Taustalla on viime vuoden marraskuussa julkaistu adressi, jolla yli tuhat sosiaalialan työntekijää ja opiskelijaa vetosi päättäjiin lastensuojelun tilanteen parantamiseksi.
Erikoista lastensuojelukriisin aiheuttaneissa toimintakäytännöissä - samoin kuin niiden ratkaisuehdotuksissa - on etteivät ne perustu tutkimustietoon eikä niiden vaikuttavuudesta ole minkäänlaista näyttöä. Joissakin tapauksissa näyttö on negatiinen.
Myöskin kokonaisnäkemys niin järjestelmän ongelmista kuin muutoksen suunnasta puuttuu, samoin strategia tavoitteiden saavuttamiseksi.
Lastensuojelun korjaamiseksi kannattaisikin kerätä ideoita historioitsijoilta, kansantaloustieteilijöiltä, oikeusoppineilta ja sosiologeilta.
Sosiaalityöntekijöiden ehdotukset
Akanat
Lisää sosiaalityöntekijöitä.
Sosiaalityöntekijöiden määrän ja resurssien kasvattaminen kasvattaa- ei vähennä- perheiden tuen tarpeita. Ongelma ei ole työntekijöiden määrä vaan resurssien kohdennus; se, että a) tehdään vääriä asioita b) tehdään asioita väärin. Sosiaalityöntekijät tekevät vääriä asioita- juosten. Kiire ja päätön säntäily paikasta toiseen on itseaiheutettua ja lastensuojelusta puuttuvan tutkimustiedon, strategian, johtamisen ja valvonnan tulosta. Asiakkaita ei hyödytä, että yhdestä turhasta kokouksesta toiseen juoksevan sosiaalityöntekijän sijaan saadaan kaksi- tai kolme sosiaalityöntekijää kävelemään turhien kokousten väliä.
Jokaiselle päiväkodille oma nimetty sosiaalityöntekijä, joka keskustelisi päiväkodin työntekijöiden ja perheiden kanssa mahdollisesta tuen tarpeesta.
Tämä on varma tapa tuhota vanhempien luottamus päiväkotiin.
Kotipalvelun tai perhetyöntekijän automaattinen kotikäynti jokaisen ensisynnyttäjän luona, jotta pienten lasten vanhempien väsymistä saataisiin ehkäistyä.
Perheillä on oikeus yksityisyyteen ja kotirauhaan. Palvelujärjestelmään ei tarvita lisää pakkotoimia.
Lastensuojelun vieminen laajalti digitaalisiin palveluihin tavoitteena lastensuojelua koskevien ennakkoluulojen hälventäminen.
Lastensuojelua koskevat ennakkoluulot eivät synny tyhjästä ja niiden hälventämisyritykset johtavat nykyisellä toimintapolitiikalla pelkkään asiakaskokemusten sensuuriin. Negatiiviset tapauskertomukset ja kansalaisten " ennakkoluulot" häviävät kun lastensuojelun toiminta muuttuu lainalaiseksi ja perustehtävänsä mukaiseksi.
Perhetyöntekijät neuvolan resurssiksi.
Tämä on varma tapa tuhota perheiden luottamus neuvolaan. Juuri kotiavun korvautuminen perhetyöllä on keskeinen syy nykyiseen kriisiin ja huostaanottojen lisääntymiseen.
Lisää lastenvalvojia ja koulukuraattoreita.
Lastenvalvojien ja koulukuraattoreiden nykyisellä koulutuksella ja toimintakäytännöillä ei tuoteta tukea perheille. Virkoihin pitäisi hyväksyä sosiaalityöntekijöiden sijaan esim. yhteisöpedagogeja ja toimintaterapeutteja.
Lapset puheeksi -menetelmän kouluttaminen kaikille perheiden kanssa toimiville.
Lapset puheeksi menetelmä on Huoli puheeksi- menetelmän kopio. Menetelmän kehittänyt Tytti Solantaus (THL, Lapset puheeksi, 8-15 ) on jyvällä lastensuojelun toimintakäytännöistä teroittaessaan, että uudessa menetelmässä " vanhempia ei käsketä, painosteta eikä heitä uhkailla esimerkiksi lasten vaikeuksilla, jos he eivät tee niin kuin työntekijä ajattelee." Luuleeko Solantaus tosissaan, että pelkkä vetoomus lopettaa lastensuojelun epäeettiset ja laittomat työkäytännöt kun EIT- tuomiotkaan eivät niihin vaikuta?
Helppo kanava konsultaatiota varten, joka madaltaa yhteistyökumppaneiden kynnystä ottaa yhteyttä lastensuojeluun ja jotta lastensuojeluilmoituksen tekemistä tai muun tuen tarjoamista voidaan pohtia yhdessä. Tarkoituksena helpottaa huolesta puheen ottamista perheen kanssa ja tarvittaessa myös lastensuojeluilmoituksen tekemistä.
Lastensuojelussa on jo tarpeeksi erilaisia asiakkaiden oikeusturvaa vaarantavia asiakashankinta- ja ilmianto-
toimintoja. Lastensuojeluilmoitus ei ole tukemista. Perusongelma on , että perheiden tarpeiden mukaiset palvelut puuttuvat, samoin palveluasenne.
Sosiaalihuoltoon lisää perhetyöntekijöitä ja sosiaaliohjaajia.
Perhetyöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien nykyisillä koulutuksella ja ammattikäytännöillä ei tueta vaan syrjäytetään asiakkaita.
Jyvät
Kunnan nettisivuille lomake, jolla vanhemmat voivat helposti ilmoittaa tarpeestaan saada apua arkeen lasten sekä nuorten kanssa ilman, että sitä tulkitaan lastensuojeluilmoitukseksi.
Tuentarvelomake - ehdotus on yhteneväinen Lokakuun Liikkeen ehdottaman perhepalvelulähetteen kanssa ja saattaisi toimiakin. Tällä hetkellä ongelmana on, että monissa sosiaalitoimistoissa asiakashankinnan varmistamiseksi kaikki perheiden yhteydenotot kirjataan lastensuojeluilmoituksiksi. Tilanne on sama kuin jos jokainen yhteydenotto poliisiin esim. ajokortin, passin tai arpajaisluvan hankkimiseksi merkittäisiin rikosilmoitukseksi, josta seuraisi automaattisesti esitutkinta muttei välttämättä syytettä.
Sosiaalityöntekijöiden koulutuksen uudistaminen ja kehittäminen kenttää kuunnellen.
Tämä olisi tarpeellinen uudistus, joka tuskin tulee toteutumaan. Sosiaalityöntekijät omaksuvat edeltäjiensä asenneongelmat ja haluttomuuden kuulla asiakkaita organisaatiokäytäntöjen seurauksena.
Rakenteellisen sosiaalityön kirjaaminen jokaisen sosiaalityöntekijän tehtävänkuvaan ja työaikaan.
Tässä on ongelmana se, miten rakenteellinen sosiaalityö määritellään. Asiakkaat määrittelevät sen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi yksittäistapauksia raportoimalla, sosiaalityöntekijät sosiaalityön maineen kiillottamiseksi yksittäistapauksista vaikenemalla ja nimeämällä raportoinnin rangaistavaksi vihapuheeksi tai valeuutisiksi.
Digitaalisten ratkaisujen kehittäminen, jotta nuorilla on mahdollisuus keskustella anonyymisti avun tarpeestaan ja selvittää millaista apua on tarjolla. Perhevalmennuksen tarjoaminen digitaalisessa ympäristössä, esim. Voimaperheet. Tarkoituksena avun piiriin hakeutumisen kynnyksen madaltaminen ja siten oikea-aikaisuuden parantaminen.
Digitaalisten ratkaisujen esim. anonyymiteetin mahdollistavien palveluiden kehittäminen verkkoon on hyvä idea mutta palvelujen digitalisointi ilman toimintakulttuurin muutosta ei auta, sillä myös asenneongelmat siirtyvät digitalisaation ohessa. Pelkät puhehoidot ja keskustelut harvoin auttavat köyhyydestä, hoitamattomista sairauksista ja puuttuvista palveluista kärsiviä asiakkaita.
Neuropsykiatrisen valmennuksen lisääminen kunnan palveluvalikkoon.
Tämä on hyvä ja tervetullut idea erityislapsiperheille. Riippuu tosin valmentajien ammattitaidosta, miten palvelu onnistuu.
Sosiaalityöntekijöiden ehdotusten lomassa Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman päällikkö Maria Kaisa Aula hehkuttaa systeemisen lastensuojelun toimintamallia eli Hackneyn mallia vaikka sen oletettujen positiivisten tulosten oikeellisuutta ei ole varmistettu. Jos ennen Hackneyn mallia yhdellä sosiaalityöntekijällä oli Mäntsälässä keskimäärin 50 asiakasta, työntekijöitä oli yhteensä neljä ja huostia 70 ja Hackneyn mallin jälkeen neljällä sosiaalityöntekijällä vain alle 10 asiakasta per työntekijä ja huostia 30, huostaanottojen määrä on silloin suhteellisesti lisääntynyt, ei vähentynyt kuten väitetään.
Uutta kallista ja asiantuntijalähtöistä mallia paremmin perheitä auttaisi sosiaalihuollon asiakaslain noudattaminen.
Asiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden muutosehdotukset ja niiden kustannukset eroavat toisistaan radikaalisti. Sosiaalityöntekijöillä huomiopisteessä on oma työllisyys, asiantuntijavalta , ammatillinen edunvalvonta ja oletettujen hyötyjen maksimointi resursseja kasvattamalla. Vallan- ja reviirinlaajennushankkeet ovatkin paikoitellen räikeitä. Päämääränä ovat asiantuntijoiden tuottamat indikatiiviset ja selektiiviset palvelut riskiryhmille, joihin katsotaan kuuluvaksi lähes koko väestö. Ehdotukset ja johtopäätökset perustuvat moralistisiin virhepäätelmiin. Ne tehdään sen pohjalta miten asioiden tulisi olla eivätkä ne tunnista tai tunnusta olemassaolevia eivätkä historiallisia ongelmia.
Asiakkailla keskiössä on oma oikeusturva, lastensuojelun laillisuus , perustehtävän toteutuminen ja todettujen haittojen minimointi tuhlausta vähentämällä ja resursseja uudelleen kohdentamalla. Päämääränä ovat asiakaslähtöiset universaalit peruspalvelut kaikille. Ehdotukset ja johtopäätökset tehdään sen pohjalta miten asiat ovat eivätkä ne tunnista tai tunnusta oletettuja tulevia parannuksia.
Lastensuojelun todellisuudelle on auennut kaksi eriävää tulkintalinjaa, jotka erkanevat toisistaan jatkuvasti.
Miksi järjestöjen asiantuntijat, poliitikot ja hallinto- oikeuksien tuomarit samoin kuin valtamedian toimittajat haluavat esiintyä mielummin laittomastikin toimivien lastensuojeluammattilaisten edunvalvojina , myötäkärsijöinä ja mielensäpahoittajina kuin sosiaalityön lainalaisuuden ja asiakkaiden oikeusturvan tai viranomaisvallan valvojina?
Lokakuun Liikkeen muutosehdotuksia
1. Lastensuojelun avohuolto ja huostaanottoja tuottavat avohuollon tukitoimet tulee lopettaa lapsiasiavaltuutetun ehdotuksen mukaisesti. Asiakkaiden on saatava tarvitsemansa palvelut peruspalveluista ilman lastensuojelun asiakkuutta. Ennaltaehkäisevä tuki pitää siirtää lastensuojelulta peruspalvelujärjestelmille, jolloin ihmiset saisivat avun oikeassa osoitteessa ilman lastensuojelun asiakkuutta, virheellistä mutudiagnoosia ja leimaamista.
2. Sosiaalityöhön, erityisesti lastensuojeluun on luotava luotettava tutkimusperusta, kustannus- ja vaikuttavuusseuranta ja lakisääteinen järjestelmä systemaattiselle asikaspalautteiden keruulle. Nykyiset mielipiteisiin perustavat käytännöt on korvattava näyttöön perustuvilla käytännöillä ja psykoanalyyttisen orientaation ja psykokulttuurin seuraukset asiakkaille tulee tutkia. Lastensuojelun työmenetelmien ja tutkimusmenetelmien on perustuttava lainsäädäntöön ja tutkimustietoon.
3. Lastensuojeluun ja sijaishuoltoon on saatava toimiva valvonta. Sijaishuoltopaikoille tulee laatia julkiset laatua mittaavat hymytarrat/nettisivut, joista käy ilmi paikan asiakaspalaute, tuloksellisuus ja mahdolliset toistuvat laiminlyönnit ja väärinkäytökset. Valheellisten lastensuojeluilmoitusten ja lausuntojen tekeminen rangaistavaksi hillitsisi nykyistä kiusaamistarkoituksessa tehtyä ilmoittelua.
4. Lapsiin kohdistuvien rikosten selvittely pitää ottaa pois sosiaalitoimelta ja siirtää poliisitoimen alaisuuteen, jolloin sijaishuollon jääviydet ja kontaktit eivät pääse vaikuttamaan tutkintaan. Poliisien avuksi pitäisi palkata palveluneuvojia, joilla on omakohtaista kokemusta palveluista ja päivitetty tieto kentän tilanteesta sekä seksuaali- ja väkivaltarikoksiin erikoistunut lasten puolta pitävä juristi auttamaan lapsia jo tutkinnassa.
5. Lastensuojelun toiminnan lainalaisuus pitää varmistaa riittävällä lainsäädäntökoulutuksella, työntekijöiden ja johtajien vastuu- ja korvausvelvoitteilla tahallisista väärinkäytöksistä ja yhdenmukaisilla dokumentaatiokäytännöillä. Lakisääteistä perheen yhdistämisvelvoitetta tulee noudattaa. Hoidolliset huostaanotot tulee kieltää lainvastaisina. Oireilevaa lasta ei auta erottaminen läheisistään.
6. Huostaanotto- oikeudenkäynnit pitää siirtää hallinto-oikeuksista puolueettomiin käräjäoikeuksiin. Vallan kolmijako- oppia pitää noudattaa myös lastensuojelussa eli lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta on erotettava toisistaan.
7. Lapsen oikeuksien sopimus ja Leventhalin säännöt tulee saattaa täytäntöön kaikissa lastensuojelun toimissa. Gerald Leventhal (1980) esitti kuusi menettelytapojen oikeudenmukaisuuden (procedural justice) sääntöä:
1. johdonmukaisuus: menettelyä sovelletaan johdonmukaisesti kaikkina aikoina kaikkiin ihmisiin samoin.
2. puolueellisuuden estäminen: päätöksentekijällä ei saisi olla omia intressejä, ennakkoluulottomuus.
3. tiedon tarkkuus: menettelyn tulisi perustua oikeaan ja tarkkaan tietoon.
4. oikaistavuus: mahdollisuus oikaista päätöksenteon perustana olevia tietoja.
5. edustavuus: kaikilla joita asia koskee, on mahdollisuus vaikuttaa päätökseen.
6. eettisyys: menettelytapa ei sisällä vilppiä tai lahjontaa tai yksityisyyden loukkausta.
8. Lastensuojelun sijaishuolto on irroitettava voitontavoittelusta peruskoulujen tapaan ja lapset sijoitettava ensisijaisesti sukulaisilleen tai muille läheisilleen.
Nykyinen köyhien elämäntapavakoiluun keskittyvän järjestelmä vie vain veronmaksajien rahat, oikeusvaltiomaineen ja yhteiskuntarauhan ja jättää lapset vaille huolenpitoa ja suojelua. Sen tilalle on rakennettava uusi asiakaslähtöinen palvelujärjestelmä, jossa lapsia autetaan osana perhettään ja yhteisöään.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-lisaresursointi-on-vakava-virhe
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-tyontekijoiden-ammatillinen-edunvalvonta-havitti-perheiden-konkreettisen-avun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti-parempaa-perheidensuojelua
http://www.kaapeli.fi/pesue/artikkeleita/kriittinen_kannanotto_95.htm
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-2