Kristittyjen perheiden väärinkäytösten (esim. Kaliforniassa lapsiaan vankeina pitäneen pariskunnan) katolisten ensi- ja lastenkotien, lapsikaappausten ja muslimityttöjen pakko- ja lapsiavioliittojen ja silpomisen myötä mediassa pohditaan uskonnon yhteyttä väkivaltaan- tosin hyvin pinnallisesti ja valikoivasti.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila muistuttaa kirjelmässään, että voimassa olevan uskonnonvapauslain mukaan rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan kotipaikan alioikeus voi opetus- ja kulttuuriministeriön, virallisen syyttäjän tai yhdyskunnan jäsenen kanteesta julistaa yhdyskunnan lakkautetuksi. Tämä tapahtuu, jos yhdyskunta toimii olennaisesti vastoin lakia tai yhdyskuntajärjestyksessä määrättyä tarkoitustaan.
Uskonnon määritelmiä on lukuisia eikä niistä vallitse yksimielisyyttä. Emile Durkheim esitti, että uskonto on heijastus yhteiskunnasta, yhteiskunnan jäseniinsä kohdistavan tottelevaisuuden paineen synnyttämä ilmiö.
"Uskonto on läpikotaisin sosiaalinen asia. Uskonnolliset representaatiot ovat kollektiivisia representaatioita, jotka ilmaisevat kollektiivisia todellisuuksia; riitit ovat toimintamuotoja, joita syntyy ainoastaan järjestäytyneiden ryhmien piirissä ja joiden tarkoitus on synnyttää, ylläpitää tai uudistaa tiettyjä mentaalisia tiloja näissä ryhmissä." (Elementary Forms of Religious Life)
Uskonnollisuus, jolla viitataan uskontoon tai uskovaisiin on eri asia kuin henkilökohtaista kokemusta painottava hengellisyys, joka voi viitata materiattomaan todellisuuteen, sisäiseen polkuun, joka mahdollistaa yksilön sisäisen voiman löytämisen, tai merkityksiin, joiden mukaan ihmiset elävät. Arkikielessä uskonnollisuus ja hengellisyys kuitenkin usein samaistetaan.
Miten hengellinen väkivalta eroaa tavallisesta väkivallasta ja henkisestä nitistämisestä?
Janne Villan mukaan hengellinen väkivalta on yleisimmässä muodossaan henkistä väkivaltaa, johon liittyy uskonnollinen ulottuvuus. Tekijä käyttää uskonnollista sanastoa tai uskonyhteisön suomia hurskaita kulisseja toisten alistamiseen ja hallitsemiseen omien mielihalujensa mukaisesti.
Uskonnon varjolla harjoitetun henkisen kiusaamisen ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi pelottelu, painostaminen, pakkokäännyttäminen, armoton syyllistäminen, yhteisöstä eristäminen ja jäsenten uskon ja elämän äärimmäisen tiukka kontrollointi.
Uhrin alistamiseen tai hyväksikäyttöön pyrkivä tekijä voi osoittaa valtaansa myös fyysisellä tai seksuaalisella väkivallalla. Uskonyhteisö on suoraan tai välillisesti syynä väkivaltaan. Uskonto on väkivallan käyttäjän väline.
Väärinkäytösten takana ovat yksilöt, mutta yhteisön vastuuta ei sovi vähätellä, sillä tietyt opit ja toimintakulttuurit mahdollistavat väkivallan. Vinoutuneet vallankäyttäjät ja yhteisöt toistavat usein samoja virheitä ja toimintamalleja.
Voidaan puhua rakenteellisesta väkivallasta, kun tietyt yhteisöt ja uskonsankarit tuottavat paljon tai toistuvasti uhreja.
Mistä hengellisen väkivallan tunnistaa?
Väkivaltaa sisäänsä kätkevä yhteisö tuottaa jäsenilleen henkistä pahoinvointia ja psyykkisiä ongelmia, ahdistusta ja masennusta tasapainon, ilon ja rauhan sijasta.
Turvallisuutta luovan uskon, toivon ja rakkauden sijasta uskonto on valjastettu väkivallantekijöiden valtapyrkimysten toteuttamiseen tai luonnehäiriöiden ja vääristyneiden viettien kanavointipaikaksi.
Moni lapsi ja aikuinenkin on ottanut uskonnollisen auktoriteettinsa uhkaukset ja jatkuvat helvetillä pelottelut tosissaan ja kärsinyt pelkotiloista ja painajaisista. Jumalan rangaistuksella pelottelijan tarkoituksena on esimerkiksi painostaa liittymään uskonnolliseen liikkeeseen tai estää siitä eroaminen.
Erottaminen saattaa merkitä sosiaalista katastrofia. Erotettu on kuin kuollut ja näkymätön niille, jotka olivat ennen hänen tärkein tukiverkkonsa, pahimmillaan myös perheenjäsenilleen.
Uskonnon uhrin kontrollointi voi ulottua kaikkiin elämänalueisiin pukeutumisesta, seurustelusta ja avioitumisesta lähtien.
Missä uskonyhteisöissä väkivaltaa erityisesti esiintyy?
Uskonnon väärinkäyttäjät vaikuttavat etenkin sellaisissa yhteisöissä, joissa on tukahdutettu terveen ja kriittisen järjen ääni.
Riski joutua uhriksi on huomattavasti suurempi fundamentalistisissa lahkoissa, joissa on voimakas karismaattinen johtaja. Gurujen ja tähtisaarnaajien valta-asema voi muodostua suhteettoman suureksi ja altistaa väärinkäytöksiin.
Uskontojen uhrien tukiryhmiin on ollut paljon tulokkaita Jehovan todistajien, mormonien, lestadiolaisten sekä pienehköjen lahkojen joukosta. Espoolaisista ongelmayhteisöistä tunnettu on Koivuniemen kultti, jonka kymmenet jäsenet ovat joutuneet terapiaan.
Miksi uskonto pystyy sitomaan ihmisen?
Vääristynyt yhteisö alistaa ihmisen armottomaan ikeeseen. Se vetoaa johonkin julmaan jumalaan, guruun tai uskonnolliseen tulkintaan.Uhri painostetaan antamaan auktoriteetilleen hallinta omasta ajattelusta, uskosta, elämäntavasta, taloudesta tai seksuaalisuudesta.
Hengellinen ylpeys ja omahyväisyys johtavat tiukkaan ryhmäkontrolliin ja kriittisten jäsenten eristämiseen. Kohta kontrolloidaan myös vapaa-aikaa, rahankäyttöä ja ihmissuhteita.
Sairas uskonnollisuus sitoo ihmisen Jumalan sijasta toisiin ihmisiin. Omalle vastuulle ja valinnoille ei jää tilaa. Aikuisen täytyy tyytyä kuuliaisen lapsen osaan. Vallankäyttäjä saa ihmisen sielun, mielen ja ruumiin haltuunsa kokonaisvaltaisesti.
Milloin hengellinen väkivalta täyttää rikoksen tunnusmerkit?
Juridiset arviointikriteerit ovat hengellisen väkivallan kohdalla samat kuin henkisessä, fyysisessä ja seksuaalisessa väkivallassa. Väkivaltaan liittyvä uskonnollinen ulottuvuus ei tee rikoksesta yhtään sen hyväksyttävämpää.
Suomen lakia joutuvat noudattamaan kaikki yhteisöt. Suomessa on laaja positiivinen uskonnonvapaus, mutta se ei oikeuta minkäänlaisiin rikoksiin, väkivaltaan, hyväksikäyttöön tai ihmisoikeusloukkauksiin.
Lain mukaan on mahdollista tuomita myös uskonnon nimissä tapahtuvasta henkisestä pahoinpitelystä ja kiusaamisesta, josta aiheutuu uhrille sairauksia tai merkittävää haittaa.
Etenkin lahkoissa ja epäterveissä uskonyhteisöissä kriittisiin jäseniin ja uskonnon uhreihin sekä lähtemistä suunnitteleviin ”luopioihin” ja ex-jäseniin saatetaan kohdistaa julmaa henkistä väkivaltaa.
Ihmisen mustamaalaaminen ja halventavien valheiden tai yksityiselämään liittyvien loukkaavien tietojen levittäminen voi täyttää kunnianloukkauksen kriteerit. Käytännössä yksittäinen jäsen kokee olevansa yleensä heikoilla kokonaista yhteisöä ja sen voimakasta johtajaa vastaan, joten voimia kiusaajien haastamiseen ei ehkä ole.
Taloudelliset ja seksuaaliset väärinkäytökset, joissa uskontoa on käytetty välineenä, kuuluvat myös rikoslain piiriin. Jos uskonnollinen johtaja onnistuu vaikkapa huijaamaan joltakin perinnön tai suuren omaisuuden, voidaan asiaa käsitellä lain edessä petoksena.
Miten hengellisestä väkivallasta pystyy irtautumaan ja toipumaan?
Janne Villan mukaan toipujan kannattaa käyttää hyväkseen kaikkia auttamiskanavia, jotka hän kokee tilanteeseensa sopiviksi. Ensiarvoisen tärkeää on, ettei uhri jää nuolemaan haavojaan yksin, vaan jakaa kokemuksensa jonkun luotettavan ja turvallisen ihmisen kanssa.
Vakavan väkivallan uhrin tulee ottaa yhteyttä viranomaisiin, mikäli väkivalta täyttää rikoksen tunnusmerkit.
Villa suosittaa myös hakeutumista terapiaan tai terveydenhuollon piiriin. Suomessa on lukuisia auttajatahoja erilaisiin ongelmiin.
Kirkon perheneuvonnan ammattilaiset auttavat ihmisiä katsomuksesta ja kirkkoon kuulumisesta riippumatta. Monien yhteisöjen sisältä löytyy myös kokeneita sielunhoitajia, esimerkiksi pappeja ja diakoneja, jotka voivat auttaa väkivallan usein tuottamassa hengellisessä kriisissä.
Myös omien perheenjäsenten ja ystävien kanssa voi jakaa taakkojaan, kunhan muistaa, etteivät he ole terapeutteja. Joskus sekä läheiset että uskonyhteisö ovat pikemminkin osa ongelmaa kuin sen ratkaisua, jolloin apua kannattaa etsiä ulkopuolelta.
Vertaistuki on kullanarvoista. Sitä voi löytää myös muualta kuin uskontojen tai väkivallan uhrien järjestäytyneistä tukiryhmistä. Samanlaista väkivaltaa kokeneet voivat jakaa keskenään selviytymiskeinojaan ja kipeitä kokemuksiaan, joita ulkopuolisten on ehkä vaikeaa ymmärtää.
Rohkaisevaa on, että myös moni vakavan väkivallan uhri on selviytynyt kauhistuttavien kokemustensa jälkeen normaaliin, hyvään elämään ja henkiseen tasapainoon.
(Kirkko & Kaupunki, 22.04.2013 , Janne Villa: Hengellinen väkivalta. Kirjapaja 2013).
Milloin huolestua?
Uskontojen uhrit on kehittänyt työkalun Milloin huolestua- 16 kriteeriä uskonnollisen yhteisön arvioinnin avuksi : http://www.uskontojenuhrientuki.fi/uskonyhteisoista/milloin-huolestua/
Sisäinen kontrolli: miten paljon yhteisö määrää jäseniensä henkilökohtaisista asioista, jäsenen velvollisuus raportoida tekemisistään ylemmässä asemassa oleville.
Johdon autoritaarisuus: kuinka erehtymättöminä johdon määräyksiä on pidettävä, suljetaanko niiden arvostelija ulkopuolelle. Velvollisuus totella johtajan/johtajien käskyjä.
Opillinen dogmaattisuus: todellisuuskäsityksen ja oppien jäykkyys. Suvaitsemattomuus erilaista ajattelua kohtaan. Kuinka pitkälle oppi ajattelee jäsenen puolesta tarjoten valmiit mielipiteet.
Syyllistäminen: onko jäsenen etsittävä vikaa aina itsestään, jos ei sopeudu yhteisöön.
Vainoharhaisuus: kuinka paljon jäseniä pelotellaan todellisilla tai kuvitelluilla vihollisilla, joita voivat olla erilaiset viranomaiset, virallinen (lääke)tiede, ja ennen kaikkea yhteisöstä lähteneet ja siihen kriittisesti suhtautuvat entiset jäsenet.
Maailmankielteisyys: näkeekö yhteisö maallisen elämän yhteisön ulkopuolella täysin arvottomana. Väittääkö se yhteisöön kuulumattomien ihmisten joutuvan kuoleman jälkeen helvettiin tai syntyvän uudestaan huonoihin oloihin. Onko sillä apokalyptinen visio, jossa maailmanloppu on lähellä ja vain yhteisöön sitoutuneet jäsenet pelastuvat.
Sensuuri: missä määrin yhteisö rajoittaa jäsenten mahdollisuutta tutustua ulkopuolisiin näkemyksiin yhteisöstä. Suoran kiellon lisäksi sensuuri toimii usein epäsuorana ryhmäpaineena: kunnon jäsenen ei odoteta haaskaavan aikaansa maallisiin tai demonisiin tiedonlähteisiin.
Ihmissuhteiden rajoittaminen: onko painetta hylätä eri tavalla ajattelevien ystävien ja omaisten seura, entinen elämä harrastuksineen ja ilonaiheineen.
Uusien jäsenien värväys: kuinka paljon painoa annetaan uusien jäsenien hankkimiselle ja lähetystyölle.
Peiteryhmät: kuinka suuri määrä yhteisöllä on sen määräysvaltaan kuuluvia ryhmiä, joilla on toinen nimi kuin yhteisöllä, esim. peiteyhtiöt ja ”hyväntekeväisyysjärjestöt”, joiden tosiasiallinen tarkoitus on tuoda lisää kannattajia ja rahaa.
Varakkuus: kuinka paljon rahaa tai omaisuutta yhteisöllä on käytössään tai se pyrkii haalimaan; miten paljon jäseniä painostetaan lahjoittamaan omaisuuttaan yhteisölle (esim. kymmenykset tuloista, erikoiskolehdit, yhteisölle testamentatut perinnöt).
Poliittinen vaikutusvalta: kuinka paljon poliittista vaikutusvalta yhteisö haluaa tai on pystynyt hankkimaan esim. sijoittamalla jäseniään vaikutusvaltaisiin asemiin yhteiskunnassa.
Seksuaalinen manipulaatio: kuinka tarkkaan johtajat määräävät alaistensa seksielämästä.
Eroa harkitsevien painostus: kuinka voimakkaasti jäseniä pyritään estämään lähtemästä liikkeestä tai kuinka paljon entisiä jäseniä painostetaan liittymään takaisin lahkoon, esim. yöllisten puhelinsoittojen avulla.
Väkivallan hyväksyminen: kun johto harjoittaa sitä tai on kyse liikkeen edusta.
Totisuus: kyvyttömyys sietää ryhmään, sen johtajiin tai oppeihin kohdistuvaa leikinlaskua.
Amerikkalainen psykoterapeutti Steven Hassan esittelee kirjassaan Combatting cult mind control esimerkkien avulla vaikutusjärjestelmää, jota Hassan kutsuu henkiseksi kontrolliksi (mind control).
Jos uskonnollinen yhteisö pyrkii vaikuttamaan jäseniinsä näiden vaikutusjärjestelmien avulla, on syytä huolestua. Tämän vaikutusjärjestelmän ja henkisen kontrollin neljä vaihetta ovat:
1. käytöksen valvonta säätelee yksilön fyysistä todellisuutta ja ympäristöä. Jäsenen tulee esimerkiksi käyttäytyä, pukeutua, syödä, nukkua, suorittaa rituaalit ja tehdä työtä juuri sillä tavoin kuin ryhmä vaatii.
2. ajattelun valvonta ohjaa yksilön sisäistämään yhteisön oppirakennelman, oppimaan uuden tavan käyttää kieltä ja vaimentamaan epäilynsä ajatuksenpysäyttämistekniikoiden avulla. Totalitaarisissa yhteisöissä oppi on ainoa Totuus, ainoa oikea kartta todellisuudesta. Todellisuuden tapahtumat tulkitaan opin suodattimen läpi.
3. tunteiden valvonta käyttää instrumentteinaan syyllistämistä ja pelottelua. Joissakin liikkeissä vaaditaan seksuaalisten ajatustenkin tukahduttamista, mistä syntyvä turhautuneisuus voidaan purkaa esimerkiksi ankaralla työnteolla, toisissa taas seksuaalisiin orgioihin osallistuminen voi olla pakollista.
4. informaation valvonta estää yhteisölle haitallisen informaation pääsyn jäsenien ulottuville. Esimerkiksi ulkopuolisten tiedotusvälineiden seuraamista ei pidetä tarpeellisena tai siihen ei jää aikaa. Kaikki tieto saadaan yhteisön omista julkaisuista, jotka vääristävät informaation yhteisölle edulliseen muotoon.
Lapsiin kohdistuvan uskonnollisen väkivallan viranomaiskäsittelyn ongelma on, että suomalaisesta child care- malliin perustuvasta lastensuojelusta puuttuvat selkeät kriteerit sille, milloin lapsi on suojattava, ja työntekijän tulkinnanvara on suuri (Ronkainen, 2008 :4, 395). Johanna Hiitolan väitöskirjassa ( 2015) huostaanottoja määritteli lapsen kaltoinkohtelun sijaan pikemminkin sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta.
Lastensuojelussa tehdään turhan hätiköityjä ja isoja ratkaisuja, että sellaisia, joissa annetaan esimerkiksi väkivallan perheissä jatkua kulttuuriin vedoten ( Niekka, 2010, 8).
Toisinaan lastensuojelun toimintatavat muistuttavat itsessään pahamaineisten lahkojen vallankäyttökeinoja.
Pahamaineisten lahkojen vallankäyttökeinoja
Tutkimusprofessori Hannu Lauerman mukaan yleismaailmallisia pahamaineisten lahkojen vallankäyttökeinoja ovat:
- taloudellisen riiston kätkeminen hyvyyden sädekehään
- uhrien eristäminen muusta maailmasta
- perhesiteiden katkaisu
- tunneilmaisun rajoittaminen
- koulunkäynnin ja terveydenhuollon minimointi
- syyllistäminen, pelottelu ja uhkailu
- salailu ja valmentautuminen oikeusviranomaispuuttumisiin harhaanjohtavin asiapaperein
Lahkon vaatiman elämäntavan suggestiivisia elementtejä ovat:
- kauniit ja harhaanjohtavat rituaalien nimet: vanhemmuuden tuki, perhetyö, moniammatillinen yhteistyö, hoidollinen sijoitus, tukitoimi
- ulkomaailman kuvaaminen vaarallisena: riskidiskurssi
- eristäytyminen muusta yhteiskunnasta: yleinen valveutumattomuus yhdistettynä omaa kunnollisuutta korostavaan tarpeeseen erottautua "riskiperheistä"
- harhaanjohtavat eufemismit ja uuskieli: lapsen etu, erityinen huolenpito, intensiivihoito, kehittäminen, turvaistaminen
- negatiivisten mielikuvien jatkuva ruokkiminen
- hierarkia ja jäseniltä muualle puuttuvat etenemismahdollisuudet
Lahkojen tyypillisiä toimintakäytäntöjä ovat:
- viranomaisen/ lahkon erehtymättömyyttä ei saa kyseenalaistaa
- väärinkäytöksiä ja vääriä päätöksiä ei myönnetä vääriksi eikä oikaista
- väärinkäytöksille ei ole toimivia valituskanavia
- ulkopuolisille (medialle) ei saa kertoa ongelmista
- kaikki väärinkäytökset ovat vain yksittäistapauksia
- yhteisöä julkisesti arvostelemaan rohjenneet leimataan katkeriksi epäonnistujiksi
- sääntöjä vastaan kapinoivia uhataan ja pelotellaan
- hierarkian alapäässä olevia ei kuulla eikä uskota
Kimmo Ketolan mukaan kaikki fundamentalistit eivät suinkaan kannata väkivaltaa mutta fundamentalismissa on piirteitä, jotka oleellisesti korottavat väkivaltaisen konfliktin todennäköisyyttä. Uskonnot eivät ole ehyitä ja loogisia kokonaisuuksia, vaan kokoelmia perinteitä ja uskomuksia, joista valikoidaan ajankohtaisessa sosiaalisessa tilanteessa elementtejä, jotka palvelevat tiettyä tarkoitusta. Voidaan jopa sanoa, että mikään uskontulkinta ei johda niin kirjaviin lopputuloksiin kuin kirjaimellinen pyhien tekstien tulkinta. Fundamentalismin kohdalla tarkoituksena on sosiaalinen ja poliittinen vastarinta.
Fundamentalismia voi luonnehtia viiden ideologisen ja neljän organisatorisen piirteen kautta:
(1) Reagointi uskonnon marginalisoitumiseen. Modernin fundamentalismin perustava tunnuspiirre on huoli ja pelko oman uskonnollisen perinteen aseman heikkenemisestä yhteiskunnassa. Fundamentalistit kokevat uskonnollisen perinteensä olevan radikaalisti uhattuna. Monet tutkijat pitävät tätä fundamentalismin välttämättömänä piirteenä: mikäli tarkasteltavan uskonnollisen liikkeen perusorientaatio ei nouse jonkinlaisesta kriisin tunteesta ja intensiivisestä huolesta perinteen jatkuvuuden suhteen , kyse ei ole fundamentalismista. Uhkaksi voidaan kokea paitsi modernisaatio ja sekularisaatio, myös jokin toinen uskonnollinen tai kulttuurinen perinne, samoin kuin sekulaari valtio tai sen instituutiot.
(2) Selektiivisyys. Fundamentalistit eivät puolusta traditiota koskaan kokonaisuutenaan, vaan ne aktiivisesti valikoivat perinteestään joukon keskeisiä elementtejä, joihin tradition nähdään tiivistyvän. Koska traditio on uhattuna, se tiivistetään luovuttamattomiin ydinosatekijöihinsä. Vastaavasti fundamentalistit valikoivat määrättyjä moderneja piirteitä ympäröivästä kulttuurista. Tämä koskee erityisesti modernia teknologiaa ja viestintävälineitä, joiden käytössä fundamentalistit ovat usein hyvin taitavia. Myös vastustuksen kohteiden suhteen ollaan valikoivia.
(3) Moraalinen dualismi. Dualistinen eli manikealainen maailmankuva on myös fundamentalistisisssa liikkeissä toistuva piirre. Kyse on maailmankuvasta, jossa todellisuus jaetaan yksiselitteisiin ja kompromissittomiin hyvän ja pahan, valon ja pimeyden alueisiin.
(4) Absolutismi ja erehtymättömyys. Fundamentalisteja yhdistää myös määrätynlainen helposti tunnistettava lähestymistapa uskonnollisen auktoriteetin lähteisiin, erityisesti pyhiin kirjoihin. Kirjoituksia pidetään kirjaimellisesti tosina, erehtymättöminä ja absoluuttisen auktoritatiivisina. Kriittiset ja rationaaliset tulkintatavat kiistetään.
(5) Millennialismi. Fundamentalistisille liikkeille on ominaista myös kosmisen taistelun kautta tulkittu historiankäsitys, joka päätyy hyvän lopulliseen voittoon ja historian päättymiseen. Tämä piirre on luonteenomainen Lähi-idän uskonnoille, mutta hieman yllättäen se esiintyy myös hindufundamentalistien ajatuksissa ”Raman kuningaskunnasta”.
Fundamentalismin neljä organisatorista piirrettä ovat puolestaan seuraavat:
(1) Jäsenet koostuvat ”valituista”. fundamentalistisissa liikkeissä jäsenet käsittävät itsensä erityisen jumallisen kutsun saaneiksi tai valituksi joukoksi pelastettuja.
(2) Jyrkät rajat. Rajojen ylläpidon ja ulkopuolisista yhteisöistä erottautumisen teema on keskeinen fundamentalismia määrittävä tekijä. Tämä ilmenee puheessa ilmenevin tilallisin metaforin, sekä usein myös konkreettisina asumisjärjestelyinä.
(3) Autoritäärisyys. Fundamentalistisissa organisaatioissa karismaattinen johtajuus on hyvin tavallinen. Koska liikkeillä on vaikeuksia käsitellä sisäisiä erimielisyyksiä, niillä on taipumus fragmentoitua karismaattisten johtajien ympärille.
(4) Käyttäytymisvaatimukset. Fundamentalistisille liikkeille on luonteenomaista vaatia jäseniltä selkeiden ja ulkoisesti tunnistettavien käyttäytymisnormien noudattamista.
Kiellettyjen asioiden listat ovat yleensä hyvin tarkasti määriteltyjä ja ne koskevat tavallisesti pukeutumista, ravintoa, nautintoaineiden käyttöä, parinvalintaa sekä viihteen ja kirjallisuuden kulutusta. Ryhmän tunnukset näkyvät usein ulospäin ja toimivat siten kulttuurisina merkitsijöinä ja ryhmäidentiteetin tunnuksina.
Monet tutkijat ovat korostaneet, että nämä piirteet eivät muodosta satunnaista listaa, vaan että ne muodostavat yhdessä funktionaalisen järjestelmän, jonka osatekijät vahvistavat ja ylläpitävät toinen toisiaan. Jokainen näistä piirteistä voidaan nähdä eräänlaisena magneettina, joka vetää puoleensa kaikkia muitakin mainittuja piirteitä, jolloin lopputuloksena on helposti tunnistettava ideoiden ja organisatoristen piirteiden konstellaatio.
Fundamentalismi voidaan toisin sanoen nähdä uskonnollisena järjestelmänä, joka koostuu useasta toisiaan vahvistavasta piirteestä, jotka ilmaantuvat todennäköisimmin tilanteissa jossa uskonnollinen perinne nähdään uhatuksi. Tiivistäen voisi sanoa, että kyseessä on eräänlainen pelon ja vastarinnan teologia.
Fundamentalistinen uskonnollinen järjestelmä, jolla on oma itsenäinen ja tunnistettava logiikkansa, voi kuitenkin ammentaa käsitteet ja symbolit mistä tahansa uskonnollisesta perinteestä. Kuitenkin ne voivat kaikissa tapauksissa tuottaa absolutistisen, dualistisen ja millennialistisen uskonnollisen järjestelmän, jotka muistuttavat hämmästyttävällä tavalla muiden uskontojen fundamentalismia. Absoluuttisen auktoriteettirakenteen omaksuminen ja dualistinen maailmankuva johtavat suurella todennäköisyydellä sosiaaliseen eristäytymiseen, ulkopuolisesta maailmasta erottautumiseen. Tätä erottautumista puolestaan palvelevat ehdottomat ja kalliit pukeutumis- ja käyttäytymisnormit, jotka erottavat valittujen joukon langenneesta maailmasta.
Mikään edellä luetelluista fundamentalismin yhdeksästä piirteestä ei yksinään riitä määrittämään mitään yhteisöä fundamentalistiseksi. Puhdaspiirteinen fundamentalismi pitää siis sisällään kaikki edellä luetelluista piirteistä. Käytännössä fundamentalismi voidaan kuitenkin määritellä väljemmin. Esimerkiksi fundamentalismiprojektin tutkijat määrittävät fundamentalismin ”selkeästi erotettavissa olevaksi uskonnollisen aktivismin muodoksi, jossa tosiuskoviksi itsensä määrittävät pyrkivät taistelemaan uskonnollisen identiteetin murenemista vastaan, lujittamaan yhteisön rajoja sekä luomaan vaihtoehtoja sekulaareille instituutioille ja käyttäytymismuodoille” (Almond, Sivan & Appleby 2003, 17).
1) maailman valloittaminen, jossa strategiana on ottaa haltuun yhteiskunnan rakenteet kumouksellisen toiminnan kautta. Yhteiskunnan resurssit ja pakkokeinot pyritään saamaan suoraan liikkeen omaan hallintaan. Kyseessä on siis radikaali, kumouksellinen fundamentalismi, joka pyrkii valtaan enemmän tai vähemmän aggressiivisin keinoin.
2) maailman muuttaminen, jossa strategiana puolestaan on pyrkiä vaikuttamaan yhteiskunnan rakenteisiin, instituutioihin, lakeihin ja tapoihin sisältäpäin. Tämä strategia tuottaa väkivaltaisten yhteenottojen sijasta herkästi erilaisia ”kulttuurisotia”, joissa käydään julkisen debatin ja mielipiteenmuokkauksen keinoin kamppailua yhteisistä normeista ja lainsäädännöstä. Strategian toteuttamisareenana on kansalaisyhteiskunta, ei niinkään taistelukenttä.
3) maailman luominen, jossa strategiana on suunnata huomiota enemmän sisäänpäin, maalliselle yhteiskunnalle vaihtoehtoisen todellisuuden pystyttämiseen sekä oman kannatuspohjan laajentamiseen, kuin ulkopuolisen yhteiskunnan rakenteiden muuttamiseen. Päämääränä on luoda kokonaisvaltaisia vaihtoehtoisia sosiaalisia rakenteita ja instituutioita, jotka tarjoavat selkeän vaihtoehdon valtavirran kulttuurille.
4) maailman kieltäminen, jossa tavoitteena ei ole pyrkiä vaikuttamaan ulkopuoliseen yhteiskuntaan lainkaan, vaan yksinomaan ylläpitää omaa erillistä sosiaalista todellisuutta ja sen puhtautta. Siinä keskitytään tyypillisesti eniten kasvatukseen, perhe-elämään sekä uskonnollisiin rituaaleihin. Nämä ryhmät pyrkivät usein rajoittamaan kaikkea kanssakäymistä ulkopuolisten kanssa.
http://www.ekumenia.fi/etiikka_ja_ekumenia/yhteinen_fundamentalismi/seminaarin_esitelmat/kimmo_ketola_mita_on_fundamentalismi/
Erilaisten uskonnoista ammentavien ääriliikkeiden lisääntyessä ja radikalisoituessa on entistä tärkeämpää tunnistaa pyrkimykset uskonnollisen vallan väärinkäyttöön ja taata yhteiskuntaan niistä vapaita vyöhykkeitä.
Lue myös:
https://www.suomenuutiset.fi/aari-islamin-haaste-on-todellinen/
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-tarvitsee-uskontovaltuutetun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kirkon-ja-sosiaalityon-epapyha-liitto
https://www.lokakuunliike.com/heli-haumlmaumllaumlisen-blogi/kun-kirkko-joutui-tulemaan-avomaalle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nevalanmaen-perhekodit-oy-avin-valvontaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/helsinki-rahoitti-ihmiskauppa-ja-seksirikoksista-epailtya-joogalahkoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/puhtaaksi-pesty-lastenkoti-romanien-ja-saamelaisten-sorto-siivotaan-pois-suomen-historiasta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/saamelaisveri-viranomaisten-huolena
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/jos-et-ole-kiltisti-tulee-valkolainen-ja-vie-sinut
https://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/sijaishuolto-kaltoinkohteli-romanilapsia
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
https://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/pedofiilit-lastensuojelun-historiassa-vol-1
https://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/holmenin-vauvafarmi-tukholmassa-kuolleiden-maara-yli-1000
https://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/enkelin-tekija-amelia-dyer
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/vauvojen-ja-lasten-massiivinen-joukkohauta-loytyi-tuamin-lastenkodissa-irlannissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/komissio-selvittamaan-ensikotien-rikoksia-ja-olosuhteita
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/irlannissa-laakejatti-kaytti-ensi-ja-lastenkotien-orpoja-koekaniinina-rokotetutkimuksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/intiaaninaisia-katoaa-kanadassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulun-huostakohu-henriikka15-hakenut-kirkosta-turvapaikkaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulussa-on-jalleen-haettu-kirkkoturvaa-lastensuojelun-mielivallan-vuoksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sharia-lakia-sovelletaan-jo-suomessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-lopetettava-hyssyttely-islamismin-tuottamista-ongelmista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tyttojen-silpomiseen-ei-uskalleta-puuttua-suomessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-ja-pakkoavioliitot-yleistyvat-suomessakin-lainsaadanto-laahaa-perassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/elokuvia-lastensuojelun-asiakkaille