Sosiaalityön professori Brid Featherstone, Phys.org Britannian sosiaalityöntekijäliitto tukee adoptoitujen yhteydenpitoa syntymäperheisiin
Brittiläiset sosiaalityöntekijät ovat valistuneisuudessaan valovuosien päässä suomalaisista kollegoistaan.
Britannian sosiaalityöntekijäliitto BASW ehdottaa adoptioita koskevaan tutkimustietoon tukeutuen, että adoptiolait tulisi uudistaa jotta lasten yhteydenpito syntymäperheisiinsä voidaan varmistaa.
Sosiaalityön professori Brid Featherstonen mukaan adoptoidut lähtevät yleensä täysi- ikäisinä etsimään syntymävanhempiaan ja etsintä voi aiheuttaa hankaluuksia, jos aiempaa kontaktia vanhempiin ei ole ollut.
Adoptiolait ja - käytännöt mietittävä uusiksi
BASWin katsaus sosiaalityöntekijöiden rooliin adoptiossa kritisoi lastensuojelun nykykäytäntöä, joka estää lasten kontaktit syntymäperheisiinsä.
Huddersfieldin ja Lontoon kuninkaallisen Hollowayn yliopiston suorittaman tutkimuksen mukaan lasten kontaktien rajoittamisella voi olla haitallisia vaikutuksia lasten emotionaaliseen hyvinvointiin ja ne voivat johtaa identiteettiongelmiin.
Adoptoidut , joilta on kielletty yhteydenpito voivat kokea vakavia identiteettivaikeuksia ja kun he vapautuvat täysi- ikäisinä etsimään syntymävanhempiaan, adoptiovanhemmat voivat olla huonosti valmistautuneita etsinnän emotionaalisiin seurauksiin, tutkimus väittää.
Löydösten perusteella BASW kehottaa harkitsemaan adoptiolakeja uudelleen avoimemman näkökulman löytämiseksi lasten ja biologisten vanhempien suhteisiin.
Järjestö on myös kyseenalaistanut adoptoitujen pitämisen erossa vanhemmistaan internetin aikakaudella.
BASW aikoo teetättää tutkimuksen Yhdistyneen kuningaskunnan adoptiolaeista selvittääkseen ovatko oletukset yhteydenpidon rajoittamisen tärkeydestä syntymäperheisiin eettisiä.
BASW haluaa poliitikkojen arvioivan nykyisen adoptiopolitiikan vaikuttavuuden harkitsemalla pitäisikö (ja missä olosuhteissa) avoimempaa näkökulmaa adotoitujen verisiteiden ylläpitoon edistää lainsäädännössä ja politiikassa.
Featherstonen mukaan sosiaalityöntekijöiden keskuudessa tarvitaan ennen kaikkea kulttuurinen muutos; pitäisi lähteä siitä, että suoraa yhteydenpitoa biologisiin vanhempiin harkitaan.
Yhteydenpito lopettaisi adoptoitujen mustavalkoiset fantasiat vanhemmista joko kokonaan hyvinä tai absoluuttisen pahoina. Adoptoidut ovat itse kertoneet, että identiteetti on heille elämänmittainen projekti. (Childen and Young People Now, 2.3.2018)
Suomalaiset asiantuntijat ovat vihamielisiä yhteydenpidolle
Suomessa yhteydenpito adoptioperheen ja biologisen perheen välillä on ollut harvinaista. On arvioitu, että kymmenen viime vuoden aikana sadasta adoptiosta vain kymmenkunta on ollut avoimia (Mattinen 2009).
Riitta Högbackan mukaan vaikuttaa siltä, että adoptioiden kanssa työskentelevät ja viranomaiset eivät suhtaudu yhteydenpitoon kovin suopeasti. Esimerkiksi adoptiolain uudistusta pohtineen laajapohjaisen työryhmän (jossa oli mm. adoptio- ja lastensuojelujärjestöjen edustus) mietinnössä mainitaan kyllä uutena asiana avoin adoptio, mutta se nähdään ”poikkeustapauksena” lähinnä sellaisissa sijaisperheadoptioissa, joissa lapsi on jo ennen adoptiota ollut yhteydessä biologisiin vanhempiinsa.
Suomalaisen adoptiokomitean mielestä: ”Ei ole realistista olettaa eikä perusteltua erityisesti pyrkiäkään siihen, että adoptiolapsen ja aikaisemman vanhemman välisen yhteydenpidon jatkuminen adoption vahvistamisen jälkeen muodostuisi käytännöksi kaikissa adoptioissa tai edes suurimmassa osassa niistä” (Adoptiolainsäädännön uudistaminen 2010, 41).
Työryhmän mielestä esimerkiksi tilannetta, jossa adoptioperhe lähettää biologiselle perheelle valokuvia ja tietoja lapsen voinnista, ei pidä vahvistaa tuomioistuimessa, koska ”tällainen yksipuolinen tietojen ja kuvien lähettäminen ei kuitenkaan tapahdu ensisijaisesti lapsen edun vuoksi” (mts. 109).
Riitta Högbacka toteaa, että "lapsen etu voitaisiin tosin määritellä niinkin, että yhteyden säilyttäminen biologiseen perheeseen silloin, kun lapsi on pieni eikä itse voi yhteyttä pitää, olisi mitä suurimmassa määrin hänen etunsa mukaista myöhemmässä kasvuvaiheessa, kuten haastattelemissani kansainvälisissä adoptioperheissä todettiin. (Koskinen, Sarkkinen, Svala, 2014, 191-192).
Adoptiolain työryhmässä toimivat mm. Tuomo Antila oikeusministeriöstä, lakimies Hanna Rantala sosiaali- ja terveysministeriöstä, erityisasiantuntija Hanna Ahonen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta, johtava sosiaalityöntekijä Aulikki Haimi- Kaikkonen Helsingin kaupungin sosiaalivirastosta, järjestölakimies Tiina Tammi Pelastakaa Lapset ry:stä, toiminnanjohtaja Tuula Kumpumäki Yhteiset Lapsemme ry:stä ja Seija Poikonen ja Anu Uhtio Adoptioperheet ry:stä. Työryhmä kuuli asiantuntijoina mm. Kristiina Mattista Pelastakaa Lapset ry:stä, pakkoadoptiota kannattanutta Sateenkaariperheet ry:n Juha Jämsää, Seta ry:tä, Interpedia ry:tä ja KAA ry:tä (Kansainvälisesti Adoptoidut Aikuiset).
Osa työryhmän jäsenistä on nimitetty myös vuoteen 2022 asti toimivaan adoptiolautakuntaan. Adoptiovälittäjä Interpedian toiminnanjohtaja Anja Ojuva toimii myös Helsingin hallinto- oikeuden asiantuntijajäsenenä tuomaroimassa perheitä huostaanotto- asioissa.
Toisin kuin lakitekstistä - mm. Pelastakaa Lapset ry:n lehdistölle suuntaamista lausunnoista ja Kaarina Pasasen haastattelusta Suomen Kuvalehteen- saa käsityksen, että järjestö olisi halukas tukemaan adoptiolasten ja biologisten vanhempien yhteydenpitoa. Kulissien takana ja lainsäädäntötyössä kuitenkin kannatetaan suljettuja pakkoadoptioita ja tekohengitetään psykoanalyysin olettamia ongelmien ylisukupolvisesta periytyvyydestä.
Adoptioita tehdään köyhyyden takia ja vastoin lasten ja vanhempien tietoa ja tahtoa
Riitta Högbackan mukaan syy adoptioon antamiselle on usein pelkkä köyhyys ja työttömyys, ja elämäntilannetta lukuun ottamatta lapsen biologinen äiti voi olla aivan kunnossa. Högbackan mielestä äideille pitäisi ensin tarjota konkreettista tukea niin, että köyhyys ei olisi adoption ensisijainen syy.
”Ihannetapauksessa adoptiossa yhdistyy lapsen tarve saada vanhemmat ja vanhempien toive saada lapsi. Nykymuodossaan adoptiojärjestelmä kuitenkin huolehtii enemmän globaalin pohjoisen adoptoijien perhetoiveista, kun sen pitäisi kantaa yhtä suurta huolta myös köyhien biologisten äitien toiveesta pitää lapsi.”
Tutkija Elina Rautanen väittää, että vasta nyt aletaan tunnistaa ja tunnustaa, että lapseksiottaminen on yhä ennen kaikkea (varakkaiden pariskuntien) lapsettomuuden ongelman ratkaisemista.
Suomalainen adoptiolaki ( 11§) sallii jo Pelastakaa Lapset ry:n ajamat pakkoadoptiot. Kansainvälisiä adoptioita ja lapsen edun ensisijaisuuden periaatetta tutkinut Jonna Salmela ihmettelee Lokakuun Liikkeen tavoin miksi myöskään adoptiolain 42§:ssä adoptioluvan myöntämisen edellytykseksi ei ole asetettu suostumusten hankkimista biologisilta vanhemmilta (Salmela, 2015).
Suomessa pakkoadoptioita on ajettu tarjoamalla päättäjille vanhentunutta ja väärää tietoa kiintymyssuhteista ja sijaishuollon pysyvyydestä.
Pirkanmaan käräjäoikeus toteaakin selväjärkisesti, että adoptiolain yhteydenpito- esityksen tavoitteena vaikuttaa olevan se, että huostaan otettujen lasten vanhempien kynnys antaa lapsensa adoptoitavaksi madaltuisi, vaikka huostaanoton perimmäinen tarkoitus on palauttaa lapsi biologisille vanhemmilleen näiden olosuhteiden kohennuttua.
Äideille annetaan valheellisia lupauksia yhteydenpidosta, jotta heidät saadaan allekirjoittamaan adoptiopaperit. Äideille ei kerrota, että avoimen adoption sopimuksen allekirjoittamalla he luopuvat kaikista oikeuksistaan ja että yhteydenpito jää adoptiovanhemman/ sosiaalityöntekijän hyvän tahdon varaan ja tulee usein typistymään muutamaan valokuvaan ja puhelinsoittoon lapsen ensimmäisinä vuosina.
Verisiteitä tutkineen Kati Hämäläisen mukaan "perhehoito mahdollisesti pitää yllä kaipuuta verisiteisiin perustuviin suhteisiin adoptiota enemmän. Osa sosiaalialan ammattilaisista Suomessa puolustaa adoptiota, koska se .. katkaisee yhteydet biologisiin vanhempiin"(mt.,192).
Vakavaa asenneongelmaa ja ammattietiikan puutetta osoittaa, että adoptioilla halutaan katkaista yhteydet syntymäperheeseen tilanteessa, jossa huostaanottoja määrittää lapsen kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän näkemys perheen kunnollisuudesta( Hiitola, 2015), palvelujen puute ja lasten koulunkäyntivaikeudet ( HuosTa 2015; Optula 2007) ja jossa perheen jälleenyhdistämisvelvoite tai oikeusturva eivät toteudu eivätkä lapset ja vanhemmat saa tarvitsemaansa tukea ennen, aikana eikä jälkeen huostaanoton.
Sosiaalityöstä on tullut epähumaania
Featherstone kävi Suomessa 6.11.2015 pidetyssä THL:n Puheista tekoihin seminaarissa luennoimassa kuinka sosiaalityöstä on tullut kirjaimellisesti epähumaania. Valitettavasti suomalaisessa sosiaalityössä viisaatkaan puheet eivät ole johtaneet eivätkä johda tekoihin.
Hänen mukaansa sosiaalityöntekijät ovat omaksuneet yksilöpsykopatologisoinnin ja syyttelyn kulttuurin. Sosiaalityössä on tullut tavaksi auttamisen sijaan syyttää ja vastuuttaa köyhiä ja sairaita asiakkaita omasta kohtalostaan.
Featherstonen mukaan sosiaalityöntekijät ovat eriytyneet ja eristäytyneet asiakkaistaan niin fyysisesti kuin sosiaalisesti. He työskentelevät organisaatioissa, joissa 70% työajasta käytetään tietokoneilla ja joiden kiinnostus kohdistuu mitattaviin tavoitteisiin, tietokonejärjestelmiin ja lomakepohjiin. Kun työtä tutkittiin huomattiin, että sosiaalityöntekijät käyttivät lähes 86% työajastaan byrokratian haasteiden täyttämiseen ja vain 14% asiakastyöhön, joka sekin kului suurelta osin byrokratian velvoitteiden kontrolloimiseen.
He tekevät autoillaan käyntejä yhteisöihin, joita eivät tunne tehdäkseen siellä kaltoinkohteluseulauksia ja johtopäätöksiä riittämättömästä ravinnosta ja kiintymyssuhteista tietämättä mitään perheiden arjesta tai ongelmien konteksteista esim. perheiden mahdollisuudesta käyttää joukkoliikennettä, saavuttaa palveluja tai ostaa edullista ja terveellistä ruokaa.
Featherstone korostaa suomalaisille sosiaalityöntekijöille lähes tuntematonta placematters- projekteista tuttua rakenne- ja yhteisönäkökulmaa ja ongelmien kontekstien tuntemisen merkitystä.
Featherstonen mukaan sosiaalityöntekjät tuntuivat olevan kiinnostuneempia sosiaalibisneksestä ja saadusta palkasta kuin työnsä sisällöstä ja tuloksista ja kuvittelevat, että hyvää sosiaalityötä voi tehdä työskentelemällä pelkästään lapsen kanssa vailla kontaktia vanhempiin.
Hän peräänkuuluttaa palvelujärjestelmän ja yhteiskunnan vastuuta auttamatta jättämisestä, uudelleen uhriuttamisesta ja ongelmien ylisukupolvisesta periyttämisestä.
Featherstone muistuttaa, että sosiaalityö huostaanottaa paljon lapsia, joiden ongelmia ei hoideta sijaishuollossa ja joilta vuorostaan huostataan lapset.
Professorin mukaan vallitseva lastensuojelumalli kohtelee vanhempia epätasa-arvoisesti ja tuottaa sukupuolesta riippuen erilaisia seurauksia isille ja äideille.
Myös sijaisvanhempana toimiva professori kertoo antaneensa nk. riskiryhmään kuuluvalle odottavalle sijaislapselleen seuraavan neuvon; ” Muista, että kun tuo lapsi syntyy sosiaalityöntekijät eivät tule välittämään sinusta enää paskankaan vertaa vaan keskittyvät ainoastaan lapseesi. Sinut tullaan luokittelemaan vain äidiksi joka on potentiaalinen riski lapselleen. Pidä siis huoli itsestäsi ja tuosta vauvasta ja pidä mielessä, että äitinä sinua ei enää hoideta omine tarpeinesi ja haavoittuvuuksinesi. ”
Adoptio ei ole ratkaisu huono-osaisuuden ongelmiin
Featherstone varoittaa adoptioista oletettuna ratkaisuna huono-osaisuuden ongelmiin ja kuviteltuna win-win- tilanteena, jota se ei hänen mukaansa ole. Hän kiinnittää huomiota adoptioiden lukuisiin eettisiin ongelmiin mm. vailla vanhempien suostumusta tehtyihin pakkoadoptioihin ja lukuisiin juuriaan etsiviin adoptoituihin.
Professori varoittaa kokemusasiantuntijoiden ohittamisesta palvelujen ja lainsäädännön suunnittelussa ja peräänkuuluttaa moniasiantuntijuutta. Hän kertoo omasta tutkimuksestaan, jossa koottiin yhteen niin adoptoitujen, vanhempien, virkamiesten ja sijoitettujen asiantuntemus ja kertoo adoptoitujen ja sijoitettujen viestin:
"Lopettakaa jäähyväisille ja poislähettämiselle perustuvien järjestelmien rakentelu. Me tarvitsemme lisää- ei vähemmän ihmisiä. Me olemme joutuneet kestämään ja kestämme epävarmuutta ja sekavuutta- yrittäkää tekin.
Lakatakaa yrittämästä luokitella meitä ennalta annettuihin ja ulkopuolelta määriteltyihin diagnooseihin ja luokituksiin. Moninkertaistakaa perheille annettava apu ja panostakaa jatkuvuuden, ei keskeytysten luomiseen. Lopettakaa kokonaan luokitteluun perustuvat järjestelmät. Kuunnelkaa, kohdatkaa ja kunnioittakaa meitä itsemäärittämiemme identiteettien mukaan. "
Yhdessä Featherstonen kanssa luennoinut sosiaalityön professori Kate Morris kehottaa tutustumaan perheisiin, heidän elinolosuhteisiinsa ja verkostoihinsa ja ottamaan perheenjäsenet ja sukulaiset osallisiksi sosiaalityön päätöksentekoon. Hän peräänkuuluttaa läheisneuvonpitoja (Family Group Conference), joiden on todettu sitouttavan laajennetun perheen jäseniä, muuttavan viranomaisten diskursseja perheestä, edistävän sukulaissijoituksia ja perheen merkityksen tunnistamista.
Morris kehottaa sosiaalityöntekijöitä harjoittamaan hoivan etiikkaa ja käytännön hoivaa ja kysymään asiakkailta asioita suoraan leimaamatta, tuomitsematta ja kritisoimatta.
Suomalainen lastensuojelu-uutisointi jätti Morrisin ja Featherstonen asiantuntevat ja viisaat puheenvuorot tyystin vaille huomiota.
Koko seminaarista sai valtakunnallista julkisuutta vain Featherstonen kritisoimaa epähumaania sosiaalityötä tuottava ja Morrisin paheksumia turhia tutkimuksia ja vääriä leimoja aiheuttava kaltoinkohtelun riskilista, jonka haittoja ja eettisiä riskejä suomalaiset kehittäjät ja käyttäjät eivät tunnu millään tunnistavan eivätkä tunnustavan (YLE, Kaltoinkohdeltuja lapsia on kaikkialla, 10.11.2015).
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-morris-sosiaalityo-tuottaa-turhia-tutkimuksia-ja-riskileimoja-haavoittuvissa-oloissa-elaville-perheille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valta-turmelee
Lue myös: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avoin-adoptio-ei-ole-vaihtoehto-vaan-riski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/komissio-selvittamaan-ensikotien-rikoksia-ja-olosuhteita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ry-syyttaa-vanhempia-lastensuojelun-epaonnistumisista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talentiaa-ahdistaa-epakohtia-enemman-epakohtien-paljastuminen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelua-amerikassa-talentialaisittain
Brittiläiset sosiaalityöntekijät ovat valistuneisuudessaan valovuosien päässä suomalaisista kollegoistaan.
Britannian sosiaalityöntekijäliitto BASW ehdottaa adoptioita koskevaan tutkimustietoon tukeutuen, että adoptiolait tulisi uudistaa jotta lasten yhteydenpito syntymäperheisiinsä voidaan varmistaa.
Sosiaalityön professori Brid Featherstonen mukaan adoptoidut lähtevät yleensä täysi- ikäisinä etsimään syntymävanhempiaan ja etsintä voi aiheuttaa hankaluuksia, jos aiempaa kontaktia vanhempiin ei ole ollut.
Adoptiolait ja - käytännöt mietittävä uusiksi
BASWin katsaus sosiaalityöntekijöiden rooliin adoptiossa kritisoi lastensuojelun nykykäytäntöä, joka estää lasten kontaktit syntymäperheisiinsä.
Huddersfieldin ja Lontoon kuninkaallisen Hollowayn yliopiston suorittaman tutkimuksen mukaan lasten kontaktien rajoittamisella voi olla haitallisia vaikutuksia lasten emotionaaliseen hyvinvointiin ja ne voivat johtaa identiteettiongelmiin.
Adoptoidut , joilta on kielletty yhteydenpito voivat kokea vakavia identiteettivaikeuksia ja kun he vapautuvat täysi- ikäisinä etsimään syntymävanhempiaan, adoptiovanhemmat voivat olla huonosti valmistautuneita etsinnän emotionaalisiin seurauksiin, tutkimus väittää.
Löydösten perusteella BASW kehottaa harkitsemaan adoptiolakeja uudelleen avoimemman näkökulman löytämiseksi lasten ja biologisten vanhempien suhteisiin.
Järjestö on myös kyseenalaistanut adoptoitujen pitämisen erossa vanhemmistaan internetin aikakaudella.
BASW aikoo teetättää tutkimuksen Yhdistyneen kuningaskunnan adoptiolaeista selvittääkseen ovatko oletukset yhteydenpidon rajoittamisen tärkeydestä syntymäperheisiin eettisiä.
BASW haluaa poliitikkojen arvioivan nykyisen adoptiopolitiikan vaikuttavuuden harkitsemalla pitäisikö (ja missä olosuhteissa) avoimempaa näkökulmaa adotoitujen verisiteiden ylläpitoon edistää lainsäädännössä ja politiikassa.
Featherstonen mukaan sosiaalityöntekijöiden keskuudessa tarvitaan ennen kaikkea kulttuurinen muutos; pitäisi lähteä siitä, että suoraa yhteydenpitoa biologisiin vanhempiin harkitaan.
Yhteydenpito lopettaisi adoptoitujen mustavalkoiset fantasiat vanhemmista joko kokonaan hyvinä tai absoluuttisen pahoina. Adoptoidut ovat itse kertoneet, että identiteetti on heille elämänmittainen projekti. (Childen and Young People Now, 2.3.2018)
Suomalaiset asiantuntijat ovat vihamielisiä yhteydenpidolle
Suomessa yhteydenpito adoptioperheen ja biologisen perheen välillä on ollut harvinaista. On arvioitu, että kymmenen viime vuoden aikana sadasta adoptiosta vain kymmenkunta on ollut avoimia (Mattinen 2009).
Riitta Högbackan mukaan vaikuttaa siltä, että adoptioiden kanssa työskentelevät ja viranomaiset eivät suhtaudu yhteydenpitoon kovin suopeasti. Esimerkiksi adoptiolain uudistusta pohtineen laajapohjaisen työryhmän (jossa oli mm. adoptio- ja lastensuojelujärjestöjen edustus) mietinnössä mainitaan kyllä uutena asiana avoin adoptio, mutta se nähdään ”poikkeustapauksena” lähinnä sellaisissa sijaisperheadoptioissa, joissa lapsi on jo ennen adoptiota ollut yhteydessä biologisiin vanhempiinsa.
Suomalaisen adoptiokomitean mielestä: ”Ei ole realistista olettaa eikä perusteltua erityisesti pyrkiäkään siihen, että adoptiolapsen ja aikaisemman vanhemman välisen yhteydenpidon jatkuminen adoption vahvistamisen jälkeen muodostuisi käytännöksi kaikissa adoptioissa tai edes suurimmassa osassa niistä” (Adoptiolainsäädännön uudistaminen 2010, 41).
Työryhmän mielestä esimerkiksi tilannetta, jossa adoptioperhe lähettää biologiselle perheelle valokuvia ja tietoja lapsen voinnista, ei pidä vahvistaa tuomioistuimessa, koska ”tällainen yksipuolinen tietojen ja kuvien lähettäminen ei kuitenkaan tapahdu ensisijaisesti lapsen edun vuoksi” (mts. 109).
Riitta Högbacka toteaa, että "lapsen etu voitaisiin tosin määritellä niinkin, että yhteyden säilyttäminen biologiseen perheeseen silloin, kun lapsi on pieni eikä itse voi yhteyttä pitää, olisi mitä suurimmassa määrin hänen etunsa mukaista myöhemmässä kasvuvaiheessa, kuten haastattelemissani kansainvälisissä adoptioperheissä todettiin. (Koskinen, Sarkkinen, Svala, 2014, 191-192).
Adoptiolain työryhmässä toimivat mm. Tuomo Antila oikeusministeriöstä, lakimies Hanna Rantala sosiaali- ja terveysministeriöstä, erityisasiantuntija Hanna Ahonen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta, johtava sosiaalityöntekijä Aulikki Haimi- Kaikkonen Helsingin kaupungin sosiaalivirastosta, järjestölakimies Tiina Tammi Pelastakaa Lapset ry:stä, toiminnanjohtaja Tuula Kumpumäki Yhteiset Lapsemme ry:stä ja Seija Poikonen ja Anu Uhtio Adoptioperheet ry:stä. Työryhmä kuuli asiantuntijoina mm. Kristiina Mattista Pelastakaa Lapset ry:stä, pakkoadoptiota kannattanutta Sateenkaariperheet ry:n Juha Jämsää, Seta ry:tä, Interpedia ry:tä ja KAA ry:tä (Kansainvälisesti Adoptoidut Aikuiset).
Osa työryhmän jäsenistä on nimitetty myös vuoteen 2022 asti toimivaan adoptiolautakuntaan. Adoptiovälittäjä Interpedian toiminnanjohtaja Anja Ojuva toimii myös Helsingin hallinto- oikeuden asiantuntijajäsenenä tuomaroimassa perheitä huostaanotto- asioissa.
Toisin kuin lakitekstistä - mm. Pelastakaa Lapset ry:n lehdistölle suuntaamista lausunnoista ja Kaarina Pasasen haastattelusta Suomen Kuvalehteen- saa käsityksen, että järjestö olisi halukas tukemaan adoptiolasten ja biologisten vanhempien yhteydenpitoa. Kulissien takana ja lainsäädäntötyössä kuitenkin kannatetaan suljettuja pakkoadoptioita ja tekohengitetään psykoanalyysin olettamia ongelmien ylisukupolvisesta periytyvyydestä.
Adoptioita tehdään köyhyyden takia ja vastoin lasten ja vanhempien tietoa ja tahtoa
Riitta Högbackan mukaan syy adoptioon antamiselle on usein pelkkä köyhyys ja työttömyys, ja elämäntilannetta lukuun ottamatta lapsen biologinen äiti voi olla aivan kunnossa. Högbackan mielestä äideille pitäisi ensin tarjota konkreettista tukea niin, että köyhyys ei olisi adoption ensisijainen syy.
”Ihannetapauksessa adoptiossa yhdistyy lapsen tarve saada vanhemmat ja vanhempien toive saada lapsi. Nykymuodossaan adoptiojärjestelmä kuitenkin huolehtii enemmän globaalin pohjoisen adoptoijien perhetoiveista, kun sen pitäisi kantaa yhtä suurta huolta myös köyhien biologisten äitien toiveesta pitää lapsi.”
Tutkija Elina Rautanen väittää, että vasta nyt aletaan tunnistaa ja tunnustaa, että lapseksiottaminen on yhä ennen kaikkea (varakkaiden pariskuntien) lapsettomuuden ongelman ratkaisemista.
Suomalainen adoptiolaki ( 11§) sallii jo Pelastakaa Lapset ry:n ajamat pakkoadoptiot. Kansainvälisiä adoptioita ja lapsen edun ensisijaisuuden periaatetta tutkinut Jonna Salmela ihmettelee Lokakuun Liikkeen tavoin miksi myöskään adoptiolain 42§:ssä adoptioluvan myöntämisen edellytykseksi ei ole asetettu suostumusten hankkimista biologisilta vanhemmilta (Salmela, 2015).
Suomessa pakkoadoptioita on ajettu tarjoamalla päättäjille vanhentunutta ja väärää tietoa kiintymyssuhteista ja sijaishuollon pysyvyydestä.
Pirkanmaan käräjäoikeus toteaakin selväjärkisesti, että adoptiolain yhteydenpito- esityksen tavoitteena vaikuttaa olevan se, että huostaan otettujen lasten vanhempien kynnys antaa lapsensa adoptoitavaksi madaltuisi, vaikka huostaanoton perimmäinen tarkoitus on palauttaa lapsi biologisille vanhemmilleen näiden olosuhteiden kohennuttua.
Äideille annetaan valheellisia lupauksia yhteydenpidosta, jotta heidät saadaan allekirjoittamaan adoptiopaperit. Äideille ei kerrota, että avoimen adoption sopimuksen allekirjoittamalla he luopuvat kaikista oikeuksistaan ja että yhteydenpito jää adoptiovanhemman/ sosiaalityöntekijän hyvän tahdon varaan ja tulee usein typistymään muutamaan valokuvaan ja puhelinsoittoon lapsen ensimmäisinä vuosina.
Verisiteitä tutkineen Kati Hämäläisen mukaan "perhehoito mahdollisesti pitää yllä kaipuuta verisiteisiin perustuviin suhteisiin adoptiota enemmän. Osa sosiaalialan ammattilaisista Suomessa puolustaa adoptiota, koska se .. katkaisee yhteydet biologisiin vanhempiin"(mt.,192).
Vakavaa asenneongelmaa ja ammattietiikan puutetta osoittaa, että adoptioilla halutaan katkaista yhteydet syntymäperheeseen tilanteessa, jossa huostaanottoja määrittää lapsen kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän näkemys perheen kunnollisuudesta( Hiitola, 2015), palvelujen puute ja lasten koulunkäyntivaikeudet ( HuosTa 2015; Optula 2007) ja jossa perheen jälleenyhdistämisvelvoite tai oikeusturva eivät toteudu eivätkä lapset ja vanhemmat saa tarvitsemaansa tukea ennen, aikana eikä jälkeen huostaanoton.
Sosiaalityöstä on tullut epähumaania
Featherstone kävi Suomessa 6.11.2015 pidetyssä THL:n Puheista tekoihin seminaarissa luennoimassa kuinka sosiaalityöstä on tullut kirjaimellisesti epähumaania. Valitettavasti suomalaisessa sosiaalityössä viisaatkaan puheet eivät ole johtaneet eivätkä johda tekoihin.
Hänen mukaansa sosiaalityöntekijät ovat omaksuneet yksilöpsykopatologisoinnin ja syyttelyn kulttuurin. Sosiaalityössä on tullut tavaksi auttamisen sijaan syyttää ja vastuuttaa köyhiä ja sairaita asiakkaita omasta kohtalostaan.
Featherstonen mukaan sosiaalityöntekijät ovat eriytyneet ja eristäytyneet asiakkaistaan niin fyysisesti kuin sosiaalisesti. He työskentelevät organisaatioissa, joissa 70% työajasta käytetään tietokoneilla ja joiden kiinnostus kohdistuu mitattaviin tavoitteisiin, tietokonejärjestelmiin ja lomakepohjiin. Kun työtä tutkittiin huomattiin, että sosiaalityöntekijät käyttivät lähes 86% työajastaan byrokratian haasteiden täyttämiseen ja vain 14% asiakastyöhön, joka sekin kului suurelta osin byrokratian velvoitteiden kontrolloimiseen.
He tekevät autoillaan käyntejä yhteisöihin, joita eivät tunne tehdäkseen siellä kaltoinkohteluseulauksia ja johtopäätöksiä riittämättömästä ravinnosta ja kiintymyssuhteista tietämättä mitään perheiden arjesta tai ongelmien konteksteista esim. perheiden mahdollisuudesta käyttää joukkoliikennettä, saavuttaa palveluja tai ostaa edullista ja terveellistä ruokaa.
Featherstone korostaa suomalaisille sosiaalityöntekijöille lähes tuntematonta placematters- projekteista tuttua rakenne- ja yhteisönäkökulmaa ja ongelmien kontekstien tuntemisen merkitystä.
Featherstonen mukaan sosiaalityöntekjät tuntuivat olevan kiinnostuneempia sosiaalibisneksestä ja saadusta palkasta kuin työnsä sisällöstä ja tuloksista ja kuvittelevat, että hyvää sosiaalityötä voi tehdä työskentelemällä pelkästään lapsen kanssa vailla kontaktia vanhempiin.
Hän peräänkuuluttaa palvelujärjestelmän ja yhteiskunnan vastuuta auttamatta jättämisestä, uudelleen uhriuttamisesta ja ongelmien ylisukupolvisesta periyttämisestä.
Featherstone muistuttaa, että sosiaalityö huostaanottaa paljon lapsia, joiden ongelmia ei hoideta sijaishuollossa ja joilta vuorostaan huostataan lapset.
Professorin mukaan vallitseva lastensuojelumalli kohtelee vanhempia epätasa-arvoisesti ja tuottaa sukupuolesta riippuen erilaisia seurauksia isille ja äideille.
Myös sijaisvanhempana toimiva professori kertoo antaneensa nk. riskiryhmään kuuluvalle odottavalle sijaislapselleen seuraavan neuvon; ” Muista, että kun tuo lapsi syntyy sosiaalityöntekijät eivät tule välittämään sinusta enää paskankaan vertaa vaan keskittyvät ainoastaan lapseesi. Sinut tullaan luokittelemaan vain äidiksi joka on potentiaalinen riski lapselleen. Pidä siis huoli itsestäsi ja tuosta vauvasta ja pidä mielessä, että äitinä sinua ei enää hoideta omine tarpeinesi ja haavoittuvuuksinesi. ”
Adoptio ei ole ratkaisu huono-osaisuuden ongelmiin
Featherstone varoittaa adoptioista oletettuna ratkaisuna huono-osaisuuden ongelmiin ja kuviteltuna win-win- tilanteena, jota se ei hänen mukaansa ole. Hän kiinnittää huomiota adoptioiden lukuisiin eettisiin ongelmiin mm. vailla vanhempien suostumusta tehtyihin pakkoadoptioihin ja lukuisiin juuriaan etsiviin adoptoituihin.
Professori varoittaa kokemusasiantuntijoiden ohittamisesta palvelujen ja lainsäädännön suunnittelussa ja peräänkuuluttaa moniasiantuntijuutta. Hän kertoo omasta tutkimuksestaan, jossa koottiin yhteen niin adoptoitujen, vanhempien, virkamiesten ja sijoitettujen asiantuntemus ja kertoo adoptoitujen ja sijoitettujen viestin:
"Lopettakaa jäähyväisille ja poislähettämiselle perustuvien järjestelmien rakentelu. Me tarvitsemme lisää- ei vähemmän ihmisiä. Me olemme joutuneet kestämään ja kestämme epävarmuutta ja sekavuutta- yrittäkää tekin.
Lakatakaa yrittämästä luokitella meitä ennalta annettuihin ja ulkopuolelta määriteltyihin diagnooseihin ja luokituksiin. Moninkertaistakaa perheille annettava apu ja panostakaa jatkuvuuden, ei keskeytysten luomiseen. Lopettakaa kokonaan luokitteluun perustuvat järjestelmät. Kuunnelkaa, kohdatkaa ja kunnioittakaa meitä itsemäärittämiemme identiteettien mukaan. "
Yhdessä Featherstonen kanssa luennoinut sosiaalityön professori Kate Morris kehottaa tutustumaan perheisiin, heidän elinolosuhteisiinsa ja verkostoihinsa ja ottamaan perheenjäsenet ja sukulaiset osallisiksi sosiaalityön päätöksentekoon. Hän peräänkuuluttaa läheisneuvonpitoja (Family Group Conference), joiden on todettu sitouttavan laajennetun perheen jäseniä, muuttavan viranomaisten diskursseja perheestä, edistävän sukulaissijoituksia ja perheen merkityksen tunnistamista.
Morris kehottaa sosiaalityöntekijöitä harjoittamaan hoivan etiikkaa ja käytännön hoivaa ja kysymään asiakkailta asioita suoraan leimaamatta, tuomitsematta ja kritisoimatta.
Suomalainen lastensuojelu-uutisointi jätti Morrisin ja Featherstonen asiantuntevat ja viisaat puheenvuorot tyystin vaille huomiota.
Koko seminaarista sai valtakunnallista julkisuutta vain Featherstonen kritisoimaa epähumaania sosiaalityötä tuottava ja Morrisin paheksumia turhia tutkimuksia ja vääriä leimoja aiheuttava kaltoinkohtelun riskilista, jonka haittoja ja eettisiä riskejä suomalaiset kehittäjät ja käyttäjät eivät tunnu millään tunnistavan eivätkä tunnustavan (YLE, Kaltoinkohdeltuja lapsia on kaikkialla, 10.11.2015).
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-morris-sosiaalityo-tuottaa-turhia-tutkimuksia-ja-riskileimoja-haavoittuvissa-oloissa-elaville-perheille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valta-turmelee
Lue myös: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avoin-adoptio-ei-ole-vaihtoehto-vaan-riski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/komissio-selvittamaan-ensikotien-rikoksia-ja-olosuhteita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ry-syyttaa-vanhempia-lastensuojelun-epaonnistumisista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talentiaa-ahdistaa-epakohtia-enemman-epakohtien-paljastuminen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelua-amerikassa-talentialaisittain
RSS Feed
