YK:n sijaishuollon ohjeet perustuvat Lapsen oikeuksien sopimukseen, joka astui Suomessa voimaan 1991. Suomi, ratifioidessaan sopimuksen, muuttaa oman kansallisen lainsäädännön vastaamaan kyseistä kansainvälistä lainsäädäntöä. Ihmisoikeussopimusten osalta tuomioistuimet tai viranomaiset eivät voi sivuuttaa ihmisoikeussopimusta asetuksentasoisuuden vuoksi tai esim. sillä perusteella, että kansallinen laki olisi myöhempi suhteessa sopimukseen.
Nyt sijaishuollon ohjeiden suomennos on viimein saatu aikaan, vuosien viiveellä. Suosittelemme kaikkia lastensuojeluun ajettuja perheitä tutustumaan ohjeisiin, havainnoimaan niiden noudattamista käytännössä ja tekemään muistutuksia, huomautuksia, valituksia ja joukkokanteita ilmenneistä väärinkäytöksistä.
Ohjeet pähkinänkuoressa
YK:n antamat sijaishuollon ohjeet rakentuvat kahden pääperiaatteen varaan, joista ensimmäinen korostaa sijaishuollon välttämättömyyttä (necessity) ja toinen saatavilla olevien sijaishuoltojärjestelyjen sopivuutta (suitability).
Ensimmäisen periaatteen mukaan valtioiden tulee korostaa sijaishuollon tarpeen ehkäisyä kansallisen
politiikan keinoin ja panostaa lasten ja perheiden varhaiseen tukeen esimerkiksi ehkäisemällä lapsiperheiden köyhyyttä ja tukemalla huoltajia vanhemmuustehtävässään.
Samalla periaate alleviivaa sijaishuollon viimesijaisuutta ja sitä, että sijaishuoltoon tulee turvautua vain tarpeen niin todella vaatiessa ja tilanteissa, joissa perheille annettu tarpeen mukainen tuki ei ole riittävää.
Periaatteen mukaan toimenpiteiden tulee perustua asianmukaiseen arviointiin ja lasten ja vanhempien osallisuus päätöksentekoprosesseissa tulee taata.
Sijoituksia ja perheen jälleenyhdistämismahdollisuuksia tulee arvioida jatkuvasti.
Vanhempia tulee tukea vanhemmuustehtävässään eri keinoin ja estää perheiden erottaminen.
Perheiden jälleenyhdistäminen on tavoiteltavaa.
Kaikkien prosessien tulee taata, että sijaishuoltoa käytetään ainoastaan silloin kun se on välttämätön.
Sijaishuoltoa koskevien ratkaisujen tulee olla lapsen edun mukaisia ja lapsen yksilöllisiä tarpeita vastaavia. Sijaishuoltopaikan sopivuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Sijaishuollossa toimivien perhehoitajien ja ammattilaisten soveltuvuudesta tulee huolehtia.
Valtioiden tulee huolehtia lapsen tarpeita vastaavien sijaishuoltovaihtoehtojen saatavuudesta sekä asettaa perhehoito ensisijaiseksi vaihtoehdoksi ainakin pienille lapsille ja vähentää laitoshoitoa kansallisen ohjelman mukaisesti.
On pyrittävä pitämään sisarukset yhdessä.
Sijaishuollossa keskiössä täytyy olla lasten hyvä kohtelu ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa tulee ehkäistä ja siitä tulee raportoida. Sijaishuollon tilastointiin, siitä raportointiin ja seurannan toimivuuteen tulee kiinnittää huomiota.
Käytössä tulee olla toimivat valitusmekanismit ja systeemin riippumaton valvonta.
Sijaishuollosta lähteville on tarjottava tarpeenmukainen tuki.
Suomi ei noudata YK:n ohjeita
Suomessa ihmis- ja perusoikeudet ymmärretään helposti vain yläkäsitteinä ja jonkinlaisina julistuksina tavoitetilasta, vaikka ne ovat suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä myös lastensuojelussa.
-Tuntuu, että lakeja ei tarvitse enää noudattaa. Niitä pidetään vain ohjeellisena hyvän käytöksen kirjana, Vantaan kaupungin sosiaali- ja potilasasiamies Miikkael Liukkonen on todennut.
Pääsyyt sijaishuollon väärinkäytöksiin ovat lastensuojelun perustehtävän muutos perheiden tuesta sijaishuollon edunvalvonnaksi, hallinto-oikeusmenettely, sijaishuollon ahneus, valvonnan puute ja monissa sijaishuoltoselvityksissä todettu viranomaisten haluttomuus ja kyvyttömyys noudattaa lakeja.
Lastensuojelun toimenpiteet eivät aina ole lakisidonnaisia eivätkä lainalaisia vaan niitä ohjaavat organisaatiokäytännöt, raha ja viranomaisten subjektiivinen mutu ja harkintavalta. Lapsen edun käsitteestä on tullut viranomaisten omien laittomien toimien oikeuttamisen retorinen väline , jolla argumentoidaan lasten ja heidän vanhempiensa oikeuksia ja tosiasiallista etua vastaan.
Lakien ja tutkimustiedon sijaan suomalaisen lastensuojelun toimenpiteet perustuvat usein psykoanalyysin väärille olettamille ja hiljaiselle tiedolle, joka tarkoittaa käytännössä virheellisiä ja vanhentuneita uskomuksia, yhdenmukaisuuden pakkoon perustuvaa ryhmäkäyttäytymistä ja epäeettisiä ja lainvastaisia organisaatiokäytäntöjä ja toimintarutiineja.
Suomi on panostanut lapsiperheiden tuen ja köyhyyden estämisen sijaan sijaishuollon liiketoiminnan , edunvalvonnan ja ensisijaisuuden edistämiseen. Suomalainen erikoisuus sijaishuollon väärinkäytöksissä on psykoanalyysin lisäksi STEA:n rahoittama lastensuojelujärjestöjen sijaishuollon piiloyrittäjyys ja toiminta viranomaisten ja sijaishuollon edunvalvojina suhteessa kansalaisiin.
Suomessa lastensuojelun avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja ja sijoitukset tehdään hatarin tai laittomin perustein koko lapsuuden ajaksi ilman valvontaa tai yritystä perheiden jälleenyhdistämiseen.
Lastensuojelun toimenpiteet eivät perustu asianmukaiseen arviointiin vaan epätieteelliset ja tarkoitushakuiset arvioinnit muodostavat oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle.
Sijoituksia ( oikeellisuutta, tarkoituksenmukaisuutta, laatua ) ei arvioida käytännössä lainkaan. Selvitys sijaishuollon lapsen edun mukaisuudesta jää käytännössä tekemättä eikä sijoituksia tai sijaishuollon olosuhteita arvioida eikä valvota sijoitusprosessien aikana.
Lapset ja vanhemmat eivät usein saa pyytämäänsä tukea ennen, aikana eikä jälkeen sijoitusten. Kaikkien lastensuojeluprosessien päämääränä tuntuu olevan taata perheiden tuen ja muiden lakisääteisten velvoitteiden sijaan sijaishuollon ensisijaisuus ja liiketoiminta.
Eniten rikotut YK:n ohjeistukset sijaishuollossa
Listan pituus kertoo siitä, että YK:n ohjeita ei ole sisäistetty suomalaisessa sijaishuollossa.
YK:N SIJAISHUOLLON OHJEET
I TARKOITUS
Näiden ohjeiden tarkoitus on edistää lapsen oikeuksien sopimuksen ja muiden kansainvälisten sopimusten määräysten täytäntöönpanoa.
Ohjeiden tavoitteena on erityisesti: (a) tukea pyrkimyksiä pitää lapset perheensä hoidossa tai palauttaa heidät perheeseensä b)a tarjoamaan parhaiten soveltuva sijaishuollon muoto c) avustaa ja kannustaa hallituksia täyttämään paremmin vastuunsa ja velvollisuutensa (d) ohjata kaikkien sosiaaliturvan ja lastensuojelun kanssa tekemisissä olevien tahojen toimintaperiaatteita, päätöksentekoa ja käytännön työtä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, kansalaisyhteiskunta mukaan lukien.
II YLEISET PERIAATTEET JA NÄKÖKULMAT
3
Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö ja luonnollinen ympäristö lasten kasvulle, hyvinvoinnille ja suojelulle. Sen vuoksi ensisijaisesti tulisi pyrkiä siihen, että lapsen olisi mahdollista jäädä tai palata vanhempiensa hoitoon tai, milloin se on tarkoituksenmukaista, olla muiden läheisten perheenjäsenten hoidossa. Valtion tulisi varmistaa, että perheet saavat tukea hoito- ja huolenpitotehtävässään.
4
Jokaisen lapsen ja nuoren tulisi voida elää tukea-antavassa, suojelevassa ja huolehtivassa ympäristössä, joka kehittää täysimääräisesti hänen kykyjään ja mahdollisuuksiaan.
Valtion tehtävänä on varmistaa toimivaltaisten viranomaistensa avulla jokaisen sijaishuoltoon sijoitetun lapsen turvallisuuden, hyvinvoinnin ja kehityksen valvonta sekä tarkistaa säännöllisesti hoitojärjestelyn asianmukaisuus.
6
Kaikki näiden ohjeiden soveltamisalaan kuuluvat päätökset, aloitteet ja menettelytavat tulisi tehdä ja laatia tapauskohtaisesti, tavoitteena erityisesti lapsen turvallisuuden varmistaminen. Niiden tulee perustua kyseessä olevan lapsen etuun ja oikeuksiin sekä olla sopusoinnussa syrjimättömyyden periaatteen kanssa ja ottaa huomioon sukupuolinäkökulma. Niiden tulisi kunnioittaa täysimääräisesti lapsen oikeutta tulla kuulluksi ja saada mielipiteensä otetuksi asianmukaisesti huomioon kehittyvien valmiuksiensa mukaisesti. Lapselle on myös annettava kaikki tarvittava tieto. Aina kun se on mahdollista, kuuleminen ja tiedon antaminen tulisi toteuttaa lapsen ensisijaisesti käyttämällä kielellä.
7
Näitä ohjeita sovellettaessa lapsen edun määrittäminen tulee suunnitella siten, että sen avulla voidaan yksilöidä toimintatavat, jotka soveltuvat parhaiten vastaamaan sijaishuollossa olevien tai sitä mahdollisesti tarvitsevien lasten tarpeisiin ja toteuttamaan heidän oikeutensa, ottaen huomioon heidän oikeuksiensa täysimääräinen ja yksilöllinen kehitys perheessään, sosiaalisessa ja kulttuurisessa ympäristössään sekä heidän asemansa oikeuksiensa haltijoina sekä määrittämishetkellä että pitemmällä tähtäimellä. Lapsen edun määrittämisessä tulisi huomioida muun muassa lapsen oikeus tulla kuulluksi ja saada mielipiteidensä huomioon otetuksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.
9
Osana pyrkimyksiä estää lasten erottaminen vanhemmistaan valtioiden tulisi pyrkiä turvaamaan asianmukaiset ja kulttuuriset näkökohdat huomioon ottavat toimenpiteet:
(a)
sellaisten perheiden tukemiseksi, joiden toimintakykyä rajoittavat sellaiset tekijät kuten vammaisuus, alkoholin tai huumeiden väärinkäyttö, alkuperäiskansoihin tai vähemmistöihin kuuluviin perheisiin kohdistuva
syrjintä sekä asuminen aseellisen selkkauksen tai vieraan vallan miehittämällä alueella;
(b)
asianmukaisen hoidon ja suojelun antamiseksi haavoittuvassa asemassa oleville lapsille, kuten pahoinpitelyn tai hyväksikäytön uhriksi joutuneille lapsille, hylätyille lapsille, katulapsille, avioliiton ulkopuolella syntyneille lapsille, ilman huoltajaa maahan tulleille lapsille, maan sisällä siirtymään joutuneille, siirtotyöläisten lapsille ja pakolaislapsille, turvapaikkaa hakevien lapsille tai lapsille, joilla on tai joiden elämään vaikuttaa HIV/AIDS tai jokin muu vakava sairaus.
10
Erityisesti tulisi pyrkiä torjumaan syrjintä perustuipa se mihin tahansa lapsen tai hänen vanhempiensa asemaan liittyvään tekijään, kuten köyhyyteen, etniseen taustaan, uskontoon, sukupuoleen, psyykkiseen tai fyysiseen vammaisuuteen, HIV/AIDS:iin tai johonkin muuhun vakavaan fyysiseen tai psyykkiseen sairauteen, syntymään avioliiton ulkopuolella, sosioekonomiseen häpeän leimaan tai mihin tahansa muihin tilanteisiin ja olosuhteisiin, jotka saattavat aiheuttaa lapsesta luopumisen, hänen hylkäämisensä ja/tai lapsen sijoittamisen kodin ulkopuolelle.
B. SIJAISHUOLTO
11
Kaikissa sijaishuoltoa koskevissa päätöksissä tulisi ottaa täysimittaisesti huomioon, että on periaatteessa toivottavaa pitää lapsi mahdollisimman lähellä asuinpaikkaansa, jotta voidaan edistää lapsen yhteydenpitoa ja mahdollista palaamista perheeseensä sekä minimoida lapsen koulutukseen, kulttuuri- ja sosiaaliseen elämään syntyvät katkokset.
13
Lapsia tulee aina kohdella arvokkaasti ja kunnioittavasti, ja heidän tulee saada tehokasta suojelua pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä ja kaikilta hyväksikäytön muodoilta, uhkasipa se heitä hoitopalvelujen tarjoajien, ikätovereiden tai ulkopuolisten taholta missä tahansa hoitoympäristössä.
14
Lapsen sijoittaminen pois perheestään tulisi nähdä viimesijaisena toimenpiteenä ja, aina kun se on mahdollista, sen tulisi olla väliaikainen ja mahdollisimman lyhytkestoinen.
Sijoitusta koskevat päätökset tulisi tarkistaa säännöllisesti ja, kun sijoituksen alkuperäiset syyt on ratkaistu tai ne ovat poistuneet, lapsen palauttamisen perheeseen tulisi vastata lapsen etua jäljempänä 49 kohdassa esitettävän arvioinnin mukaisesti.
15
Taloudellinen tai aineellinen köyhyys tai siitä suoraan ja yksinomaan johtuvat olosuhteet eivät koskaan saisi olla ainoa peruste lapsen erottamiselle perheestään, lapsen sijoittamiselle sijaishuoltoon tai este perheen jälleenyhdistämiselle, vaan ne tulisi nähdä signaalina siitä, että perheelle tulee tarjota asianmukaista tukea.
16
Huomiota on kiinnitettävä kaikkien muiden, sijaishuollossa olevien lasten tilanteen kannalta erityisen merkityksellisten oikeuksien edistämiseen ja turvaamiseen. Näihin kuuluvat vähintään oikeus koulutukseen, terveydenhuoltoon ja muihin peruspalveluihin, oikeus omaan identiteettiin ja kieleen, uskonnon ja vakaumuksen vapaus sekä omaisuuden ja perintöoikeuden suoja.
17
Yhdessä asuvia sisaruksia ei periaatteessa tulisi sijaishuoltoon sijoittamisen yhteydessä erottaa toisistaan, ellei ole olemassa ilmeistä kaltoinkohtelun vaaraa tai muuta lapsen edun mukaista perustetta. Joka tapauksessa sisarusten yhteydenpitoa on kaikin tavoin tuettava, ellei se ole heidän toivomustensa tai etunsa vastaista.
20
Sijaishuollon järjestämisen ensisijainen tarkoitus ei koskaan saisi olla palveluntarjoajien poliittisten, uskonnollisten tai taloudellisten tavoitteiden edistäminen.
21
Laitoshoidon käyttö tulisi rajoittaa vain sellaisiin tapauksiin, joissa tällainen elinympäristö on asianomaiselle lapselle erityisen sopiva, välttämätön ja myönteinen sekä hänen etunsa mukainen.
III OHJEIDEN SOVELTAMISALA
27 Nämä ohjeet koskevat kaikille alle 18-vuotiaille henkilöille tarkoitetun, viranomaisen järjestämän sijaishuollon olosuhteita ja käyttöä: https://www.lskl.fi/materiaali/lastensuojelun-keskusliitto/sijaishuollon_ohjeet_final-1.pdf
IV SIJAISHUOLLON TARPEEN EHKÄISY
32
Valtioiden tulisi pyrkiä harjoittamaan politiikkaa, jolla varmistetaan perheiden tukeminen niiden hoitaessa velvollisuuksiaan lasta kohtaan ja edistetään lapsen oikeutta suhteeseen molempiin vanhempiinsa. Politiikalla tulisi puuttua niihin perussyihin, jotka johtavat lapsen hylkäämiseen, lapsesta luopumiseen tai lapsen erottamiseen perheestään, takaamalla muun muassa oikeus syntymän rekisteröintiin ja pääsy asianmukaiseen asuntoon ja perusterveydenhuoltoon, koulutukseen ja hyvinvointipalveluihin. Sillä tulisi myös
edistää toimenpiteitä, joilla torjutaan köyhyyttä, syrjintää, syrjäytymistä, leimautumista, väkivaltaa,
lasten kaltoinkohtelua ja seksuaalista hyväksikäyttöä sekä päihteiden väärinkäyttöä.
34
Valtioiden tulisi toteuttaa tehokkaita toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ehkäistä lapsen hylkääminen, lapsesta luopuminen ja lapsen erottaminen perheestään. Sosiaalisen suojelun toimenpiteisiin tulisi kuulua:
(a)
perhettä vahvistavia palveluja, kuten vanhemmuuskurssit ja vanhempien tapaamiset, positiivisten vanhempi-lapsi–suhteiden, ristiriitojen ratkaisutaitojen ja työllistymis- jatulonhankintamahdollisuuksien edistäminen sekä tarvittaessa toimeentulotuki;
(b)
tukea antavia sosiaalipalveluja, kuten päivähoito, sovittelupalvelut, päihdehuolto, taloudellinen tuki sekä palvelut vammaisille lapsille ja heidän vanhemmilleen. Tällaisten, mieluiten integroitujen ja yksityisyyteen mahdollisimman vähän puuttuvien palvelujen tulisi olla saatavilla suoraan yhteisön tasolla, ja niiden tulisi perustua perheiden aktiiviseen osallistumiseen yhteistyökumppaneina, yhdistäen niiden sekä yhteisön ja hoitajien voimavarat;
(c)
nuorisopolitiikka, jolla pyritään tarjoamaan nuorille valmiudet kohdata positiivisesti jokapäiväisen elämän haasteet, myös silloin, kun he päättävät lähteä lapsuudenkodistaan, sekä tekemään tietoisia seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä päätöksiä ja täyttämään vastuunsa näissä asioissa.
35
Perheen tukemiseksi tulisi käyttää erilaisia toisiaan täydentäviä menetelmiä ja tekniikoita ja vaihdella niitä koko tukiprosessin ajan.
36
Paikallisten lakien mukaisesti tulisi erityisesti huomioida tuki- ja hoitopalvelujen järjestäminen ja kehittäminen yksinhuoltajille sekä nuorille vanhemmille ja heidän lapsilleen, olivatpa lapset syntyneet avioliitossa tai sen ulkopuolella. Valtioiden tulisi varmistaa, että nuoret vanhemmat säilyttävät kaikki oikeutensa sekä vanhempina että omien vanhempiensa lapsina, mukaan lukien mahdollisuus saada kaikki heidän omaan kehitykseensä liittyvät asianmukaiset palvelut, avustukset, joihin vanhemmat ovat oikeutettuja, sekä heidän perintöoikeutensa. Eri toimenpitein tulisi varmistaa raskaana olevien nuorten suojelu ja taata, että he eivät keskeytä opintojaan. Olisi myös pyrittävä vähentämään yksinhuoltajiin ja nuoriin vanhempiin liittyvää häpeän leimaa.
37
Tukea ja palveluja tulisi olla tarjolla myös sellaisille sisaruksille, jotka menetettyään vanhempansa tai huoltajansa päättävät pysyä yhteisessä taloudessa, mikäli vanhin sisarus on halukas ja kykenevä toimimaan perheenpäänä.
38
Valtioiden tulisi varmistaa mahdollisuus päivähoitoon, mukaan lukien kokopäiväiseen koulunkäyntiin, ja tilapäishoitoon, jotta vanhemmat voisivat selviytyä paremmin yleisistä perheelle
asetetuista velvollisuuksista, mukaan lukien erityistarpeisten lasten hoitoon liittyvistä lisävelvoitteista.
PERHEEN HAJOAMISEN ESTÄMINEN
39
Valtioiden tulisi kehittää asianmukaiset, perusteltuihin ammatillisiin periaatteisiin pohjautuvat kriteerit ja soveltaa niitä johdonmukaisesti arvioitaessa lapsen ja perheen tilannetta.
40
Kodin ulkopuolelle sijoittamista tai perheen jälleenyhdistämistä koskevien päätösten tulisi perustua edellä todettuun arviointiin, joka tulisi tehdä soveltuvan pätevyyden omaavien ja koulutettujen ammattilaisten toimesta, toimivaltaisen viranomaisen puolesta tai sen valtuuttamana sekä kuulemalla täysimittaisesti kaikkia asianosaisia ja pitäen mielessä tarpeen suunnitella lapsen tulevaisuutta.
41
Valtioita kannustetaan toteuttamaan toimenpiteitä, joilla luodaan kokonaisvaltainen suojelu ja taataan perusoikeudet raskauden, synnytyksen ja imetyksen ajaksi, jotta varmistetaan ihmisarvon mukaiset ja tasa-arvoiset olosuhteet raskauden asianmukaiselle etenemiselle ja lapsen hoidolle.
Sen vuoksi tulisi tarjota tukiohjelmia tuleville äideille ja isille ja erityisesti nuorille vanhemmille, joiden on vaikea kantaa vanhemmuuden tuomaa vastuuta.
44
Kun vanhempi tai laillinen huoltaja kääntyy julkisen tai yksityisen toimielimen tai laitoksen puoleen luopuakseen pysyvästi lapsesta, valtion olisi huolehdittava siitä, että perhe saa neuvontaa ja sosiaalista tukea, joilla kannustetaan ja autetaan perhettä huolehtimaan edelleen lapsesta itse. Jos tässä ei onnistuta, sosiaalityöntekijän tai muun soveltuvan ammattilaisen tulee arvioida tilanne ja määritellä, haluaako joku toinen perheenjäsen ottaa pysyvästi vastuun lapsesta ja onko sellainen järjestely lapsen edun mukainen.
45
Kun vanhempi tai huoltaja kääntyy julkisen tai yksityisen toimielimen tai laitoksen puoleen antaakseen lapsen sijaishuoltoon lyhyeksi ajanjaksoksi tai toistaiseksi, valtion olisi huolehdittava siitä, että hän saa neuvontaa ja sosiaalista tukea, joilla kannustetaan ja autetaan häntä huolehtimaan edelleen lapsesta itse. Lapsi tulisi sijoittaa sijaishuoltoon vain silloin, kun tällaiset keinot on käytetty ja sijoitukselle on olemassa hyväksyttävät ja perustellut syyt.
47
Kaikki päätökset lapsen sijaishuoltoon sijoittamisesta vastoin hänen vanhempiensa tahtoa tulee tehdä toimivaltaisten viranomaisten toimesta kansallisen lainsäädännön ja menettelyjen mukaisesti.
Päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi ja vanhemmille on turvattava muutoksenhakuoikeus sekä mahdollisuus asianmukaiseen oikeusavustajaan.
PERHEEN JÄLLEENYHDISTÄMISEN TUKEMINEN
49
Lapsen ja perheen valmentamiseksi ja tukemiseksi lapsen mahdolliseen paluuseen perheeseensä asianmukaisesti nimetyn henkilön tai työryhmäntulisi arvioida lapsen tilanne. Arvioijalla tulisi olla mahdollisuus saada moniammatillista neuvontaa, ja hänen tulisi kuulla eri asianosaisia (lasta, perhettä ja sijaishoitajaa), jotta hän pystyisi päättämään, onko lapsen jälleenyhdistäminen perheensä kanssa mahdollista ja lapsen edun mukaista, sekä mitä ja kenen valvomia toimenpiteitä se edellyttäisi.
50
Perheen jälleenyhdistämisen tavoitteet sekä perheen ja sijaishoitajan tähän liittyvät pääasialliset tehtävät tulisi määritellä kirjallisesti ja hyväksyttää kaikilla asianosaisilla.
51
Toimivaltaisen elimen tulisi edistää, tukea ja valvoa säännöllistä ja tarkoituksenmukaista yhteydenpitoa lapsen ja hänen perheensä välillä erityisesti jälleenyhdistämistä ajatellen.
V HOITOPALVELUJEN PUITTEET
53
Jotta voitaisiin vastata jokaisen vanhempiensa hoitoa vaille jääneen lapsen erityisiin psykoemotionaalisiin, sosiaalisiin ja muihin tarpeisiin, valtioiden tulisi toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että asianmukaisten sijaishuoltovaihtoehtojen ja ensisijaisesti perhe- ja yhteisöpohjaisten ratkaisujen tarjoamiselle on lainsäädännölliset, poliittiset ja taloudelliset edellytykset.
55
Valtioiden tulisi varmistaa, että kaikki sijaishuoltopalveluja tarjoavat yhteisöt ja yksittäiset henkilöt saavat siihen riittävän valtuutuksen toimivaltaisilta viranomaisilta, jotka myös valvovat ja tarkistavat säännöllisesti heidän toimintaansa näiden ohjeiden mukaisesti. Tätä tarkoitusta varten näiden viranomaisten tulee laatia asianmukaiset kriteerit, joilla arvioidaan hoidontarjoajien ammatillista ja eettistä soveltuvuutta ja joiden perusteella heille myönnetään toimiluvat, heitä valvotaan ja ohjataan.
VI SOPIVIMMAN HOITOMUODON MÄÄRITTÄMINEN
57
Lapsen edun mukaiset sijaishuoltopäätökset tulisi tehdä juridisen, hallinnollisen tai muun asianmukaisen ja hyväksytyn menettelyn mukaisesti sekä oikeusturvasta huolehtien, mukaan lukien siten, että tarvittaessa lasten puolesta toimiva oikeusavustaja osallistuu kaikkiin oikeudellisiin menettelyihin. Päätöksenteon tulisi perustua perusteelliseen arviointiin, suunnitteluun ja tarkistamiseen
62
Sijaishuollon ja pysyvyyden suunnittelun tulisi perustua erityisesti siihen, millä tavoin lapsi
on kiintynyt perheeseensä, perheen kykyyn turvata lapsen hyvinvointi ja tasapainoinen kehitys,
lapsen tarpeeseen tai haluun tuntea itsensä osaksi perhettä, lapsen haluun pysyä yhteisössään ja
jäädä maahansa, lapsen kulttuuriseen, kielelliseen ja uskonnolliseen taustaan sekä lapsen sisarussuhteisiin, jolloin pyritään välttämään sisarusten erottamista toisistaan.
63
Suunnitelmassa tulisi selkeästi esittää muun muassa sijoituksen tavoitteet ja toimenpiteet niiden saavuttamiseksi.
64
Lapsen, hänen vanhempiensa tai laillisten huoltajiensa tulisi saada kaikki tieto tarjolla olevista sijaishuollon vaihtoehdoista ja niiden seurauksista sekä heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan niiden suhteen.
65
Lapsen turvallisuuden takaamiseen tähtäävät toimenpiteet tulisi valmistella, toteuttaa ja arvioida mahdollisimman pitkälle yhdessä lapsen vanhempien tai laillisten huoltajien sekä mahdollisten sijaisvanhempien ja hoitajien kanssa ja lapsen erityistarpeet, vakaumus ja erityistoiveet huomioiden.
Lapsen, hänen vanhempiensa tai laillisten huoltajiensa pyynnöstä ja toimivaltaisen viranomaisen harkinnan mukaan myös muita lapselle tärkeitä henkilöitä voidaan kuulla kaikissa päätöksenteon vaiheissa.
66
Valtioiden tulisi varmistaa, että jokainen lapsi, jonka hallinto- tai oikeusviranomainen tai jokin muu toimivaltainen elin on sijoittanut sijaishuoltoon, samoin kuin hänen vanhempansa tai muut huoltajat, saavat mahdollisuuden esittää tuomioistuimelle näkemyksensä sijoituspäätökseen, että he saavat tietoa oikeuksistaan esittää tällaisia näkemyksiä ja että heitä avustetaan niiden esittämisessä.
67
Valtioiden tulisi varmistaa, että jokaisella väliaikaisesti sijoitetulla lapsella on oikeus säännölliseen ja perusteelliseen – mieluiten vähintään kolmen kuukauden välein tehtävään – hoidon asianmukaisuuden tarkistamiseen, jolloin otetaan huomioon erityisesti hänen yksilöllinen kehityksensä ja kaikki muuttuvat tarpeet, perheympäristössä tapahtuvat muutokset sekä sijoituksen tarkoituksenmukaisuus ja välttämättömyys näissä olosuhteissa. Tarkistaminen tulisi toteuttaa asianmukaisen pätevyyden ja valtuutuksen omaavien henkilöiden toimesta, ja lapsi ja kaikki hänen elämänsä kannalta oleelliset henkilöt tulisi ottaa siihen mukaan täysimääräisesti.
68
Lasta tulisi valmistella kaikkiin suunnittelu- ja arviointiprosessien aiheuttamiin muutoksiin hoitoympäristössä.
VII SIJAISHUOLLON JÄRJESTÄMINEN
A. TOIMINTAPERIAATTEET
69
Sijaishuoltoa koskevien koordinoitujen toimintatapojen tulisi perustua luotettavaan tietoon ja tilastoihin.
Niissä tulisi määritellä prosessi, jossa ratkaistaan, kenellä on vastuu lapsesta, ottaen huomioon lapsen vanhempien tai ensisijaisten hoitajien rooli lapsen suojelussa, huolenpidossa ja kehityksessä.
70
Sijaishuollon valvonnasta vastaavan toimielimen tulisi sijaintinsa ja rakenteensa puolesta olla
mahdollisimman hyvin sen palveluja tarvitsevien saavutettavissa.
71
Erityistä huomiota tulisi kiinnittää sijaishuollon laatuun sekä laitos- että perhehoidossa erityisesti hoitajien ammattitaidon, valinnan, koulutuksen ja työnohjauksen osalta. Heidän roolinsa ja tehtävänsä tulisi määritellä selvästi ja selkiyttää ne suhteessa lapsen vanhempien tai laillisten huoltajien rooliin ja tehtäviin.
72
Toimivaltaisten viranomaisten tulisi laatia jokaisessa maassa näiden ohjeiden mukainen asiakirja, jossa määritellään sijaishuollossa olevan lapsen oikeudet. Sijaishuollossa olevien lasten tulisi voida ymmärtää täysin hoitoyhteisön säännöt, määräykset ja tavoitteet sekä omat oikeutensa ja velvollisuutensa yhteisössä.
73
Kaiken sijaishuoltotarjonnan perustana tulisi olla kirjallinen kuvaus, josta käy ilmi palveluntarjoajan päämäärät ja tavoitteet hoidon tarjonnassa sekä palveluntarjoajan vastuu lapsesta. Kuvauksen tulisi vastata YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen standardeja, näitä ohjeita sekä kunkin maan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Kaikkien palveluntarjoajien tulisi olla asianmukaisesti koulutettuja, tai heillä pitäisi olla lainsäädännössä sijaishuoltopalvelujen antamiselle asetetut vaatimukset täyttävä hyväksyntä.
74
Yhdenmukaisen menettelyn varmistamiseksi lapsen sijaishuoltoon ohjaamisessa tai ottamisessa tulisi luoda sitä koskeva sääntelykehys.
75
Sijaishuoltopalveluja järjestettäessä tulisi kunnioittaa ja edistää kulttuurisia ja uskonnollisia sekä sukupuolinäkökulmaan liittyviä käytäntöjä siltä osin kuin niiden voidaan osoittaa olevan yhdenmukaisia lapsen oikeuksien ja edun kanssa. Tällaisten käytäntöjen edistämistä koskeva harkinta tulisi toteuttaa laajasti osallistavalla tavalla.
78
Valtioiden tulisi tunnustaa yksityisesti sijoitettujen lasten hoitajien tosiasiallinen vastuu lapsesta.
79
Valtioiden tulisi kehittää erityisiä ja asianmukaisia toimenpiteitä yksityisesti sijoitettujen lasten suojelemiseksi kaltoinkohtelulta, laiminlyönniltä, lapsityövoimana käyttämiseltä ja kaikilta muilta hyväksikäytön muodoilta.
80
Lapsen siirtäminen sijaishuoltoon tulisi toteuttaa mahdollisimman hienovaraisesti ja lapsiystävällisesti sekä siten, että siihen osallistuu tehtävään koulutettu ja periaatteessa ei-virkapukuinen henkilöstö.
81
Sijaishuollossa olevan lapsen yhteyttä biologiseen perheeseensä sekä muihin lapselle läheisiin ihmisiin, kuten ystäviin, naapureihin ja aikaisempiin hoitajiin, tulisi kannustaa ja edistää, mikäli se on lapsen suojelun ja edun mukaista. Jos lapsella ei ole yhteyttä perheenjäseniinsä, hänen tulisi saada tietoa heidän tilanteestaan.
84
Hoitajien tulisi edistää vastuullaan olevien lasten terveyttä ja varmistaa, että lääketieteellistä hoitoa, neuvontaa ja tukea on saatavilla tarpeen mukaan.
85
Lapsilla tulisi olla mahdollisuus viralliseen, epäviralliseen sekä ammatilliseen koulutukseen oikeuksiensa mukaisesti ja mahdollisimman laaja-alaisesti paikallisen yhteisönsä oppilaitoksissa.
86
Hoitajien tulisi varmistaa, että kunnioitetaan jokaisen lapsen oikeutta kehittyä leikin ja vapaa-ajan toimintojen kautta ja että sille luodaan mahdollisuudet sekä hoitopaikassa että sen ulkopuolella. Tämä koskee myös vammaisia lapsia sekä lapsia, joilla on tai joiden elämään vaikuttaa
HIV/AIDS tai joilla on muita erityistarpeita. Lasten yhteyksiä paikallisen yhteisön lapsiin ja muihin jäseniin tulee kannustaa ja tukea.
88
Lapsen tulisi saada tyydyttää uskonnolliset ja hengelliset tarpeensa muun muassa sallimalla hänen uskontonsa valtuutetun edustajan vierailut luonaan. Lapsen tulisi myös saada vapaasti päättää osallistumisestaan uskonnollisiin tilaisuuksiin, uskonnolliseen kasvatukseen tai neuvontaan. Lapsen omaa uskonnollista taustaa tulisi kunnioittaa, eikä yhtäkään lasta tulisi kannustaa tai suostutella
vaihtamaan uskontoaan tai vakaumustaan sijaishuollon aikana.
89
Kaikkien lapsista vastuussa olevien aikuisten tulisi kunnioittaa ja edistää lapsen oikeutta yksityisyyteen muun muassa tarjoamalla tarkoituksenmukaiset saniteettitilat sekä turvalliset ja helposti saatavilla olevat henkilökohtaisten tavaroiden säilytystilat. Myös sukupuolieroja ja sukupuolten välistä kanssakäymistä tulee kunnioittaa.
91
Asunnon tulisi kaikissa sijaishuoltoympäristöissä täyttää terveyden ja turvallisuuden asettamat vaatimukset.
92
Valtioiden tulee toimivaltaisten viranomaistensa avulla varmistaa, että sijaishuollossa olevien lasten asuintilat ja niiden valvonta mahdollistavat lasten tehokkaan suojelun kaltoinkohtelulta.
Lapsen asuinjärjestelyjä määritettäessä erityistä huomiota on kiinnitettävä kunkin lapsen ikään, kehitystasoon ja haavoittuvuuteen. Sijaishuollossa olevien lasten suojeluun tähtäävien toimenpiteiden tulisi olla sopusoinnussa lainsäädännön kanssa, eikä niihin saisi liittyä yhteisön muihin samanikäisiin lapsiin verrattuna kohtuuttomia rajoituksia lasten vapaudelle ja käyttäytymiselle.
93
Lapsia tulisi suojella kaikissa sijaishuoltopaikoissa lapsikaappaukselta, ihmiskaupalta, myymiseltä ja kaikilta muilta hyväksikäytön muodoilta.
Mitkään tästä aiheutuvat lapsen vapauden ja käyttäytymisen rajoitukset eivät saisi ylittää sitä mikä
on ehdottoman välttämätöntä lasten tehokkaaksi suojelemiseksi tällaisilta toimilta
95
Valtioiden, toimielinten ja laitosten, koulujen ja muiden yhteisön tarjoamien palvelujen tulisi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sijaishuollossa olevia lapsia ei leimata sijoituksen aikana tai sen jälkeen.
Tähän kuuluvat pyrkimykset minimoida lasten tunnistaminen sijaishuollossa oleviksi lapsiksi.
96
Kaikki kurinpitotoimenpiteet ja käyttäytymisen hallinta, jotka sisältävät kidutusta, raakaa, epäinhimillistä tai alentavaa kohtelua kuten eristämistä, vapaudenriistoa tai muuta fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa, jotka ovat omiaan vaarantamaan lapsen psyykkistä tai fyysistä terveyttä, tulee ehdottomasti kieltää kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisesti. Valtioiden tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin estääkseen edellä mainitut käytännöt ja varmistaakseen, että ne ovat lain mukaan rangaistavia
tekoja.
Lasta ei saa milloinkaan rangaista rajoittamalla hänen yhteydenpitoaan perheenjäsentensä tai muiden lapselle erityisen tärkeiden ihmisten kanssa.
97
Mitään voiman tai rajoitusten käyttöä ei tulisi sallia, ellei se ole aivan välttämätöntä lapsen tai muiden henkilöiden fyysisen tai psyykkisen koskemattomuuden turvaamiseksi. Rajoitusten käytön tulee olla sopusoinnussa lainsäädännön kanssa, kohtuullista ja oikeasuhteista ja siinä tulee kunnioittaa lapsen perusoikeuksia.
Lääkkeiden tai lääketieteellisten keinojen käytön rajoitustoimenpiteinä tulisi perustua hoidollisiin tarpeisiin, eikä niitä saisi koskaan käyttää ilman asiantuntijan arviointia ja määräystä.
98
Sijaishuollossa olevalla lapsella tulisi olla mahdollisuus ottaa yhteyttä toimivaltaisen viranomaisen lapsen suostumuksella nimeämään luottohenkilöön, jolle lapsi voi uskoutua täysin luottamuksellisesti. Lapselle tulisi kertoa, että oikeudelliset tai eettiset normit saattavat tietyissä
olosuhteissa vaatia salassapidon rikkomista.
99
Lapsilla tulisi olla pääsy tunnettuun, tehokkaaseen ja puolueettomaan järjestelmään, jonka avulla he voivat valittaa tai ilmoittaa kohteluaan tai olosuhteitaan sijoituspaikassa koskevista huolenaiheistaan. Sellaiseen järjestelmään tulisi kuulua alkuvaiheen kuuleminen, palautteen antaminen, toimeenpano ja jatkoneuvottelut. Nuoret, joilla on aiempia kokemuksia sijaishuollosta,
tulisi ottaa mukaan tällaiseen prosessiin ja antaa heidän mielipiteilleen asianmukainen painoarvo.
Tämä prosessi tulisi toteuttaa toimivaltaisten, lasten ja nuorten kanssa työskentelyyn koulutettujen
henkilöiden toimesta.
B. OIKEUDELLINEN VASTUU LAPSESTA
105
Lainsäädännössä tulisi määrätä, että sosiaalipalvelujen tai muun toimivaltaisen viranomaisen
tulee rekisteröidä ja valtuuttaa kaikkien toimielinten ja laitosten toiminta ja että säännösten noudattamatta jättäminen on laissa rangaistavaksi säädetty rikos. Toimivaltaisen viranomaisen tulisi myöntää valtuutus ja arvioida sitä säännöllisesti kriteereillä, jotka kattavat vähintään toimielimen tai laitoksen tavoitteet, toiminnan, henkilöstön rekrytoinnin ja pätevyyden, hoito-olosuhteet ja taloudelliset resurssit sekä hallinnon.
107
Kaikkien toimielinten ja laitosten tulisi laatia henkilökunnalle näiden ohjeiden mukaiset menettelyohjeet, jotka määrittelevät kunkin ammattilaisen ja erityisesti hoitajien tehtävät ja sisältävät selkeät menettelyt, joilla ilmoitetaan kenen tahansa työryhmän jäsenen väitetystä väärinkäytöksestä.
108
Sijaishuoltopalveluiden rahoitusmuodot eivät koskaan saisi kannustaa lapsen tarpeettomaan tai pitkittyneeseen sijoitukseen toimielimen tai laitoksen järjestämässä tai antamassa hoidossa.
109
Sijaishuoltopalvelujen hallinnoinnista tulisi ylläpitää kattavaa ja ajantasaista rekisteriä, mukaan lukien yksityiskohtaiset tiedostot kaikista sijoitetuista lapsista, henkilökunnasta ja taloudellisista toimista.
110
Sijaishuollossa olevista lapsista pidettävien rekistereiden tulisi olla täydellisiä, ajantasaisia, luottamuksellisia ja tietoturvallisia.
111
Edellä mainitut tiedot voisivat olla myös lapsen itsensä, hänen vanhempiensa tai huoltajiensa
käytettävissä siinä asianmukaisessa laajuudessa kuin lapsen oikeus yksityisyyteen ja luottamuksellisuuteen eivät sitä rajaa. Asianosaisille tulisi tarjota tarkoituksenmukaista neuvontaa ja tukea ennen tietoihin tutustumista, niihin tutustumisen aikana ja sen jälkeen.
112
Kaikilla sijaishuoltopalveluilla tulisi olla jokaista lasta koskevien tietojen salassapidosta selkeät toimintaperiaatteet, joista kaikki hoitajat ovat tietoisia ja joita he noudattavat.
113
Kaikkien toimielinten ja laitosten tulisi hyvänä käytäntönä varmistaa systemaattisesti, että lasten kanssa suoraan tekemisissä oleville hoitajille ja muulle henkilökunnalle tehdään ennen työsuhteen alkua asianmukainen ja kattava arvio heidän soveltuvuudestaan työskentelyyn lasten parissa.
116
Kaikille toimielinten ja laitosten palkkaamille hoitajille tulisi järjestää koulutusta haastavan
käyttäytymisen käsittelemisestä, mukaan lukien konfliktinratkaisutekniikoista ja muiden tai itsensä vahingoittamisen ehkäisykeinoista.
117
Toimielinten ja laitosten tulisi varmistaa, että hoitajilla on tarvittaessa valmiudet hoitaa erityistarpeisia lapsia.
C. LAITOSHOITO
123
Lastensuojelulaitosten tulisi olla pieniä ja lapsen oikeuksia ja tarpeita vastaavasti, mahdollisimman perheenomaisissa puitteissa tai pienryhmissä organisoituja.
124
Toimenpiteitä olisi toteutettava sen varmistamiseksi, että yksinomaan lastensuojelua ja sijaishuoltoa tarvitseva lapsi voidaan tarvittaessa sijoittaa erilleen lapsista, jotka ovat rikosoikeudellisen järjestelmän alaisia.
126
Valtioiden tulisi varmistaa, että lastensuojelulaitoksissa on riittävästi hoitajia, jotta jokainen lapsi saa yksilöllistä huomiota ja mahdollisuuden kiintyä tiettyyn hoitajaan.
127
Lakien, menettelytapojen ja määräysten tulisi estää toimijoiden, laitosten tai yksittäisten henkilöiden ajama lapsen rekrytointi tai anomukset lapsen sijoituksesta laitoshoitoon.
D. TARKASTUS JA VALVONTA
128
Toimielinten, laitosten ja hoitopalvelujen tarjontaan osallistuvien tulisi olla vastuuvelvollisia tietylle julkiselle viranomaiselle. Viranomaisen tulisi huolehtia esimerkiksi säännöllisistä tarkastuksista, jotka käsittävät sekä sovitut että ennalta ilmoittamattomat käynnit ja joihin sisältyy keskustelu henkilökunnan ja lasten kanssa ja heidän havainnointiaan.
130
Valtioita tulisi kannustaa varmistamaan, että käytössä on riippumaton seurantajärjestelmä, jossa otetaan huomioon periaatteet, jotka koskevat kansallisten instituutioiden asemaa ihmisoikeuksien
suojelemiseksi ja edistämiseksi (Pariisin periaatteet). Seurantajärjestelmän tulisi olla helposti lasten, vanhempien ja vailla vanhempien huolenpitoa olevista lapsista vastaavien käytettävissä. Seurantajärjestelmän tehtäviin tulisi kuulua mm:
(a)
kaikissa sijaishuoltomuodoissa olevien lasten kuuleminen yksityisyyden turvaavissa olosuhteissa, vierailut hoitopaikkoihin sekä niissä tapahtuneiksi väitettyjen lasten oikeuksien loukkausten tutkiminen valituksen perusteella tai omasta aloitteesta;
E. JÄLKIHUOLLON TUKI
132
Jälkihuoltoon siirtymävaiheessa tulisi huomioida lapsen ikä, sukupuoli, kehitystaso ja erityisolosuhteet. Siihen tulisi kuulua neuvontaa ja tukea erityisesti hyväksikäytön välttämiseksi.
Hoitopaikasta lähteviä lapsia tulisi rohkaista osallistumaan hoidon jälkeisen elämän suunnitteluun.
Erityistarpeita omaaville kuten vammaisille lapsille tulisi olla tarjolla asianmukainen tukijärjestelmä, jonka avulla vältetään esimerkiksi tarpeeton laitostuminen..
133
Jokaiselle lapselle tulisi pyrkiä nimeämään mahdollisuuksien mukaan erityinen vastuuhenkilö, joka tukee lapsen itsenäistymistä hoidon päätyttyä.
136
Sijaishuollosta lähteville ja jälkihuollossa oleville nuorille tulisi järjestää pääsy oikeudellisiin, sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä asianmukainen taloudellinen tuki.
VIII HOIDON JÄRJESTÄMINEN LAPSILLE HEIDÄN VAKITUISEN ASUINMAANSA ULKOPUOLELLA
144
Ihmiskaupan uhreiksi joutuneita lapsia ei tulisi pitää poliisin huostassa tai rangaista heitä osallistumisesta pakotettuna lainvastaiseen toimintaan.
148
Ilman huoltajaa maahan tullutta lasta ei pidä palauttaa vakituiseen asuinmaahansa(a)jos riski- ja turvallisuusarvioinnin jälkeen on syytä olettaa, että lapsen turvallisuus on vaarassa..
152
Adoptioon tai islamilaisen lain kafalaan tähtäävää sijoitusta ei pitäisi harkita ensimmäisenä sopivana vaihtoehtona ilman huoltajaa maahantulleelle lapselle. Valtioita kehotetaan harkitsemaan kyseistä vaihtoehtoa vasta, kun on pyritty kaikin käytettävissä olevin keinoin paikantamaan lapsen vanhemmat, lähisukulaiset tai vakiintuneet hoitajat.
IX HOITO HÄTÄTILANTEISSA
155
Organisaatioiden ja viranomaisten tulisi ryhtyä kaikkiin asianmukaisiin toimenpiteisiin estääkseen lasten erottamisen vanhemmistaan tai ensisijaisista huoltajistaan, paitsi jos lapsen etu niin vaatii. Heidän tehtävänsä on myös varmistaa, etteivät he toiminnallaan tahattomasti rohkaise perheen hajottamista tarjoamalla palveluja ja etuuksia vain lapselle eikä koko perheelle.
160
Hätätilanteessa olevia lapsia ei pitäisi siirtää sijaishuoltoon muuhun kuin vakituiseen asuinmaahansa, paitsi tilapäisesti ja pakottavista terveydellisistä, lääketieteellisistä tai heidän turvallisuuteensa liittyvistä syistä. Näissäkin tapauksissa hoitopaikan tulisi olla mahdollisimman lähellä lapsen kotia, lapsen seurassa tulisi olla jompikumpi vanhemmista tai joku muu tuttu hoitaja ja paluusta pitäisi tehdä selkeä suunnitelma.
https://www.lskl.fi/materiaali/lastensuojelun-keskusliitto/sijaishuollon_ohjeet_final-1.pdf
https://unicef.studio.crasman.fi/pub/public/pdf/LOS_A5fi.pdf