Tutkimustiedon keruuta vai asiakassegmentointia yritysten tarpeisiin?

Lastensuojelun tietouudistus unohtaa asiakasnäkökulman ja oikeusturvan?
Varhaiselle puuttumiselle perustuva lastensuojelulaki ja sen käytännön sovellutukset huoliluokitteluineen ovat johtaneet voimakkaaseen lasten eriarvoistumiseen, vaikka perustuslain ja ihmisoikeussopimusten mukaan kansalaiset ovat yhdenvertaisia. Merkittävää painopisteen siirtymistä ehkäiseviin palveluihin ja avohuollon työhön ei ole havaittavissa ja sijaishuollon valvonnan resurssit ovat täysin riittämättömät lukuisten asiantuntijoiden ja valvontaviranomaisten huomautuksista huolimatta.

Kukaan Suomessa ei  tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).

Tällaisessa tilanteessa tutkimustietoon perustuvan ja tutkimuskäyttöön hyödynnettävän tietopohjan rakentaminen lasten ja perheiden palveluihin (Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma) on tärkeää mutta valitettavasti sitä  tehdään viranomaisten, tietojärjestelmien ja kustannussäästöjen näkökulmasta ja ehdoilla.

Lastensuojelun orwellilaisessa uusiokielessä "tutkimus" on usein osoittautunut fabrikoinniksi ja/ tai urkinnaksi, lapsilähtöinen yhteistutkiminen aikuisen harjoittamaksi tulkitsemiseksi ja vaikuttavuustutkimus riskiseulaukseksi.

Hätiköity päätös yhdistää sosiaalihuollon ja terveydenhuollon rekisterit ilman asiakkaiden oikeusturvan varmistusta perustuu kahden tapauksen; Eerikan murhatutkinnan ja Oulun kaupungin Rahoituskanavat ylittävä sote-palvelunkäyttö- tutkimuksen väärintulkintaan. Sosiaalityön tutkija Aino Kääriäinen on todennut, että Eerikan tapauksessa lainsäädäntö ei päinvastaisista uskomuksista huolimatta estänyt tiedonkulkua ja viranomaisten yhteistyötä. Rahoituskanavat ylittävä sote-palvelunkäyttö- tutkimuksessa kasvavista sote-kuluista  vastuutettiin runsaasti palveluja käyttäviä asiakkaita selvittämättä ryhmän palveluhistoriaa ja -polkuja ( esim. lastensuojelun tai sijaishuollon asiakkuutta ja sen syitä/kulkua) tai palvelujärjestelmän osuutta siihen miten yhdestä tilapäisestä ongelmasta kasvoi monta kroonista ongelmaa.

Meneillään olevan lapsi- ja perhepalveluiden tietopohjan uudistamiseen tähtäävän hankkeen julkitavoitteet ovat toki kannatettavia mutta toteutussuunnitelmat  epäselviä. Epäselvä on myös hankkeen päätavoite; yritetäänkö uudistuksessa tuottaa tutkimustietoa, luoda palveluja perheille vai riskiseulauksen mahdollistavia integroituja tietojärjestelmiä kunnille, auttaa yksityisiä  hoivayrityksiä palvelupakettien kasaamisessa vai vain seuloa esiin kestämättömiksi  menoeriksi huoliluokitellut asiakkaat, joilla on kalliita palvelutarpeita? Jos uudistuksen todellinen tavoite on huoli- ja riskiluokittelu, pyydämme, että myös  asiakkaita jatkuvasti syrjäyttävät työntekijät,-käytännöt ja toimintayksiköt paikannetaan ja syrjäyttämistoimintaan puututaan riittävän varhain.

Korostamme myös, että sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatiossa juuri  perus- ja ihmisoikeusongelmaksi nimetty lastensuojelu tulisi ottaa asiakkaiden valinnanvapauden piiriin. Nykyisin yksi ainoa ammattitaidoton työntekijä, jolla on kuntaliitosten takia pahimmillaan 15 vuoden irtisanomissuoja pystyy syrjäyttämään satoja kuntalaisia ilman vastuu- tai korvausvelvoitteita.

Vain aika näyttänee tuleeko lastensuojelun tietopohjan uudistuksesta lapsilähtöistä, uusien tehokkaiden toimintamallien kehittämistä vai perinteistä aikuislähtöistä toimimattomien lastensuojelukäytäntöjen oikeuttamista.

Parhaimmillaan monipuolista tutkimustietoa sisältävän tietopohjan rakentamisen suunnitteluun, seurantaan ja toteutukseen otetaan mukaan asiakkaat ja tutkijat, kyselyt laaditaan kartoittamaan myös palvelujen ei- aiottuja seurauksia ja toteutetaan isoilla satunnaisotannoilla riippumattoman tahon toimesta akateemiseen tutkimuskäyttöön oikea-aikaisten ja tarpeenmukaisten palveluiden kehittämiseksi.

Pahimmillaan uusi tietopohja rakentuu samalle kuin vanhakin eli asenteellisille ja usein valheellisille jäävien viranomaisten/ yritysten omia toimiaan oikeuttamaan pyrkiville ja asiakkaita eriarvoistaville merkinnöille, joita käytetään/ myydään riskiregiimin ja sijaishuollon liiketoiminnan pönkittämiseen ja asiakaspalaute jätetään käyttämättä/ huomioimatta tai kerätään vain tietyiltä viranomaisten valitsemilta asiakasryhmiltä.

Vaarana on myös, että tuottaja- ja tarjontapainotteinen yhtiöitetty järjestelmä keskittyy pelkkiin edullisiin suoritteisiin väestökeskusten vauraille asiakkaille ja vaikuttavuusarviointi, ongelmien ennaltaehkäisy, hyvinvointierojen kaventaminen ja huonosti voivat syrjäseutujen asiakkaat unohdetaan.

Asiakkaille annettava oikeus valita asiallinen lastensuojelun yksikkö ja taattava luku- ja oikaisu-oikeudet viranomaismerkintöihin

Epäselväksi on jäänyt mitä tietoja sosiaalihuollon kansalliseen asiakastietovarantoon (KanSa) on tarpeen arkistoida ja miten pitkäksi aikaa ja annetaanko asiakkaille luku- ja oikaisu-oikeudet viranomaisten heistä tuottamiin usein fabrikoituihin ja valheellisiin asiakirjamerkintöihin. Ilman luku- ja oikaisu-oikeuksia asiakkaiden oikeusturvan vaarantuminen on varmaa.
Nykyisin asiakkuudessa/hoidossa huomioitavat tiedot esim. työntekijöiden usein virheelliset  ja toisen käden tietoon perustuvat  tai omien toimien oikeuttamiseen pyrkivät kirjaukset asiakkaan ominaisuuksista eivät koskaan näy Omakannassa. Tietojen näkyminen ammattilaisille sen sijaan ei esty. Tiedonhallintapalvelu palauttaa  potilastietojärjestelmän kautta riskitiedot näkyville toisesta potilastietojärjestelmästä. Potilas ei voi kielloillaan estää  riskitietojen(vaikka nämä olisivat vääriä tietoja) näkymistä ammattilaisille.

Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio ei automaattisesti tarkoita parempia palveluja sosiaalialan asiakkaille varsinkaan, jos uudistusta tehdään vain säästönäkökulmasta sosiaalihuollon sisältöä ja arkipäivää  tuntematta. Tutkija Paula Saikkosen sanoin; on vaikea uskoa, että integraatio itsessään merkittävästi parantaisi sosiaalihuollon asiakkaiden samaa palvelua.

Mikäli integraatiossa ei aiota huomioida oikeusturvanäkökohtia, asiakkaiden ainoaksi keinoksi oikeusturvansa varmistamiseksi jää pidättäytyminen kontakteista, joista seuraa arkistoitavia merkintöjä.

Oudolta tuntuu myös sosiaalialan päättäjien äkillinen kiinnostus tutkimustietoon, jota ei sosiaalialalla ole perinteisesti kerätty, käytetty eikä koettu tarpeelliseksi. Lastensuojelun järjestämistapojen ja työmenetelmien vaikuttavuutta lapsen hyvinvointiin kokonaisuutena ei ole Suomessa tutkittu koskaan. Myöskään muissa maissa tehtyjen tutkimusten tuloksia ei ole suunnitelmallisesti seurattu eikä hyödynnetty. Valtakunnallisesti vertailukelpoinen tieto lastensuojeluilmoitusten syistä, ilmoitusten tekijöistä ja ilmoitusten käsittelystä puuttuu kokonaan. Miksi kiinnostus heräsi juuri nyt ja mihin ajoitus liittyy?

Sosiaalialan ammateissa toimivia on erilaisissa uudistuksissa kiinnostanut  tutkimustietoa enemmän tietosuojan muodostamien hidasteiden ohittaminen moniammatillisen yhteistyön ja tietojenvaihdon sujuvoittamiseksi- tilanteessa, jossa asiakkaiden oikeusturva on olematon, moniammatillinen yhteistyö on osoittautunut toimimattomaksi ja tarpeenmukaisia palveluja ei ole olemassa tai saatavilla. HuosTa- tutkimuksen  asiakkaista 70% asiakkaista ei saanut tarvitsemaansa palvelua ja Poikelan väitöskirjan mukaan lastensuojelutyön tavoitteet asetettiin tarjolla olevan palveluvalikon mukaan, ei asiakkaan tarpeen kautta. Työntekijät määrittelivät, jopa perheelle kertomatta, omia tavoitteita työllensä. Hyvistä aikomuksista huolimatta palveluiden toteuttaminen ei tuottanut toivottua helpotusta perhe-elämään.

Miksi puhua palvelujen kehittämisestä jos asiakkaiden tarpeidenmukaisia palveluja ei ylipäätään ole olemassa?

Pia- Liisa Heiliö sosiaali- ja terveystietojen hyödyntämislain laatijana ei vakuuta asiakasta

Tekopyhältä ja valheelliselta tuntuu myös oikeusturvan samaistaminen suostumuksen kysymiseen asiakkailta ja asiakkaiden  mahdollisuuteen saada lokitiedot. Käytännössähän viranomaisella on oikeus saada haluamansa tiedot asiakkaan kiellosta huolimatta. Mitä asiakasta myöskään hyödyttää tietää, että hänestä tehtyjä 120 vuotta säilytettäviä mustamaalavia merkintöjä on tutkinut ja levitellyt kymmenittäin sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä tilanteessa, jossa toimivia valitusreittejä ei ole; poliisi ei tutki, koska syyttäjä ei syytä eikä tuomari tuomitse?

Kun huono-osaisista kansalaisista aletaan kustannustehokkuuden parantamisen nimissä kerätä tunnistetiedollista materiaalia koko elämän ajalta kaikista mahdollisista viranomaisrekistereistä ja samaan aikaan laaditaan uutta viranomaisten tiedonsaantivaltuuksia lisäävää ja asiakkaiden tietoturvaa heikentävää lakiuudistusta (luonnos sosiaali- ja terveystietojen tietoturvallisesta hyödyntämisestä annettavaksi laiksi ) jota laatimassa on lasten ja biovanhempien pysyvää erottamista kannattanut ja sijaishuollon edunvalvojana kunnostautunut Pia- Liisa Heiliö hälytyskellojen pitäisi soida muuallakin kuin Lokakuun Liikkeessä. Heiliön toiminnasta ja menettelytavoista voi lukea esim. artikkelista Onko Suomi oikeusvaltio?

Onko lastensuojelun tietopohjan uudistus tosiasiassa vain tutkimukseksi naamioitua leimaavaa asiakassegmentointia yksityisen hoiva- ja sijaishuoltobisneksen tarpeisiin vai peräti alkusoitto lopullisen ratkaisun löytämiseksi tietyille turhiksi menoeriksi koetuille asiakasryhmille?

Hyödyllisiä lomakkeita:

http://www.tietosuoja.fi/fi/index/materiaalia/lomakkeet/asiointilomakkeet.html

http://www.suomi.fi/suomifi/suomi/asioi_verkossa/tietosuoja/index.html

http://www.hus.fi/potilaalle/potilaan_oikeudet/lomakkeet-ja-yhteystiedot/Sivut/default.aspx

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa.http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/heiliolainen-lastensuojelunakemys-lastensuojelukriisin-ja-oikeusturvaongelmien-aiheuttajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-ja-perhepalvelujen-muutosohjelma-ei-puutu-ydinongelmaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/alkaa-jattako-lastensuojelun-arviointia-ja-kehittamista-sosiaalityontekijoille

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salassapito-ei-estanyt-viranomaisyhteistyota-eerikan-tapauksessa-tietosuojan-heikennykset-eivat-paranna-sosiaalityon-laatua
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ammattiauttajat-hallitsevat-retoriikalla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoitokumppanit-suomessa-kestavasti-kehittyvaa-monikansallista-lapsibisnesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-morris-sosiaalityo-tuottaa-turhia-tutkimuksia-ja-riskileimoja-haavoittuvissa-oloissa-elaville-perheille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hiljainen-tieto-ei-kuulu-sosiaalityohon
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/harvat-valitut-gnostilaisia-lastensuojeluskuntia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-ja-kaytannot-tutkittava-puolueettomasti

---