Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ei pysty mielestäni millään todentamaan sitä, että leikkausten jälkeen päivähoidossa "jokaisella lapsella on oikeus 20 tuntiin laadukasta, pedagogisesti sisällöllistä, mietittyä varhaiskasvatusta", kuten hän on julkisuudessa esittänyt.
Ilmeisemmin, päätellen hänen kannanotoistaan ja haastatteluistaan, hän ajattelee, että jokaiselle kokopäivähoidossa jatkavalle/aloittavalle oli myös jatkossa tarjolla laadukasta, suunnitelmallista varhaiskasvatusta ja turvallista ja antoisaa päivähoitoa. Alan ammattilaisena uskon valitettavasti, että se ei tule olemaan mahdollista enää leikkausten jälkeen.
Koska yksinkertaisesti sellaiseen eivät riitä pätevimpienkään kasvattajien rahkeet niillä raameilla, mihin hallitus varhaiskasvatuksen ajaa.
Mikä sen estää? Yksinkertaistaen esim nämä seikat
- lapsimäärä suhteessa aikuisten määrään
- lapsimäärä suhteessa tiloihin
- toimintojen toteuttamisen vaikeutuminen olennaisesti - ei mahduta, ei ole tarpeeksi vessoja/kaappeja/sänkyjä/kuivauskaappeja/pöytiä/tuoleja ja muuta varustusta, eikä tilaa sille
- lapsen stressitason nousu (enemmän odottamista, pinnistelyä, vähemmän syliä, turvaa, aikaa henkilökohtaiseen kontaktiin aikuisen kanssa)
- konkreettinen vaaratilanteiden lisääntyminen lapsimäärän kasvun vuoksi
- lapsen kuulluksitulemisen väheneminen
- lapsen turvallisuuden kokemuksen lasku
- lapsen yksilöllisyyden katoaminen massaan
- lasten sosiaalisten kontaktien kasvu ja sen tuomat haasteet lisääntyvät merkittävästi
- ammattilaisella suunnittelun mahdollisuuksien kaventuminen (ajanpuute, tilan puute ym)
- lisääntyvä sairastelu, vrt ylemmät kohdat
- ammattilaisten motivaation tason lasku, vrt ylemmät
- vastuun lisääntyminen ja siitä johtuva paine
- palkan huononeminen, joka vaikuttaa motivaatioon
- vuosiloman lyheneminen, joka vaikuttaa jaksamiseen ja motivaatioon
- sairaspäivien karenssi ja palkan alennus, joka vaikuttaa motivaatioon, lisää stressiä, lisää taloudellisia vaikeuksia, lisää sairaana/puolikuntoisena työssäoloa, joka taas lisää sairastelua ja vaikuttaa negatiivisesti jaksamiseen
- perheiden ja lasten eriarvoisuuden lisääntyminen
- negatiivinen ilmapiiri (kyräily, vahtaaminen, häpeä, pelko, stressi, paine) vaikuttaa perheissä, jolloin se vaikuttaa myös lapsiin
- turvattomuuden kasvu, syrjäytymisen kasvu
- erilaisten haastavien tilanteiden lisääntyminen kodeissa ja päiväkodeissa monella tapaa
Tiedän, mihin pystyn nykyisillä resursseilla työssäni päiväkodissa. Tiedän, mitä leikkaukset tuovat käytännössä muutosta päiväkoteihin, ihan konkreettisesti. Tiedän, mihin voin pystyä ja mihin en. Mietin näitä nykyään joka päivä työssäni ja vapaa-ajalla. Surettaa, pelottaa ja karmaisee.
Ensin ajattelin, että kai sitä vaan sitten jotenkin selvitään ja uskoin, ettei leikkauksia voida toteuttaa tuollaisina. Sittemmin olen tajunnut, että hallituksen kyky ymmärtää arkea on niin pahasti rajoittunut ja raiteiltaan, että koko karmeus aiotaan ajaa läpi.
Pohdin, mitä teen, mihin muualle voisin päästä töihin tai mitä opiskella, koska työni edellytykset viedään niin pahaan tilaan, että laadukkaasti en pysty enää työtäni tekemään leikkausten toteutuessa. Tämä on väärin varhaiskasvatuksen ammattikuntaa, perheitä, lapsia ja yhteiskuntaa kohtaan.
Varhaiskasvatuslain uudistus, uusien toimintatapojen ja toimintakulttuurin luominen, into kehittää työtä ja avata uusia uria vesitetään näillä "uudistuksilla" myös. Vuosien, jopa vuosikymmenten työ valuu samalla vääjäämättä hukkaan. Olen aina ollut hyvin motivoitunut työhöni ja sen kehittämiseen ja kokenut työni arvokkaaksi ja tärkeäksi. Etenkin pidän arvossa lasta ja lapsen oikeuksia. Näin hallitus arvostaa sitä työtä ja samalla lasta.
Lapsi ei voi taistella omasta paikastaan maailmassa, meidän aikuisten täytyy se tehdä. Lasta täytyy varjella, vaalia ja suojella. Lapselle täytyy antaa positiivisia hetkiä joka päivä. Haasteita lapsella riittää kasvussa, elossa koko ajan. Aikuisten tehtävä on auttaa lasta hänen polullaan pienestä isommaksi. Haluan tehdä sitä työnäni. haluan tukea perheitä heidän kasvatustehtävässään ja tehdä hyvää yhteistyötä vanhempien kanssa. En voi tehdä näitä, jos edellytykset lyödään maan rakoon. Voin säilöä. En halua säilöä lapsia.
Erittäin huolestunein terveisin, varhaiskasvattaja
Muita Lokakuun liikkeen uusia julkaisuja
☞ Äärioikeistolaisen huostaanottotehtailun on loputtava – Fasismi alas!
☞ Lastensuojelun toimintakykymittari- uusi riskiseula?
☞ Sosiaalityön ja elämänhallinnan "uusi ihminen"
☞ Vaiettu kampanja laitoshoidon vaaroista
☞ Suomen lastensuojelu jälleen Astahovin syynissä
☞ Valtiollisesta rasismista
☞ Asianajaja Jean Boldt
☞ Sosiaalihuollon tiedonhallinta-uudistus rapauttaa asiakkaiden oikeusturvaa?
☞ ISÄ?
☞ Kuka kertoo kunnanjohtajalle? Avoin kirje Tuusulan kunnalle
☞ Perhekuntoutuksen lyhyt oppimäärä
☞ Tue lapsia ja perheitä- älä bisnestä
☞ WANTED: information about Foster Care Associates and Core Assets Group
Ilmeisemmin, päätellen hänen kannanotoistaan ja haastatteluistaan, hän ajattelee, että jokaiselle kokopäivähoidossa jatkavalle/aloittavalle oli myös jatkossa tarjolla laadukasta, suunnitelmallista varhaiskasvatusta ja turvallista ja antoisaa päivähoitoa. Alan ammattilaisena uskon valitettavasti, että se ei tule olemaan mahdollista enää leikkausten jälkeen.
Koska yksinkertaisesti sellaiseen eivät riitä pätevimpienkään kasvattajien rahkeet niillä raameilla, mihin hallitus varhaiskasvatuksen ajaa.
Mikä sen estää? Yksinkertaistaen esim nämä seikat
- lapsimäärä suhteessa aikuisten määrään
- lapsimäärä suhteessa tiloihin
- toimintojen toteuttamisen vaikeutuminen olennaisesti - ei mahduta, ei ole tarpeeksi vessoja/kaappeja/sänkyjä/kuivauskaappeja/pöytiä/tuoleja ja muuta varustusta, eikä tilaa sille
- lapsen stressitason nousu (enemmän odottamista, pinnistelyä, vähemmän syliä, turvaa, aikaa henkilökohtaiseen kontaktiin aikuisen kanssa)
- konkreettinen vaaratilanteiden lisääntyminen lapsimäärän kasvun vuoksi
- lapsen kuulluksitulemisen väheneminen
- lapsen turvallisuuden kokemuksen lasku
- lapsen yksilöllisyyden katoaminen massaan
- lasten sosiaalisten kontaktien kasvu ja sen tuomat haasteet lisääntyvät merkittävästi
- ammattilaisella suunnittelun mahdollisuuksien kaventuminen (ajanpuute, tilan puute ym)
- lisääntyvä sairastelu, vrt ylemmät kohdat
- ammattilaisten motivaation tason lasku, vrt ylemmät
- vastuun lisääntyminen ja siitä johtuva paine
- palkan huononeminen, joka vaikuttaa motivaatioon
- vuosiloman lyheneminen, joka vaikuttaa jaksamiseen ja motivaatioon
- sairaspäivien karenssi ja palkan alennus, joka vaikuttaa motivaatioon, lisää stressiä, lisää taloudellisia vaikeuksia, lisää sairaana/puolikuntoisena työssäoloa, joka taas lisää sairastelua ja vaikuttaa negatiivisesti jaksamiseen
- perheiden ja lasten eriarvoisuuden lisääntyminen
- negatiivinen ilmapiiri (kyräily, vahtaaminen, häpeä, pelko, stressi, paine) vaikuttaa perheissä, jolloin se vaikuttaa myös lapsiin
- turvattomuuden kasvu, syrjäytymisen kasvu
- erilaisten haastavien tilanteiden lisääntyminen kodeissa ja päiväkodeissa monella tapaa
Tiedän, mihin pystyn nykyisillä resursseilla työssäni päiväkodissa. Tiedän, mitä leikkaukset tuovat käytännössä muutosta päiväkoteihin, ihan konkreettisesti. Tiedän, mihin voin pystyä ja mihin en. Mietin näitä nykyään joka päivä työssäni ja vapaa-ajalla. Surettaa, pelottaa ja karmaisee.
Ensin ajattelin, että kai sitä vaan sitten jotenkin selvitään ja uskoin, ettei leikkauksia voida toteuttaa tuollaisina. Sittemmin olen tajunnut, että hallituksen kyky ymmärtää arkea on niin pahasti rajoittunut ja raiteiltaan, että koko karmeus aiotaan ajaa läpi.
Pohdin, mitä teen, mihin muualle voisin päästä töihin tai mitä opiskella, koska työni edellytykset viedään niin pahaan tilaan, että laadukkaasti en pysty enää työtäni tekemään leikkausten toteutuessa. Tämä on väärin varhaiskasvatuksen ammattikuntaa, perheitä, lapsia ja yhteiskuntaa kohtaan.
Varhaiskasvatuslain uudistus, uusien toimintatapojen ja toimintakulttuurin luominen, into kehittää työtä ja avata uusia uria vesitetään näillä "uudistuksilla" myös. Vuosien, jopa vuosikymmenten työ valuu samalla vääjäämättä hukkaan. Olen aina ollut hyvin motivoitunut työhöni ja sen kehittämiseen ja kokenut työni arvokkaaksi ja tärkeäksi. Etenkin pidän arvossa lasta ja lapsen oikeuksia. Näin hallitus arvostaa sitä työtä ja samalla lasta.
Lapsi ei voi taistella omasta paikastaan maailmassa, meidän aikuisten täytyy se tehdä. Lasta täytyy varjella, vaalia ja suojella. Lapselle täytyy antaa positiivisia hetkiä joka päivä. Haasteita lapsella riittää kasvussa, elossa koko ajan. Aikuisten tehtävä on auttaa lasta hänen polullaan pienestä isommaksi. Haluan tehdä sitä työnäni. haluan tukea perheitä heidän kasvatustehtävässään ja tehdä hyvää yhteistyötä vanhempien kanssa. En voi tehdä näitä, jos edellytykset lyödään maan rakoon. Voin säilöä. En halua säilöä lapsia.
Erittäin huolestunein terveisin, varhaiskasvattaja
Muita Lokakuun liikkeen uusia julkaisuja
☞ Äärioikeistolaisen huostaanottotehtailun on loputtava – Fasismi alas!
☞ Lastensuojelun toimintakykymittari- uusi riskiseula?
☞ Sosiaalityön ja elämänhallinnan "uusi ihminen"
☞ Vaiettu kampanja laitoshoidon vaaroista
☞ Suomen lastensuojelu jälleen Astahovin syynissä
☞ Valtiollisesta rasismista
☞ Asianajaja Jean Boldt
☞ Sosiaalihuollon tiedonhallinta-uudistus rapauttaa asiakkaiden oikeusturvaa?
☞ ISÄ?
☞ Kuka kertoo kunnanjohtajalle? Avoin kirje Tuusulan kunnalle
☞ Perhekuntoutuksen lyhyt oppimäärä
☞ Tue lapsia ja perheitä- älä bisnestä
☞ WANTED: information about Foster Care Associates and Core Assets Group