Asiakirjojen arvaamattomat vaikutukset
Lastensuojelun asiakirjoista väitellyt Tarja Vierula on havainnut aivan oikein, että "se, miten ja millaisina lapset ja vanhemmat asiakirjoissa kuvataan, voi vaikuttaa heidän elämäänsä pitkäkestoisesti monella tavalla. Ne voivat esimerkiksi estää tai mahdollistaa jonkin tärkeäksi kokemasi palvelun tai etuuden saantia. Pysyvyytensä vuoksi asiakirjat voivat ulottaa vaikutuksensa vanhempien elämään myös lastensuojelun asiakkuuden päättymisen jälkeen".
Vierula on oikeassa myös siinä, että "tarvitsemme tietoa siitä, miten ja millaisin seurauksin luettu tulee tulkituksi monialaisessa yhteistyössä ja mitä seurauksia laajenevalla lukemisella on palvelunkäyttäjille. Erityisen tärkeää tämä on suunnitteilla olevan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisen tietovarannon ja siihen liittyvän asiakastietojen helpomman saatavuuden näkökulmasta".
Myötähäpeää herättää tutkijan yritys samaan aikaan sekä tutkia asiakkaiden kokemuksia kirjaamisesta että kiistää lastensuojelussa esiintyvää, objektiivisesti havaittavaa ja rutiininomaista väärennystoimintaa (Edvardsson 2003;2008: 2009), jonka tutkija on silotellut pelkäksi asiakkaan kokemukseksi ja tulkinnaksi; " eletty korvaa luetun".
Vierula tarjoaa esimerkkinä sosiaalitoimen asiakirjojen virheistä aviomiehen kirjaamisen avomieheksi, joka tuskin on edustava tai kuvaava esimerkki vanhempien näkökulmasta.
Omituista on myös kritiikitön luottamus sosiaalityöntekijöiden motiivien ja palvelujärjestelmän moitteettomuuteen. Asiakkailla olisi luultavasti ollut esittää tallenteita palavereista ja niistä tehtyjä kirjauksia, joista olisi voinut tarkistaa kirjaamisen laadun, luonteen ja käytännöt.
Vierula ujuttaa tutkimukseensa piiloisia institutionaalista järjestystä edistäviä arvotuksia. Esimerkiksi asiakkaiden (tutkijan mielestä ilmeisesti suositeltava) neutraali lukutapa asiakirjoihin kertoo, että asiakkaan elämässä on asiakirjojen oikeellisuutta tärkeämpiäkin arvoja esim. lapsen hyvinvointi. Eikö juuri asiakirjojen oikeellisuuden varmistaminen takaa lapsen hyvinvoinnin, palveluihin pääsyn ja käyvän hoidon?
Vierulan tutkimus itsessään tuottaa ja ylläpitää asiakkaita alistavaa ja haavoittavaa institutionaalista järjestystä ja valheellista auttamisnarratiivia, jota Vierula joutuu tekohengittämään vielä monta vuotta erilaisissa sosiaalialan vertaistukiryhmissä ja - tilaisuuksissa ennenkuin pääsee eläkkeelle puhumaan totta epäkohdista ja tekemään rakenteellista sosiaalityötä eli auttamaan ja voimaannuttamaan asiakkaita.
Huolestuttavaa on, että sosiaalityössä on meneillään valikoivan sosiaalisen konstruktionismin trendi, jossa tutkijat ja opinnäytetöiden tekijät yrittävät profiloitua asiakaslähtöisiksi väittämällä tutkivansa asiakkaiden kokemuksia samaan aikaan kun pyrkivät tosiasiassa kiistämään asiakkaiden kokemukset ja diskvalifioimaan ja marginalisoimaan asiakkaiden tuottaman tiedon.
Tutkimusten tarkoituksena ei tunnu olevan asiakkaita haavoittaneiden epäkohtien tutkiminen vaan poisselittäminen, akateeminen meritoituminen, kollegoiden suojelu ja sosiaalityön maineen pelastaminen. Lastensuojelun epäkohdat kielletään lastensuojelun valheellisen imagonrakennuksen edistämiseksi.
Tämä kaksijakoinen pyrkimys ei ole vain tutkijoiden vaan nykyisen tendenssitutkimuksiin panostavan yliopistopolitiikan ansiota. Lastensuojelun väärentämistoimintaa tutkivaa ei palkattaisi yliopistojen sosiaalityön laitoksille, jotka ovat osa lastensuojelun korporatistista eturyhmätaloutta. Asiantuntijavallasta ja sijaishuollon ja sosiaalityöntekijöiden edunvalvonnasta onkin tehty lastensuojelun valtavirtaa, jonka poliittisuutta ei enää edes tunnisteta.
Vierulan teksteissä häiritsee tietoinen pyrkimys lastensuojelun kirjauskäytäntöjen puolustelemiseen ja naivi usko siihen, että kirjauksilla pyrittäisiin lapsen edun mukaiseen tosiseikkaselvittelyyn. Millä tavoin lapsen etua palvelevat kirjauksissa säännönmukaisesti esiintyvä vanhempien mustamaalaus, mutudiagnoosit tai yritykset leimata lapsi traumatisoituneeksi tai kuviteltujen ylisukupolvisten ongelmien kantajaksi?
Tiedossa on, että asiakkaat eivät harjoitetun asiakirjafabrikoinnin seurauksena tunnista itseään sosiaalitoimen kirjauksista. Ketä tai mitä palvelee tutkimus, josta asiakkaat eivät tunnista itseensä kohdistunutta fabrikointia ja väärentämistä, jota ei uskalleta edes nimetä fabrikoinniksi ja väärentämiseksi?
Sosiaalityöntekijöiden tarve pelastaa sosiaalityön maine uhkaa jo sosiaalityön tiedonmuodostusta ja tutkimusta. Kovin käyttökelpoista tietoa palvelujärjestelmän muutostarpeista ei saada jos laitosturvallisuutta tutkimaan palkataan tutkija, joka kieltää laitosväkivallan olemassaolon, jos maahanmuuton ongelmia tutkiva kieltää islamismin olemassaolon tai asiakirjoja tutkiva kieltää asiakirjafabrikoinnin olemassaolon.
Nykyiset dokumentoinnin tavat eivät ole riittävän systemaattisia vastaamaan sosiaalityölle esitettyihin vaatimuksiin vaikuttavuuden, laadun ja tuloksellisuuden arvioimiseksi, kirjoitti Aino Kääriäinen väitöskirjassaan jo vuonna 2003 (182) eikä tilanne näytä olennaisesti parantuneen.
Sosiaalityön epäkohtia, muutostarpeita tai perheiden kokemuksia tutkimaan kannattaakin ehkä palkata mielummin sosiologian, sosiaalipoliitiikan, sosiaalipsykologian tai historian tutkijoita, joilla ei ole niin vahvaa missiota oman tieteenalansa maineen pelastamiseen.
Lastensuojelun asiakirjat ovat ammatillisen edunvalvonnan ja oman toiminnan oikeuttamisen välineitä
Lastensuojelun asiakasdokumentit ovat sosiaalityöntekijän manipuloimia asiakirja-aineistoja, joista sosiaalityöntekijän on ilman seuraamustoimia mahdollista poistaa kaikki työntekijän käsityksistä poikkeava tai työntekijän ja instituution kyseenalaiseen valoon asettava materiaali.
Asiakaskirjaukset ja moniammatillinen yhteistyö ovat tärkeimpiä näyttämöitä, joilla sosiaalityön ammatillisuutta ja asiantuntijuutta esitetään. Ne ovat myös sosiaalityön oikeuttamisen näyttämöitä ja välineitä. Aino Kääriäisen mukaan asiakirjat näyttäytyvät huolipuheen varastoina ja käsittelypaikkoina (2003, 167) ja tekstit sekä ylläpitävät että uusintavat työkulttuuria (171).
Nykyisen tutkimustiedon valossa voi väittää, että lastensuojelun asiakaskirjaukset eivät sellaisenaan kerro asiakkaista tai heidän tarpeistaan tai elämästään. Ne on luotu kertomaan ja kertovat ensisijaisesti sosiaalityön ja sosiaalityöntekijöiden tarpeista ja tulkinnoista.
Joskus ne kertovat myös silkasta huolimattomuudesta. Varatuomari Outi Mannonen kuvailee virheellisten lastensuojeluasiakirjojen kaavan: ”Ensin kirjataan ylös aiheeton epäily. Seuraava työtekijä käsittää sen faktaksi ja lisää kirjauksiin omat luulonsa. Seuraava työntekijä alkaa kirjausten perusteella tehdä huostaanottohakemusta. Kukaan ei perehdy siihen, mitä oikeasti on tapahtunut.”
Kun tutkija alkaa tehdä johtopäätöksiä asiakkaiden tilanteista lastensuojelun asiakirjojen perusteella hän vain jatkaa rikkinäisen puhelimen efektiä. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät johtavat virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka entisestään syventävät avunpyytäjien ahdinkoa.
Sosiaalityöntekijöiden asiakaskirjauksia ja -kertomia voisi tutkia ensisijaisesti sosiaalityöntekijöiden tulkintoina ja narratiiveina ja sosiaalityön ammatillisuuden ja asiantuntijuuden performatiiveina. Niiden avulla sosiaalityöntekijä ylevöittää toimintaansa, suorittaa ja todistelee asiantuntijuuttaan ja yhteiskunnallista äitimistään.
Lastensuojelun asiakasdokumentti ei ole eikä voi olla asiakkaan tai tämän elämän tutkimisen väline. Se on oikeutusdokumentti sosiaalityöntekijän ammatillisuudelle ja asiantuntijuudelle. Sillä todistetaan, että sosiaalityöntekijä on suorittanut ammatillisuutensa, asiantuntijuutensa ja äitimisensä oikein. Sillä legitimoidaan sosiaalityöntekijän valintoja: sosiaalityöntekijän aikomia tai jo valitsemia toimenpiteitä, työprosesseja, päätöksiä, tulkintoja ja narratiiveja.
Dokumentoinnilla ei pelkästään välitetä informaatiota (esim. Taylor 2008, 25) vaan sillä myös aktiivisesti rakennetaan ja ylläpidetään lastensuojelun asiakkuutta (Laitinen, 2013, 58). Dokumentointi toimii siis lastensuojelun ja sijaishuollon asiakashankinnan välineenä.
Asiakasäitien vastausten perusteella Vierula rakensi väitöskirjaansa kolme eri kategoriaa, joihin naisten kokemukset sovitettiin: yhtenevä, korjaava ja kiistävä suhde. Tutkija ei upota kategoriaan yksittäistä ihmistä, vaan haastateltavilla voi olla kokemuksia, jotka jakautuvat näihin kolmeen eri luokkaan.
Yhtenevässä suhteessa lastensuojelun kirjaukset koetaan järjellisinä. Vierula tiivistää idean taulukossa näin: "Eletty on linjassa luetun kanssa." Korjaavassa suhteessa kirjausten vikojen kanssa pystyy vielä jotenkin elämään, mutta silti vääristely tuntuu uhkaavalta. "Eletty korjaa tai täydentää luettua."
Ja sitten siinä pahimmassa kategoriassa, kiistävässä suhteessa, sosiaalitoimen kirjaukset onnistuvat vain hämmästyttämään kieroutuneilla havainnoillaan ja hillittömillä johtopäätöksillään. "Eletty korvaa luetun."
Tutkija verhoutuu ovelasti ihmisten "kokemusten" eli tuntemusten taakse. Se on keino pestä puhtaaksi lastensuojelun likaisia kirjauskäytäntöjä.
Tutkimuksessa asiakkailla oletetaan olevan pääasiassa arkista ja tunteiden sävyttämää ”kokemustietoa”, ei rahan ja kunnioituksen arvoista faktuaalista- tai teoriatietoa tai osaamista. "Tietoa transformoivan" asiantuntijoiden kokemukset ovat tässä kuten muissakin sosiaalityön tutkimuksissa automaattisesti objektiivista havainnointia - vaikka asiakkaiden elämäntilanteesta, elämänhistoriasta, kodista ja perheestä runoileva sosiaalityöntekijä on hädin tuskin tavannut asiakkaan ja hänen perheensä.
Asiantuntijoiden tiedon oletetaan kattavan kaikki tiedon lajit, vaikka asiantuntijan viimeisin kosketus alan tutkimukseen olisi tapahtunut opiskeluaikana ja faktuaalinen osaaminen koostuisi pääasiassa taidosta välttää oikeusviranomaisten puuttuminen omaan työhön harhaanjohtavia asiakirjoja tuottamalla.
Sosiaalityön opettaja Niina Nurmela ja juristit Outi Mannonen ja Leeni Ikonen ovat kertoneet kuinka monet sosiaalityöntekijät eivät tunne toimintaansa ohjaavaa lainsäädäntöä, jonka takia sosiaalityössä noudatetaan liikaa mutu-tuntumaa ja tehdään virheitä.
"Millään muulla hallinnonalalla en ole kohdannut tilannetta, jossa asiakas joutuu neuvomaan virkamiestä työtehtävissä noudatettavasta lainsäädännöstä" (vrt. perustuslaki 118 §: Virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta), varatuomari Leeni Ikonen kertoo.
Asiakirjafabrikointi kääntyy tiedon transformaatioksi
Vierula itse selittää kirjauskäytäntöjä näin: "sosiaalityöntekijä valikoi dokumentoitaviksi työnsä kannalta olennaisimpina pitämänsä tiedot. Muuntaessaan puhuttua tai havainnoitua dokumentoiduksi asiakirjatiedoksi hän koodaa sen kielellisesti ja käsitteellisesti uudelleen niin, että tiedosta tulee käyttökelpoista lastensuojelun toiminnan kannalta (Gillingham 2013). Tästä asiakkaiden arjen ja arkitiedon muuntamisesta lastensuojelun ammattikielelle käytän väitöskirjassani transformaation (Morén 1999; Hasenfeld 1983 ja 1992) käsitettä.
Samalla kun vanhempien tarinat omasta ja lastensa elämästä transformoidaan palvelemaan lastensuojelutyön toteuttamista, heidän omistus- ja hallintasuhteensa omiin tietoihinsa muuttuvat. Vanhemmilla on eri syistä vain vähän valtaa vaikuttaa siihen, millaisia asioita ja miten heidän elämästään kirjoitetaan lastensuojelun asiakirjoihin. He eivät myöskään voi vaikuttaa siihen, kuka asiakirjoja lukee, tulkitsee ja käyttää ammatillisissa käytännöissä, eivätkä siihen, miten tämä tapahtuu. Transformaatioprosessin myötä vanhemmat kokevat itsensä ja asiakirjan väliset valtasuhteet kolmenlaisina väitöstutkimukseni haastatteluaineiston perusteella. Positiivisina koetut valtasuhteet ovat seurauksiltaan kannattelevia, neutraalit merkityksettömiä ja negatiiviset nimensä mukaisesti kielteisiä."
Entä jos asiakas käsittelee ja koodaa havaintonsa lapselle kehoterapiaa antavasta Vierulasta kielellisesti ja käsitteellisesti uudelleen seksuaaliseksi ahdisteluksi siten, että tiedosta tulee käyttökelpoista hänen tarkoitukseensa, nostaa rikossyytteen, levittää tietoa ahdistelusyytteestä monitoimijaisiin yhteisöihinsä ja jakaa Vierulan ja hänen perheensä tietoja erilaisissa verkostoissa jossa pian pyydetään ylisukupolvisten ongelmien katkaisua lastensuojelun nimissä?
Miten Vierula suhtautuisi tiedon transformaatioprosessiin lukiessaan itsestään tehtyjä valheellisia kirjoituksia ja saadessaan irtisanomisilmoituksen töistä ja työsuhdeasunnosta, pankin evätessä lainahakemuksen, työterveyslääkärin kirjatessa papereihin mielenterveyshäiriömerkinnän ja entisten naapureiden soitellessa vihapuheluja pitkin yötä?
Entä kun tekaistun rikosilmoituksen tekijä tekisi juttusarjan tai tutkimuksen auttamisammateissa toimivien naisten harjoittamasta yleisestä mutta vaietusta seksuaalisesta väkivallasta, johon kaikilla kansalaisilla on oikeus, valta ja vastuu puuttua ja velvoite ilmiantaa ahdistelijat subjektiivisen tunteen perusteella?
Yksi sosiaalityön tutkimusetiikan arvioinnin kriteeri on, että tutkimus tarjoaa asiakkaille käyttökelpoista tietoa ja välineitä leimaamisen ja sorron vastustamiseen.
Kuvaisiko Vierula prosessia, erittelisikö kokemustaan tai puolustaisiko itseään oikeudessa kertomalla että ennen rikostutkintaa "eletty on vielä linjassa luetun kanssa " mutta rikostutkinnan aikana "eletty korjaa tai täydentää luettua kun taas tuomiolauselmassa ja nettikirjoittelussa "eletty korvaa luetun"?
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-herattaa-suuria-tunteita-puretaan-sosiaalityontekijoiden-myytteja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/noitaroviot-roihuavat-edelleen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-seuraa-valheellisesta-insestisyytteesta-ja-puoskaroinnista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-asiantuntijaryhma-turhake-kyseenalaisten-huostaanottopaatosten-tueksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-tyontekijoiden-ammatillinen-edunvalvonta-havitti-perheiden-konkreettisen-avun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avin-havaintoja-lastensuojelun-kirjaamiskaytannoista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/valesossujen-valekirjaukset-sossun-sanoittamat-lastensuojeluilmoitukset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kun-mielipiteisiin-perustuvat-kaytannot-korvasivat-nayttoon-perustuvat-kaytannot
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/keiden-tarinat-kuulemme
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
https://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oikeusmurhien-syita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
Lastensuojelun asiakirjoista väitellyt Tarja Vierula on havainnut aivan oikein, että "se, miten ja millaisina lapset ja vanhemmat asiakirjoissa kuvataan, voi vaikuttaa heidän elämäänsä pitkäkestoisesti monella tavalla. Ne voivat esimerkiksi estää tai mahdollistaa jonkin tärkeäksi kokemasi palvelun tai etuuden saantia. Pysyvyytensä vuoksi asiakirjat voivat ulottaa vaikutuksensa vanhempien elämään myös lastensuojelun asiakkuuden päättymisen jälkeen".
Vierula on oikeassa myös siinä, että "tarvitsemme tietoa siitä, miten ja millaisin seurauksin luettu tulee tulkituksi monialaisessa yhteistyössä ja mitä seurauksia laajenevalla lukemisella on palvelunkäyttäjille. Erityisen tärkeää tämä on suunnitteilla olevan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisen tietovarannon ja siihen liittyvän asiakastietojen helpomman saatavuuden näkökulmasta".
Myötähäpeää herättää tutkijan yritys samaan aikaan sekä tutkia asiakkaiden kokemuksia kirjaamisesta että kiistää lastensuojelussa esiintyvää, objektiivisesti havaittavaa ja rutiininomaista väärennystoimintaa (Edvardsson 2003;2008: 2009), jonka tutkija on silotellut pelkäksi asiakkaan kokemukseksi ja tulkinnaksi; " eletty korvaa luetun".
Vierula tarjoaa esimerkkinä sosiaalitoimen asiakirjojen virheistä aviomiehen kirjaamisen avomieheksi, joka tuskin on edustava tai kuvaava esimerkki vanhempien näkökulmasta.
Omituista on myös kritiikitön luottamus sosiaalityöntekijöiden motiivien ja palvelujärjestelmän moitteettomuuteen. Asiakkailla olisi luultavasti ollut esittää tallenteita palavereista ja niistä tehtyjä kirjauksia, joista olisi voinut tarkistaa kirjaamisen laadun, luonteen ja käytännöt.
Vierula ujuttaa tutkimukseensa piiloisia institutionaalista järjestystä edistäviä arvotuksia. Esimerkiksi asiakkaiden (tutkijan mielestä ilmeisesti suositeltava) neutraali lukutapa asiakirjoihin kertoo, että asiakkaan elämässä on asiakirjojen oikeellisuutta tärkeämpiäkin arvoja esim. lapsen hyvinvointi. Eikö juuri asiakirjojen oikeellisuuden varmistaminen takaa lapsen hyvinvoinnin, palveluihin pääsyn ja käyvän hoidon?
Vierulan tutkimus itsessään tuottaa ja ylläpitää asiakkaita alistavaa ja haavoittavaa institutionaalista järjestystä ja valheellista auttamisnarratiivia, jota Vierula joutuu tekohengittämään vielä monta vuotta erilaisissa sosiaalialan vertaistukiryhmissä ja - tilaisuuksissa ennenkuin pääsee eläkkeelle puhumaan totta epäkohdista ja tekemään rakenteellista sosiaalityötä eli auttamaan ja voimaannuttamaan asiakkaita.
Huolestuttavaa on, että sosiaalityössä on meneillään valikoivan sosiaalisen konstruktionismin trendi, jossa tutkijat ja opinnäytetöiden tekijät yrittävät profiloitua asiakaslähtöisiksi väittämällä tutkivansa asiakkaiden kokemuksia samaan aikaan kun pyrkivät tosiasiassa kiistämään asiakkaiden kokemukset ja diskvalifioimaan ja marginalisoimaan asiakkaiden tuottaman tiedon.
Tutkimusten tarkoituksena ei tunnu olevan asiakkaita haavoittaneiden epäkohtien tutkiminen vaan poisselittäminen, akateeminen meritoituminen, kollegoiden suojelu ja sosiaalityön maineen pelastaminen. Lastensuojelun epäkohdat kielletään lastensuojelun valheellisen imagonrakennuksen edistämiseksi.
Tämä kaksijakoinen pyrkimys ei ole vain tutkijoiden vaan nykyisen tendenssitutkimuksiin panostavan yliopistopolitiikan ansiota. Lastensuojelun väärentämistoimintaa tutkivaa ei palkattaisi yliopistojen sosiaalityön laitoksille, jotka ovat osa lastensuojelun korporatistista eturyhmätaloutta. Asiantuntijavallasta ja sijaishuollon ja sosiaalityöntekijöiden edunvalvonnasta onkin tehty lastensuojelun valtavirtaa, jonka poliittisuutta ei enää edes tunnisteta.
Vierulan teksteissä häiritsee tietoinen pyrkimys lastensuojelun kirjauskäytäntöjen puolustelemiseen ja naivi usko siihen, että kirjauksilla pyrittäisiin lapsen edun mukaiseen tosiseikkaselvittelyyn. Millä tavoin lapsen etua palvelevat kirjauksissa säännönmukaisesti esiintyvä vanhempien mustamaalaus, mutudiagnoosit tai yritykset leimata lapsi traumatisoituneeksi tai kuviteltujen ylisukupolvisten ongelmien kantajaksi?
Tiedossa on, että asiakkaat eivät harjoitetun asiakirjafabrikoinnin seurauksena tunnista itseään sosiaalitoimen kirjauksista. Ketä tai mitä palvelee tutkimus, josta asiakkaat eivät tunnista itseensä kohdistunutta fabrikointia ja väärentämistä, jota ei uskalleta edes nimetä fabrikoinniksi ja väärentämiseksi?
Sosiaalityöntekijöiden tarve pelastaa sosiaalityön maine uhkaa jo sosiaalityön tiedonmuodostusta ja tutkimusta. Kovin käyttökelpoista tietoa palvelujärjestelmän muutostarpeista ei saada jos laitosturvallisuutta tutkimaan palkataan tutkija, joka kieltää laitosväkivallan olemassaolon, jos maahanmuuton ongelmia tutkiva kieltää islamismin olemassaolon tai asiakirjoja tutkiva kieltää asiakirjafabrikoinnin olemassaolon.
Nykyiset dokumentoinnin tavat eivät ole riittävän systemaattisia vastaamaan sosiaalityölle esitettyihin vaatimuksiin vaikuttavuuden, laadun ja tuloksellisuuden arvioimiseksi, kirjoitti Aino Kääriäinen väitöskirjassaan jo vuonna 2003 (182) eikä tilanne näytä olennaisesti parantuneen.
Sosiaalityön epäkohtia, muutostarpeita tai perheiden kokemuksia tutkimaan kannattaakin ehkä palkata mielummin sosiologian, sosiaalipoliitiikan, sosiaalipsykologian tai historian tutkijoita, joilla ei ole niin vahvaa missiota oman tieteenalansa maineen pelastamiseen.
Lastensuojelun asiakirjat ovat ammatillisen edunvalvonnan ja oman toiminnan oikeuttamisen välineitä
Lastensuojelun asiakasdokumentit ovat sosiaalityöntekijän manipuloimia asiakirja-aineistoja, joista sosiaalityöntekijän on ilman seuraamustoimia mahdollista poistaa kaikki työntekijän käsityksistä poikkeava tai työntekijän ja instituution kyseenalaiseen valoon asettava materiaali.
Asiakaskirjaukset ja moniammatillinen yhteistyö ovat tärkeimpiä näyttämöitä, joilla sosiaalityön ammatillisuutta ja asiantuntijuutta esitetään. Ne ovat myös sosiaalityön oikeuttamisen näyttämöitä ja välineitä. Aino Kääriäisen mukaan asiakirjat näyttäytyvät huolipuheen varastoina ja käsittelypaikkoina (2003, 167) ja tekstit sekä ylläpitävät että uusintavat työkulttuuria (171).
Nykyisen tutkimustiedon valossa voi väittää, että lastensuojelun asiakaskirjaukset eivät sellaisenaan kerro asiakkaista tai heidän tarpeistaan tai elämästään. Ne on luotu kertomaan ja kertovat ensisijaisesti sosiaalityön ja sosiaalityöntekijöiden tarpeista ja tulkinnoista.
Joskus ne kertovat myös silkasta huolimattomuudesta. Varatuomari Outi Mannonen kuvailee virheellisten lastensuojeluasiakirjojen kaavan: ”Ensin kirjataan ylös aiheeton epäily. Seuraava työtekijä käsittää sen faktaksi ja lisää kirjauksiin omat luulonsa. Seuraava työntekijä alkaa kirjausten perusteella tehdä huostaanottohakemusta. Kukaan ei perehdy siihen, mitä oikeasti on tapahtunut.”
Kun tutkija alkaa tehdä johtopäätöksiä asiakkaiden tilanteista lastensuojelun asiakirjojen perusteella hän vain jatkaa rikkinäisen puhelimen efektiä. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät johtavat virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka entisestään syventävät avunpyytäjien ahdinkoa.
Sosiaalityöntekijöiden asiakaskirjauksia ja -kertomia voisi tutkia ensisijaisesti sosiaalityöntekijöiden tulkintoina ja narratiiveina ja sosiaalityön ammatillisuuden ja asiantuntijuuden performatiiveina. Niiden avulla sosiaalityöntekijä ylevöittää toimintaansa, suorittaa ja todistelee asiantuntijuuttaan ja yhteiskunnallista äitimistään.
Lastensuojelun asiakasdokumentti ei ole eikä voi olla asiakkaan tai tämän elämän tutkimisen väline. Se on oikeutusdokumentti sosiaalityöntekijän ammatillisuudelle ja asiantuntijuudelle. Sillä todistetaan, että sosiaalityöntekijä on suorittanut ammatillisuutensa, asiantuntijuutensa ja äitimisensä oikein. Sillä legitimoidaan sosiaalityöntekijän valintoja: sosiaalityöntekijän aikomia tai jo valitsemia toimenpiteitä, työprosesseja, päätöksiä, tulkintoja ja narratiiveja.
Dokumentoinnilla ei pelkästään välitetä informaatiota (esim. Taylor 2008, 25) vaan sillä myös aktiivisesti rakennetaan ja ylläpidetään lastensuojelun asiakkuutta (Laitinen, 2013, 58). Dokumentointi toimii siis lastensuojelun ja sijaishuollon asiakashankinnan välineenä.
Asiakasäitien vastausten perusteella Vierula rakensi väitöskirjaansa kolme eri kategoriaa, joihin naisten kokemukset sovitettiin: yhtenevä, korjaava ja kiistävä suhde. Tutkija ei upota kategoriaan yksittäistä ihmistä, vaan haastateltavilla voi olla kokemuksia, jotka jakautuvat näihin kolmeen eri luokkaan.
Yhtenevässä suhteessa lastensuojelun kirjaukset koetaan järjellisinä. Vierula tiivistää idean taulukossa näin: "Eletty on linjassa luetun kanssa." Korjaavassa suhteessa kirjausten vikojen kanssa pystyy vielä jotenkin elämään, mutta silti vääristely tuntuu uhkaavalta. "Eletty korjaa tai täydentää luettua."
Ja sitten siinä pahimmassa kategoriassa, kiistävässä suhteessa, sosiaalitoimen kirjaukset onnistuvat vain hämmästyttämään kieroutuneilla havainnoillaan ja hillittömillä johtopäätöksillään. "Eletty korvaa luetun."
Tutkija verhoutuu ovelasti ihmisten "kokemusten" eli tuntemusten taakse. Se on keino pestä puhtaaksi lastensuojelun likaisia kirjauskäytäntöjä.
Tutkimuksessa asiakkailla oletetaan olevan pääasiassa arkista ja tunteiden sävyttämää ”kokemustietoa”, ei rahan ja kunnioituksen arvoista faktuaalista- tai teoriatietoa tai osaamista. "Tietoa transformoivan" asiantuntijoiden kokemukset ovat tässä kuten muissakin sosiaalityön tutkimuksissa automaattisesti objektiivista havainnointia - vaikka asiakkaiden elämäntilanteesta, elämänhistoriasta, kodista ja perheestä runoileva sosiaalityöntekijä on hädin tuskin tavannut asiakkaan ja hänen perheensä.
Asiantuntijoiden tiedon oletetaan kattavan kaikki tiedon lajit, vaikka asiantuntijan viimeisin kosketus alan tutkimukseen olisi tapahtunut opiskeluaikana ja faktuaalinen osaaminen koostuisi pääasiassa taidosta välttää oikeusviranomaisten puuttuminen omaan työhön harhaanjohtavia asiakirjoja tuottamalla.
Sosiaalityön opettaja Niina Nurmela ja juristit Outi Mannonen ja Leeni Ikonen ovat kertoneet kuinka monet sosiaalityöntekijät eivät tunne toimintaansa ohjaavaa lainsäädäntöä, jonka takia sosiaalityössä noudatetaan liikaa mutu-tuntumaa ja tehdään virheitä.
"Millään muulla hallinnonalalla en ole kohdannut tilannetta, jossa asiakas joutuu neuvomaan virkamiestä työtehtävissä noudatettavasta lainsäädännöstä" (vrt. perustuslaki 118 §: Virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta), varatuomari Leeni Ikonen kertoo.
Asiakirjafabrikointi kääntyy tiedon transformaatioksi
Vierula itse selittää kirjauskäytäntöjä näin: "sosiaalityöntekijä valikoi dokumentoitaviksi työnsä kannalta olennaisimpina pitämänsä tiedot. Muuntaessaan puhuttua tai havainnoitua dokumentoiduksi asiakirjatiedoksi hän koodaa sen kielellisesti ja käsitteellisesti uudelleen niin, että tiedosta tulee käyttökelpoista lastensuojelun toiminnan kannalta (Gillingham 2013). Tästä asiakkaiden arjen ja arkitiedon muuntamisesta lastensuojelun ammattikielelle käytän väitöskirjassani transformaation (Morén 1999; Hasenfeld 1983 ja 1992) käsitettä.
Samalla kun vanhempien tarinat omasta ja lastensa elämästä transformoidaan palvelemaan lastensuojelutyön toteuttamista, heidän omistus- ja hallintasuhteensa omiin tietoihinsa muuttuvat. Vanhemmilla on eri syistä vain vähän valtaa vaikuttaa siihen, millaisia asioita ja miten heidän elämästään kirjoitetaan lastensuojelun asiakirjoihin. He eivät myöskään voi vaikuttaa siihen, kuka asiakirjoja lukee, tulkitsee ja käyttää ammatillisissa käytännöissä, eivätkä siihen, miten tämä tapahtuu. Transformaatioprosessin myötä vanhemmat kokevat itsensä ja asiakirjan väliset valtasuhteet kolmenlaisina väitöstutkimukseni haastatteluaineiston perusteella. Positiivisina koetut valtasuhteet ovat seurauksiltaan kannattelevia, neutraalit merkityksettömiä ja negatiiviset nimensä mukaisesti kielteisiä."
Entä jos asiakas käsittelee ja koodaa havaintonsa lapselle kehoterapiaa antavasta Vierulasta kielellisesti ja käsitteellisesti uudelleen seksuaaliseksi ahdisteluksi siten, että tiedosta tulee käyttökelpoista hänen tarkoitukseensa, nostaa rikossyytteen, levittää tietoa ahdistelusyytteestä monitoimijaisiin yhteisöihinsä ja jakaa Vierulan ja hänen perheensä tietoja erilaisissa verkostoissa jossa pian pyydetään ylisukupolvisten ongelmien katkaisua lastensuojelun nimissä?
Miten Vierula suhtautuisi tiedon transformaatioprosessiin lukiessaan itsestään tehtyjä valheellisia kirjoituksia ja saadessaan irtisanomisilmoituksen töistä ja työsuhdeasunnosta, pankin evätessä lainahakemuksen, työterveyslääkärin kirjatessa papereihin mielenterveyshäiriömerkinnän ja entisten naapureiden soitellessa vihapuheluja pitkin yötä?
Entä kun tekaistun rikosilmoituksen tekijä tekisi juttusarjan tai tutkimuksen auttamisammateissa toimivien naisten harjoittamasta yleisestä mutta vaietusta seksuaalisesta väkivallasta, johon kaikilla kansalaisilla on oikeus, valta ja vastuu puuttua ja velvoite ilmiantaa ahdistelijat subjektiivisen tunteen perusteella?
Yksi sosiaalityön tutkimusetiikan arvioinnin kriteeri on, että tutkimus tarjoaa asiakkaille käyttökelpoista tietoa ja välineitä leimaamisen ja sorron vastustamiseen.
Kuvaisiko Vierula prosessia, erittelisikö kokemustaan tai puolustaisiko itseään oikeudessa kertomalla että ennen rikostutkintaa "eletty on vielä linjassa luetun kanssa " mutta rikostutkinnan aikana "eletty korjaa tai täydentää luettua kun taas tuomiolauselmassa ja nettikirjoittelussa "eletty korvaa luetun"?
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-herattaa-suuria-tunteita-puretaan-sosiaalityontekijoiden-myytteja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/noitaroviot-roihuavat-edelleen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-seuraa-valheellisesta-insestisyytteesta-ja-puoskaroinnista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-asiantuntijaryhma-turhake-kyseenalaisten-huostaanottopaatosten-tueksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-tyontekijoiden-ammatillinen-edunvalvonta-havitti-perheiden-konkreettisen-avun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avin-havaintoja-lastensuojelun-kirjaamiskaytannoista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/valesossujen-valekirjaukset-sossun-sanoittamat-lastensuojeluilmoitukset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kun-mielipiteisiin-perustuvat-kaytannot-korvasivat-nayttoon-perustuvat-kaytannot
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/keiden-tarinat-kuulemme
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
https://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oikeusmurhien-syita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
RSS Feed
