Lapsen oikeudet ovat viime kädessä tuomarin vastuulla Virve-Maria Toivosen väitöskirjassa ”Lapsen oikeudet ja oikeusturva – Lastensuojeluasiat hallintotuomioistuimissa” lastensuojeluprosessia tarkastellaan lapsioikeudellisesta näkökulmasta sitä silmällä pitäen, kuinka oikeudellinen järjestelmä huomioi lapset ja lasten oikeudet ja intressit. Samalla tutkimus tuottaa työvälineitä lapsen oikeuksien arviointiin ja turvaamiseen käytännön tilanteissa. Ilman oikeuksia lapsi on turvaton.
Väitöstutkimus käsittelee lastensuojelua, erityisesti tahdonvastaisia huostaanottoja ja niiden tuomioistuinkäsittelyä. Tätä ajankohtaista aihetta on toistaiseksi tutkittu vain vähän. Toivonen väitteli Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa 7.4.2017, kustoksena Olli Mäenpää ja vastaväittäjinä Suvianna Hakalehto sekä Leena Halila.
Kansallinen lainsäädäntö lähtökohtaisesti linjassa velvoittavan kansainvälisen sääntelyn kanssa
Kansallinen lastensuojelulaki täyttää monin osin Suomea sitovat kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet, ennen kaikkea YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen määräykset. Tulevassa on kuitenkin syytä kiinnittää huomio sääntelyn täsmällisyyteen ja velvoittavuuteen. Perinteisesti lasta koskeva sääntely on ollut avointa ja harkinnanvaraista ja sillä on tavoiteltu lapsen edun mukaista lopputulosta. Vaikutukset ovat kuitenkin voineet olla päinvastaiset: lasta koskeva päätöksenteko ei ole ollut läpinäkyvää eikä ole siksi täyttänyt oikeusturvavaatimuksia. Väitöskirjassa on kiinnitetty huomiota myös lapsen osallisuutta koskevaan ikärajasääntelyyn, joka päinvastaisesta tarkoituksestaan huolimatta on heikentänyt erityisesti nuorempien lasten osallisuutta. Lapset tulee moninaisesti ottaa aikaisempaa laajemmin huomioon oikeudellisen järjestelmän rakenteissa ja käytännöissä. Kehitystyön tulee perustua ajantasaiseen tutkittuun lasta koskevaan tietoon.
Sovinnollinen riidanratkaisu osaksi lastensuojelua?
Sovinnollinen riidanratkaisu nähdään yleisesti lapsen edun mukaisimpana tapana käsitellä lapseen liittyviä erimielisyyksiä. Lastensuojelussa sovinnollisia menettelyjä ei toistaiseksi ole käytössä. Väitöskirjassa pohditaan, voitaisiinko sovittelumenettelyjen avulla turvata lapsen oikeuksia perinteistä tuomioistuinkäsittelyä tehokkaammin. Sovinnollisella riidanratkaisulla on etunsa, mutta siihen liittyy myös haasteita. Tästä johtuen valittavaa menettelyä ja sen käyttöönottoa lastensuojelussa tulee harkittava huolellisesti punniten eri vaihtoehtojen hyötyjä ja haasteita erityisesti lapsen kannalta.
Lapsen oikeuksien turvaaminen eri ammattilaisten vastuulla
Lapsilla on aikuista vähäisemmät mahdollisuukset turvata oikeuksiensa toteutuminen. Jotta lapsen oikeusturva toteutuisi prosessissa yhdenvertaisesti aikuisten kanssa, lapsi tarvitseekin aikuista enemmän tukea. Lastensuojelussa lapsen oikeuksien toteutuminen on monien ammattilaisten vastuulla. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän lisäksi lapsen asemaa voidaan turvata myös lapselle määrättävällä edunvalvojalla tai avustajalla. Niiden käyttö on kuitenkin vähäistä ja erityisesti edunvalvojien tehtävänkuva on jäänyt jossain määrin epäselväksi ja heidän koulutus ei ole systemaattista. Tuomioistuimessa lapsen oikeuksien turvaaminen on viime kädessä tuomioistuimen vastuulla. Usean toimijan mallissa on tärkeää, että ammatillinen vastuunjako on selkeä. Muuten voi käydä niin, ettei vastuu ole lopulta kenelläkään.
Lapsen oikeus saada tietoa itseään koskevista päätöksistä
Vastaväittäjä Suvianna Hakalehto pahoitteli, että lasta ei koulussa kohdella oikeussubjektina ja kysyi, miten lapsen asema turvataan hallinto-oikeusprosessissa. Lasta kyllä kuullaan, mutta hänen mielipide ei juuri vaikuta päätöksenteossa eivätkä päätökset useinkaan ole kirjoitettu lapselle ymmärrettävällä kielellä. Päätökset ovat usein puutteellisesti perusteltuja. Väittelijä piti myös epäasiallisena korkeimman hallinto-oikeuden omaksumaa tapaa olla perustelematta päätöksiään, kun se ei muuta hallinto-oikeuden päätöstä. Erityisesti oikeudenkäynnin pitkäkestoisuus ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetty uusi näyttö ja oikeusolojen kehittyminen edellyttävät perusteluja, vaikka EIT ei tätä vaadikaan, Toivonen tähdensi vastaväittäjä Leena Halilalle.
Lapsen oikeudet ovat viime kädessä tuomarin vastuulla
Hallintoriitojen sovitteluun väittelijä suhtautui varauksellisesti. Kun on kyse tahdonvastaisesta huostaanotosta, ollaan tekemisissä niin perustavan laatuisten ihmisoikeuksien parissa, että niistä sopiminen ei ylipäätään ole mahdollista. Sopimisen ja luottamuksen synnyn edellytyksiä ei myöskään ole jos toinen osapuoli (viranomainen) viime kädessä voi sanella ratkaisun. Lapsen oikeussubjektiuden toteutuminen on tuomioistuimen prosessinjohdollinen tehtävä
Väitöstutkimus käsittelee lastensuojelua, erityisesti tahdonvastaisia huostaanottoja ja niiden tuomioistuinkäsittelyä. Tätä ajankohtaista aihetta on toistaiseksi tutkittu vain vähän. Toivonen väitteli Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa 7.4.2017, kustoksena Olli Mäenpää ja vastaväittäjinä Suvianna Hakalehto sekä Leena Halila.
Kansallinen lainsäädäntö lähtökohtaisesti linjassa velvoittavan kansainvälisen sääntelyn kanssa
Kansallinen lastensuojelulaki täyttää monin osin Suomea sitovat kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet, ennen kaikkea YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen määräykset. Tulevassa on kuitenkin syytä kiinnittää huomio sääntelyn täsmällisyyteen ja velvoittavuuteen. Perinteisesti lasta koskeva sääntely on ollut avointa ja harkinnanvaraista ja sillä on tavoiteltu lapsen edun mukaista lopputulosta. Vaikutukset ovat kuitenkin voineet olla päinvastaiset: lasta koskeva päätöksenteko ei ole ollut läpinäkyvää eikä ole siksi täyttänyt oikeusturvavaatimuksia. Väitöskirjassa on kiinnitetty huomiota myös lapsen osallisuutta koskevaan ikärajasääntelyyn, joka päinvastaisesta tarkoituksestaan huolimatta on heikentänyt erityisesti nuorempien lasten osallisuutta. Lapset tulee moninaisesti ottaa aikaisempaa laajemmin huomioon oikeudellisen järjestelmän rakenteissa ja käytännöissä. Kehitystyön tulee perustua ajantasaiseen tutkittuun lasta koskevaan tietoon.
Sovinnollinen riidanratkaisu osaksi lastensuojelua?
Sovinnollinen riidanratkaisu nähdään yleisesti lapsen edun mukaisimpana tapana käsitellä lapseen liittyviä erimielisyyksiä. Lastensuojelussa sovinnollisia menettelyjä ei toistaiseksi ole käytössä. Väitöskirjassa pohditaan, voitaisiinko sovittelumenettelyjen avulla turvata lapsen oikeuksia perinteistä tuomioistuinkäsittelyä tehokkaammin. Sovinnollisella riidanratkaisulla on etunsa, mutta siihen liittyy myös haasteita. Tästä johtuen valittavaa menettelyä ja sen käyttöönottoa lastensuojelussa tulee harkittava huolellisesti punniten eri vaihtoehtojen hyötyjä ja haasteita erityisesti lapsen kannalta.
Lapsen oikeuksien turvaaminen eri ammattilaisten vastuulla
Lapsilla on aikuista vähäisemmät mahdollisuukset turvata oikeuksiensa toteutuminen. Jotta lapsen oikeusturva toteutuisi prosessissa yhdenvertaisesti aikuisten kanssa, lapsi tarvitseekin aikuista enemmän tukea. Lastensuojelussa lapsen oikeuksien toteutuminen on monien ammattilaisten vastuulla. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän lisäksi lapsen asemaa voidaan turvata myös lapselle määrättävällä edunvalvojalla tai avustajalla. Niiden käyttö on kuitenkin vähäistä ja erityisesti edunvalvojien tehtävänkuva on jäänyt jossain määrin epäselväksi ja heidän koulutus ei ole systemaattista. Tuomioistuimessa lapsen oikeuksien turvaaminen on viime kädessä tuomioistuimen vastuulla. Usean toimijan mallissa on tärkeää, että ammatillinen vastuunjako on selkeä. Muuten voi käydä niin, ettei vastuu ole lopulta kenelläkään.
Lapsen oikeus saada tietoa itseään koskevista päätöksistä
Vastaväittäjä Suvianna Hakalehto pahoitteli, että lasta ei koulussa kohdella oikeussubjektina ja kysyi, miten lapsen asema turvataan hallinto-oikeusprosessissa. Lasta kyllä kuullaan, mutta hänen mielipide ei juuri vaikuta päätöksenteossa eivätkä päätökset useinkaan ole kirjoitettu lapselle ymmärrettävällä kielellä. Päätökset ovat usein puutteellisesti perusteltuja. Väittelijä piti myös epäasiallisena korkeimman hallinto-oikeuden omaksumaa tapaa olla perustelematta päätöksiään, kun se ei muuta hallinto-oikeuden päätöstä. Erityisesti oikeudenkäynnin pitkäkestoisuus ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetty uusi näyttö ja oikeusolojen kehittyminen edellyttävät perusteluja, vaikka EIT ei tätä vaadikaan, Toivonen tähdensi vastaväittäjä Leena Halilalle.
Lapsen oikeudet ovat viime kädessä tuomarin vastuulla
Hallintoriitojen sovitteluun väittelijä suhtautui varauksellisesti. Kun on kyse tahdonvastaisesta huostaanotosta, ollaan tekemisissä niin perustavan laatuisten ihmisoikeuksien parissa, että niistä sopiminen ei ylipäätään ole mahdollista. Sopimisen ja luottamuksen synnyn edellytyksiä ei myöskään ole jos toinen osapuoli (viranomainen) viime kädessä voi sanella ratkaisun. Lapsen oikeussubjektiuden toteutuminen on tuomioistuimen prosessinjohdollinen tehtävä
"Lapsen oikeuksien toteutumattomuus viranomaisissa on kaltoinkohtelua," toteaa Toivonen. Virve-Maria Toivonen työskentelee tutkijana Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa (Krimo). Hänellä on pitkä tutkijakokemus erilaisista tuomioistuinprosesseista ja siitä, kuinka asianosaisten oikeudet niissä toteutuvat. Lasten oikeuksiin ja lapsiin liittyviin oikeudenkäynteihin Toivonen on keskittynyt vuodesta 2011 lähtien ja on lapsioikeuden johtavia asiantuntijoita Suomessa. Hän on kouluttanut useita vuosia tuomareita ja sosiaalityöntekijöitä lapsen oikeuksista ja julkaissut aiheesta tutkimusraportteja ja tieteellisiä artikkeleita. Toivosella on myös käytännön kokemusta tuomarintyöstä käräjä- ja hallinto-oikeuksista ja hän on Lapsioikeusjuristit ry:n hallituksen jäsen.
Lähteet:
STT:
https://www.sttinfo.fi/…/vaitos-lapsen-oikeuksista-ja-niide…
Suomen kotiopettajat:
http://suomenkotiopettajat.fi/ajankohtaista/
Lähteet:
STT:
https://www.sttinfo.fi/…/vaitos-lapsen-oikeuksista-ja-niide…
Suomen kotiopettajat:
http://suomenkotiopettajat.fi/ajankohtaista/
RSS Feed
