Perhekeskus- mallin ongelmat pähkinänkuoressa

1/3/2018

Perheiden tukea vai ammattilaisten edunvalvontaa?

Perhekeskus- mallin ongelmat ovat sen kiinnittyminen avun sijaan lastensuojelun arviointiin ja ammatilliseen edunvalvontaan, kotipalvelun huono resursointi ja korvautuminen perhetyöllä, asiakkaiden tietosuojan vaarantuminen ja varojen valuminen korjaaviin toimiin.

Ongelmat tulisi tunnistaa ja tunnustaa heti, jotta perhekeskusten toiminta voitaisiin saattaa perustehtävänsä mukaiseksi.

Perhekeskus voi olla fyysinen tila, verkosto tai toimintatapa perheiden palveluiden järjestämiseen. Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmaa (LAPE, 2016–2019) eteenpäin vievänä toimenpiteenä on ottaa käyttöön paikallisesti sovellettava perhekeskustoimintamalli. (THL,Työpaperi 25/2016, 17)

Monialainen perhekeskus koostuu äitiysneuvolan, lastenneuvolan ja avoimen varhaiskasvatuksen palveluista sekä vähintään ehkäisevistä sosiaalipalveluista (perhetyö, kotipalvelu, sosiaalityö). Perhekeskusten yhteydessä on usein tarjolla myös korjaavia palveluja, kuten lastenpsykiatrisia ja lastensuojelullisia palveluja.

Kaste- hankkeen esittely paljastaa mistä perhekeskuksissa on pohjimmiltaan kyse:
”Vahvistetaan toimijoiden osaamista varhaisen tuen ja puuttumisen työmenetelmien kehittämisessä ja käyttöönotossa = Perhekeskus” eli kyse on usein epätieteellisestä arvioinnista ja epätieteellisten arviointivälineiden kehittelystä moniammatillisen varhaisen puuttumisen oikeuttamiseksi, jossa asiakkaan palvelutarpeen arvioinnista tulee nopeasti lastensuojelun tarpeen arviointia ja moniammatillista leimaamista.

Perhekeskusmalli on vanhentunut jo ennen toimeenpanoaan

Perhekeskustoiminta vastaa nimenomaan ehkäisevään lastensuojelutarpeeseen (HE 417/2007). Lastensuojelulain 3 a §:n mukaan ehkäisevää lastensuojelua annetaan, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila toteaa, että "termi on sekava ja täysin turhaan lastensuojelulla raskautettua.

Termistä ehkäisevä lastensuojelu tulisi luopua ja sitä koskevat lastensuojelulain säännökset kumota. Sama normipurku koskisi myös lastensuojelun avopalveluita. Nämä palvelut löytyvät eri säädöksistä, kuten sosiaalihuoltolaista, tavanomaisina lasten ja perheiden palveluina.

Jo näillä toimin valtio pystyy ottamaan vahvemman vastuun lastensuojelun sijaishuollossa olevista lapsista. Nyt näiden lasten tuen tarpeisiin ei lastensuojelussa pystytä vastaamaan".
Kurttilan mukaan "päihde- ja mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä. Lisäksi neuropsykiatrisista ongelmista kärsivät lapset ja nuoret jäävät usein heitteille ja päätyvät lastensuojelulaitoksiin, joissa heidän tilanteensa vain heikkenee".

Perhekeskuksissa arviointi korvaa avun

Perhekeskustoiminnan keskeisenä tavoitteena on kehittää ja panna toimeen monitoimijaista arviointia.

Monitoimijaisen arvioinnin viitekehys perustuu vahvasti psykoanalyysiin, joka tekee arvioinnista pikemminkin riskiseulausta, suuntaa havaintoja rakenteiden sijaan yksilöihin, vahvuuksien sijaan patologioihin ja nykyhetken ja tulevaisuuden sijaan menneisyyteen.

Huomaamatta jää, että perheiden arviointi ei ole auttamista vaan saattaa korvata, viivästyttää tai estää perheiden tarpeiden mukaisen tuen.
45 % perhekeskuksista arvioi konkreettisen vanhempien vertaistuen ja auttamisen toteutuvan kohtalaisen huonosti. Reilu kolmannes (35 %) arvioi parisuhteen tukemiseen tarjottavan tuen toteutuvan sangen huonosti (THL, 2012, 55).

On outoa, että samat psykoanalyyttiset taustaideologiat ja menetelmät löytyvät kaikista muistakin LAPE- hankkeen osista: systeemisen lastensuojelun toimintamallista, perhehoidon mallinnuksesta ja perhetyön ja - kuntoutuksen mallinnuksesta, jotka keskittyvät asiakkaiden edunvalvonnan sijaan työntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvontaan.

Perhekeskukset eivät takaa perheiden osallisuutta

Lähes kolmessa perhekeskuksessa viidestä oli perustettu uusia vakansseja. Hanna Tulensalon mukaan lastensuojelun asiantuntijaryhmien keskeisiksi kehittämiskohteiksi määritettyjen rakenteiden ja asiakkaiden osallisuuden suhteen ei kuitenkaan ole tapahtunut toivottua kehitystä. Lapsi ja nuori näyttäytyy hyvin etäisenä toimijana (Tulensalo, 2016, 14). Lasten ja perheiden palveluja koskevaa päätöksentekoa ohjasi eniten kunnan taloudellinen tilanne ja ylimmän johdon näkemykset. Lasten ja vanhempien näkemyksillä ja tutkimustiedolla oli päätöksenteossa hyvin vähän merkitystä (THL 29/ 2011, 115). 43 prosenttia perhekeskuksista arvioi lasten osallistumisen toiminnan suunnitteluun ja arviointiin toteutuvan huonosti tai melko huonosti (THL, 2012, 62).

Perhekeskukset tarjoavat perheiden tarpeiden mukaisten palvelujen sijaan ammattilaisten jargonia

"Kun me vasta alotellaan tätä toimintaa, niin me tehhään tosi paljon virheitä ja töllön töitä, ni laittamalla tämmönen sosiaalityöstä kaapatut käsitteet kansalaisille tarkoitettuun ilmoitukseen, niin ei tue perhelähtöisyyttä" työntekijä J8 ( Haikara & Nieminen, 2012, 54)

Petra Määtän ja Sari Komulaisen opinnäytetyön nimi tiivistää monien asiakkaiden tuntemukset: "En osaa odottaa enkä toivoa mitään, koska en oikein tiedä mitä palveluita perhekeskus voisi tarjota” (Määttä & Komulainen, 2011).

Perhekeskuksissa ei tarjota riittävästi kotiapua tai se on maksullista

Perheiden tuen selkäranka on kotipalvelu, jossa työntekijät tulevat esim. hoitamaan lapsia siksi aikaa, että vanhemmat pääsevät asioimaan perhekeskuksessa. "Jotta vanhemmat voivat arvioida itse tilanteita ja hakea apua, on huolehdittava siitä, että pienten lasten vanhemmille on tarjolla apua, esimerkiksi kotipalvelua". (Törrönen 2012, 29.)

Kotipalvelu kuitenkin toteutui huonosti peräti 31% perhekeskuksia (THL, 2012, 75-77). Joissakin perhekeskuksissa kotipalvelu on asiakkaille maksullista, ellei perhe ole toimeentulotuen tai päivähoidon asiakkaana. (Kainuun maakunta-kuntayhtymä, 2010)

Konkreettisen perheitä auttavan kotiavun aliresursointi ja maksullisuus ja perheiden pelkäämän, pääsääntöisesti konkreettisesta avusta kieltäytyvän lastensuojelun perhetyön yliresursointi kertoo paljon perhekeskusten todellisista tavoitteista ja halukkuudesta edistää vanhempien osallisuutta.

Perhekeskus rikkoo asiakkaiden luottamuksen ja tietosuojan

Marja- Leena Perälän ym. (2011, 100–102) mukaan "niissä kunnissa, joissa palvelut toimivat perhekeskuksissa tai perhekeskustyyppisesti, oli tavanomaisempaa, että lasten ja perheiden palvelut oli organisoitu omaksi moniammatilliseksi kokonaisuudeksi mukaan lukien yhteinen budjetti ja tietojärjestelmä".
Yhteinen budjetti mahdollistaa rahoituksen valumisen vanhoihin uomiin eli korjaaviin toimiin.

Yhteinen tietojärjestelmä puolestaan mahdollistaa lastensuojelun fabrikoitujen ja virheellisten asiakirjojen päätymisen kaiken työskentelyn lähtökohdaksi.

Lastensuojelun piinaama erityislasten äiti Sini kertoo: "Papereista selvisi myös, että perhekeskus ja lastensuojelu olivat järjestäneet minulta salaa viranomaisneuvottelun, jossa huosta-asia oli jo sovittu. En ollut tuosta tietoinen, enkä ollut antanut kenellekään lupaa puhua lapseni asioista ilman minua. Palaveri oli merkitty hoidonsuunnitteluneuvotteluksi viranomaisten kesken. Koulu, perhekeskus ja lastensuojelu siis järjestävät keskenään kokoontumisia vanhemman selän takana."

Sosiaalialan ammateissa toimivia on erilaisissa uudistuksissa kiinnostanut tutkimustietoa enemmän tietosuojan muodostamien hidasteiden ohittaminen moniammatillisen yhteistyön ja tietojenvaihdon sujuvoittamiseksi- tilanteessa, jossa asiakkaiden oikeusturva on olematon, moniammatillinen yhteistyö on osoittautunut toimimattomaksi ja perheiden tarpeiden mukaisia palveluja ei ole olemassa tai saatavilla.

Myös perhekeskusten monitoimijaisen arvioinnin päämäärä (THL, 2017, 33) on asiakastietojärjestelmien kehittäminen siten, että ne mahdollistavat esteettömän tiedon kokoamisen ja joustavan tiedon siirron eri ammattilaisten kesken ja näihin liittyvän lainsäädännön kysymysten selvittäminen (= tietosuojaesteiden poistaminen).

Perhekeskuksista puuttuu yhteinen tietoperusta, dokumentaatio ja seuranta

Pohjoismaisia perhekeskuksia koskevan pilottitutkimuksen mukaan perhekeskusten lapsiperhetyön käytännön toiminnasta puuttuu usein yhteinen perusta ja vaadittava tiedon antama tuki (Marklund, Simic (toim.) 2012, 29 ).
Pilotissa selvisi myös, että perhekeskusten toiminnasta puuttuu lähes täysin dokumentaatio ja seuranta (mt., 7).
Suomalaistutkimuksessa havaittiin, että kirjattu toimintasuunnitelma puuttui lähes 40 prosentissa sellaisista perhekeskuksista, joissa palveluja tuotettiin kolmannen sektorin toimintana tai monitoimijaisena yhteistyönä muiden kuntien tai palveluntuottajien kanssa (THL, 62/2012, 75).

Puutteelliset palvelut perheille, joilla on erityistarpeita

Ruotsin sosiaalihallituksen vuonna 2008 tekemässä kartoituksessa selvisi, että tutkimukseen osallistuneet perhekeskukset tarjosivat ensisijaisesti palveluita toimintakykyisille keskiluokkaisille perheille, kun taas perheille, joilla oli erityistarpeita, ei ollut tarjolla kohderyhmälle mukautettua tukea (2012, 15).

Perhekeskukset voivat hyväksikäyttää perheiden järjestöjä

Perhekeskusten tarkoitus ei välttämättä olekaan järjestöjen tiedon ja tukimuotojen hyödyntäminen lastensuojeluun vaan lastensuojelun ajatus- ja toimintamallien ja mielipiteisiin perustuvien käytäntöjen siirtäminen perheiden järjestöihin.

Sen sijaan, että perhekeskuksissa hyödynnettäisiin ja levitettäisiin perheiden järjestöjen tietoa, järjestöt voivatkin päätyä levittämään lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvojien propagandaa.

Valtaosa Perheet Keskiöön- hanketta hallinnoivan Lastensuojelun Keskusliiton hallitusjäsenistä edustaa sijaishuollon etujärjestöjä ja vain yksi perheitä.

Perhekeskus ei takaa perhepalvelujen uudistumista

Ilman yhtenäistä strategiaa, tietoperustaa, vastuunjakoa, dokumentaatiota ja seurantaa perhekeskuksista tulee" vain osa näennäistä muutosta, jossa vaihtuu termistö, tilat ja kenties esimies, mutta toiminnan kulttuuri on entistä pysähtyneempää, ja matkaa kohti lukkiutuneita ammatillisia ja sektorilähtöisiä asiakkaan kohtaamisia" (Haapasaari, 2009, 60).

Kaarina Sirviö (2006) on väitöskirjassaan kuvannut sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden näkemystä lapsiperheiden osallisuudesta terveyden edistämisen toiminnassa. Tutkimuksen mukaan asiakkaiden osallisuuden merkitys tiedostetaan mutta pääsääntöisesti asiakastilanteissa korostuu asiantuntijalähtöinen ja -keskeinen toiminta.
Työntekijät eivät arvioineet omaa toimintaansa säännöllisesti ja myös asiakkaan osallistuminen toiminnan arviointiin oli harvinaista. Työntekijät saattoivat toimia ilman selkeästi tiedotettua tavoitetta. Sirviö muistuttaa, että jos asiakkaat eivät tiedä mikä on palvelun tavoite, eivät he välttämättä tiedä miten voi vaikuttaa (Sirviö 2006, 130–133, 137–138).

Lapsi- ja perhepalveluiden tietopohjan uudistamisen julkitavoitteet ovat toki kannatettavia mutta toteutussuunnitelmat epäselviä. Epäselvää on yritetäänkö uudistuksessa tuottaa tutkimustietoa, luoda palveluja perheille vai riskiseulauksen mahdollistavia integroituja tietojärjestelmiä kunnille, auttaa yksityisiä hoivayrityksiä palvelupakettien kasaamisessa vai vain seuloa esiin kestämättömiksi menoeriksi huoliluokitellut asiakkaat, joilla on kalliita palvelutarpeita?

Comments

Perhekeskus- mallin ongelmat pähkinänkuoressa

LL-Uutiset

Arkisto

Kategoriat