Vuonna 1973 perheiden ja alaikäisten sosiaalihuollon periaatteet saivat muotoilunsa erillismietinnössä:
1) Palveluperiaate: Tarjota palveluja perheille silloinkin kun niissä on vaikeita ihmissuhdeongelmia. Tulee välttää tilanteita, joissa lasten ja vanhempien edut nähdään toisilleen vastakkaisina.
2) Normaalisuusperiaate: Perheyhteisöä on pyrittävä tukemaan myönteisin toimenpitein, vaikka eräät poikkeavat käyttäytymismuodot olisivatkin yhteiskunnan kannalta vahingollisia.
3) Kuntoutusperiaate: Pyrkimyksenä tulee olla lapsen tai nuoren palauttaminen hänelle mahdollisimman normaaliin elämänmuotoon (omaan perheeseen). Ne häiriöt ja kriisitilanteet, jotka väliaikaisesti ovat tehneet ympäristön vaihtamisen välttämättömäksi, tulee poistaa.
4) Valinnanvapaus: Toimenpiteiden valmistelun tulee mahdollisimman pitkälle tapahtua yhteisymmärryksessä vanhempien kanssa ja heidän holhoojanoikeuksiaan kunnioittaen. Lapsen ja nuoren omat näkemykset ja arvostukset on riittävässä määrin otettava huomioon. Varsinkaan nuorten päätäntävaltaa ei ole syytä rajoittaa liiaksi.
5) Luottamuksellisuus: Ongelma koskee koko perhettä, sen yksittäisiä jäseniä ja näiden suhteita sosiaaliviranomaisiin. Kenenkään perheenjäsenen antamia tietoja ei saa suostumuksetta antaa muiden perheenjäsenten tietoon eikä käyttää muita perheenjäseniä vastaan.