Keskustelin eräässä hoitoyksikössä yleisesti hoidon tasosta tänä päivänä. Henkilökunta pelkäsi työpaikkojensa puolesta.
"Moni asia siirtyy TAYSiin," totesi yksi.
"Ja moni muu menee yksityisille," jatkoi toinen.
Olin kuunteluoppilaana, kun henkilökunta puhui hoidon tason laskusta. He olivat siitä varmoja. Niin paljon oli yhteistyötä tehty Tampereen yliopistollisen sairaalan kanssa, että tiedettiin sen olevan huippusairaala, mitä tulee tutkimukseen. "Valitettavasti sama huippulaatu ei ylety potilaspuolelle," totesi eräs hoitaja.
Luin jokin aika takaperin vauvasta, joka kuoli TAYSissa, koska ei saanut hoitoa. Vauvan nimi oli Hilma ja tarinan kertoi hänen kummisetänsä. Hilman tarinan voit lukea täältä.
Mitä TAYSissa tapahtuu? Varmasti paljon hyvää, mutta valitettavan paljon myös huonoa. Liian paljon huonoa, sillä muuten eivät selity kaikkien niiden ihmisten kokemukset, joista tässä kerron osan.
1) Oireenmukaista silmätippahoitoa?
Äiti kiirehti Tampereen Yliopistolliseen sairaalaan lapsensa kanssa, jolla oli tulehdus. Lapsi palautettiin kotiin silmätippojen kera. Tippoja tuli laittaa tulehtuneeseen kohtaan. Tulehtunut kohta ei ollut silmä.
Tipat eivät auttaneet, ja äiti palasi sairaalaan pyytäen ihan oikeita antibiootteja. "Ne eivät auta tähän vaivaan," sanoi lääkäri. Äiti ja poika palautettiin kotiin. Kahden viikon ajan äiti ja poika ramppasivat TAYSin ja kotinsa väliä saamatta silmätippoja kummempaa lääkitystä.
Pojan kivut kovenivat niin, että äiti palasi jälleen sairaalaan ja vaati antibioottihoitoa lapselleen. Äiti kieltäytyi poistumasta, jos ei saa hoitoa lapselleen. Päivystävä lääkäri lähetti äidin ja lapsen osastolle ja määräsi antibioottikuurin. Oire helpottui neljässä tunnissa.
Oireen syy vaati äidin mielestä leikkaushoitoa, mutta lääkärin mielestä olisi tullut odotella vuosi. Äiti ei antanut periksi. Hän sai moitteita turhasta lapsen leikkelystä, mutta piti päänsä. Lapsi leikattiin.
Toimenpiteessä todettiin, että oire olikin vakava ja leikkaushoitoa vaativa.
(Eräässä toisessa sairaalassa leikattiin lapsi kahden vuorokauden sisällä siitä, kun lapsen äiti oli esittänyt huolensa lääkärille. Puhelimessa. Asia eteni puhelimesta vastaanotolle, tilan todentamiseen ja päiväkirurgiaan lapsen tilan vaatimalla nopeudella.)
2) Kivulias tikkausoperaatio
Muuan äiti lähti Tampereen Yliopistolliseen synnyttämään esikoistaan. Synnytys kesti 24 tuntia. Äiti oli jo väsynyt, kun piti ponnistaa. Kätilö taputti käsiään. Äiti huusi ja pyysi leikkaamaan välilihan, mutta kätilön mielestä se ei ollut tarpeen. Lopulta se oli pakko tehdä. Lapsi syntyi, mutta äidille aiheutui kolmannen asteen repeämät. Kätilö jätettiin ompelemaan äitiä, koska lääkärille tuli toinen hälytys. Kätilö ompeli äidin peräsuolen umpeen. Tikit piti poistaa ja ommella uudelleen.
Äidin ainoa kivunlievitys ompelun aikana oli ilokaasu.
"Kestätsä, ettei tarttis enää alkaa puuduttaa, mun työaikakin loppuu kohta," sanoi lääkäri.
Äidin puoliso oli ohjattu jo kotiin kertomatta tilannetta. Puoliso kuuli tapahtuneesta äidiltä seuraavana aamuna.
Äidin synnytyskertomuksessa episodista ei ole mainintaa. Synnytyksen kestoksi on merkitty 17 tuntia. Äiti halusi oikaista asian.
"Ei sinne voi niin pitkää synnytysaikaa kirjottaa," kivahti hoitaja.
(Eräässä toisessa sairaalassa synnyttäneen naisen jälkisupistukset olivat epätävallisen voimakkaat. Lääkäri seurasi tilannetta viiden minuutin ajan, minkä jälkeen hän määräsi kipulääkityksen. "Saat se kipupiikin nyt kahdeksan tunnin välein, mutta jos kipua tuntuu ennen sitä, pyydä suun kautta otettavaa jo aikaisemmin. Älä odota, että alkaa sattua, kipua ei tule sietää," ohjeisti lääkäri.)
3) Tapaus tulehtunut sormi
Äiti lähti Tampereen yliopistollisen sairaalan ensiapuun, koska lapsen sormi oli tulehtunut. Pikkujuttu. Lääkäri halusi lähettää lapsen psykologille, koska lapsi oli imeskellyt sormeaan. Lääkärin mielestä lapsi tarvitsi psykologin, ei antibiootteja. Syyksi lääkäri kertoi äidin yksinhuoltajuuden.
4) Yksilöllistä keittiöpsykologiaa
Äiti lähetettiin Tampereen yliopistolliseen sairaalaan lapsensa kanssa, jolla oli korkea kuume. Syytä ei löydetty. Äiti ja lapsi olivat olleet jo viikon toisessa sairaalassa. Saavuttuaan osastolle äiti pyysi saada patjan päästäkseen hetkeksi huoneen lattialle lepäämään.
"Ei kuulu mulle kysy tuolta," sanoi joku vihreäpukuinen nainen osaston käytävällä.
Lapsi pelkäsi verikokeita, joita otettiin joka päivä kahden viikon ajan. Lapsi ei suostunut puhumaan hoitajille. Osastonlääkäri kutsuttiin paikalle.
"Puhuuko tää ollenkaan?"
"Puhuu. Hän vain pelkää."
"Käykö se päiväkotia?"
"Ei käy, kerhoa käy."
"Sehän saa shokin kun se menee eskariin, jos se ei käy päiväkodissa!"
Lapsen kuumeilu oli kestänyt kolmatta viikkoa, mutta osastonlääkäriä kiinnosti vain se, kävikö lapsi päiväkotia.
5) Imettäjä nälkäkuurille
Äiti joutui Tampereen yliopistolliseen sairaalaan pienen, muutaman kuukauden ikäisen vauvansa kanssa. Äiti imetti. Vauva oli sairas. Osastolla tarjottiin vauvalle pullomaitoa. Äiti halusi imettää lastaan itse.
"Vain potilaat saavat täällä ruoan," totesi hoitaja.
Äidille ei tarjottu neljään päivään mitään syötävää. Äidillä ei ollut rahaa ostaa sämpylöitä sairaalan kahviosta. Onneksi huoneessa oli toinen äiti vanhemman lapsensa kanssa. Tämä toinen äiti matkusti bussilla Tampereen keskustaan ja osti ruokaa, jotta pienen vauvan imettäjä sai syödäkseen ja siten turvattua vauvansa imetyksen.
(Eräässä toisessa sairaalassa äiti ja lapsi viettivät viikon lastenosastolla. Lapsi oli sairas. Äiti halusi olla yötä sairaalassa. Äidille annettiin oma vuode ja järjestettiin kaappi tavaroita varten. Äidille annettiin kaksi lämmintä ateriaa päivässä samaan aikaan kuin lapsellekin. Hoitajat kehottivat äitiä lepäämään ja syömään hyvin jaksaakseen. Äiti muistaa hoitajan sanoneen hänelle, että hänen jaksamisensa on lapsen etu.)
6) Kivunsiedätystä 8h-säännön puitteissa
Äiti joutui Tampereen yliopistolliseen sairaalaan 12-vuotiaansa kera. Lapsi oli sairas. Syytä ei tiedetty. Lapsi huusi aika ajoin vuoteessaan ja näki harhoja. Lapsi luuli kuolevansa kipuun. Lapselle annettiin lääkitystä kahdeksan tunnin välein. Kohtaukset piti kestää, jos kahdeksan tuntia ei ollut ehtinyt kulua.
7) Anemiapotilas yksin suihkussa
Äiti oli Tampereen yliopistollisessa sairaalassa synnyttämässä. Hän menetti synnytyksessä suhteellisen paljon verta. Kun synnytys oli ohitse, kätilö oheisti äitiä ja sanoi hakevansa äidille syötävää, jonka jälkeen hän auttaisi äitiä suihkuun.
Kätilön hakiessa jogurttia äiti nousi synnytysvuoteeltaan ja hivuttautui suihkuhuoneeseen. Kätilö palasi.
"Aha. Jos sä pääsit sinne asti, varmaan selviät suihkustakin itte," sanoi kätilö ja jätti puhtaat sairaalavaatteet suihkuhuoneeseen äidin saataville pienen jakkaran päälle. Osastolle mentiin kävellen. Koska äiti oli päässyt suihkuun, jouti hän kävellä huimauksesta huolimatta.
(Eräässä toisessa sairaalassa äidiltä kysyttiin, millaisen kyydin hän osastolle mieluiten ottaisi. Vaihtoehtoina oli pyörätuoli, oma vuode, joka kärrättäisiin osastolta synnytyssaliin äitiä varten. Kävelläkin sai, jos tahtoi. Äiti halusi kävellä.)
8) Tyränpainelua opetusmielessä
Äiti ja isä menivät Tampereen ylipoistolliseen sairaalaan lapsensa kanssa, jolla oli synnynnäinen tyrä. Vatsaontelosta valui vettä ulkopuolelle, kertoo äiti. "Syntyi semmoinen pallo siihen nivuseen."
Tampereen yliopistollinen sairaala on opetussairaala. Huoneeseen marssi lääkäri ja lauma opiskelijoita. Jokaisen piti painaa tyrää. Vesi meni edes takaisin. Joka kerta lapsi itki, kun tyrää painettiin. Isä hermostui ja kielsi jatkamasta lapsensa painelua.
"Tämä on opetussairaala, ja tämä ei satu," vastasi lääkäri. Hoitaja uhkasi toimittaa isän vartijavoimin ulos, jos tämä ei olisi hiljaa.
Kukaan ei missään vaiheessa kysynyt vanhemmilta, saako tutkimuksessa olla mukana opiskelijoita.
9) Vaarallinen perätilasynnytys
Ylen ykkösen aamutv.ssä haastateltiin tänä aamuna naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Mika Nuutilaa.
Nuutila kertoi aamutelevisiossa, että ilman kunnollisia tutkimuksia alatiesynnytyksiin päädytään harvoin, mikäli lapsi on perätilassa. Sektio on turvallisempi vaihtoehto.
Olen synnyttänyt perätilassa olleen lapsen TAYSissa, alateitse. Lapsi syntyi 4 pisteen vauvana. Häntä piti elvyttää. Synnytys oli raju ja vaikea. Olin kiinnitettynä jalkatelineisiin, juuri siihen asentoon, jonka koin kaikista huonommaksi asennoksi synnyttää.
"Tämä on käytäntö perätiloissa," sanottiin.
Juuri muuta en muista. Lapsi jumittui synnytyskanavaan ja minä tainnuin kivusta. Muistan vain kuulleeni puolisoni huutavan: "Ponnista nyt perkele, sehän kuolee!"
Onko Tampereella asennevamma?
Unohdetaanko potilaita kuunnella?
Minkä vuoksi tunnen ihmisen, joka matkusti synnytyksen aikaan toiselle puolelle Suomea, jotta ei joutuisi TAYSiin synnyttämään?
Miksi tamperelainen alan opiskelija ollessaan työharjoittelussa Seinäjoen keskussairaalassa taivasteli sairaalan politiikkaa siksi, että vanhemman on jopa suotavaa yöpyä sairaalassa lapsensa kanssa?
Eihän ammattitaitoon riitä yksin tietämys ja osaaminen. Iso osa ammattitaitoa hoitoalalla on empaattisuus, toisen asemaan asettuminen, kuuntelemisen taito ja kuulemansa huomioon ottaminen.
Täytyykö tällaisten kokemusten valossa alkaa pelätä sitä faktaa, että TAYS on opetussairaala?
Toimitus suosittelee - juttuja samasta aihepiiristä:
Tampereen malli: Ketipinoria nuorille kuin nallekarkkeja
– Tipotien nuorisopsykiatrisella asiantuntijuus tipotiessään?
Aamulehti: "Kovia väitteitä Tampereen nuorisopsykiatriasta."
"Moni asia siirtyy TAYSiin," totesi yksi.
"Ja moni muu menee yksityisille," jatkoi toinen.
Olin kuunteluoppilaana, kun henkilökunta puhui hoidon tason laskusta. He olivat siitä varmoja. Niin paljon oli yhteistyötä tehty Tampereen yliopistollisen sairaalan kanssa, että tiedettiin sen olevan huippusairaala, mitä tulee tutkimukseen. "Valitettavasti sama huippulaatu ei ylety potilaspuolelle," totesi eräs hoitaja.
Luin jokin aika takaperin vauvasta, joka kuoli TAYSissa, koska ei saanut hoitoa. Vauvan nimi oli Hilma ja tarinan kertoi hänen kummisetänsä. Hilman tarinan voit lukea täältä.
Mitä TAYSissa tapahtuu? Varmasti paljon hyvää, mutta valitettavan paljon myös huonoa. Liian paljon huonoa, sillä muuten eivät selity kaikkien niiden ihmisten kokemukset, joista tässä kerron osan.
1) Oireenmukaista silmätippahoitoa?
Äiti kiirehti Tampereen Yliopistolliseen sairaalaan lapsensa kanssa, jolla oli tulehdus. Lapsi palautettiin kotiin silmätippojen kera. Tippoja tuli laittaa tulehtuneeseen kohtaan. Tulehtunut kohta ei ollut silmä.
Tipat eivät auttaneet, ja äiti palasi sairaalaan pyytäen ihan oikeita antibiootteja. "Ne eivät auta tähän vaivaan," sanoi lääkäri. Äiti ja poika palautettiin kotiin. Kahden viikon ajan äiti ja poika ramppasivat TAYSin ja kotinsa väliä saamatta silmätippoja kummempaa lääkitystä.
Pojan kivut kovenivat niin, että äiti palasi jälleen sairaalaan ja vaati antibioottihoitoa lapselleen. Äiti kieltäytyi poistumasta, jos ei saa hoitoa lapselleen. Päivystävä lääkäri lähetti äidin ja lapsen osastolle ja määräsi antibioottikuurin. Oire helpottui neljässä tunnissa.
Oireen syy vaati äidin mielestä leikkaushoitoa, mutta lääkärin mielestä olisi tullut odotella vuosi. Äiti ei antanut periksi. Hän sai moitteita turhasta lapsen leikkelystä, mutta piti päänsä. Lapsi leikattiin.
Toimenpiteessä todettiin, että oire olikin vakava ja leikkaushoitoa vaativa.
(Eräässä toisessa sairaalassa leikattiin lapsi kahden vuorokauden sisällä siitä, kun lapsen äiti oli esittänyt huolensa lääkärille. Puhelimessa. Asia eteni puhelimesta vastaanotolle, tilan todentamiseen ja päiväkirurgiaan lapsen tilan vaatimalla nopeudella.)
2) Kivulias tikkausoperaatio
Muuan äiti lähti Tampereen Yliopistolliseen synnyttämään esikoistaan. Synnytys kesti 24 tuntia. Äiti oli jo väsynyt, kun piti ponnistaa. Kätilö taputti käsiään. Äiti huusi ja pyysi leikkaamaan välilihan, mutta kätilön mielestä se ei ollut tarpeen. Lopulta se oli pakko tehdä. Lapsi syntyi, mutta äidille aiheutui kolmannen asteen repeämät. Kätilö jätettiin ompelemaan äitiä, koska lääkärille tuli toinen hälytys. Kätilö ompeli äidin peräsuolen umpeen. Tikit piti poistaa ja ommella uudelleen.
Äidin ainoa kivunlievitys ompelun aikana oli ilokaasu.
"Kestätsä, ettei tarttis enää alkaa puuduttaa, mun työaikakin loppuu kohta," sanoi lääkäri.
Äidin puoliso oli ohjattu jo kotiin kertomatta tilannetta. Puoliso kuuli tapahtuneesta äidiltä seuraavana aamuna.
Äidin synnytyskertomuksessa episodista ei ole mainintaa. Synnytyksen kestoksi on merkitty 17 tuntia. Äiti halusi oikaista asian.
"Ei sinne voi niin pitkää synnytysaikaa kirjottaa," kivahti hoitaja.
(Eräässä toisessa sairaalassa synnyttäneen naisen jälkisupistukset olivat epätävallisen voimakkaat. Lääkäri seurasi tilannetta viiden minuutin ajan, minkä jälkeen hän määräsi kipulääkityksen. "Saat se kipupiikin nyt kahdeksan tunnin välein, mutta jos kipua tuntuu ennen sitä, pyydä suun kautta otettavaa jo aikaisemmin. Älä odota, että alkaa sattua, kipua ei tule sietää," ohjeisti lääkäri.)
3) Tapaus tulehtunut sormi
Äiti lähti Tampereen yliopistollisen sairaalan ensiapuun, koska lapsen sormi oli tulehtunut. Pikkujuttu. Lääkäri halusi lähettää lapsen psykologille, koska lapsi oli imeskellyt sormeaan. Lääkärin mielestä lapsi tarvitsi psykologin, ei antibiootteja. Syyksi lääkäri kertoi äidin yksinhuoltajuuden.
4) Yksilöllistä keittiöpsykologiaa
Äiti lähetettiin Tampereen yliopistolliseen sairaalaan lapsensa kanssa, jolla oli korkea kuume. Syytä ei löydetty. Äiti ja lapsi olivat olleet jo viikon toisessa sairaalassa. Saavuttuaan osastolle äiti pyysi saada patjan päästäkseen hetkeksi huoneen lattialle lepäämään.
"Ei kuulu mulle kysy tuolta," sanoi joku vihreäpukuinen nainen osaston käytävällä.
Lapsi pelkäsi verikokeita, joita otettiin joka päivä kahden viikon ajan. Lapsi ei suostunut puhumaan hoitajille. Osastonlääkäri kutsuttiin paikalle.
"Puhuuko tää ollenkaan?"
"Puhuu. Hän vain pelkää."
"Käykö se päiväkotia?"
"Ei käy, kerhoa käy."
"Sehän saa shokin kun se menee eskariin, jos se ei käy päiväkodissa!"
Lapsen kuumeilu oli kestänyt kolmatta viikkoa, mutta osastonlääkäriä kiinnosti vain se, kävikö lapsi päiväkotia.
5) Imettäjä nälkäkuurille
Äiti joutui Tampereen yliopistolliseen sairaalaan pienen, muutaman kuukauden ikäisen vauvansa kanssa. Äiti imetti. Vauva oli sairas. Osastolla tarjottiin vauvalle pullomaitoa. Äiti halusi imettää lastaan itse.
"Vain potilaat saavat täällä ruoan," totesi hoitaja.
Äidille ei tarjottu neljään päivään mitään syötävää. Äidillä ei ollut rahaa ostaa sämpylöitä sairaalan kahviosta. Onneksi huoneessa oli toinen äiti vanhemman lapsensa kanssa. Tämä toinen äiti matkusti bussilla Tampereen keskustaan ja osti ruokaa, jotta pienen vauvan imettäjä sai syödäkseen ja siten turvattua vauvansa imetyksen.
(Eräässä toisessa sairaalassa äiti ja lapsi viettivät viikon lastenosastolla. Lapsi oli sairas. Äiti halusi olla yötä sairaalassa. Äidille annettiin oma vuode ja järjestettiin kaappi tavaroita varten. Äidille annettiin kaksi lämmintä ateriaa päivässä samaan aikaan kuin lapsellekin. Hoitajat kehottivat äitiä lepäämään ja syömään hyvin jaksaakseen. Äiti muistaa hoitajan sanoneen hänelle, että hänen jaksamisensa on lapsen etu.)
6) Kivunsiedätystä 8h-säännön puitteissa
Äiti joutui Tampereen yliopistolliseen sairaalaan 12-vuotiaansa kera. Lapsi oli sairas. Syytä ei tiedetty. Lapsi huusi aika ajoin vuoteessaan ja näki harhoja. Lapsi luuli kuolevansa kipuun. Lapselle annettiin lääkitystä kahdeksan tunnin välein. Kohtaukset piti kestää, jos kahdeksan tuntia ei ollut ehtinyt kulua.
7) Anemiapotilas yksin suihkussa
Äiti oli Tampereen yliopistollisessa sairaalassa synnyttämässä. Hän menetti synnytyksessä suhteellisen paljon verta. Kun synnytys oli ohitse, kätilö oheisti äitiä ja sanoi hakevansa äidille syötävää, jonka jälkeen hän auttaisi äitiä suihkuun.
Kätilön hakiessa jogurttia äiti nousi synnytysvuoteeltaan ja hivuttautui suihkuhuoneeseen. Kätilö palasi.
"Aha. Jos sä pääsit sinne asti, varmaan selviät suihkustakin itte," sanoi kätilö ja jätti puhtaat sairaalavaatteet suihkuhuoneeseen äidin saataville pienen jakkaran päälle. Osastolle mentiin kävellen. Koska äiti oli päässyt suihkuun, jouti hän kävellä huimauksesta huolimatta.
(Eräässä toisessa sairaalassa äidiltä kysyttiin, millaisen kyydin hän osastolle mieluiten ottaisi. Vaihtoehtoina oli pyörätuoli, oma vuode, joka kärrättäisiin osastolta synnytyssaliin äitiä varten. Kävelläkin sai, jos tahtoi. Äiti halusi kävellä.)
8) Tyränpainelua opetusmielessä
Äiti ja isä menivät Tampereen ylipoistolliseen sairaalaan lapsensa kanssa, jolla oli synnynnäinen tyrä. Vatsaontelosta valui vettä ulkopuolelle, kertoo äiti. "Syntyi semmoinen pallo siihen nivuseen."
Tampereen yliopistollinen sairaala on opetussairaala. Huoneeseen marssi lääkäri ja lauma opiskelijoita. Jokaisen piti painaa tyrää. Vesi meni edes takaisin. Joka kerta lapsi itki, kun tyrää painettiin. Isä hermostui ja kielsi jatkamasta lapsensa painelua.
"Tämä on opetussairaala, ja tämä ei satu," vastasi lääkäri. Hoitaja uhkasi toimittaa isän vartijavoimin ulos, jos tämä ei olisi hiljaa.
Kukaan ei missään vaiheessa kysynyt vanhemmilta, saako tutkimuksessa olla mukana opiskelijoita.
9) Vaarallinen perätilasynnytys
Ylen ykkösen aamutv.ssä haastateltiin tänä aamuna naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Mika Nuutilaa.
Nuutila kertoi aamutelevisiossa, että ilman kunnollisia tutkimuksia alatiesynnytyksiin päädytään harvoin, mikäli lapsi on perätilassa. Sektio on turvallisempi vaihtoehto.
Olen synnyttänyt perätilassa olleen lapsen TAYSissa, alateitse. Lapsi syntyi 4 pisteen vauvana. Häntä piti elvyttää. Synnytys oli raju ja vaikea. Olin kiinnitettynä jalkatelineisiin, juuri siihen asentoon, jonka koin kaikista huonommaksi asennoksi synnyttää.
"Tämä on käytäntö perätiloissa," sanottiin.
Juuri muuta en muista. Lapsi jumittui synnytyskanavaan ja minä tainnuin kivusta. Muistan vain kuulleeni puolisoni huutavan: "Ponnista nyt perkele, sehän kuolee!"
Onko Tampereella asennevamma?
Unohdetaanko potilaita kuunnella?
Minkä vuoksi tunnen ihmisen, joka matkusti synnytyksen aikaan toiselle puolelle Suomea, jotta ei joutuisi TAYSiin synnyttämään?
Miksi tamperelainen alan opiskelija ollessaan työharjoittelussa Seinäjoen keskussairaalassa taivasteli sairaalan politiikkaa siksi, että vanhemman on jopa suotavaa yöpyä sairaalassa lapsensa kanssa?
Eihän ammattitaitoon riitä yksin tietämys ja osaaminen. Iso osa ammattitaitoa hoitoalalla on empaattisuus, toisen asemaan asettuminen, kuuntelemisen taito ja kuulemansa huomioon ottaminen.
Täytyykö tällaisten kokemusten valossa alkaa pelätä sitä faktaa, että TAYS on opetussairaala?
Toimitus suosittelee - juttuja samasta aihepiiristä:
Tampereen malli: Ketipinoria nuorille kuin nallekarkkeja
– Tipotien nuorisopsykiatrisella asiantuntijuus tipotiessään?
Aamulehti: "Kovia väitteitä Tampereen nuorisopsykiatriasta."
RSS Feed
