Saksalaisissa medioissa puhutaan kiihtyvään tahtiin lastensuojelun puutteista. Skandaaleja paljastuu tämän tästä ja erilaiset tutkintakomissiot tutkivat laiminlyöntejä ja väärinkäytöksiä. Järjestelmällisesti komissiot mainitsevat ongelmien syyksi virastoissa vallitsevan kaaoksen ja valvonnan täydellisen puutteen. Raportit kuvauksineen ihmisoikeusrikkomuksista ovat karua luettavaa.
Lastensuojeluviranomaiset ovat Saksassa kunnallisia viranomaisia aivan kuin Suomessakin. Toisin kuin Suomessa, ne ovat autonomisia viranomaisia joita ei mikään ylempi elin valvo.
Eroisäyhdistys ”Trennungsväter” raportoi tilanteesta YK:n ihmisoikeusneuvostolle vuonna 2012 minkä seurauksena neuvosto suositteli Saksalle valvonnan perustamista. Saksa hyväksyi suosituksen ja lupautui täten luomaan valvontajärjestelmän.
Kun yhdistys kysyi perheministeriöltä Berliinistä miten ja milloin tämä valvontajärjestelmä luodaan, kuului vastaukseksi, että suositus hyväksyttiin koska tehokas valvonta olisi jo olemassa.
Tämän vastauksen jälkeen skandaaleja on syntynyt aina vain enemmän. Kun Helsingissä kuoli Eerika, kohu medioissa oli suuri. Saksassa tällainen tapaus jää usein täysin huomiotta sillä siellä kuolee vuosittain noin 150 lasta heitteillejätön tai pahoinpitelyn seurauksena. Suuri osa näistä lapsista on lastensuojelun asiakkaita jotka ovat jääneet suojelua vaille.
Toisaalta taas käräjöinti aiheetta huostaanotetuista lapsista on jatkuvasti kasvava ilmiö. Tämä ei ole mikään ihme sillä huostaanottojen määrä on noussut viimeisten 10 vuoden aikana kolminkertaiseksi ollen vuonna 2015 jo yli 77.000.
Lastensuojeluviranomisten maine on kärsinyt niin pahasti että lastensuojelulla on huomattavia vaikeuksia pitää vanhat työntekijänsä ja löytää uusia. Vasemmistopuolueen arvion mukaan viranomaisilta puuttuu noin 4000 työntekijää. Jäljellä olevilla on aivan liian monta lasta huolehdittavanaan, joillakin jopa yli sata. Kaksi kaupunkia on ongelmissa koska eivät löydä lastensuojelun johtajaa mistään – hakijoita ei kertakaikkiaan ole.
Korruptiota eri muodoissaan paljastuu silloin tällöin. Korruptio ja kavallukset ovat helppoja ja niistä ei juurikaan jää kiinni koska huostaanoton miljardibisnestä pyöritetään ilman valvontaa.
Äskettäin paljastui Hampurin kaupungissa vähemmän traaginen lastensuojeluskandaali, jossa mikään lapsi tai perhe ei vahingoittunut. Vaikka kaikki lastensuojelun päätökset pitäisi tehdä työryhmissä ja myös laskut tarkistaa vähintään kahden työntekijän toimesta, oli yhden työntekijän onnistunut ottaa huostaan olematon lapsi olemattomasta perheestä ja sijoittaa olemattomaan lastenkotiin – 12 vuoden ajan. Rahat hän pisti omaan ja rikostoverinsa taskuun. Tämä rikostoveri oli olemattoman lastenkodin johtaja. Kaupungille syntyi 500.000 euron vahinko.
Eroisäyhdistys on palauttanut perheministeriön vastauksen ”tehokkaasta valvonnasta” takaisin ja pyytänyt uutta vastausta joka kommentoisi myös sarjaa erilaisia skandaaleja, myös edellä mainittua.
Lastensuojelussa ihmiskauppaa, korruptiota ja kidusta
Miten on mahdollista ettei kukaan tarkista onko huostaanotettu lapsi todella olemassa, miten hän voi ja elääkö hän edes? Miksi kukaan ei puuttunut siihen seikkaan ettei ”lapsi” käynyt koulua?
Muita polttavia kysymyksiä ovat esimerkiksi miten vain kuusi henkilöä voi valvoa 2000:n lastenkodin toimintaa?
Miten on mahdollista että lastenkoti jatkaa toimintaansa vielä 18 kuukautta sen jälkeen kun valvojat ovat raportoineet siellä tapahtuvista järjestelmällisistä ihmisoikeusrikkomuksista, joista osa on luokiteltava kidutukseksi? Miksi ongelmiin puututtiin vasta sitten kun lastenkodista täysi-ikäisenä lähteneet lapset kertoivat näistä viranomaisten tietämistä rikoksista medioille? Miksi tekijöitä ei ole saatettu rikosoikeudelliseen vastuuseen?
Vastauksia odottaessa eroisäyhdistys valmistelee uuden raporttinsa EU:n vetoomusvaliokuntaan ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle. Raportti sisältää todisteita ihmiskaupasta, kidutuksesta, petoksista ja korruptiosta.
Thomas Penttilä
Penttilän raportoimat ongelmat esiintyvät myös suomalaisessa lastensuojelussa, joka perustuu kokonaan puuttuvaan tai laitosten omavalvontaan, jotka ovat usein sama asia. AVI:n ylitarkastaja Marita Uusitalon mukaan lastensuojelulaitoksiin tehdään tarkastuksia pahimmillaan vain kerran kymmenessä vuodessa. VTV:n mukaan vain yksi kymmenestä kunnasta valvoi järjestelmällisesti lastensuojelun yksiköitä. Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät usein edes huomaa saati raportoi puutteita lastensuojelulaitoksissa ja sijaisprheissä. Edes lastensuojeluyrittäjän saama rikostuomio lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ei johda perhekotilupien menetykseen.