Tapaus, jossa lapsen äidiltä vietiin yksinhuoltajuus ja lapsen huolto siirrettiin toisaalle, on saanut oikeusasteissamme viime viikolla lopullisen, korkeimman oikeuden siunauksen.
Kysymyksessä ei ole huostaanotto. Lapsi ei ollut lastensuojelun asiakas. Lapsi asui äitinsä luona ja oli äitinsä yksinhuollossa. Lapsella oli siis yksi huoltaja: lapsi oli asunut ja elänyt äitinsä sekä sisarustensa parissa elämänsä ensimmäiset 2,5 vuotta.
Eräänä aamuna lapsi ulosmitattiin yllättäen. Äidille esitettiin Pirkanmaan käräjäoikeuden päätös, jossa luki, että huolto on kiireellisellä väliaikaismääräyksellä siirretty lapsen isälle vastapuolta eli äitiä kuulematta. Äitiä kehoitettiin hankkimaan asianajaja ja lapsi vietiin pois. Isä syytti äitiä lapsikaappauksesta, koska äiti oli aikeissa muuttaa lähitulevaisuudessa ulkomaille. Suunnitelmistaan äiti oli pitänyt isää ajan tasalla suullisesti ja sähköpostin välityksellä.
Suomen perustuslaki 21§ Oikeusturva: Käsittelyn julkisuus ja oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.
Äitiä ei kuultu. Äitiin ei otettu yhteyttä ja annettu mahdollisuutta vastata syytökseen. Äiti sai tietää väliaikaisesta määräyksestä lapsen ulosmittauksen yhteydessä.
Väliaikaisesta määräyksestä ei saa valittaa.
Laissa sanotaan lapsen huollosta ja tapaamisesta seuraavaa:
4§:
”huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta , asuinpaikasta sekä muista henkilökohtaisista asioista”
8§: ”sopimus lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on tehtävä kirjallisesti ja se on esitettävä vahvistettavksi sen kunnan sosiaalilautakunnalle, missä lapsella on asuinpaikka”
Sopimusta lapsen huollosta ja tapaamisista ei ollut eikä sellaista ollut laitettu vireille isän toimesta. Äidille oli kuitenkin annettu ymmärtää toisin. Äidillä oli siis lapsen ulosmittaushetkellä yksinhuolto lapseensa. Yksinhuoltaja ei voi kaapata lastaan.
Vielä selvennyksen vuoksi lainaan oikeus.fi -sivustoa suoraan:
”Kun vanhemmat ovat yhdessä lapsen huoltajia, he vastaavat yhdessä lapsen huoltoon kuuluvista tehtävistä ja tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset, jollei toisin ole säädetty tai määrätty. Näin ollen vaaditaan pääsääntöisesti kummankin huoltajan suostumus, kun ratkaistaan lapsen henkilökohtaisia, tärkeiksi katsottavia asioita. Tällaisia ovat mm. ratkaisut lapsen koulutuksesta, lapsen asuinpaikan muutoksista ja hänen (Suomen) passin saannistaan. Jos vanhemmat ovat yhdessä lapsen huoltajia, ei toisella vanhemmalla ole oikeutta viedä lasta ulkomaille ilman toisen vanhemman suostumusta, vaikka lapsi asuisi hänet poisvieneen vanhemman luona.
Tilanne on toinen, jos lapsen vanhempi on yksinhuoltaja. Hän päättää silloin yksin lapsen henkilökohtaisista asioista eikä toisen huoltajan suostumusta asioiden ratkaisuun tarvita. Tällaisessa tilanteessa sillä vanhemmista, joka ei ole lapsen huoltaja, ei ole siis oikeutta tehdä ratkaisuja ilman yksinhuoltajan suostumusta mm. siitä, missä lapsi elää ja asuu. Jos lapsi on toisen vanhemman yksinhuollossa, ei toisella vanhemmalla ole oikeutta viedä lasta ulkomaille ilman lapsen huoltajan suostumusta.
Lapsen huollon määräytyminen ratkaisee osaltaan sen, katsotaanko lapsikaappauksen tapahtuneen vai ei.”
Jutun varsinainen rikos: oikeuden harhauttaminen
Tämä on siis jutun varsinainen rikos: oikeuden harhauttaminen. Kirjoitus ei käsittele itse juttua varsinaisesti vaan tapaa, jolla se on oikeuslaitoksessamme painettu villaisella.
Voidaan myös kyseenalaistaa käräjäoikeuden tuomarin ammattitaito. Hänenhän on äidin mukaan sanottu ”tehneen elämänsä vaikeimman päätöksen” antaessaan kiireellisen väliaikaismääräyksen. Näin väittää kiireellistä väliaikaismääräystä hakenut asianajaja. Oikeusministeriön ohjekokoelma noutomenettelystä ja väliaikaisesta turvaamistoimesta sanoo:
”Noudon toimittaminen tuomioistuimen antaman täytäntöpanomääräyksen nojalla, jonka pohjana on:
- Kotimainen lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva päätös tai sosiaaliviranomaisen vahvistama sopimus”
Tuomari, joka antaa kiireellisen määräyksen lapsen huollosta tarkistamatta isän huollollisia oikeuksia on mielestäni vähintään epäpätevä. Tai laiska. Kuten edellä todetaan oikeusministeriön ohje on, että määräyksen pohjana tulee olla vahvistettu sopimus. Jota isällä ei ollut. Asiaan ei puuttunut isän avustaja. Eikä asiaan puuttunut Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomari. Äiti kertoo määräyksen päivätyn arkipäivänä, jolloin kyseisen asian olisi voinut helposti tarkistaa yhdellä puhelinsoitolla.
Äidillä oli esittää käräjäoikeudelle kirjalliset dokumentit sanojensa tueksi. Näitä olivat mm. lapsen passi, jota hän ei olisi saanut ilman isän suostumusta, mikäli isällä olisi ollut huollollisia oikeuksia. Oikeus takavarikoi lapsen passin annettavaksi isälle. Perheellä oli turistiluvat maahan, jonne he olivat menossa. Maahan ei saa jäädä pysyvästi turistiluvalla. Pysyvämpään oleskeluun tarvitaan viisumit, joita odotetaan kotimaassa. Isyyden tunnustamisesta oli sosiaalivirkailijalta pyydetty lausunto. Huollosta ja tapaamisista ei ollut olemassa olevaa sopimusta eikä sellaista ollut vireillä.
Kiireellisen väliaikaismääräyksen alunperin antanut tuomari ei muuttanut antamaansa väliaikaismääräystä vaan piti sen voimassa. Lisäksi tuomari määräsi äidille valvotut tapaamiset ja olosuhdeselvitykset aloitettavaksi.
Äidille oikeudesta lähetetyn kutsun mukaan kyseessä oli tuolloin istunto, jossa tuli olla läsnä asianosaiset avustajineen. Istunnon tarkoitus oli väliaikaismääräyksen muuttaminen tai purkaminen ja mahdollinen osapuolten välinen sovinto.
Tätä istuntoa äiti kertoo istutun tuntikausia, sillä siitä muodostui käytännössä ”pääkäsittelyn osa yksi”.
Äidille oli ilmoitettu hänen kysyessään, kuullaanko istunnossa todistajia, että ei kuulla. Istunnossa, juuri ennen ruokataukoa, vastapuolen avustaja ilmoitti kuulevansa todistajia, ja tuomari salli todistajien kuulemisen. Äiti sai kuulla todistajia kuultavan siis vasta itse istunnossa. Äidillä oli ruokatauko aikaa tavoitella omia todistajiaan. Hän oli juuri edellisenä päivänä sanonut todistamaan haluaville läheisilleen, että todistajia ei tässä istunnossa vielä sallita.
Äitiä syytettiin istunnossa huonosta vanhemmuudesta ilman yhtäkään dokumentaarista todistetta. Alkoi selkeä mustamaalauskampanja, jonka käräjäoikeus salli. Äiti kertoo, että jopa hänen todistajaansa sallittiin oikeuden siitä huomauttamatta sanoa ”rääväsuiseksi puistotutuksi”. Kyseinen todistaja saapui paikalle äidin kertoman mukaan lyhyellä varoitusajalla ruokatauon aikana ja viimeisillään raskaana. Äiti toivoo myös huomautettavaksi, että hyvän asianajotavan mukaan asianajajan tulee kunnioittaa vastapuolen päämiestä ja tämän todistajia. Asianajaja ei saa esittää herjaavaa lausumaa.
Varsinainen pääkäsittely tapahtui olosuhdeselvitysten valmistuttua. Äiti asui eri kunnassa kuin isä. Kahden kunnan viranomaiset ja ostopalveluna tuotettu lasten psykiatriseen sairaanhoitoon erikoistunut taho tulivat yhteneväiseen tulokseen ja suosittivat lapsen lähivanhemmuutta äidille. Äidin kertoman mukaan selvitystyötä teki ainakin 7 viranomaista ja ammattilaista.
Käräjäoikeuden pääkäsittelyssä sivuutettiin laiton lapsen ulosmittaus ja olosuhdeselvitysten tulos ja keskityttiin siihen, kuinka huono äiti on ja kuinka kelvoton hän on. Vanhempia sisaruksia kuvattiin mm. sanoilla ”tuleva kouluampuja”.
Lapsikaappaus tuotiin esille monia kertoja. Äidillä oli asiasta sen viranomaisen lausuma, joka oli hoitanut sopimusasiaa huollosta ja tapaamisista isän kanssa. Isä ei ollut laittanut vireille kyseistä sopimusta äidin ja sosiaalitoimen kehoituksista huolimatta. Lapsikaappaus voidaan tulkita tapahtuneeksi, jos huollosta on sopimus tai sellainen on vireillä. Sellaista ei ollut vireillä.
Istunnossa äiti todisti alkuperäisen syytöksen pois, kirjallisena. Olosuhdeselvitykset puolsivat häntä. Käräjäoikeuden litteroinnin mukaan isä lausui pääkäsittelyssä tienneensä äidin suunnitelmista ja siitä, että äiti oli tulossa matkalta Suomeen ennen varsinaista muuttoa.
Tuomari jätti lapsen asumisen isälle. Päätöksen perusteluissa sanotaan, ettei lapsen äkillinen siirtäminen ole järkevää ja lapsen olosuhteet ovat isän luona vakaammat. Tuomari oli sama, joka antoi alkuperäisen kiireellisen väliaikaismääräyksen.
Lapsi oli siirretty alunperin isälle, jota lapsi oli tavannut vain muutamia kertoja äidin aloitteesta.
7 eri ammattilaista teki selvitystyötä puolen vuoden ajan todeten, että lapsen etu on asua äitinsä kanssa.
Hovioikeuden tuomari ilmoitti ennen käsittelyn alkua, ettei muuta päätöstä
Äiti valitti hovioikeuteen. Isäkin valitti hovioikeuteen, sillä hän ei ollut tyytyväinen käräjäoikeuden määräämään yhteishuoltoon ja tapaamisiin vaan hän haki yksinhuoltoa ja tapaamisten rajoittamista ja lopettamista kokonaan.
Sosiaalitoimi kantoi lapsesta huolta koko prosessin ajan, ja lapseen kohdistui avohuollon tukitoimia.
Hovioikeuden pääkäsittelyssä tuomari ilmoitti ennen käsittelyn alkua, ettei aio muuttaa käräjäoikeuden päätöstä. Myöhemmin tuomari kehoitti ”menemään vaikka korkeimpaan”.
Päätös oli luvatunkaltainen ja noudatteli käräjäoikeuden päätöstä.
Äidin kirjallisissa todisteissa oli jo käräjäoikeudelle esitetyt todisteet ja lisäksi käräjäoikeuden ja hovioikeuden väliajalla saadut lisätodisteet niiden tueksi. Sosiaalitoimi todisti äidin ja isän olosuhteiden eroista. Litteroinnista käy ilmi, että isän suullisessa kuulemisessa isä myöntää neuvotelleensa lapsen tapaamisista äidin kanssa kuukausia ennen lapsen ulosmittaamista.
Äidin aviomies tilasi hovioikeuden julkiset nauhoitteet, jotka litteroitiin. Äiti sai käsiinsä vastapuolen avustajan ja hovioikeuden välisiä sähköpostikeskusteluja. Keskusteluissa ilmeni, että hovioikeutta pyydettiin jättämään tallenteita toimittamatta, editoimaan niitä tai julistamaan ne jälkikäteen salassa pidettäviksi. Äiti kertoo, että tallenteista puuttuu osia. Esimerkiksi sosiaalivirkailijan todistus loppuu kesken lauseen ja erään todistajan osuudesta puuttuu noin 10 minutin mittainen lausuma.
Tallenteet eivät kerro, onko niitä käsitelty vai onko osuuksia jätetty istunnossa äänittämättä.
Suomen perustuslaki 12§ Sananvapaus ja julkisuus: Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.
Kyseiset oikeudenkäynnit ovat julkisia. Jokaisella on siis oikeus saada tallenne.
Korkein oikeus linjaa: kenen tahansa yksinhuoltajan lapsi voidaan viedä
Äiti anoi korkeimpaan oikeuteen vedoten alkuperäiseen virheeseen lapsen ulosmittaamisesta, sekä oikeuskäsittelyn puolueellisuuteen ja kyseisiin hovioikeuden tallenteisiin. Korkein oikeus vastasi muutamassa viikossa, että ei ota asiaa käsittelyyn vaan jättää hovioikeuden päätöksen voimaan.
Suomen perustuslaki 6§ Yhdenvertaisuus: Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Suomen perustuslaki 8§ Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate: Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole säädetty rangaistavaksi.
Kerrataan: Äitiä pidettiin selkeästi syyllisenä lapsikaappaukseen. Yksinhuoltaja ei voi kaapata lastaan, lapsen matka yksinhuoltajan seurassa ei siis ole säädetty rangaistavaksi teoksi. Lapsikaappaus on rikos. Miksi äiti ei ole ollut asiasta syytteessä ja joutunut rikosoikeuteen? Sitä sopii kysyä, sillä lapsen ulosmittaus perustui nimenomaan syytteelle lapsikaappauksesta.
Tiedossani ei ole vastaavaa tapausta Suomessa siitä, että yksinhuollosta olisi viety lapsi ilman sosiaaliviranomaisten esittämää vakavaa huolta. Tuolloinhan tehdään huostaanotto. Äiti ei ollut lastensuojelun asiakas. Yksikään sosiaaliviranomainen ei ollut sekaantunut asiaan. Yksityishenkilö, jolla ei ollut mitään laillista oikeutta lapseen, sai lapsen yksinhuollon esittämällä oikeudelle valheellisen, radikaalin väitteen ja oikeus uskoi sen. Oikeuslaitos siunasi laittomuuden ja jätti sen voimaan kahdesti Pirkanmaan käräjäoikeudessa, kerran Turun hovioikeudessa ja korkein oikeus hyväksyi asian hylkäämällä valitusanomuksen.
Tämä tietääkseni ennakkotapaus on maamme kaikkia yksinhuoltajia ajatellen vakava asia. Jokaisen yksinhuoltajan on ymmärrettävä, että heidän lapsensa saattaa lähteä viidessätoista minuutissa. Suuresti parjattu lastensuojelu on vienyt kaiken huomion ja on unohdettu, että ilman ”sossujen sotkemista asiaan” voidaan lapsi riistää kodistaan nopeasti ja helposti. Lastensuojelu on mukaan kuvioihin tullessaan täysin voimaton oikeuden määräyksen edessä.
Puhun ennakkotapauksesta, sillä en ole löytänyt lapsikaappauksia käsitteleviä uutisia tai dokumentteja tapauksesta, jossa syytetäisiin yksinhuoltajaa. Lähin rikosoikeudellinen artikkeli löytyy täältä.
Artikkelin tapauksessa kyseessä oli käsittääkseni yhteishuolto. Matkustamista ulkomaille kahdeksi viikoksi ilman toisen huoltaja lupaa ei katsottu Helsingin hovioikeudessa lapsikaappaukseksi.
Kirjoituksen tarkoitus ei ole käsitellä jutun osapuolien riitelyä ja sitä, että osapuolista toinen on väärässä. Kirjoituksen tarkoitus on osoittaa se, ettei Suomen oikeuslaitos kyennyt korjaamaan virhettään. Se pesi kätensä jättämällä virheen voimaan Turun hovioikeuden sanoilla ”päätös ei tule muuttumaan”.
Tämän voi todellakin sanoa olevan ”yksittäistapaus”, sillä kuten aikaisemmin totesin, en ole löytänyt vastaavaa tapausta Suomesta. Tämä ”yksittäistapaus” on myös ennakkotapaus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki ne, jotka ovat eronneet kiusaamishaluisesta ihmisestä ja saaneet yksinhuollon lapsestaan, voivat menettää sen hetkenä minä hyvänsä. Tässä on porsaanreikä, jota kuka tahansa voi käyttää ilman, että edes soittaa sosiaalivirastoon. Pitää vain löytää asianajaja, joka suostuu ottamaan jutun vastaan ja ajamaan sitä.
Jos olettaa, että oikeuslaitos korjaa virheensä ja että päätöksistä saa valittaa, pyydän muistamaan, että oikeuslaitos piti laittoman päätöksen voimassa neljä kertaa peräkkäin. Eikä kaikista päätöksistä saa valittaa, yksi niistä on väliaikainen määräys. Äiti ja lapsi eristettiin tehokkaasti toisistaan kahdeksan kuukauden ajaksi oikeuden päätöksellä.
Litterointien perusteella oikeuslaitoksestamme saa kuvan, että se ei jaksa lukea kirjallisia todisteita, mutta kuuntelee mielellään absurdeja juttuja, joissa kerrotaan pornoilevasta sekakäyttäjä-äidistä, joka on palavia lappusia ilmaan viskova noita ja suunnittelee ja uhkailee ihmisiä hengenlähdöllä ja kasvattaa koiranruokaa syövää ja nurmikolle paskovaa lapsikatrasta, joista tulee seuraavia kouluampujia samalla, kun lukee kirjoja lapsen henkistä kehitystä vaarantavista möröistä ja höpisee kuukautissuojista ja kritisoi Suomen pian entistä pääministeriä.
Emeritusprofessori Erkki Aurejärvi kiteyttää asian hienosti puhuessaan tuomareista oikeuslaitoksessa kokonaisuudessaan:
”Oon vuosikymmenien varrella tavannut sellasiakin, jotka on hulluja. Siis hulluja.”
(Kyseisen lapsen tarinan yksityiskohtiin, tapahtumiin johtaneisiin syihin ja ihmissuhteisiin tullaan myöhemmin perehtymään tarkoin tekeillä olevassa kirjassa. Kirjan kirjoittaja on perehtynyt asiakirjoihin ja tutkinut jutun taustoja pian kahden vuoden ajan.)
RSS Feed
