Ihmisoikeustyöstä jaettavan Kynttiläpalkinnon saavat tänä vuonna Seta, Trasek, Lokakuun Liikkeen blogisti Heli Hämäläinen, Juudas Kannisto ja Luca Tainio. Palkinto ei voisi olla ajankohtaisempi, sillä kauan odotettu translain uudistus on vaarassa.
”Palkitut ovat tehneet merkittävää työtä transihmisten oikeuksien puolustamiseksi. Transihmiset ovat yksi yhteiskuntamme syrjityimmistä vähemmistöistä”, sanoo Amnestyn Suomen osaston puheenjohtaja Jussi Förbom.
Seta ja Trasek ovat vuosien ajan tehneet tinkimätöntä ihmisoikeustyötä transihmisten oikeuksien toteuttamiseksi ja tukeneet transihmisiä vaikuttamalla aktiivisesti lainsäädäntöön ja päättäjiin. Juudas Kannisto ja Luca Tainio ovat murtaneet ennakkoluuloja esiintymällä mediassa ja puhumalla omista kokemuksistaan. Heli Hämäläinen nosti translain epäkohdat esiin viemällä tapauksensa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
”Translain uudistaminen on äärimmäisen tärkeää, sillä nykyinen lainsäädäntö loukkaa räikeästi transihmisten oikeuksia”, sanoo Amnestyn ihmisoikeustyön johtaja Niina Laajapuro.
Suomen hyväksymien kansainvälisten suositusten mukaan sukupuolen juridisen vahvistamisen, eli henkilötunnuksen sukupuolimerkinnän muuttamisen tulee sujua nopeasti ja ihmisen yksityisyyttä ja ihmisarvoa kunnioittavasti.
Nykyisen lainsäädännön mukaan juridisen sukupuolensa vahvistavan henkilön pitää olla lisääntymiskyvytön ja esittää lääketieteellinen selvitys siitä, että kuuluu vastakkaiseen sukupuoleen. Lisäksi hänen tulee muuttaa mahdollinen avioliittonsa rekisteröidyksi parisuhteeksi tai päinvastoin, tai erota puolisostaan, ennen kuin tasa-arvoinen avioliittolaki tulee voimaan.
Vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä johtaa pakotettuun hormonihoitoon. YK:n kidutuksenvastainen erityisraportoija on vaatinut lisääntymiskyvyttömyyden poistamista laista.
”On järkyttävää, ettei hallitus ole vieläkään esittänyt translakiin edes ihmisoikeuksien kannalta välttämätöntä vähimmäisuudistusta. Aika on käymässä vähiin. Translain räikeimmät ihmisoikeusongelmat korjaava uudistus on vaarassa jäädä toteutumatta, ellei eduskunta ehdi käsitellä sitä ennen vaaleja”, sanoo Laajapuro.
Heli Hämäläisen mukaan" transperheet joutuvat erityisen paineen alle nykyisin kun vaaditaan puolisolta julkista ulostuloa homoseksuaalina".
-Tähän on tultava muutos, puolisolla on oltava oikeus määritellä itse itsensä. Ei siis pidä vaatia puolison suostumusta minkään siviilisäädyn muutoksiin, pitäisi päinvastoin tukea perhettä tässä myllerryksessä.Lapsella on oltava myös oikeus määrittää miksi hän kutsuu vanhempiaan, ikänsä huomioon ottaen. Vanhemmuus on perheen sisäinen määrittelyasia.
-Transihmisten hedelmättömyysvaatimus juridisena vaatimuksena on rodunjalostusta ja lopetettava ihmisoikeusloukkauksena. Nyt naispari voi käyttää kenen muun siittiöitä vaan ei naisparin transtaustaisen naisen omia sukusoluja rotuhygienisten ennakkoluulojen vuoksi.
Transihmisoikeudet ja lasten ja vanhempien oikeudet lähellä sydäntä
Sosiaali- ja terveysministeriö pitää translain uudistamista lääketieteellisenä asiana. Lääketieteellinen puoli asiassa on kuitenkin asiallisesti hoidettu.
Hämäläisen mukaan ”ongelmat ovat hoitotuloksen tunnustamisessa ja siinä erityisesti hedelmättömyysvaatimuksessa ja ennakkovaatimuksessa lopettaa olemassa olevat kirkolliset avioliitot. Esimerkiksi hedelmättömyysvaatimusta on ylitulkittu siten, että on estetty omien sukusolujen pakastaminen. Kuitenkin Suomessa sallitaan esimerkiksi samaa sukupuolta olevien pariskuntien hedelmöityshoidot.
Hämäläinen lainaa blogissaan tasa-arvovaltuutettua: "Transsukupuolisen sukupuolen vahvistamisen yhtenä edellytyksenä on, että henkilö on sterilisoitu tai muusta syystä lisääntymiskyvytön. Haastatteluissasukupuolivähemmistöjen etujärjestöt ovat yksiselitteisesti todenneet lainsäännöksen ihmisoikeuksienvastaiseksi. Ne ovat kiinnittäneet huomiota myös siihen, ettei lakia ole säädetty perustuslainsäätämisjärjestyksessä,vaikka siinä puututaan yksilön perusoikeuksiin. Myös tasa-arvovaltuutettu on todennut, että transsukupuolisten henkilöiden oikeus tasa-arvoon, ruumiilliseen koskemattomuuteen ja yksityis- ja perhe-elämään ei toteudu Suomessa, kun sukupuolenvahvistamisen edellytyksenä on lisääntymiskyvyttömyys."
"Haastattelujen ja translain valmisteluasiakirjojen perusteella näyttää siltä, että steriliteettivaatimuksen perusteena olisi ollut lähinnä perinteisen perhemallin noudattaminen (ks. edellä kohta 3.1.1) ja pyrkimys tarpeelliseksi katsotun lain nopeaan aikaansaamiseen.”
Hämäläisen mukaan transsukupuolisen väestötietomerkintäasiat kuuluisivat oikeasti väestörekisterilain (661/2009) alaisiksi, mutta lainsäädännössä on haluttu yhdistää lääketiede ja juridiikka poliittisista syistä.
-Mikäli translain uudistaminen menee seuraavan eduskunnan asiaksi, oikeusministeriö olisi oikea paikka sen toteuttamiseksi. Asian lääketieteellinen puoli jäisi edelleen sosiaali- ja terveysministeriöön, mutta väestörekisteriasiat olisivat oikeusministeriön alaisia asioita.
Lapset biomateriaalina huostayrityksille
Heli Hämäläinen on ruotinut myös lasten ja vanhempien kohtelua ja heihin kohdistuvia ihmisoikeusloukkauksia lastensuojelussa:
-Lastensuojelu näyttäytyy minulle oikeaksi uuskielen laboratorioksi. Lastensuojelusta, siis tuosta ennen marginaalisesta lasten huostaan ottamisesta viimeisenä lapsen suojelutoimenpiteenä on tehty jonkinlainen yleinen lastenhoitolaki. Kuitenkin tässä maassa äidiksi pääsee ilman minkäänlaista sitä säätelevää lakia.
-Lastensuojelun normisto ei tunnu pätevän lapsiperheen ulkopuolella. Esimerkiksi kouluissa ei oikeasti tunnusteta lasten vanhempien jatkuvaa oikeutta antaa määräyksiä lapsensa kohtelusta siellä. Minun lapseni koulu joutui homeen vuoksi parakkeihin eikä näissä parakeissa ollut tarjota lapsille vettä, joka johti janoon etenkin liikuntatuntien jälkeen. Vanhempia ohjeistettiin laittamaan reppuun vesipullo. Mielestäni kuitenkin puhdas juomavesi kuuluu koulun järjestämisvelvollisuuden alaisiin asioihin.
Kysyin asiasta ympäristökeskukselta, jossa valvotaan työsuojeluasioita. Ilmeni, ettei koulu ollut työsuojelulainsäädännön piirissä vesihuoltonsa osalta kuin ainoastaan opettajien osalta, ja opettajainhuoneen parakkiin oli tehty asianmukaiset sosiaalitilat. Lapsilla ei ollut vastaavaa tilaa.
Asia kärjistyi siten, että asia eteni opetustoimeen ja ilmoitin siellä olevalle johtajalle käyttäväni juuri tuota lastensuojelulain 2.1 §:n mukaista oikeutta määrätä ja määräsin, ettei koulun järjestyssäännöt rajoita oikeutta lapselleni käydä ostamassa viereisestä kaupasta itselleen riittävästi juomavettä antamallani rahalla. Tämän jälkeen parakkeihin tuli juomavesiautomaatit.
Tämä on vielä kevyttä tavaraa. Lastensuojelulaki sisältää sen 11. luvussa hallinnollisia pakkokeinoja. Laki käyttää näistä sanaa "rajoitus". Kysymys on kuitenkin aivan samanlaisista pakkokeinoista kuin muualla lainsäädännössä. Lastensuojelun uuskielessä pakottaminen on "rajojen asettamista" ja huostaanottoperusteiksi on katsottu mm. "rajattomuus". Vastaavien pakkokeinojen käyttäminen vanhempien käyttäminä johtaisi nopeassa tahdissa tehtävään huostaanottoon eli uuskielen "sijoitukseen". Näitä ovat esimerkiksi sitominen, yhteydenpidon rajoittaminen, mattoon kääriminen ja valvontakameroiden sijoittaminen intiimeihin tiloihin. Erityinen pakkokeino on koulunkäynnin estäminen.
-Lastensuojelulain yksi perustehtävä näyttää olevan biomateriaalin tuottaminen suurille lastensuojelulaitoksille ja huostabisnekselle. Toisin kuin rikosseuraamuslaitos, nämä laitokset ovat pääsääntöisesti yksityisiä, mutta lasten ihmisoikeuksien rajoittamisessa he edustavat tosiasiallista julkista valtaa. Laki säätää heidän velvollisuuksikseen mm. ilmoittamisen kiinnipidosta ja muista lastensuojelulain pakkokeinoista asuinkunnan lapsen asioista vastaavalle sosiaaliviranomaiselle (13 b §, 55 §, 67-74 §§). Olen kirjoittanut aikaisemmin Kurhelan poikien tapauksesta.
Näillä rajoitustoimenpiteillä eli oikealla suomella pakkokeinoilla syrjäytetään lapset. Eristäminen on aikuisellekin kova paikka, mutta mitä se on lapselle? Millaisia aikuisia heistä kasvaa kun heidät internoidaan alaikäisinä lähes armeijan olosuhteisiin?
Lastensuojelusta puuttuva valvonta mahdollistaa ihmisoikeusloukkaukset
Hämäläistä oudoksuttaa valvontaviranomaisten kaksinaismoralismi, sijaishuollon edunvalvonta ja välinpitämätön asenne lastensuojelun harjoittamiin ihmisoikeusloukkauksiin esim. hatarin perustein tehtyihin huostaanottoihin ja lainvastaiseen rajoitustoimenpiteiden käyttöön.
-Olen käyttänyt paljon vapaa-aikaani seuratakseni Kurhelan perheen vaiheita.
”Kyseisessä videossa perheenisä K kuvasi lastensa retuuttamista, joka on pahoinpitelyä. Tuosta kiinnipidosta on säädetty lastensuojelulaissa ja se on tositettava sekä annettava tiedoksi lain 13 b §:ssä mainitulle lasten asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Lapsiasiavaltuutetun tulee tehtäviensä perusteella puuttua viranomaisen koviin otteisiin sekä arvioida kokonaisuutena toteutuvatko lapsen etu ja oikeudet. Myös lastensuojelussa vallitseviin yhteydenpidon rajoituksiin kuuluisi puuttua, mutta lakimies Helander ei ole kiinnostunut tästä vaan kuvien julkisuudesta, jonka arviointi kuuluu muille toimivaltaisille viranomaisille.
Helander ei myöskään ota kantaa kysymykseen millä oikeudella poliisi meni sisään kotirauhan piiriin ja kuinka järkyttävää tuo kotoaan riistäen vieminen on ollut lapsille. Missä määrin lapsen etu ja oikeudet vaativat aseistettujen poliisien tunkeutumisen kotiin ja miten lapset kokivat nuo poliisit?
Kaikki on siloista ja puhdasta Jyväskylän norsunluutornissa. Sieltä käsin on hyvä kirjoitella kansalaistoiminnasta sekä vähintäänkin paheksua ihmisiä, jotka ovat käyttäneet perustuslain mukaisia oikeuksiaan. Lapsiasiamiehen toiminnasta saa helposti sellaisen käsityksen, että hän on viranomaistoiminnan puolella ja kansalaisten tulisi vaan hyväksyä kaikki mielivalta, jotta heitä ei rangaistaisi enempää.
Erityisesti tämä mielivalta kohdistuu puolustuskyvyttömiin alaikäisiin lapsiin, joiden yhteyden perheisiinsä tuo YK:n lapsen oikeuksien julistus takaa, mutta virkamiehet eivät takaa. Eikä ilmeisesti kiinnosta lapsiasiavaltuutettuakaan. Tähdellisempää on piipertää kuvien julkisuuden kanssa, koska se on siistiä sisätyötä ja soveltuu möbleerattuihin huoneisiin.
-Lapsiasiavaltuutetun tulisi olla huolissaan sijaisperheistä, joissa olosuhteet voivat olla yhtä huonot tai huonommat kuin omien vanhempien luona. Näiden olosuhteiden valvonta on ainoastaan viranomaisten varassa, koska lapsen vanhempien yhteydenpitoa usein rajoitetaan.
Vanhempien oikeudet murenevat hallinto- oikeusmenettelyssä
Hämäläinen kirjoittaa blogissaan ”Lastensuojelulaissa vanhemmilla on oikeuksia, joita kylläkin rajoitetaan. Tästä huolimatta vanhempia tulee kuulla ja huolehtia esimerkiksi työjärjestelyillä työntekijöitä, jotka eivät ole poleemisessa suhteessa vanhempiin. Lapsen vanhemmilla on kiintymyssuhde lapsiinsa, joka on luonnollinen tila. Lapsen asioiden hoidon vastuu on lastensuojelulain nojalla siirtynyt Oulun sosiaalitoimelle ja vanhemmat ovat edelleen lapsen asioista huolehtivia. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut tapauksessa A, K ja L vastaan Kroatia (no 37956/11), että lapsen vanhempien kanssa on keskusteltava. Tässä kooste asiasta englanniksi:
Euroopan ihmisoikeussopimus säätelee myös hallinnollisia prosesseja perusoikeuksien osalta. Perusoikeudet eivät katoa minnekään vaikka niistä säädettäisiin erityisesti lailla, koska oikeuslähteenä Euroopan ihmisoikeussopimus rinnastuu perustuslakiin (lex superior). Perustuslain perusoikeuksien soveltamista koskevana Euroopan ihmisoikeussopimus (SopS 85-86/1998) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen yksinoikeudella antamat prejudikaatit sitovat Suomea ja sen hallintokäytäntöjä. Yksi esimerkki tästä on ne bis in idem -periaate.
Vaikka Suomessa osataan erotella toisistaan rikosoikeudellinen prosessi ja hallinnollinen prosessi, lastensuojelussa tällainen toiminta on lähes tuntematonta. Moni lastensuojelun "syyttämä" vanhempi kokee, että heillä on "käännetty todistustaakka", vaikka oikeudenkäynnin luonne ei ole mikään riita-asia. Hallintolainkäyttölain alaisissa asioissa kuten hallinto-oikeuskäsittelyssä ei ole käännettyä todistustaakkaa. Mutta ei ole liioin faktojen oma-aloitteista sisällöllistä tutkimisvelvoitetta. Hallinto-oikeus tutkii nimittäin normipremissin, eli onko asiassa osattu soveltaa oikeita lainkohtia, sekä päällisin puolin faktapremissin, että onko lastensuojeluviranomainen kirjannut syyt huostaanotolle. Toki vanhemmilla on oikeus vastaselityksen antamiseen asiassaan, mutta esimerkiksi sepitetyt asiat tulisi oikaista henkilötietolain perusteella jo ennen hallinto-oikeutta. Muussa tapauksessa hallinto-oikeus vahvistaa huostaanoton.
Jos vanhempia syytetään esimerkiksi väkivaltaisuudesta, väkivalta on rikosnimike myös rikoslaissa (21 luku). Väkivaltarikos edellyttää poliisitutkintaa ja lastensuojelulaki (25 d §) säätää terveydenhuollon ammattihenkilöiden velvollisuudesta näiden ilmoittamisesta poliisille. On siten merkillinen väkivaltaisuus- tai pahoinpitelyepäily, mikäli se ei näy poliisin rekistereissä, mutta toteajana on muka terveydenhuollon ammattihenkilö.
Voidaan olettaa lastensuojelun jopa karttavan väkivaltarikosten ilmoittamista poliisin tutkittaviksi, koska rikosprosessissa vanhemmilla on syytetyn oikeudet ja heillä on oikeus syytettynä tietää missä ja milloin epäilty pahoinpitely rikos on sattunut ja mikä on ollut sen tekotapa. Helpompaa on hoitaa asia hallinto-oikeudessa, koska siellä riittää pelkkä väite "lapsen edusta" ja itsereflektoitu huoli. Sekä "lapsen etu" että "huoli" ovat viranomaisia voimaannuttavia uuskielen sanoja.
Niitä edeltää pyhä "naksahdus" eli tilanne, jossa viranomainen ymmärtää, että lapsen, tuon lastensuojelun asiakkaan, on parempi olla erossa vanhemmistaan kuin kasvaa vanhempiensa kanssa. Ongelma vain on tuon naksahduksen epämääräisyys. Se kun vaihtelee ammattitaidon, asuinkunnan ja sen mukaan, kuinka paljon asuinkunnassa on tarjolla lastensuojelulaitosten palveluja tai sosiaalityöntekijällä hänen voimavarojaan syöviä muita henkilökohtaisia huolia.
Kuitenkin tuon naksahduksen saaminen oikeaan kohtaan on erittäin tärkeää oikeusvaltiossa, jollainen Suomi ei vielä ole.
Heli Hämäläinen: Kiitän nöyrästi Amnestyn kynttiläpalkinnosta
Lue Heli Hämäläisen blogia