänyt äidin psykiatrisen sairaanhoitajan kirjoittamasta lausunnosta, jossa todettiin, ettei äiti ole itsetuhoinen tai väkivaltainen. Asianaiset asianajantoimiston asianajaja Ilse Lehtimaja toi esille oikeudessa, ettei sairaanhoitajan lausunto ole riittävä ja siksi pitäisi lastensuojeluviranomaisen näkemys ottaa huomioon painavampana. Äidin oma asianajaja ei ollut viitisinyt ilmoittaa äidille, että lausunnon olisi pitänyt olla lääkärin kirjoittama ja äiti ei tätä ollut itse mitenkän voinut tietää.
Tuomiossa äidille ja lapselle asetettiin lapsen koko loppu huollon ajaksi eli seuraavaksi 11 vuodeksi valvotut tapaamiset kahdesti kuukaudessa kaksi tuntia.
Kun tuomio kansliapäätöksellä julkistettiin soitti äiti itkien Laura Laineelle. Tämä ilmoitti äidille, että äiti voi valittaa tuomiosta hovioikeuteen. Laine myös ilmoitti ja kirjasi ilmoutuksensa, ettei hän kirjatessaan lapsen asiakasrekisteriin kirjauksia kirjaa niitä pohtien miten kirjauksia käytetään muissa viranomaiskoneistomme toiminnoissa. Laineen törkeä kiirellisen sijoituksen päätösasiakirja oli isän toimesta viety todisteeksi äidin huonosta äitiysestä ja kun äiti oli koettanut kritisoida lastensuojelun toimintaa tuoden esille, ettei Laine ole ikinä yhdenkään kirjauksen väitteen eteen suorittanut yhtään tutkimusta totesi tuomari: "Tämä ei ole oikeudenkäynti lastensuojelua vastaan."
Lapsen huollon siirryttyä isälle ja lapsen tavatessa äitiä valvotusti, väitti Laine lapselle, että lapsi tapaa äitiä valvotusti, koska äiti on niin sairas. Äiti joutui selittämään huolissaan olevalle lapselle, että Laine ei ole lääkäri ja että Laine ei voi väittää äidistä mitään tällaista ja ettei lääkäri ole Laineen kanssa samaa mieltä. Paikalla oli MediVidan Marika-psykologi valvomassa, joka vuorostaan kirjasi äidin haukkuvan lastensuojelua lapselle kirjaukseensä, kun äiti selitti lapselle aivan normaalilla tavalla aivan normaalia aisaa, eikä mitenkään haukkunut lapselle lainetta. Marika-psykologi ei kaiketi nyt aivan ymmärrä, ettei lastensuojeluviranomainen saa pelotella lasta ja uskotella lapselle, että äiti on sairas, kun ei tällaisia tutkimuksia ole tehty. Lainehan ei ikinä tavannut äidin hoitotahoa näiden väitteidensä tutkimiseksi äidin kanssa.
Äiti vaihtoi asianajajan ja valitti hovioikeuteen, aikaa oli tuo 30 vuorokautta. Hovioikeus ei antanut äidille oikeutta käsitellä aikaa ennen käräjäoikeuden tuomiota ollenkaan. Laine tuli hovioikeuteen mustamaalaamaan äidin symbioottiseksi kasvattajaksi, vaikka ei ollut ikinä tällaiseen asiaan suorittanut minkään laista tutkimusta.
Oikeudenkäynnin taolla tuli Asianaiset asianajaja toimiston asianajaja Ilse Lehtimaja pyytämään äitiä, ettei äiti ota henkilökohtaisesti sitä mitä hän sanoo oikeudessa ja Lehtimaja perusteli toimintaansa vain sillä, että hän ajaa päämiehensä eli isän etua. Kun äiti toi esille, että Lehtimaja ei ole ymmärtänyt, että huolto-oikeudessa tulisi juuri ajaa lasten etua ja että äiti tietää osan asianajaja toimistoista tämän ymmärtäneen, totesi äidin asianajaja, että hän ammattitaidossaan tietää, ettei suurin osa Suomen asianajista hae todellakaan lasten etua ja että huolto-oikeudenkäynnit ovat vain teatteria. Ilse Lehtimaja vaikeni tämän kesksutelun edessä ja jatkoi oikeussalissa äidin mustamaalaamista tietäessään tarkalleen mitä teki.
Lehtimaja vaati, että lapsen tapaamisia tulee laajentaa ja huolto pitää pitää yksin isällä ja äidin täytyy maksaa hovioikeuden aiheuttamista kuluista isälle 60%:a ja sai vaatimuksensa läpi. Tämän lisäksi tuomarit päättivät, ettei se anna äidille oikeutta lisää oikeusapuun, vaikka äiti oli joutunut vaihtamaan asianajajaa. Lapsen tapaamisoikeuden laajeneminen siis maksoi äidille noin 9 000 euroa.
Lapsi siis menetti hyvän äitinsä lastensuojelun ja lastensuojelun yhteistyötahojen toiminan takia ja normaalin elämänsä, koska nämä eivät välittäneet lapsen oikeuksista. Tuomaristo uskoi sokeasti lastensuojeluun ja äiti joutui ulosottoon kaiken lisäksi, kunnes hänen sukunsa kykeni auttamaan häntä. Äiti on nyt velkaa suvulle ja ystävilleen.
Helsingin lastensuojelu ja jopa sosiaali- ja terveysviraston lakiasiantuntija Karri Väliäki on täysin tietoinen mitä on tapahtunut, mutta se ei tahdo tukea äitiä ja korjata tilannetta. Totuus tahdotaan lakaista maton alle.
Täällä Mieron tiellä varotan helsinkiläisiä Helsingin lastensuojelusta. Jopa Helsingin sosiaali- ja terveysviraston lakiasiantuntija Karri Välimäki on tietoinen tästä kaikesta, mutta ei välitä helsinkiläisten oikeusturvan toteutumisesta.
Kevällä 2015 lapsi itki uuden koulun opettajan sylissä äitienpäivää ennen kokemustaan, ettei hänellä ole enää äitiä. Opettaja ei viitsinyt edes ilmoittaa lastensuojeluun tätä asiaa tai äidille, jolla oli tiedonsaantioikeus. Tämä Heteniityn ala-asteen opettaja oli raskaana tuolloin.
Vs. sos Laine eväsi lainvastaisella ohjeistukselllan äidiltä lapsen ekaluokan joulujuhlaan pääsyn väittäen, että huoltaja voi päättää saako äiti tähän osallistua ja vs. sos. Jokinen väitti kevätjuhlan kohdalla samaa. Lakiin ei ole kirjattu mitään tällaista, mutta molemmat sosiaalivirkailijat väittävät tällaista ja äiti menetti nämä kaksi juhlaa.
Syksyllä 2015 päätti Heteniityn ala-asteen uusi rehtori tukea lapsen äitiä. Lastensuojelu ja MediVida päättivät käyttää tätä äidin äitityttä vastaan ja mustamalata äitiä lisää. MediVidan Gordin soitteli lastensuojeluun huoltaan lapsen voinnista tapaamatta edes lasta, koska koulu tuki äidin äitiyttä ja kun äiti soitti Gordinille ja kyseenlaisti Gordinin toiminnan tämän puhelinvastaajaan, Gordin soitti lastensuojeluun ja kirjauksen mukaan ilmoitti vuorostaan taasen analysoineensa äidin mielenterveyttä huolestuttavaksi lastensuojelulle. Kirjauksen mukaan äiti käyttäytyi samoin kuin syksyllä 2014 eli Gordin väitti äitiä taasen itsetuhoiseksi. Tälläkään kertaa ei vuorostaan vs. sos Jokinen ollut kiinnostunut tutkimaan mitä äiti oli sanonut puhelimessa Gordinin vastaajaan.
Gordin ei halunnut jutella äidin kanssa asianmukaisesti, eikä lastensuojelukaan Gordinin väitteistä. Vs. sos. Jokinen vuorostaan toteutti tässä tilanteessa sosiaalityötä täysin vastoin sosiaalipedagogiikan RATKES:in malleja.
Syksyllä 2015 lapsi ilmoitti ikävästään äidin luokse ja halustaan kuolla ja kertoi kysyneensä isältään mikä on helpoin tapa kuolla. Tämähän ei Gordinia ollut milloinkaan kiinnostanut, lapsen ikävä äidin luokse. Koko asiaa ei oltu ollenkaan käsitelty perhetyön toimesta, vaan äiti aiheena oli lapselle kielletty aihe lapsen mielestä isän kotona. Alkuvuodesta 2016 lapsi kertoi Kivikon lastensuojelun tarpeenselvitykselle toivovansa saada asua viikko-viikko-systeemissä ja isän ilmoittaneen hänelle, ettei se tule ikinä olemaan mahdollista. Muutaman kuukauden päästä tästä lapsi ilmoitti taasen halustaan kuolla, koska äiti puoli uhkaili häntä hekisellä väkivallalla eli toteutti henkistä väkivaltaa.
Äiti on jokseenkin kummissaan, miten voi lastensuojelu toimia näin törkeästi äidin äitiyttä vastaan ja lapsen oikeusturvaa ja oikeuksia vastaan. Miksi kukaan ei puutu tällaiseen toimintaan ja korjaa lapsen elämässä olosuhteita? Miksi äidin vanhemmuutta ei tueta?
Miksi lapsista tulee tehdä itsetuhoisia mustamaalaamalla äiti itsetuhoiseksi?
Miero varoittaa MediVidan Ira Gordinista erityisesti. Gordin on valmis mustamaalaamaan vanhempia, eikä mitenkään suotu myöhemmin edes palavereihin, joissa puhuttaisiin avoimesti Gordinin väitteistä. Gordin jopa kieltäytyi lastensuojelun pyytämästä palaverista keväällä 2015 äidin pyytäessä tätä. Marika-psykologilla ei ole minkäänlaista psykologista silmää kriisityiöhön, eikä hän siis ole soveltuva todellakaan lastensuojelualalle perhetyöhön. Gordinin esimies Jarmo Lonkola pahoitteli isän perhetyön loputtua Gordinin toimintaa ja toivotti äidille kuitenkin kaikesta huolimatta hyvää loppuelämää. Se oli MediVidan kannanotto tilanteeseen esimiestaholta. Lonkola oli aimmin luvannut järjestää Gordinin, äidin ja lastensuojelun yhteistyöpalaverin toteutuvaksi, kun Gordin ei tähän suostunut itse alussa, mutta ei pitänyt lupaustaan ja toivotti hyvää loppuelämää. Lonkola myös väitti äidin saaneen vastineet MediVidalta muistutuksiinsa, vaikka äiti ei ikinä niitä saanut. Lonkola ei edes tarkistanut asiaa, vaan väitti vain tällaista mihin lie väitteensä perustaen. MediVidalla on tapana väittää kaikenlaista ilman mitään tukimusta väitteidensä pohjalle.
Helsingin kunnan ei kannata ostaa MediVidan palveluja, kun niiden taso on tällaista.
Lapsi on ilmoittanut rakastavansa Iraa. Äiti on ilmoittanut lapselle, että lapsi saa rakastaa Iraa. Lapsi ei tiedä, että Ira on juuri satuttanut lasta todella voimakkaasti, sillä Ira on voittanut mielistelyn keinoin lapsen luottamuksen puolelleen. Iran kanta on, että ihmiset eivät ole pahoja, he ovat vain tietämättömiä eivätkä tiedosta mitä tekevät. Ira opettaa tietoista läsnäoloa ihmisille. Ira on valmis mustamaalaamaan hyvän äidin itsetuhoiseksi ja on tästä toiminnastaan ja sen haavoittavuudesta tietoisen läsnäolon ammattilaisena tietoinen ja ilmoittaa, etteivät ihmiset ole tietoisia ja tällä pelastaa nahkansa. Jokseenkin kieroa.
Lue myös:
☞ Missä on ammatillisesti pätevä ulkopuolinen työhönohjaus?
☞ Lastensuojelu Milapro- lapsibisnesryppään asiakashankkijana?
☞ Kuinka Suomi kohtelee haastavissa tapauksissa ulkomaalaistaustaisia vanhempia -Kuka on paha ja mielivaltainen todella?
☞ Lastensuojelun ja psykiatrian mielivalta on samankaltaista
☞ Helsingin lastensuojelun johtaja vastaa muistutukseen - eivät anna aihetta erityisiin toimenpiteisiin
☞ Ei Valvonnalle
☞ Miksi Aino hylättiin?
☞ Ensi- ja turvakotien käytännöt selvitettävä välittömästi
☞ Puolustus puheenvuoro sosiaalityölle -Anteeksipyynnöllä yhteistyöhön
☞ Helsingin tarpeenselvityksen muutos vuosikymmenien saatossa kummastuttaa
☞ Ei hallita mielen ja aivojen toimintaa ja ymmärretä reflektoida ajattelua tietoisesti
RSS Feed
