Todisteet perhekeskusten tuloksista puuttuvat
Lokakuun Liike haastaa kaikki kuntien ja kaupunkien johtajat arvioimaan perhekeskustensa tuloksia ja toimintaa.
Kaupunginjohtaja Aki Viitasaari totesi Akaan Seudussa perhekeskustoiminnan käynnistämisen jälkeen, että Akaan perhekeskukseen asetettuja kovia toiveita ei ole saavutettu alkuunkaan.
Kaupunginjohtajan mielestä perhekeskus ei ole pystynyt vastaamaan odotuksiin siinä, miten se pystyisi tekemään ennaltaehkäisevää työtä.
– Esimerkiksi lasten huostaanotot tuntuvat kasvaneen hyvinkin voimakkaasti, mihin piti nimenomaan tällä pystyä vaikuttamaan. Myös muut ulkoa ostettavat palvelut ovat lisääntyneet (Akaan Seutu, 31.5.2013).
Sosiaalityöntekijät moittivat Viitasaarta lausunnon johdosta mutta eivät kyenneet todistamaan Viitasaaren havaintoja vääriksi.
Nyt perhekeskusten mainoskampanjaan on lähtenyt myös Talentia- lehti (9/2018), jonka artikkeli Janakkalan perhekeskuksesta on katteettomia lupauksia vilisevä mainos. Mainospropagandan tuntuu nielleen ainakin terveyskeskuksen ylilääkäri Virpi Kröger, jolla ei luultavasti ole minkäänlaista tietoa lääkärin ja sosiaalityöntekijän monialaisesta yhteistyöstä.
Palveluohjaajan työparina Janakkalassa työskentelee lastensuojelun kanssa tiivistä yhteistyötä tekevä erityistarpeisten lapsiperheiden sosiaalityöntekijä. Ilman asiakasosallisuutta ja tutkimustietoa vaarana on, että palveluohjauksesta muodostuu osa sosiaalityön poiskäännyttämisen, -lähettämisen ja kierrättämisen kulttuuria ja asiakassegmentointia yksityisten sote- yritysten tarpeisiin.
Perhekeskukset ovat lastensuojelun asiakashankkijoita
Mainospuheissa perhekeskusten tavoitteeksi väitetään koota perheiden palvelut saman katon alle ja siirtää sosiaali- ja terveyspalvelujen painopistettä korjaavista erityispalveluista ongelmia ehkäisevään toimintaan.
Todellisuudessa perhekeskukset ovat arviointikeskuksia, joiden tarkoitus on tuottaa lähetteitä ja maksusitoumuksia lastensuojelun ja sote- yritysten kalliisiin ja tutkimattomiin erityispalveluihin, joiden asiakashankkijoina perhekeskukset toimivat.
Kun ennen asiakas joutui etsimään tarpeisiinsa vastaamattomia palveluja monista eri paikoista, hän voi perhekeskusten myötä saada tarpeisiinsa vastaamattomat palvelut saman katon alta. Lastensuojelussa tätä kutsutaan kehittämiseksi.
Piilotavoitteena on saada pelätyt lastensuojelun ja - psykiatrian toimenpiteet markkinoitua ja luonnollistettua osaksi peruspalveluja. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä saa työparikseen terveydenhoitajan ja perhetyöntekijä kodinhoitajan.
Perhekeskuksessa keskiluokkainen kansalainen, jolla on varaa juristiin voi juoda kahvinsa rauhassa järjestön kahvilassa neuvolan terveystarkastuksen jälkeen kun taas köyhä kansalainen jää terveystarkastuksen jälkeen panttivangiksi lastensuojelun, psykiatrian ja sijaishuollon yritysten muodostamaan Bermudan kolmioon.
Talentian esitys Janakkalan perhekeskuksen palvelutarpeen arvioinnista on tahallisen harhaanjohtava ja piilottelee niin prosessin sekavuutta, väärinkäytösten mahdollisuutta kuin lastensuojelun keskeisyyttä prosessissa.
Virpi Salomaa on tehnyt rehellisemmän "oman asiantuntijavallan nousua " edistäneen "hiljaista tietoa ja faktaa yhdistävän" koulutusmateriaalin, jonka perusteella perhekeskusten ja sen työntekijöiden toiminnot pitäisi välittömästi tutkia, rationalisoida ja sanktioida.
Hänen mukaansa ”alkustartti” tulevalle palvelutarpeen arvioinnille on huolen herääminen lapsesta tai perheestä eikä ole väliä kumpi ilmoitus tehdään – lastensuojeluilmoitus vai palvelutarpeen arvioinnin yhteydenottopyyntö. (Salomaa, 2018 64 -65 ). Lopputulos lienee siis sama.
Vaikuttaa vahvasti siltä, että perhekeskusten palvelutarpeen arviointi onkin vanhaa heikkolaatuista lastensuojelun tarpeen tai peräti sijaishuollon tarpeen arviointia, jolle on vain annettu uusi harhaanjohtava nimi.
Tämän jälkeen "perheohjaaja (sosionomi) tekee selvityksen asiakkaan asiasta ja päättää mahdollisesta omatyöntekijästä. Omatyöntekijä, joka voi olla vanhempainohjauksen perhetyöntekijä tai perheneuvolan perheterapeutti valvoo käyttääkö asiakas kaikkia saamiaan tukimuotoja." ( mt., 37-39)
Ovatko asiakkaiden tarpeita tunnetusti vastaamattomat perhepalvelut jo niin vastemielisiä, ettei niitä käytä kukaan paitsi valvonnan alla, pakotettuna?
Salomaa kuvaa kuinka asiakkaan kuuleminen korostuu huolipuheeksi.
Hänen mukaansa " varhaisen puuttumisen malli tulee olla oikeutena kaikille perheille. Varhaiskasvatuksen henkilökunnan (jotka eivät tutkimuksessa tienneet mitä perhekeskus tekee tai mitä on perhetyö tai kotiapu) tulee osata kertoa perhekeskuksen palveluista, missä perhetyö on ennaltaehkäisevää matalan kynnyksen palvelua".
Salomaata, samoin kuin LAPE- kehittäjä Myllymäkeä yhdistää kumma, kiukutteleva Nellie Oleson- asenne huostaanottoja pohjustavaan, vakavaksi oikeuturvariskiksi todistettuun perhetyöhön: asiakkaiden on leikittävä meidän kanssa perhetyöleikkiä tai muuten..! Perhetyön pimeys on kuviteltua! Perhetyöstä tulee osata kertoa palveluna!
Salomaa kertoo, että "Hiljaista tietoa sain, kun varhaiskasvatuksen edustajan äänen painosta jäi tunne, että yhteistyö arvelutti " (mt., 69- 78).
Salomaan mukaan "yhteistyötä rakentaessa perhe saattaa tuntea olonsa epämukavaksi ja pelokkaaksi tai ärtyneeksi." (mt., 37-39 )
Aivan varmasti! Salomaan prosessimallinnusten perusteella perhekeskus on paikka, josta lastensa kasvusta ja kehityksestä välittävien lapsiperheiden kannattaa pysyä poissa.
Talentia- lehti kertoo perhekeskusten kuvitteellisista palveluista kuvitteellisen Virtasen perheen avulla, jossa on ulkomaan komennuksilla viihtyvä isä, uupunut pienipalkkainen äiti, päiväkotia käyvä pikkutyttö, syömishäiriöinen 12- vuotias taitoluistelija ja 14- vuotias näpistyksestä kiinnijäänyt ADD-piirteinen poika, jonka koulunkäynti takkuaa ja joka liikkuu jengissä, jossa käytetään päihteitä.
Talentia ja Lokakuun Liikkeen mallinnuksen erona on, että Talentian mallinnus on kuvitteellinen mutta Lokakuun Liikkeen mallinnuksen tapahtumat ovat todella tapahtuneet.
Talentian mallinnuksessa perhe ohjataan palveluntarpeen arviointiin, jossa perhekeskuksen moniammatillisen tiimin mukaan kaikki muut Virtasen perheessä päiväkoti-ikäistä pikkutyttöä lukuunottamatta tarvitsevat erityistason palveluita.
Tässä kohtaa Talentia pysyy vielä totuudessa. On lähes varmaa, että perhe kuin perhe päätyy usein ammattitaidottoman ja jäävin palvelutarpeen arvioinnin takia suoraan kalliisiin erityistason palveluihin.
Talentian mallissa syömishäiriöinen lähetetään keskussairaalan psykiatriselle osastolle.
Poika lähetetään lääkärintutkimuksiin ja hänen tilanteeseen otetaan mukaan Ankkuri- tiimi ja koulun oppilashuolto.
Äiti saa kotiinsa 1-2 kertaa vikossa käyvät perhetyöntekijät jotka Talentian mukaan "toimivat Äidin ja Isän tukena kannattelemassa perheen arkea sen aikaa, että lapset tulevat autetuiksi terveydenhuollossa".
Näin kuvitellaan prosessin etenevän ja perhettä autettavan.
Näyttää hyvältä paperilla vaan mikä onkaan todellisuus?
Lokakuun Liike haastaa kaikki kuntien ja kaupunkien johtajat arvioimaan perhekeskustensa tuloksia ja toimintaa.
Kaupunginjohtaja Aki Viitasaari totesi Akaan Seudussa perhekeskustoiminnan käynnistämisen jälkeen, että Akaan perhekeskukseen asetettuja kovia toiveita ei ole saavutettu alkuunkaan.
Kaupunginjohtajan mielestä perhekeskus ei ole pystynyt vastaamaan odotuksiin siinä, miten se pystyisi tekemään ennaltaehkäisevää työtä.
– Esimerkiksi lasten huostaanotot tuntuvat kasvaneen hyvinkin voimakkaasti, mihin piti nimenomaan tällä pystyä vaikuttamaan. Myös muut ulkoa ostettavat palvelut ovat lisääntyneet (Akaan Seutu, 31.5.2013).
Sosiaalityöntekijät moittivat Viitasaarta lausunnon johdosta mutta eivät kyenneet todistamaan Viitasaaren havaintoja vääriksi.
Nyt perhekeskusten mainoskampanjaan on lähtenyt myös Talentia- lehti (9/2018), jonka artikkeli Janakkalan perhekeskuksesta on katteettomia lupauksia vilisevä mainos. Mainospropagandan tuntuu nielleen ainakin terveyskeskuksen ylilääkäri Virpi Kröger, jolla ei luultavasti ole minkäänlaista tietoa lääkärin ja sosiaalityöntekijän monialaisesta yhteistyöstä.
Palveluohjaajan työparina Janakkalassa työskentelee lastensuojelun kanssa tiivistä yhteistyötä tekevä erityistarpeisten lapsiperheiden sosiaalityöntekijä. Ilman asiakasosallisuutta ja tutkimustietoa vaarana on, että palveluohjauksesta muodostuu osa sosiaalityön poiskäännyttämisen, -lähettämisen ja kierrättämisen kulttuuria ja asiakassegmentointia yksityisten sote- yritysten tarpeisiin.
Perhekeskukset ovat lastensuojelun asiakashankkijoita
Mainospuheissa perhekeskusten tavoitteeksi väitetään koota perheiden palvelut saman katon alle ja siirtää sosiaali- ja terveyspalvelujen painopistettä korjaavista erityispalveluista ongelmia ehkäisevään toimintaan.
Todellisuudessa perhekeskukset ovat arviointikeskuksia, joiden tarkoitus on tuottaa lähetteitä ja maksusitoumuksia lastensuojelun ja sote- yritysten kalliisiin ja tutkimattomiin erityispalveluihin, joiden asiakashankkijoina perhekeskukset toimivat.
Kun ennen asiakas joutui etsimään tarpeisiinsa vastaamattomia palveluja monista eri paikoista, hän voi perhekeskusten myötä saada tarpeisiinsa vastaamattomat palvelut saman katon alta. Lastensuojelussa tätä kutsutaan kehittämiseksi.
Piilotavoitteena on saada pelätyt lastensuojelun ja - psykiatrian toimenpiteet markkinoitua ja luonnollistettua osaksi peruspalveluja. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä saa työparikseen terveydenhoitajan ja perhetyöntekijä kodinhoitajan.
Perhekeskuksessa keskiluokkainen kansalainen, jolla on varaa juristiin voi juoda kahvinsa rauhassa järjestön kahvilassa neuvolan terveystarkastuksen jälkeen kun taas köyhä kansalainen jää terveystarkastuksen jälkeen panttivangiksi lastensuojelun, psykiatrian ja sijaishuollon yritysten muodostamaan Bermudan kolmioon.
Talentian esitys Janakkalan perhekeskuksen palvelutarpeen arvioinnista on tahallisen harhaanjohtava ja piilottelee niin prosessin sekavuutta, väärinkäytösten mahdollisuutta kuin lastensuojelun keskeisyyttä prosessissa.
Virpi Salomaa on tehnyt rehellisemmän "oman asiantuntijavallan nousua " edistäneen "hiljaista tietoa ja faktaa yhdistävän" koulutusmateriaalin, jonka perusteella perhekeskusten ja sen työntekijöiden toiminnot pitäisi välittömästi tutkia, rationalisoida ja sanktioida.
Hänen mukaansa ”alkustartti” tulevalle palvelutarpeen arvioinnille on huolen herääminen lapsesta tai perheestä eikä ole väliä kumpi ilmoitus tehdään – lastensuojeluilmoitus vai palvelutarpeen arvioinnin yhteydenottopyyntö. (Salomaa, 2018 64 -65 ). Lopputulos lienee siis sama.
Vaikuttaa vahvasti siltä, että perhekeskusten palvelutarpeen arviointi onkin vanhaa heikkolaatuista lastensuojelun tarpeen tai peräti sijaishuollon tarpeen arviointia, jolle on vain annettu uusi harhaanjohtava nimi.
Tämän jälkeen "perheohjaaja (sosionomi) tekee selvityksen asiakkaan asiasta ja päättää mahdollisesta omatyöntekijästä. Omatyöntekijä, joka voi olla vanhempainohjauksen perhetyöntekijä tai perheneuvolan perheterapeutti valvoo käyttääkö asiakas kaikkia saamiaan tukimuotoja." ( mt., 37-39)
Ovatko asiakkaiden tarpeita tunnetusti vastaamattomat perhepalvelut jo niin vastemielisiä, ettei niitä käytä kukaan paitsi valvonnan alla, pakotettuna?
Salomaa kuvaa kuinka asiakkaan kuuleminen korostuu huolipuheeksi.
Hänen mukaansa " varhaisen puuttumisen malli tulee olla oikeutena kaikille perheille. Varhaiskasvatuksen henkilökunnan (jotka eivät tutkimuksessa tienneet mitä perhekeskus tekee tai mitä on perhetyö tai kotiapu) tulee osata kertoa perhekeskuksen palveluista, missä perhetyö on ennaltaehkäisevää matalan kynnyksen palvelua".
Salomaata, samoin kuin LAPE- kehittäjä Myllymäkeä yhdistää kumma, kiukutteleva Nellie Oleson- asenne huostaanottoja pohjustavaan, vakavaksi oikeuturvariskiksi todistettuun perhetyöhön: asiakkaiden on leikittävä meidän kanssa perhetyöleikkiä tai muuten..! Perhetyön pimeys on kuviteltua! Perhetyöstä tulee osata kertoa palveluna!
Salomaa kertoo, että "Hiljaista tietoa sain, kun varhaiskasvatuksen edustajan äänen painosta jäi tunne, että yhteistyö arvelutti " (mt., 69- 78).
Salomaan mukaan "yhteistyötä rakentaessa perhe saattaa tuntea olonsa epämukavaksi ja pelokkaaksi tai ärtyneeksi." (mt., 37-39 )
Aivan varmasti! Salomaan prosessimallinnusten perusteella perhekeskus on paikka, josta lastensa kasvusta ja kehityksestä välittävien lapsiperheiden kannattaa pysyä poissa.
Talentia- lehti kertoo perhekeskusten kuvitteellisista palveluista kuvitteellisen Virtasen perheen avulla, jossa on ulkomaan komennuksilla viihtyvä isä, uupunut pienipalkkainen äiti, päiväkotia käyvä pikkutyttö, syömishäiriöinen 12- vuotias taitoluistelija ja 14- vuotias näpistyksestä kiinnijäänyt ADD-piirteinen poika, jonka koulunkäynti takkuaa ja joka liikkuu jengissä, jossa käytetään päihteitä.
Talentia ja Lokakuun Liikkeen mallinnuksen erona on, että Talentian mallinnus on kuvitteellinen mutta Lokakuun Liikkeen mallinnuksen tapahtumat ovat todella tapahtuneet.
Talentian mallinnuksessa perhe ohjataan palveluntarpeen arviointiin, jossa perhekeskuksen moniammatillisen tiimin mukaan kaikki muut Virtasen perheessä päiväkoti-ikäistä pikkutyttöä lukuunottamatta tarvitsevat erityistason palveluita.
Tässä kohtaa Talentia pysyy vielä totuudessa. On lähes varmaa, että perhe kuin perhe päätyy usein ammattitaidottoman ja jäävin palvelutarpeen arvioinnin takia suoraan kalliisiin erityistason palveluihin.
Talentian mallissa syömishäiriöinen lähetetään keskussairaalan psykiatriselle osastolle.
Poika lähetetään lääkärintutkimuksiin ja hänen tilanteeseen otetaan mukaan Ankkuri- tiimi ja koulun oppilashuolto.
Äiti saa kotiinsa 1-2 kertaa vikossa käyvät perhetyöntekijät jotka Talentian mukaan "toimivat Äidin ja Isän tukena kannattelemassa perheen arkea sen aikaa, että lapset tulevat autetuiksi terveydenhuollossa".
Näin kuvitellaan prosessin etenevän ja perhettä autettavan.
Näyttää hyvältä paperilla vaan mikä onkaan todellisuus?
Virtasten Perhekeskusevankeliumi
Ja tapahtui niinä yksityistämisen päivinä, Juha Sipilän ollessa maan herrana, että kaikki perheet määrättiin arvioitaviksi ja huoliluokiteltaviksi kukin omaan perhekeskukseensa.
Niin lähtee nyt Virtastenkin perhe arvioitaviksi Janakkalan Perhekeskukseen.
Heidän siellä ollessaan tulee pian laitostamisen aika.
Syömishäiriöinen tyttö lähetetään sairaalan psykiatriselle osastolle. Aiemmin merkittävänä pidetystä perheen vaikutuksesta syömishäiriöiden taustalla ei ole löytynyt näyttöä perhetutkimuksissa. Silti sairaala uskoo psykoanalyysin vanhentuneisiin käsityksiin, jonka mukaan anoreksia johtuu ongelmallisesta perheympäristöstä tai vanhemmista.
Ajatus, että sairaus on vanhempien aiheuttamaa johtaa automaattisesti siihen, ettei vanhempien katsota olevan kykeneviä ”sekaantumaan” hoitoon. Tytön vanhemmat suljetaan pois tytön hoidosta ja heitä kielletään vierailemasta osastolla. Näin blokataan pois tärkein tukiryhmä, jonka motivaatio auttaa olisi varmasti korkein mahdollinen ja joka olisi läsnä sairastuneen elämässä ympäri vuorokauden: lapsen vanhemmat.
Lastensuojelun kumppanuudesta haaveillut koulukuraattori liioittelee pojan ongelmia kertomalla kuinka poika kärsii "koulupelosta" ja tuo epätoivottua " sähköä" omaan luokkaansa. Kuraattori listaa kaikki negatiiviset sattumukset koko pojan kouluhistorian ajalta omaa ammatillisuuttaan osoittaakseen ja kutsuu lastensuojelun mukaan tapaukseen. Moniammatillinen tiimi keskustelee pojan asioista perheelle ilmoittamatta.
Erityistä huolta tiimissä herättää kristitty äiti, jonka hengellisyys tulkitaan lapsen kasvun ja kehityksen vaarantamiseksi.
Sairaalassa pojan ADD- piirteet arvioidaan väärin kodin struktuurittomuudesta ja vuorovaikutushäiriöistä johtuvaksi psykiatriseksi ongelmaksi, johon hän saa väärän diagnoosin ja väärän lääkityksen, joka pahentaa hänen vointiaan. Sekä äiti että poika penäävät diagnoosin perusteita, joita ei anneta. Kun äiti ilmoittaa kieltävänsä pojan psyykelääkityksen, psykiatri suuttuu ja tekee hänestä lastensuojeluilmoituksen. Kun äiti ilmoittaa haluavansa kysyä toisen lääkärin mielipidettä, hän saa tapaamisrajoitukset osastolle.
Äiti soittaa hädissään järjestöihin, joista hän sai tukea, kun lapset olivat pieniä. Kun järjestötyöntekijät kuulevat, että mukana on lastensuojelu, he alkavat epäillä äitiä eivätkä halua puuttua asiaan.
Äiti ihmettelee mikä järjestöjä vaivaa, kunnes tarkistaa hallitukset ja henkilökunnan ja huomaa niiden koostuvan pääosin sosiaalialan ammattilaisista.
Suurin osa järjestöistä on mukana Perhekeskushankkeessa, jossa he mainostavat äidin katastrofin aloittanutta perhekeskusta ja sen palveluja "matalan kynnyksen tukena". Äiti epäilee, että joku on määrännyt, että oman rahoituksensa varmistaakseen heidän on oltava mukana myös Ääni Lapselle- kampanjassa mahdollistamassa vahingollista sote- uudistusta ja maakuntamallia.
Ankkuritiimiläiset pääsevät poliisiasemalla tutustumaan pojan jengin salassapidettävään poliisiaineistoon ja urkkivat esitutkinta- ja kuulustelupöytäkirjat, joissa jengiläinen kertoo pojan kaupitelleen kannabista. Ankkuritiimiläiset ilmoittavat asiasta moniammatilliselle tiimille ja poika saa papereihinsa H- merkinnän. Seuraavassa kuulustelussa jengiläinen tunnustaa valehdelleensa pojasta ja myyneensä kannabiksen itse mutta pojan papereita ei korjata ja H- merkintä säilyy.
Uupunut äiti, joka ei ole ymmärtänyt perhetyön luonnetta tuskastuu, kun ei saa perhetyöntekijöiltä kotiapua ja uupuu yhä enemmän. Kokemusasiantuntija neuvoo tilaamaan omat asiakirjat mutta sosiaalitoimi ei toimita niitä. Äiti saa perheen asiakaskirjaukset vasta kun tietosuojavaltuutettu puuttuu asiaan.
Äitiä kylmää kun hän lukee perheensä asiakaspapereita. Kirjaukset rakentavat perheestä outoa kuvaa. Mitään positiivista ei ole mainittu. Papereista selviää, että perhetyöntekijöitä on ohjeistettu etsimään "millaisia puutteita vuorovaikutuksessa ja lapsen huolenpidossa on ns. "lihaa luitten ympärille" huolia aiheuttavien asioiden osalta". Lisäksi on annettu ohjeet, mitä sosiaalipäivystyksen tulee tehdä, jos kiireellistä sijoitusta tarvitaan.
Papereista selviää myös, että Perhekeskus ja lastensuojelu olivat järjestäneet äidiltä salaa viranomaisneuvottelun, jossa kiireellinen sijoitus on jo sovittu.
Äiti ei ollut tietoinen neuvottelusta, eikä ollut antanut kenellekään lupaa puhua lapsen asioista ilman omaa läsnäoloaan. Palaveri on merkitty hoidonsuunnitteluneuvotteluksi viranomaisten kesken.
Koulu, Perhekeskus ja lastensuojelu järjestävät keskenään kokoontumisia vanhemman selän takana, äiti kertoo kauhuissaan perhekeskustoimintaa tutkivalle kehittäjäsosiaalityöntekijälle, joka ei usko äitiä eikä kirjaa hänen kokemustaan ylös.
Ja tapahtui niinä yksityistämisen päivinä, Juha Sipilän ollessa maan herrana, että kaikki perheet määrättiin arvioitaviksi ja huoliluokiteltaviksi kukin omaan perhekeskukseensa.
Niin lähtee nyt Virtastenkin perhe arvioitaviksi Janakkalan Perhekeskukseen.
Heidän siellä ollessaan tulee pian laitostamisen aika.
Syömishäiriöinen tyttö lähetetään sairaalan psykiatriselle osastolle. Aiemmin merkittävänä pidetystä perheen vaikutuksesta syömishäiriöiden taustalla ei ole löytynyt näyttöä perhetutkimuksissa. Silti sairaala uskoo psykoanalyysin vanhentuneisiin käsityksiin, jonka mukaan anoreksia johtuu ongelmallisesta perheympäristöstä tai vanhemmista.
Ajatus, että sairaus on vanhempien aiheuttamaa johtaa automaattisesti siihen, ettei vanhempien katsota olevan kykeneviä ”sekaantumaan” hoitoon. Tytön vanhemmat suljetaan pois tytön hoidosta ja heitä kielletään vierailemasta osastolla. Näin blokataan pois tärkein tukiryhmä, jonka motivaatio auttaa olisi varmasti korkein mahdollinen ja joka olisi läsnä sairastuneen elämässä ympäri vuorokauden: lapsen vanhemmat.
Lastensuojelun kumppanuudesta haaveillut koulukuraattori liioittelee pojan ongelmia kertomalla kuinka poika kärsii "koulupelosta" ja tuo epätoivottua " sähköä" omaan luokkaansa. Kuraattori listaa kaikki negatiiviset sattumukset koko pojan kouluhistorian ajalta omaa ammatillisuuttaan osoittaakseen ja kutsuu lastensuojelun mukaan tapaukseen. Moniammatillinen tiimi keskustelee pojan asioista perheelle ilmoittamatta.
Erityistä huolta tiimissä herättää kristitty äiti, jonka hengellisyys tulkitaan lapsen kasvun ja kehityksen vaarantamiseksi.
Sairaalassa pojan ADD- piirteet arvioidaan väärin kodin struktuurittomuudesta ja vuorovaikutushäiriöistä johtuvaksi psykiatriseksi ongelmaksi, johon hän saa väärän diagnoosin ja väärän lääkityksen, joka pahentaa hänen vointiaan. Sekä äiti että poika penäävät diagnoosin perusteita, joita ei anneta. Kun äiti ilmoittaa kieltävänsä pojan psyykelääkityksen, psykiatri suuttuu ja tekee hänestä lastensuojeluilmoituksen. Kun äiti ilmoittaa haluavansa kysyä toisen lääkärin mielipidettä, hän saa tapaamisrajoitukset osastolle.
Äiti soittaa hädissään järjestöihin, joista hän sai tukea, kun lapset olivat pieniä. Kun järjestötyöntekijät kuulevat, että mukana on lastensuojelu, he alkavat epäillä äitiä eivätkä halua puuttua asiaan.
Äiti ihmettelee mikä järjestöjä vaivaa, kunnes tarkistaa hallitukset ja henkilökunnan ja huomaa niiden koostuvan pääosin sosiaalialan ammattilaisista.
Suurin osa järjestöistä on mukana Perhekeskushankkeessa, jossa he mainostavat äidin katastrofin aloittanutta perhekeskusta ja sen palveluja "matalan kynnyksen tukena". Äiti epäilee, että joku on määrännyt, että oman rahoituksensa varmistaakseen heidän on oltava mukana myös Ääni Lapselle- kampanjassa mahdollistamassa vahingollista sote- uudistusta ja maakuntamallia.
Ankkuritiimiläiset pääsevät poliisiasemalla tutustumaan pojan jengin salassapidettävään poliisiaineistoon ja urkkivat esitutkinta- ja kuulustelupöytäkirjat, joissa jengiläinen kertoo pojan kaupitelleen kannabista. Ankkuritiimiläiset ilmoittavat asiasta moniammatilliselle tiimille ja poika saa papereihinsa H- merkinnän. Seuraavassa kuulustelussa jengiläinen tunnustaa valehdelleensa pojasta ja myyneensä kannabiksen itse mutta pojan papereita ei korjata ja H- merkintä säilyy.
Uupunut äiti, joka ei ole ymmärtänyt perhetyön luonnetta tuskastuu, kun ei saa perhetyöntekijöiltä kotiapua ja uupuu yhä enemmän. Kokemusasiantuntija neuvoo tilaamaan omat asiakirjat mutta sosiaalitoimi ei toimita niitä. Äiti saa perheen asiakaskirjaukset vasta kun tietosuojavaltuutettu puuttuu asiaan.
Äitiä kylmää kun hän lukee perheensä asiakaspapereita. Kirjaukset rakentavat perheestä outoa kuvaa. Mitään positiivista ei ole mainittu. Papereista selviää, että perhetyöntekijöitä on ohjeistettu etsimään "millaisia puutteita vuorovaikutuksessa ja lapsen huolenpidossa on ns. "lihaa luitten ympärille" huolia aiheuttavien asioiden osalta". Lisäksi on annettu ohjeet, mitä sosiaalipäivystyksen tulee tehdä, jos kiireellistä sijoitusta tarvitaan.
Papereista selviää myös, että Perhekeskus ja lastensuojelu olivat järjestäneet äidiltä salaa viranomaisneuvottelun, jossa kiireellinen sijoitus on jo sovittu.
Äiti ei ollut tietoinen neuvottelusta, eikä ollut antanut kenellekään lupaa puhua lapsen asioista ilman omaa läsnäoloaan. Palaveri on merkitty hoidonsuunnitteluneuvotteluksi viranomaisten kesken.
Koulu, Perhekeskus ja lastensuojelu järjestävät keskenään kokoontumisia vanhemman selän takana, äiti kertoo kauhuissaan perhekeskustoimintaa tutkivalle kehittäjäsosiaalityöntekijälle, joka ei usko äitiä eikä kirjaa hänen kokemustaan ylös.
2.luku- Verkko kiristyy
Turhautunut äiti tiuskii perhetyöntekijöille ja ilmoittaa haluavansa lopettaa hyödyttömäksi koetun palvelun. Perhetyöntekijät kirjaavat äidin yhteistyökyvyttömäksi ja tekevät lastensuojeluilmoituksen.
Vanhempi poika ja tytär ovat juuri kotilomalla laitoksistaan kun perhe saa ensimmäisen kokemuksensa väkivallasta. Perheen pihaan ajaa monta poliisiautoa.
Virkapukuiset poliisit raahaavat vastustelevat nuoret autoihin naapureiden katsellessa ihmeissään. Sosiaalityöntekijä ilmoittaa, että nuoret sijoitetaan kiireellisesti, vaikka välitöntä vaaraa ei ole.
Kun äiti yrittää halata itkevää tyttöään kun poliisi kampittaa hänet maahan ja laittaa käsirautoihin (tapaukset Ruokamo & Leikman).
Äidille kerrotaan, että mikäli hän haluaa tavata lapsiaan hänen kannattaa suostua sijoitukseen vapaaehtoisesti, sillä vapaaehtoisissa sijoituksissa ei käytetä tapaamisrajoituksia. Hänelle luvataan, että mikäli hän tekee yhteistyötä, sijoitus puretaan pian ja lapset pääsevät kotiin.
Vanhempien rauhoittamiseksi ja oikeustoimien estämiseksi päiväkoti- ikäinen jätetään perhetyöntekijöiden vaaralliseksi maalailemaan kotiin.
Äiti ahdistuu ja saa elämänsä ensimmäiset rytmihäiriöoireet kirjoitettuaan suostumuksensa avohuollon sijoitukseen.
Isä joutuu ottamaan palkatonta lomaa ja lentää työmaaltaan Suomeen äidin tueksi. Perhe yrittää turhaan tavoittaa sosiaalityöntekijöitä, joita ei saa edes kiinni. Kokemusasiantuntija kertoo, että virastossa on todennäköisesti päätetty olla vastaamatta perheen yhteydenottopyyntöihin. Saadakseen työntekijät edes puhelimen päähän perheen on joko turvauduttava valehenkilöllisyyksiin tai ystävien on soitettava omilla nimillään heidän puolestaan.
Kun vanhemmat viimein saavat sijoituspäätöksen tehneen sosiaalityöntekijän kiinni, tämä korostaa, että äidin on nyt tehtävä yhteistyötä viranomaisten kanssa.
Äidille kerrotaan, että ihan ensimmäiseksi äidin on lastensa hoidon mahdollistumiseksi edistettävä nuortensa kiinnittymistä sijaishuoltopaikkoihinsa pysymällä poissa nuorten elämästä näille määrätyn laittoman rauhoitus- ja kiinnittymisjakson ajan. Äidin olisi jatkossa toimittava siten, että lapset lakkaisivat tuntemasta sijaishuoltoyrittäjälle kiusallista kaipausta kotiin ja vanhempiinsa ja autettava sijaishuoltoyrittäjää lasten vieraannuttamisessa.
Kun äiti kieltäytyy auttamasta sijaishuoltoyrittäjää lasten vieraannuttamisessa, sosiaalityöntekijä painostaa äitiä menemään mielenterveystoimistoon saamaan "kriisiapua". Äiti ei ole koskaan edes tavannut sijoituspäätöksen tehnyttä sosiaalityöntekijää, joka ei tunnu tietävän mitään perheen elämästä ja on tehnyt päätöksenkin pelkkien virheellisten asiakirjojen perusteella.
Onneton ja lapsiaan ikävöivä äiti menee mielenterveystoimistoon ja huomaa, että kriisiavun sijaan hänestä yritetäänkin seuloa mielenterveysongelmaa, jota rehti terveydenhoitaja ei sosiaalityöntekijän toiveesta huolimatta löydä.Kirjauksista selviää, että hänestä yritetään tehdä mt-ongelmaista sosiaalitoimen asiakirjoihin:
Sosiaalityöntekijä on jättänyt merkitsemättä, että kyse on vain mielenterveyden häiriön epäilystä ja testauksesta, jonka tulokset ovat puhtaat. Sen sijaan asiakaspapereihin on kirjattu, että "asiakkaalla on säännöllinen hoitokontakti mielenterveyspoliklinikalle". Merkintä kätkee ovelasti mt-seulauksen puhtaat tulokset ja antaa virheellisen kuvan, että mielenterveysongelma olisi olemassa ja todettu, asiakas tarvitsisi hoitoa, ja että asiakkuus ja "kriisiapu" olisivat vapaaehtoisia.
Äiti lopettaa kriisiavun jolloin Perhekeskuksen sosiaalityöntekijä ilmoittaa olevansa "huolissaan" ja vaatii häntä "hoitamaan itseään" HOPE- ryhmässä, jota pitää yksi Perhekeskuksen järjestökumppani.
Ryhmässä sijoitettujen vanhempia painostetaan hyväksymään laittomatkin viranomaistoimet ja vanhempia närästää, että sama palveluntuottaja ylläpitää myös hoitolaitosta, jonne heidän poikansa on sijoitettu. Palveluntuottaja vaatii 300 000 euroa maksavan intensiivihoitonsa ehtona vähintään kahden vuoden huostaanottoa, vaikka vanhemmissa tai perheen olosuhteissa ei olisi puutteita.
Sosiaalityöntekijä ohjaa äidin Perhekeskuksen järjestökumppanin ylläpitämään VOIKUKKIA- ryhmään, jossa äiti viihtyykiin vähän aikaa kunnes saa lokitiedot tarkastamalle selville, että ryhmänohjaaja oli tonkinut luvatta hänen asiakaskirjauksensa. Perhekeskuksen johtaja puolustelee urkkimista sillä, että Voikukkia-ryhmissä on kyse lastensuojelutoiminnasta.
Aiemmista lupauksista huolimatta äiti ei pääse tapaamaan lapsiaan. Tyttö on sijoitettu nuorisopsykiatriseen asumiskotiin ja valittaa äidilleen puhelimessa, että toinen sijoitettu uhkailee koko ajan tappavansa hänet. Lisäksi asumiskodin miestyöntekijä lähentelee mutta sosiaalityöntekijä ei suotu kuulemaan eikä uskomaan häntä. Äiti huolestuu mutta Kasvatus- ja perheneuvontaliitosta kerrotaan, että nuoren valitukset sijaishuollon väärinkäytöksistä ovat yleensä perusteettomia, keksittyjä tai vain osa normaalia sijaishuoltoon sopeutumisen prosessia.
Äiti ilmoittaa valittavansa lastensuojelun toiminnasta ja lastensuojelulaitoksesta aluehallintovirastoon ja oikeusasiamiehelle.
Perhe yrittää kysyä miksi heistä ollaan huolissaan ja mitä heidän pitää tehdä, jotta heistä ei oltaisi huolissaan ja he saisivat lapsensa takaisin. Moniammatillisen tiimin jäsenet vilkuilevat toisiaan kulmiensa alta mutta kukaan ei vastaa vanhempien kysymyksiin.
Viimein yksi tiimiläisistä kertoo, että perheen nuorten kiireellisiä sijoituksia suunnitellaan muutettavaksi huostaanotoiksi ja ehdottaa myös isälle käyntiä mielenterveystoimistossa ja Perhekeskuksen järjestökumppanin järjestämää "kriisiapua".
Perhe ilmoittaa vastustavansa huostaanottoa ja alkaa etsiä asianajajaa. Tästä lähtien he nauhoittavat kaiken yhteydenpidon lastensuojelun kanssa ja ottavat joka kokoukseen mukaan oman tukihenkilön, vaikka virkailijat yrittävät estää.
Turhautunut äiti tiuskii perhetyöntekijöille ja ilmoittaa haluavansa lopettaa hyödyttömäksi koetun palvelun. Perhetyöntekijät kirjaavat äidin yhteistyökyvyttömäksi ja tekevät lastensuojeluilmoituksen.
Vanhempi poika ja tytär ovat juuri kotilomalla laitoksistaan kun perhe saa ensimmäisen kokemuksensa väkivallasta. Perheen pihaan ajaa monta poliisiautoa.
Virkapukuiset poliisit raahaavat vastustelevat nuoret autoihin naapureiden katsellessa ihmeissään. Sosiaalityöntekijä ilmoittaa, että nuoret sijoitetaan kiireellisesti, vaikka välitöntä vaaraa ei ole.
Kun äiti yrittää halata itkevää tyttöään kun poliisi kampittaa hänet maahan ja laittaa käsirautoihin (tapaukset Ruokamo & Leikman).
Äidille kerrotaan, että mikäli hän haluaa tavata lapsiaan hänen kannattaa suostua sijoitukseen vapaaehtoisesti, sillä vapaaehtoisissa sijoituksissa ei käytetä tapaamisrajoituksia. Hänelle luvataan, että mikäli hän tekee yhteistyötä, sijoitus puretaan pian ja lapset pääsevät kotiin.
Vanhempien rauhoittamiseksi ja oikeustoimien estämiseksi päiväkoti- ikäinen jätetään perhetyöntekijöiden vaaralliseksi maalailemaan kotiin.
Äiti ahdistuu ja saa elämänsä ensimmäiset rytmihäiriöoireet kirjoitettuaan suostumuksensa avohuollon sijoitukseen.
Isä joutuu ottamaan palkatonta lomaa ja lentää työmaaltaan Suomeen äidin tueksi. Perhe yrittää turhaan tavoittaa sosiaalityöntekijöitä, joita ei saa edes kiinni. Kokemusasiantuntija kertoo, että virastossa on todennäköisesti päätetty olla vastaamatta perheen yhteydenottopyyntöihin. Saadakseen työntekijät edes puhelimen päähän perheen on joko turvauduttava valehenkilöllisyyksiin tai ystävien on soitettava omilla nimillään heidän puolestaan.
Kun vanhemmat viimein saavat sijoituspäätöksen tehneen sosiaalityöntekijän kiinni, tämä korostaa, että äidin on nyt tehtävä yhteistyötä viranomaisten kanssa.
Äidille kerrotaan, että ihan ensimmäiseksi äidin on lastensa hoidon mahdollistumiseksi edistettävä nuortensa kiinnittymistä sijaishuoltopaikkoihinsa pysymällä poissa nuorten elämästä näille määrätyn laittoman rauhoitus- ja kiinnittymisjakson ajan. Äidin olisi jatkossa toimittava siten, että lapset lakkaisivat tuntemasta sijaishuoltoyrittäjälle kiusallista kaipausta kotiin ja vanhempiinsa ja autettava sijaishuoltoyrittäjää lasten vieraannuttamisessa.
Kun äiti kieltäytyy auttamasta sijaishuoltoyrittäjää lasten vieraannuttamisessa, sosiaalityöntekijä painostaa äitiä menemään mielenterveystoimistoon saamaan "kriisiapua". Äiti ei ole koskaan edes tavannut sijoituspäätöksen tehnyttä sosiaalityöntekijää, joka ei tunnu tietävän mitään perheen elämästä ja on tehnyt päätöksenkin pelkkien virheellisten asiakirjojen perusteella.
Onneton ja lapsiaan ikävöivä äiti menee mielenterveystoimistoon ja huomaa, että kriisiavun sijaan hänestä yritetäänkin seuloa mielenterveysongelmaa, jota rehti terveydenhoitaja ei sosiaalityöntekijän toiveesta huolimatta löydä.Kirjauksista selviää, että hänestä yritetään tehdä mt-ongelmaista sosiaalitoimen asiakirjoihin:
Sosiaalityöntekijä on jättänyt merkitsemättä, että kyse on vain mielenterveyden häiriön epäilystä ja testauksesta, jonka tulokset ovat puhtaat. Sen sijaan asiakaspapereihin on kirjattu, että "asiakkaalla on säännöllinen hoitokontakti mielenterveyspoliklinikalle". Merkintä kätkee ovelasti mt-seulauksen puhtaat tulokset ja antaa virheellisen kuvan, että mielenterveysongelma olisi olemassa ja todettu, asiakas tarvitsisi hoitoa, ja että asiakkuus ja "kriisiapu" olisivat vapaaehtoisia.
Äiti lopettaa kriisiavun jolloin Perhekeskuksen sosiaalityöntekijä ilmoittaa olevansa "huolissaan" ja vaatii häntä "hoitamaan itseään" HOPE- ryhmässä, jota pitää yksi Perhekeskuksen järjestökumppani.
Ryhmässä sijoitettujen vanhempia painostetaan hyväksymään laittomatkin viranomaistoimet ja vanhempia närästää, että sama palveluntuottaja ylläpitää myös hoitolaitosta, jonne heidän poikansa on sijoitettu. Palveluntuottaja vaatii 300 000 euroa maksavan intensiivihoitonsa ehtona vähintään kahden vuoden huostaanottoa, vaikka vanhemmissa tai perheen olosuhteissa ei olisi puutteita.
Sosiaalityöntekijä ohjaa äidin Perhekeskuksen järjestökumppanin ylläpitämään VOIKUKKIA- ryhmään, jossa äiti viihtyykiin vähän aikaa kunnes saa lokitiedot tarkastamalle selville, että ryhmänohjaaja oli tonkinut luvatta hänen asiakaskirjauksensa. Perhekeskuksen johtaja puolustelee urkkimista sillä, että Voikukkia-ryhmissä on kyse lastensuojelutoiminnasta.
Aiemmista lupauksista huolimatta äiti ei pääse tapaamaan lapsiaan. Tyttö on sijoitettu nuorisopsykiatriseen asumiskotiin ja valittaa äidilleen puhelimessa, että toinen sijoitettu uhkailee koko ajan tappavansa hänet. Lisäksi asumiskodin miestyöntekijä lähentelee mutta sosiaalityöntekijä ei suotu kuulemaan eikä uskomaan häntä. Äiti huolestuu mutta Kasvatus- ja perheneuvontaliitosta kerrotaan, että nuoren valitukset sijaishuollon väärinkäytöksistä ovat yleensä perusteettomia, keksittyjä tai vain osa normaalia sijaishuoltoon sopeutumisen prosessia.
Äiti ilmoittaa valittavansa lastensuojelun toiminnasta ja lastensuojelulaitoksesta aluehallintovirastoon ja oikeusasiamiehelle.
Perhe yrittää kysyä miksi heistä ollaan huolissaan ja mitä heidän pitää tehdä, jotta heistä ei oltaisi huolissaan ja he saisivat lapsensa takaisin. Moniammatillisen tiimin jäsenet vilkuilevat toisiaan kulmiensa alta mutta kukaan ei vastaa vanhempien kysymyksiin.
Viimein yksi tiimiläisistä kertoo, että perheen nuorten kiireellisiä sijoituksia suunnitellaan muutettavaksi huostaanotoiksi ja ehdottaa myös isälle käyntiä mielenterveystoimistossa ja Perhekeskuksen järjestökumppanin järjestämää "kriisiapua".
Perhe ilmoittaa vastustavansa huostaanottoa ja alkaa etsiä asianajajaa. Tästä lähtien he nauhoittavat kaiken yhteydenpidon lastensuojelun kanssa ja ottavat joka kokoukseen mukaan oman tukihenkilön, vaikka virkailijat yrittävät estää.
3. luku- Taistelua
Äiti lopettaa kuukausilahjoituksensa SOS- lapsikylään, irtisanoo jäsenyytensä Mannerheimin lastensuojeluliittossa ja Pelastakaa Lapset ry:ssä ja katuu hyväuskoisuuttaan.
Hän lopettaa vapaaehtoistyönsä vanhusten ulkoiluttajana ja erityislasten lapsiparkissa, joka joudutaan lopettamaan kokonaan, sillä äiti ja taitoluistelijatytär olivat sen kantavat voimat.
Myös pikkuprinsessojen taitoluistelukerho jota tytär oli vetänyt joudutaan lopettamaan, sillä uutta vapaaehtoista ei tule.
Äidin kauppa- ja siivousavun varassa kotonaan selvinnyt vanha äiti joutuu ympärivuorokautiseen laitoshoitoon.
Vanhemmat saavat kuulla että kukaan asianajaja ei mielellään ota lastensuojeluasiaa, koska asiakas on käytännössä vailla oikeusturvaa ja häviää juttunsa lähes aina. Oikeusapulaskurin mukaan heidän tulonsa ovat liian korkeat yleiseen oikeusapuun. Onneksi he ovat maksaneet monta vuotta oikeusturvavakuutusta, isä iloitsee mutta hänen ilonsa sammuu kun hän kuulee, että oikeusturvavakuutus ei korvaa lastensuojelusta aiheutuvia oikeudenkäyntikuluja, koska lastensuojelun prosesseissa asiakkaalla ei ole mitään oikeusturvaa.
Isä joutuu ottamaan pankista lainan maksaakseen asianajajan. Asuntolainan maksuja on jo jäänyt rästiin ja äidin sairasloman ja isän palkattoman vapaan vuoksi perheen tulot ehtyvät.
Perhe saa Paremman lastensuojelun puolesta ry:n kautta viimein kunnon asianajajan, joka riitauttaa lastensuojelun päätökset. Kaikkien yllätykseksi hallinto- oikeus toteaa asetetut laittomat tapaamisrajoitukset laittomiksi ja ne puretaan niin vanhempien kuin sukulaisten osalta.
Hallinto- oikeuden asiantuntijajäsenenä tapauksessa toiminut oikeudentuntoinen virkailija joutuu työpaikkakiusatuksi ja savustetaan sairaslomalle.
Lastensuojelu ei piittaa hallinto- oikeuden päätöksistä vaan tekee uudet tapaamisrajoitukset.
Perhe vie tapauksensa ja tyttären asumisyksikön tapahtumat julkisuuteen ja asumisyksikkö joutuu viimein tutkintaan. Tytär sijoitetaan uuteen laitokseen, joka ei ole edellistä juuri parempi.
Sosiaalitoimi loukkaantuu julkisesta arvostelusta ja pyytää apua Pelastakaa Lapset ry:n juristipalvelusta rangaistakseen vanhempia. Sieltä neuvotaan hakemaan sijoitetuille lastensuojelun edunvalvoja, joka vie vanhemmilta puheoikeuden sijoitettujen nuortensa asioissa.
Lastensuojelun edunvalvoja ei tapaa, kuule eikä usko vanhempia tai nuoria, ainoastaan sosiaalityöntekijää, jonka näkemyksiä hän alkaa ajaa uusien laittomien tapaamisrajoitusten muodossa.
Perheen poika ahdistuu yksinäisyydestä niin, että karkaa "intensiivihoidostaan", joka on osoittautunut lähinnä huumaamiseksi ja eristämiseksi. Ystävällinen vanhempi mies tarjoaa hänelle yösijan mutta yrittääkin raiskata hänet. Paetessaan lähentelevää miestä hän horjahtaa kadulla ohikulkevan auton alle ja vammautuu. Koska hänella on edelleen papereissaan virheellinen H- merkintä, häneltä evätään sairaalassa asianmukainen kipulääkitys. Kivut ovat niin kammottavat että poika ei kestä ja yrittää itsemurhaa, mutta jää kuin ihmeen kaupalla henkiin.
Pojan jengikaverin isosisko suuttuu tapauksesta niin, että tarjoutuu laittamaan kuntouttavan työtoiminnan keittiövuorollaan jotakin päräyttävää Perhekeskuksen työntekijöiden kahviin mutta äiti kieltää.
Virtaset hakevat huostaanoton purkua hallinto- oikeudelta, joka paheksuu sitä, että perhe on tuonut asiansa julkisuuteen ja pitää huostaanotot voimassa.
Perhe kantelee kohtelustaan aluehallintovirastolle ja oikeusasiamiehelle jotka toteavat lastensuojelun toimineen lainvastaisesti. Yksikään virkailija ei silti joudu irtisanotuksi eikä saa toiminnastaan minkäänlaista rangaistusta. Kummankaan valvontaviranomaisen huomautukset eivät vaikuta lastensuojelun toimintaan.
Lastensuojelu pitää palaverin päiväkodin kanssa. Sen jälkeen päiväkodin perhetyöntekijä tenttaa perheen iltatähteä kahden kesken "lapsilähtöisillä välineillä vuorovaikutuksen tueksi " ja tekee lapsesta lastensuojeluilmoituksen korttipelissä huomanneensa kaltoinkohtelun vuoksi.
Kun äiti ihmettelee perusteetonta kaltoinkohteluepäilyä ja vaatii todisteita, päiväkodin perhetyöntekijä vastaa osaavansa havaita lapsen kaltoinkohtelun- aikuisen käytöksestä tai ulkoisesta olemuksesta ”eikä suinkaan lapsessa näkyvistä merkeistä”. Lapsen kaltoinkohtelun osoittimeksi kerrotaan iltatähden väsymys (Lokka & Pokela, 2016, 49).
Lapsi haetaan päiväkodista poliisisaattueessa ja viedään "perhetukikeskukseen", joka alkaa keräillä sosiaalityöntekijän haluamia huostaanoton perusteita. Äidille luvataan rajoittamattomat tapaamisoikeudet ja jopa taksikyydit sijaisperheeseen, jos hän suostuu vapaaehtoiseen huostaanottoon.
Äiti ei suostu joten hänet pakotetaan lapsensa kanssa ensin ensi- ja turvakotiin "vanhemmuudenarviointiin", jossa häntä tarkkaillaan kolme kuukautta ja vielä varmuuden vuoksi Familarin perhekuntoutukseen, jotta saadaan fabrikoitua riittävästi negatiivisia irtohavaintoja jo tehdyn päätöksen tueksi.
Pelkästään äidin ja iltatähden muutaman kuukauden laitosjaksot maksavat saman verran kuin kahden keskisuuren kaupungin kotipalveluiden vuosittainen budjetti.
Korttipelistä ja jo tehdystä laittomasta kiireellisestä sijoituksesta tehdään perheen iltatähden laittoman huostaanoton peruste.
Vaikka kaltoinkohtelua ei pystytä näyttämään toteen hallinto- oikeus hyväksyy huostaanoton pääperusteenaan se, että vanhemmat eivät ole myöntäneet eivätkä ymmärtäneet syyllisyyttään. Lasten isovanhempien sijaishuoltajuus sivuutetaan samalla perusteella: isovanhemmatkaan eivät tunnistaneet eivätkä tunnustaneet oletettua kaltoinkohtelua.
Kun iltatähteä sitten sijaishuollossa oikeasti kaltoinkohdellaan lyömällä kepillä ja sijaisvanhemmat myöntävät teon, lasta ei siirretä pois pahoinpitelevästä sijaisperheestä, ja syyttäjä tekee asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista (Ikonen, 2013, 335-337).
Äiti lopettaa kuukausilahjoituksensa SOS- lapsikylään, irtisanoo jäsenyytensä Mannerheimin lastensuojeluliittossa ja Pelastakaa Lapset ry:ssä ja katuu hyväuskoisuuttaan.
Hän lopettaa vapaaehtoistyönsä vanhusten ulkoiluttajana ja erityislasten lapsiparkissa, joka joudutaan lopettamaan kokonaan, sillä äiti ja taitoluistelijatytär olivat sen kantavat voimat.
Myös pikkuprinsessojen taitoluistelukerho jota tytär oli vetänyt joudutaan lopettamaan, sillä uutta vapaaehtoista ei tule.
Äidin kauppa- ja siivousavun varassa kotonaan selvinnyt vanha äiti joutuu ympärivuorokautiseen laitoshoitoon.
Vanhemmat saavat kuulla että kukaan asianajaja ei mielellään ota lastensuojeluasiaa, koska asiakas on käytännössä vailla oikeusturvaa ja häviää juttunsa lähes aina. Oikeusapulaskurin mukaan heidän tulonsa ovat liian korkeat yleiseen oikeusapuun. Onneksi he ovat maksaneet monta vuotta oikeusturvavakuutusta, isä iloitsee mutta hänen ilonsa sammuu kun hän kuulee, että oikeusturvavakuutus ei korvaa lastensuojelusta aiheutuvia oikeudenkäyntikuluja, koska lastensuojelun prosesseissa asiakkaalla ei ole mitään oikeusturvaa.
Isä joutuu ottamaan pankista lainan maksaakseen asianajajan. Asuntolainan maksuja on jo jäänyt rästiin ja äidin sairasloman ja isän palkattoman vapaan vuoksi perheen tulot ehtyvät.
Perhe saa Paremman lastensuojelun puolesta ry:n kautta viimein kunnon asianajajan, joka riitauttaa lastensuojelun päätökset. Kaikkien yllätykseksi hallinto- oikeus toteaa asetetut laittomat tapaamisrajoitukset laittomiksi ja ne puretaan niin vanhempien kuin sukulaisten osalta.
Hallinto- oikeuden asiantuntijajäsenenä tapauksessa toiminut oikeudentuntoinen virkailija joutuu työpaikkakiusatuksi ja savustetaan sairaslomalle.
Lastensuojelu ei piittaa hallinto- oikeuden päätöksistä vaan tekee uudet tapaamisrajoitukset.
Perhe vie tapauksensa ja tyttären asumisyksikön tapahtumat julkisuuteen ja asumisyksikkö joutuu viimein tutkintaan. Tytär sijoitetaan uuteen laitokseen, joka ei ole edellistä juuri parempi.
Sosiaalitoimi loukkaantuu julkisesta arvostelusta ja pyytää apua Pelastakaa Lapset ry:n juristipalvelusta rangaistakseen vanhempia. Sieltä neuvotaan hakemaan sijoitetuille lastensuojelun edunvalvoja, joka vie vanhemmilta puheoikeuden sijoitettujen nuortensa asioissa.
Lastensuojelun edunvalvoja ei tapaa, kuule eikä usko vanhempia tai nuoria, ainoastaan sosiaalityöntekijää, jonka näkemyksiä hän alkaa ajaa uusien laittomien tapaamisrajoitusten muodossa.
Perheen poika ahdistuu yksinäisyydestä niin, että karkaa "intensiivihoidostaan", joka on osoittautunut lähinnä huumaamiseksi ja eristämiseksi. Ystävällinen vanhempi mies tarjoaa hänelle yösijan mutta yrittääkin raiskata hänet. Paetessaan lähentelevää miestä hän horjahtaa kadulla ohikulkevan auton alle ja vammautuu. Koska hänella on edelleen papereissaan virheellinen H- merkintä, häneltä evätään sairaalassa asianmukainen kipulääkitys. Kivut ovat niin kammottavat että poika ei kestä ja yrittää itsemurhaa, mutta jää kuin ihmeen kaupalla henkiin.
Pojan jengikaverin isosisko suuttuu tapauksesta niin, että tarjoutuu laittamaan kuntouttavan työtoiminnan keittiövuorollaan jotakin päräyttävää Perhekeskuksen työntekijöiden kahviin mutta äiti kieltää.
Virtaset hakevat huostaanoton purkua hallinto- oikeudelta, joka paheksuu sitä, että perhe on tuonut asiansa julkisuuteen ja pitää huostaanotot voimassa.
Perhe kantelee kohtelustaan aluehallintovirastolle ja oikeusasiamiehelle jotka toteavat lastensuojelun toimineen lainvastaisesti. Yksikään virkailija ei silti joudu irtisanotuksi eikä saa toiminnastaan minkäänlaista rangaistusta. Kummankaan valvontaviranomaisen huomautukset eivät vaikuta lastensuojelun toimintaan.
Lastensuojelu pitää palaverin päiväkodin kanssa. Sen jälkeen päiväkodin perhetyöntekijä tenttaa perheen iltatähteä kahden kesken "lapsilähtöisillä välineillä vuorovaikutuksen tueksi " ja tekee lapsesta lastensuojeluilmoituksen korttipelissä huomanneensa kaltoinkohtelun vuoksi.
Kun äiti ihmettelee perusteetonta kaltoinkohteluepäilyä ja vaatii todisteita, päiväkodin perhetyöntekijä vastaa osaavansa havaita lapsen kaltoinkohtelun- aikuisen käytöksestä tai ulkoisesta olemuksesta ”eikä suinkaan lapsessa näkyvistä merkeistä”. Lapsen kaltoinkohtelun osoittimeksi kerrotaan iltatähden väsymys (Lokka & Pokela, 2016, 49).
Lapsi haetaan päiväkodista poliisisaattueessa ja viedään "perhetukikeskukseen", joka alkaa keräillä sosiaalityöntekijän haluamia huostaanoton perusteita. Äidille luvataan rajoittamattomat tapaamisoikeudet ja jopa taksikyydit sijaisperheeseen, jos hän suostuu vapaaehtoiseen huostaanottoon.
Äiti ei suostu joten hänet pakotetaan lapsensa kanssa ensin ensi- ja turvakotiin "vanhemmuudenarviointiin", jossa häntä tarkkaillaan kolme kuukautta ja vielä varmuuden vuoksi Familarin perhekuntoutukseen, jotta saadaan fabrikoitua riittävästi negatiivisia irtohavaintoja jo tehdyn päätöksen tueksi.
Pelkästään äidin ja iltatähden muutaman kuukauden laitosjaksot maksavat saman verran kuin kahden keskisuuren kaupungin kotipalveluiden vuosittainen budjetti.
Korttipelistä ja jo tehdystä laittomasta kiireellisestä sijoituksesta tehdään perheen iltatähden laittoman huostaanoton peruste.
Vaikka kaltoinkohtelua ei pystytä näyttämään toteen hallinto- oikeus hyväksyy huostaanoton pääperusteenaan se, että vanhemmat eivät ole myöntäneet eivätkä ymmärtäneet syyllisyyttään. Lasten isovanhempien sijaishuoltajuus sivuutetaan samalla perusteella: isovanhemmatkaan eivät tunnistaneet eivätkä tunnustaneet oletettua kaltoinkohtelua.
Kun iltatähteä sitten sijaishuollossa oikeasti kaltoinkohdellaan lyömällä kepillä ja sijaisvanhemmat myöntävät teon, lasta ei siirretä pois pahoinpitelevästä sijaisperheestä, ja syyttäjä tekee asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista (Ikonen, 2013, 335-337).
4. luku- Ihme
Yli vuosi on kulunut ensimmäisestä kiireellisestä sijoituksesta ja vanhemmat alkavat vaipua epätoivoon.
Äiti haluaa tietää paljonko heidän lastensuojeluprosessinsa maksaa veronmaksajille.
Pelkät pojan ja tyttären hoitovuorokausimaksut sijoituspaikoissaan ovat noin 500 euroa kummaltakin. Päälle tulevat avohuollon tukien kulut, sairaalan osastojaksot ja iltatähden perhetukikeskus- ja sijaisperhekulut. Lisäksi vielä oikeudenkäyntikulut, lastensuojelun edunvalvojan kulut ja vanhempien menetetyt palkkatulot.
Äiti laskee, että heidän perheensä hajottamiseen on käytetty yli 400 000 euroa pelkästään yhden vuoden aikana.
Perheen isä alkaa nähdä kummia mielikuvia siitä, kuinka moniammatillisessa kokouksessa automaattipistooli kohoaa hitaasti ja laukaisee luodin jokaisen osanottajan otsaan. Hän laittaa asekaappiinsa varmuuden vuoksi toisen lukon ja piilottaa avaimen.
Yhtenä yönä äidille ilmestyy unessa enkeli, joka näyttää aivan miehen ulkomailla asuvalta ystävältä." Älkää peljätkö, sillä minä ilmoitan teille suuren ilosanoman, enkeli sanoo." Tänään on teille koittanut vapautuksen päivä. Teidät tullaan auttamaan uuteen kotiin. Tämä on teille merkkinä: nettisivuilta löydätte kuvan lapsesta, joka makaa kapaloituna seimessä."
Isä ottaa yhteyttä työmatkalla tapaamaansa kiinteistönvälittäjänä toimivaan lastensuojelupakolaiseen, joka alkaa katsella perheelle uutta kotia ulkomailta.
Perheen isä ja äiti päättävät lähteä Suomesta maanpakolaisiksi. Molemmat vanhemmat alkavat hiljakseen realisoida sitä, mitä omaisuudesta on vielä jäljellä.
Kuntosalilla miehet ihmettelevät miksi monena vuonna paperitehtaan parhaaksi työntekijäksi valittu isä puhuu lähdöstä ja on kuin varjo entisestään. Isä päättää kertoa heille tilanteestaan.
Isän yllätykseksi miehet uskovat häntä. Monissa muissakin perheissä on koettu vastaavaa, tapahtumista on kirjoitettukin vanhemmat.com-sivustolle. Miehet tarjoutuvat tekemään muutaman jäynän hänen puolestaan: kuka lisäämään kyykytysbonuksen Perhekeskuksen työntekijöiden lvi- ja autonkorjauslaskuun, kuka jättämään haisevan yllätyksen omakotitalon eristeisiin, kuka puhkomaan auton renkaita. Isä kieltäytyy kun kristitty vaimo voisi suuttua.
Miehet keräävät hänelle anteliaan läksiäislahjan ja tarjoutuvat ostamaan pois perheen loput tavarat.
Sekä isä että äiti päättävät pistää eläkepaperit vetämään. Yksityinen psykiatri huokaa kuullessaan perheen kokemuksista, jotka toistavat tuttua kaavaa ja kirjoittaa molemmille sopivat diagnoosit ja vahvat puollot eläkkeelle.
Elämän keskipisteeksi muodostuu nyt pako. Vanhemmat odottavat sopivaa tilaisuutta kunnes he yhtenä jouluna saavat kaikki lapset yhtä aikaa luokseen kehuttuaan lastensuojelua ja luvattuaan tehdä Janakkalan Perhekeskusta ja lastensuojelun toimintaa ylistävän jutun Pelastakaa Lapset ry:n lehteen.
He ilmoittavat viimein tajuavansa kuinka Perhekeskuksen ammattitaitoiset työntekijät olivat loppujen lopuksi oikeassa koko ajan ja ajattelivat vain lapsen etu ja perheen parasta.
He ottavat halvan välilaskullisen lennon itään ja lentävät välilaskupaikasta uuteen kotimaahansa Euroopan ulkopuolelle, syrjäiseen banaanitasavaltaan, jossa suomalaisella eläkkeellä elää hyvin, aurinko paistaa aina ja jossa ei noudateta Eurooppalaisia palautussopimuksia.
Siellä he elävät vielä tänäkin päivänä onnellisina ja Jumalaansa kiittäen, tuhansien muiden lastensuojelupakolaisten tavoin- vähintään siihen asti kunnes kaikki lapset ovat tulleet täysi-ikäisiksi. Amen.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekeskus-mallin-ongelmat-pahkinankuoressa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekeskus-mita-siella-tehdaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekeskustoiminnan-kehittamis-ja-koordinaatiohanke-hyvaksikayttaa-perheiden-jarjestoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lapsi-ja-perhepalvelujen-muutosohjelma-miksi-valtio-rahoittaa-lastensuojeluhankkeita-joissa-ei-kuulla-palvelunkayttajia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lastensuojelun-kestokriisi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-ja-perhepalvelujen-muutosohjelma-ei-puutu-ydinongelmaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
Yli vuosi on kulunut ensimmäisestä kiireellisestä sijoituksesta ja vanhemmat alkavat vaipua epätoivoon.
Äiti haluaa tietää paljonko heidän lastensuojeluprosessinsa maksaa veronmaksajille.
Pelkät pojan ja tyttären hoitovuorokausimaksut sijoituspaikoissaan ovat noin 500 euroa kummaltakin. Päälle tulevat avohuollon tukien kulut, sairaalan osastojaksot ja iltatähden perhetukikeskus- ja sijaisperhekulut. Lisäksi vielä oikeudenkäyntikulut, lastensuojelun edunvalvojan kulut ja vanhempien menetetyt palkkatulot.
Äiti laskee, että heidän perheensä hajottamiseen on käytetty yli 400 000 euroa pelkästään yhden vuoden aikana.
Perheen isä alkaa nähdä kummia mielikuvia siitä, kuinka moniammatillisessa kokouksessa automaattipistooli kohoaa hitaasti ja laukaisee luodin jokaisen osanottajan otsaan. Hän laittaa asekaappiinsa varmuuden vuoksi toisen lukon ja piilottaa avaimen.
Yhtenä yönä äidille ilmestyy unessa enkeli, joka näyttää aivan miehen ulkomailla asuvalta ystävältä." Älkää peljätkö, sillä minä ilmoitan teille suuren ilosanoman, enkeli sanoo." Tänään on teille koittanut vapautuksen päivä. Teidät tullaan auttamaan uuteen kotiin. Tämä on teille merkkinä: nettisivuilta löydätte kuvan lapsesta, joka makaa kapaloituna seimessä."
Isä ottaa yhteyttä työmatkalla tapaamaansa kiinteistönvälittäjänä toimivaan lastensuojelupakolaiseen, joka alkaa katsella perheelle uutta kotia ulkomailta.
Perheen isä ja äiti päättävät lähteä Suomesta maanpakolaisiksi. Molemmat vanhemmat alkavat hiljakseen realisoida sitä, mitä omaisuudesta on vielä jäljellä.
Kuntosalilla miehet ihmettelevät miksi monena vuonna paperitehtaan parhaaksi työntekijäksi valittu isä puhuu lähdöstä ja on kuin varjo entisestään. Isä päättää kertoa heille tilanteestaan.
Isän yllätykseksi miehet uskovat häntä. Monissa muissakin perheissä on koettu vastaavaa, tapahtumista on kirjoitettukin vanhemmat.com-sivustolle. Miehet tarjoutuvat tekemään muutaman jäynän hänen puolestaan: kuka lisäämään kyykytysbonuksen Perhekeskuksen työntekijöiden lvi- ja autonkorjauslaskuun, kuka jättämään haisevan yllätyksen omakotitalon eristeisiin, kuka puhkomaan auton renkaita. Isä kieltäytyy kun kristitty vaimo voisi suuttua.
Miehet keräävät hänelle anteliaan läksiäislahjan ja tarjoutuvat ostamaan pois perheen loput tavarat.
Sekä isä että äiti päättävät pistää eläkepaperit vetämään. Yksityinen psykiatri huokaa kuullessaan perheen kokemuksista, jotka toistavat tuttua kaavaa ja kirjoittaa molemmille sopivat diagnoosit ja vahvat puollot eläkkeelle.
Elämän keskipisteeksi muodostuu nyt pako. Vanhemmat odottavat sopivaa tilaisuutta kunnes he yhtenä jouluna saavat kaikki lapset yhtä aikaa luokseen kehuttuaan lastensuojelua ja luvattuaan tehdä Janakkalan Perhekeskusta ja lastensuojelun toimintaa ylistävän jutun Pelastakaa Lapset ry:n lehteen.
He ilmoittavat viimein tajuavansa kuinka Perhekeskuksen ammattitaitoiset työntekijät olivat loppujen lopuksi oikeassa koko ajan ja ajattelivat vain lapsen etu ja perheen parasta.
He ottavat halvan välilaskullisen lennon itään ja lentävät välilaskupaikasta uuteen kotimaahansa Euroopan ulkopuolelle, syrjäiseen banaanitasavaltaan, jossa suomalaisella eläkkeellä elää hyvin, aurinko paistaa aina ja jossa ei noudateta Eurooppalaisia palautussopimuksia.
Siellä he elävät vielä tänäkin päivänä onnellisina ja Jumalaansa kiittäen, tuhansien muiden lastensuojelupakolaisten tavoin- vähintään siihen asti kunnes kaikki lapset ovat tulleet täysi-ikäisiksi. Amen.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekeskus-mallin-ongelmat-pahkinankuoressa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekeskus-mita-siella-tehdaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekeskustoiminnan-kehittamis-ja-koordinaatiohanke-hyvaksikayttaa-perheiden-jarjestoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lapsi-ja-perhepalvelujen-muutosohjelma-miksi-valtio-rahoittaa-lastensuojeluhankkeita-joissa-ei-kuulla-palvelunkayttajia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lastensuojelun-kestokriisi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-ja-perhepalvelujen-muutosohjelma-ei-puutu-ydinongelmaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
RSS Feed
