Väkivallasta selviytyneet menettävät lapsensa sosiaalivirastolle
Sosiaaliviranomaiset ottavat liian helposti lapsia huostaan, toteaa tuore brittiläinen Perheoikeuden raportti ja väittää, että lastensuojelussa vallitsee syyttelyn, häpeän ja pelon kulttuuri.
Raportin mukaan haavoittuvissa oloissa elävien perheiden tukemiseksi tulisi tehdä enemmän.
Pacific Standard kertoo yhdysvaltalaisesta Amysta, lähisuhdeväkivallasta selviytyjästä ja Irakin sodan veteraanista, joka teki kaikkensa suojellakseen poikaansa väkivaltaiselta mieheltään, joka oli vähällä tappaa hänet useita kertoja mm. heittämällä Amyn alas kolmannen kerroksen parvekkeelta.
Vuonna 2012 Terrance kidnappasi 4- vuotiaan poikansa päiväkoidosta ja murtautui Amyn kotiin, jossa hän pahoinpiteli naisen.
Kaksi viikkoa kidnappauksen jälkeen, tuntematon henkilö toi palautti päivähoitoon Amyn pojan, jolla oli kasvoissaan palovamma.
Terrance pidätettiin ja tuomittiin päällekarkauksesta, murrosta ja lähestymiskiellon rikkomisesta. Texasin oikeus myönsi Amylle yksinhuoltajuuden ja teki päätöksen, joka esti Terrancen yhteydenotot lapseensa, joka on erittäin harvinaista lähisuhdeväkivaltatapauksissa.
Amyn ja hänen poikansa koettelemukset eivät päättyneet. Samana vuonna Amy muutti poikansa kanssa Washingtoniin turvallisuuden takia. Molemmat kärsivät post-traumaattisesta stressihäiriöstä ja Amyllä oli vaikeuksia kustantaa terveydenhoitoaan- osittain maksamattomien elatusmaksujen takia. Epätoivoinen Amy pyysi apua Washingtonin sosiaali- ja terveyspalveluista.
Isän aiheuttama vakava post-traumaattinen häiriö oirehti pojan väkivaltaisina purkauksina ja Amy tiesi pojan tarvitsevan traumalähtöistä hoitoa. Sosiaali- ja terveydenhuolto ei tarjonnut mitään tukea: sen sijaan se otti lapsen huostaan ja sijoitti hänet lähes 18 kuukaudeksi.
Amyn tarina on yksi monista tapauksista, jossa lapsi on otettu huostaan lähisuhdeväkivaltaa kärsineeltä vanhemmalta.
Väkivallan uhreja uudelleenuhriutetaan järjestelmässä, jonka tulisi suojella heitä.
Amyn vihjailtiin olevan epäsopiva vanhemmaksi kärsimänsä väkivallan takia, sanoo Sara Ainsworth, juristi Legal Voice- järjestöstä.
Nyt neljä vuotta myöhemmin Ainsworth ja Molly Terwillger, toinen juristi Legal Voice- järjestöstä haastavat Washingtonin sosiaali- ja terveyspalvelut (DSHS) epäoikeudenmukaisesta ja perustuslain vastaisesta toiminnasta Amyn tilanteessa.
Amyn kokemus ei ole epätavallinen. Vuonna 2004, liittovaltion tuomioistuin totesi New Yorkin lastensuojelun ottavan lapsia huostaan väärin perustein äideiltä, jotka olivat joutuneet parisuhdeväkivallan uhreiksi väittäen mitä hyvänsä lapsen kärsimää haittaa kaltoinkohtelulliseksi ja suojelun puutteeksi. Myös New Yorkin vetoomustuomioistuin päätti yksimielisesti että äidin epäonnistuminen estämään lastaan näkemästä perheväkivaltaa ei ole kaltoinkohtelua eikä oikeuta siirtämään lapsia kodeistaan.
Kova, uhreja syyllistävä politiikka kuitenkin elää edelleen.
Ainsworth uskoo että kyvyttömyys ymmärtää lähisuhdeväkivallan dynamiikkaa ja syvästi naisvihamielinen kulttuuri ovat selityksiä tilanteeseen, jossa uhrien syyttelystä on tullut ohjenuora lastensuojelun ja perheoikeuden lisäksi moniin muihinkin järjestelmiin ympäri maata.
-Uskon, että uhrien syyttely perustuu pelkoon, hän sanoo. Samasta syystä raiskauksen uhreja syyllistetään heidän vaatetuksestaan. Jokainen, joka pelkää joutuvansa uhriksi haluaa etäännyttää itsensä ihmisistä, jotka ovat joutuneet uhreiksi.
Washingtonin osavaltiossa laki edellyttää lastensuojelua ponnistelemaan perheiden koossapitämiseksi. Vuonna 2010, Washingtonin lastensuojelu julkaisi parisuhdeväkivaltaan erikoistuneiden juristien avulla oppaan Social Worker's Practice Guide to Domestic Violence, jossa kerrotaan miten sosiaalityöntekijöiden tulisi työskennellä uhrien kanssa. Opas neuvoo sosiaalityöntekijöitä kuinka arvioida parisuhdeväkivaltaa kohdanneiden avuntarpeita, tarjota apua ja pitää perhe turvassa sen sijaan että lapsi otettaisiin pois väkivaltaan syyllistymättömältä vanhemmalta.
Ainsworth kertoo että lapsen ottaminen pois väkivallattomalta vanhemmalta, joka on tyypillisesti lapsen pysyvin turva, syventää traumaa ja uudelleenuhriuttaa väkivallasta selviytyneet.
- Tutkimuksista tiedämme, että on vahingollista lapsille joutua eroon vanhemmasta, johon lapsi kiinnittyy. Tiedämme, että lapset syyllistävät itseään ja pelkäävät vanhempansa turvallisuuden puolesta.
Lastensuojelujärjestelmän kuormituksen takia näiden ohjeistusten harjoittelu voi jäädä sivuun.
Koulutusta on tarjolla niille jotka sitä etsivät mutta sen järjestämiselle ei välttämättä ole toimeksiantoa.
Se, että ihmisillä ei ole aikaa oppia ymmärtämään parisuhdeväkivaltaa, kouluttautua, kerrata tai harjoitella on osa ongelmaa.
Amy ja hänen poikansa ovat turvassa. Ainsworth ja Terwillger toivovat, että lastensuojelupalveluiden haastaminen tuo paitsi oikeutta Amylle ja hänen pojalleen myös vastuuttaa DSHS:n laittomuuksista ja tuottaa institutionaalista muutosta tapaan jolla lastensuojelujärjestelmä käsittelee parisuhdeväkivaltaa ja väkivallasta selviytyjiä ja heidän lapsiaan.
Suomessakin vähätellään parisuhdeväkivaltaa ja syyllistetään uhreja
Vastaavat väärinkäytökset sosiaali- ja terveydenhuollon taholta eivät ole harvinaisia Suomessakaan. Edes parisuhdeväkivaltaa ei tarvita, minkä hyvänsä väkivallan kohteeksi joutuminen riittää huostaanoton perusteeksi. Lokakuun Liikkeen perustajajäsen Ani Leikoniemi haki sosiaalitoimelta taloudellista apua, koska hän oli leukemiaa sairastavan tyttärensä omaishoitaja. Taloudellisen avun sijasta hän sai kotiinsa perhetyöntekijät, jotka kirjasivat äidin juttelut tarkoitushakuisesti väärin.
Leikonniemen painajainen alkoi kun kolme ventovierasta humalaista miestä tunkeutui hänen kotiinsa. Paikalle tuli poliisi ja kaksi päivystävää sosiaaliviranomaista. Myöhemmin Leikoniemen 3- vuotias poika haettiin kiireelliseen laitossijoitukseen kotirauharikoksen varjolla.Vasta oikeudenkäynnissä selvisi huostaanoton todellinen syy. Naantalin sosiaaliviranomaiset yrittivät todistaa Leikoniemen epäkelvoksi vanhemmaksi perhetyöntekijöiden vihjauksilla ja fabrikoiduilla kirjauksilla, joihin kaikki Leikoniemen miespuoliset tutut , jopa oma veli oli virheellisesti kirjattu "miesystäviksi". Leikoniemeä yritettiin mustamaalata myös ilman lupaa hankituilla Leikoniemen psykoterapiamerkinnöistä irroitetuilla lauseilla. Vaikka huostaanotto purettiin myöhemmin laittomana, 3- vuotias joutui olemaan huostassa useita kuukausia eikä lastensuojelu saanut asianmukaista rangaistusta väärinkäytöksistään.
Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen (2009, 57) hallinto-oikeuden huostaanotto-päätöksiä käsitelleessä tutkimusraportissa äitejä vastuutettiin isien käytöksestä ja riittämättömästä vanhemmuudesta. Tutkijat huomasivat, että väkivaltaa ei pelkästään sivuutettu, vaan väkivallan tekijän tekoa pyrittiin ymmärtämään ja uhrin vanhemmuus kyseenalaistettiin.
Lapsi- ja läheistyön koordinaattori Tarja Hiltunen Sininauhaliitosta tutkii väitöskirjassaan Äitiys, huostaanotto ja voimaantuminen kahtatoista äitiä, joiden lapset on huostaanotettu. Miltei kaikki äidit olivat kokeneet ennen huostaanottoa väkivaltaa, jonka hoitoon he eivät saaneet tarvitsemaansa apua sosiaalipalvelujärjestelmästä ennen, aikana tai jälkeen huostaanoton ( Hiiltunen, 2015, 207).
Suomi sai hiljattain langettavan päätöksen YK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevältä CEDAW- komitealta huoltajuuskiistassa, josta Turun hovioikeus antoi käräjäoikeuden tuomion vahvistavan päätöksen kesäkuussa 2014 .
Komitea katsoo, että Suomen viranomaiset olivat soveltaneet stereotyyppistä ja syrjivää käsitystä perheväkivallasta. Isän kykyä vanhempana ei oltu lukuisista lastensuojeluilmoituksista ja väkivaltatuomiosta huolimatta arvioitu.
Cedaw-komitea vaati valituksen johdosta jo toukokuussa 2016 Suomen valtiota ryhtymään kiireellisiin toimiin lapsen suojelemiseksi ja suorittamaan viipymättä kattavat tutkimukset lapseen kohdistuneiden pahoinpitelyepäilyjen selvittämiseksi.
Vaatimusta ei kunnioitettu ja Suomen valtio ei toteuttanut vaadittuja toimenpiteitä. Poliisi kuuli epäiltyä, mutta päätti esitutkinnan kuulematta lasta tai todistajia. Hindströmin mukaan lääkärikään ei tutkinut lapsen mahdollisia vammoja. Poliisi joutui joulukuussa 2016 ilmenneen uuden väkivaltaepäilyn vuoksi ottamaan tapauksen uudelleen tutkittavaksi.
"Suomi on loukannut useita naisiin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen velvoitteita", kertoo valituksen tehnyt porilainen oikeustieteen maisteri Susan Hindström.
Susan Hindström kertoo, että Suomen tuomioistuinlaitokset sekä sosiaaliviranomaiset eivät ymmärrä perheväkivaltaa ilmiönä, eivätkä myöskään siihen liittyvää valta-asetelmaa tekijän ja uhrin välillä.
"Viranomaisilla on stereotyyppien näkemys perheväkivallasta. Viranomaiset syyllistävät uhria väkivallan seurauksista, kuten uhrin tekijää kohtaan tuntemasta pelosta," Hindström väittää.
Valituksessaan YK:n komitealle Hindström tuo esille kuinka Suomessa perheväkivaltaa vähätellään. Sitä pidetään ”yksityisasiana”, ja huoltoriitojen yhteydessä esiin tulevaa perheväkivaltaa ”vanhempien välisenä erimielisyytenä”.
Hindström viittaa Teija Hautasen vuonna 2010 tekemään väitöskirjaan Väkivalta ja huoltoriidat, jonka tutkimusaineisto käsitti yli 150 huoltoriitaa, joihin liittyy perheväkivalta.
"Väkivalta ei väitöskirjan mukaan saa huoltoriidoissa sitä merkitystä, jonka se ansaitsisi, kun puhutaan uhrin ja lapsen suojasta. Lapsen yksinhuolto ja asuminen voidaan antaa myös väkivaltarikoksesta tuomitulle vanhemmalle."
"Viranomaisten asenne on ylimielinen, jos näistä asioista muistuttaa," hän huomauttaa.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lahisuhdevakivallan-selvitys-ja-hoito-ei-toimi-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helen-aidin-tarina-lastensuojelu-murensi-itsetuntoni
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-paadytaan-mielisairaalapotilaaksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vakivalta-sijaishuollossa-onkin-biovanhempien-syyta-ja-sijoitettujen-tietamattomyytta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaarinan-sosiaalitoimiston-sattuva-haalahja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taman-paivan-fabrikoitua-vakivaltaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/puhejudoa-epakohtien-korjaamisen-sijaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salaisten-hairioiden-etsinta-estaa-vakivallan-havaitsemisen
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kiusaaminen-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arvovalta-ja-huoltoriidat-maksavat-miljoonia
Sosiaaliviranomaiset ottavat liian helposti lapsia huostaan, toteaa tuore brittiläinen Perheoikeuden raportti ja väittää, että lastensuojelussa vallitsee syyttelyn, häpeän ja pelon kulttuuri.
Raportin mukaan haavoittuvissa oloissa elävien perheiden tukemiseksi tulisi tehdä enemmän.
Pacific Standard kertoo yhdysvaltalaisesta Amysta, lähisuhdeväkivallasta selviytyjästä ja Irakin sodan veteraanista, joka teki kaikkensa suojellakseen poikaansa väkivaltaiselta mieheltään, joka oli vähällä tappaa hänet useita kertoja mm. heittämällä Amyn alas kolmannen kerroksen parvekkeelta.
Vuonna 2012 Terrance kidnappasi 4- vuotiaan poikansa päiväkoidosta ja murtautui Amyn kotiin, jossa hän pahoinpiteli naisen.
Kaksi viikkoa kidnappauksen jälkeen, tuntematon henkilö toi palautti päivähoitoon Amyn pojan, jolla oli kasvoissaan palovamma.
Terrance pidätettiin ja tuomittiin päällekarkauksesta, murrosta ja lähestymiskiellon rikkomisesta. Texasin oikeus myönsi Amylle yksinhuoltajuuden ja teki päätöksen, joka esti Terrancen yhteydenotot lapseensa, joka on erittäin harvinaista lähisuhdeväkivaltatapauksissa.
Amyn ja hänen poikansa koettelemukset eivät päättyneet. Samana vuonna Amy muutti poikansa kanssa Washingtoniin turvallisuuden takia. Molemmat kärsivät post-traumaattisesta stressihäiriöstä ja Amyllä oli vaikeuksia kustantaa terveydenhoitoaan- osittain maksamattomien elatusmaksujen takia. Epätoivoinen Amy pyysi apua Washingtonin sosiaali- ja terveyspalveluista.
Isän aiheuttama vakava post-traumaattinen häiriö oirehti pojan väkivaltaisina purkauksina ja Amy tiesi pojan tarvitsevan traumalähtöistä hoitoa. Sosiaali- ja terveydenhuolto ei tarjonnut mitään tukea: sen sijaan se otti lapsen huostaan ja sijoitti hänet lähes 18 kuukaudeksi.
Amyn tarina on yksi monista tapauksista, jossa lapsi on otettu huostaan lähisuhdeväkivaltaa kärsineeltä vanhemmalta.
Väkivallan uhreja uudelleenuhriutetaan järjestelmässä, jonka tulisi suojella heitä.
Amyn vihjailtiin olevan epäsopiva vanhemmaksi kärsimänsä väkivallan takia, sanoo Sara Ainsworth, juristi Legal Voice- järjestöstä.
Nyt neljä vuotta myöhemmin Ainsworth ja Molly Terwillger, toinen juristi Legal Voice- järjestöstä haastavat Washingtonin sosiaali- ja terveyspalvelut (DSHS) epäoikeudenmukaisesta ja perustuslain vastaisesta toiminnasta Amyn tilanteessa.
Amyn kokemus ei ole epätavallinen. Vuonna 2004, liittovaltion tuomioistuin totesi New Yorkin lastensuojelun ottavan lapsia huostaan väärin perustein äideiltä, jotka olivat joutuneet parisuhdeväkivallan uhreiksi väittäen mitä hyvänsä lapsen kärsimää haittaa kaltoinkohtelulliseksi ja suojelun puutteeksi. Myös New Yorkin vetoomustuomioistuin päätti yksimielisesti että äidin epäonnistuminen estämään lastaan näkemästä perheväkivaltaa ei ole kaltoinkohtelua eikä oikeuta siirtämään lapsia kodeistaan.
Kova, uhreja syyllistävä politiikka kuitenkin elää edelleen.
Ainsworth uskoo että kyvyttömyys ymmärtää lähisuhdeväkivallan dynamiikkaa ja syvästi naisvihamielinen kulttuuri ovat selityksiä tilanteeseen, jossa uhrien syyttelystä on tullut ohjenuora lastensuojelun ja perheoikeuden lisäksi moniin muihinkin järjestelmiin ympäri maata.
-Uskon, että uhrien syyttely perustuu pelkoon, hän sanoo. Samasta syystä raiskauksen uhreja syyllistetään heidän vaatetuksestaan. Jokainen, joka pelkää joutuvansa uhriksi haluaa etäännyttää itsensä ihmisistä, jotka ovat joutuneet uhreiksi.
Washingtonin osavaltiossa laki edellyttää lastensuojelua ponnistelemaan perheiden koossapitämiseksi. Vuonna 2010, Washingtonin lastensuojelu julkaisi parisuhdeväkivaltaan erikoistuneiden juristien avulla oppaan Social Worker's Practice Guide to Domestic Violence, jossa kerrotaan miten sosiaalityöntekijöiden tulisi työskennellä uhrien kanssa. Opas neuvoo sosiaalityöntekijöitä kuinka arvioida parisuhdeväkivaltaa kohdanneiden avuntarpeita, tarjota apua ja pitää perhe turvassa sen sijaan että lapsi otettaisiin pois väkivaltaan syyllistymättömältä vanhemmalta.
Ainsworth kertoo että lapsen ottaminen pois väkivallattomalta vanhemmalta, joka on tyypillisesti lapsen pysyvin turva, syventää traumaa ja uudelleenuhriuttaa väkivallasta selviytyneet.
- Tutkimuksista tiedämme, että on vahingollista lapsille joutua eroon vanhemmasta, johon lapsi kiinnittyy. Tiedämme, että lapset syyllistävät itseään ja pelkäävät vanhempansa turvallisuuden puolesta.
Lastensuojelujärjestelmän kuormituksen takia näiden ohjeistusten harjoittelu voi jäädä sivuun.
Koulutusta on tarjolla niille jotka sitä etsivät mutta sen järjestämiselle ei välttämättä ole toimeksiantoa.
Se, että ihmisillä ei ole aikaa oppia ymmärtämään parisuhdeväkivaltaa, kouluttautua, kerrata tai harjoitella on osa ongelmaa.
Amy ja hänen poikansa ovat turvassa. Ainsworth ja Terwillger toivovat, että lastensuojelupalveluiden haastaminen tuo paitsi oikeutta Amylle ja hänen pojalleen myös vastuuttaa DSHS:n laittomuuksista ja tuottaa institutionaalista muutosta tapaan jolla lastensuojelujärjestelmä käsittelee parisuhdeväkivaltaa ja väkivallasta selviytyjiä ja heidän lapsiaan.
Suomessakin vähätellään parisuhdeväkivaltaa ja syyllistetään uhreja
Vastaavat väärinkäytökset sosiaali- ja terveydenhuollon taholta eivät ole harvinaisia Suomessakaan. Edes parisuhdeväkivaltaa ei tarvita, minkä hyvänsä väkivallan kohteeksi joutuminen riittää huostaanoton perusteeksi. Lokakuun Liikkeen perustajajäsen Ani Leikoniemi haki sosiaalitoimelta taloudellista apua, koska hän oli leukemiaa sairastavan tyttärensä omaishoitaja. Taloudellisen avun sijasta hän sai kotiinsa perhetyöntekijät, jotka kirjasivat äidin juttelut tarkoitushakuisesti väärin.
Leikonniemen painajainen alkoi kun kolme ventovierasta humalaista miestä tunkeutui hänen kotiinsa. Paikalle tuli poliisi ja kaksi päivystävää sosiaaliviranomaista. Myöhemmin Leikoniemen 3- vuotias poika haettiin kiireelliseen laitossijoitukseen kotirauharikoksen varjolla.Vasta oikeudenkäynnissä selvisi huostaanoton todellinen syy. Naantalin sosiaaliviranomaiset yrittivät todistaa Leikoniemen epäkelvoksi vanhemmaksi perhetyöntekijöiden vihjauksilla ja fabrikoiduilla kirjauksilla, joihin kaikki Leikoniemen miespuoliset tutut , jopa oma veli oli virheellisesti kirjattu "miesystäviksi". Leikoniemeä yritettiin mustamaalata myös ilman lupaa hankituilla Leikoniemen psykoterapiamerkinnöistä irroitetuilla lauseilla. Vaikka huostaanotto purettiin myöhemmin laittomana, 3- vuotias joutui olemaan huostassa useita kuukausia eikä lastensuojelu saanut asianmukaista rangaistusta väärinkäytöksistään.
Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen (2009, 57) hallinto-oikeuden huostaanotto-päätöksiä käsitelleessä tutkimusraportissa äitejä vastuutettiin isien käytöksestä ja riittämättömästä vanhemmuudesta. Tutkijat huomasivat, että väkivaltaa ei pelkästään sivuutettu, vaan väkivallan tekijän tekoa pyrittiin ymmärtämään ja uhrin vanhemmuus kyseenalaistettiin.
Lapsi- ja läheistyön koordinaattori Tarja Hiltunen Sininauhaliitosta tutkii väitöskirjassaan Äitiys, huostaanotto ja voimaantuminen kahtatoista äitiä, joiden lapset on huostaanotettu. Miltei kaikki äidit olivat kokeneet ennen huostaanottoa väkivaltaa, jonka hoitoon he eivät saaneet tarvitsemaansa apua sosiaalipalvelujärjestelmästä ennen, aikana tai jälkeen huostaanoton ( Hiiltunen, 2015, 207).
Suomi sai hiljattain langettavan päätöksen YK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevältä CEDAW- komitealta huoltajuuskiistassa, josta Turun hovioikeus antoi käräjäoikeuden tuomion vahvistavan päätöksen kesäkuussa 2014 .
Komitea katsoo, että Suomen viranomaiset olivat soveltaneet stereotyyppistä ja syrjivää käsitystä perheväkivallasta. Isän kykyä vanhempana ei oltu lukuisista lastensuojeluilmoituksista ja väkivaltatuomiosta huolimatta arvioitu.
Cedaw-komitea vaati valituksen johdosta jo toukokuussa 2016 Suomen valtiota ryhtymään kiireellisiin toimiin lapsen suojelemiseksi ja suorittamaan viipymättä kattavat tutkimukset lapseen kohdistuneiden pahoinpitelyepäilyjen selvittämiseksi.
Vaatimusta ei kunnioitettu ja Suomen valtio ei toteuttanut vaadittuja toimenpiteitä. Poliisi kuuli epäiltyä, mutta päätti esitutkinnan kuulematta lasta tai todistajia. Hindströmin mukaan lääkärikään ei tutkinut lapsen mahdollisia vammoja. Poliisi joutui joulukuussa 2016 ilmenneen uuden väkivaltaepäilyn vuoksi ottamaan tapauksen uudelleen tutkittavaksi.
"Suomi on loukannut useita naisiin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen velvoitteita", kertoo valituksen tehnyt porilainen oikeustieteen maisteri Susan Hindström.
Susan Hindström kertoo, että Suomen tuomioistuinlaitokset sekä sosiaaliviranomaiset eivät ymmärrä perheväkivaltaa ilmiönä, eivätkä myöskään siihen liittyvää valta-asetelmaa tekijän ja uhrin välillä.
"Viranomaisilla on stereotyyppien näkemys perheväkivallasta. Viranomaiset syyllistävät uhria väkivallan seurauksista, kuten uhrin tekijää kohtaan tuntemasta pelosta," Hindström väittää.
Valituksessaan YK:n komitealle Hindström tuo esille kuinka Suomessa perheväkivaltaa vähätellään. Sitä pidetään ”yksityisasiana”, ja huoltoriitojen yhteydessä esiin tulevaa perheväkivaltaa ”vanhempien välisenä erimielisyytenä”.
Hindström viittaa Teija Hautasen vuonna 2010 tekemään väitöskirjaan Väkivalta ja huoltoriidat, jonka tutkimusaineisto käsitti yli 150 huoltoriitaa, joihin liittyy perheväkivalta.
"Väkivalta ei väitöskirjan mukaan saa huoltoriidoissa sitä merkitystä, jonka se ansaitsisi, kun puhutaan uhrin ja lapsen suojasta. Lapsen yksinhuolto ja asuminen voidaan antaa myös väkivaltarikoksesta tuomitulle vanhemmalle."
"Viranomaisten asenne on ylimielinen, jos näistä asioista muistuttaa," hän huomauttaa.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lahisuhdevakivallan-selvitys-ja-hoito-ei-toimi-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helen-aidin-tarina-lastensuojelu-murensi-itsetuntoni
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-paadytaan-mielisairaalapotilaaksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vakivalta-sijaishuollossa-onkin-biovanhempien-syyta-ja-sijoitettujen-tietamattomyytta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaarinan-sosiaalitoimiston-sattuva-haalahja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taman-paivan-fabrikoitua-vakivaltaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/puhejudoa-epakohtien-korjaamisen-sijaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salaisten-hairioiden-etsinta-estaa-vakivallan-havaitsemisen
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kiusaaminen-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arvovalta-ja-huoltoriidat-maksavat-miljoonia
RSS Feed
