Korkein oikeus vahvisti , että neljän sijaisen työ on ollut työaikalain piiriin kuuluvaa työtä, josta on oikeus saada korvauksia, kuten ylityö-, yötyö- ja sunnuntailisiä.
Asiaa oli käsitelty eri oikeusasteissa, jotka olivat olleet KKO:n kanssa eri mieltä kysymyksestä.
Etelä-Savon käräjäoikeus oli vuonna 2012 linjannut, että vaikka työaika päivittäin oli lasten tarpeesta johtuvan työn luonteen vuoksi koko vuorokauden mittainen, siinä oli silti mahdollisuus omaan aikaan työvuoron kestäessä.
Nykyisessä mallissa pitkähkö lapsikylävanhemman sijaisuus on tulkittu työtehtäväksi, joka jää työaikalain ulkopuolelle.
Ratkaisun perusteella sijaiset saavat vuosilta 2008–2009 yhteensä noin 155 000 euroa työaikakorvauksia. Summat vaihtelivat noin 30 000 eurosta yli 46 000 euroon. Sijaisten vuosia 2006–2007 koskevat vaatimukset hylättiin vanhentuneina, eikä saataville myöskään makseta viivästyskorkoa, kertoo Taloussanomat.
– Korkeimman oikeuden päätöksellä on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia lasten ammatillisen perhehoitomallin toteuttamiseen koko Suomessa ja EU-alueella, SOS- lapsikylän toimitusjohtaja Marja Pajulahti sanoi tiedotteessa. Hänen mukaansa kustannukset sijaistuksien järjestämiseksi kasvavat.
SOS- lapsikylä ilmoittaa aloittavansa yt- neuvottelut KKO:n päätöksen johdosta:
"Korkeimman oikeuden (KKO) 12.2.2018 antama päätös lapsikylävanhempien sijaisten työajasta ja palkasta johtaa SOS-Lapsikylässä yhteistoimintaneuvottelujen alkamiseen.
KKO:n päätös aiheuttaa lapsikylätoiminnalle suuria muutoksia, minkä vuoksi käynnistämme maaliskuun alussa yhteistoimintaneuvottelut. Neuvottelujen keskeisenä tavoitteena on löytää uusia toimintamalleja, joilla voimme turvata lasten hyvän hoidon ja tukea heidän pitkäaikaisia ihmissuhteitaan jatkossakin”, sanoo SOS-Lapsikylän toimitusjohtaja, aiemmin pankinjohtajana työskennellyt Marja Pajulahti ja huomauttaa, että "päätös saattaa koskea kaikkia samankaltaista perhehoidon lomitusmallia käyttäviä palveluntuottajia, esimerkiksi lastensuojelussa ja vanhusten hoidossa".
Korkeimman oikeuden käsiteltävänä olevassa asiassa kantajat ovat vaatineet SOS-Lapsikylä ry:n velvoittamista suorittamaan heille ylityö-, iltatyö-, yötyö-, lauantaityö- ja sunnuntaityökorvauksia vuosilta 2006 – 2009.
Kantajat ovat vaatineet Etelä-Savon käräjäoikeutta vahvistamaan, että heidän työnsä SOS-Lapsikylän palveluksessa oli ollut työaikalain 1 §:ssä tarkoitettua työtä. Lisäksi he ovat vaatineet, että SOS-Lapsikylä velvoitetaan suorittamaan heille vuosilta 2006 – 2009 ylityö-, iltatyö-, yötyö-, lauantaityö- ja sunnuntaityökorvauksia seuraavasti: A 61 933 euroa, B 91 817 euroa, C 70 343 euroa ja D 88 363 euroa korkoineen.
Kantajat ovat työskennelleet SOS-Lapsikylän palveluksessa lapsikylävanhempien sijaisina näiden vapaapäivien, vuosilomien, sairauspoissaolojen ja muiden vapaiden aikana Punkaharjun lapsikylässä, jossa on ollut seitsemän lapsikyläkotia.
Työnantajan edustajat eivät ole valvoneet sijaisten päivittäistä työtä, eikä työnantaja ole antanut määräyksiä tai ohjeita sijaisten työssäolopäivien työskentelyjaksoista tai lepohetkistä. Lasten tarpeiden asettamissa rajoissa sijainen on voinut itse päättää siitä, miten hän on jaksottanut työtään ja mitä hän
on tehnyt. Nuorempien lasten hoitoon sijainen on voinut saada tarvittaessa lastenhoitoapua.
Käytännössä sijaisten sijaisuusjaksojen pituudet ovat vaihdelleet yksittäisistä vuorokausista jopa useampiin viikkoihin. Sama sijainen on pyritty sijoittamaan aina samaan kotiin. Käytännössä sama sijainen on kuitenkin joutunut eri aikoina sijaistamaan useammassa kodissa.
SOS-Lapsikylä ei ole valvonut, eikä sillä ole edes ollut mahdollisuutta valvoa kantajien työsuoritusta. Sen edustajat eivät ole vierailleet tai voineetkaan vierailla valvomassa lasten kodeissa sijaisen työsuoritusta.
Korkein oikeus toteaa, että saadun selvityksen mukaan lapsikylävanhempien sijaisten työ ei juuri poikkea lapsikylävanhemman työstä.
Tuomiolauselman mukaan Korkein oikeus vahvistaa, että A:n, B:n, C:n ja D:n lapsikylävanhempien sijaisen työ on ollut työaikalain soveltamisalaan kuuluvaa työtä.
SOS-Lapsikylä ry velvoitetaan suorittamaan kantajille työsuhteesta johtuvina saatavina, A:lle yhteensä 46 447,19 euroa, B:lle yhteensä 43 345,45 euroa, C:lle yhteensä 29 819,35 euroa ja D:lle yhteensä 34 966,75 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 22.2.2011 lukien.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Juha Häyhä (eri mieltä), Pekka Koponen, Tuula Pynnä ja Mika Huovila (eri mieltä). Esittelijä Mervi Pere.
Sijaisvanhempien asenteet ja sopimukset estävät lasten kotilomat ja sijaishuollon säästöt
KKO:n päätös tarkoittaa kunnille kohoavia hoitovuorokausimaksuja, sijaisvanhemmille kiristyviä vapaiden ehtoja ja asiakkaille lisääntyviä, pitkäaikaisia huostaanottoja, yhteydenpidon vähentymistä lapsiin ja entisestäänkin kutistettuja kotilomia.
Sijoitettujen vanhemmat olisivat valmiita lomittamaan sijaisvanhempia ilmaiseksi (esim. tapauksissa, joissa kaikki sijoitetut ovat heidän lapsiaan) mutta se ei sijaishuollon edunvalvojille eikä Perhehoitoliiton sopimusten laatijoille sovi. Sijaisvanhempien sopimukset on laadittu siten, että ne maksimoivat sijaishuollon kustannukset ja minimoivat ja hankaloittavat lasten ja biologisten vanhempien osallisuutta ja yhteydenpitoa.
Monet vanhemmat ovat suostuneet lapsensa huostaanottoon vapaaehtoisesti koska heille luvattiin, että vapaaehtoinen suostumus takaisi yhteydenpidon lapsiin.
Suuri osa vanhemmista on pettynyt havaittuaan, etteivät lupaukset yhteydenpidosta toteutuneetkaan, ei edes tapauksissa, joissa huostaanotto tehtiin nuoren käytöksen tai sairauden perusteella ja vanhemmat ja kodin olosuhteet todettiin moitteettomiksi.
Sijaisvanhempien haluttomuuteen tukea sijoitettujen yhteydenpitoa läheisiinsä on muukin syy kuin asenteellinen, psykoanalyysin harhaoppeihin perustuva PRIDE- valmennus- nimittäin raha.
Sijaisvanhemmat eivät salli lasten kotilomia yksinkertaisesti siitä syystä, että pelkäävät lomapäivän menetystä.
Mikäli lapsi on kaksi perättäistä yötä vanhempansa luona, perhehoitaja menettää yhden palkallisen lomapäivän.
Yhden ainokaisen lomapäivän menetys on suurelle osalle sijaisvanhemmista tärkeämpää kuin koti- ikävästä kärsivän lapsen pääsy kotiin, lakisääteinen oikeus pitää yhteyttä läheisiinsä tai perhehoitajan lakisääteinen velvollisuus tukea yhteydenpitoa.
Perhehoitoliitossa lomapäivä- ongelma on ollut tiedossa jo vuosia- mutta sille ei ole tehty mitään.
Miksi oltaisiin kun laittomuuksista ja väärinkäytöksistä ei tule sijaisvanhemmille ja sosiaalityöntekijöille palkallista sairaslomaa kummempia seuraamustoimia.
Edes rikostuomio sijoitettujen pahoinpitelystä ei riitä viemään perhekodin toimilupia eikä mikään laiminlyönti asiantuntija- ja ammattilaisstatusta.
Lastensuojelupalkinnoilla tuntuukin olevan joissakin kunnissa vahvempi positiivinen korrelaatio lasten kaltoinkohteluun ja laiminlyöntiin kuin huostaanottopäätöksillä.
Lastensuojelun tieto- ja osaamispuutteiden vuoksi sijoitetun haave päästä kotiinsa tulkitaan lastensuojelun kirjauksissa ja käytännöissä osoitukseksi lapsen kyvyttömyydestä muodostaa toimivaa kiintymyssuhdetta sijaisvanhempiin, josta häntä vieläpä rangaistaan laittomilla tapaamisrajoituksilla vanhempiinsa ja estämällä ja viivästyttämällä terapioita ja koulunkäyntiä.
Ironista on, että väkivaltaa harjoittavat tahot, jotka mainospuheissaan väittävät toteuttavansa lasten unelmia ja pyytävät kansalaisia lahjoittamaan heille rahaa lasten unelmien mahdollistamiseksi.
Perhehoitajia on tähän asti palkittu sijoitettujen haaveiden ja unelmien torpedoinnista ja yhteydenpidon estämisestä vaikka toiminnasta olisi pitänyt rangaista. Suomalaisen sijaishuollon rutiiniksi muodostunut lapsen vilauttaminen vanhemmilleen kerran kuussa kahden tunnin ajan ei ole lasten ja perheiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaavaa perhehoitoa.
Perhehoitoliitto olisi voinut laatia sopimuskäytännöt niin, että perhehoitajia palkitaan lapsen lähisuhteiden tukemisesta ja Lapsen oikeuksien sopimuksen ja lastensuojelulain velvoitteiden noudattamisesta mutta sitä se ei tehnyt.
Voitaisiinko perhehoitajien sopimukset tehdä kallistuvasta sijaistamisesta huolimatta sijoitettujen lähisuhteiden, koulunkäynnin ja terveydenhuollon tukemisesta ja kotilomista palkitseviksi nyt kun perhehoitajat saavat yhdestä keskimäärin 7 vuotta ( SOS- lapsikylässä yli 12 vuotta) kestävästä huostaanotosta yli 200 000 euroa per lapsi ja ilmaisen neuvonnan, mentoroinnin, työnohjauksen, puhelinpalvelun, 24 tunnin ympärivuorokautisen tuen, virkistysviikonloppujen, tuettujen lomien, kuntoutuksen ja ilmaisten vapaaehtoisten auttajien lisäksi myös ilmaisen lakipalvelun ja -neuvonnan WinLaw/Järvinen & Co Oy: ltä ja ilmaiset asiamiehet sopimusten tekoon?
Eikö veronmaksajien vuosittainen noin 1000 000 000 euron tulonsiirto sijaishuollon vuorokausimaksuihin, STEA:n Perhehoitoliitolle myöntämä 865 000 euron kokonaisavustus ja 300 000 euron kohdeavustus sijaisperheiden lasten sisarussuhteiden vahvistamiseen ja SOS- lapsikylälle myönnetty 200 000 avustus sijoitettujen yhteisöllisyyteen ja osallistumismahdollisuuksiin kata sijoitettujen kotilomaa kotona sisarustensa kanssa?
Paljonko lisää lastensuojelun asiakkaiden, keskimäärin köyhyysrajan alapuolella elävien pitkäaikaissairaiden ja yksinhuoltajien tulisi lahjoittaa SOS- lapsikylälle ja Perhehoitoliitolle, jotta perhehoitajille ei tule pahaa mieltä yhdestä menetetystä lomapäivästä ja sijoitettujen joululomat saataisiin järjestymään?
Voisivatko Perhehoitoliiton vauraat yhteisöjäsenet, veronmaksajien ja STEA:n avokätisesti rahoittamat Nuorten Ystävät ry ja SOS- lapsikylä pudottaa edes jouluna juhlapöytänsä alle muutamia murusia sijoitetuille esimerkiksi kahden vuorokauden pituisen kotiloman muodossa?
Kestävin ratkaisu sijaishuollon tähtitieteellisiin kustannuksiin ja sen harjoittamiin lasten ja vanhempien ihmisoikeuksien loukkauksiin olisi Tuomas Kurttilan ehdottama lastensuojelun reformi ja sijaishuollon jättäminen voitontavoittelun ulkopuolelle.
Samantyyppistä reformia ja käyttökelpoisia, sijaishuollon kustannuksia alentavia kiireellisiä muutosehdotuksia ehdotti Anu Suomela yli 25 vuotta sitten. Muutosehdotukset odottavat yhä toteutumistaan.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisvanhempien-ahneus-ja-perhehoitoliiton-sopimukset-estavat-lasten-kotilomat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-perhekuntoutus-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-perhekumppani-hanke-leviaa-maakuntiin-ja-haalii-lisarahoitusta-vaikuttavuusinvestoinnista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-kehittamistyo-varkaudessa-huostaanotot-ja-lastensuojelun-kustannukset-lisaantyivat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/tarvitaanko-huostaanottoja-kysyy-sos-lapsikyla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-rankat-otteet
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tue-lapsia-ja-perheita-ala-lapsibisnesta1711768
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-perhetyo-on