Miljardiluokkaan kohonneet sijaishuollon kulut ovat noin kaksinkertaistuneet sen jälkeen, kun lastensuojelukerroin kirjattiin lakiin vuonna 2006. Kesäkuussa 2012 Maria Guzenina-Richardson antoi Helsingin Uutisille lausunnon: ”Huostaanottoja ei saa tehdä löysin perustein, jotta bisnes saisi asiakkaita.”
Lokakuussa 2012 hän rauhoitteli venäläisiä, etteivät suomalaislapset ole osa liiketoimintaa: ”Suomalaislapset eivät ole osa liiketoimintaa.”
Lokakuussa 2012 hän rauhoitteli venäläisiä, etteivät suomalaislapset ole osa liiketoimintaa: ”Suomalaislapset eivät ole osa liiketoimintaa.”
Valtio tukee – jokainen huostaanotto nostaa valtionosuutta
Jokainen huostaanotto nostaa kunnan saamaa valtionosuutta. Onko sitten niin, että valtion rahoitusmalli (lastensuojelukerroin) olisi kannustanut kuntia lisäämään huostaanottoja?
Ohjaako raha?
Ainakin erityisopetukseen aikoinaan tarkoitetun korotetun valtionavun epäillään olleen yksi syy siihen, miksi erityisoppilaiden määrä nousi maailmanennätyslukemiin – ja siellä se on yhä. Kunta sai jokaisesta erityisoppilaaksi nimetystä noin puolitoistakertaisen valtionavun.
Kuntien saamaa valtionapua määrittelevä lastensuojelukerroin perustuu lasten huostaanottojen lukumäärään kunnassa suhteutettuna koko maan yhteenlaskettuun huostaanottojen määrään.
Sisäasiainministeri, Suomen Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen kirjoitti jo elokuussa 2010, että hallituksen tulisi kiireesti korjata taloudellisia ohjauskeinojaan.
– Kunta saa sitä suuremman valtionosuuden, mitä enemmän lapsia otetaan huostaan.
Myös Helsingin kaupunginvaltuutettu, kokoomuslainen Sirpa Asko-Seljavaara on vahvistanut lastensuojelulain suosivan huostaanottoa, koska siitä saa lisää valtionosuutta. Hän uskoo valtionosuuden olevan merkittävä tulonlähde suurelle osalle kuntia. Vain pääkaupunkiseudulla, jossa verotulontasaus vie lähes kaiken valtionosuuden alueen kunnilta, kerroin ei hänen mukaansa merkitse paljon.
– Pohjois- ja Itä-Suomessa on köyhiä kuntia, joiden toimintamenoista jopa 50 prosenttia tulee valtiolta. Heille nämä kertoimet saattavat olla merkityksellisiä.
Laskennalliset kustannukset ovat eri asia kuin todelliset kustannukset
Lastensuojelun puolella valtionosuuden kaava on monimutkainen. Laskentaperusteena ei ole suoraan pääluku vaan suhteutettu osuus kunnan väkimäärästä, jota verrataan koko maan vastaavaan. Jokainen kunnassa tehty uusi huostaanotto lisää myös koko maan vastaavaa lukua. Suoranaisesti jokaisesta lastensuojelutapauksesta ei siis makseta kappalemääräistä hintaa. Kuitenkin mitä enemmän kunnassa tehdään huostaanottopäätöksiä, sitä isompi on kunnan lastensuojelukerroin ja sitä enemmän kunta saa valtionosuutta.
Monimutkaisten kaavojen mukaan määrittyvät valtionosuudet maksetaan könttäsummana kunnille yhdistäen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetus- ja kulttuuritoimen osuudet. Laskennassa otetaan huomioon kunnan asukkaiden lukumäärä ja esimerkiksi työttömyys-, sairastavuus-, päivähoito-, vammaisuus- ja lastensuojelukerroin.
Valtionosuudet eivät ole korvamerkittyjä, joten kunta saa käyttää ne miten parhaaksi katsoo.
Kunta, jonka lastensuojelukerroin on 1.2, tarkoittaa, että kerroin on 20 prosenttia yli maan keskiarvon. Vastoin sitkeitä huhuja kerroin ei siis tarkoita sitä, että huostaanottoihin todellisuudessa mennyt raha kerrottaisiin 1.2:lla, jolloin kunta saisi valtionosuutta enemmän kuin se olisi huostaanottokuluina
maksanut.
Lastensuojelukerroin perustuu huostaan otettujen lasten lukumäärään vuoden viimeisenä päivänä. Valtionosuuksien laskennassa ovat siten mukana lapset, jotka ovat olleet huostassa 31.12 asti. Mukana voi siis olla neljä vuotta sitten toteutunut huostaanotto tai huostaanotto saman vuoden joulukuussa. Jos lapsi on ollut huostassa tammikuusta marraskuulle, ei kunta saa siitä merkintää tilastoihin – ja jää vaille valtionosuutta.
Kuntatalousyksikön päällikkö, finanssineuvos Markku Nissinen valtiovarainministeriön kunta- ja aluehallinto-osastolta ei usko mallin kannustavan kuntia lisäämään huostaanottoja loppuvuodesta.
Hän kommentoi Sirpa Asko-Seljavaaran väitettä siitä, että valtionosuus olisi merkittävä tulonlähde suurelle osalle kuntia, joskaan ei verotulontasauksen takia pääkaupunkiseudulle:
– Helsingissä ja myös Vantaalla lastensuojelukriteerin laskennallinen kustannus on selvästi suurempi kuin maassa keskimäärin. Tasaus ei poista tätä tosiasiaa. Valtionosuus ei ole merkittävä tulonlähde millekään kunnalle. Lastensuojelun laskennalliset menot ovat sosiaalihuollon kustannuksista 0,2–7,3 prosenttia kunnasta riippuen, keskimäärin 2,8 prosenttia. Jos taas puhutaan kunnan kaikista laskennallisista kustannuksista, on kertoimen osuus keskimäärin hyvin pieni; vain 1,1 prosenttia, maksimissaankin yhdellä kunnalla 2,5 prosenttia, Nissinen summaa.
Hänestä yhden huostaanoton lisäkustannusvaikutus jää valtionosuusjärjestelmässä erittäin pieneksi, jopa täysin mitättömäksi. Kunnan saama valtionosuus lasketaan laskennallisen kustannuksen perusteella. Valtionosuusjärjestelmän sisällä laskenta menee hänen mukaansa niin, että vuonna 2012 valtio vastasi laskennallisista kustannuksista 31,42 prosentin osuudella ja kunnat vastasivat lopuista kuluista. Uusien tehtävien osalta käytetään mallia 50/50 prosenttia.
– Miten tämä suhtautuu todellisiin kustannuksiin, on eri asia, Nissinen on sanonut:
– Jos kunnan laskelmiin valtionosuusjärjestelmässä tulee yksi huostaanotto lisää, kasvavat laskennalliset kustannukset suurimmassa osassa kuntia alle 30 000 euroa. Siitä valtionosuus on noin kolmannes. Huostaanoton todelliset kustannukset ovat huomattavasti isommat, jopa yli kymmenkertaiset. Miten tämä voisi olla bisnes kunnan kannalta?
Lähde.
Kunta voi periä osan sijoitetun lapsen tuloista, lisistä, elatusavusta tai eläkkeistä
Kunnalle huostaanotto on siis aina menoerä, mutta hyödyttääkö huostaanotto kuntaa mitenkään?
Kunta voi huostaanoton jälkeen saada säästöä esimerkiksi asumis- ja toimeentulotuessa, mikä tosin on vain minimaalinen osuus sijoituskuluista.
Entä miksi lapsia sijoitetaan, jos sijoituksia ehkäisevä avohuolto kerran on moninkertaisesti halvempaa?
Kunta säästää sen omissa peruspalveluissa, joita sen ei enää tarvitse tarjota huostaanotetulle ja/tai tämän vanhemmille. Dosentti Matti Rimpelä on puhunut siitä, että lapsen lakaisu ja ulkoistaminen laitokseen on siten kunnalle helppoa: sen ei tarvitse pitää yllä perhetyöntekijöitä, kodinhoitajia eikä kehittää lapsiperheiden varhaista tukea.
Aamulehden jutun mukaan huostaanoton maksaa aiempi asuinpaikkakunta, mikäli se toteutetaan tietyssä ajassa. Jutun mukaan lastensuojeluasiakasta saatetaan "kytätä" uudella paikkakunnalla, "että milloin päästään tekemään huostaanotto".
Lapsen saadessa perhehoitoa, laitoshuoltoa tai asumispalveluja sijais- tai jälkihuoltona taikka avohuollon tukitoimena, voi kunta maksua vahvistamatta periä ja nostaa lapselle tulevat elatusavut. Myös muista lapsen tai nuoren tuloista voidaan periä kohtuulliseksi katsottava maksu, enintään 1 342,50 euroa kuukaudessa.
Lapsilta perittävissä maksuissa huomioidaan kaikki tulot, lapsilisät, elatusavut, perhe-eläkkeet, mutta myös esim. lapsen nimiin siirretyn omaisuuden tuotot (esimerkiksi pääomatulot). Kunta voi siis periä tai nostaa ko. tulot siltä ajalta, kun laitos- tai perhehoito kestää. Omaisuudet eivät ole kovin tavallisia, mutta on kuitenkin tilanteita, joissa lapselle on esimerkiksi perinnöllä siirtynyt vaikkapa osakkeita. Osakkeita ei siis tarvitse myydä, mutta niiden tuotto vaikuttaa maksuosuuteen.
Lapsen tuloista, korvauksista ja saamisista (lapsilisää ei lasketa mukaan) tulee varata vähintään 40 %:a hänen itsenäistymisvaroihinsa. Lain mukaan lapsen etu tulee ennen kunnan etua. Jos lapsella ei ole sellaisia varoja, joista itsenäistymisvaroja voitaisiin kerryttää, ei lapselta voida myöskään periä asiakasmaksua. Tällöin lastensuojelulaki menee asiakasmaksulain ohi.
Lähde.
Vajaan kymmenen vuoden ls-kerroinkokeilu päättyy
Keskustan kansanedustaja Aila Paloniemi oli mukana ajamassa lastensuojelulain kokonaisuudistusta vuonna 2006. Lastensuojelukerroin taas kuului hänen mukaansa valtionosuuslain uudistukseen. Kertoimen oli määrä korvata aiempi tasausjärjestelmä ja tukea pieniä kuntia huostaanotoissa, jotka usein horjuttivat kunnan taloutta.
– Kerroin ei todellakaan lisää huostaanottoja! Kunnissa otetaan lapsia huostaan aivan liian myöhään, sanoi Paloniemi Suomen Kuvalehdessä.
Hän on puheenjohtajana Perhehoitoliitossa, jolle RAY myönsi vuonna 2011 avustuksia 797 000 euroa, toiseksi eniten Keski-Suomessa. Liitto on valtakunnallinen sijoitettujen lasten, sijaisvanhempien ja perhehoitajien aseman parantamista ajava järjestö. Paloniemi on julkisuudessa ajanut pysyvän huostaanoton mahdollisuutta ja perännyt laajempia oikeuksia sijaisvanhemmille.
Aktiiviset kansalaiset ovat jo vuosia kritisoineet huostaanottoja tukevien rahoitusmallien käyttöä. Myös alan sisältä on tullut kritiikkiä. Esimerkiksi jämsäläinen sosiaalityöntekijä Seppo Niemelä on sanonut varhaisen puuttumisen mallin johtaneen kiihtyvään huostaanottojen kierteeseen. Ilmiö heijastaa pahimmillaan jopa kollegojen keskinäistä näytön tarvetta.
Vielä kesällä 2013 valtiovarainministeriöstä sanottiin, ettei virkamiehillä ole aihetta muuttaa vuonna 2006 lakiin kirjattua lastensuojelukerrointa. Lastensuojelun ympärillä vellonut julkinen paine sai ilmeisesti kuitenkin aikaan sen, että lastensuojelukerroin poistuu käytöstä mahdollisesti jo ensi vuonna 2015.
Lastensuojelua kritisoineet tahot pelkäsivät aluksi, että uusi kerroin määräytyisi sairastavuuden mukaan, jolloin lapsia saatettaisiin diagnosoida ja heidän oireitaan medikalisoita entistäkin enemmän. Ylen uutisen mukaan lastensuojelukerroin aiotaan pikaisesti korvata kokonaan uudella kunnan ikärakenteeseen perustuvalla valtionapujärjestelmällä.
Lue Lokakuun liikkeen aiemmat TALOUS-sarjan osat:
TALOUS I: Lastensuojelu työllistää paljon enemmän kuin poliisi
TALOUS II: Lastensuojelujärjestöt bisneksen syrjässä
TALOUS III: Vanhemmuudenarviointi kasvavana bisneksenä
Jokainen huostaanotto nostaa kunnan saamaa valtionosuutta. Onko sitten niin, että valtion rahoitusmalli (lastensuojelukerroin) olisi kannustanut kuntia lisäämään huostaanottoja?
Ohjaako raha?
Ainakin erityisopetukseen aikoinaan tarkoitetun korotetun valtionavun epäillään olleen yksi syy siihen, miksi erityisoppilaiden määrä nousi maailmanennätyslukemiin – ja siellä se on yhä. Kunta sai jokaisesta erityisoppilaaksi nimetystä noin puolitoistakertaisen valtionavun.
Kuntien saamaa valtionapua määrittelevä lastensuojelukerroin perustuu lasten huostaanottojen lukumäärään kunnassa suhteutettuna koko maan yhteenlaskettuun huostaanottojen määrään.
Sisäasiainministeri, Suomen Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen kirjoitti jo elokuussa 2010, että hallituksen tulisi kiireesti korjata taloudellisia ohjauskeinojaan.
– Kunta saa sitä suuremman valtionosuuden, mitä enemmän lapsia otetaan huostaan.
Myös Helsingin kaupunginvaltuutettu, kokoomuslainen Sirpa Asko-Seljavaara on vahvistanut lastensuojelulain suosivan huostaanottoa, koska siitä saa lisää valtionosuutta. Hän uskoo valtionosuuden olevan merkittävä tulonlähde suurelle osalle kuntia. Vain pääkaupunkiseudulla, jossa verotulontasaus vie lähes kaiken valtionosuuden alueen kunnilta, kerroin ei hänen mukaansa merkitse paljon.
– Pohjois- ja Itä-Suomessa on köyhiä kuntia, joiden toimintamenoista jopa 50 prosenttia tulee valtiolta. Heille nämä kertoimet saattavat olla merkityksellisiä.
Laskennalliset kustannukset ovat eri asia kuin todelliset kustannukset
Lastensuojelun puolella valtionosuuden kaava on monimutkainen. Laskentaperusteena ei ole suoraan pääluku vaan suhteutettu osuus kunnan väkimäärästä, jota verrataan koko maan vastaavaan. Jokainen kunnassa tehty uusi huostaanotto lisää myös koko maan vastaavaa lukua. Suoranaisesti jokaisesta lastensuojelutapauksesta ei siis makseta kappalemääräistä hintaa. Kuitenkin mitä enemmän kunnassa tehdään huostaanottopäätöksiä, sitä isompi on kunnan lastensuojelukerroin ja sitä enemmän kunta saa valtionosuutta.
Monimutkaisten kaavojen mukaan määrittyvät valtionosuudet maksetaan könttäsummana kunnille yhdistäen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetus- ja kulttuuritoimen osuudet. Laskennassa otetaan huomioon kunnan asukkaiden lukumäärä ja esimerkiksi työttömyys-, sairastavuus-, päivähoito-, vammaisuus- ja lastensuojelukerroin.
Valtionosuudet eivät ole korvamerkittyjä, joten kunta saa käyttää ne miten parhaaksi katsoo.
Kunta, jonka lastensuojelukerroin on 1.2, tarkoittaa, että kerroin on 20 prosenttia yli maan keskiarvon. Vastoin sitkeitä huhuja kerroin ei siis tarkoita sitä, että huostaanottoihin todellisuudessa mennyt raha kerrottaisiin 1.2:lla, jolloin kunta saisi valtionosuutta enemmän kuin se olisi huostaanottokuluina
maksanut.
Lastensuojelukerroin perustuu huostaan otettujen lasten lukumäärään vuoden viimeisenä päivänä. Valtionosuuksien laskennassa ovat siten mukana lapset, jotka ovat olleet huostassa 31.12 asti. Mukana voi siis olla neljä vuotta sitten toteutunut huostaanotto tai huostaanotto saman vuoden joulukuussa. Jos lapsi on ollut huostassa tammikuusta marraskuulle, ei kunta saa siitä merkintää tilastoihin – ja jää vaille valtionosuutta.
Kuntatalousyksikön päällikkö, finanssineuvos Markku Nissinen valtiovarainministeriön kunta- ja aluehallinto-osastolta ei usko mallin kannustavan kuntia lisäämään huostaanottoja loppuvuodesta.
Hän kommentoi Sirpa Asko-Seljavaaran väitettä siitä, että valtionosuus olisi merkittävä tulonlähde suurelle osalle kuntia, joskaan ei verotulontasauksen takia pääkaupunkiseudulle:
– Helsingissä ja myös Vantaalla lastensuojelukriteerin laskennallinen kustannus on selvästi suurempi kuin maassa keskimäärin. Tasaus ei poista tätä tosiasiaa. Valtionosuus ei ole merkittävä tulonlähde millekään kunnalle. Lastensuojelun laskennalliset menot ovat sosiaalihuollon kustannuksista 0,2–7,3 prosenttia kunnasta riippuen, keskimäärin 2,8 prosenttia. Jos taas puhutaan kunnan kaikista laskennallisista kustannuksista, on kertoimen osuus keskimäärin hyvin pieni; vain 1,1 prosenttia, maksimissaankin yhdellä kunnalla 2,5 prosenttia, Nissinen summaa.
Hänestä yhden huostaanoton lisäkustannusvaikutus jää valtionosuusjärjestelmässä erittäin pieneksi, jopa täysin mitättömäksi. Kunnan saama valtionosuus lasketaan laskennallisen kustannuksen perusteella. Valtionosuusjärjestelmän sisällä laskenta menee hänen mukaansa niin, että vuonna 2012 valtio vastasi laskennallisista kustannuksista 31,42 prosentin osuudella ja kunnat vastasivat lopuista kuluista. Uusien tehtävien osalta käytetään mallia 50/50 prosenttia.
– Miten tämä suhtautuu todellisiin kustannuksiin, on eri asia, Nissinen on sanonut:
– Jos kunnan laskelmiin valtionosuusjärjestelmässä tulee yksi huostaanotto lisää, kasvavat laskennalliset kustannukset suurimmassa osassa kuntia alle 30 000 euroa. Siitä valtionosuus on noin kolmannes. Huostaanoton todelliset kustannukset ovat huomattavasti isommat, jopa yli kymmenkertaiset. Miten tämä voisi olla bisnes kunnan kannalta?
Lähde.
Kunta voi periä osan sijoitetun lapsen tuloista, lisistä, elatusavusta tai eläkkeistä
Kunnalle huostaanotto on siis aina menoerä, mutta hyödyttääkö huostaanotto kuntaa mitenkään?
Kunta voi huostaanoton jälkeen saada säästöä esimerkiksi asumis- ja toimeentulotuessa, mikä tosin on vain minimaalinen osuus sijoituskuluista.
Entä miksi lapsia sijoitetaan, jos sijoituksia ehkäisevä avohuolto kerran on moninkertaisesti halvempaa?
Kunta säästää sen omissa peruspalveluissa, joita sen ei enää tarvitse tarjota huostaanotetulle ja/tai tämän vanhemmille. Dosentti Matti Rimpelä on puhunut siitä, että lapsen lakaisu ja ulkoistaminen laitokseen on siten kunnalle helppoa: sen ei tarvitse pitää yllä perhetyöntekijöitä, kodinhoitajia eikä kehittää lapsiperheiden varhaista tukea.
Aamulehden jutun mukaan huostaanoton maksaa aiempi asuinpaikkakunta, mikäli se toteutetaan tietyssä ajassa. Jutun mukaan lastensuojeluasiakasta saatetaan "kytätä" uudella paikkakunnalla, "että milloin päästään tekemään huostaanotto".
Lapsen saadessa perhehoitoa, laitoshuoltoa tai asumispalveluja sijais- tai jälkihuoltona taikka avohuollon tukitoimena, voi kunta maksua vahvistamatta periä ja nostaa lapselle tulevat elatusavut. Myös muista lapsen tai nuoren tuloista voidaan periä kohtuulliseksi katsottava maksu, enintään 1 342,50 euroa kuukaudessa.
Lapsilta perittävissä maksuissa huomioidaan kaikki tulot, lapsilisät, elatusavut, perhe-eläkkeet, mutta myös esim. lapsen nimiin siirretyn omaisuuden tuotot (esimerkiksi pääomatulot). Kunta voi siis periä tai nostaa ko. tulot siltä ajalta, kun laitos- tai perhehoito kestää. Omaisuudet eivät ole kovin tavallisia, mutta on kuitenkin tilanteita, joissa lapselle on esimerkiksi perinnöllä siirtynyt vaikkapa osakkeita. Osakkeita ei siis tarvitse myydä, mutta niiden tuotto vaikuttaa maksuosuuteen.
Lapsen tuloista, korvauksista ja saamisista (lapsilisää ei lasketa mukaan) tulee varata vähintään 40 %:a hänen itsenäistymisvaroihinsa. Lain mukaan lapsen etu tulee ennen kunnan etua. Jos lapsella ei ole sellaisia varoja, joista itsenäistymisvaroja voitaisiin kerryttää, ei lapselta voida myöskään periä asiakasmaksua. Tällöin lastensuojelulaki menee asiakasmaksulain ohi.
Lähde.
Vajaan kymmenen vuoden ls-kerroinkokeilu päättyy
Keskustan kansanedustaja Aila Paloniemi oli mukana ajamassa lastensuojelulain kokonaisuudistusta vuonna 2006. Lastensuojelukerroin taas kuului hänen mukaansa valtionosuuslain uudistukseen. Kertoimen oli määrä korvata aiempi tasausjärjestelmä ja tukea pieniä kuntia huostaanotoissa, jotka usein horjuttivat kunnan taloutta.
– Kerroin ei todellakaan lisää huostaanottoja! Kunnissa otetaan lapsia huostaan aivan liian myöhään, sanoi Paloniemi Suomen Kuvalehdessä.
Hän on puheenjohtajana Perhehoitoliitossa, jolle RAY myönsi vuonna 2011 avustuksia 797 000 euroa, toiseksi eniten Keski-Suomessa. Liitto on valtakunnallinen sijoitettujen lasten, sijaisvanhempien ja perhehoitajien aseman parantamista ajava järjestö. Paloniemi on julkisuudessa ajanut pysyvän huostaanoton mahdollisuutta ja perännyt laajempia oikeuksia sijaisvanhemmille.
Aktiiviset kansalaiset ovat jo vuosia kritisoineet huostaanottoja tukevien rahoitusmallien käyttöä. Myös alan sisältä on tullut kritiikkiä. Esimerkiksi jämsäläinen sosiaalityöntekijä Seppo Niemelä on sanonut varhaisen puuttumisen mallin johtaneen kiihtyvään huostaanottojen kierteeseen. Ilmiö heijastaa pahimmillaan jopa kollegojen keskinäistä näytön tarvetta.
Vielä kesällä 2013 valtiovarainministeriöstä sanottiin, ettei virkamiehillä ole aihetta muuttaa vuonna 2006 lakiin kirjattua lastensuojelukerrointa. Lastensuojelun ympärillä vellonut julkinen paine sai ilmeisesti kuitenkin aikaan sen, että lastensuojelukerroin poistuu käytöstä mahdollisesti jo ensi vuonna 2015.
Lastensuojelua kritisoineet tahot pelkäsivät aluksi, että uusi kerroin määräytyisi sairastavuuden mukaan, jolloin lapsia saatettaisiin diagnosoida ja heidän oireitaan medikalisoita entistäkin enemmän. Ylen uutisen mukaan lastensuojelukerroin aiotaan pikaisesti korvata kokonaan uudella kunnan ikärakenteeseen perustuvalla valtionapujärjestelmällä.
Lue Lokakuun liikkeen aiemmat TALOUS-sarjan osat:
TALOUS I: Lastensuojelu työllistää paljon enemmän kuin poliisi
TALOUS II: Lastensuojelujärjestöt bisneksen syrjässä
TALOUS III: Vanhemmuudenarviointi kasvavana bisneksenä
RSS Feed
