Vaikka ilmoitusmäärän kasvu vaikuttaakin suoraan lastensuojelutarpeen selvitysten määrän kasvuun, se ei kuitenkaan kerro mitään siitä, onko varsinainen lastensuojelun tarve tosiasiallisesti kasvanut Suomessa. Mitä ilmoitusten määrän kasvusta sitten pitäisi päätellä?
Jutun vieressä on tilasto ilmoitusten syistä. Sen mukaan yli puolet ilmoituksista tehdään lapsen oman käyttäytymisen perusteella. Kolmannes ilmoituksista johtuu lapsen kehitystä vaarantavista olosuhteista ja reilu kymmenes (13,6%) lapsen hoidon ja huolenpidon tarpeesta.
Näin ollen Aamulehti olisi voinut kirjoittaa myös näin: "Ilmoituksia tekevät yleensä viranomaiset. Syyt johtuvat yleensä lapsen omasta käyttäytymisestä. Ilmoituksen jälkeen selvitetään lastensuojelun tarve. Selvityksen jälkeen lähes puolet lapsista ei tarvitse lastensuojelua eli ilmoitus on ollut turha. Avun tarvitsijoista lähes joka kymmenes lapsi tulee heti sijoitetuksi kotinsa ulkopuolelle, kun avohuollon tuki ei riitä."
Lastensuojelun hedelmällisyydestä: joka 20:s lapsi tulee sijoitetuksi
Viikon tilasto -jutun yhteydessä on toimituksen (toimittajan nimeä ei mainita) otsikko "Lastensuojelun työ kantaa hedelmää". Siinä kerrotaan, että hieman yli 10 prosenttia alaikäisistä tamperelaislapsista oli viime vuonna lastensuojelun asiakas. Aamulehden pääkirjoitustoimitus ei huolestu asiakasmäärän suuruudesta, vaan listaa positiiviset uutiset eli lastensuojelun kustannusten laskemisen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrän vähentymisen:
"Kustannusten lasku on suoraa seurausta siitä, että lapsia pyritään sijoittamaan perhehoitoon laitoksen asemasta... Ennaltaehkäisevän työn vahvuus näkyy siinä, että parhaassa tapauksessa perhe saa apua ajoissa ja raskaimpia keinoja ei tarvita lainkaan."
Kuitenkin raskaimpia keinoja käytetään jatkuvasti. Joka toinen tunti joku suomalaislapsi sijoitetaan kiireellisesti: viikossa heitä on 77, vuodessa 4 000. Vaikka varsinaisen lastensuojeluilmoituksen kohteeksi joutuneista harva on välittömien järeiden lastensuojelutoimien tarpeessa, arviolta joka kolmas suomalaislapsi on jossakin elämänsä vaiheessa lastensuojelun asiakas, ja joka 20:s lapsi tulee sijoitetuksi.
Madallettu ilmoittamiskynnys on vaikuttanut selvästi lastensuojelun lisääntyneisiin asiakasmääriin. Suomessa tehdään nykyään noin 100 000 vuosittaista lastensuojeluilmoitusta. Ainakin vuoden 2011 Kuusikkoraportin mukaan lastensuojeluasiakkuus tuli pääsääntöisesti vireille lastensuojeluilmoituksen kautta. Kuuden suurimman kunnan ilmoituksista noin puolet johti lastensuojelutarpeen selvitykseen. Näistä alkaneista asiakkuuksista yleensä puolet purettiin.
Mitä tästä pitäisi päätellä? Lastensuojeluilmoituksista vain neljännes siis johti pidempään lastensuojeluasiakkuuteen. Oliko valtaosa eli 75 prosenttia turhia ilmoituksia, jotka vain kuormittivat järjestelmää?
Lastensuojeluasiakkuudet eivät ole Tampereellakaan vähentyneet. Jo vuonna 2010 noin 3 200 lasta eli joka kymmenes alaikäinen tamperelainen oli lastensuojelun asiakkaana. Tuolloin kodin ulkopuolelle sijoitettuja oli 621, jälkihuollon asiakkaita 188. Sekä lastensuojeluilmoitusten että -tarveselvitysten määrä oli kasvanut
vuodessa noin puolella. Niiden purkamiseen piti palkata kuusi työntekijää.
Edelleen vuonna 2014 lastensuojelutarveselvitysten määrä lisääntyi Tampereella 13,5 prosenttia. Lastensuojeluilmoitusten määrä sen sijaan vähentyi edellisvuodesta 2,5 prosentilla. (Lähde.)
Turhat ilmoitukset kuormittavat ennen kaikkea perheitä. Vaikka asia olisi "toistaiseksi käsitelty" eikä lastensuojelutoimiin löytyisi välitöntä syytä, asiakkuuteen palattaisiin, mikäli uusia ilmoituksia tulisi.
Kantaako lastensuojelun työ siis hedelmää, kuten Aamulehti otsikoi?
Varmasti joissakin tapauksissa kantaa, mutta ei aina.
Apukysymyksiä lehtitalojen toimituksiin
Kysymyksiä, joita toimitusten tulisi esittää lastensuojelutilastoja tulkitessaan:
1. Ovatko turhia lastensuojeluilmoituksia etupäässä ne, joita viranomaiset ovat itse tehneet yhä enemmän uuden lastensuojelulain velvoittamina vuoden 2008 jälkeen?
2. Miten turhat ilmoitukset, niiden aiheuttamat selvitykset ja prosessin liittyvä, aikaavievä paperityö konkreettisesti vaikuttaa sellaisten lasten elämään, jotka oikeasti ovat suojelun tarpeessa?
3. Miksi lastensuojeluilmoituksen teko on käytännössä avun saamisen ehto?
4. Miksi ja kenen päätöksestä lastensuojelusta on tullut taho, joka järjestää ennaltaehkäisevää tukea noin 90 000:lle lastensuojelun avohuollon asiakkaana olevalle lapselle vuosittain?
5. Edelliseen viitaten; onko yhteiskunnan marginaalialasta poliisia suuremmaksi organisaatioksi paisunut lastensuojelu samalla kaikonnut sen perustehtävästään, ydinalueestaan, eli akuutista lasten suojelusta?
6. Yhä kohtaa 4. sivuten: Lastensuojelun sanotaan valjastetun paikkaamaan muiden peruspalveluiden puutteita. Paikkaako lastensuojelu muiden palveluiden puutteita onnistuneesti? Onko sillä resusseja ja ammattiosaamista vaativaan, monenlaista osaamista kysyvään tehtävään?
7. Tarvitsevatko asiakkaat lastensuojelua ja hyötyvätkö he siitä? Tarjotaanko heille aidosti riittäviä ja laadukkaita tukitoimia? Ovatko asiakkaat tyytyväisiä saamaansa palveluun, jonne heidät on ohjattu?
8. Millaisia ongelmia lastensuojeluilmoituksesta voi tulla? Toteutuuko kansalaisen oikeusturva?
9. Onko lastensuojeluilmoitusjärjestelmää syytä käyttää lasten epävirallisena "seulontakeinona" ja eräänlaisena "huolivarastokirjanpitona"?
10. Miten tietokannassa säilyvät turhat ilmoitukset ja merkinnät vaikuttavat lapsen tulevaisuuteen?
---
Lisää Lokakuun liikkeen juttuja löydät etusivulta. Tähän artikkeliin liittyen Lokakuu suosittelee:
> Palveluihin palaa miljardeja, silti nuoret syrjäytyvät
> TALOUS V: Uushuutolaisuusverkostoissa "piiri suuri pyörii"
> HOL ry: "THL:n tilasto ihmetyttää"
> Lastensuojelussa eivät toteudu yleiset oikeusperiaatteet
> LL julkaisee THL:n tutkimusprofessori Tom Arnkilin kriittisen kirjoituksen, jota HS:n Vieraskynä-palsta ei syystä tai toisesta julkaissut.
> Huoliliputus: Uusi kyttäyskoodi vaarantaa nuorten oikeusturvan ja tietosuojan