Lapsen lapsuus on vaarassa aikuisten päätösten vuoksi

4/6/2015

YK:n lapsenoikeuksien sopimuksessa sen allekirjoittaneet maat sitoutuvat pitämään kiinni lapsen ihmisoikeuksista. Sopimuksen neljässä yleisperiaatteessa -syrjimättömyys, lapsen edun huomioiminen, oikeus elämään ja kehittymiseen, lapsen näkemysten kunnioittaminen - määritellään perusta maailman laajimmin ratifioidulle, juuri lasta kunnioittavalle YK:n ihmisoikeussopimukselle.
Ratifioimalla sopimuksen valtio sitoutuu muuttamaan lakinsa ja toimintansa sopimusta vastaaviksi.

Tällä hetkellä meillä on uransa alkupolulla hallitus, joka ei ilmeisesti aio tätä sitoumusta ja lasta kunnioittaa.

Hallitusohjelmassa listataan leikkauksia varhaiskasvatukseen, peruskouluun, koulutukseen, lapsiperheiden saamiin sosiaalietuuksiin ja toisaalta korotuksia lapsiperheisiin kohdistuviin maksuihin kuten päivähoitomaksu. Kouluista poistuu resurssiopettajia, varhaiskasvatuksen henkilöstönormeja höllennetään, esikoululaisten hoidontarpeen voi hoitaa kerho.Lisäksi samalla heikennetään lääkekorvauksia, nostetaan käyttömaksuja ja eri tavoin kiristetään muutoin tuntuvasti pienituloisten taloudellista tilannetta. Kaikki tämä vaikuttaa lapseen.

Suorimpia ovat varhaiskasvatuksen ryhmäkoon ja peruskoulun luokkakoon kasvun vaikutukset. Ne koskevat jokaista päiväkotihoitoa tarvitsevaa ja esiopetus- tai peruskouluikäistä lasta. Aivan yhtä suoraa on subjektiivisen päivähoito-oikeuden kavennuksen tuoma vaikutus; se tuntuu arjessa päiväkotiryhmissä lisäten osapäivähoidon tarvetta ja kasvattaen näin lapsiryhmien päälukuja, kun puolipäivähoidossa oleva lapsi on 1/2 lasta ja ryhmään mahtuu näin enemmän lapsia; pääluku kasvaa näin 24:stä vaikka 26-28:n.

Lähes 90% prosenttia esikoululaisista tarvitsee myös päivähoitoa. Nykyisin se tapahtuu useimmiten samoissa tiloissa varhaiskasvattajien hoidossa, jatkossa kerhotoimintana, jota eivät säätele lainkaan asetukset eli käytännössä kuka tahansa voi kerhoa pitää.

Tämä ei ole esikoululapsen etu. Lapsi ansaitsee ja tarvitsee ammattilaisia pitämään hänestä huolta hoitoaikanakin.

Varhaiskasvatuksen pitäisi olla lapselle oikeus. Kun subjektiivista päivähoito-oikeutta rajataan, ei enää noudateta Lapsen oikeuksien sopimusta.

"2. Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Lasta ei saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ulkonäön, alkuperän, mielipiteiden tai muiden ominaisuuksien vuoksi. "
Rajaamalla toista lasta kotona hoitavan vanhemman lapsen oikeutta päivähoitoon, Suomen hallitus kävelee tuon artiklan yli.

Nostamalla yhden aikuisen vastuulla olevien lasten määrää hallitus ei ota huomioon lapsen etua.
Ei ole lapsen et, että aikuisella on vähemmän aikaa hänelle. Ei ole lapsen etu, että samalla nousee lapsiryhmän koko. Ryhmään koon kasvu lisää meteliä, vuoron odottamista, tarttuvien tautien leviämisen riskejä, vähentää lapsen leikkitilaa, ei anna mahdollisuutta omaan istuinpaikkaan, sänkyyn, kaappiin jokaiselle lapselle tilojen säilyessä pienemmille lapsiryhmille suunniteltuina.

Kasvattajan silmin nähtynä vähemmän syliä, aikaa tulla kuulluksi, aikaa tulla otetuksi huomioon omana itsenään, vähemmän retkiä, ohjattuja rauhallisia hetkiä, askarteluja, hitaita heräämisiä, kiireettömiä pukemisia. Enemmän stressiä, kiirettä, tönimistä, huutoa, riitaa, ikävää, itkua ilman, että aikuinen ehtii hätiin. Kaikkeen ei riitä halu, koulutus, ammattitaito, kokemus, vaikka kuinka koettaisi. Enemmän aikuisten väsymystä ja väsymistä niin, että ei enää jaksa vaan joutuu hakeutumaan sairaslomalle. Enemmän rikkonaisia päiviä, viikkoja ja kuukausia, kun tilanteessa kaikkensa yrittäneistä aikuisista jokainen ei enää jaksakaan ja joudutaan turvautumaan alati vaihtuviin sijaisiin.

Kaikki nämä heikennykset lapsen asemaan Suomessa sotivat vastaan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen henkeä ja tarkoitusta.

"3. Lasta koskevia päätöksiä tehtäessä on aina ensimmäiseksi otettava huomioon lapsen etu."

"4. Valtion on toteutettava Lapsen oikeuksien sopimuksen määräämät oikeudet. "

"18. Vanhemmilla on ensisijainen ja yhteinen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä lapsen edun mukaisesti. Valtion on tuettava vanhempia lasten kasvatuksessa. "

"31. Lapsella on oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään."

Lapsella on oikeus olla lapsi. Aikuisella on velvollisuus vaalia lasta.

Valtiolla on velvollisuus pitää huoli siitä, että lapsen oikeus olla lapsi toteutuu.

"Lapsen oikeus esimerkiksi terveydenhuoltoon tai koulutukseen ei ole mielipidekysymys, vaan lapsen oikeudet on kirjattu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, joka on valtioita sitova ihmisoikeussopimus."
"Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus.
– J.P.Grant, UNICEFin entinen pääsihteeri"

Suomessa on aikuisissa onneksi herännyt halu puolustaa lasta kuvattujen heikennysten edessä.
Tästä yksi näkyvä esimerkki on Vain kaksi kättä-yhteisö ja sen ajama kampanja tuoda kuuluviin, että tämä ei käy. Netissä on allekirjoitettavana adressi Varhaiskasvatuksen tulevaisuus: EI kasvaville ryhmille!, somessa luettavana lukuisia blogeja ja kannanottoja, medianäkyvyyttä eri tavoin , tulossa postikorttimielenosoitus ja mielenilmauksia ympäri maan. Mukana on alan ammattilaisia, asiasta kiinnostuneita muilta aloilta, vanhempia, isovanhempia, monenlaisia kansalaisia. Tämä on kaikkien meidän asia.
Otan osaa hankkeeseen eri tavoin; ensi keskiviikkona 10.6. olen mukaan mielenilmauksessa Tampereella. Kannustan, tee sinä samoin, mikäli lapsi ja lapsuus on sinulle kallista!
Toreilla tavataan!

Lokakuun liikkeen blogisti, aktiivisti, varhaiskasvattaja, päivähoitaja Anne Soimajärvi