Nuorisolääkäri Elina Hermansonin vastaanotolle päätyy usein nuoria, joilla on vaikeuksia saada peruskoulu loppuun. Helsingin Sanomien 25.5.2017 julkaisemassa mielipidekirjoituksessa toteaa lastentautien erikoislääkäri,
nuorisolääkäri, Elina Hermanson Espoosta:
"Apua tarvitsevien kannalta järjestelmä on sekava ja tehoton."
Hän tuo esille havaintonsa kuinka Helsingin toimintamallia lasten ja nuorten palvelujärjestelmästä viedään koko maahan. Koulupsykologit ja kuraattorit toimivat Helsingissä opetusviraston alaisina ja heidän kirjauksiaan ei pääse näkemään kukaan muu kuin he itse. Terveydenhoitaja ja lääkäri muodostavat keskenään koululaisten ja opiskelijoiden niin sanotun ennalta ehkäisevän terveydenhuollon, mutta heillä ei ole mandaattia sairaiden hoitoon.
Resurssien mitoitus on luotu terveystarkastusten toteutumiseksi juuri ja juuri, jos kaikki saapuisivat varatuille ajoille, kukaan ei tarvitsisi tulkkia eivätkä työntekijät sairastuisi.
JÄRJESTELMÄN mukaan kaikki sairaat tulee ohjata terveysasemille. Näissä työskentelevät psykiatriset sairaanhoitajat eivät hoida alle 18-vuotiaita. Terveysasemien työntekijöille ei ole kertynyt kokemusta koululaisten ja nuorten keskittymisvaikeuksista, kehityspoikkeamista tai mielenterveysongelmista, saati kouluolosuhteista.
Realististen mahdollisuuksien yhteistyöhön uupuessa, järjestelmä on luonut läheteautomaatin erikoissairaanhoitoon.
HUSin lasten- ja nuorisopsykiatriset lähetteet ovatkin lisääntyneet yli 20 prosentin vuosivauhtia. Erikoissairaanhoito on tukehtumassa. Lakien mukaan pyritään toteuttamaan ensikäynnit nopeasti. Iso osa lähetteistä tosin pompotellaan edestakaisin, koska paperilla tulevia koulupsykologin tai -kuraattorin lausuntoja ei saada erikoissairaanhoitoon kolmen vuorokauden sisällä. Faksi on yhä harvemmin koululääkärin käytettävissä.
"Psykiatrinen erikoissairaanhoito ei kohta pysty omaan perustehtäväänsä, vaikeimmin sairaiden hoitoon," toteaa Hermanson.
Osa koulupsykologeista tekee juuri niin kuin järjestelmä vaatii: ei ota asiakkaita kuin opettajilta. Opettajilla on vastuu ohjata tarvitsevat hyvinvointiammattilaisille. Siispä kun koululääkäri lukee potilaskertomuksesta lastenneurologin toivovan, että koululaiselle tehtäisiin psykologin tutkimus muutaman vuoden kuluttua uudelleen, suunnitelma ei välttämättä toteudu.
Erikoissairaanhoidon ammatillista osaamista ovat erityisten tilanteiden lääketieteellinen diagnostiikka ja ensimmäisen kuntoutussuunnitelman teko. Seurantavastuun pitäisi olla perusterveydenhuollolla. Mutta miten tämä toteutetaan?
PIENILLÄ paikkakunnilla pulmat yhteistyössä ovat olleet vähäisempiä Hermansonin mielestä, koska eri ammattiryhmien edustajat tuntevat henkilökohtaisesti toisensa. On voitu puhaltaa yhteiseen hiileen ja lakien puutteista huolimatta toimia tolkullisesti.
"Sote-uudistuksessa olisi kannattanut keskittyä raja-aitojen purkamiseen eikä rakentamiseen. Lasten ja nuorten terveydenhuollosta olisi voitu tehdä ehjä ja kustannustehokas kokonaisuus," toteaa Hermanson.
Lokakuun Liike kokee Hermansonin huolen aiheelliseksi myös. Moniammatillisen yhteistyön takkuillessa on hyvä muistaa, etteivät kaikki lasten erikoissairaanhoidolliset lähetteet Helsingissä johda edes lapseen kontaktoitumiseen ja tilanteen todelliseen tutkimiseen.
Näin ollen vastuuaseman välttelyssä lapsi joutuu viranomaiskoneiston pompottelemaksi paikasta toiseen, ilman että kukaan alkaisi vastaamaan tuen tarpeeseen.
Myöskin on muistettava, että pelkästään lasten oireiden hoitamisen sijaan tulisi myös osata huomioida ja todella keskittyä moniammatillisessa yhteistyössä, että lapset oireilevat olosuhteisiinsa ja näiden muuttamiseen tulisi suunnitella tarvittava tuki.
Lastenpsykiatrian hoidossa olevilla lapsilla on usein erityisiä tarpeita liittyen elinympäristöönsä. Luonnollisesti vanhemmuudessa tarvitaan erityistä tukea lapsen tukemiseksi sekä koulu tarvitsee oman tukensa.
Muistettava on myös, että sosiaalitoimi käyttää sumeilematta hyväksi ammattitaidottomia erikoissairaanhoidon edustajia saadakseen vaikkapa tahdonvastaisen huostaanoton toteutumisen tueksi fabrikoidun asiakirjan terveydenhoidon taholta. Jos terveydenhoito ei tarkista lastensuojelun antaman tiedon todistusarvoa ja todella itse tutki olosuhdetta ja toimii vain lastensuojelun intuition varassa, voi koko lapsen kehitys vaarantua, kun terveydenhoito siirtää toiminnallisen vastuunsa lapsen mielenterveyden arvioinnista sosiaalivirkailijalle, jolla ei ole kompetenssia tällaisen arvioinnin suorittamiseen.
Pienillä paikkakunnilla vaarantuu asiakkaiden oikeusturva, kun kaikki viranomaiset tuntevat toisensa, jos nämä myös nauttivat toistensa sokeaa luottamusta ja virhearvioiden mahdollisuutta viranomaistyössä ei kyetä ymmärtämään. Pelkästään intuition varassa toimiva lastensuojelun työntekijä voi saada kaikki kunnan viranomaiset hyljeksimään ja syyttelemään vanhempaa lapsen olosuhteesta leimaamisen keinoin ja vanhemman voi olla vaikeaa tuolloin saada äänensä kuulluksi, jos todellista vanhemmuuden tukitahoa, joka auttaisi leiman poistamisessa, ei ole saatavilla. Sama ongelma esiinty tosin myös suurilla paikkakunnilla, sillä työskentely on alueellista ja vaikuttavat vastuuasemat pysyvät samoilla henkilöillä.
HUS:n lastenpsykiatria tutki keväällä 2014 lapsiperheiden saamien palveluiden kykyä Helsingissä antaa tarvittava tuki ja havaitsi uudelleen jo aiemmin havaitun tarpeen saada toimintaan muutosta moniammatillisessa yhteistyössä. Tästä socca on julkaissut 19.9.2016 lastenpsykiatrian linjajohtaja Leena Repokarin esityksen: LASTENSUOJELUN JA LASTENPSYKIATRIAN YHTEINEN KEHITTÄMISTYÖ PÄÄKAUPUNKISEUDULLA.
Nähtäväksi jää johtaako Repokarin tutkimus tai Hermansonin kannanotto ja näiden havainnot tuen tarpeisiin puuttumiseen ja toiminnan uudelleen suunnitteluun. Jossain vaiheessa se tulee olemaan päättäjien edessä uudelleen, kun havaitaan todella, ettei vanha toimintasuunnitelma ollut toimiva.
Tutustu myös:
Sote-uudistuksessa on unohdettu lapset ja nuoret (HS 25.5.2017):
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005224709.html…
Helsingissä lastensuojelun ja lastenpsykiatrian yhteistyössä havaittu ongelmia (LL - 23.10.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/helsingissa-lastensuojelun-j…
LASTENSUOJELUN JA LASTENPSYKIATRIAN YHTEINEN KEHITTÄMISTYÖ PÄÄKAUPUNKISEUDULLA (Socca - Leena Repokari, HUS lastenpsykiatrian linjajohtaja):
http://www.socca.fi/…/Lastensuojelun_ja_lastenpsykiatrian_y…
Auta nuorta pärjäämään (Lääkärilehti - 14.2.2013):
http://www.laakarilehti.fi/…/ajanko…/auta-nuorta-parjaamaan/
Pysyvän huostaanoton sijaan kotiutus (LL - 8.5.2017):
http://www.lokakuunliike.com/…/pysyvan-huostaanoton-sijaan-…
nuorisolääkäri, Elina Hermanson Espoosta:
"Apua tarvitsevien kannalta järjestelmä on sekava ja tehoton."
Hän tuo esille havaintonsa kuinka Helsingin toimintamallia lasten ja nuorten palvelujärjestelmästä viedään koko maahan. Koulupsykologit ja kuraattorit toimivat Helsingissä opetusviraston alaisina ja heidän kirjauksiaan ei pääse näkemään kukaan muu kuin he itse. Terveydenhoitaja ja lääkäri muodostavat keskenään koululaisten ja opiskelijoiden niin sanotun ennalta ehkäisevän terveydenhuollon, mutta heillä ei ole mandaattia sairaiden hoitoon.
Resurssien mitoitus on luotu terveystarkastusten toteutumiseksi juuri ja juuri, jos kaikki saapuisivat varatuille ajoille, kukaan ei tarvitsisi tulkkia eivätkä työntekijät sairastuisi.
JÄRJESTELMÄN mukaan kaikki sairaat tulee ohjata terveysasemille. Näissä työskentelevät psykiatriset sairaanhoitajat eivät hoida alle 18-vuotiaita. Terveysasemien työntekijöille ei ole kertynyt kokemusta koululaisten ja nuorten keskittymisvaikeuksista, kehityspoikkeamista tai mielenterveysongelmista, saati kouluolosuhteista.
Realististen mahdollisuuksien yhteistyöhön uupuessa, järjestelmä on luonut läheteautomaatin erikoissairaanhoitoon.
HUSin lasten- ja nuorisopsykiatriset lähetteet ovatkin lisääntyneet yli 20 prosentin vuosivauhtia. Erikoissairaanhoito on tukehtumassa. Lakien mukaan pyritään toteuttamaan ensikäynnit nopeasti. Iso osa lähetteistä tosin pompotellaan edestakaisin, koska paperilla tulevia koulupsykologin tai -kuraattorin lausuntoja ei saada erikoissairaanhoitoon kolmen vuorokauden sisällä. Faksi on yhä harvemmin koululääkärin käytettävissä.
"Psykiatrinen erikoissairaanhoito ei kohta pysty omaan perustehtäväänsä, vaikeimmin sairaiden hoitoon," toteaa Hermanson.
Osa koulupsykologeista tekee juuri niin kuin järjestelmä vaatii: ei ota asiakkaita kuin opettajilta. Opettajilla on vastuu ohjata tarvitsevat hyvinvointiammattilaisille. Siispä kun koululääkäri lukee potilaskertomuksesta lastenneurologin toivovan, että koululaiselle tehtäisiin psykologin tutkimus muutaman vuoden kuluttua uudelleen, suunnitelma ei välttämättä toteudu.
Erikoissairaanhoidon ammatillista osaamista ovat erityisten tilanteiden lääketieteellinen diagnostiikka ja ensimmäisen kuntoutussuunnitelman teko. Seurantavastuun pitäisi olla perusterveydenhuollolla. Mutta miten tämä toteutetaan?
PIENILLÄ paikkakunnilla pulmat yhteistyössä ovat olleet vähäisempiä Hermansonin mielestä, koska eri ammattiryhmien edustajat tuntevat henkilökohtaisesti toisensa. On voitu puhaltaa yhteiseen hiileen ja lakien puutteista huolimatta toimia tolkullisesti.
"Sote-uudistuksessa olisi kannattanut keskittyä raja-aitojen purkamiseen eikä rakentamiseen. Lasten ja nuorten terveydenhuollosta olisi voitu tehdä ehjä ja kustannustehokas kokonaisuus," toteaa Hermanson.
Lokakuun Liike kokee Hermansonin huolen aiheelliseksi myös. Moniammatillisen yhteistyön takkuillessa on hyvä muistaa, etteivät kaikki lasten erikoissairaanhoidolliset lähetteet Helsingissä johda edes lapseen kontaktoitumiseen ja tilanteen todelliseen tutkimiseen.
Näin ollen vastuuaseman välttelyssä lapsi joutuu viranomaiskoneiston pompottelemaksi paikasta toiseen, ilman että kukaan alkaisi vastaamaan tuen tarpeeseen.
Myöskin on muistettava, että pelkästään lasten oireiden hoitamisen sijaan tulisi myös osata huomioida ja todella keskittyä moniammatillisessa yhteistyössä, että lapset oireilevat olosuhteisiinsa ja näiden muuttamiseen tulisi suunnitella tarvittava tuki.
Lastenpsykiatrian hoidossa olevilla lapsilla on usein erityisiä tarpeita liittyen elinympäristöönsä. Luonnollisesti vanhemmuudessa tarvitaan erityistä tukea lapsen tukemiseksi sekä koulu tarvitsee oman tukensa.
Muistettava on myös, että sosiaalitoimi käyttää sumeilematta hyväksi ammattitaidottomia erikoissairaanhoidon edustajia saadakseen vaikkapa tahdonvastaisen huostaanoton toteutumisen tueksi fabrikoidun asiakirjan terveydenhoidon taholta. Jos terveydenhoito ei tarkista lastensuojelun antaman tiedon todistusarvoa ja todella itse tutki olosuhdetta ja toimii vain lastensuojelun intuition varassa, voi koko lapsen kehitys vaarantua, kun terveydenhoito siirtää toiminnallisen vastuunsa lapsen mielenterveyden arvioinnista sosiaalivirkailijalle, jolla ei ole kompetenssia tällaisen arvioinnin suorittamiseen.
Pienillä paikkakunnilla vaarantuu asiakkaiden oikeusturva, kun kaikki viranomaiset tuntevat toisensa, jos nämä myös nauttivat toistensa sokeaa luottamusta ja virhearvioiden mahdollisuutta viranomaistyössä ei kyetä ymmärtämään. Pelkästään intuition varassa toimiva lastensuojelun työntekijä voi saada kaikki kunnan viranomaiset hyljeksimään ja syyttelemään vanhempaa lapsen olosuhteesta leimaamisen keinoin ja vanhemman voi olla vaikeaa tuolloin saada äänensä kuulluksi, jos todellista vanhemmuuden tukitahoa, joka auttaisi leiman poistamisessa, ei ole saatavilla. Sama ongelma esiinty tosin myös suurilla paikkakunnilla, sillä työskentely on alueellista ja vaikuttavat vastuuasemat pysyvät samoilla henkilöillä.
HUS:n lastenpsykiatria tutki keväällä 2014 lapsiperheiden saamien palveluiden kykyä Helsingissä antaa tarvittava tuki ja havaitsi uudelleen jo aiemmin havaitun tarpeen saada toimintaan muutosta moniammatillisessa yhteistyössä. Tästä socca on julkaissut 19.9.2016 lastenpsykiatrian linjajohtaja Leena Repokarin esityksen: LASTENSUOJELUN JA LASTENPSYKIATRIAN YHTEINEN KEHITTÄMISTYÖ PÄÄKAUPUNKISEUDULLA.
Nähtäväksi jää johtaako Repokarin tutkimus tai Hermansonin kannanotto ja näiden havainnot tuen tarpeisiin puuttumiseen ja toiminnan uudelleen suunnitteluun. Jossain vaiheessa se tulee olemaan päättäjien edessä uudelleen, kun havaitaan todella, ettei vanha toimintasuunnitelma ollut toimiva.
Tutustu myös:
Sote-uudistuksessa on unohdettu lapset ja nuoret (HS 25.5.2017):
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005224709.html…
Helsingissä lastensuojelun ja lastenpsykiatrian yhteistyössä havaittu ongelmia (LL - 23.10.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/helsingissa-lastensuojelun-j…
LASTENSUOJELUN JA LASTENPSYKIATRIAN YHTEINEN KEHITTÄMISTYÖ PÄÄKAUPUNKISEUDULLA (Socca - Leena Repokari, HUS lastenpsykiatrian linjajohtaja):
http://www.socca.fi/…/Lastensuojelun_ja_lastenpsykiatrian_y…
Auta nuorta pärjäämään (Lääkärilehti - 14.2.2013):
http://www.laakarilehti.fi/…/ajanko…/auta-nuorta-parjaamaan/
Pysyvän huostaanoton sijaan kotiutus (LL - 8.5.2017):
http://www.lokakuunliike.com/…/pysyvan-huostaanoton-sijaan-…
RSS Feed
