Vielä viisikymmentä vuotta sitten mielisairaat, vanhukset, vammaiset, alkoholistit ja rikolliset hoidettiin pääsääntöisesti laitoksissa. Mielisairaaloissa oli tuhansia potilaita, vanhainkodit ja terveyskeskusten vuodeosastot pitivät huolta vanhuksista, vankiloissa oli 10 000 vankia.
Nyt tilanne on täysin toinen. Hallituksen linjana on saada kaikki vanhukset pysymään kotona, riippumatta siitä missä kunnossa he ovat. Mielisairaaloissa ei juuri ole potilaita ja hoitoajat ovat hyvin lyhyitä. Vankilat tyhjentyivät välillä melkein kokonaan, mutta esimerkiksi huumausainerikosten rangaistusten kiristyminen on lisännyt vankimääriä hiukan. Lapsiakin synnytetään nykyään joko taksissa tai sitten palataan heti synnytyksen jälkeen kotiin.
Mutta yksi poikkeus kaikesta tästä on; lasten ns. suojelu ja huostaanotot. Uusi lastensuojelulaki on lisännyt huostaanottoja räjähdysmäisesti. Toisena syynä ovat kuntien säästöt. Kunnat ovat leikanneet pois kaikki ne toimet, joiden avulla lapsiperheitä voidaan auttaa.
Jäljelle on jäänyt vain huostaanotto, johon kunta saa valtiolta tukea. Ja sitä käytetään yhtä aktiivisemmin, koska virkamies voi joutua syytteeseen laiminlyönnistä, jos lasta ei ole otettu huostaan ja hän vaikkapa kuolee, mutta jos lapsi on otettu heppoisiilla perusteilla huostaan niin viranomaisella ei ole juurikaan pelkoa seuraamuksista.
Ja lapsia otetaan huonoilla perusteilla huostaan. Esimerkiksi Oulun tapauksessa on täysin käsittämätöntä, että perheen kymmenestä lapsesta kahteen kohdistetaan huostaanottotoimia, joita nämä kaksi vielä jyrkästi vastustavat.
Kun tähän lisätään vielä se, että lastensuojelun ei tarvitse esittää mitään varsinaista näyttöä huostaanoton tueksi vaan pelkkä huoli riittää, niin katastrofi on valmis. Toisin sanoen, perheiden oikeussuoja on minimaalinen. Hallinto-oikeudet eivät piittaa näytöstä, vaan ainoastaan siitä onko huostaanotto toteutettu juridisesti oikein. Hallinto-oikeuksien ns. asiantuntijajäsenet ovat lastensuojeluun kytköksissä olevaa porukkaa. Heiltä ei voi odottaa näytön objektiivista arviointia.
Itse kannatan Matti Rimpelän esitystä siitä, että lastensuojelulla ei saisi olla käytössään minkäänlaisia juridisia pakkotoimia. Kaiken pakon pitäisi mennä poliisin ja tuomioistuimen kautta. Se vapauttaisi lastensuojelun toimimaan oikeasti lasten suojelijoina. Nyt nämä turskit tädit jotka ovat oppineet, että huostaanottotilanteessa pitää olla kovana, eivät paljoa myötätuntoa lapsia kohtaan tunne. Heistä on tullut itsensä paaduttaneita kurinpitäjiä.
Aikoinaan Ruotsista kirjoitettiin kauhujuttuja, kuinka siellä hyvinvointivaltio ottaa kaikki ahdistavaan puristukseensa. Lastensuojelu näyttäisi todella olevan pohjoismaisen hyvinvointivaltion musta tahra, alue, jossa huolenpito ja valvonta tuottavat enemmän haittaa kuin hyötyä.
Ja Pohjoismaista Suomi on kärkimaa. Olen melko varma siitä että meillä otetaan eniten lapsia huostaan kaikista Länsi-Euroopan maista. Tilastot eivät ole vertailukelpoisia, mutta ainakaan huostaanotot eivät ole jatkuva keskustelunaihe niin kuin meillä Suomessa. Tai jos ne ovat, niin ne koskevat lapsia, joita ei ole otettu huostaan väkivaltaisilta ja alkoholisoituneilta vanhemmiltaan. Meillä Suomessa pääasiallinen huostaanottojen kritiikki kohdistuu tarpeettomiin tai liian pitkään kestäviin huostaanottoihin. Kun tämä yhdistyy jatkuvasti lisääntyvään laitostumiseen, niin tilanne on todella paha.
Viime vuonna kuntien piti etsiä noin miljardin verran säästöjä toiminnoistaan. Kiinnitin huomiota siihen, että säästöjä etsittiin lähinnä toiminnoista, jotka ovat tarpeellisia, mutta joihin siis ei ole varaa. Sen sijaan ei lainkaan pohdittu toimintoja, jotka eivät oikeasti ole tarpeellisia vaan joista pitäisi mielellään päästä kokonaan eroon.
Yksi tällainen kuntien toiminta-alue on sijaishuolto, johon kuluu vuodessa yli 700 miljoonaa. Koska suurin osa kustannuksista on laitoshoidon kustannuksia, ja laitosten käyttökustannukset ovat jyrkässä nousussa, niin tämä 700 miljoonaa muuttuu hyvin pian miljardiksi, jos jotain ei tehdä huostaanottojen vähentämiseksi.
Avainsana on tässä perheiden tukeminen ja kotipalveluiden tarjoaminen. Sekä vaikkapa isovanhemmat, jotka ovat yhä terveempiä ja elävät myös pitempään.
J P Roos
Katso Lokakuun liikkeen uutuusdokumentti Oulun huostakohun taustoista:
Nyt tilanne on täysin toinen. Hallituksen linjana on saada kaikki vanhukset pysymään kotona, riippumatta siitä missä kunnossa he ovat. Mielisairaaloissa ei juuri ole potilaita ja hoitoajat ovat hyvin lyhyitä. Vankilat tyhjentyivät välillä melkein kokonaan, mutta esimerkiksi huumausainerikosten rangaistusten kiristyminen on lisännyt vankimääriä hiukan. Lapsiakin synnytetään nykyään joko taksissa tai sitten palataan heti synnytyksen jälkeen kotiin.
Mutta yksi poikkeus kaikesta tästä on; lasten ns. suojelu ja huostaanotot. Uusi lastensuojelulaki on lisännyt huostaanottoja räjähdysmäisesti. Toisena syynä ovat kuntien säästöt. Kunnat ovat leikanneet pois kaikki ne toimet, joiden avulla lapsiperheitä voidaan auttaa.
Jäljelle on jäänyt vain huostaanotto, johon kunta saa valtiolta tukea. Ja sitä käytetään yhtä aktiivisemmin, koska virkamies voi joutua syytteeseen laiminlyönnistä, jos lasta ei ole otettu huostaan ja hän vaikkapa kuolee, mutta jos lapsi on otettu heppoisiilla perusteilla huostaan niin viranomaisella ei ole juurikaan pelkoa seuraamuksista.
Ja lapsia otetaan huonoilla perusteilla huostaan. Esimerkiksi Oulun tapauksessa on täysin käsittämätöntä, että perheen kymmenestä lapsesta kahteen kohdistetaan huostaanottotoimia, joita nämä kaksi vielä jyrkästi vastustavat.
Kun tähän lisätään vielä se, että lastensuojelun ei tarvitse esittää mitään varsinaista näyttöä huostaanoton tueksi vaan pelkkä huoli riittää, niin katastrofi on valmis. Toisin sanoen, perheiden oikeussuoja on minimaalinen. Hallinto-oikeudet eivät piittaa näytöstä, vaan ainoastaan siitä onko huostaanotto toteutettu juridisesti oikein. Hallinto-oikeuksien ns. asiantuntijajäsenet ovat lastensuojeluun kytköksissä olevaa porukkaa. Heiltä ei voi odottaa näytön objektiivista arviointia.
Itse kannatan Matti Rimpelän esitystä siitä, että lastensuojelulla ei saisi olla käytössään minkäänlaisia juridisia pakkotoimia. Kaiken pakon pitäisi mennä poliisin ja tuomioistuimen kautta. Se vapauttaisi lastensuojelun toimimaan oikeasti lasten suojelijoina. Nyt nämä turskit tädit jotka ovat oppineet, että huostaanottotilanteessa pitää olla kovana, eivät paljoa myötätuntoa lapsia kohtaan tunne. Heistä on tullut itsensä paaduttaneita kurinpitäjiä.
Aikoinaan Ruotsista kirjoitettiin kauhujuttuja, kuinka siellä hyvinvointivaltio ottaa kaikki ahdistavaan puristukseensa. Lastensuojelu näyttäisi todella olevan pohjoismaisen hyvinvointivaltion musta tahra, alue, jossa huolenpito ja valvonta tuottavat enemmän haittaa kuin hyötyä.
Ja Pohjoismaista Suomi on kärkimaa. Olen melko varma siitä että meillä otetaan eniten lapsia huostaan kaikista Länsi-Euroopan maista. Tilastot eivät ole vertailukelpoisia, mutta ainakaan huostaanotot eivät ole jatkuva keskustelunaihe niin kuin meillä Suomessa. Tai jos ne ovat, niin ne koskevat lapsia, joita ei ole otettu huostaan väkivaltaisilta ja alkoholisoituneilta vanhemmiltaan. Meillä Suomessa pääasiallinen huostaanottojen kritiikki kohdistuu tarpeettomiin tai liian pitkään kestäviin huostaanottoihin. Kun tämä yhdistyy jatkuvasti lisääntyvään laitostumiseen, niin tilanne on todella paha.
Viime vuonna kuntien piti etsiä noin miljardin verran säästöjä toiminnoistaan. Kiinnitin huomiota siihen, että säästöjä etsittiin lähinnä toiminnoista, jotka ovat tarpeellisia, mutta joihin siis ei ole varaa. Sen sijaan ei lainkaan pohdittu toimintoja, jotka eivät oikeasti ole tarpeellisia vaan joista pitäisi mielellään päästä kokonaan eroon.
Yksi tällainen kuntien toiminta-alue on sijaishuolto, johon kuluu vuodessa yli 700 miljoonaa. Koska suurin osa kustannuksista on laitoshoidon kustannuksia, ja laitosten käyttökustannukset ovat jyrkässä nousussa, niin tämä 700 miljoonaa muuttuu hyvin pian miljardiksi, jos jotain ei tehdä huostaanottojen vähentämiseksi.
Avainsana on tässä perheiden tukeminen ja kotipalveluiden tarjoaminen. Sekä vaikkapa isovanhemmat, jotka ovat yhä terveempiä ja elävät myös pitempään.
J P Roos
Katso Lokakuun liikkeen uutuusdokumentti Oulun huostakohun taustoista:
RSS Feed
